Alpratsolaamia ja semejä

[kissankorva]

jatkoa luvassa..
edit. kovas taajuudes nyt. maailma tuo ja maailma viel, mitään et saa takaisin vaikka kinka haluaisi, kaikki saksii ja saksilla ei elämää voi hallita, mutta kysymys n historiasta, sori nyt tästä, kerron myöhemmin kun tajua, PEACE kissa korva !! :=:=

[bol]

Kuullostaa rankalta reissulta . Kunnon tarina sitten kun selviät reissusta.

[kissankorva]

Maailmankuvani on muuttunut.


26.9.2007
Heräsin normaalisiti kouluun klo8, koulupäiväni oli kohtuun rankka, mutta selvisin ainakin ilman pahempia stressä.. Tilanteeni oli hieman huono koska olin juuri muutama päivä sitten saanut potkut asunpaikastani liiallisen dokaamisen ja pilvenpolton takia. Tämän takia joudun siis käymään kouluani toisella paikkakunnalla ja kotikaupunkini on noin tunnin automatkan päästä tästä kyseisestä kaupungista.

Koulusta päästyäni helpotin stressiäni kahdella xanorilla ja kiiruhdin lähimpään siwaan hakemaan ison 0.56 litran tölkin olutta. Xanorit huuhtoutui mahaani kaljan kanssa ja hetken päästäpä sitten hymyilyttikin ja stressi oli kadonnut kun tuhkatuuleen.

Kotiini päästyäni keskustelin vanhempieni luona tilanteestani , koska tässä tapauksessa asun nyt heidän luonaan ja onnekksi äitipuoleni oli leppynyt viikon ei niin mukavista tapahtumista.. Keskustelimme tulevasta asuinpaikastani ja viikon tilanteet alkoivat kääntymään positiivikseksi..

26.9.2007
Klo 18.00

Fiilikseni alkoi parantua ja stressini oli tuhkatiessää, ajattelin että sienet voisivat sopia hyvin tähän onnelliseen iltaan. kavoin laatikostani keräämäniä sieniä joita olin löytäny viimeviikolla noin 400, mutta olin lajoittanut suuren osan ihmiseille ja vaihtanut niitä xanoreihin, joten jäljellä oli siis noin 80-100 tattia.

Fiilikseni olivat kertakaikkiaan erittäin hyvät ja se tuntui erityisen hyvältä, koska olin ollut muutaman viikon aika masentunut, joten nyt oli sen aika, puhdistumisen, nautinnon, euforian ja sen suunnattoman mystisyyden aika.

Klo 18.15.tjn?

Kävin hakemassa jääkaapista muutaman pienen kahvi jugurtin ja jaoin sienet tasaisesti jugurttien sekaan... Sinne meni, kummatkin purkit yhdellä isolla kulauksella alas. Tämän jälkeen menin syömään vielä hieman ruokaa ja valmistauduin matkaan ja tunsin jo sen jonkun oudon kutkuttavan ja kihelmöivän päässäni.

Niinpä päätin lähteä ulos odottamaan tulevaa koitosta. Ulkoovesta ulos päästyäni huomasin kuinka ihanan värikäs ja syksyinen sää ulkona oli, hieman hämärää, viileää, mutta jokseenkin kiihottavaa. Tässä kohdassa ajantajuni alkoi hämärtymään ja kelloa en sen koomeemmin seurannut illan aikana. Mitään erikoisempia aistihavaintoja ei esiintynyt vielä, lukuun ottamatta kehon rentoutunutta oloa. Jatkoin matkaani ulko ovelta talomme takapihalle JA TSÄÄÄGGG!!!

Kiinnitin huomioni kauniiseen koivuun jonka lehdet näyttivät kauneimmalta mitä olen ikinä elämässäni kokenut ja tuntenut. Olin hämmästynyt. Ihailin lehtiä itsekseeni muutamia minuutteja ja tajusin että se on menoa nyt.

Jatkoin kävelyä takapihan isolle nurmikkoalueelle mikä oli ikäänkuin puistoa. Siellä oli hiljaista. Kiinnitin huomiota nurmikkoon ja tuskahduin hieman, koska se oli leikattu ilmeisesti sinä päivänä. Nurmikko oli vakio semi mestani. En onnkesi jäänyt hirveästi harmittelemaan nurmikkoa koska huomioni kiinnittyi vain siihen miten sen väri vaihtui mintunvihreästä tumman vihreään välkehtien. Olin elämäni onnessa, jee OLIN PÄÄSSYT JÄLLEEN TRIPILLE! Mikään ei voinut estää minua ja laajentunutta tajuntaani, olin herra, olin jumala.

Matkani jatkui pimeän puiston uumeniin ja puut tervehtivät minua iloisesti ja tanssivat vierelläni kun kuljin niiden ohitse. Ne taipuilivat ja vääntyilivät niin kauniisti tuulen mukaan. Hiekkatietä eteenpäin kulkiessani hihittelin kuin pieni lapsi aivan käsittämättömille asioille ja ajatuksille, en voinut hallita nauruani, se oli hysteeristä. Olin kuin vastasyntynyt lapsi, kaikki oli niin kaunista ja uskomattoman erinlaista. Tutkin puita kosketellen ja tervehdin joka ikistä vanhaa tammea. Halailin koivuja ja vanhoja tammiatoista ja annoin niille suukkoja, ne olivat niin minun kaltaisiani ja ymmärtäväisiä. Ne juttelivat minulle ystävällisesti ja kertoivat heidän perustamistaan yhteiskunnistaan.

Puiden suukottelujen jälkeen jatkoin matkaani lapsien leikkikentälle. Maa "jalkojeni" alla muuttui pieniksi kristallihileiksi ja liikkuivat viistosti erisuuntiin. En tiennyt kuka olin ja missä olin mutta se oli täydellistä. Olin menettänyt egoni. Olin jumala, kaikkivaltias.

Kävällessäni leikkikentälle tien kummillakin puolilla oli iso rykelmä marjapuskia. Kun katsoin taaksepäin ne alkoivat seuraamaan minua, käännyin takaiksin. Puskat liikkuivat jonkin kuvion mukaan edestakaisin ja tulivat luokseni kun lähestyin niitä. Juttelin puskien kanssa mukavia ja annoin marjoille suudelmia ja kättelin puskien oksia. Minusta se oli niin ihanaa sulautua luontoon, ehkä minä olin luonto. Kun olin lopettanut keskustelun puskien kanssa heitin heitin muutamalle marjalle ja oksalle femmat ja toivoin heille hyvää jatkoa.

Päästyäni leikkikentälle istahdin keinuun ja yritin kääriä sätkää.. Paperi venyi ja muokkaantui jonkinmoiseksi a4 kokoiseksi paperiksi ja liimapintaa en erottanut mistään..... Vihdoin sain käärittyä sätkäni ja istahdin keinuun polttelemaan sitä. Se oli parhain tupakkanu ikinä elämässäni. Menin istumaan keinuja vastapäätä olevalle hiekalaatikon reunalle, näin kuinka keinut vääntyili , irtoli agressiivisesti irti maasta ja monistuivat silmissäni... Keskityin tupakkaan.. Tunsin kuinka savu kulkeutui keuhkoihini euforian puskiessa ja maku oli mitämahtavin. Sulin silmäni ja ihailin hienoja fraktaaleja, sellaisia mitä en ole ikinä edes nähnyt. Se oli jotain käsittämätöntä, sanoin kuvailematonta.

Tupakan poltettuani havaitsin noin 10 metrin päästä minusta nuoren pariskunnan suutelemassa toisiaan, ihailin heitä, huomasin rakkauden tunteen, ihastuksen. Hei olivat sitoutuneet toisiinsa puun varjoon ja puu ikäänkuin sulautui heidän ympärilleen muodostaen pienen pesän, myös tämä nuori pariskunta sulautui jossain vaiheessa isoksi möykyksi puun alla. Puu sitoi heidät yhteen.

Tämän jälkeen menetin kosketuksen todellisuuteen, seikkailin mieleni syövereissä fraktaali maailmassa ja siellä jossain kauniissa todellisuudessa. En tiedä kauan olin irti tämänhetkisestä todellisuudesta, mutta luulisin että noin muutaman minuutin. Se oli kaunista, sanoinkuivailemantona, en ollut tässä, en ollut missään, olin vain siellä paremmassa elämässä.

Säpsähdin hereille ja aloin tajuamaan missä olen, olinhan onneksi noin muutamansadan metrin päässä kodistani. Lähdin kävelemään kohti kotia, mutta se tuntui jotenkin mahdottomalta. Matka tuntui todella pitkältä, en voinut keskittyä kävelyyn koska nauroin niin paljon onnellisuudesta, hehkuin tietoisuutta. Jalkani vain veivät minut jotenkin kotipihalleni ja tuntui kuin itse en olisi tehtyn mitään.

Sisälle pääästyäni näin taas jotain kaunista. Koko huoneistomme oli muuttunut mintun vihreäksi ja vaihtui välillä punaiseksi. Kaikki.... (tyhjääää...)

Seuraavaksi muistan menneeni vessaan ja katsoneen itseäni peilistä. pupillini olivat valtavat ja kun katsoin lähempää kasvojani ne muuttuivat erään ystäväni kasvoiksi. Erotin jotain piirteitä omista kasvoistani, mutta peilikuvassa naamassani oli 4 silmää ja nenä puuttui. Tämä oli mahtava tunne.

Seuraavaksi muistan menneeni sänkyyn, ja tunsin vielä sen ihanan euforian. Peitto, tyyny, kaikki tuntui niin täydelliseltä, en olisi halunnut päästä eroon siitä olotilasta ikinä. Silmät suljettua seikkailin vielä hetken fraktaalien ihmeellisessä maailmassa jonka jälkeen nukahdin. Aa mulla heräsin suht pirteäni ja kelailin illan tapahtumia koko päivän koulussa.
--------------------
Näin jälkeenpäin ajateltuna kaikki oli täydellisintä, en oisi voinut toivoa parempaa. Opin arvostamaan entistä enemmän luontoa, ja inhoamaan entistä enemmän alkoholia ja muita kemikaaleja.
Illan aikana tapahtui varmasti paljon muutakin ja minulla oli paljon ajatuksia eri asioista ja pohdintoja mutta empä niitä nyt tässä ala julkistamaan.

Ajantajuni katosi kokonaan jo heti matkan alkuvaiheessa joten en osaa sen enempää kertoa kauan olin missäkin ja kauan matka kesti, mutta ehkä parempi niin.
Olen taas kuin uusi ihminen ja elämä hymyilee!

Anteeksi ehkä hieman oudosta tekstistä, olen erittäin huono kirjoittamaan ja kertomaan asioita tällä tavalla, mutta ehkäpä joku jaksaa vaivautua lukemaan tälläistä stooria.. (heheh..)

NAUTTIKAA JOKAPÄIVÄSTÄNNE!

[Hampputukka]

Nam.

[bol]

Nam.

x2

[spasm]

[Mr.Puta]

Tosi hyvä tarina! Alko tekee mieli sieniä, harmi kun ei vissiin enää löydy..

[spasm]

Tosi hyvä tarina! Alko tekee mieli sieniä, harmi kun ei vissiin enää löydy..

Miksei löytyisi?

[kissankorva]

Kyllä varmasti löytyy, ellei muut hippiäiset ole käyneet keräämässä kaikkia kotikuntasi tatteja talteen.. Epäilen..

[D.E.S]

Tosi hyvä tarina! Alko tekee mieli sieniä, harmi kun ei vissiin enää löydy..

Mitennii miksei löytyisi? nythän niitä vasta kunnolla puskee

Ja todella hyvä stoori. Huomenissa sienimetsälle.

[Tofupekoni]

Kiva tarina. Välittyi hyvin tuo sieninousujen ilo ja ulkoisen maailman tutkimus, mistä sienissä saa aivan loistavaa tyydytystä. Sieninousuissa tulee kokeiltua kaikkea ihmeellistä, esim. miltä suihkun vesijohto tuntuu suussa, no aivan mahtavalta tietenkin! Tai juuri tuo puiden halaaminen, vaikka aika clise (miten toikin kirjoitetaan) onkin, tuntuu aivan mahtavalta. Tuntuiko sustakin, että kosketuksesta seurasi välitön ymmärtäminen? Sienet on kyllä tutkimusmatkailijan ykkös valinta.

[kissankorva]

kyllä ja kiitän. Oliha se. jotain parempaakin on koetti tässä muuutamia viikkoja sitten samalla dosella, about 3g semilalanceata ja muutamat tenoxit ja opparit. Oha se. Ih jees. Ei siinä, joskus menee huonosti..