Outoa sinänsä oli kun vaikutukset kestivät yli 20h ja piti ihan lsd:tä olla, kuitenkin kaikki muut sanoivat myöhemmin, että ihan sitä itteensä on ja myöhemmin kokeiltua kesto itsellänikin oli alle 10h.
Siinäpä teille lukemista ensimmäisestä matkastani, joka muutti kyllä elämäni ihan täysin.
------------------------------------------------------------------
Oli sunnuntai yö kun "menin" ottamaan 3/4 lapusta. Nämä laput myytiin lsd:nä ja uskoin siihen kun vakuuttavasta lähteestä tieto tuli.
Pohjustuksena tähän kuitenkin vaikutti monet asiat. Olin eronnut muutama viikko sitten tyttöystävästäni ja aineet tällöin maistuivat liikaakin, varsinkin piri ja subu yhdessä. Olin viikon ottanut piriä ja tänä vkloppuna oli vielä ilosaarirock, joten luvassa oli vielä paljon juhlintaa. Sunnuntai oli kuitenkin itselleni ilosaarirockin kohokohta, koska oli luvassa kunnon bileet.
Sunnuntai alkoi ottamalla piriä sekä myös vähän subua. Soittelin ystävälleni, että missä mahtaa mennä kun tarkoitus oli aloitella hänen sekä tyttöystävänsä luona ja sieltä suunnata kohti paljon odotettua "tanssitapahtumaa"
Saavuttuani kaverin ja hänen tyttöystävän luokseen aloin juoda vähän enemmän ja otin jonkun verran piriä. Ystäväni alkoivat myös vähän herätä kahvin sekä pirin avulla ja rupesimme suunnittelemaan mitä sitä tehtäisiin kun tapahtuma alkaisi jo klo 23 ja tässä on vain muutama tunti aikaa. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos kun kaverini tyttöystävä sanoi, että he menevät ensiksi juomaan muutamat hänen veljensä sekä vaimonsa kanssa yhteen pienempään baariin. Lähdin heidän mukaan ja ennen sinne menoa tein 1g ja 1.5g piri pommit mukaan. Ensiksi nautin 1g pommin ja ajatuksissani pyöri vain, että nyt otetaan sitten kunnolla. Kuitenkaan tolet eivät olleet näin korkealla ja muutenkin aineitten käyttö oli itselläni semmoista, että otin aika överi annoksia yleensä aina kuitenkin saamatta itse iitä övereitä. Lakkaa meni myös koko illan. Baariin saavuttua huomasin kuinka piri alkoi toimia ja alkoi vihdoinkin vähän päästä meininkeihin ja siinähän sitä myös alkoholia juotiin aika hyvää tahtia. Kavereita kerääntyi samaan paikkaan, josta sitten lähdimme reiveihin. Ennen reiveihin menoa otin 1.5g pommin piriä sekä lakkaa myös. Ilta meni sitten tanssiessa ja meininki oli helvetin hyvä, ehkä parhaat bileet joissa olen ollut. Bileet kuitenkin loppuivat tietysti omasta mielestäni liian aikaisin niin kuin aina. Olimme ystävä porukan kanssa lähdössä ja mietimme mitä tehdä. Siinä sitten päätettiin että lähdetään kaverini ja hänen tyttöystävänsä luokse jatkoille. Virtaa kehossa sekä päässäni riitti ja se oli tietysti mieluisa vaihtoehto itselleni. Siinä sitten alkoi häslinkiä ja yksi kaverini rupesi riitelemään tyttöystävänsä kanssa ja sitten kaikki alkoivat olemaan, että mitähän sitä nyt jne jne. Silloin itselläni paloi käämi ja lähdin yksinään taksilla kotiin.
Kotonani mietin, että mitähän helkkaria tekisi kun oli kummiskin meno vielä päällä. Soittelin kavereilleni ja meininkiä ei tuntunut löytyvän. Silloin otin muutaman pamin ja mielessäni kävi, että tiputan itseni lakalla. Paha olo oli kehossani ja päässäni miettien kaiken maailman asioita ja ero tyttöystävästäni koski kamalasti sekä oli mielessäni kokoajan. Silloin päähäni tuli siinä ajassa mielestäni hyvä idea, otanpa puolikkaan lapun. En kuitenkaan ollut ennen trippaillut. Olin vain ottanut muutaman kerran 2c-t2, josta näin jokaisella kerralla pelkästään visuaaleja eli ei mennyt trippailuksi. Kuitenkin hallussani oli nyt LSD:tä ja siitä kuultuani ja tutkittuani olin saanut sen kuvan, että ajattelu olisi helkkarin nopeaa jne. Napattuani 3/4 lapusta en tietenkään siinä vaiheessa tiennyt mitä tulisi tapahtumaan. Ajattelin vain kokemuksen olevan 2c-t2sen kaltainen, mutta saisin ajateltua asioita kun silloin itsestäni tuntui, jotta haluan ajatella asioita aasta ööhön etenkin viime aikaiset paskat jutut ja saisin jotain tolkkua päähäni. Siinä aikaa meni melkein tunti koneella irkatessa ja soitin myös kaverilleni, että missähän he mahtavat olla. He olivat kotonaan tyttöystävänsä kanssa sekä myös toisen kaverini ja hänen tyttöystävänsä kanssa jatkoilla. Kysyin voisinko mennä jatkamaan iltaa sinne ja vastaus oli myöntävä. Kerroin myös, että olin ottanut 3/4 lapun ettei ihmettele. Kaverini luokse oli matkaa suunnilleen 500m, olo alkoi olemaan jotenkin hupaisa ja katsottuani ulos siellä satoi niin helvetisti että jouduin soittamaan kaverilleni että en ehkä tulekkaan kun ei sontikkaakaan ole. Silloin päähäni tuli ajatus mennä taksilla kaverini luokse ja sen tein. Olo oli hieman humaltunut ja virtaa todellakin kehossani riitti, mutta kuitenkin sisälläni oli tosi huono olo. Masenti, ahdisti, vitutti jne... Tätä olinkin korjannut koko viikon vetämällä piriä jne.
Kaverini luona aika meni fiilistellen musiikkia ja kaikkea puuhaillen sekä odotellen mahtaisikohan jotakin tapahtua kun aikaa oli lapun ottamisesta mennyt melkein 1½ tuntia. Mahaani rupesi koskemaan omituisesti ja kehossani tuntui samaan aikaan jonkun verran myös hyvältä. Pää tuntui aika tyhjältä. Kuitenkin vähitellen rupesin huomaamaan pieniä visuaaleja ja kehossani alkoi tuntua tosi hyvältä fyysisesti, kuitenkin vatsaani sattui omituisesti ja kävin muutaman kerran vessassakin kun en tiennyt johtuisiko siitä, että vatsani olisi sekaisin tai jotain... kuitenkaan mahani ei ollut sekaisin ja siihen sattui jatkuvasti.
Musiikki alkoi kuullostamaan tosi hyvältä ja oloni muuttui enemmän lötköilyksi, yrittäen nauttia fyysisesta sekä myös vähän psyykkisestä hyvästä olostani. Ystäväni rupesivat polttamaan savuja ja mietin polttaisinko itsekkin vähän. Olen lopettanut polttamisen reilu vuosi sitten kun savuista alkoi aina ahdistamaan ja huono olo tuli yleensä jokaisella kerralla, kuitenkin sillon tällöin otin pienet imaisut bongista opiaattien jne boostaamiseksi. Noh siinähän sitten tultuani päätökseen otin kohtalaisen suuret hitit kukkaa siihen verrattuna mitä yleensä otan ja huomasin heti savujen otettua maailma alkamaan elämään ihanalla tavalla. Visuaaleja alkoi olemaan enemmän ja ajatukset rupesivat nopeutumaan. Kello oli varmaan jotain 6 ja alkoi aamukin jo sarastamaan. Toinen ystävistäni ja hänen tyttöystävänsä lähtivät ja jäin kolmestaan kaverin ja hänen tyttöystävänsä kanssa, kuitenkin kaverini tyttöystävä rupesi nukkumaan ja jäin kaverini kanssa kahden jatkamaan iltaa. Hän otti 1/4 lapun silloin ja olin siitä iloinen, että meno jatkuisi pitemmälle kun ei väsymyksestä ollut tietoakaan.
Oloni alkoi muuttua, mahaani koski edelleen omituisesti kuitenkin kehossani oli helvetin hyvä olo jollaista en ollut aikaisemmin kokenut. Ajatukset rupesivat pyörimään päässäni ja ne vielä pysyivät kasassa. Musiikki kuullosti hyvältä ja sitä siinä hetki tuli hengailtua parvekkeella sohvalla maaten ja katsoen kun luonto alkoi elämään. Huomasin ajatukseni hieman karkailevan ja uusia ajatuksia sateli päähän melkein kokoajan. Siinä sitten ruvettiin kaverini kanssa juttelemaan kaikesta mahdollisesta ja huomasin kuinka jotenkin näin mielessäni allekkain olevia viivoja joita pitkin ajatukset kulkivat, yksi ajatus aina viivaa pitkin ja sitten kun se tippui viivalta niin tulikin toiselle viivalle kulkemaan toinen ajatus. Huomasin kun aloin looppailemaan omaa ajatteluani välillä. Kaverini kanssa keskustelimme sitten elämästäni ja itselläni oli tosi avautuva olo. En ollut tätä ennen puhunut kellekkään yksityiskohtaisemmin eroamisesta ja muustakaan paskasta mitä minulla oli masennuksen ja ahdistuksen kanssa siihen aikaan. Kaverillani on aikoinaan ollut myös masennusta ja hänen kanssaan oli tietenkin helppo keskustella asioista. Huomasin kuinka pystyin jotenkin käsittelemään niin sanotusti videon tavalla ajatuksiani ja keskusteluitamme, että pystyin kelaamaan keskustelujamme päässäni ja syvennyin myös jutteluihimme eritavalla. Ajatukset rupesivat kuitenkin juoksemaan niin lujaa, että en osannut enää hallita niitä kunnolla. Kuitenkin kaikesta puhumastamme sain paljon uusia näkökantoja asioihin ja tuntui, että asiat alkoivat ratketa sitä mukaan kun niistä keskustelimme. Oloni parani huomattavasti kokoajan.
Siinä keskustelemassa kaikesta "paskastani", kaverillani rupesi ajatukset myös rullaamaan. Hänellä on kokemusta paljon deeleistä ja hän osasi käsitellä ajatuksia ja myös ymmärsi hyvin mitä välillä yritin selittää jota kuitenkaan en sanoiksi saanut. Jotenkin päässäni näin kun keskustelimme, että olimme samalla aaltopituudella joka asiassa ja ymmärsimme tarkoin mitä kumpikin tarkoitti. Jotenkin näin keskustelumme viivana tai viivoina jossa sanat jne menivät viivaa pitkin pallona. Siihen tuli sitten kokoajan myös uusia viivoja tai semmoisia kun tajusin niin sanotusti jotain uutta. Huomasin kuinka kaverini tuntui pääsevän myös samoihin ajatus "viivoihini" käsiksi ja se tuntui aluksi vähän oudolta. Ihan kun hän olisi päässyt käsiksi pääni sisälle ja pystyisi tekemään päälläni mitä vain. Ajatuksia sateli kauheta määrää ja tekemiseni jäivät kokoajan kesken. Kun sanoin polttavani tupakan niin unohdin jo sen asian ja aloin tehdä uutta juttua.
Olo alkoi muuttua omituiseksi ja tunteet alkoivat nousemaan pintaan. Puhuimme ystäväni kanssa itseäni koskettavista asioista ja kyyneleet alkoivat valumaan silmistäni. Se tuntui todelta oudolta, mutta ystäväni kertoi sen olevan normaalia psykedeeleissä, että tunteet tulevat pintaan jotta sitä ei tarvitse hävetä. Kuitenkin se tuntui tosi oudolta ja yritin pitää tunteitani kasassa kun en halunnut itkeä, se ei kuitenkaan sitten onnistunut. Ajatukseni pyöri tyttöystävässäni ja kaikessa muussa mitä paskaa jne olen elämässäni tehnyt. Pääni alkoi tuottamaan paljon huonoja ja koskettavia asioita, mutta niistä sain uusia näkökantoja moniin asioihin mitä en ole halunnut muistella tai ajatella sen syvemmin. Silloin tajusin, että tämmöistä oloa en halua kun alkoi olemaan tosi paska olla niin fyysisesti ja psyykkisesti. Sain kuitenkin otettua ajatuksistani kiinni ja kehossani oli suorastaan paras olo mikä ikinä on ollut vatsakipua lukuun ottamatta, mutta yritin unohtaa sen ja nauttia hyvästä olostani. Itkukohtauksen jälkeen tuntui kuin olisin puhdistautunut hieman niinkuin normaalistikkin itkemisen jälkeen, mutta se tuntui paljon syvemmältä puhdistautumiselta. Ystäväni huomautti minua juomaan välillä kun olin unohdellut kokoajan sen. Omasta mielestäni olin juonut, mutta sillon tajusin ajatukseni pätkivän ja tuntui kun asioita tulisi päähäni satoja kertaa kovempaa mitä normaalisti. Ajatukset tulivat ihan tyhjästä ja minulle tuli huvittava olo kun rupesin miettimään tarkemmin mitä ajatuksiani päässä liikkuu. Lähinnä huvitti se miksi tämmöisiä asioita mietin. Ne kuitenkin menivät hetkessä ohi ja uusi ajatus tuli sitä mukaan. Yritin miettiä ja keskittyä johonkin ajatukseen ja huomasin, että en pystynyt siihen. Silloinkin looppailin jonkun aikaa ajatuksien takia. Yritin ajatella vain pääni ajattelua. En meinannut päästä siitä loopista pois kun kokoajan tahdoin vasten tahtoani yrittää keskittyä tiettyyn ajatukseen kuitenkaan pystymättä siihen uuden ajatuksen tultua tilalle ja sitten miettien myös miksi en siihen pysty. En pysynyt enää ajatuksieni perässä.
Ajan kulusta ei ollut mitään havaintoa ja katsoessa kelloa hämmennyin kun tuntui, että olisi menny ainakin reilu 5 tuntia, mutta kello olikin vasta jotain puoli yhdeksän. Ajantaju oli siis ihan hukassa. Musiikki kuullosti tosi hyvälle, kehossani oli todella hyvä olo huolimatta ärsyttävästä vatsakivusta. Sain sitten kuitenkin juotua vähäsen vettä ja se maistui omituisella. Ensimmäisellä hörpyllä kun vettä tuli pullosta suuhuni tuntui kuinka se olisi iskenyt päätäni niin kovaa, että pääni liikahti taaksepäin. Oloni alkoi olemaan todella hämmentynyt... että mitähän sitä tässä oikeen tulee tapahtumaan kun uusia juttuja tuli kokoajan lisää ja lisää. Juominen kuitenkin tuntui hieman pahalta, mutta tajusin että luultavasti minulla on hieman nestehukka kun en ollut juonut kuin muutaman desin alkoholia viimeisen 8-9 tunnin aikana ja olin tanssinut kuitenkin jonkun 3 tuntia putkeen. Yritin kokoajan muistaa juoda ja luulin niin tehneenikin, mutta päässäni pätki niin paljon jotta unohdin jopa juoda vaikka minua janotti.
Oloni alkoi käymään hieman ahdistavaksi kun päähäni pursui huonoja ajatuksia ja tuntui että en saanut pidettyä mitään kasassa. Visuaaleja oli kokoajan ja joka paikka eli. Enkä tietenkään yhtään tiennyt tuleeko vielä jotain tapahtumaan tai muuttumaan. Kerrottuani kaverille, että minua hieman pelottaa ja rupesi ahdistamaan niin otin sitten muutaman bentson siihen.
Yhtäkkiä kaverillani soi puhelin ja se havahdutti oudolla tavalla. Tajusin siitä, että taitaa jonkunlaiseksi matkailuksi tämä mennä kun puhelimen ääni jotenkin palautti tähän maailmaan vaikka tässä maailmassa olinkin. Kaverini ystävä oli tulossa käymään ja se asia tuntui jotenkin ahdistavalta. Tuntui kuin se olisi uhka kun joku semmoinen ketä en tunne täysin hyvin, tulisi paikalle. Sitten hän saapui ja kaverini kertoi ystävälleen, että olen ottanut 3/4 lapun. Tästä kertoi siksi kun laput olivat uusia täällä ja niitä ei ollut monetkaan kokeillut vielä. Kaverini ystävä on kokenut trippailija ja hän kyseli oloani niin kerroin, että aika ahdistava jne. Hän kertoi kokemuksistaan ja sanoi, että yleensä kaikki pahatkin tripit tulevat jälkikäteen olemaan hyviä. Sain paljon helpotustani ahdistukseeni ja pahaan olooni hänen kertomuksistaan ja siitä kun kerroin omasta olostani niin hän ymmärsi asiat tosi hyvin. Tästä minulle tuli tosi hyvä olo, varsinkin kun hän kertoi että asiat mitä tulee tapahtumaan tai pyörii päässä jne niin ne pitää vain kohdata. Se olikin oma periaate jo ennen ensimmäistä psykedeeliäni eli 2c-t2:sta ottaessani, että otan kaiken vastaan mitä on tullakseen. Oloni muuttui paremmaksi ja tuntui kun pystyin jopa hallitsemaan ajatuksianikin jo jollakin tavalla. Katsottuani kelloon havahduin taas siitä kuinka hitaasti aika kuluu ja mietin, että eihän tämä kestä onneksi enää pitkään. Visuaalien alkamisesta oli kulunut jo jotain 4-5 tuntia.
Peiliin katsoessani jotenkin tuntui hämmentyneeltä. Ihan kun en tunnistaisi itseäni. Myös katsoessani tarkkaan kaveriani niin hänkään ei näyttänyt ihan itseltään. Mahaani jomotti kokoajan. Kävin useasti vessassa, mutta kuitenkin turhaan. Unohtelin kokoajan melkeinpä mitä sanon kaverilleni varsinkin jos hän ei kuullut kunnolla mitä sanoin niin en muistanut enää sitä mitä olin aikaisemmin sanonut. Tekemisenikin jäivät kaikki puolitiehen, jos sytytin tupakan ja pistin sytkärin jalkani päälle ja sen jälkeen kun kaverini kysyi tulta niin en muistanut missä sytkäri enää oli. Tämä asia rupesi vaivaamaan ja silloin tuntui, että saisi ruveta jo pikkuhiljaa laskemaan. Huomasin kuinka kaverini alkoi väsymään ja siinä oikeastaan vain makoilimme ja kuuntelimme musiikkia kunnes hän sanoi, että rupeaa kohtapuoliin nukkumaan. Otin asian ihan ymmärtäväisesti ja rupesin laittelemaan tavaroitani kasaan kotiin lähtöä varten, kävelyssäni huomasin tasapainon hieman heittelevän ja kävelemin muutenkin tuntui jotenkin oudolta. Siinä tehtäessä lähtöä huomasin kuinka pääni alkoi vähäsen selvitä eikä visuaaleja enää ollut joka paikassa. Olin valmis lähtemään kotiin.
Lähdettyäni kaverin ovesta ja kävellessäni rappusia alas, rupesi tuntumaan hieman omituiselta. Kello oli kait jotain 11 aamusta. Alakerran rapun oven avattua ja saavuttuani ulkoilmaan alkoi ahdistamaan kauheasti ajatus, että ihmiset kahtoisivat kun jätkä maanantai aamuna sekaisin kuin seinäkello kävelee siellä sun täällä. Kävellesäni kotia katselin aurinkoa ja muutenkin joka paikkaa kun visuaaleja alkoi olemaan joka paikassa ja luonto niin sanotusti eli, kaikki näytti kauniilta. Puolessa välissä matkaa oloni muuttui kauhean oudoksi. Tuntui kun kehoni ei ollut enää ollenkaan omani, jalkani tuntuivat pitemmiltä ja katsoessani alaspäin jalkoihin, ne näyttivät kauhean ohuilta ja oudoilta. Keskiruumiini taas tuntui kuin joku olisi rutistanut minut kasaan ja päässäni tuntui kaikki näkemäni jotenkin suurentuneelta jollain oudolla tavalla.
Olin melkein kotona kunnes yhtäkkiä alkoi kuulumaan ihmeellistä ääntä. Katsoessani ympärilleni tuntui kuinka joka paikka vilisisi ja nähtyäni auton tuntui kun se olisi mennyt valon nopeutta.
Sitten rupesi tapahtumaan. Yhtäkkiä huomasin kuinka asvaltti oli jotenkin kuplinut melkein metrin ylös, sieltä sun täältä kuitenkin joka puolelta näkemääni ja se oli halkeillut, talot näyttivät sortuneilta, kuulin itkemisen ja huutamisen ääntä. Yhtäkkiä kaduilla rupesi näkymään muutamia ihmeellisen näköisiä autoja, jotka tunnistin mielessäni poliisi autoiksi vaikka eivät siltä näyttänetkään. Joitakin ihmisiä niistä "poliisi autoista" oli pihalla ja heillä oli kaasunaamarit sekä keltaiset haalarit päällä. Kuulin myös joittenkin ihmisten huutoa, että ne on kuollut ja jotain vastaavaa. Silloin pääni alkoi mennä niin sekaisin ajatuksista etten tiennyt mitä enää uskoa.
Mieleeni tuli, että täällä on tapahtunut jokin kauhea luonnon katastrofi, jota kuitenkaan en tunnistanut. Tämän jälkeen päässäni rupesi pyörimään ajatuksia, että läheiseni ovat kuolleet sekä myös kaikki kaverini. Kauhea paniikki iski ja hävitin todellisuuden tajuni kokonaan.
Yhtäkkiä olin kotona. Päässäni vain pyöri, että mitä helvettiä on tapahtunut. Menin katsomaan ikkunasta ulos ja siellä näytti kaikki ihan normaalilta, tosin visuaaleja vielä joka paikassa, mutta kuitenkin tunnistin sen omaksi maailmakseni. Minulla oli kauhean huono olo, kyyneleet tulivat välillä silmiin mietittyäni äskeistä näkemääni kuitenkin sain vähän taottua kallooni, että se oli vain pääni mielikuvitusta. Siinä vaiheessa aloin ihmettelemään, että mitähän vielä tapahtuu. Huomasin todellakin olevani aikamoisella tripillä. En muistanut viimeistä sataa metriä kun todellisuudentaju oli hävinnyt kokonaan, en muistanut kuinka olin tullut kotiin. Olin vain yhtäkkiä kotona. Päässäni sateli ajatuksia ajatuksien jälkeen, en osannut hallita niitä. Kelloon katsoessani en ollut uskoa miten vähän aikaa tässä on mennyt.
Aloin hävittämään todellisuuden kuvaa pikkuhiljaa. Menin parvekkeelle tupakalle ja hetken poltettuani tupakkaa, alkoi autotiellä näkyä kun muutama auto ajoi siitä niin yhtäkkiä niitä vilisi kauheaa tahtia. Tämän jälkeen kuului kuinka jonkinlaiset hälytyssireenit ulvoivat ja maailma alkoi romahtamaan jälleen. Kaikki alkoi näyttämään samalta kuin kotimatkalla. Sen jälkeen menin äkkiä sisälle ja yritin saada ajatuksiani kasaan. En ollut uskoa enää mikä on todellista ja mikä ei. Yritin psyykata itseäni, että tämä on vain mielikuvitusta eikä sen enempää. Kuitenkaan en tahtonut tätä uskoa. Minua ahdisti kauheasti ja otin muutaman bentson siinä toivossa, että ahdistus ja huono olo hieman helpottuisi. Mennessäni vessaan ja istuttuani vessan pöntölle, tuntui kuinka erilaista kotonani oli. Lattia näytti sotkuiselta ja muutenkaan mikään ei näyttänyt ihan itselleen. Yritin sanoa itselleni, että tämä ei ole todellinen maailma ja taaskaan en vain sitä uskonut. Vessasta menin sänkyyni ja ajattelin yrittää nukahtaa.
Peiton alle mentyäni ja hyvää asentoa siinä ehtien yritin ruveta nukkumaan. Silmät suljettuna tuntui kuinka silmäni niin sanotusti pysyivät auki, mutta silmäluomeni olivat vain alhaalla. Minua ei väsyttänyt yhtään. Yritin kuitenkin vaivuttaa itseäni uneen ja sen jälkeen tuntui kuinka aloin vajota hieman sänkyyn. Silmät kiinni tuntui kuinka olin jossain pimeässä paikassa ja siellä pystyin liikkumaan. Sain myös kuviteltua joitakin asioita ja kun näin ne niin pystyin liikuttelemaan ja tekemään niille mitä vain. Vähän väliä kuitenkin kadotin sen ja tajusin taas olevani vain sängyssä makaamassa. Tätä samaa jatkui ja jatkui.
Nousin ylös sängystä tajuttuani, että en nukahtamaan pysty ja sänkykin alkoi tuntua ahdistavalta paikalta. Menin makuuhuoneesta eteiseen katsomaan kelloa, enkä ollut uskoa silmiäni kun näytti ettei viisarit ole pahemmin liikkunut sitten edellisen näkemäni. Häröilin vain jotain pitkin asuntoani, en pysynyt paikallaan kovinkaan pitkään enkä pystynyt keskittymään mihinkään. Ajatuksia pyöri niin paljon päässäni etten voinut keskittyä tiettyyn asiaan mitenkään. Todellisuuden tajuni oli todellakin kadoksissa.
Peiliin katsoessani en ollut ensiksi tunnistaa itseäni. En vain yksinkertaisesti jotenkin tunnistanut itseäni peilistä. Välillä tuli kauheita ajatuksia päähäni menneisyydestäni ja itkin monet kerrat, en vain pystynyt ajattelemaan mitään muuta.
Yritin puhelimella soitella muutamille kavereilleni eikä he vastanneet ja mesestäkään kukaan ei vastannut mitään. Alkoi olemaan epätoivoinen olo. Päässäni pyöri vain ajatuksia ikuisesti tripille jäämisestä ja etten palaisi enää ikinä takaisin tavalliseen maailmaan omana itsenäni.
Yksi kavereistani vastasi mesessä ja kerroin hänelle, että nyt tapahtuu kummia enkä tiedä onko edes tämä keskustelu totta. Kysyin voisiko hän tulla käymään parvekkeellani tupakalla, jotta saisin jotain järkeä päähäni todellisuuden olemassa olosta. Hän suostui tulemaan ja siinä odotellessa häntä tuntui kuinka aika olisi vain pysähtynyt. Odotin, odotin, odotin ja odotin. Sitten hän saapui parvekkeelleni ja aloin vähitellen uskoa että en olekkaan yksinään tässä maailmassa ja todellisuuden tajuni alkoi tulla hieman takaisin. Kaverini ei kuitenkaan viipynyt kauaa ja hänen lähdettyä päähäni alkoi tulemaan ajatuksia, että äskeinen tapahtuma ei ollutkaan totta. Olin suorastaan epätoivoton, en tiennyt mitä enää tehdä. Aikaa kului ja kului enkä muista kunnolla mitä tein vai teinkö mitään? Olisinko ollut vain nukkumassa kokoajan vai olinko käynyt äsken tupakalla ja sen jälkeen ollut tietokoneella? En todellakaan tiennyt mikä oli totta ja mikä ei. Aina käytyäni tupakalla en pystynyt viipymään muutamaa minuuttia pitempään kun maailma alkoi muuttua taas hajonneeksi paikaksi. Jouduin aina menemään äkkiä sisälle kun kauhea ahdistus alkoi ja tuntui, että saisin paniikkikohtauksen tai jotain vastaavaa. En yksinkertaisesti uskaltanut katsoa miten pitkälle tämä hajoaminen menisi.
Kaikki ajatukset mitä päähäni tuli oli oikeastaan omasta elämästäni ja huonoista sekä joistakin myös hyvistä tapahtumista. Käsittelin omaa elämääni melkein syntymästäni lähtien tähän päivään kuitenkin jotenkin oudosta näkökulmasta. Ihan kuinka en itse olisi omassa ruumiissani miettimässä näitä asioita vaan ihan kuinka koko "minäni" olisi hieman erillään. Tuntui kuinka olisin ajatellut pääni yläpuolelta, että ajattelu ei käy aivoissani vaan on ihan erillinen asia joka ei kuulu aivojen toimintaan. Aika kului ja kului, mutta ei kuitenkaan kulunut. Alkoi tulla jo ilta ja oltuani näissä olotiloissa yli 15 tuntia, aloin todella pelkäämään missä se entinen oikea maailma on. Kaikki vaan näytti niin erilaiselta, kuitenkin tiesin että tämä on kotini, mutta syvältä sisimmästäni tämä ei tuntunut kodiltani yhtään.
En muista kaikkea mitä olenkaan tehnyt tai miettinyt, mutta yön saapuessa alkoi yhtäkkiä päässäni tapahtua jotain. Yhtäkkiä näin tämän maailman eikä mitään visuaaleja eikä mitään, mutta hetken kuluttua kaikki taas muuttui. Tätä jatkui ja jatkui. Yritin pidätellä itseäni oikeassa maailmassa kun siihen pääsi, mutta se vain muuttui kokoajan takaisin oudoksi maailmaksi. Olin epätoivoton... en todellakaan tiennyt suorastaan mistään mitään. Pystyin jopa kuvittelemaan, että en ole olemassa, vai olenko? Tähänkään asiaan en saanut vastausta, mutta pientä toivoa tuli kun välillä pääsin tähän maailmaan takaisin.
Aikaa kului ja yritin mennä nukkumaan. Tuntui kuinka melkein nukahdan ja sillon kehoni sätkähti ja herätti minut taas.
Yhtäkkiä heräsin ja huomasin olevani takaisin täällä omassa maailmassani. Olin nukkunut varmaan 15 tuntia ja tuntui kuinka kehoni oli ihan rutikuiva. En ollut juonut melkeinpä mitään varmaan yli 40 tuntiin. Ajatukseni harhailivat siellä sun täällä ja tuntui kuinka olin kohdannut jollain tavalla itseni. Olin seuraavat 3 päivää vain kotona kun ahdisti kauheasti edes miettiä lähtemistä ihmisten ilmoille.
Jo viikko tämän jälkeen tunsin kuinka olin muuttunut aika monella tavalla. Tällä tripillä todellakin "kohtasin" itseni ja käsittelin monet ahdistavat, masentavat ja niin sanotusti paskat asiat elämästäni. Todellakin voin sanoa, että muutuin ihmisenä täysin.. tai ainakin omasta itsestäni siltä tuntuu
Ja ne sanat muistan. Paha trippi on loppujen lopuksi hyvä. Näin kävi ainakin itselläni