Homman nimi siis se, että olen viimeaikoina pohtinut paljonkin eri aineiden mahdollisuuksia terapeuttiseen käyttöön.
Avaan ajatusta omalla esimerkilläni. olen joskus ammoin ollut hyvinkin ujo ja syrjäänvetäytyvä poika. Hiljainen ja mietteliäs. Muun muassa heikon itsetunnon mukanaan tuomien ongelmien takia (muiden elämän kolhujen takia toki myös) ajauduin sitten joku vuosi sitten psykoterapiaan.
Terapiassa aloin löytää itsestäni voimavaroja, joita aiemmin en kuvitellut omistavanikaan. Kiinnostuin myös suuresti itseni henkisestä kehittämisestä.
Tuli uusivuosi, tuli kaverin kautta mahdollisuus kokeilla piriä. Oli mahtava uusivuosi, vuosisadan bileet ja olo kuin Euroopan omistajalla, kyl te tiedätte.
Puituani kokemustani terapiassani kevään mittaan tajusin pirikokeiluni olleen minulle paljon muutakin kuin sekoilu-rändöm-hauskailta. Tajusin, että olin nuoruusiässäni jotenkin oppinut muita seuraamalla sen, että ne, keillä vaikutti olevan paras itsetunto, olivat aina niitä sietämättömiä tyyppejä. Tiedätte ne tyypit koulusta, eturivin äänekkäät pojat jotka tuntuivat elämässään aina saavan juuri sen mitä halusivat, ja kohtelivat muita kuin kuraa.
Hämmästyksekseni sain huomata, ettei kemiallinen egobuustini tehnytkään minusta sietämätöntä nilkkiä. Peruskohteliaisuuteni ei hävinnytkään, ei muiden kunnioittaminen enkä ollutkaan huonoa seuraa. Itseasiassa, olinkin vain entistä parempaa seuraa, sillä olin oma itseni sillä erotuksella, että minulla oli enemmän annettavaa mm. keskusteluihin kun uskalsin tuoda mielipiteeni rohkeasti esiin.
Voisi siis sanoa, että pirikokeilu on yksi tähänastisen terapiani ja itsetuntoni kasvun suurimpia harppauksia. Ei siis se kokeilu yksistään, vaan sen tuomien vaikutusten purkaminen terapiassa, ja siellä opittujen terveempien ajatusmallien siirtäminen käytäntöön.
Onko muilla vastaavia kokemuksia joissa jokin aine on saanut aikaiseksi jotakin pysyvämpää parannusta elämänlaatuun senkin jälkeen kun itse aineen vaikutus on hävinnyt? Millaisilla aineilla uskot voivan olla jotain annettavaa ihmisten kehittäjänä, esimerkiksi terapiaan tai omin päin toteutettuun kriittiseen itsetutkiskeluun yhdistettynä? Tällaisia luulisi löytyvän, sillä esim pirinkäytöstä "terapiamielessä" en ollut koskaan kuullutkaan, psykedeeleistä taas puhutaan tähän sävyyn useinkin.
Psykedeelit esim. mainitaan tässä yhteydessä usein, varsinkin LSD. Olen jo pitkään kelaillut että jos joskus jostain sitä käsiini saan saattaisi sillä olla minulle vastaavanlaista annettavaa. Tai siis, ei tietysti aineella yksistään, mutta aineen herättämien uusien ajatusmallien soveltamisella käytäntöön esim terapiaa apuvälineenä käyttäen. En kuitenkaan ole kauhean aktiivisesti ruvennut käsiini äsidiä metsästämään, sillä ensinnäkin kontaktini ovat siihen oikeastaan lähes olemattomat, ja sitä paitsi, haluaisin tavallaan uskoa myös siihen, että LSD löytää minut kun aika on kypsä. Minun kaveripiirilläni saan tosin tätä ajan kypsymistä odotella varmaan hamaan hautaan, mutta noh, minkäs teet.
Tässä voitaisiin siis keskustella siitä, mitä kaikkia huimausaineita voisi käyttää myös ihmiselle hyödyksi sen sijaan, että "vedetään niillä vaan pää täyteen".
Ja jos jollain on vastaavanhenkisiä kokemuksia itsensä kehittämisestä aineiden avustuksella, kuulisin siitkin mielelläni.