Lopettaminen (ja vähentäminen)

Keskustelua ja kokemuksia päihteidenkäytön hillitsemisestä. Rakentava ilmapiiri on ehdottomasti sallittu.
aavar
Tuppisuu
Posts: 11
Joined: Sun 27 Aug 2017, 12:56

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by aavar » Fri 22 Jun 2018, 23:49

Heipä hei vain kaikki.
'
Aattelin vähä päivitellä omaa tilannetta tänne, jospa se vähä selkeyttäis itellekki mis mennää :D
Mut joo, olin tosiaan viime vuoden puolel sen laitos jakson ja pysyinki 4,5kk putsina. Rupes siinä 3kk jälkee tulee pikku hiljaa vääntöjä ja koitin niit purkaa ryhmis ja soittelemalla kavereille. Ne oli sellasia hetkittäisiä ehkä kerran viikkoon mut tosi voimakkaita, niinku nantes tuol kuvas et menee oikeen koko kehoon se jännitys. Sit vaa pääs pyörii douppi, kuiva nappailee ja herkuttelee ajatuksella. Nooh siin rupes sit ryhmät jäämään, tuli perus kevät mania, (mulla on pientä taipumusta nopeisiin mielialan vaihteluihin :D ) irtisanouduin, menin kouluu ei ollukkaa kivaa, hajos viel autoki et ois pitäny kulkee siel bussil. Jäin sit pariksi viikoksi vaan hengailee itteni kaa kämpille ja lamaannuin jotenki ihan täysin makasin vaa sohval ja kattelin sarjoja. Ruuat hain pikaruoka paikoist ku ei jaksanu tehä. Kaikki peseytyminen yms. yliraskaita hommia. sai aina monta päivää hakee motia niihin.

Nooooh, sit yks vkl lähin kaverille kuskiksi, mentiin kattoo toisen kaverin keikkaa toiselle paikkakunnalle. Oltiin sit siin yhen tutun tykönä ja tuli puhetta pilven ostosta, jotenki se vaan tuli ja sanoin et otan kans. En enää ees ruvennu kyseenalaistaa sitä. Olihan sitä pitkään ollu jo ajatusleikkiä.
Ei siin midiih, se oli ihan hyvä kokemus pitkästä aikaa kelasin paljo asioita ja sai oivalluksiaki, sit pysty nauttiin siitä keikasta, oli tosi jees. Aamulla vähä väsytti ku ei saanu oikeen nukuttua mut ei ollu oikein mitään morkkiksia.

Mut sen jälkee.

Se polttelu sit jotku silleen viikottain heti siitä ekasta kerrasta, aluks kerran pari viikos, sen jälkee jo aika nopee sillee et oli viikos enemmän päiviä ku poltti ettei ois polttanu. Sit otin mdma:ta hyvä kokemus seki, mut en sit tehny niille asioille mitään mitä reissu toi esiin jatkoin vaan samaan malliin ku aina ennenki, No sit yks vkl otin bupree, seuraavana päivänä bupree ja vauhtia, vähä alkoa vielä siihen. Siitä se riemu sit repes, heti sen bupren oton jälkee ei mikää muu pyöriny mieles. Eikä mitään kosketus pintaa siihen et 6kk sit itki yksin kämpillä ku oli niin loppu sen vetämiseen.. Nyt vajaa pari kk sitä kiskonu, ja pari viikkoo menny melkee päivittäin määrät siin 2-4mg päivä väliin vähemmän, mut nopiaa kivunnu taas annokset isoiksi. Kaikki rahat menee, harrastukset jää, JA KAIKISTA isoin juttu on et alkaa valehtelu, ja se vasta rupeekin syömään päätä. Otin yhteyttä a-klinikalle et vähä kartottaa tilannetta mis mennää, tänää ois päivä ilman bupree :up: ehkä se tästä taas lähtee. Ei kummiskaa mikää älytön kuuri nyt takana, oloja ollu vähä mut ei mitään ylitse pääsemättömiä ku ei oo tällä kertaa vetäny joka päivä samalla bentsoja ja lyricoita.

Tuol oli keskustelua siitä et miks sitä haluu pilata hyvän olon, sitä oon itekki pohtinu. Ku ei loppujen lopuks elämäntilanne oo mitenkää älyttömän huono vaan loppujen lopuks ihan ok, mut silti aina haluu kusta sen. Oli kyll hoidon jälkee ku oli putsina semmosta voimattomuutta ja kykemättömyyttä minkäänlaiseen mielihyvää, vaikka teki asioita mistä pitäis tulla hyvä olo. Esim. opettelin kitaralla uusia juttuja ja ku parin viikon päästä ne rupes onnistuu niin se ei vaan tuntunu miltää vaikka ties et on "tavallaan" ilonen siitä, ei vaan mitään pelkkää tyhjää. Se on tosi turhauttavaa, mut eipä ne nää kemialliset tuntemukset sen herkullisempia oo, vieläkö sit se voimistaa nuita mielialan vaihteluja eikä tiiä onko lintu vai kala vai molemmat. Ja sytytyslanka taas menny ihan minimiin ja hermostuu turhista ja pienistä asioista.

Mut ei passaa jäädä maahan makaan, eiköhän täältä vielä nousta, on se onnistunu ennenki. Voimia kaikille kanssa tarpojille :love:

-aavar
Kunniakasta ei ole se, ettei koskaan epäonnistu.
Vaan se, että nousee joka kerta ylös.

nantes
Psykonautti
Posts: 115
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Sat 23 Jun 2018, 23:38

hmm.. Luin ton sun viestin aavar ja koin, että haluan vastata sulle ja samalla vähän niinkun itsellenikin miten mulla on menny. TIedän tasan tarkkaa mitä käyt nyt läpi. Ja tiedän tasan miten vitusti sua vituttaa. Mut se jos mikä on varmaa et tästäkin kerrasta sä oot ihan sata varmasti ottanu enemmän ku paljon opiks et mitä virheitä enää ei oo hyvä toistaa. Sä tuut selviimään nyt vaan uudestaa käyt ton homman läpi lopetuksessa. Mut niinku itekki tiedät ni ei tuu mitenkää päin niin paskoja oloja mitä sul tuli viime kerralta.

Nyt sit mitä mulle kuuluu. Mulla meni tohon toukokuun tokalle viikolle asti ihan loistavasti! Olin about 2,5kk ollu jo kuivil. Ja kaikki vitun jees. Mut nyt laskin tosta äsken ni 6 viikkoa on menny vähän huonommin. Oon ottanu subua parin päivän mittasia putkia 8-10 päivän välein 6 viikon ajan. annokset on ollu aina sen 2mg päivä. Tohon 6 viikkoon mahtuu noita 2päivän subuputkia sellanen 5kappaletta. Ja sit sielä välissä ku oltu ilman subua ni menny kontteja joitakin yksittäisiä päiviä sinne väliin. Ja nyt sit tää viimisin putki mikä loppu 2 päivää sitte subun kanssa ni vedin 4päivää 2mg per pv. Ja voin kertoa, että vituttaa ihan vitun paljon. Ollu tosi pahat itsesyytökset kun oon tehny sen virheen et kelannu voivani välillä fiilistellä. Mut kyl se asia on niin et ei tällä addiktiolla ole mitään fiilsitely moodia. Se on joko koukussa tai terveenä. Ja nyt tajuan sen todella hyvin. Tajuan onneksi ajoissa kun nyt saan tän vielä katki ilman et oon ihan paskana. Ihan varmasti jo tästäkin tulee väsymystä ja vitutusta

Na ryhmistä saadut puhtaus lätkät lentää romukoppaan. Ja se tuntuu vitun pahalta. Tein todella syvää itsetutkiskelua tässä ja totesin et nää vikat 6 viikkoo, ni se halu olla ilman on unohtunu ihan johonki perseeseen. Ja oon jossai ihme sumus menny tän ajan. Ja vaikka en ole halunnut käyttää olen silti halunnu käyttää ja kuvitellu voivani käyttää ilman et alkaa lipsumaan. Voi sentään mikä harhaluulo ja vittu idiootin ajattelutapa. Koen olevani aivan vitun typerä ihminen, koska mulla on jo 3 kertaa ollu se tilanne et joudun pahasta putkesta vetää itteni kuiville ja ollu vitun kipee. Et millon sitä ihminen oppii tajuamaa et EI VAAN VOI KÄYTTÄÄ?? Nyt tällä hetkellä tunnen ymmärtäneeni tämän. Ja heräsin taas todellisuuteen et mun pitää tehdä oikeesti TÖITÄ pysyäkseni putsina. En voi alkaa huvikseen jättää ryhmissä käyntejä välistä kun ei jaksa käydä. Enkä voi vaan tuudittautuu siihen et kaikki on ihan kunnossa. Koska se addiktio tulee sieltä kyllä ja nostaa päänsä ja tässä oli tulos... 6 viikkoa retkahdeltu. Kiitos että tajuan sen tässä vaiheessa enkä sit kun on mennyt kuukausia. ja ymmärrän, että jos kuvittelen voivani lipsua kerran niin sit se lipsuu putkiksi, jotka on aluks lyhyitä mut sit ne pitenee ja pitenee kunnes kuosipäiviä on enemmän ku selviä päiviä. Ja siitä ei ole enää pitkä matka siihen et ollaankin taas pahasti koukussa ja kaikki päin vittua.

Kirjottelen tänne nyt tiiviimmin fiiliksiä kun kasaan tässä itseni ja etsin sen selvinpäin pysymisen halun itsestäni, jonka jo onneksi tunnen alkaneen löytyä. Harha askelia tuli otettua 6 viikon ajan. Mut se saa nyt loppua ja kamat hanat suljettu kiinni toissapäivänä. Nyt päivä kerrallaan nantes taas menee eteenpäin. Palaa takaisin na ryhmiin ja toivon teille kaikille muillekkin hirveesti tsemppiä! Aina ei mee putkeen mut kuhan ottaa opikseen. ja ei toistais samoi virheitä. Mä teen parhaani et otin täst opikseni ja uutta mokaa ei enää tule. Keep on puts clean!!! Ihmisiä me kaikki ollaan ja tehdään virheitä. Mut kenenkään en haluis joutuvan toistaa niitä virheitä mitä mäki täs oon tehny. Mut mä vittu tiedän et jossain se munkin raja kulkee ja kaikkeni teen et se raja oli tässä!

User avatar
Don
Lepakko
Posts: 199
Joined: Sun 19 Apr 2015, 13:34

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Don » Sun 24 Jun 2018, 05:43

Kumpaa se loppupeleissä on, halu pilata oma doupiton edistyminen, vai hakea parempaa fiilistä oppareista? Tossa kun aavar kirjoitit, ettei arkijutut oikeen nappaa selvinpäin.

aavar
Tuppisuu
Posts: 11
Joined: Sun 27 Aug 2017, 12:56

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by aavar » Sun 24 Jun 2018, 10:00

Moi.

Nyt ois 3 päivä ilman oppareita. Oon tuos koittanu miettiä et mihi se aina sitte kaatuu.
Tykkään kyll olla selvinpäin, kaikki asiat tuntuu niin erilaisilta, on niin pitkiä pätkiä ollu päivittäis käyttöä aina. Sit ku on selvinpäin niin asioista nauttii eri tavalla, ne tulee enemmän iholle. Sit ku on Doupeissa niin on koko ajan sellanen pikku kuori päällä. Sitte oma käytös muuttuu, rupiaa valehtelemaa, eristäydyn, oon vaa kämpillä yksin ja douppaa. Mutta sitä on yleensä ollu täysin ehdoton kun on ollu selvinpäin. Päättäny että ei ota mitään, menee hirveenä energiaa sen ajatuksen ylläpitämiseen, Mut tuon bupren kans lähtee aina lapasesta, se menee sellaseksi hallitsemattomaksi käytöksi. En nytkää oo täysin selvin ollu, mut se on sellanen tavote nyt. Haluaa kummiskin viedä itteään eteenpäin, tehä niitä asioita mistä nauttii ja kehittyä niissä, bupren käyttö vaan estää sen ku kaikki rahat menee eikä niistä asioista pääsee nauttimaan sillai, koko ajan pitää miettiä mistä sitä saa ja mihin asti pärjää. Rajottava tekijä ei tunne olevansa vapaa ollenkaan.


Sit sitä laiminlyö itseään, ei pidä kunnostaan huolta, ei syö hyvin. On kipee koko ajan varsinki jos ei oo sitä bupree. Selvinpäin on vaikee taas saada harrastuksia käyntiin, on aina alussa sellasta ihmispelkoo, jos rupee jossai salilla käymään menee monta kk et kokee sen paikan mukavaksi ja että pystyy nauttii siitä tekemisestä. Tai soittamisesta, tykkään laulaa ja soittaa, opetella uusia soittimia. Vaikea alkuun selvinpäin tehä niitä ku pelkää toisten edessä epäonnistumista jännittää sitä tilannetta niin paljon että ei kunnolla alkuun pysty nauttimaan siitä. Se douppi on sellanen oikotie siihen, aika äkkiä se kuitenki menee sit pelkästää siihen douppailuun.

Mut tänää ihan hyvillä mielin vielä, en tiiä meenkö ryhmiin takas. Niissä ku on käyny niin on kyllä pysyny putsina, mut kokee sit huono omaa tuntoo sellasista kohtuu käyttö ajatuksista, eikä pysty olemaan niis täysin rehellinen. Tahtois kuiteski olla rehellinen ja avoin, se on aina johtanu hyvään. 'pystyy aidosti oleen oma ittensä ku ei tarvii peitellä mitään.

Ja moi nantes, tuo on kyllä tuttu kaava, tosi nopiaa lähtee lapasesta, ja mä kyllä tiesin sen.
Mut jotenki se halu käyttää bupree vaa vei voiton ja unohtu se et ei sitä pysty käyttään. Mut en omalla kohdalla tiedä, kuinka paljo se totaalinen NO NO kaikille päihteille voimistaa tunnetta, ku ei oo ollu sellasta kohtukäytön jaksoa koskaan, kun on aina ollut niin ehdoton ja taistellut sitä ajatusta vastaan että mitään päihdettä ei voi käyttää. Itelläki on nuita NA lätkiä tuolla melko kasa :D Tykkään käydä ryhmis niis on hyvää porukkaa, mut en tiiä kohtaako mun ohjelman ajatus tällä hetkellä. Kyllä se seura kummiski on iso tuki sille elämäntyylille. Voimia sinne, taitaa nämä retkahdukset kuulua taudin kuvaan :)
Kunniakasta ei ole se, ettei koskaan epäonnistu.
Vaan se, että nousee joka kerta ylös.

nantes
Psykonautti
Posts: 115
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Mon 25 Jun 2018, 16:54

Don wrote:
Sun 24 Jun 2018, 05:43
Kumpaa se loppupeleissä on, halu pilata oma doupiton edistyminen, vai hakea parempaa fiilistä oppareista? Tossa kun aavar kirjoitit, ettei arkijutut oikeen nappaa selvinpäin.
Omakohtaisesti ainakin koen näin, että missään tapaukses ei oo kysymys pilata sitä doupitonta aikaa. Pitäis olla aika typerä jos ajattelee tuolla tavalla.. ja jos ajattelee niin miksi edes yrittäisi lopettaa jos haluaa tahallisesti sen pilata. Sillon olis helpompi vaan vetää. Ehkä et edes ihan tarkoittanu tuota ja itsennyt kärjistin... älä siis ota v*ttuiluna missään tapauksessa! Mut jotenki mä koen, että koska himo niihin on niin kova ajoittain ja siinä vaiheessa ku on päässyt irti. Siinä sitten saattaa sokaistua siihen, että olettaa voivansa joko palkita itsensä notkuilla. Tai sit jos vaikka on ihan hirvee hetki ja vituttaa ni tulee raivopäissään ajatus et vittu nyt mä nollaan pääni. Sekin jotenkin menee tohon ansaitsemis kategoriaan... sitä kuvittelee ansaitseensa sen notkun joko siks et on vitun hyvä fiilis tai vitun huono fiilis. Sit ottaa ja tuntuu vitun hyvältä. Ei tuu refloi ja sit kelaa et no kylhän nyt vielä yhen päivän voi ottaa. Sit kärvistelläänki hirveiden himojen kans jo seuraava viikko ja ainakin itsellä jo tässä vaiheessa ajatusmaailma on häiriintynyt. Ajattelen et no ku vedin 2pv eikä tullu mitään oloi ja oon ollu viikon selvin päin ja pystyin siitä huolimatta olee viikon vaik otin. Et mähän hallitsen tän! Ja sit ottaa taas.

Tästä on aika turha enää jatkaa sitä mihin se johtaa.. jokainen sen tietää.

Asia vaan on niin et täytyy oppia elää elämää niin et välillä oikeesti on tylsää ja ei tuu säväreitä. Aivot on totutettu doupilla saamaa sävärit iha millon tahansa ku ei joku miellytä.. Eikä niitä normaali elämäs jatkuvasti saa. Se on elämää. Mut parempaa mun selvä aika on ollu ku vittu mikään aika niistä hetkistä ku oon ollu vitun koukussa. Ahdistunut kun olen aineen orja joka turruttaa mun tunteet. Ja en voi elää ilman sitä koska elämä ilman sitä on helvettiä reflojen takia. Ja kun sitä joka päivä menee ei se edes toimi. Tekee normaaliks. Ja kuivilla ollessa olen normaali koko ajan. Monimutkanen juttuhan tuo on...

aavar
Tuppisuu
Posts: 11
Joined: Sun 27 Aug 2017, 12:56

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by aavar » Mon 25 Jun 2018, 20:51

Don wrote:
Sun 24 Jun 2018, 05:43
Kumpaa se loppupeleissä on, halu pilata oma doupiton edistyminen, vai hakea parempaa fiilistä oppareista? Tossa kun aavar kirjoitit, ettei arkijutut oikeen nappaa selvinpäin.
Oon tän päivän kelaillu tätä kysymystä, vaikka hieman kärjistetty onki niin siinä on pointti. Koska itse oon menny aina isoja harppauksia eteenpäin kun on ollu selvinpäin, iha täysin paitsi kofeiini. Eka kerta oli hämmentävä ku joutu käymään tietyt kriisit läpi uudestaan, murrosikä, lapsuus yms, ku kaikki ne oli menny siinä kuosatessa, fyysinen ikä 23 sillo mut henkinen ehkä 13. Siinä sit sai yhtä aikaa lasten kans itkupotkuraivareita kun ei osannu reagoida tilanteisiin.

Mut tuo hakea parempaa fiilistä tuntuu itselleni oudolta koska se ei enää oo moneen vuoteen ollut sitä, sitähän on vaan terve ku käyttää, muutamat ekat kerrat kk tauon jälkee saa sen kivan pehmo olon, mut sen jälkee ne olot mitä saa on enemmän ollut itsellä helpotuksen tunteita, se tunne ku otat ne ja olot lähtee ihana helpotus, vähä aikaa katot itteäs peilistä silmäpussit valkonen naama, laiha. Taas romahtaa, mut ei sitä sit ota todellisuutta vastaan. Yhenlainen elämäntapa ja harrastus. Tykkään kyll siitäki, vanha tuttu helppo. Se ottaa enemmän ku antaa.

En tiiä onko se arki niin tylsää, mulle se on vaikeaa selvinpäin. Koen asiat tosi voimakkaasti ilot ja surut, sit ku ne tulee alkuun vielä normaali voimakkaammin on niin aistit herkillä, vittu se pelottaa. Sit ristiriitasia tunteita siitä ku tekis mieli vaikka itkeä mutta ei osaa, toki osasta asioista tekee liian isoja itelleen. Mut kyllä mä tiedostan sen et oma henkinen kehitys pysähtyy ku se päivittäinen douppaus alkaa, joskus se himo vie voiton joskus minä. Tänään vein minä 4pv ilman buprea :cheers: Asioista jää paljon enemmän selvinpäin käteen, päivittäisellä käytöllä päivät on niin samanlaisia nitoutuu yhteen, harmaaksi massaksi, menee nopiaa viikkoja, kuukausia, vuosia. Huomaa olevansa edelleen paikallaan. Samat jutut, samoilla kavereilla osa lähteny, työt ei pysy. On kykenemätön elään omaehtoista elämää, se on vitun perseestä. Joku sinnekki aina vetää takas, onko se kaman himo vai rappion romantisointi, vai se et jos haluu viedä itseään eteenpäin se vaati aikaa ja vaivaa. Panostusta elämään. Voin kyllä rehellisti sanoa et mua pelottaa sekin et mitä jos mä onnistun pääsen irti bupresta ja saan vaikka toteutettua omia haaveita. On niin paljo vastuita elämässä mitä olis mahdillisuus kantaa, mitkä varmasti palkitsit, mut epäröi onko niihin valmis, tai itellä on se ongelma et mun pitäis olla aina valmis kaikkeen, en uskalla olla keskeneräinen, vaikka eihän täällä maailmassa ikinä valmiiksi tulla, yks pitkä opintoretki ja jokapäivä on mahdollisuus oppia uutta, turhauttaa kun ei kykene käyttään sitä hyväkseen..
Kunniakasta ei ole se, ettei koskaan epäonnistu.
Vaan se, että nousee joka kerta ylös.

User avatar
Don
Lepakko
Posts: 199
Joined: Sun 19 Apr 2015, 13:34

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Don » Fri 06 Jul 2018, 03:07

Huolimattomasti muotoilin kysymyksen, tarkoitus ei ollut kärjistää tuolla tavoin. Mutta kirjoittaminen aamuyöstä on usein petollista.

Pointti oli omien kokemuksien mukaan se, kun itselle vika vuosi subuissa oli käytännössä omatoimista kh:ta, terveenä pysymistä. Silloin aloin kelaa syvempää omia ongelmia miksi aloin käyttää ja saada ne osittain ratkaistuakin. Varsinkin vikat 6kk mulla meni tosi hyvin, aloitin vanhoja harrastuksia, etsin ja sain töitä. Aloin kelaa, että mulla menisi pitkässä juoksussa vieläkin paremmin, jos ei jatkuvasti tarvisi priorisoida bupren saanti kaiken muun edellle. Se rajoittaa elämää niin paljon, eikä sitä kunnolla edes tajua kuin vasta käytön loputtua.

Oma arki on tällä hetkellä ihan jees, ei masenna tai ahdista eikä tee mieli oppareita yhtään. Mutta, aloitekynnys kaikkiin ns. pakollisiin askareisiin on tosi korkea tällä hetkellä. Ei oikein jaksais aloittaa niiden tekemistä ja tekis mieli vaan olla. Tässä vaiheessa alkanut taas kelaa niitä hyviä muistoja bupren parista. Kaikki hommat tuli silloin tehtyä ja arki täynnä tekemistä.

Täytyy vaan antaa itselleen riittävästi aikaa, eikä samantien reflojen loputtua koittaa päästä siihen suorittajamoodiin. Näin siis omalla kohdalla.

User avatar
doof
Kameleontti
Posts: 605
Joined: Wed 01 Jun 2011, 16:49

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by doof » Tue 10 Jul 2018, 19:49

Don wrote:
Fri 06 Jul 2018, 03:07
Oma arki on tällä hetkellä ihan jees, ei masenna tai ahdista eikä tee mieli oppareita yhtään. Mutta, aloitekynnys kaikkiin ns. pakollisiin askareisiin on tosi korkea tällä hetkellä. Ei oikein jaksais aloittaa niiden tekemistä ja tekis mieli vaan olla. Tässä vaiheessa alkanut taas kelaa niitä hyviä muistoja bupren parista. Kaikki hommat tuli silloin tehtyä ja arki täynnä tekemistä.

Täytyy vaan antaa itselleen riittävästi aikaa, eikä samantien reflojen loputtua koittaa päästä siihen suorittajamoodiin. Näin siis omalla kohdalla.
Tuo alotekyvyttömyys tai motivaation puute on itellä paha nyt reilun kuukauden kuivumisen jälkeen, mulla se vaan ilmenee niin että pakolliset hoituu, mut ihmisten näkeminen ja harrastaminen on helvatin vaikeeta. Sitä vaan jaksa muuta kun löhötä sohvalla seuraavaan pakolliseen tekemiseen joita niitäkään ole paljoa. Todella pitkästyttävää ja kelasin että oonko masentunu vai tuo motivaatio kaikkeen täysin hukassa.
Mielessä on käyny että josko se bupre sais nostettua mut täältä tyynyjen välistä, mut se ollu pelkästään ohimenevänä ja leikkisänä ajatuksen tasolla. Tramalia hatsia ja vauhtia on jokasta kerran mennyt, kun sitä nii kovin haluais jotain säväyttävää näihin pitkiin päiviin mutta ei noistakaan apua ollut vaan päinvastoin. Joohh,, en siis täysin kuivilla tätä kuukautta

Tätä motivaation ja tekemisen puutetta kun ei vielä kauaa ole kestänyt (vaik tuntuu siltä), niin vielä jaksaa uskoa et kyllähän se tästä vielä kehittyy. Eikö?? :foil:

User avatar
Don
Lepakko
Posts: 199
Joined: Sun 19 Apr 2015, 13:34

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Don » Thu 12 Jul 2018, 16:17

Kuin pitkään oot bupree vetänyt? Kylhän useamman vuoden putkesta psyykkinen toipuminen vie kuukausia vähintään. Ei tossa vaiheessa kannata stressaa liikaa tai kelaa koska on pawsit ohi. Otat vaan rennosti ja pysy aktiivisena sen verran mikä tuntuu hyvältä.

Pienin harppauksin eteenpäin. Se on kuitenkin niin iso muutos, kun vuosia narkannut päivittäin ja sitten pitäis yhtäkkiä olemaan täysin selvänä.

User avatar
doof
Kameleontti
Posts: 605
Joined: Wed 01 Jun 2011, 16:49

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by doof » Fri 13 Jul 2018, 13:26

Tänks Don
Noin vuoden verran meni säännöllisesti päivittäin ja ennen sitä tosi epäsäännöllisesti. Muitakin huumeita tuli kiskottua laidasta laitaan.
Aika matelee ja päivät on pitkälti olemista ja odottamista että pirkuleen aika kuluis. Juuri mistään saa mielihyvää ja jos jaksaa tehdä jotain niin sitä tekee vaan että aika kuluis nopeemmin. Töissäkään jaksa paljoa käydä ja rahatilanne on sen mukanen mikä rajottaa menemisiä ja tekemisiä, apuvaaa.
Inhottaa tää oma negatiivinen asennekkin ja pelkää että ihmiset kyllästyy ja hylkää. Vaikea sitä on olla itelle armollinen vaikka syytä voisikin olla

Eteenpäin tahdonvoimalla! :twisted:

aavar
Tuppisuu
Posts: 11
Joined: Sun 27 Aug 2017, 12:56

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by aavar » Yesterday, 18:00

Moi.

Nyt ois vajaa pari viikkoa takana ilman buprea, oli sen 5 päivää aikasemmin mut se sit lopahti. Tai ei vaa ollu lopullista motia hommaa.
Aatteli et ottaa yhen päivän, noh voin sanoa että ei se onnistu :D Eipä se oo aikasemminkaan onnistunu, meni sitte taas reilu viikko.
Sain sit pyydettyä viikon loman duunista, aattelin et nyt saa riittää. Noh tottakai viimeset snickersit ennen laihdutus leiriä, meni pari päivää siinä mut, tuli sitte mahdollisuus ottaa MDMA:ta, piti eka skipata se ku oli ottanu buprea mut seuraavana päivänä sit illal otin hyvän kaverin kans, oli nyt toinen kerta kyseistä ainetta. Otin tuossa keväällä mut oli joku kevät mania päällä niin ei siitä oikee jääny käteen mitään.

Mut niin, nyt sitte ties vähä mitä odottaa ja millä tavalla sillon pystyy asioita tarkastelee. Tottakai jonku pajarinki kans voi saada oivalluksia, mut itellä se menee herkästi itse syyttelyyn ja menee se huomio sit siihen. Mut sain kyll näkökulmaa omaan elämään ja siihen katkes se bupren vetoki, tai ymmärs paljo asioita mitkä siihen johtaa. Vois ehkä tuota iltaa avata enemmän tuonne MDMA ketjuun.

Paljo on kyll saanu prosessoida asiota nyt sen jälkeen tän vajaa pari viikkoa, ollu iloa, surua, haikeutta. Mut päällisin puolin hyvä fiilis. Ehkä vähä rupee jo jaksaa tekeen asioita, tän viikon just ja just jaksanu käydä töis :D Kiva vielä näillä helteillä ku ei uni oikeen oloissaa tuu ja sai alkuviikon vielä potkia jalkoja koko yön. Magnesiumia, melatoniinia ja muutaman kerran savuja mut muuten ollu selvänä, viime viikolla tuli otettua alkoa parina päivänä mut vaaan joku 1-3max, tulin siihen lopputlokseen että suotta olla niin ehdoton itselleen. Sitte sitä on sellanen "raivoraitis" tosi raskasta ja vittumaista seuraa. Oon myös kokeillu saada ittiä ihmisten ilmoille, nopiaa palaa käyttöhalut ku on 4 seinän sisällä. Välillä on tehny mieli mut on päässy niiden ohi.
Don wrote:
Fri 06 Jul 2018, 03:07
Täytyy vaan antaa itselleen riittävästi aikaa, eikä samantien reflojen loputtua koittaa päästä siihen suorittajamoodiin. Näin siis omalla kohdalla.
Tätä kyllä pitäis itekki yrittää noudattaa, meinaa väliin olla vähä samaa et laskee päiviä millon on kunnos, ku et laskee doupin kans päiviä et mihin asti pärjää. :D Päivä ja asia kerrallaan.

-aavar
Kunniakasta ei ole se, ettei koskaan epäonnistu.
Vaan se, että nousee joka kerta ylös.