Pilvestä sekä unista

[powergrower]

Kyse ei ole mistään säkenöivästä trippiraportista, vaan pelkkä kertomus eilisestä kokemuksestani pilven sekä unien kanssa

Aloitetaan hieman taustatiedoilla. Näen unia hyvin harvoin, kuitenkin useammin jos olen vielä hieman tötsyissä kun menen nukkumaan. Viimeaikoina on tullut polteltua ehkä hieman liiankin usein...

Noh, tapahtumat lähtevät liikkeelle siitä kun kaveri jota en ole vähään aikaan nähnyt päättääkin käväistä visiitillä kun sattui Helsingissä päin pyörimään. Hänellä on mukanaan noin gramma todella laadukkaan näköistä budia, yksi kokonainen nugetti. Juteltuamme hetken aikaa päätämme pistää savua putkeen. Hän leikkaa puolet tästä nugetista saksilla pieneksi silpuksi silläaikaa kun minä puhdistan piipun.

Ensimmäisestä hatsista pystyi jo huomaamaan että nyt on laadukasta tavaraa. Maku oli kerrassaan lumoava ja savu aika paksua. Noin puolivälissä pesällistä huomaan vaikutusten puskevan päälle todella voimakkaasti, mutta se tuntuu vain mukavalta että kerrankin toimii kunnolla kun tuota päivittäistä polttelemista on tullut harrastettua pari viimeistä viikkoa.

Olemme molemmat suht kujalla piipun tyhjennyttyä. Istahdamme katsomaan telkkaria ja rupatellaan mukavia, olo mitä mainioin mutta samalla todella väsynyt. En tiedä onko viimeaikojen univaje vai pelkästään potentti kukka joka alkaa ottamaan hallinnan olotilasta. Ohjelman loputtua kaveri jatkaa matkaansa keskustaan. Minä siirryn tietokoneelle ja laitan Penn&Telleriä päälle. Menen sänkyyn makaamaan.

Seuraavaksi herään, ja olen hyvin hämilläni, sillä tällä kertaa uni muistuu mieleeni pienintä yksityiskohtaa myöten (unesta enemmän lopussa). Nousen sängystä ja menen tietokoneelle, ruutu on pimeänä. Katsomani Penn&Teller jakso on siis jo loppunut. Katson kelloa ja huomaan että se on 9:50, olen siis nukkunut noin kaksitoista tuntia ja on aika lähteä kouluun.

Sytytän tupakan päästyäni ulkoovesta ulos, ja koitan saada silmiäni auki. Kaikki näkyy vielä todella sumuisena, tiedätte varmasti tunteen kun on juuri herännyt. Kävellessäni kouluun olen vielä aivan hämilläni, sillä tuntuu kuin olisin käynnyt jossakin aivan muualla tuon 12 tunnin ajan. Koko päivä meni pohdiskellen tuota kokemusta, kaverit vähän ihmetteli että olin kuulemma aika hiljainen.

Tämä kokemus josta kirjoitan on siis tuo näkemäni uni. Kymmenen aikaan kun päätin illalla tuota sarjaa alkaa katsomaan, olin siis selvästikkin nukahtanut. Unessa palasin aikaan jolloin olin yläasteen ensimmäisellä. Kierrän erilaisia tapahtumia ja hetkiä, kaikille yhteistä että ne kronologisesti jotenkin identifioituivat 7 luokan ja nykypäivän välille. Eräässä nykypäivän tapahtumassa sitten vihdoinkin ymmärrän että tämä ei voi olla totta, olen kokenut tämän ennenkin, tämä on unta ja herään kohta. Jostain syystä näin ei kuitenkaan käynnyt, ja annoin unen vielä viedä mukanaan. Kohta tulee tilanne taas eteen jossa ajattelen että untahan tämä on, herääminen tapahtuu kokemusteni perusteella juuri nyt... Mutta ei. Muistan ajatelleeni unessa että tämä ei oikein loogiselta vaikuta että olen unessa, tiedostan sen mutta en herää. Uni jatkuu ja näitä edellä mainittuja kokemuksia tulee muutama vielä. Jossain vaiheessa taidan vakuuttua siitä että ehkä tämä ei olekaan unta kun en kerta tapahtumista huolimatta ole herännyt.

Unen siirtyessä tulevaisuuden puolelle alkaa kokemukset olemaan jo aika voimakkaita. Tunnen voimakkaita tunteita, niin iloisia kuin surullisiakin, analysoin oikeasti tapahtuneita tapahtumia ja käsittelen ne aivan eritavalla kuin hereillä ollessani. Luulen siis oikeasti että unen tapahtumat ovat todellisuutta, sillä normaalisti toimineet varomekanismit eivät tälläkertaa minua herättäneetkään.

Lopulta herätessäni olin hyvin hämilläni sillä en tiennyt että oliko asiat oikeasti niin kuin äsken niiden ajattelin olevan, vai niin kuin olen hereillä ollessani tähän asti ajatellut. En nyt kirjoita tarkemmin näistä asioista, sillä ne ovat aika yksityisiä ja oikeastaan niiden ymmärtäminen vaatisi sen että olet tuntenut minut hyvin jo ennen yläasteikää.

Koko kokemus itsessään oli monessa suhteessa hyvinkin verrattavissa psykedeeleihin, tai oikeammin sanottuna mietoon psilosiini annokseen (koska tämä on ainut psykedeeli mitä olen kokeillut).

Tätä kirjoittaessani alkavat jo pienimmät yksityiskohdat unesta hämärtymään, mutta pääpiirteitä en tule koskaan unohtamaan. Olivathan monet niistä tuttuja jo minun ennenkin näkemistä unista. Tällä kertaa vain ne olivat kaikki mukana samassa unessa, ja seurasin unta useasti kolmantena persoonana, kun aikaisemmin ovat kaikki uneni olleet ensimmäisessä persoonassa tapahtuvia.

Tämmöinen herättää kysymyksiä. Mitä jos ihmisen mieli tarvitsee virkeänä ja terveenä pysyäkseen näitä trippejä, eli unia. Mitä jos unet eivät olekkaan pelkkiä unia, samoin kuin tripit eivät ole pelkkiä elokuvia pään sisällä. Asiaan perehtyneet tietävät että psykedeelit ovat voimakkaita työkaluja, joista voi saada suurtakin hyötyä, jos niitä osaa käyttää oikein. Mitä jos unet ovat samanlaisia? Suurin osa pitää niitä vain unina, mutta mitä jos oikealla ajattelulla herättyään voisi unistakin oppia jotain niinkuin psykedeelisistäkin kokemuksistakin voi ?

[TiiEitsKay]

Mitä jos ihmisen mieli tarvitsee virkeänä ja terveenä pysyäkseen näitä trippejä, eli unia.

Uneksiessahan aivot nimenomaan "järjestelevät" muistissa olevaa tietoa. Jos valvoo vuorokauden tai pari putkeen, huomaa, että muistikuvat edellisiltä päiviltä ovat todella hataria.
tai näin luulisin.

[koooo]

Näen unia hyvin harvoin

mitä jos oikealla ajattelulla herättyään voisi unistakin oppia jotain niinkuin psykedeelisistäkin kokemuksistakin voi ?

jokainen näkee unia kun nukkuu.
ne, jotka sanoo etteivät näe unia, ei vain muista niitä.

unet, joissa tiedostaa olevansa unessa on selkounia.
(tietoa löytyy vaikka täältä http://www.hoyhensaaret.info/)
selkounissa voi myös hallita unta ja tehdä mitä haluaa.

toki unistakin, voi oppia, kunhan ensin vaan muistaa ne.
muistamista voi harjoitella ja myös selkounien näkemistä ja niiden hallintaa.

unet on totta (:

(moi kaikki)

[Hampputukka]

Terve kaikki tuntemattomat.

Itse näin juuri pari päivää sitten selkounen. Pystyin hallitsemaan untani aika lailla ja teinkin kaikenlaista häröä. Söin sieniä pillerien muodossa ja tulin siitä pilveen . Hihittelin aivan mielettömästi ja harrastelin seksiä parin naikkosen kanssa (samalla kun hihittelin). Sukulaiseni tarjoilivat minulle koko ajan bentsoja mutta kieltäydyin .

Kerrassaan hauska kokemus ja herätessä olo oli mahtava, toisin kuin yleensä päiväunilta herätessäni . Tätä lisää.

[Nappi-Nalle]

Miksi mun selkounet päättyy aina järjettömään nussimiseen :?:
Alussa ja välissä yleensä olen sienissä, niitä kuitenkaan unessa syömättä.

[Shavu]

Tämmöinen herättää kysymyksiä. Mitä jos ihmisen mieli tarvitsee virkeänä ja terveenä pysyäkseen näitä trippejä, eli unia. Mitä jos unet eivät olekkaan pelkkiä unia, samoin kuin tripit eivät ole pelkkiä elokuvia pään sisällä. Asiaan perehtyneet tietävät että psykedeelit ovat voimakkaita työkaluja, joista voi saada suurtakin hyötyä, jos niitä osaa käyttää oikein. Mitä jos unet ovat samanlaisia? Suurin osa pitää niitä vain unina, mutta mitä jos oikealla ajattelulla herättyään voisi unistakin oppia jotain niinkuin psykedeelisistäkin kokemuksistakin voi ?

Tämä on sinänsä hyvin mielenkiintoista. Oon itsekkin pohtinut samaa. Mitä jos ihmisen aivot tai joku muu sisäelin kehittää jotain (huume)ainetta mikä aikaansaa nää tripit eli unet? Who knows?

Mun mielestä ihmisen mieli on vähän niinkuin akku, se tarvitsee erilasia omasta mielestä hyviä asioita latautuakseen. Näitä asioita voi olla ihan elämän pienet ilot kuten: Hyvä ruoka, seksi, harrastukset, jne kaikki mistä ite tykkää. Mut sitten taas pahat asiat imee "virtaa" mielestä. Mut joku onnistunut trippi mun mielestä boostaa tätä "virtaa" mieleen ja aikaansaa hyvän olon pitkäksikin aikaa, eli virtaa riittää (En ole ite kokenut yhtään ns. psykedeelistä trippiä vielä).

[Lymykonna]

Joo, siis todellakin uneksiminen on voimakkaasti muuntunut tietoisuudentila ja sen edut ja mahdollisuudet ovat sen mukaiset.

Jännä juttu tuo muistaminen. Joskus kun on vaikka yötä poissa kotoa niin unet muistaa aamulla paremmin.

[NoLife1%Lowlife]

Kyse ei ole mistään säkenöivästä trippiraportista, vaan pelkkä kertomus eilisestä kokemuksestani pilven sekä unien kanssa

Aloitetaan hieman taustatiedoilla. Näen unia hyvin harvoin, kuitenkin useammin jos olen vielä hieman tötsyissä kun menen nukkumaan. Viimeaikoina on tullut polteltua ehkä hieman liiankin usein...

Noh, tapahtumat lähtevät liikkeelle siitä kun kaveri jota en ole vähään aikaan nähnyt päättääkin käväistä visiitillä kun sattui Helsingissä päin pyörimään. Hänellä on mukanaan noin gramma todella laadukkaan näköistä budia, yksi kokonainen nugetti. Juteltuamme hetken aikaa päätämme pistää savua putkeen. Hän leikkaa puolet tästä nugetista saksilla pieneksi silpuksi silläaikaa kun minä puhdistan piipun.

Ensimmäisestä hatsista pystyi jo huomaamaan että nyt on laadukasta tavaraa. Maku oli kerrassaan lumoava ja savu aika paksua. Noin puolivälissä pesällistä huomaan vaikutusten puskevan päälle todella voimakkaasti, mutta se tuntuu vain mukavalta että kerrankin toimii kunnolla kun tuota päivittäistä polttelemista on tullut harrastettua pari viimeistä viikkoa.

Olemme molemmat suht kujalla piipun tyhjennyttyä. Istahdamme katsomaan telkkaria ja rupatellaan mukavia, olo mitä mainioin mutta samalla todella väsynyt. En tiedä onko viimeaikojen univaje vai pelkästään potentti kukka joka alkaa ottamaan hallinnan olotilasta. Ohjelman loputtua kaveri jatkaa matkaansa keskustaan. Minä siirryn tietokoneelle ja laitan Penn&Telleriä päälle. Menen sänkyyn makaamaan.

Seuraavaksi herään, ja olen hyvin hämilläni, sillä tällä kertaa uni muistuu mieleeni pienintä yksityiskohtaa myöten (unesta enemmän lopussa). Nousen sängystä ja menen tietokoneelle, ruutu on pimeänä. Katsomani Penn&Teller jakso on siis jo loppunut. Katson kelloa ja huomaan että se on 9:50, olen siis nukkunut noin kaksitoista tuntia ja on aika lähteä kouluun.

Sytytän tupakan päästyäni ulkoovesta ulos, ja koitan saada silmiäni auki. Kaikki näkyy vielä todella sumuisena, tiedätte varmasti tunteen kun on juuri herännyt. Kävellessäni kouluun olen vielä aivan hämilläni, sillä tuntuu kuin olisin käynnyt jossakin aivan muualla tuon 12 tunnin ajan. Koko päivä meni pohdiskellen tuota kokemusta, kaverit vähän ihmetteli että olin kuulemma aika hiljainen.

Tämä kokemus josta kirjoitan on siis tuo näkemäni uni. Kymmenen aikaan kun päätin illalla tuota sarjaa alkaa katsomaan, olin siis selvästikkin nukahtanut. Unessa palasin aikaan jolloin olin yläasteen ensimmäisellä. Kierrän erilaisia tapahtumia ja hetkiä, kaikille yhteistä että ne kronologisesti jotenkin identifioituivat 7 luokan ja nykypäivän välille. Eräässä nykypäivän tapahtumassa sitten vihdoinkin ymmärrän että tämä ei voi olla totta, olen kokenut tämän ennenkin, tämä on unta ja herään kohta. Jostain syystä näin ei kuitenkaan käynnyt, ja annoin unen vielä viedä mukanaan. Kohta tulee tilanne taas eteen jossa ajattelen että untahan tämä on, herääminen tapahtuu kokemusteni perusteella juuri nyt... Mutta ei. Muistan ajatelleeni unessa että tämä ei oikein loogiselta vaikuta että olen unessa, tiedostan sen mutta en herää. Uni jatkuu ja näitä edellä mainittuja kokemuksia tulee muutama vielä. Jossain vaiheessa taidan vakuuttua siitä että ehkä tämä ei olekaan unta kun en kerta tapahtumista huolimatta ole herännyt.

Unen siirtyessä tulevaisuuden puolelle alkaa kokemukset olemaan jo aika voimakkaita. Tunnen voimakkaita tunteita, niin iloisia kuin surullisiakin, analysoin oikeasti tapahtuneita tapahtumia ja käsittelen ne aivan eritavalla kuin hereillä ollessani. Luulen siis oikeasti että unen tapahtumat ovat todellisuutta, sillä normaalisti toimineet varomekanismit eivät tälläkertaa minua herättäneetkään.

Lopulta herätessäni olin hyvin hämilläni sillä en tiennyt että oliko asiat oikeasti niin kuin äsken niiden ajattelin olevan, vai niin kuin olen hereillä ollessani tähän asti ajatellut. En nyt kirjoita tarkemmin näistä asioista, sillä ne ovat aika yksityisiä ja oikeastaan niiden ymmärtäminen vaatisi sen että olet tuntenut minut hyvin jo ennen yläasteikää.

Koko kokemus itsessään oli monessa suhteessa hyvinkin verrattavissa psykedeeleihin, tai oikeammin sanottuna mietoon psilosiini annokseen (koska tämä on ainut psykedeeli mitä olen kokeillut).

Tätä kirjoittaessani alkavat jo pienimmät yksityiskohdat unesta hämärtymään, mutta pääpiirteitä en tule koskaan unohtamaan. Olivathan monet niistä tuttuja jo minun ennenkin näkemistä unista. Tällä kertaa vain ne olivat kaikki mukana samassa unessa, ja seurasin unta useasti kolmantena persoonana, kun aikaisemmin ovat kaikki uneni olleet ensimmäisessä persoonassa tapahtuvia.

Tämmöinen herättää kysymyksiä. Mitä jos ihmisen mieli tarvitsee virkeänä ja terveenä pysyäkseen näitä trippejä, eli unia. Mitä jos unet eivät olekkaan pelkkiä unia, samoin kuin tripit eivät ole pelkkiä elokuvia pään sisällä. Asiaan perehtyneet tietävät että psykedeelit ovat voimakkaita työkaluja, joista voi saada suurtakin hyötyä, jos niitä osaa käyttää oikein. Mitä jos unet ovat samanlaisia? Suurin osa pitää niitä vain unina, mutta mitä jos oikealla ajattelulla herättyään voisi unistakin oppia jotain niinkuin psykedeelisistäkin kokemuksistakin voi ?

Jaa mä löysinkin jo vastauksen kysymykseeni. Mä voisin liittää tähän jotain omaakin tekstiä mutta ei nyt irtoo mitään erikoista, tai löytyis, mutta mä luulen ettette te kestäisi...

[zan]

Pilvi on vitun hyvö unentuoja, auttaa jopa refloihin ja unet on mitä mahtavimmat, ei muutaku sänkyyn ja nukkumaan. näin se homma vaan menee jätkät

[dazerc]

Itse näin joskus muinaisina aikoina unta siitä, että söin sieniä. Jännää oli, en ollut ees kokeillut sieniä silloin ja siitä se mielenkiinto sitten lähtikin

2v päivittäispolttelua takana nyt ja muutama päivä sitte alko pitkä tauko. Muistan nähneeni varmaan 5 unta tuona 2 vuoden aikana, mutta nyt heti kun lopetti hiisaamisen, niin muistaa kaikki unet oikein todella selkeästi