Lopettaminen (ja vähentäminen)

Keskustelua ja kokemuksia päihteidenkäytön hillitsemisestä. Rakentava ilmapiiri on ehdottomasti sallittu.
nantes
Psykonautti
Posts: 92
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Sat 19 Aug 2017, 21:33

substance93 wrote:
Sat 19 Aug 2017, 20:28
nantes wrote:
Thu 17 Aug 2017, 20:13
Huhhuh vitun mageeta!! Oo ylpee itestäs ja varmaa vielä jonkun verrran painit henkisen puolen kanssa mut oot niin pitkällä että sä nyt just pystyt näkemäänsen kuinka vituiks se aine veti sut. Oon onnellinen sun puolesta!! ❤️
Oonkin ylpeä että näinkin pitkälle päässyt. Tänään mulle tuli viestiä, että subuvedot natsaisi heti jos vain tulee hakemaan. Oli yllättävän helppo kieltäytyä, vaikka pientä darranpoikasta ja lyrican viekkareita onkin tänään ollut päällä. En vaan halua joutua enää kertaakaan nousemaan siitä helvetin suosta, koska oon nyt tehnyt erittäin kovan henkisen työn itseni kanssa siitä eroon pääsemisen eteen.

Tiedän kyllä miten käy jos ne yhdet otan, ja se pieni hetki ei todellakaan ole sen kaiken paskan arvoista, mitä siitä seuraisi. Pakko myöntää silti, että aikaisemmin kiilsi ajatus päässä, miten ne vedot helpottaisi sitä darraa... Silti, pystyin sanoa ei ja olen helvetin ylpeä siitä.

Nyt pelottaa suoraan sanottuna vitusti se lyrican lopetus. Mulla on loppukesä vielä töitä ja sen lisäksi muutakin stressaavaa aktiviteettia. Lyricaa on enää yksi dose jäljellä, ja se säästyy ensi viikkoon kun on ns. pakko olla kunnossa yhtenä päivänä. Sen jälkeen loppuu seinään sekin, ilman lääkeapuja.

Olen aina ollut lyrican refloissa suht paskana henkisesti ja fyysisesti, enkä tiedä vielä miten aion siitäkin rääkistä selvitä. Kai sitä vaan selviää, kun vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole. Mitään lääkeapuja mun on turha haalia, kun menisi taas täysin itsensäkusetuksen puolelle koko homma. Toisaalta, jos olen suburefloista selvinnyt (taas kerran) niin enköhän mä tästäkin suosta vielä nouse. Ei tää voi vaan jatkua näin enää yhtään kauempaa. Ei tässä nyt luovuteta, kaikki paska otetaan vastaan vaikka mikä olisi kun muutakaan ei voi :)
I feel you bro! ❤️ Sä pystyit lopettaa subun ja se vieny sulta paljon voimia mut ku sä sen lopetit minkä vaa murto osa ongelma käyttäjistä pystyy lopettaa ni pystyt lopettaa myös lyrican! Mä uskon suhun. Voit laittaa mulle vaik privaaki jos haluut jutella noin kahen kesken. Vaikkei jengiä tunne ketkä lopettaa ni samas venees oltu.ja kaikki tuki on hyväks. Ne lyrica vielkarit on sen pari viikkoo max sit helpottaa! Kuinka kauan niitä söit vissii joku 3kk? Millä annostuksells?

substance93
Psykonautti
Posts: 87
Joined: Sun 21 May 2017, 01:01
Location: 65xxx

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by substance93 » Sun 20 Aug 2017, 07:48

Oikeestaan en oo enää ees ihan varma :) Jotain vuoden mennyt aika säännöllisesti (lue: max viikko ilman tyyliin 2 kertaa + yksittäiset välipäivät). Annostukset ollut kaikkea välillä 150-600mg, useimmiten tainnut olla sen 300mg/pvä ja välillä tullut otettua sitten enemmän. Nyt viimisen viikon mennyt 150mg/pvä ja tuntuu että siitäkin määrästä on jo illalla inhottava olo. Ja huomaan kyllä heti jos yhtenä päivänä jäänyt välistä. On sitä ihminen taas onnistunut saatana, en tiedä itkiskö vai nauraisko omaa tyhmyyttä... :) No, eipä auta enää itkeä. Tuntuu vaan ettei olisi voimia olla taas paskana, kun vieläkin väsyttää ne subureflat ja kun ne henkiset on nyt pahasti päällä tällä hetkellä.
~ ja antikristuksii ollaan ihan jokanen ~

welcome to the lonely hearts club

nantes
Psykonautti
Posts: 92
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Sun 20 Aug 2017, 15:37

substance93 wrote:
Sun 20 Aug 2017, 07:48
Oikeestaan en oo enää ees ihan varma :) Jotain vuoden mennyt aika säännöllisesti (lue: max viikko ilman tyyliin 2 kertaa + yksittäiset välipäivät). Annostukset ollut kaikkea välillä 150-600mg, useimmiten tainnut olla sen 300mg/pvä ja välillä tullut otettua sitten enemmän. Nyt viimisen viikon mennyt 150mg/pvä ja tuntuu että siitäkin määrästä on jo illalla inhottava olo. Ja huomaan kyllä heti jos yhtenä päivänä jäänyt välistä. On sitä ihminen taas onnistunut saatana, en tiedä itkiskö vai nauraisko omaa tyhmyyttä... :) No, eipä auta enää itkeä. Tuntuu vaan ettei olisi voimia olla taas paskana, kun vieläkin väsyttää ne subureflat ja kun ne henkiset on nyt pahasti päällä tällä hetkellä.
Jos yhtään voin sua tsempata ni koita ajatella niin että sä oot selvinny tänne asti helvetin hienosti jossa lyrica on varmasti ollut suurin apu ja tuki. Mut just nyt tiedät et se on aika lopettaa koska henkisen puolen olotiloihin sitä ei kannata vetää enää... Ennemmin se henkisen puolen korjaantuminen hidastuu kun sullakin varmasti suurin toive olis olla putsina kaikesta (tai no ainakin niinkun elää ilman jokapäiväistä substanssien käyttöä)

Mulla itellä se tuki pidemmälle ajalle oli pilvi mut sekin sit just kääntyi itseään vastaan, vaikka tiesin eläväni ilman sitä pahinta päihdettä ni silti en tuntenu eläväni selvin päin. Nyt kun oon sen saanu lopetettua ni tuntuu paremmalta. Koita ajatella niiin, että sun kuntoutumisesta pahin on jo ihan heittämällä ohitse sä oot selvinny fyysiset olot nyt sä korjaat itseäs henkisesti. Tiiän , että lyrican lopettaminen pelottaa ihan varmasti, mutta kun sä siitä oot irti ni on helvetisti helpompi olla. Koska itse omakohtaisesti kokemuksesta voin kertoa , että mulla se lyrican oireet selvittyäni mulla ei siihen substanssiin jäänyt mitään himoja, koska ei se koskaan edes antanu mulle sitä mitä opiaattioloista sai. Mulle lyrica oli vaan vaihtoehto opiaattien vetämisellle vieroitusoireiden helpottamiseks. Otat sitte joskus jos tuntuu et kuuppa leviää ni vaikka xanorin ni kupolista saa ne ajatukset poikki. Tässäkin just se, että ei syö mitään konttaus satsia vaan sen verran et tulee se terapeuttinen vaikutus. Mulla itsellä ollu selvänä huomiona, että joskus mulla on satunnainen bentsodiatsepiini ihan paikallaan, koska kun ne ''dope cravingsit'' iskee vittuna päälle ni tuntuu ihan saatanan paskalta jos ne ajatukset vaan rullaa sen huumeen halun ympärillä ja sehän aiheuttaa jo tutkitusti ihan fyysisiäkin oireita just helvetinmoinen levottomuus ja ahdistuneisuus. Ja se vie voimat. Joskus ku on koko päivän kamppaillu niitä ajatuksia vastaan ni tuntuu et illalla on ihan vitun loppu. Seuraavana aamuna on taas paljon parempi olla. Varsinkin kun sä selvitit sen mörön ilman opiaatteja. Opiaateilla kun oloa helpottaa ni sit vaa vituttaa entistä enemmän.

Mä olen nyt viimeisen 7pv aikana ottanut viitenä päivänä jonain iltana 5-10mg pamia tai joko 0.5-1mg rivaa tai sitte 0.5-1mg alpratsolaami litkua. Koska tosta hatsin lopettamisesta ei oo kulunu ku vasta reilu pari viikkoa ja sitä poltin niin reilusti koko ajan joulukuusta asti. Et on välil tosi levoton olo ollu. Ja nukkuminen ollu ihan vitun perseestä joinain öinä ku herää jo neljän pintaan. Mulla ei koskaan oo ollu bentsoista iloa noin viihteellisesti. Ennemmin se vituttaa ku niissä ei oikeen jaksa edes jutella, mutta ajoittaisesti niistä on todella iso apu jos tosi vaikee olo iskee. Koska näin entisenä subunarkkina on virhe korjata sitä oloa opiaateilla... ihan sama vaikka kyse olis vaan tramalista tai kodeiinista mut ne silti stimuloi just niitä osia aivoissa mitkä on vitullaan ja mitä yrittää koko ajan korjata.

Ja yks tosi tärkee seikka minkä mä oon kokenut nyt selvin päin ollessa. Kandee muistaa juoda tarpeeks nesteitä joka ikinen päivä ja pitää huoli että syö tarpeeks ettei verensokerit laske. Meinaan ku on kova nälkä ja huonosti juonu ni sillon ne kamanveto himot iskee huolella ku tulee niin heikko olo.

substance93
Psykonautti
Posts: 87
Joined: Sun 21 May 2017, 01:01
Location: 65xxx

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by substance93 » Fri 25 Aug 2017, 09:16

Neljäs päivä ilman lyricaa lähti käyntiin äsken ja helvetti sentään mikä olo. Kylmää, särkee lihaksia ja niveliä, kosketus sattuu, huimaa, oksettaa, masentaa... Ja lista vaan jatkuu. Pää ihan jumissa ja vielä olisi yksi työputki edessä. Pari edellistä yötä mennyt ihan vituiksi painajaisten ja särkyjen takia. Aamulla herään ja odotan, että olisi taas ilta ja pääsee takaisin nukkumaan. En ajatellut, että ihan näin kipeäksi tuosta lopettamisesta tulisin, näköjään kaikki on mahdollista... Ei tää sentään suburefloista voittoa vie mutta ihan tarpeeksi perseestä nääkin kyllä on.
~ ja antikristuksii ollaan ihan jokanen ~

welcome to the lonely hearts club

User avatar
mentalhell
Kameleontti
Posts: 883
Joined: Sun 16 Dec 2007, 00:01

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by mentalhell » Sat 26 Aug 2017, 15:29

16 kuukautta ilma piikkiä, tämän ajan sisäl kerran pirii, 0,5 g ja nokkaan paris viivas. Vitutti vaan et vedin sen. Ja sit jotkut 5 kännit olen juonut. Mutta TODELLA vähän vedetty mitään entiseen nähden, ja ei mitään ränniin.

Elämä on parempaa nyt, reflat kesti puoli vuotta ja himot varmaan vuoden.

substance93
Psykonautti
Posts: 87
Joined: Sun 21 May 2017, 01:01
Location: 65xxx

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by substance93 » Mon 28 Aug 2017, 10:37

100 päivää ilman subua/muita opiaatteja ja piikkiä. Ja viikko täysin vesiselvänä ekaa kertaa viimeiseen 4 vuoteen, mitä tämä on :cheers: Röökin vielä kun sais lopetettua.
~ ja antikristuksii ollaan ihan jokanen ~

welcome to the lonely hearts club

nantes
Psykonautti
Posts: 92
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Tue 29 Aug 2017, 21:07

Tein virheen ja otin subua 2 päivän ajan kun olin oulussa käymässä. Iso virhe mutta jälleen kerran enemmän ja enemmän tajusin ettei noilla huumeilla oo mulle mitään annettavaa. Mitään peruuttamatonta ei sattunut. Yksi virhe tällä pitkällä polulla ja taas astetta vahvempana. Nyt kuitenkin kaikki taas hyvin kun ollut näitä selviä pöiviä sen jälkeen alla. Ja nautin näistä ja oon itestäni ylpee 😊

substance93
Psykonautti
Posts: 87
Joined: Sun 21 May 2017, 01:01
Location: 65xxx

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by substance93 » Wed 30 Aug 2017, 09:10

nantes wrote:
Tue 29 Aug 2017, 21:07
Tein virheen ja otin subua 2 päivän ajan kun olin oulussa käymässä. Iso virhe mutta jälleen kerran enemmän ja enemmän tajusin ettei noilla huumeilla oo mulle mitään annettavaa. Mitään peruuttamatonta ei sattunut. Yksi virhe tällä pitkällä polulla ja taas astetta vahvempana. Nyt kuitenkin kaikki taas hyvin kun ollut näitä selviä pöiviä sen jälkeen alla. Ja nautin näistä ja oon itestäni ylpee 😊
Hyvä ettet jääny uudestaan kiinni! Oot tehnyt ison työn itsesi kanssa, eikä tuollainen pieni virhe vie sitä sulta pois. Saat kyllä olla ylpeä 😊

Mulla himot opiaatteihin vähenee koko ajan. Välillä tulee kyllä hirveät himot kuin salama kirkkaalta taivaalta, tai varsinkin silloin kun vituttaa ihan kunnolla. Sitten saattaa mennä parikin päivää miettimättä asiaa lainkaan.

Lyrican refloista ainakin suurilta osin selvitty! :) Ekat 2-5 päivää oli helvettiä, 6pvä hieman helpompi ja nyt 8pvä huomattavasti parempi olla. Vähän saattaa tulla vielä kylmähiki-kohtauksia mutta ei lähellekkään samanlaista mitä alussa. Lihaksiakin särkee vielä vähän, mutta voi johtua hyvin jostain muustakin. Väsyttää aivan perkeleesti, mutta suht rankka kesä takana, niin ihmekös tuo.

Henkiset olot vaihtelee lähes päivittäin äärettömästä epätoivosta ja depistelystä maailmanluokan onnellisuuteen, ehkäpä nää aivokemiat tästä pikkuhiljaa alkaa tasaantua. Kuitenkin siitä subun lopetuksestakin vasta se vajaa 3,5kk, ja olen sen vuoden vähintään varannut aivojen korjautumiseen. Olen myös ylpeä itseatäni, en vuoden alussa uskonut pääseväni koskaan irti!
~ ja antikristuksii ollaan ihan jokanen ~

welcome to the lonely hearts club

nantes
Psykonautti
Posts: 92
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Wed 30 Aug 2017, 09:28

substance93 wrote:
Wed 30 Aug 2017, 09:10
nantes wrote:
Tue 29 Aug 2017, 21:07
Tein virheen ja otin subua 2 päivän ajan kun olin oulussa käymässä. Iso virhe mutta jälleen kerran enemmän ja enemmän tajusin ettei noilla huumeilla oo mulle mitään annettavaa. Mitään peruuttamatonta ei sattunut. Yksi virhe tällä pitkällä polulla ja taas astetta vahvempana. Nyt kuitenkin kaikki taas hyvin kun ollut näitä selviä pöiviä sen jälkeen alla. Ja nautin näistä ja oon itestäni ylpee 😊
Hyvä ettet jääny uudestaan kiinni! Oot tehnyt ison työn itsesi kanssa, eikä tuollainen pieni virhe vie sitä sulta pois. Saat kyllä olla ylpeä 😊

Mulla himot opiaatteihin vähenee koko ajan. Välillä tulee kyllä hirveät himot kuin salama kirkkaalta taivaalta, tai varsinkin silloin kun vituttaa ihan kunnolla. Sitten saattaa mennä parikin päivää miettimättä asiaa lainkaan.

Lyrican refloista ainakin suurilta osin selvitty! :) Ekat 2-5 päivää oli helvettiä, 6pvä hieman helpompi ja nyt 8pvä huomattavasti parempi olla. Vähän saattaa tulla vielä kylmähiki-kohtauksia mutta ei lähellekkään samanlaista mitä alussa. Lihaksiakin särkee vielä vähän, mutta voi johtua hyvin jostain muustakin. Väsyttää aivan perkeleesti, mutta suht rankka kesä takana, niin ihmekös tuo.

Henkiset olot vaihtelee lähes päivittäin äärettömästä epätoivosta ja depistelystä maailmanluokan onnellisuuteen, ehkäpä nää aivokemiat tästä pikkuhiljaa alkaa tasaantua. Kuitenkin siitä subun lopetuksestakin vasta se vajaa 3,5kk, ja olen sen vuoden vähintään varannut aivojen korjautumiseen. Olen myös ylpeä itseatäni, en vuoden alussa uskonut pääseväni koskaan irti!
Mahtavaa kuulla! Kyllä ne aivokemiat sieltä tasottuu nyt kun se lyrickin on sulta poissa pelistä :) Oon myös susta ylpee huh kova suoritus! Ja muutenkin just noista aivokemioista ni mä totesin itse sen ja totean tän 9kk jälkeen, että ne balansoituu koko ajanpikkuhijaa. Jokainen viikko tapahtuu edistystä. Kun kokee niitä hyviä juttuja selvin päin ja sit kun niitä on tarpeeks kokenu ni sit se elämä ei koko ajan tuota uusia vaikeita tilanteita. Tai itellä jotenki ni on joutunu elää ne elämän arjen perus asiat kokonaan uudestaan läpi selvin päin se oli mullla sellanen mikä tuntu eheyttävän. Olishan tää munki 9kk sober life voinut olla paremmin vedetty ku sinne noita yksittäisiä kertoja mahtuu joitakin, mutta itsensä herraks en kasva hetkessä. Mä kasvan siihen pikkuhiljaa. Ja kyllä elämä nyt on parempaa jos alkaisin paperilapulla miinuksia ja plussia lopettamisesta tekemään. Nytkin ku tätä kirjotan ni on mukava rustailla kun on semmonen tasanen rauhalinen olo ja se päihde tällä hetkellä mikä virtaa kropassa on kuppi kahvia :D :D

Ja oikeesti. Sä ja kaikki ne jotka on pystyny lopettaa ni ne on elämän IHMEITÄ! Mieti ja miettikää miten saatanan pieni porukka se on siitä koko päihteiden ongelmakäyttäjien valtamerestä, jotka lopulta kadulla kävelee silmät kirkkaina vastaan raitistuneina. Se on niin jumalattoman pieni ihmisporukka.

User avatar
Dexma
Moderator
Posts: 8616
Joined: Sat 01 Mar 2008, 19:42
Location: Manse <3

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Dexma » Wed 30 Aug 2017, 12:59

Oon täs viimeaikoika alkanut pohtiin sitä, kun tällein ns lopetuksessa ja vähentämisessä tullut se aika, kun ei edes koe enään ns "lopettavansa". Alkaa se lopetus loppumaan. On tosi jännää, kun alkaa se vaiheilu. Mitäs sit, kun nyt oon paremmilla vesillä? Elämä on yksi iso vapaus. On uusia ihmisiä elämässä joillekka douppi elämä on täysin vieras käsite. On työt ja elämä vain on sellaista arkista puuhastelua.

Miettiikö jengi sitä, että mitäs sit teen, kun lopetan lopettamisen? Ei enään jaksais jauhaa refloista ja siitä, muutoksesta joka on päällä. Miettii, että jännästi noin 12 vuotta joka on elämässä mennyt kuosissa niin kuinka kaukasta jotenkin kaikki ne kovat vuodet jo on...

Mul oli vuosi sitten sellainen. Toteutan itseäni kausi, kun nyt ei ole enään refloja ja kaikki on kunnossa, mut siitäkin on niin hirveän pitkä matka tultu jo taas. Sekin aika tuntuu tosi oudolta. Sit taas toisaalta... edelleen mä jumitan irkissä ja täl foorumilla. Pitäis varmaan kokeilla jotain uutta puuhaa ja ottaa jotain etäisyyttä jotta elämässä taas tapahtuis kehitystä. Toisaalta ehkä pitää tottua siihen, että elämä ei olekkaan vain suuria harppauksia vain lähinnä sittenkin hiljaa sipsuttelua ja lungeilua.
tRip wrote:
Muistakaa et jokainen haskattu elämä on vähän sääli, koska potentiaalia meissä on ihan widusti,!

nantes
Psykonautti
Posts: 92
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Wed 30 Aug 2017, 23:56

Nyt vituttaa ja niin todella todella ankarasti. Oli tänään yksi eräs todella raskas hetki / tilanne mulle ja ihan taas jotenkin ku joku olis vittu vieny multa kaiken järjen päästä pois. Tajusin hakeneeni yhen sammakon eli siis 80mg kontin. Jumalauta siis mikä ihmisen saa tekemään tällästä kun on jo hyvä olla ja kaikki on hyvin. Jo siinä vaiheessa kun oli muutama tunti mennyt sen aineen ottamisesta mulla iski aivan vitullinen morkkis ja ahdistus et mitä vittua mä oikeesti teen! Oon niin vitun vihanen itelleni ja ahdistunut ja tekis mieli vaan itkeä ja kelata tää päivä taakse päin ja deletoida toi hetki :( Oon vitun pettytnt itseeni, koska kun esimerkiksi tänään kirjotin siitä kuinka nautin kun juon vaan aamukahvia ja on hyvä olla ni se on täyttä totta. Ja oon oikeesti onnellisempi ku ikinä mun elämässä :( Nää yksittäisetkin retkahdukset on vaan perkele saatava loppumaan en mä sitä pelkää että mä jäisin uudestaan nalkkiin. En todellakaan pelkää sitä enkä edes ajattele asiaa. Voin ihan vitun huonosti kun mulla on se huono tapa , että oikeestaan joka ikinen yksittäinen retkahdus on johtunut siitä, että on tyyliin iso riita. Ja sit käy näin. Mua vituttaa niin paljon et nyt sit taas huomenna ja ylihuomenna mulla on sellanen puolitehonen paska fiilis. Tiedän että se menee nopsaa ohitse ja olo on taas normaali mutta kun siitä ei ole kysymys. Kysymys on mulle siitä periaatteesta, että en halua en edes yhtä tuollaista yksittäistä repsahdusta. Kaikista pahinta on se, että mulla on todella pahat syytöksetmua itseäni kohtaan tällä hetkellä. Oon ihan vitun pettynyt omaan itseeni :( Nytki tajusin miten vitun huonoks se tekee mut jo sillä hetkellä kun pitäis olla hyvissä. Mut EI. Se ei todellakaan tee mulle sellasta oloa et ihanaa tää pumpulissa oleilu. Mulla on niin luuseri olo itseäni kohtaan miks mä annan mun joutua näihin tilanteisiin :( Mä en enää jaksa tätä että mulla tulee yksittäisiä retkahduksia kun en nauti vittu edes niistä kun joka kerta tulee huono olo jo siitä et mitä menin tekemään :( Miten te jotka ootte lopettanut ni ootte ite parhaiten saanu karsittua myös ne hetkellisten tunnemyrskyjen aiheuttamat retkahdukset? VItuttaa edes avautua tänne mut jotenki musta vaan tuntuu se helpottavalta et mä voin edes johonkin purkaa tekstillä sen mitä mä tunnen. Oon niin loppu tähän et näitä yksittäisiä kertoja tulee mä en halua niitä enää :(

Onko se asia sit vaan niin et mun on jouduttava käymään myös nää kerrat sen verran monta kertaa itseni kanssa läpi, että en pysty enää tuntemaa noita ivutn opiaatteja kohtaan ku pelkkää vihaa.... Niin suurta vihaa et se ei ole vaihtoehto enää yhtään mihinkään! Nyt musta ainakin tuntuu siltä ET NYT VITTU RIITTÄÄÄÄÄ

TIedän et oon päässy siitä ongelmakäytöstä eroon jo yli puoli vuotta sitten ja oon siitä vitun ylpee. Mut näistä mä en todellakaan ole ylpeä vaan tunnen täyttä vihaa näitä yksittäisiä kertoja kohtaan. Nautin elää sitä normaalia elämää selvin päin kun oon ilonen oma itseni ja pystyn antamaan itestäni niin itselleni kuin muillemun ympärillä Se on ihan parasta! Mut nyt tässä taas saatana masistellaan kun päätä on sotkettu yhen vitun päivän takia ku mulla nää tulee niin jumalattoman psyykkisinä nää olot näistä yksittäisistä kerroista. Mua kirjaimellisesti OKSETTAA et mä oon 1 viikon aikana ottanut 2 päivänä subua ja yhtenä päivänä konttia. Oon ihan vitun paskana :(

EDIT: Loppu yö menikin siinä, ettei voinut muuta tehdä kuin itkeä partsilla ja miettiä tarkkaan, että mitä helvettiä sitä on tehnyt ja miksi. Nyt yön jälkeen heränneenä perus paskanen tuttu pöhnä päällä. Mutta mä kelasin eilen et nyt tää päivien laskeminen retkahtamisen jälkeen saa riittää... On pakko nyt alkaa elää päivä kerrallaan ja keskittyä siihen, ett joka päivä kun tulee uusi päivä mä oon sen selvin päin vaikka se olis ainut hyvä asia mitä sen päivän aikana oon tehny. Tuli paljon tajuttuu juttuja tossa yöllä kun mietin kaikkea ja varsinkin sitä mun omaa käyttäytymistä mikä ajaa mut satunnaisesti ottaan päihteitä. Jälleen kerran juon sitä aamukahvia ja istun tässä selvin päin. Nyt on paska olla mut olkoon.... Laskuista saa maksaa mut muiden ja omaa päivääni en enää tän pelleilyn anna pilata. Nyt mä käännän uuden sivun kokonaan. Piste.

nantes
Psykonautti
Posts: 92
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Fri 01 Sep 2017, 10:51

Huh onnekseni mulla on niin pitkää breikkiä takana opiaateista että toi viikon takainen parin päivän subu homma ja siitä 4päivän jälkeen ollut 1 kontti kerta ei saanu mulle aikaseks mitään refloja. Pelkäsin huolella et nyt tulee paskat olot. Yhen päivän ton kontin jälkeen mul oli sellanen et vitutti niin huolella mut tänään ni ei enää mitään... Ihan normi perus fiilis. Paljon opetti. Oon taas siinä pisteessä et juon päiväkahvia ja pystyn hymyileen.

Nyt alkaa elämä olla siinä pisteessä et mä en jaksa enää tehä mun olosta huonoa tietoisesti. Kyl siinä vaiheessa on jotain pahasti päin vittua jos pitää itkeä yksien kuosien takia... Pakko kattoo sillon peiliin ja todeta et nyt tää touhu saa luvan riittää.

Mites Substancella? Oonko nyt lyrica olot jo loppuneet :)

User avatar
Kisu
Psykonautti
Posts: 140
Joined: Thu 09 Oct 2014, 18:51

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Kisu » Fri 01 Sep 2017, 15:45

nantes wrote:
Fri 01 Sep 2017, 10:51
Huh onnekseni mulla on niin pitkää breikkiä takana opiaateista että toi viikon takainen parin päivän subu homma ja siitä 4päivän jälkeen ollut 1 kontti kerta ei saanu mulle aikaseks mitään refloja. Pelkäsin huolella et nyt tulee paskat olot. Yhen päivän ton kontin jälkeen mul oli sellanen et vitutti niin huolella mut tänään ni ei enää mitään... Ihan normi perus fiilis. Paljon opetti. Oon taas siinä pisteessä et juon päiväkahvia ja pystyn hymyileen
Kannattaa huomioida tämän asian kanssa se, että siinä missä päivittäiskäyttöön tottuneena reflat tuppaavat alkamaan hyvin nopeasti viimeisen annoksen oton jälkeen, yksittäisen ottokerran jäljiltä voi mennä pitkäänkin ennen kuin mahdolliset viekkarit iskevät. Sain itse kokea tämän, kun pari viikkoa sitten sorruin ottamaan oopiumia 5 kuukauden tauon jälkeen. Päivittäin kun veti, olin joka aamu reflainen ja kun olo oli mitä mainioin seuraavana ja vielä sitäkin seuraavana päivänä tuon kiskomisen jäljiltä, luulin säästyneeni isommilta seuraamuksilta. Pettymys oli suuri, kun yli kolme vuorokautta viimeisestä annoksesta alkoi se tuttu palelu hiipiä luihin ja parin seuraavan päivän aikana kehitin itselleni lisäksi hikoilua, vatsavaivoja ja sen yleisen tulehtuneen olotilan. Oraalisella oopiumilla on toki merkittävästi oksikodonia pitempi puoliintumisaika, joten olisit todennäköisesti jo refloissa jos niitä tuosta käytöstä olisi tullut, mutta ajattelin kuitenkin mainita tuosta. Kun on tottunut päivittäin palelemaan, niin monen päivän viiveellä tulevat oireet voivat olla ikävä yllätys johon ei osaa varautua.

nantes
Psykonautti
Posts: 92
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Fri 01 Sep 2017, 19:35

Mulla on niin pitkä kokemus juuriki just teksin ja konttien kanssa et tunnen niiden vaikutukset jo sen verran kauttaaltaan että kun noista 2 päivän subupöivistä on jo viikko aikaa. Ja siitä kontista on huomenna 3 päivää aikaa. Niin noista ei mitään reboundeja enää saa. Onneks tää paska on nyt ohi tän hölmöily viikon jälkeen

substance93
Psykonautti
Posts: 87
Joined: Sun 21 May 2017, 01:01
Location: 65xxx

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by substance93 » Mon 11 Sep 2017, 13:58

Loppuihan ne lyrican reflat ja 4pvä kuurilla onnistuin hommaamaan ne jo takaisinkin... Tuttuakin tutummaksi tässä vuosien varrella tulleet kylmänhiki, sydämentykytykset ja ihon kosketusarkuus oli herätessäni taas päällä. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.

Kaiken lisäksi löysin tänään aikaisemmin laatikonpohjalta 100mg depot tramalin ja kurkkuunhan se suoraan siitä meni ennenkuin ehdin edes ajatella järjellä. Vituttaa tuo tramalin vetäminen ihan suunnattomasti tällä hetkellä, mutta vahinko tapahtui jo joten nöyränä tästä taas eteenpäin. En aio vaipua taas kerran itsesääliin tapahtuneen vuoksi, jolloin saisin itselleni tekosyyn aloittaa opioidien vetämisen uudestaan. Tulipahan taas kerran huomattua, kuinka helposti sitä onkaan opioidien vietävissä.
~ ja antikristuksii ollaan ihan jokanen ~

welcome to the lonely hearts club

aavar
Tuppisuu
Posts: 7
Joined: Sun 27 Aug 2017, 12:56

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by aavar » Tue 10 Oct 2017, 22:33

Hei kaikille lopettajille ja vähentäjille.

Täältä kans yks heppu astuu remmiin. Tarkotuksena ois päästä subusta eroon kokonaan. Oon täl hetkel viel avohoidos tiputuksel, huominen ja torstai viel jäljel xone tiputusta, 2mg siis menee täl hetkel.
Alotettiin 8mg ja viikon välein tiputettu 2mg.
Nyt saan viel 15mg pamia ja sitku xone loppuu niin diapam nousee viikoksi 30mg.
Siitä sit pitäis neki tiputella pois.
Sirkkoja eivät suostuneet antamaan refloihin klinikalta mutta gabapentiiniä vissiin saan sit viel, ehkä.

Täs on taustalla n. 6kk päivittäis käyttöö lähinnö i.v. Reilu puolitoista vuotta sit retkahin, siitä se addiktio sitte pikku hiljaa palas samaan vanhaan ja jatkaa etenemistään. Jonkun verran oon pystyny pitään päiviä millon ei ota mitään. Ja tuos tiputukseski on tullu otettua sit ylimäärästä bupree.. :oops:
Mut on annokset onneksi pienentyny täs tiputuksen aikana ku aluks meni 4-8mg päiväs, niin nyt se on joku 0.5-2mg ja on päiviä millon ei ota ylimäärästä. Lyricaa oon kans syöny nyt täs refloihin. Tänään kyllä meni taas vähä höpöksi ja tuli otettua ylimäärästä.

Tarkotuksena ois jos en onnistu pääseen irti tän tiputuksen avulla niin sitte johonkin kuntoutukseen. Tää on niin vaikeeta tän hetkisessä ympäristös.. :roll: Mut täältä on kyll löytäny voimaannuttavia tekstejä, varsinkin nantesin päiväkirjaa oon lukenu. :up:

Voimia kaikille lopettajille ja vähentäjille, kyllä täältä viel noustaan :up: :love:

-aavar
Kunniakasta ei ole se, ettei koskaan epäonnistu.
Vaan se, että nousee joka kerta ylös.

nantes
Psykonautti
Posts: 92
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Sat 14 Oct 2017, 15:57

Mukava kuulla et oot saanut mun teksteistä jeesii itelles. Välil mä luen niitä itekkin, koska nytkin ku mul on lomaa ollu 5 viikkoo. Ni eihän tää ihan putkeen todellakaan menny. joka viikko tullu otettuu 1päivä teksiä ja parina päivänä kontteja ja sitä jatkunu siis kuukauden. Nyt mä oon ollu viikon ilman subua ja sen viikon aikana otin kuitenki 4päivän aikana 3 päivänä kontteja. Huomena on kolmas päivä ilman kontteja ja samal 8. päivä ilman teksiä. Tänää on masentanu ja vituttanu mut tiedän kyllä mistä se johtuu. Uskon et huomena parempi päivä jo. On se vaan niin vitun paskaa ku on niin kauan doupannu et vaikka on onnistunu lopetttaa ni sit tulee silti aikakausia et menee joku viikko tai jopa 4 viikkoa satunnaisesti ottaen ja sit ollaa taas paskana. Voi kunpa sais nyt et se selvä kausi et keskeytyis... vaan pystyis oleen selvin päin. Onneks kuitenki nyt ku pystyny hommat pitään hanskassa ettei putket oo jääny päälle vaan ne on aina saatu loppumaan. Ni näistä hölmöily jaksoista ei onnnistu itelleen saamaan mitään refloja. Ennemmin se on sitä et väsyttää, vituttaa, ja masentaa. Mut on seki ihan vitun skeidaa. mut kyl se on sit ku kaikki skeida taas on pois kropasta ja herää aamul ja huomaa et mieliala noussu yön aikana puolella ylöspäin eikä vituta eikä masenna. Ni vittu sillon on niin kurko fiilis. Ja omasta lähimuistista miten nää hommat on menny ja kauan esim konteista se masennus kestää... Ni huomena mul tulee olee jo paljon parempi fiilis.


Ja tsemppiä jäbälle! Ajan kans kaikki helpottuu :)

aavar
Tuppisuu
Posts: 7
Joined: Sun 27 Aug 2017, 12:56

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by aavar » Sun 15 Oct 2017, 00:21

Itel on kans "vapaapäivät" vaikeempia. Duunipäivinä nousen aina tuntia ennen ja keitän puurot, pesen hampaat yms. Sit töissä syö joka tauolla jotain, sekä muutenkaan töis ei tee kamaa niin paljo mieli.

Mut sit vkl tai vapaapäivänä, en saa aamul syötyy ja muutenki vaikee saada asioita hoidettua ja yleensä se menee siihen et haen sit douppia jostain. Oon arki illoille kokeillu hommata tekemistä kansalaisopiston kursseja, mut en oo vasta ku kerran päässy, koska ei vaan oo onnistunu niinä päivinä oleen ottamatta ennen sitä.

Noh mut, tiputus loppu tai suboxone loppu, nyt saan viikon pari pamia ja jos ne kabat sais kaveriksi. Todennäkösesti olen lähdössä kuntoutukseen 6-8vk jaksolle kuhan saan raha asiat ka.muut asiat hoidettua. Jouduin itselleni myöntää ettei musta tällä hetkellä ole katkasemaan tätä kuuria "siviilis" oli kova pala itelle. Maksari pitäis olla ok, pitää nyt pari viikkoo kummiski viel olla tääl. Et sama homma jatkuu ja koitan tiputtaa nolliin bupren ennen kuntoutukseen lähtöä. Varovasti vaan pitää ottaa noiden bentopjen kans ettei vaihdu koukku vaan toiseen.

Tsemppiä Nantes, retkahdukset kuuluu prosessii ja se yleensä lähtee siitä mihin jäi, tai ainakin se nopee palaa siihen. Siks itse henk. kohtaisesti koen ettei mull oo varaa hitaita ottaa edes sillon tällön vaikka päivittäis käytön onnistun lopettaan. Kyllä tämä reissu on sen mulle opettanu et en kykene hallitseen opioidien/opiaattien käyttöä. Pakko myöntää että se harmittaa, pitkän aikaa oon niiden kans pelannu. Mut ehkä on taas aika uuden sivun elämässä. :love:

-aavar
Kunniakasta ei ole se, ettei koskaan epäonnistu.
Vaan se, että nousee joka kerta ylös.

nantes
Psykonautti
Posts: 92
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Wed 18 Oct 2017, 19:51

Moikka aavar. Mitä sulle kuuluu? Kuinka oot voinut nyt kun subu on kokonaan pois pelistä? Ootko pysyny kuivilla oppareista sen alasajon jälkeen? Paljon tsemppiä ja pysy itselles armollisena. En tarkota sitä et anna lupa käyttää kamaa, vaan ennemmin sitä, että älä soimaa itseäs menneisyyden takia. Vaan pysy katse kohti tulevaisuutta. Ja muista et joka päivä oot lähempänä tavoitettas ja terveyttä. Ilman kahleita :) siihen mäkin pyrin ja sen toteutan :)

substance93
Psykonautti
Posts: 87
Joined: Sun 21 May 2017, 01:01
Location: 65xxx

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by substance93 » Wed 18 Oct 2017, 21:18

Pakko kompata aavaria, nantesin teksteistä saanut itekkin paljon voimaa ja toivoa. Muuallakin täällä vaultissa oon sanonut, että melkeen sen 4kk sain kasaan ilman subua, kunnes vedin sitten hermoromahduksissani 2-3 viikon ajan kuuria, viikonloput vaan ilman. Kertoilin tuolla "ylpeänä" aikaisemmin, että jäi se kuuri siihen kolmeen päivään ja toisin kävi, taas saa kyllä hävetä omaa uhoamistaan... Toisaalta, itselleni mä olen vaan tilivelvollinen. Tää vaan kerto tästä, että mä pystyn tähän vielä, tarvii vaan tehdä paljon paaljon enemmän töitä vielä.

Vitutus on suuri, taas refloissa, suht pienissä kuitenkin. Nyt oon hermolomalla lämpimässä, joten subua tai muutakaan apuja en saa mistään. Rentoutumisen lomassa käyn pääni sisällä läpi näitä asioita itseni kanssa. Kotona odottelee pari rivaa, niitä otan avuksi jos hirveet ahdistukset reissun jälkeen päällä.

Subuilut saa taas jäädä taakse, ainakin yritys on kova. Taas retkahduksen myötä opin itsestäni uutta, joka auttaa mua eteenpäin tässä prosessissa. Täytyy vaan uskoa itteeni lujemmin, välillä tuntuu ettei vaan kestä tätä elämää. Loppupeleissä ei se subu ole mikään ratkasu mun ongelmiin, ainoastaan hetken valheellinen helpotus. Uutta yritystä putkeen vaan!
~ ja antikristuksii ollaan ihan jokanen ~

welcome to the lonely hearts club

nantes
Psykonautti
Posts: 92
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Sat 21 Oct 2017, 13:05

Sama täällä. Joku en tiedä mikä tuli ja pari kuukautta menikin ihan huomaamatta niin, että otin 1-2krt viikossa subua. Tiesin jo ekojen parin viikon aikana kun se toistui samalla kaavalla, että tää on saatava poikki. Mut ei. Joka viikko toistui sama kaava. Viikonlopun korvilla se sama aina toistui uudestaan ja uudestaan. Ja nyt on kyllä vituttanut tosi huolella. Nyt olen selvin päin ja perus ankeeta fiilistä puskee päälle... Onneksi ei sen enempää viikoittain ton parin kk aikana tullu sitä vedettyä et se pysy siinä päivässä kahdessa. Mut silti... liikaa kaikki. Totean jälleen kerran. Ei tällä omalla päihdeongelmassa ole sellaista vaihtoehtoa, että jos nyt kerran vaan ottais. Ku ei se siihen jää. Pakko pystyy olee ilman ihan kokonaan.

Mut kaiken tän aikana oon jotenkin samalla myös tutkinut itseäni ja oivaltanutkin asioita, jotka on tosi tärkeitä oivalluksia. Niin paljon enemmän ne ottaa kun antaa. Niin paljon niiltä oli odotuksia ja sainkin niiltä paljon niin kauan kunnes olin käyttänyt liian kauan ja liian paljon ja oli muodostunut ongelma. Onneks tän saa poikki nyt kun ei oo vielä käynyt niin, että on mennyt puol vuotta enemmän aikaa kun huomaa et samas jamas ku aiemmin. Ja sillon tuskin enää olis vaan 1-2krt viikos käytöä niinku oli tähän asti. Mä vihaan itseäni teksin jälkeisenä aikana niin kauan ku se vaikuttaa mun kropassa. Oon kiukkunen, Väsynyt, Vittuuntunut, Tunne kylmä, Ahdistunut. Sit kun on sen verran selviä päivä alla et se paska ei sotke enää aivoja ni tuntuu tosi hyvältä. Oon se oma itseni. Nyt vaan haluun se oman itseni takas. Päivä kerrallaan elän ja sieltä se sitten vielä tulee lähipäivinä se oma itseni. Mut sitä tässä vielä odotellessa keskittyen vaan siihen että nyt ei oteta enää askelia taaksepäin. Tsempppiä substancelle ja aavar:ille!

Subtancelle sitä haluun sanoo. Et sä kerkesit sen verran kauan ollailman et sä et tolla muutaman viikon hölmöilyllä oo läheskään samassa pisteessä ku sillon ku lopetit viimeks pitkän kuosaamisen jälkeen. Nyt sun pää ei oo niin muusina bubresta, että tuut kyllä tosta palautumaan nopeesti. Et älä huoli ei sulla mene viikkoja et oot ton jälkeen basic. Uskaltaisin väittää et ku oot viikon SELVINPÄIN ni sen jälkeen jo sulla on lähes normaali olo.

Ja vaikka se tuntuukin aina tosi turhauttavalta kun aina lupaa itselleen et nyt oli vika kerta. Ja sit ei ollukkaan. Ni se kertoo siitä et oikeesti halua löytyy lopettaa. Jos noin ei kelais ja asettais itelleen tavotteita ni ei sitä sillon täydestä sydämestä edes yrittäis lopettaa. ku on kunnon additkio ni se ei oo sillon niin yksinkertaista kun aivoissa on paska olossa sellanen tila päällä et aivot yrittää keksiä kaiken mahdollisen saadakseen sen tilan täytettyä eli sen opioidi vajauksen. En koe että se on ihmisen heikkoutta että lopettaminen ei vaan heti onnistu. Se on se addiktio joka siitä tekee vaikeaa. Mut joka kerta kun on päässy eteenpän ja taas sortnunut. Kyllä se kasvattaa. Se kasvattaa koko ajan enemmän halua siihen et täs hommassa ei oo vittu mitään järkeä. Ja jossain vaiheessa tulee se piste et sit se vaan loppuu se käyttö. Uskon että jokainen retkahdus kuuluu matkaan kohti täyttä raitistumista. Siihen vaan täytyy kasvaa

substance93
Psykonautti
Posts: 87
Joined: Sun 21 May 2017, 01:01
Location: 65xxx

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by substance93 » Sat 21 Oct 2017, 17:28

nantes wrote:
Sat 21 Oct 2017, 13:05
Mut joka kerta kun on päässy eteenpän ja taas sortnunut. Kyllä se kasvattaa. Se kasvattaa koko ajan enemmän halua siihen et täs hommassa ei oo vittu mitään järkeä. Ja jossain vaiheessa tulee se piste et sit se vaan loppuu se käyttö. Uskon että jokainen retkahdus kuuluu matkaan kohti täyttä raitistumista. Siihen vaan täytyy kasvaa
Tähän samaistun täysin! Oon jo päässyt hyvin pitkälle ajatustyössä jos vertaa niihin ekoihin "lopettamisiin".

Näyttää nyt vaan olevan fakta, että mä en pysty opioideja viihdekäyttämään tuskin koskaan. Ja se vituttaa. Vituttaa niin helvetisti, olisi niin hienoa, jos edes pari kertaa vuodessa saisi kokea sen turruttavan pumpuliolotilan. Mutta mä voin sen myöntää ja tosissaan ymmärtää, että mä en siihen pysty. Lähtee heti lapasesta koko touhu, meen johonkin ihme moodiin kun otan sitä subua. Unohdan täysin sen helvetin ison työn minkä oon siitä eroon pääsemisessä tehnyt. Unohdan kaikki ne vitulliset reflat ja muun paskan mitä oon siitä saanut. Noikin 3 viikkoa olin kuin jossain psykoosissa oikeasti, kunnes heräsin ja tajusin että vittu mähän oon parin päivän päästä lähdössä ulkomaille... Ja TAAS kerran refloissa.

Eiköhän tästäkin retkahduksesta otettu taas jotain opiksi. Ei tätä vitun pään hajoamista enää jaksa. Täytyy keksiä joku oma juttu, mitä teen seuraavan kerran kun saan tämän saman kuningasidean "vois kyllä vähän kolahtaa tän taukoilun jälkeen, kyl sitä nyt yhet vois". Aina mä löydän itteni kiertämästä tätä samaa vitun kehää... No, ajatustyö jatkuu ja onneksi sentään 3 viikon päästä tuli pakkolopetus vastaan eikä puolen vuoden käytön jälkeen. Vetäisin oikeasti varmaan vieläkin jos oisin Suomessa :left:

Ja hei mä vihaan itteäni subuissa. Oon helvetin kiukkunen, kilaroin aivan käsittämättömistä asioista, en kestä mitään ja tuo tunnekylmyys. Ja silti mä haluan sitä jostain syystä vetää... Varmaan yksi syy on tuo tunnekylmyys; se antaa mulle hetken rauhan mun yliempaattisuudesta ja henkisen tuskan tuntemisesta. Ja silti samaan aikaan mä vihaan sitä, koska en mä ole oikeesti sellanen. Ehkä mä vielä joskus ymmärrän tämänkin asian paremmin.
~ ja antikristuksii ollaan ihan jokanen ~

welcome to the lonely hearts club

aavar
Tuppisuu
Posts: 7
Joined: Sun 27 Aug 2017, 12:56

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by aavar » Sun 22 Oct 2017, 18:55

Moi.

Nooh tässä on menny vähä vaihtelevasti mut oon tehny isoja asiota.

Oon lähdössä kuntoutukseen oli pakko viime viikol myöntää ettei musta oo tääl "siviiilis" lopettamaan vaan tarvin sen irti oton kaikesta.
Aluksi tottakai keskustelin lasten äitin kans et miten se jaksaa jos oon 4-8 viikkoa pois. Kuulemma pärjää ja sit oon kertonu kaikille läheisimmille ihmisille. Äitille, isälle ja sisaruksille.

Kaikista kovin mistä oon ylpeä on että sanoin töissä tästä- Kerroin Esimiehelle et mul on tällänen ongelma ja mun pitää lähtä kuntoutukseen että tää päihderiippuvuus on ottanu nii kovan otteen musta, et se vie mua enkä mää niitä.
Se otti asian vastaa tosi hyvin, sano et työpaikka on täällä kun tuut hoidosta takas, ja muutenki tsemppas ymmärsi asian.
Sit sanoin henkilöstö päällikölle seuraavana päivänä ja se sano et kokeillaa tehdä joku paketti vaikka lomista et ei tarvi ihan perseauki olla eikä tuu taloudellisia ongelmia sinä aikana. Ens viikol ois tarkotus keskustella asiasta.

Maksusitoomuksen sain klinikalta ja paikka on varattuna hoitopaikkaan 30.10 ois lähtö. Toivon et sieltä saan uuden alun tälle. Oon ollu siel ennenkin niin yhteisön kohtaaminenhan siinä on viel eessä, mut eiköhän se hyvin mene. Sit oon sopinu vuokran antajan kans vuokrat et maksan ne sieltä heti ku pääsen koneelle ja kuntoutusraha alkaa pyörii. Ne ymmärsi siel.

Kaikista paras juttu tässä on kuin oon lähentyny mun perheen kans kun oon rivennu puhumaan avoimesti tästä asiasta enkä piilottele saati häpeile sitä.
Se HÄPEÄ on niin hallitsevä tunne ollu. Miks pitää hävetä omaa itseensä?

Saas nähdä millaset ekat viikot hoidos on sit, en ooo ollu ilman buprea tiputuksen lopun jälkee mut on sen käyttö tiipunu tosi paljo siitä mitä se joskus oli ja on ollu pari sellasta päivää etteib ole ottanu. :up: Pamit jatkuu viel sinne asti et lähden hoitoon. Siel ne ajetaan sit todennäkösesti tosi nopee alas mut ei se haittaa, kaipaan sitä tunnetta ku on täysin selvä 8) :love:

Oon ollu välil jopa oma itseni varsinki päivinä jolloin en oo ottanu mitää vaikka vihkee olo onki niin olen ollut iloinen ja töissä on jotenki ihan erinlaista ollu olla sen jälkeen ku kerto, saan olla sitä mitä oon. Toki en oo työkavereille kertonu mitää mut saavatpahan ihmetellä mun pitkää saikkua :) :) Sain tehtyä jopa biisin omista kirjotuksista mitä kirjotin kesäl ku olin sen 1,5pv katkol.

https://soundcloud.com/aavar-875626396/radalle

En tiedä saako tähän ketjuun laittaa musiikkia mut kuitenki. Oli ihanaa saada nuo ulos itsetä vaikka laatu ei päätä huimaa kun en tuota miksaamista osaa ;D Mut vähä karkas aiheesta.

On menny buprea väliin ja sit niitä pameja muutaman lyrican oon syöny. Ja sit....
Nopeeta on menny muutamana päivä ja se on tosi paha ku mul oli sen kanski joksu tosi paha ongelma, mut ens viikko enää sit pääsen ainakin ympäristöön missä ei päihteitä ole tarjolla eikä kukaan ole tarjoomassa. :up:

Mut voimia kaikille, kyllä täältä noustaan, on tämä subu vaan saatanasta ku se aina salakavalasti tulee takas elämään. :x
Kunniakasta ei ole se, ettei koskaan epäonnistu.
Vaan se, että nousee joka kerta ylös.

nantes
Psykonautti
Posts: 92
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Sun 29 Oct 2017, 13:33

Nyt pitää taas kattoo tätä totuutta silmiin ja nyt toista päivää selvin päin. Ahdistaa ja vituttaa kun tuntuu et ollaa taas NIIN alussa ja kaikki vitun työ taas edessä päin. Päivä kerrallaan joo, mutta ne päivät tuntuu niin jumalattoman pitkiltä kun niitä laskee ja ei pitäis laskea mut aika mahdotonta mulle se on. Ja tieto siitä että kropassa on kaiken maailman teksin ja kontin aiheuttamaa sekasotkutilaa taas menossa... se oikeesti ottaa vittu koville. Monta viikkoaham tossa meni niin että viikon oli ilman teksiä mut sillä viikolla otti aina kontteja 2-3päivää. Nyt on oltava selvin päin tän on pakko loppua. En tiiä... jotenki nyt on vaan taas niin pohjamudissa et ei saa ees mitää muuta ajatusta ulos ku että vituttaa. Douppi ei enää oo ratkasu. En mä pääse ikinä tästä uudestaa ulos jos vedän.

aavar
Tuppisuu
Posts: 7
Joined: Sun 27 Aug 2017, 12:56

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by aavar » Mon 30 Oct 2017, 06:19

Moro.

Sä oot nantes pystyny siihen ennenkin, pystyt kyllä siihen nyttenkin. Nuo opiaatit on vaa nii salakavalia et ei huomaakkaan kun taas oon menny viikko kaks niiden kanssa. Koita olla laskematta niitä päiviä keskity vaan siihen päivään mikä on meneillään. Pidä se puhtaana, se riittää. Joskus pitää olla minuutti kerrallaan jos ei muu auta mut kyllä sä nouset. Käännä se vitutus voima varaksi jolla oot sen päivän ilma. :right: :up:

Pikku hiljaa askel kerrallaan, samalla tavalla se aina tekee itelles. Ensin mukamas vähä ja ajatus et tämähän pysyy hanskassa ja sitte taas mennää.. :mad: Niin monesti langennut siihen ansaa. Tänää pitäis lähteä hoito jaksolle, toivottavasti sielt on apuun, ainaki sen verran että päihteet ei oo ympärillä. Halu on kumminkin itellä kova elää ilman oppareit ku ne menee aina kaiken muun harrastuksen edelle ja sit kohta ei taas mukavin mitää voi tehdä ilman niitä.

Se itellee valehtelu, voi kiesus mitä sitä aina keksiikään syitä et voi ottaa :D. Ja ku viel ite uskoo ne jutut. Mukana täysillä selittelee viä muillekki. Nyt tein onnekseni sen että kerroin ns. kaikille et paluuta ei sillee oo, tai on mut sit kaikki myöskin tietää sen. Itelle se tuo kyll lisä motivaatiota ja sit et voi olla joka paikassa oma itsensä. Se on parasta, ei jaksa enää sitä kaksois elämää..
Onnekseni sain pitää duuni paikan ja se kuulemma odottaa et iha rauhassa saa hoitaa ittensä kondiksee.

Voimia nantes ja tsemppiä kyll sä sieltä nouset oot noussut ennenkin. Retkahduksen on kovia paikkoja mut saa niistä paljon hyvää oppiakin, jokuhan sen prosessin laukasee et tapahtuu retkahdus.

Rupeen vähä toistaa itseeni. Tsemppiä ja voimia myös kaikille muille tän asian kanssa painiville :up: :love:
Kunniakasta ei ole se, ettei koskaan epäonnistu.
Vaan se, että nousee joka kerta ylös.

nantes
Psykonautti
Posts: 92
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Fri 03 Nov 2017, 12:45

Viikko on oltu ilman teksiä nyt. Sen myönnän et oxyjä oon otttanut 60mg päivässä 4 päivän ajan ei mulla olisi tullut mitään normaali elämästä kotona jos olisin yrittänyt kestää ton viikon täysin ilman mitään. Tiedostan sen, että noista oxyistä tuun varmaan olee muutaman päivän nuhjusena mut sen jälkeen mul on jo 10 päivää oltu ilman teksiä, et se ajatus siitä kun oxyistä kolotukset loppuu ni sit mulla todella loppuu kaikki olot. Bentsoja en oo rouskinut tässä joten on tosi hyvä et pystyn tässä muutaman päivän syömään bentsojakin ilman et tarvii pelätä et bentsoista tulis mitää jälkioloja. Se on ihan uskomatonta kun sen viikon ilman subua elää jatkuvasti uudestaan ja uudestaan... se muuttuu sit aivan vitullisen pitkäksi ajaksi se viikko. Nyt SE ON TÄYNNÄ! Ja huomisesta eteenpäin ei päiviä enää tarvitse laskea... Olishan se hienoa ku olis ollu 100% putsina tän viikon mut henkinen puoli on niin heikos kunnos just sen takia et joutunu elää tän viikon niin monta kertaa uudestaan, että ei musta olis ollu siihen täysin selvin päin.

Oxy poistuu elimistöstä tosi äkkiä mikä on tosi jees tänään otan siitä vikan annoksen jo kahen aikaa päivällä ni huomena on sit jo täys vuorokausi ilman heti aamupäiväst. En sen takia halua oxyn vikaa annosta ottaa vasta myöhään illalla, koska oxy jälkiolot kestää sen bout 72 tuntia ja ne kul loppuu ni ne sit kans loppuu tosiaan ku seinään. Mä oon nyt tosi lähellä taas tervettä aikaa <3 se on niin lähellä jo että olen todella helpottunut. nyt yks asia on varmaa. Mä lopetin jo kerran. Lopetin nyt toisen kerran monen monen yrittämisen jälkeen ja oon nyt siinä pisteessä, että tää oli vika kerta ku elän tän painajaismaisen viikon uudestaan. Oon täynnä elämänhalua ja toivoa ja en pelkää enää noita oxyjen tuomaa muuutaman päivän paska oloa. Se on enää kärpäsen paska verrattuna niihin kaikkiin viikkojen kokonaispäivämääriin mitä mä olen voinut huonosti. 2 kuukautta tää rokuli aika kesti selvän elämän jälkeen. Ja jos nyt joku ei oo lukenut mun juttuja oon siis subun kokonaan lopettamisen jälkeen retkahtanut siihen niin, että otin sitä 2kuukauden ajan 1-2krt viikossa viikonloppuisin. Sen takia mä siis tiedän , että mun subuolot ei oo mikään kuukauden mittainen taistelu kun sitä satunnaiskäyttöö ei kerenny onneks kestää pitkään eikä ollut mitää viikon putkia. Ja henkisen puolen jutut mulla on kunnossa ne mä käsittelin jo sillon kun ekan kerran vedin itteni kuiville. Ei olis pitänyt lähteä enää leikkii sillä et no otanpa nyt vähän teksiä se tekis hyvää. Ei se jää siihen. Et se varoittava sana teille jotka nyt ootte lopettamassa ja projektia käytte läpi tai ootte käyny ja ootte selvin päin. Älkää alottako uuudestaan. Ainoo asia mitä nään positiiivisena tässä mitä nyt kävi on se, että kun uudestaan tähän vahingossa lähdin, Ni enää kolmatta kertaa ei tule. Täl ei oo antaa mulle mitään. Se vaan ottaa ja paljon

Mä jatkossakin nyt postailen tänne mun fiiliksiä. Ihan varmaan huomennakin tai sit ylihuomenna. Ja kerron tunteista ja siitä miten voin ja kuinka mä tunnen sen jälkeen ku noi oxyt on poistunut elimistöstä. Tsemppiä kaikille! Ja Substancelle! Vastasin sun privaviestiin sori ku en vastannut aiemmin mä en huomannut et olit laittanut viestiä. ollaan ihmeessä sun kanssa yhteyksissä ihan reaaliaikaisestikkin laitoin sulle muutaman vaihtoehdon :) Ja aavar.. Säkin voit laittaa privaa mulle jos haluut jakaa ajatuksia ja saada vertaistukea lopettamiseen. Mä kerron mielelläni mun polusta irti tästä paskasta ja tsemppaan !

Black7343
Psykonautti
Posts: 59
Joined: Thu 25 Aug 2016, 04:36
Location: Savo

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Black7343 » Sun 05 Nov 2017, 21:04

Minulla oli aikoinaan paha alkoholiogelma. Kävin kyllä duunis,mutta kaikki vapaat ympäri päissään. Montakohan
ovenlasia hajos, Joskus pistin kämpän paskaksi. Mulla oli semmoinen juomatyyli,että vedin perjantaista sunnuntai
aamuun nukkumatta. Yristystä lopetella oli. Kerran kaiffa tarjos sixpackista yhden,ni ryyppäsin neljä päivää.
Aloin pyörii yhen muijan kans,ni sillon ei pystyny lopettaa,kun hän oli kova juomaan. Yksi kesäloma olin 3vkoa känäs ja
rahaa meni 3500e,Ette varmaan usko,mut joi yks yö 3kpl 0,7 leijonaa. Eukko heräs ja tuumas,että joit sitte kaikki
viinat. Luonnollisesti alkoon. Minun piti lopettaa putki seinään,koska tasottelu ei onnistunut, Viinanhimo oli aikoinaan
niin kovat,että mihinkää muuhun aineeseen ei ole sellaista ollut. Kaverit hävis ympäriltä kun ne tiesi, että jossain
kilahdan. Muutin toiseen kämppään ja lopetin juomisen, Sitä kesti 4kk ja sitte alkoi tehdä viinaa niin paljon,että
soitin taksin ja siinähän meni taas viikko

Täysin lopettaminen oli outo tapaus. Oli paikallisessa starttailemassa neljättä päivä, Tuli mieleen , että onpas tämä
paskaa touhua. Jätin drinkin tiskille ja menin kotiin. Olin 3v juomatta.Sitte tuli kirje joka laukas mulle raivon päälle
Ostin 4laaatikkoa olutta ja kirkasta 7pulloo, Makailin sohvalla ja join. Puhelimella pilasin kaikki ihmissuhteet.Sitten
siskoni tuli käymään ja pyysi lopettamaan, No,nousin sohvalta ja lähti taju, Lanssi pihaan ja piuhoja kiinni. Sydän löi
päin helevettiä ja kysyvät jotta miten pitkä putki, Kysyin jotta mikä päivä on , kuulema torstai ja sanovat että olis
viisain lopettaa. Eihän siinä,korkki kiinnu ja seuraavana päivänä kutsuin kaverin ja sanoin että vie kaikki alkoholit
pois. Eikä maksa mitään. Nykyisin ei tee mieli ryypätä, 25vuotta meni ennen kuin tajusin ettei se paska sovi mulle.

Viime kesänä kävi pirin kanssa sama homma, Se läks vähä käsistä ja vedin 5-7 vrk putkia. Näin halluja,mutta osasin
käsitellä ne,koska ryypätessä on sama homma., Jännä kun tuli vainot ja minä ajattelin että aine puhuu, Mutta
ikkunasta tuli katsottua että onko kytät. Sitte elokuussa kävi sama homma,olin kotona ,ni tuli mieleen , että
on tämä touhu hanurista. Möin pirit pois ja en ole ottanu kuin yhdet laini.

Tuona kesänä olis myös subu jäänyt,mutta tietenkin sain ihan yhden texin ja siitä alkoi opiaattiosasto ,heroiini,F-uF
fentanyyliä ym. Mulla ei tule pahoja viekkareita,mut päässä takoo ajatus,että jostain on opiaattia saatava. Muut alkaa
ryyypätä jos ei ole mitään. Minä en pysty keskittymään mihinkään. Kaikki on paskaa.
Kun lopettaa jonkun käytön,ni tulee tyhjiö. Mitä tekis ym, Siinä helposti alkaa käyttämään jotain muuta ja huijaa
itseään,että tämä ei ole niin paha, En tiedä lopetanko opiaatit kokonaan. Niitä on vitun hankala hommata,siis laatu
kamaa. Minua pelottaa se tyhjiö,koska saatan alkaa juomaan. Se ei ole hyvä itselle,eikä muille ihmisille. Alkoholi pitäs
poistaa ja mietoja opiaatteja, pilveä tilalle. Suomessa tapettais huomattavasti vähemmän, Psykiatri oli samaa mieltä.
Sehän sanoi että ota muuta,älä viinaa,minusta tulee kuulema kävelevä aikapommi. Se on totta,kamois minua ei saa
hermostumaan , Porukka kuuntelee kun kerron jotain ihmejuttuja. Kerran kuvasin itseäni kun otin piriä, Selvinpäin
hävetti ihan vitusti. Tämä stoori näytti tulevan, todella pitkä, Siinä on suoraaan kerrottu miten olen rimpuillut
menemään,
Jotkut yrittävät,toiset suunnittelevat,minä teen.

aavar
Tuppisuu
Posts: 7
Joined: Sun 27 Aug 2017, 12:56

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by aavar » Sun 17 Dec 2017, 11:07

Heipä hei taas.

Aattelin vähä päivitellä kuulumisia.
Ny ois reilu 6vk putsina takana, alku meni kuntoukses mut ei must ois ollu enää himas lopettaa, oli jo nii lapasesta se käyttö. :roll:
Kyllä sitä onki ollu sekasin, kun on lukenu omia päiväkirjamerkintöjä ja muita tekstejä huhhuh :D Mut ei se varmaa kumma oo jos persoona vähä muuttuu ku on koko ajan väh 4 eri ainetta sekottamassa ajatusmaailmaa..

Päätin ku sain itteni roudattua junaan ja hoitoon et lopetan seinään kaikki, oli kummiski suht lyhyt hoitoaika ois vaa ollu pään kans vaikeempi jos ois roikkunu betnsoissa viel pari viikkoa. Oli ainaki ikimuistoiset 2,5vk ei paljoo unta näkyny ja melko rapee olo :mrgreen: Kyllä siinä kerkes taas miettiä miten sitä oli ittensä taas siihen jamaan saanu, oikeestaan sitä oli huonommassa kunnossa ku koskaan aikasemmin, mut hyvä pitää se mielikuva mieles. Edelleen aamut on vähä nihkeitä, mut muuten ei enää fyysisiä oloja oo ollu, viimeks saatto tulla viä 3kk jälkeen jtn jälkioloja mut ne kesti yleensä päivän, kaks. Psyykkisiä ollu kans ne on tullu vähä uutena juttuna, en tiiä johtuuko bentsoista vaan pelkästään siitä että ku tullu käyttövuosia lisää niin jotain damagee ottanu pääkoppa, vai sit siitä kun on nyt pyrkiny oleen rehellinen ja avoin, ruvennu käsittelee asioita mitä on pitäny piilos. Avannu itteensä, niin on sit auki muillekki ärsykkeille ja onhan sitä toki viel sellases herkäs tilas, niin lyhyt aika vasta takana. Mut päivä kerrallaan etiäpäin. :up:

Paljo tässä on viel työmaata, mut ei oo onneks ollu kovia vääntöjä oikeestaa yhtään, alus oli. Helpottanu paljon se ku on ruvennu sisäistään sitä et ei musta yksinkertaisesti oo käyttään päihteitä sillä tavalla ku ite haluisin, vaan se joka kertaa lähtee lapsesta ennemmin tai myöhemmin ja sit se ei ookkaa enää omis käsissä ku päihteet vie miestä eikä mies päihteitä. Kyllähän pää väliin syöttää ajatusta et vois käyttää mut osaa jo olla lähtemättä mukaan niihin. Tosi mahtavaa aamusin herää ku ei tarvi ekana "lääkitä" itteensä työ "kuntoon". En kyllä ymmärrä miten oon ees duunis pystyny oleen nyt ku jälkeen päin miettii. :doh: On kyllä hävettäny ku on miettiny omaa käytöstä viimesen 3kk aikana :oops: :D Mut minkäs tuota menneelle voi.

Miten muilla menee?
Kunniakasta ei ole se, ettei koskaan epäonnistu.
Vaan se, että nousee joka kerta ylös.

nantes
Psykonautti
Posts: 92
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Mon 01 Jan 2018, 05:19

Hienoo kuulla aavar! Propsit sulle siitä! Mä sain katkastua kans sen mun rokuli ajan mikä oli nyt syksyn mittanen. Oon nyt ollu sellasen about kuukauden selvin päin :) Sanotaanko näin lyhyesti.... en enää ikinä halua hypätä siihen kuosijunaan. En varmasti tule elämään mitään putsia elämää kuukaudesta toiseen. Mut nyt varomerkit tunnistetaan todella nopeasti ja tää viimisen kerta ku ajoin itteni taas kuiville oli sen verran rankkaa psyykkisesti, että en yksinkertaisesti enää halua kokea sitä uudelleen. Elämä on nyt hyvää. Ja sellaisena sen aion myös pitää!