voi olla että kokemuksia kelatessa on syntynyt jonkunlaisia valemuistojakin. Raapustuksesta tuli aika pitkä ja jos ei kokotekstiä jaksa kahlata ni kannatta ainanki toi "3. kerta" lukea:
-------------------1. kerta--------------------------------------
Eka kerta kun kokeilin annos oli melko pieni ehkä 30mg ja vaikka se ei ehkä ihan breakthrough ollukkaan niin sai hyvää esimakua. Oli aamu ja päätin että parasta jos vain makoilee selällään ja antaa DMT:n viedä. Poltin DMT:tä muovipullo folio virityksellä ja yritin pitää kaiken sisällä mahdollisimman kauan. Mausta ja hajusta tuli jollain tavalla mieleen muovi ja jollain tavalla sairaala. Tuijotin kattoon ja pian alkoi näkymään visuaaleja. LSD:tä kokeilleena yllätyin hieman, kuinka erilainen luonne visuaaleilla oli, sillä matemaattisten fraktaaleiden sijaan ne olivat jotenkin orgaanisempia. Tuntui kuin olisi katsonut maailmaa veden tai lasin läpi.
Päätin laittaa silmät kiinni. Hetken aikaa CEV:t oli tosi sekavia ja niitä oli paljon - jopa liikaa sillä ne sekoittuivat toisiinsa ja muodostivat ääärettömästi uusia aiheita. Vähitellen kuitenkin visuaalit alkoivat selkeytyä ja huomasin että olin jonkunlaisessa salissa. Salissa oli pöytä jonka ääressä istui kolme todella kirkkaan väristä hahmoa. Hahmot olivat utuisia ja tuntuivat keskustelevan keskenään. Mittasuhteet olivat oudot ja hahmot tuntuivatkin pilvenpiirtäjän korkuisilta. Tämän jälkeen muistikuvat oli hämärät ja tuntui siltä että kaikki olisi loppunut jotenkin kesken. Ja visuaalitkin olivt enmmän häivähdyksiä kuin täyttä totta.
-------------------2. kerta--------------------------------------
Saman iltana päätin kokeilla uudemman kerran ja tällä kertaa annos oli 50mg jos oikein muistan. Otin hitit ja asetuin sängylle. Tuntui kuin toisella kerralla olisi ollut paljon enemmän jännitystä mukana kuin ekalla kerralla ja nousut tulivat nopeasti. Laitoin heti silmät kiinni.
Näin kuinka omasta päästäni alkoi tulla nauhana ulos tavaraa. Nauhassa kulki erilaisia symboleita, kuvia ja käsitteitä ja tuntuikin, että kaikki oman identiteetin ja maailmankuvan rakennuspalikat valuivat pois päästäni. Aluksi yritin takertua jokaiseen asiaan jonka näin ja en olisi millään halunnut päästää irti, tästä aiheutui todella ahdistavia tuntemuksia kunnes vihdoin totesin itselleni ettei pelko auta mitään ja onnistuin päästämään irti.
Tällä kerralla euforia oli jotain sanoin kuvaamatonta, ei samanlaista pakotettua euforiaa kuin esim. MDMA:ssa. Euforian luonnollisuus tuntui johtuvan siitä, että olin täysin tyytyväinen ilman egoa, ilman ruumista - täydellisen kevyt. Ainoa käsite mikä tulee mieleeni on Hindulaisuuden brahman eli "maailman sielu". Tuntui siltä, että oli olemassa vain energiamössöä, jonka osana velloin. Vaikea edes kuvailla sanoin koko olotilaa.
Pudotus takaisin todellisuuteen oli melko nopea mutta ei mitenkään älyttömän vaikea. Hetken aikaa mietin että miten "oikea" todellisuus voi olla näin epäaito, mutta pikkuhiljaa tämän maailman yksityiskohdat kuitenkin palasivat
visuaalisen tykityksen alta.
Tämä kokemus jätti tosi hyvän afterglown ja antoi paljon pohdittavaa. Ajattelin että nyt ei kyllä edes tee mieli DMT:tä vähään aikaan ja myöskin tämä kokemus, vaikka positiivinen olikin, jätti pelon sekaisen kunnioituksen DMT:tä kohtaan. Kutenkin kun hölmö olen niin en jättänyt DMT:tä rauhaan..
-------------------3. kerta--------------------------------------
Parin päivän päästä otin iltapäivästä suht ison annoksen MXE:ta (60-100 mg en muista tarkemmin). Kun tuttu lämpö valtasi kehon ja pelot kaikkosivat mielestä tuntui siltä, että olisi oikea aika kokeilla DMT:tä vielä kerran.
MXE oli vienyt pois pelon ja ehkä myös osittain sen kunnioituksen DMT:tä kohtaan ja päätin fiktata DMT:tä kunnolla noin 70mg (polttolaitteessa oli vielä jäämiä edellisistäkin). Otin henkoset ja kävin makoilemaan sängylle. Nousut eivät olleet pelottavat aluksi ja kaikki sujui tuttuun tapaan.
Jossain vaiheessa homma alkoi mennä sekavaksi näin kuolleiden eläimien ruhoja, kuolleita sukulaisia ja kaikkea muuta ei niin miellyttävää. Kun alun visuaaline sekamelska laantui tuntui, kuin minut olisi vedetty lihamyllyn läpi - tunsin fyysistä kipua. Oli outoa että se tuntui niin fyysisesltä ja todelta, kun yleensä MXE vie pois tuntoaistia ja turruttaa. Säikähdinkin hieman ja pelko alkoi vallata mieltä..
Seuraava minkä muistan oli että makasin lavetilla ja joku korkeamman asteen älylline olento tutki minua. Mun ruumiseen meni erilaisia putkia, joissa virtas jotain värikästä ainetta. Olioita tuli ympärille usempia ja ne vaikuttivat jopa vihamielisiltä. Mut laitettiin täyteen neuloja ja joka hngenvedolla tunsin kuinka keukot osuivat neuloihin (varmaan keuhkot oikeastikin hellänä kun niin iso hitti tuli otettua ja materiaali vähän paloikin). Joka hengenvedolla neulat tunkeutuivat syvemmälle ja sain vähemmän ja vähemmän happea kunnes tunsin kuolevani.. Jouduin mustavalkoruudulliseen tilaan jossa eräänlainen narri naureskeli minulle ja ilkkui että "Siitäs sait. Mitäs aloit leikkimään jumalien kanssa. Nyt joudut olemaan täällä ikuisuuden". Narrin ulkomuoto oli outo. Sillä oli narun ohuet kädet ja jalat jotka venyivät ja kutistuivat ja samoin narrin naama vääntyili joka suuntaan. Tunsin suurta häpeää ja pelkoa. Mitä olin mennyt tekemään?
Tästä putosin tilaan joka tuntui siltä kuin olisin ollut atomien välissä kaiken materian sisällä kenenkään huomaamattomissa. Luulin olevani tai oikeastaan olin siellä ikuisuuden. Pikkuhiljaa asiat alkoivat muuttua. Atomit joiden välissä olin alkoivat kasvaa ja ne kasvoivat todella isoiksi. Huomasin että jokaisen kuplan/atomin sisässä oli minun oma huone ja näin viereisessä kuplassa itseni makoilemassa sängyllä. Eri kuplissa asiat olivat kuitenkin hieman eri tavoilla: sisustus oli erilainen, omat vaatteet erilaiset. Tajusin että kuplat olivat rinnakkaisia todellisuuksia ja pystyin vapaasti liikkumaan kuplien välissä. Nyt tehtävänä oli löytää oikea kupla. "Miten ikinä löytäisin takaisin samaan kuplaan josta lähdin", ajattelin. Mitä jos joutuisinkin todellisuuteen jossa kaikki läheiseni olisivat kuolleet tai vielä jotain pahempaa?
Lopulta en kuitenkaan välittänyt vaan halusin palata ja löysin kuplan jossa kaikki oli ainankin ulkoisesti samalla tavalla kuin ennen. Menin kuplaan ja palasin hitaasti ruumiseeni. Maailma oli vieläkin täysin outo ja tällä kertaa olin varma että tämä ei ole totta. Ajattelin että ne olennot olivat rakentaneet tämän todellisuuden vain minua varten testatakseen miten suoriudun tai että tämä universumi olisi hieman eri ja huomaisin sen vasta myöhemmin..
Kun visuaalit hieman hävenivät katsoin kelloa - oli kulunut 45min siitä kun otin hitit! Tähän asti olin ollut yksin joten oli pakko soittaa kaverille koska en ollut varma olinko oikeassa todellisuudessa - kaveri vastasi ja helpotuin suunnattomasti. En kuitenkaan saanut juuri sanaa suustani ja toistelin vaan että "Et ikinä usko mitä tapahtu!" Kesti yhteensä yli tunnin ennen kuin DMT-visuaalit olivat kokonaan poistuneet. Olin ollut jonkunlaisessa M-holen ja DMT-maailman risteytyksessä ja sen takia kokemus oli niin pitkä.
------------Loppumietiskelyä---------------
Viimeinen kokemus jätti tietynlaisen pysyvän pelon DMT:ta kohtaan. Itseäni voin vaan syyttää kun heti olin uutta substanssia kombottamassa toisen kanssa. Arkeen pääsin kokemuksen jälkeen kiinni (tai no niin kiinni kun olin ollut ennenkin) suht nopeasti mutta tämä kokemus jäi pyörimään useaksi viikoksi alitajuntaaan. Etenkin narrihahmo jäi mieleeni ja hahmo olikin ehkä vaan projektio ittestäni - pikkuhiljaa täytyisi aikuistua ja lopettaa pelleileminen!
DMT:ta pitää kunnioittaa, eikä se oo leikkimistä varten. Tosta narrista tuli jungin arkkityyppien "trickster" mieleen.Kaiken kaikkiiaan kokemukset oli tosi antoisia ja opettavaisia ja oonki miettiny että pitää jossain vaiheessa kokeilla tätä uudestaan tai sitten Ayahuascaa. Jotenki DMT:stä on aika vaikea tuoda asioita takasin ku on niin lyhyt ja intensiivinen kokemus. Sen takia aattelin että huasca vois olla antosampi. Tuntu siltä että parhaiten jäi toi MXE:n kanssa kombotettu kokemus muistiin. Voisko olla että kun MXE teki kokemuksesta pidemmän ni sitä kerkes käsittelemään paremmin?
Oli jännä huomata miten mieli yhdistelee niin villisti eri teorioita ja kehittelee uusia ja keksii vähän omiakin. Kokemus oli myös jollain tasolla hengellinen vaikka siitä ei mitään pysyvää hengellisyyttä tullutkaan ammennettua. Jotenkin aina kun muutama päivä kokemuksesta on kulunut palaa takaisin maanpinnalle ja toteaa että kaikki johtui vain aineesta ja vaikka hienoja kokemuksia hetkellisesti ovatkin niin tietyllä tavalla valetta. Samalla tavalla kun elokuvistakin nauttii ja niihin samaistuu vaikka tietää ettei ne ole totta. Siis itsestäni opin kyllä paljon mutta lähinnä kaikkia omia teorioita ja hengellisiä juttuja tarkoitan.
Tuntui niin todelta että maailma on myös mittakaavaltaan ääretön. Ylimmässä mittakaavassa univerumit ovat kuplia ja samlla lailla atomit ovat kuplia. Ja näin meidän atomit ovat pienemmän mittakaavan universumeja ja näin univerumeja on sisäkkäin myös äärettömän monessa kokoluokassa
Sinänsä sympaattinen teoria vaikka ei millään tavalla järkevä olekaan 
Joo siinä ois oma eka trippistoori ja palautetta otan mielelläni vastaan!
EDIT: typoja korjailtu ja rakennetta selkeytetty
(En ole koskaan kokeillut DMT:tä)