Ensikosketuksen sain Daturaan ystäväni kautta, joka oli tuolloin sivarissa kasvitieteellisessä. Siellä hänen työtoverinsa kertoi hänelle, että jos syö tuota kasvia, niin elämä muuttuu elokuvaksi!
Hän sitten tutustui lähemmin tuohon kasviin, en tiedä kaikkia vaiheita siitä, koska hän piti harrastuksensa kohtalaisen privaattina. Sain kyllä pienen määrän matskua, mutta enpä uskaltanut tuolloin vielä syödä sitä, vaan lähinnä polttelin. Poltellessa tuo on ihan mukavaa, jos kombottaa marihuanan kanssa, myös alkoholi terästää mukavasti vaikutuksia. Näinkin voi saada hyvin eriskummallisia olotiloja, hassuimpana esimerkkinä on se, kuinka suusta saattaa tulla ihan eri sana kuin tarkoitti. Tämä on myös turvallisimpia tapoja nauttia kasvista sisäisesti. Syötynä kasvi onkin huomattavasti vaarallisempaa, minkä ystävänikin pian tuli osoittamaan, hän oli syönyt kasvia hyvin usein, ja joutui hyvin vaaralliseen tilaan syötyään kasvia pienen määrän joulun aikaan, ja menetti otteensa todellisuuten täysin. Edessä olikin sitten sairaalareissu, ja muuta ikävää.. Kasvia syödessä pitäisi muistaa että myrkyt kertyvät elimistöön, ja niiden poistuminen kestää vähintään kuukauden. Ystävääni Datura vaikuttikin hyvin syvästi, ja tuntuu että hän on vielä tänä päivänäkin, hyvin erilainen ihminen, kuin ennen daturaa. Toki hän on jatkanut sen nauttimista enemmän tai vähemmän, voin kokemuksesta sanoa, että jos Daturaan ihastuu, on sitä vaikea jättää kokonaan. Se on aiheuttanut hänessä silloin tällöin täysin järjettömiä raivokohtauksia ja deliriumia. Tämän saattaa myös laukaista liian suuri annos alkoholia.Noh, ystäväni sikseen, hän kyllä aiheutti minulle pelon Daturaa kohtaan, enkä uskaltanut pitkään aikaan ajatellakaan muuta kuin korkeintaan kasvin polttamista. Kunnes viime kesänä meidän yhteinen ystävämme nautti Daturaa seurassamme, ja hänen kokemuksensa näkeminen sai minut rohkaistumaan, kun ei hän nyt kerrasta hulluksi tullut, jutteli kyllä olemattomien ihmisten kanssa.
Minä söin sitten seuraavana päivänä luonnon keskellä Daturaa yhden ison lehden, tämän jälkeen tunsin itseni huomattavasti voimakkaammaksi, ja viekkaammaksi. Juoksin sitten ympäri metsää voimieni tunnossa, mikä oli kivaa! Seuraavana aamuna minulla oli mahtava ja voimakas olo, ei huolen häivää ja kaikki masennuksen rippeetkin hävinnyt. Halusin saada lisää, Daturaa lisää, joten kävin hakemassa Brugmansian lehtiä eräästä paikasta. Seuraavien päivien tapahtumat on hieman sumun peitossa, mutta minä yritän... Tästä alkoi lähemmäs viikon putki Daturan parissa. Eli söin siis lisää lehtiä, useamman ison. Tässä vaiheessa kuvaan alkoi astua myös ekat hallusinaatiot. Ja tää on tosi huvittava, minun olohuoneen nurkassa seinässä katon rajassa oli pari pikku ihmistä, tai vastaavaa, ne osasivat morffautua jonkin verran, ja harrastivat myös irstauksia. Vaikka ne vaikuttivat kaksiulotteisilta tapetin pinnalla, niin ne pystyivät liikkumaan kolmiulotteisesti seinän sisään tai verhon taakse. Ne huomasivat että minä näen ne, ja osoittivat minua, ja supisivat jotain, mitä oli hyvin vaikea kuulla. Minä yritin jutella niille, ja välillämme oli jonkinlaista kommunikaatiota. En muista varmasti tapahtuiko tämä samana vai seuraavana päivänä, mutta kun menin keittiöön, niin kuulin koko ajan että jotkut ystäväni puhuvat selän takanani hyvin selkeästi, ja käännyin ympäri sanomaan jotain vastaan, kunnes huomasin että ne olivatkin hallusinaatiota. Sama jatkui myös ulkona kun olin matkalla puistoon ystävieni luokse. Siellä halusin mm. heittää jotain olemattomaan nuotioon, enpä muista enempää. Mutta seuraavana aamuna oli taas voimakkaampi olo, ja tämä onkin varmaan se syy, miksi söin Daturaa aivan liikaa, tosin se myös sumensi arvostelukykyäni. Mutta jopa töissä tunsin itseni aivan uudeksi ihmiseksi, ja tarmoa löytyi vaikka mihin. Eka syöminen tapahtui siis lauantaina, ja söin sitten lähes viikon jokaisena päivänä, se oli kyllä äärimmäisen tyhmää. Hallusinaatiota ei kyllä enää juuri ilmennyt kai, koska niihin kasvaa nopeasti toleranssi, mutta fiilis oli aivan omaa luokkaansa. Tosin näin jälkeenpäin en voi olla mistään varma, mikä oli hallusinaatiota ja mikä ei, pelottavaa. Torstaina alkoi tuntumaan ensimmäisiä fyysisiä oireita, kädet puutui aivan helvetisti, verenkierrollisia ongelmia, joita tuli olemaan vielä paljon. Mutta eipä se vielä menoa haitannut.
Ja seuraavana päivänä oli edessä Konemetsä!! Sinne siis, ja kunnon setti päihteitä mukaan... Saavuttiin paikalle jo aikaisin ystäväni kanssa, ja heti piti alkaa mussuttamaan daturaa, ja päälle pikkuviivat piriä ja viiniä, jotta ei jumiudu.Oli todellakin kesän kauneimpia päiviä, tutustuttiin naapureihin, poltettiin pilveä ja tarjottiin Daturaa. Fiilis oli jo heti alusta huipussaan. Ja meno sen kuin yltyi. Tutustuin uusiin ihmisiin, nautin lisää piriä, daturaa ja alkoholia. Mukana oli niin stramoniumia, brugmansiaa kuin mustakoisoakin, jota oli tarkoitus lähinnä polttaa, mutta piti sitäkin tyhmänä mennä vähän syömään. Iltaa kohden tulin kokoajan maanisemmaksi, ja nautin kaikkia edellä mainittuja päihteitä paljon, varmasti liikaakin. Tamppaaminen oli aivan mahtavaa, ja heiluinkin varmasti useita tunteja putkeen. Ystäväni, joka ei ollut aiemmin syönyt juurikaan Daturaa, oli joutunut hyvin kummalliseen hallusinaatioiden maailmaan. En kyllä muista hänen jutuistaan paljoakaan.
Aamulla palasimme teltalle joidenkin ihmisten seurassa, siellä minulle alkoi tulla todella heikko olo, enkä pystynyt enää istumaan kunnolla. kävin makuulle, mutta olo sen kuin paheni. minulla alkoi tulemaan kouristuksia, ja päätin mennä telttaan kun alkoi ahdistaa, koko tapahtuman muisteleminenkin ahdistaa vielä. Minun oli vaikea saada henkeä ja tuntui kuin sydämeni olisi räjähtämässä. Pääni valtasivat hyvin synkät ajatukset, ja pelkäsin että kyseessä olisi liian paha myrkytys. Enkä uskaltanut vielä puhua siitä kenellekkään.Teltassa alko tulemaan kuuma, joten menin makaamaan teltan varjopuolelle. Kohta minun oli pakko avautua ystävälleni olostani,mutta hän ei tainnut uskoa tosissaan. Noh, toinen ystäväni ymmärsi tilani, ja uskoi että tulen selviämään siitä. Kuulin myös luultavasti hallusinaation, missä telttanaapurit räkättivät kun ei pojan pumppu kestä Daturaa.. No piina jatkui useampi tunti, kunnes jossain vaiheessa pystyin joten kuten nousemaan, ja kävelemään hyvin vaivalloisesti.. Päätin sitten mennä vaattet päällä kylmään suihkuun, koska oli todellakin kuuma päivä, ja mun aineenvaihdunta oli ihan vituillaan. Se kai vähän helpotti. Ja olo alkoi tasaantumaan päivän mittaan..Ystäväni oli kyllä hyvin vainoharhainen, ja hän tartutti sen myös minuun. Päätin mennä jemmaamaan huumeet, ja matka kuulin kuinka ääni huutaa että *****:lla on huumeita. No jemmaan siis ne mutta otan nyt siis iltavarhaisella lopun pikkunokareen piristä, että jaksaisin vielä tämän yön. Ystäväni on tällä välin ollut ryyppäämässä (hän luulee jo selvinneensä Daturasta, enkä muistanut kertoa että alkoholi voimistaa sitä). Hänestä tulee todella vainoharhainen, ja hän uskoo että 100 poliisia on tulossa hakemaan. no, hän aikoo lähteä taksilla pois paikalta, ja minä lähden omille teilleni. Myöhemmin löydän hänet tapahtumapaikalta, ja hänen pupillinsa on valtavat. kysyin onko hän saanut essoja jostain, mutta ei, hän on ryypännyt, ja datura voimistuu jälleen, hämärän laskeutuessa. minä päätän myös ostaa lonkeron, jos se vähän buustais meininkii, juon sen kuitenkin todella hitaasti, koska minulla on vieläkin todella pahoja kipuja, harmi sinänsä ku en jaksa tanssia kuin korkeintaan minuutin kerralla. Mutta ympäriinsä palloilu on hauskaa, ja pimeässä metsässä liikkuu todella outoja kuvioita ympäriinsä, myös tupakan tulipää jättää hauskoja tracereitä, kun sitä pyörittää. Siitä jäi sellainen valokehä ilmaan! tää ilta tais mennä ihan mukavasti. Halusin mennä kyselemään joltain sauhua, mutta ystäväni ei antanut. Hänestä oli tullut ihme Jeesus, ja hän paheksui kaikkea päihteiden käyttöä. Hän myös innostui keräämään roskia. Minäkin katselin että maasta löytyy vaikka mitä. Kappas, hassispiipu, jossa on vielä jotain jäljellä! Yritän sytytän piippua, mutta ystäväni yrittää estää minua, ja juoksee perässäni. Melko absurdia menoa. Myöhemmin metsässä tulee vastaan joitain ihmisiä,he ovat valmiit tarjoamaan meille paukut, mutta ystäväni haluaisi estää heiltäkin polttamisen. No hän pärähtää jostain, ja menee teltoille. Minä seuraan vielä tätä ystävällistä joukkiota, ja juttelen heidän kanssaan. Menemme heidän kanssa eräälle pikkulavalle, en muista enää sen nimeä, siellä minulle tulee kuitenkin todella pahat vibat, ja joudun lähtemään teltalle. Myös muilla Daturaa syöneillä tuli siinä mestas huonot vibat, outoa..
Kun pääsen teltalle niin ystäväni vaikuttaa pelottavalta. Hän uskoo että häntä on pidetty pilkkana, ja hän haluaisi tappaa minut, tai haastaa minut oikeuteen. Koska tällaisilla asioilla ei pitäisi leikkiä, no minä yritän selittää että enhän minä sitä ymmärtänyt. Jossain vaiheessa hän rauhoittuu. Ja aamutuimaan naapuri tarjoaa meille tuhdit kukkapaukut, siitä tulee todella outo olo. Menemme telttaan jossa kaverini uskoo että henkeämme uhataan ja meitä vainotaan ja mitä milloinkin. Minä menen myös niihin mukaan, ja alan näkemään outoja varjoja seinillä, ja nämä henkilöt puhuvat koko ajan jotain hyvin uhkaavia asioita. Sit ne yhtäkkiä kailottavat minun synkimpiä salaisuuksiani mikä on liikaa, ystäväni kuitenkin sanoo että ne äänet on vaan mun päässäni. En usko, ja juoksen toisen kaverini telttaan ja pyydän häntä sanomaan että hänkin kuulee ne äänet. Jossain vaiheessa alan uskomaan, että siellä on jotain tarkastajia, jotka etsivät huumeita. He huutavat kuinka hyvä on että jätin tyhjän piripussini roskiin, koska siitä saa sormenjäljet. Minua kuumottaa, ja ystävänikään ei pidä ajatuksesta että lähden ulos, minun on pakkoa kuitenkin mennä kuselle metsän reunaan.. Kuulen kuinka tarkastajat ihmettelevät että en mä siel kusel oo, vaan jemmaan huumeita, ja mä huudan niille että en kai, kun te kyttäätte! Kun palaan paikalle, odotan että koska on meidän tarkastusvuoro, ja ihmettelen, kun tarkastajat repivät teltansaumoja huumeita etsiessään. Katsellessani pilviä taivaalla, ne muodostavat outoja fraktaaleja, joista tulee lopulta esittäviä kuvia. Ihmettelen kun tarkastajat eivät tulekaan, vaikka olemme jo pakanneet tavaramme.. olen todella pihalla, enkä enää edes kuule kunnolla, menemme chillout telttaa hengaamaan, kunnes tapahtuma tulee päätökseensä. Tämän jälkeen jäämmekin odottelemaan kyytiä metsän reunaan, ja minä nukahdan vihdoinkin... (Jatkoa seuraa vielä)
Edit: kappalejako meni näköjään vituilleen ku copypastetin, no korjaan sen jossain vaiheessa.
Aika villiä...Alko tekee mieli vaikka viime kerta oli yhtä helvettiä..
