Pitkä perjantai: pieni HBWR-raportti (nothing special)

[Asidyyli]

Pääsiäisen kunniaksi taas tuossa päihteilin. Olin varautunut pitkään perjantaihin viidellä HBWR-siemenellä. Lisäksi pöydällä oli pari pulloa Lapin Kultaa, karamelleja ja sanomalehden päällä pieni keko marihuonaa.

Olin tehnyt huolelisen ekstraktin alkoholi/vesi-seokseen kolmesta siemenestä ja kaadoin sen kurkkuuni. Maku oli parempi kuin muistin. Jo vajaan puolentunnin kuluttua jouduin oksentamaan. Sen sijaan että pahoinvointia aiheuttavat ainesosat olisivat kadonneet, olin saanut vain litkua joka tuotti edelleen pahoinvointia ja imeytyi ilmeisesti tyhjään vatsaan niin tehokkaasti että tämä nausea ilmeni nopeasti.

Mitään muuta vaikutusta ei oksentamisen jälkeen tullut. Tajusin että nuo kolme siementä olivat menneet hukkaan mutta en lannistunut. Otin ekstraktista jääneet siemenperkeet (joissa siis kaiken järjen mukaan piti olla vain pahoinvointia aiheuttavia osasia) ja vedin pommilla alas. Välittömästi tämän jälkeen poltin pienet paukut eikä minkäänlaista pahoinvointia enää tämän jälkeen ilmennyt.

Olin nyt lievästi pilvessä mutta muuta ei tuntunut joten seuraavien puolituntisten välein otin aina pommina yhden murskatun pähkinän (kaksi kpl siis yhteensä). Vaikutukset alkoivat nousta hitaasti.

Olin laskenut että kello viiden maissa kaiken nautitun materiaalin vaikutusten pitäisi olla huipussaan ja laskujen alkaa. Kuitenkin viiden jälkeen tajusin sen mitä en ikinä osaa arvioida, koska olen tottunut annostamaan kaiken kerralla ja kokemaan sen jälkeen nopeat intensiiviset nousut ja lyhyet perusvaikutukset tämän jälkeen. Olin ottanut pieniä annoksia pitkällä aikavälillä, joten nousut jäivät miedoiksi joskin pitkiksi Varsinaiset vaikutukset kestivät vielä myöhään iltaan ja vahvempina kuin odotin.

Musiikki kuulosti hienolta. Ruumiin valtasi outo sähköisyys. Eräänlainen sirinä. Tunnistin jälleen kerran tryptamiinien luonteeomaisen kirkkauden, kaiken OLEMISEN. Ei visuaaleja, ei harhoja, päinvastoin näin kaiken äärettömän paljon selkeämmin ja kirkkaampana, todellisempana. Henkinen kokemus. Glorifikaatio. Siinä tryptien koko olemuksen hienous.

Ainoa visuaali oli, kun hetken ajan katsoin kädessäni palavaa savuketta ja yhtäkkiä ilmassa kieppuvan savuvanan äärimmäisen todelliseksi ja teräväksi muodostunut luonne teki siitä lähes elävän olennon silmissäni. Äärimmäisen hienoa työskentelyä maailmankaikkeuden näytönohjaimelta, fraktaaleja muodostavia pyörteitä pyörteisiin kiinnitettyinä, jotka kaarteilevan parven muodostaen pakenevat savukkeen kärjstä taivaan tuuliin. Tämäkin havainto kesti vain pari sekuntia.

Makoilin sohvalla. Jäseniin levisi velttous, Koko keho tuntui pehmeältä. Laiskaa ergiinistä euforiaa, tuttua mietona aikaisemmilta kerroilta. Nautin alkoholia jonkin verran ja nuatin letkeistä oloista.

Alkutripistä tein huomattavan paljon tarkkoja muistiinpanoja (ei ollut nousujen puutteessa muutakaan tekemistä) mutta pian tämä alkoi tuntua toisarvoiselta. En jaksanut kirjoittaa. Kädet olivat raskaat kuin lyijy. Päässäni risteili ajatuksia. Kasvanutta luovuutta ehkä aavistuksen verran, lähinnä kuitenkin kasvavaa stressaantuneisuutta lukuisista päässä risteilevistä ajatuksista, joista ei jäänyt oikein mitään käteen kun seuraavana aamuna heräsin.

Aamulla maailma kun näytti yllättävän kauniilta ja valoisalta, mutta muuta muutosta ei ollut tapahtunut. Uskonpa että jotain eilisistä ajatuksistani oli tarttunut mukaani siinä määrin että niitä jopa hyödyllisesti voisin elämässäni soveltaa, mutta oli hankala määritellä mikä olikonkreettisesti ajattelussani muuttunut. Nekin ideat jotka eiliseltä muistin, tuntuivat joko huonoilta tai sitten loistavilta, joskin aivan riivaavan paradoksaalisilta. Tuntuu että kokemuksen tärkein ja syvin anti oli lopputuntien aikainen pohdiskeluni ja painiskeluni pääni sisällä sinkoilevien askarruttavien asioiden parissa. Kuitenkin tuo kokemus pikemminkin herätti vain lisää kysymyksiä kuin antoi vastauksia.

Jos setting olisi voinut olla kiinntoisampi ehkä olisin saanut enemmän kokemuksesta irti estettiisessä/viihde -mielessä. Ainainen kotona trippailu on loppuen lopuksi aika tylsistyttävää. Lisäksi minua todellakin jäivät kaivertamaan monet probleemat joita aloin miedosti miltä laajentaneessa LSA-pöhnässäni ratkoa. Parempi kuitenkin kuin ei mitään. Kuten Juicekin lauloi: Tää on yks tapa viettää pääsiäistä... jne.

Tulevaisuudessa en välttämättä enää LSA:han koske. Sivuvaikutuksiinsa nähden se on minulle liian mieto deeli, joskin viimein toimivaksi todistettu. Kuitenkaan ei parhaalla mahd. tavalla. "Kompaktimmat" ja "stydimmät" tryptit kiehtovat enemmän sekä viihteily -että henkisessä mielessä, sillä olen suuresti oppinut pitämään myös tryptamiinikokemusta arvossa ns. "perinteisempiin" hallusinogeenisempiin deeleihin verrattuna. Vaikka tryptamiinikokemus voikin olla lähellä taidetta, LSA:n kohdalla käteen jää lähinnä vain turhautumista koska tuntee potentiaalin muttei pääse syvemmälle... Ja puhumattakaan siitä pahoinvoinnista! Lisäksi koen etenkin perinteisten päivänsinen siementen kanssa värkkäämisen turhauttavan vaivalloisena ja itselleni mennyttä (joskin mukavan nostalgista) ajanjaksoa kuvastavana ilmiönä.

Niille jotka kuitenkin LSA:han ovat mieltyneet, suosittelen paljon mieluummin HBWR:ää kompaktiutensa ja tehonsa vuoksi. Myös peiteaineita yms. myrkkyjä on siemenissä taatusti vähemmän. Kehotan myös harkitsemaan tarkkaan erottelun järkevyyttä. Vaivalloista eikä mielestäni tehotonta vaikka moni muuta väittääkin (itse toimin hyvin huolellisesti). Ekstrakti voisikin olla täydempään vatsaan hyvä vaihtoehto (mikäli se täytyy ottaa kaikki kerralla), mutta etenkin etyylialkoholiin (oletettavasti tehokkain ekstrakti) tehty preparaatio kumoaa kokemuskeni mukaan täysin hyötynsä liian agressiisen absorptionsa takia.

[tRip]

Mielenkiintoista..

En itse suosi hbwr-sidujen väsäämistä millääntavalla, sillä myöskin pahoinvointi vain kuuluu trippiin.. joskin extrakteilla pelatessa pahan olon puuttuminen ei haittaa yhtään

Luulisin myös LSA:llakin pääsevän pitkälle isommilla annoksilla.. joskin edelleenkin itse saan mukavat olot jo kolmesta sidusta.
Sehän riippuu täysin mitä tripiltä hakee..
Jos on kiinnostusta enempi matkailla mielen syvyyksissä, on otettava sieniä tai Ayahuascaa.

LSA:ssa vain on se oma hienoutensa. Se ei tuputa ajatuksia, mutta on kuitenkin pätevä filosofisen-, suurilla annoksilla jopa shamanistisen olotilan saavuttamiseksi. Luonnon ihasteleminen ja sen virikkeellisyys juuri on mitä mainiointa.
Uskoisin, että sisällä se ei vain pääse koko potentiaaliinsa.

Pilven kanssa toimii mainiosti synergiassa.

Musiikki kuulosti hienolta. Ruumiin valtasi outo sähköisyys. Eräänlainen sirinä. Tunnistin jälleen kerran tryptamiinien luonteeomaisen kirkkauden, kaiken OLEMISEN. Ei visuaaleja, ei harhoja, päinvastoin näin kaiken äärettömän paljon selkeämmin ja kirkkaampana, todellisempana. Henkinen kokemus. Glorifikaatio. Siinä tryptien koko olemuksen hienous.

Sinähän sen jo sanoit

[Tofupekoni]

Hyvä stoori. Oikein hyvä. Jotain tommosta itltamaa itsensä kanssa mäkin haen, kun nyt tuli tilattua tota hbwr:ää aika pussillinen. Hamput vaan hakusessa, niinku aina.

Nekin ideat jotka eiliseltä muistin, tuntuivat joko huonoilta tai sitten loistavilta, joskin aivan riivaavan paradoksaalisilta. Tuntuu että kokemuksen tärkein ja syvin anti oli lopputuntien aikainen pohdiskeluni ja painiskeluni pääni sisällä sinkoilevien askarruttavien asioiden parissa. Kuitenkin tuo kokemus pikemminkin herätti vain lisää kysymyksiä kuin antoi vastauksia.

Herätti jonkunnäköstä synapsitoimintaa toi pätkä sulta. Elikkä Jos ko. substanssi herättää sussa paradoksaalisten asioiden pohdintaa ja kysymyksiä, niin ei sen ole tarkotuskaan kertoa asioita sulle suoraan. Jos sä nyt otat noita asiota pohdintaan, ni sä ymmärrät vastaukset paljon paremmin, kuin jos ne olis sulle suoraan kerrottu.

Sä itse muodostat sun totuudet, tryptamiini jumala, esi-isät, gaialainen mieli, jumala, jumalat, extraterrestiaalit tai ehkä jopa vaan kemikaali (vaikkakin epätodennäkoisesti), en minä tiedä, mutta joku antaa sulle ideat noitten kysymysten pohtimiseen.

Tai siis tämmösiä ajatuksia vaan tuli mieleen. Emmä mikään viiden pennin jeesus ole, ihan vaan aamukahvilla tässä ja höpötän omiani.

Hyvä tarina sulla. Tunnelmaa.

[Asidyyli]

Merkillistä. En muistanut kirjoittaneeni tällaista raporttia. Näköjään olen. Voi johtua siitä että oli niin mitäänsanomaton trippi. Sen tripin muistan kyllä. Se oli mieto, liian mieto. Juha Mieto. Todellakin. Mutta silti kysymysmerkki. Korostettu.

Yhä ihmetyttää että mitä oikein kelailin silloin, jotain syvällisempää, itseeni liittyvää se oli. Mutta en muista. Ensi pääsiäistä odotellessa.