Lopettaminen (ja vähentäminen)

Keskustelua ja kokemuksia päihteidenkäytön hillitsemisestä. Rakentava ilmapiiri on ehdottomasti sallittu.
nantes
Psykonautti
Posts: 93
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Tue 06 Feb 2018, 13:41

Todellakin tunnistan. Älytöntä et ku just tota asiaa mä oon päässäni mietiskellyt ni sä kirjotat sit sen saman.... Just se on itelllä tästä toipumisesta tehny vaikeeta. Et ku oon ollu viikon tai kaks selvin päin ja on jo hyvä meininki ja intoa alkaa pukkaamaan jne. Ni Sit jotenkin menee yhtäkkiä ihan täysin lukkoon kun tulee douppaus mieleen just jonkun laukasevan tekijän takia. Tekee esim jotain sellasta asiaa minkä jälkeen on tottunu hakeen douppia tms. Se kaikki iso työ tuntuu unohtuvan sillä hektellä ihan kokonaan. Ja sit huomaakin olevansa taas vetämässä. Ja just toi vastuuntunne... Mun kohalla koen sen ennemminkin tunteesta oudoksua ihan vitusti sitä normaalia arkea ilman douppia. Niistä muuttuvista tilanteista joia arjessa tulee ja myös niistä selviäminen ilman douppia. Täytys jotenki kelata sitä niin et on pakko ymmärtää ite se että vaikka ei oiskaan enää refloissa ni sitä työstämistä selvään elämään pitää silti jatkaa. Et fyysisten jälkeen alkaa sit se toisenlainen kuntoutuminen. Oon paljon työstänyt viime aikoina just tota normaaliin arkeen sopeutumista ja sieltä niiden oikeesti kivojen ja mielenkiintosen asioiden löytämistä.

User avatar
LeFairylette
OD
Posts: 1696
Joined: Fri 13 Jan 2012, 10:39
Location: Turku

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by LeFairylette » Tue 06 Feb 2018, 14:24

Tekee pahaa lukee näitä. Ite ollu tän kuun puoles välis 2 vuotta ilman subua. Kaks kertaa siitä vierottunu. Muistan kuinka saatanan vaikeeta on elämä just lopetuksen jälkeen. Kiukulla vaa eteenpäin!!
"Sä oot likanen narkkari! Yhteiskunnan pohjasakkaa!!

substance93
Psykonautti
Posts: 88
Joined: Sun 21 May 2017, 01:01
Location: 65xxx

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by substance93 » Mon 12 Feb 2018, 10:51

Tässä sitä taas ollaan, vitullisessa subu- ja lyricakoukussa. Minkä helvetin takia mä tein tän itselleni taas? Huomaan selvästi, miten joka retkahduksen jälkeen mun addiktio vaan pahenee ja pahenee. Oon paljon enemmän täällä syvällä suossa kuin viime kerralla, ja voimat alkaa olla hyvin loppu. Nyt tarvis (toivottavasti) viimeisen kerran jaksaa kahlata nää fyysiset läpi, ja aloittaa se henkinen kuntoutuminen.

Huomaan, miten keksin lisää ja lisää tekosyitä vetämiselle. Olin jo hyvällä fiiliksellä lopettamassa, lyricat oli hankittu lääkeavuiksi ja suunnitelma tehty pään sisällä selväksi. Sitten tapahtui suuria ikäviä asioita (mm. pitkän avoliiton päättyminen) ja vedin sitten kaikki lyricani ja teksiä kaksin käsin. Itkin näitä tapahtumia, mutta enemmän itkin tätä mun addiktiota ja elämänhallintaa. Millon musta tuli tällänen, en tosissaan hallitse tätä hommaa enää lainkaan. Itkin sitä, kun en pystynyt olla vetämättä, vaikka kuinkan yritin. Tietysti jos käsketään olla ajattelematta norsua, niin mitäs muuta sitä ajatteleekaan kuin sitä norsua mutta...

Joo sinänsä ymmärrän, että lähtökohdat lopettamiselle ei olleet mitenkään optimaaliset, mutta sitten taas... Taas mä oikeutan tätä mun vetämistä. Enhän mä nyt helvetti oikeasti voi aina kun tapahtuu jotain ikävää niin olla silleen että "no nyt mulla on lupa vetää kun kaikki on niin paskaa". Tolle linjalle jos lähen, niin saan vetää loppuelämäni. Ja ei kaikki mun elämässä ole paskaa, mutta mä ite teen siitä huonompaa kuin se on. Ja doupin takia mun näkökenttä on kaventunut ja suhtautuminen häiriintynyt. Oikeastaan, mulla on elämässä kaikki vitun hyvin.

Jotenkin arki selvinpäin kuulostaa niin käsittämättömältä, jotenkin hirveen kaukaselta. En muista enää, miltä se tuntuu, kun tässä on tullut se reilu 5 vuotta vedettyä. Sitten taas.. 5v ihmisen elämässä on aika lyhyt aika. Mä aina ajattelen, että oon niin kauan vetänyt, että miten selviin mun loppuelämän, varsinkin kun tiedostan olevani päihderiippuvainen. Sitten taas, mitä jos en anna selvälle elämälle edes mahdollisuutta?

Mä kuitenkin haluaisin oppia elämään normaalia elämää. Täytän vasta 25v, niin mulla oikeesti on koko elämä vielä edessä. En oo kussut mun asioita vielä niin pahasti, ettei niitä voisi korjata, jos tässä vaiheessa tajuan kääntää kelkkani. Mutta entäs 5 vuoden päästä? Tuskin mulla on asiat enää näin hyvällä mallilla. Haluanko mä oikeasti tuhota sen kaiken, jonka oon rakentanut? Haluanko mä tuhota myös sen kaiken, minkä mulle rakkaat ihmiset on rakentanut?

Sitaatti, joka sai mut tosissaan miettimään, haluanko elää tällaista elämää:

"Sinun tehtäväsi on punnita, mikä vaakakupissa painaa. Millaisen muutoksen olet valmis käymään läpi voidaksesi paremmin ja nauttiaksesi elämästäsi enemmän? Mistä olet valmis luopumaan, jotta voit kasvaa koko potentiaaliisi ja saada paljon enemmän tilalle? Mikä saa sinut tyytymään puolittaisiin ratkaisuihin?"- Katri Syvärinen, "Löydä elämän taika"
~ ja antikristuksii ollaan ihan jokanen ~

welcome to the lonely hearts club

User avatar
LeFairylette
OD
Posts: 1696
Joined: Fri 13 Jan 2012, 10:39
Location: Turku

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by LeFairylette » Mon 12 Feb 2018, 14:12

Se on hassua miten niitä tekosyitä vaan keksii ja keksii lisää ja lisää. Joskus se päätös lopettamisesta on vaikea tehdä ja jumittuu siihen harkintavaiheeseen.
Olet tosiaan substance93 vielä nuori! Nyt päätät vaan lopettaa ni kerkeet tekee vielä vaikka mitä!
"Sä oot likanen narkkari! Yhteiskunnan pohjasakkaa!!

User avatar
Dexma
Moderator
Posts: 8623
Joined: Sat 01 Mar 2008, 19:42
Location: Manse <3

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Dexma » Tue 13 Feb 2018, 11:29

Substance93:

Mä itse 25 vuotiaana lopetin parisuhdetta jonka tajusin menneen vituiks. Ja just tollainen 5 vuoden rundi oli. Mulla alkoi silloin mun oma 30v kriisi :D

Ja mun mielestä on erittäin ymmärrettävää jos alkaa tos kohtaa kuosaan. Niin mäkin aloin. Se on vähän sellainen tapa mitenkä tullut reagoitua asioihin välillä.

Mut sen jälkeen nopeesti tajusin myös, että mulla oli koko mun elämä käsissäni ja pelkästään mun käsissä. Oli helpottavaa, kun tunnisti omia ongelmia ja pystyi reagoimaan niihin miten halus. Vaik olin koukussa fyysisesti bupreen ja takana oli puolivuotta metaa, niin olin myös vapaa lopettamaan ja mun haluamalla tapaa, kun ei tarvinnut sitä toista miettiä.

Tästä ei kauaa kestänyt, että mul oli pitkä selvä kuuri. Sen jälkeen olin myös vapaa fyysisesti. Tällänen elämäntilanne tehnyt hyvää. Elämä on paljon joustavempaa nyt... Olen myös kokoajan valmiimpi mitä isompiin muutoksiin ja pääsee eteenpäin elämässä. Tollaset isot vaiheet kantsii ajatella muutoskausina. Päihteiden käyttäjillä on silloin monesti aika myrskyistä, mut se antaa virtaa ja energiaa mennä johonkin elämässä.




Itellä mennyt elämä viimeaikoina ihan hyvin. Saanut painaa töitä ja jatkossakin. Joulukuu oli vähän yksinäinen ja aloin ymmärtää, että tainnut viimeaikoina käyttää liikaa aikaani omiin harrastuksiin jotka ollut tärkeitä oman henkisen kehityksen kautta, mut pitäis alkaa taas rakentaan uusia ihmiskontakteja. Tai pitäis lähtee ulos. Kevät onneksi tulee. Tästä tulee tosi hyvä. Täytin just 28 ja tajusin, että tullut 13 vuotta kuosaamista täyteen ja aikoinani ajattelin, että 10 vuotta ois riittänyt.... :D mut ohan täs aikaa. Ois jännä nähdä mitä selvempi elämä tois eteen, kun tätä kuosaamista ei jaksais enään...
tRip wrote:
Muistakaa et jokainen haskattu elämä on vähän sääli, koska potentiaalia meissä on ihan widusti,!