Muistelen kahta viimeisintäni trippiä, jotka ovat keskenään muutaman viikon sisään ja viimeisimmästä on nyt aikaa melkein kuukausi. Aijon kertoa tässä nyt viimeisimmästäni ja jollain toisesella kertaa aikaisemmasta(joka oli myös hieno kokemus).
Pan-huilu alkaa soimaan ja rauhouttaa mieltäni.
Ensimmäine luku: Neljä palaa ja kaksi miestä
Olen ostanut 4 sokeripalaa LSD:tä ja vienyt ne kaverilleni, jonka kanssa aijon trippaa, pakastimeen talteen. Saavun noin viikon päästä 7 oluen kera paikkaan missä hän asustaa. Pakastimen ovi käy nopeasti ja mietimme. Päätämme napata vain yhdet palat alkuun, koska diileri on varoittanut tavaran olevan vahvempaa kuin viime kertainen(joka toimi kahdella palalla kohtalaisen lujaa). Palat nassuun ja odottelemaan. Kaljat auki.
Alan samantien etsiä sitä ensimmäistä hetkeä josta voisin huomata että nyt on elimistössä jokin ulkoinen ja uusi vaikuttava aine tekemässä ensimmäisiä kolttosiaan. Toisin kun viime kerralla, mitään nopeeta muutosta ei tapahdu. Ja puhun fyysisistä vaikutuksista enimmäkseen tässä. Hängäämme ja juomme toiset oluet. Muutosta alkaa tapahtumaan. Skippaan tarinankerronnassa muutamia kymmeniä minuutteja eteenpäin. Ovelle koputetaan vaikka kaverini on edeltäkäsin kertonut että "tänään ei sitten soitella puhelimeen eikä tulla ovelle". Kolme ulkopuolista ihmistä siinä, siinä ne on, tupangille menemme. HUH. Ompas outo hetki kun menee ulos, mikä edes on ulkona? Olen kuitenkin vain hieman hilpeä. Polttelemme tupakkaa ja kolmen kerho jatkaa tämän jälkeen matkaansa. Joko tätä tapahtumaa ennen tai samantien sen jälkeen poltamme kukkaa. Mieleni ei tyydy. Olen valmis ottamaan toisen palan.
Toinen luku: Kaksi palaa(ja kukka toimii)
Kaverini ei ole napannut toista palaa vielä, ja alan toteamaan hänelle että se voisi olla hyvä ratkaisu. Naurussa on välillä pidettelemistä ja EIKÄ OLE. Värit ovat kauniita. Hengitän maailmaa.. harmoniaa. Musiikkia vaihdellaan edestakaisin, ei oikein osaa päättää mikä olisi se "tie". Kaverinini päättää nappaa toisen. Noin 20min tästä poltamme lisää kukkaa ja nyt alkaa tapahtumaan. Menen pihalle puutarhakeinuun ja katselen ja kuuntelen maailmaa. Bussit, autot ja kaksipyöräiset humisevat, on jo pimeää. *WHOTOTOtotototototHHTototohomyottommttttmmtooo* tai jotain
kaikki moottorimelu menee ja tulee kuin Pink Floydin On the Runissa. Otan hatsin tupakasta ja tunnen maun ja hajun, tunnen meditaation. Mietin teehetkeä, kunnes mieleni tavoittaa taas läheisen autotien ja taas "humisee". Humina lakkaa tajutessaan että maailmassa on olemassa asia jonka nimi on tuuli. Lehdet tanssivat puissa, mietin niistä kitaran, mitä se ikinään tarkoittaakaan. Humisee ja lehisee ja rööki palaa. Menen takaisin sisälle.Kaikki jotka ovat entheogeenien/'deelien kanssa pelehtineet tietänevät että muutos on hämmästyttävä muutos deeleissä; kun ulkoa astuu sisään kaikki muuttuu. Taas on uusi maailma: Brave New World. Täältä minä tulen. Ehdotan erilaisia biisejä kaverilleni, mutta heti kun ne soivat niin tajuan että mikään niistä ei tunnu oikealle. Palaamme vähemmän vokaaliseen musiikkiin. Mahdollisesti jossain tässä kohtaan kaverini alkaa huomaamaan mielensä. Haluan lähteä kävelylle, mutta en ole ihan vielä valmis.
Kolmas luku: Oudot kuset, kävely ja mielentrapetsitaiteilu
Mielentilat vaihtuvat nopeasti, huomaan kannabiksen vaiktuksen. Olen nähnyt LSD:n aina täysin erilaisena kuin "hedonistiset päihteet": lähden juomaan kaljaa ja pitämään hauskaa, otan opioideja saadakseni euforiaa tai helpotusta(joitain poikkeuksia mukaan lukematta), poltan kannabista (en tarkalleen tiedä miksi, koska en ole polttanu pitkään aikaan selvinpäin). LSD kuitenkin tuntuu aidolta, mieleni vain kokee muuntuneena, niin no miksi asiaa ei voisi nähdä näin kaikista päihteistä, ehkä olen kunnioittava ja nöyrä psykedeelien edessä.
(Palataan asiaan!) Alan pohdiskella ääneen kunnioituksen ja nöyryyden suhdetta jostain oudosta perspektiivistä englanniksi. Kysyn mitä.. nöyrä onkaan BLACK OUT! englanniksi. Googletaan asia ja mieli sammuu. Tulee tyhmä olo ja tajuan kuinka kannabis parantaa ja samaan aikaan hidastaa tajuamistani, mutta en ole tietoinen että olen juonut myös kaljaa vaikka kalja on kädessäni, en edes kun otan siitä hörpyn.
Kuseminen on outoa. Kuseminen tuntuu vaikealta, joten uskataidun istumaan. Tunnen koko kehoni nestetasopainon vaihtumisen ja mietin miksi en tajua normaalisti tälläistä. Repeilen tälle oudolle ihmisyyden pakkotarpeelle. Kaverini naurun räkätys seuraa aina omaani. Hetkessä ehdin kokea satoja tunnetiloja. Vessassa menee hetki koska jään tuijottamaan peiliä. Nauran itselleni. Tunnen pelkoa, mutta se ei vaivaa. Nauran. Ihmettelen. Olen naamaläski, mutta enhän minä oikeasti ole? Mietin onko itsetuntoni näin heikko, aika heikko se on. Palaan paikalleni ja taas tupakoittaa. Haluan lähteä ulos. Kaverini piirtelee ja kirjoittelelee vihkoonsa. Kerron lähteväni ulos. Tässä vaiheessa on hyvä kertoa se että kämpässä oli aika viileä joten lainasin villasukat kaveriltani.
Astun ulos ja *WHooooooMM*. Onko tämä kävely sittenkään hyvä idea, palaan hakemaan unohtamani tupakan, mutta uskaltaudun silti matkaan. Kävely tuntuu vaikealta. Joku lenkkeilijä juoksee ohitseni ja ennen kun tilannetta on entiny tapahtua olen varma että ohitseni on jo juostu. Joka ääni kuuluu ja tajuan että poimin ääniä, pelkään. Olen varma että hoiperran mutta kun mietin asiaa tarkemmin niin huomaan että maailman hoipertaa enempikin. Jostain kuuluu siideriteinien virsi. Noin, nyt ne on samalla ladulla. Ladulla? Tää juttu on valmiiks ohjelmoitu. Ja haluisin kertoo niille saappaasta/jotain
(?). Ahdistaa. Mun matka jatkuu tonne tielle, haluisin olla yksin mut ne seuraa. APUAAA!! Katson taakseni ja huomaan että eihän ne oo enää samalla tiellä. Oloni helpottuu ja tie vie. Mikä uusi maailma täältä löytyykään. Pimeetä kauneutta.Jään kävelytien penkille juomaan kaljan ja polttamaan tupakan koska jalkaa hiertää. Pakko ottaa villasukat pois. Tuntuu että olen pimeyden keskipisteessä mutta silti jollain oudolla tavalla olen haavoittuva. Sukat pois ja heitetään ne nyt vaikka penkille.
Olen hyvin kotoisassa paikassa, mutta samaan aikaan tunnen kauhua. Kauhun syy selviää äkkiä, se on kenkä, kenkä joka kopisuttaa tieltään kiviä, ja kenkää kantaa ihminen..!!! Joku tulee. "nyt oot normaalisti. Et kyl pysty, juo kaljaa ja polta tupakkaa". Ihmisen hahmo kävelee tietä ja tiedostan sen mielessäni "ulkoilijana". Pakenen tupakkaan ja olueeseen. "Hullu, seköpää, narkkari istuu penkillä." luen ulkoilijan ajatuksia. Yhtäkkiä maailma alkaa taas hengittää, "ulkoilijan" kävely jatkaa matkaansa minun luotani. Mutta missä on toinen sukka? Hämmennys peittää muut tunteeni.
Neljäs luku: Järjen ja egon taistelu
Palaan kämpille ja ilmoitan meneväni takaisin ulos tupakille keinuun. Huomaan olevani tupakalla. Autot ajavat, tupakki palaa, tuulee, tiedostan paljon asioita samaan aikaan. Haluan uppoutua "harmoniaan", joku voisi kutsua tätä tilaa vaikka ykseydeksi. Alan meditoida, tupakka on apuvälineeni. Kuulen Tommin äänen, hän on yksi kaverini. Otan uuden hatsin ja huomaan olevani täysin hullu(ja maailma ympärilläni on täysin hullu) ja tykkään siitä. Hengitän lisää savua. Rauhoitun, mutta mieleni ei. Yhtäkkiä huomaan seuraavani vierestä tilannetta jossa aivoni ovat jakautuneet kahdeksi persoonaksi jotka sotivat keskenään, ja minä olen silti tässä ja näen, kuulen ja seuraan tätä keskustelua.
Ego: "Vittu sä oot avuton paska siinä keinussa, istuskelet, haha."
Järki: "Mä oon täs keinus, mitä sä nyt siinä tuut tommosta sanoo?"
Ego: "Voi ku se vaan keinuu, ei se muuta osaa."
(tässä välissä tiedostan "hulluuden", katson nopeesti ulos maailmaa "normaalisti" ja sulaudun takasin mukavuuteen. Mukavuus on minun tai minussa ja ihmettelen miksi nää kaksi vaan tappelee ku vois vaan olla)
Järki: "No mä keinun jos haluun, mä oon mä, tykkään olla tässä nyt."
Ego: "Tykkäät?!?"
Järki: "Joo."
*whowohwoooorrhhh*(autotien äänet soi korvissa, ne äänet ei ole siellä tiellä, nehän on minussa, MINÄ NÄMÄ KOEN!)
Tupakka palaa loppuun joten siirryn sisälle, ja minulla on jano. Kävelen vessaan juomaan vettä ja jostain syystä haluan vilkaista peiliin. En tiedosta haluani katsoa peiliin. Näen itseni ruumina samaan aikaan kun egoni huutaa jotain rumaa minulle(kenelle? itselleen?) johon totean kylmästi "Turpakii!" ja menen vessasta ulos kulkematta juomaruudun kautta. Tämä tuntuu hyvälle, "Siitä sai se paskiainen" ja palaan istuskelemaan.
Viides luku: Kalja, pillerit, turha energian käyttö ja Justin Bieber
Mieleni(erotteittelen tässä vaiheessa mieleni, ruumiini ja itseni) alkaa tuottamaan heti juttua. Pohdin ääneen mieleni ja itseni eroa, kerron itseni olevan ruumis ja mieli, jotka ovat osa itseäni mutta en ole itse kuitenkaan vain ne kaksi, mutta kuitenkin ne ovat minä.
Moni musiikki ei toimi. Liian maanläheistä. David Gilmourin soolot pärähtävät, mutta muuten kitara vie liian lähelle maata, vaikea sanoa millä tavalla. Alan huomata että LSD:n "vaikutus" on hieman tasoittunut ja ehkä alkanut jopa laskea. Yritän päteä. Huomaan yrittäväni päteä. Huomaan nerokkaan mieleni ja olen ylpeä itsestäni. Huomaan ylpeyteni ja vihastun siitä itselleni.
Kehitän keskustelua, tajuan että minähän voin muuttaa asioita. Keskustelun kautta ajaudun tilanteeseen jossa kysyn ääneen: "Mitä mieltä mä oon Justin Bieberistä?", totean hetken pohdiskelun jälkeen "En mä oo oikeen mitään mieltä Justin Bieberistä". Miksi kaikki tämä turha viha häntä kohtaan, jos ei kiinnosta. Kaverini repeilee ja tajuaa uudella tavalla kuinka paljon ihmiset turhaan käyttävät energiaansa. Olen samaa mieltä. Keskustelemme turhasta energiasta(ei tällä hetkellä tuolla sanalla). Muistan villasukat ja naurahdan. Kerron toisen villasukan kohtalalon ja huomaan kuinka inhimilliset tunnetilat päräyttävät taas lähelle "maata". Selitän asiaa. Kaverini huomaa tajunnan- ja mielentilan muuntumisen heti.
(Kirjoitusta ei ole uudelleen luettu(ei pidä paikkaansa). Pahoittelen että en jaksa _nyt_ kirjoittaa loppuun tätä stooria. Vaelsin mielessäni, kippasin kaljaa ja poltin tupakkia liikaa ja olen väsynyt. Viisi tuntia tätä on tarpeeksi. Disclaimer: Kirjoittaja ei vastaa mahdollisista kirjoitusvirheistä, lukijalle tulleista psykooseista ja muista mielenterveysongelmista eikä turhan päiväisestä paskan jauhamisesta. Kaikki oikeudet pidätetään.)
"Marty we have to go back to the future", back to the future of my memories.
To be continued...