LSD 250ug

Kertomuksia, pohdintoja ja ajatuksia kokemuksista eri tajunnantiloissa.
User avatar
RisThor
Psykonautti
Posts: 78
Joined: Sun 20 Jan 2013, 22:04
Location: Kuutamolla

LSD 250ug

Post by RisThor »

Mun on pitänyt jo pidemmän aikaa kirjoittaa tästä kokemuksesta, mutta sain nyt vasta aikaiseksi. Pidemmittä puheitta, asiaan!

Viime kesänä siis matkasin kosmos festivaaleille ja voi pojat siellä sitten vielä pidemmälle kosmokseen.

Ensimmäisenä iltana tissuteltiin alkolla, tanssahdeltiin, rupateltiin teltalla mukavia ja muistin että laukkuni pohjalle oli eksynyt 6 marilyn monroe lappusta, päätettiin sitten toverieni kanssa maistella nämä happoiset herkut nassuumme.

Nappasimme ensin yhdet laput Herra 1 ja Herra 2 kanssa, jonka jälkeen lähdimme tanssimaan. Tanssittiin siinä sitten hetki ja rupesi tuntumaan oikein kunnolla, musiikki kuulosti mahtavalta, valoefektit näytti mahtavalta, jopa pienehköä visuaalia havaittavissa. Jokainen liike- ja tanssiaskel minkä otin tuntui merkittävältä, olisin voinut jatkaa vaikka ikuisuuksiin, tämän aikana minulle tulikin aika mielenkiintoinen kela, joka vieläkin auttaa minua huonompina hetkinä. Se kuuluu jotakuinkin näin: "Elämä on kuin tanssi, tanssiaskeleet pitää ottaa täydellä tunteella ja itsevarmuudella, tai siitä tanssista ei voi tulla juuri mitään." Kuullostaa aika simppeliltä näin jälkeenpäin, mutta ei kai sillä väliä kun se mua itseäni jeesailee epävarmoina aikoina. :D

Nähdessäni hymyt Herra 1 & 2 naamoilla, tunsin kuinka hymy leviää kasvoilleni ja hyvän olon väreet valtaavat koko kroppani. Siinä pimeydessä ja samalla valojen näytöksessä Herra 1 tuli ehdottamaan, että mitä jos otettaisiin lisää happoa. Epäröin ensiksi koska olin tyytyväinen jo sen hetkisiinkin oloihin, päätin silti suostua, koska kerranhan tällaisia tilaisuuksia tulee vastaan.

Matka kohti telttaa päin alkoi, jauhettiin siinä matkalla kuinka hienoa on, että ollaan kavereita ja heitettiin jotain todella törkeää happoläppää. Yks miellyttävän tuntuinen hippitytsy tulikin sanomaan meille, että vittu jätkät te ootte sekasin. :D Kaikilla leveä hymy naamalla ja päät vaan nyökkyy.

Teltalla sitten napostellaan toiset happoisat maistiaiset, ja päätetään ottaa lepoa hetken aikaa.
Kolahdus tuntuu todella selvästi ja kaikki rupeavat nauramaan, jopa hysteerisesti. Mua nauratti ihan käsittämättömästi, kun Herra 1 huudahti "Tässähän tulee vaikka minkälaisia ajatuksia mieleen!" Jotenkin niin happomainen lausahdus, ainakin omasta mielestäni.
Loppuajasta me ei sitten enää jaksettu nousta teltasta ylös, jäätiin sinne jumittamaan olotiloja ja polttamaan hatseja, mutta toisaalta se oli todella terapeuttista. Siinä teltassa kovalla maalla maatessani tuhannen hapoissa, tunsin todella suurta yhtenäisyyttä maailman ja maan kanssa, tunsin oikein kuinka maa hengitti samaan tahtiin kanssani, tunsin jokaisen basson pöllähdyksen sydämmessäni lavalta jolta musiikki pauhasi, tunsin rakkautta ystäviäni kohtaan, tunsin kaiken, mutta samalla en mitään muuta kuin hiljaisuutta. Samalla tuijottelin teltan ruutukuviota, joka liikkui ja tanssahteli myös musiikin tahtiin täydellisessä harmoniassa.

Olen aina inhonnut hämähäkkejä ja muita öttiäisiä, mutta jotenkin siinä tilassa hyväksyin ne kaikki siellä roikkumassa ja hengailemassa trippivahteina, en pelännyt tai inhonnut niitä enää yhtään tämän kokemuksen jälkeen. Tiedostin heidänkin olevan tässä maailmassa täysin samasta syystä kuin minä, en ole yhtään sen parempi, toisaalta olenhan itsekin melkein kun ötökkä? Tjsp. :D

Jossain vaiheessa nousin teltasta kuselle, avatessani teltan vetoketjun katsoin valoisaa maailmaa samalla ilmeellä, kun 5 vuotias katsoo omaa penistänsä ensimmäistä kertaa erektiossa. Olo oli todella pöllähtänyt, katsoin muita ihmisiä teltta-alueillansa juttelemassa ja pölisemässä omiaan, hymyilin ja mietin kuinka ihania ja iloisia ihmisiä täällä onkaan.
Kusireissun jälkeen (joka muuten tuntui ainakin omasta mielestäni joltain 20 vuodelta) palasin telttaan ja yritin saada unta, se ei tietysti onnistunut vaan valvottiin koko yö puhuen syviä ja mukavia.

Tässä vaiheessa mieli oli niin vakaa, että päässäni ei ollut mitään muuta kuin hiljaisuutta ja rauhallisuutta, vaikka en saanutkaan unta niin oli silti todella levännyt olo henkisesti, sekä fyysisesti.

Unohtumaton kokemus, tuntuu että tuosta jäi paljon käteen, oli kyllä mukava päästä purkamaan tuo tekstin muotoon!

Pian olisi tarkoitus taas sieniä rouskia, ehkäpä kirjoittelen siitäkin tänne jotain.
Sinne minne nenä nenä näyttää ja tuuli tuuli kuljettaa.