Hengen matka

[Lord_Wilderness]

Kuinka mitata sitä matkaa jonka sielu voi kulkea?

Aloitan trippikertomukseni tällä kysymyksellä, koska palaillessani matkalta tuo nousi mielessäni päällimmäiseksi.
Mietin kysymystä varmaan tunnin muun filosofisen pohdiskelun ohella tuolloin. Olin juuri kokenut ensimmäisen matkani
LSA:lla (Päivänsini) ja olin palaamassa tripiltä. Tunsin nähneeni ja kokeneeni tuona päivänä niin paljon etten pystynyt
käsittelemään kuin onnettoman pienen palan siitä informaatiosta joka minulle oli annettu.

Muistan myös miettineeni, että voi vittu kun en tule muistamaan kaikkea siitä kyllin tarkasti nauttiakseni pelkästä
muistosta ja jakaakseni kokemukseni.

Tripistä on nyt tullut kuluneeksi 4 kk, en ole vaan saanut stooria aikaiseksi.

Nyt kuitenkin koitan kertoa pääpiirteittäin matkastani (Nyt tekisi mieli sortua käyttämään lauseita tyyliin: *Once upon a
time* tai *Oli synkkä ja myrskyisä yö...* xD ):



Oli keväinen perjantai aamu. Olin suunnitellut trippiä pidemmän aikaa ja olin innoissani päästessäni vihdoin kokemaan sen. Olin
varannut sitä varten koko päivän ja tiesin saavani olla rauhassa omalla kämpilläni.
Aikaisemmat päihdekokemukset olivat rajoittuneet muutamaan hamppukokeiluun ja alkoholiin. Olin hommannut päivänsinen siemeniä
(heavenly blue) niiden helpon saatavuuden takia. En oikein tiennyt mitä odottaa niiltä, koska netistä lukemani perusteella osalla
ihmisistä toimii ja osalla ei.

Toivoin henkistä kokemusta, koska en ymmärrä täysin psykedeelien viihdekäyttöä. Mielestäni ne on tarkoitettu muuhun kuin pelkkään
viihdekäyttön, mutta jokainen tyylillään.

Eli aloitin aamulla murskaamalla siemenet (about 150) suht. pieneksi ja pistin viinaan lillumaan. Annoin olla muutama tuntia
ja join sitten viinan ja sidutkin mutustelin menemään. Ajattelin viinan(40 vol, muutama senttilitra) toimivan pienenä boostina, ei nojaudu mihinkään lukemaani vaan ihan mutu. Ensivaikutelma mausta oli pähkinäinen, mutta kun jauhoin ne suussani ihan pieneksi niin rupesi
maistumaan aika järkyttävältä.

Sen jälkeen pistin lepposaa musiikkia soimaan ja odottelin pikkuhiljaa nousuja(ja mahdollista pahoinvointia kun en eristänyt
lsa:ta). Parin tunnin jälkeen ihmettelin kun mitään ei varsinaisesti tuntunut(paitsi mahassa kiersi johtuen osittain siitä,
että olin paastonnut trippiä varten) ja päätin ottaa lisää siemeniä. Jauhoin n. 200 siementä ja pistin sulaan suklaaseen, koska
noissa on mielestäni ihan jäätävä jälkimaku. Suklaan kanssa menikin ihan mukavasti alas ja päätin etten tästä enää annosta nosta
vaikkei mitään tapahtuisi (lukemani päivänsini faq:n perusteella pitäisi olla jo strong annos).

Tästä kului vielä pari tuntia jolloin minulle alkoi tulla hyvin levoton olo ja jälkeenpäin ajateltuna taisin olla sekavampi kuin
ymmärsinkään. Aloin lukemaan tiibetiläistä kuolleiden kirjaa jonka olin uteliaisuudesta lainannut kirjastosta. Yhtäkkiä minulle
tulee spontaani halu lukea kirjan loppupäässä olevat rukoukset. Pistin musiikin pois ja antauduin sydämestäni lukemään ääneen
nuo rukoukset. Sen jälkeen trippini tärähti päälle ja teki vain mieli mennä makaamaan olohuoneen lattialle ja antaa ajatusvirran viedä
mukanaan. Silmät kiinni koin hyvin vahvoja mielikuvia joista muistan enää vain osan niistä ja nekin ovat vaikeita kuvailla.

Muistan ajatelleeni hyvyyttä ja pahuutta ja sen ajatuksen mukana tuli mielikuvia hahmoista. Pahasta tuli mieleen esim. varas,
pahoinpitelijä, raiskaaja, murhaaja jne. Lukemattomia hahmoja alkaen pienestä itsekkyydestä aina vain pahempiin tekoihin/hahmoihin.
Se loppui jonkinlaiseen mustaan syöveriin mikä kenties kuvasti täydellistä pahuutta. Sitten tulivat neutraalit hahmot,jotka elivät
vain omaa elämäänsä olematta sinänsä hyviä tai pahoja. Sitten tuli hyvyys alkaen pienistä teoista jatkuen suurempiin asioihin. Tämän
jälkeen leijailin jonkilaisessa avaruudessa jossa minua tuli vastaan buddhia ja boddhisatvoja ja kaikkea mitä mieleni pystyi loihtimaan.

Sitten lähestyin suurta vihreää hehkuvaa *palloa* joka ei kuitenkaan kuvastanut aurinkoa vaan pikemminkin puhdasta energiaa tai elämän virtaa (en tiedä miksi sitä nimittäisin, mutta se oli uskomattoman kaunis). Sitten ajattelin sen olevan kaiken elollisen yhteinen
sielu josta jokainen lähtee elämään ja johon palataan kuollessa. Tunsin tietoisuuteni häviävän pikkuhiljaa ja yhtyväni siihen.
Sitten pelkäsin jostain syystä hulluuden ja pahuuden vahingoittavan sitä, mutta hetken kuluttua jotenkin ymmärsin ettei se ole
mahdollista. Tuolla hetkellä koin olevani ajan ja paikan tuolla puolen, mutta silti haluessani pystyin keskeyttämään matkaamisen vain
avaamalla silmäni ja matka jatkui välittömästi silmät suljettuani. (Tässä vaiheessa trippikertomusta en enää tiedä varmasti mikä
tapahtui missäkin järjestyksessä)

Avaan silmäni ja huomaan olevani makaamassa pimeässä vessassa. Trippi on vieläkin päällä, mutta ihmettelen miksi/miten olen
vessaan päätynyt. Olen jossain vaiheessa pistänyt rauhallista musiikkia soimaan. Oloni on hyvä, mutta maha kiertää.
Päätän tyhjentää suolen ja matka jatkuu.

Muistan vielä matkanneeni ties missä, mutta loput muistikuvat piileskelevät jossain alitajunnassani. Seuraavat selvät muisti kuvat on kun olen palautumassa tripiltä ja on erittäin euforinen olo. Katson vessan peilistä silmiäni ja pupillit ovat kuin lautaset ja tekevät jatkuvaa pientä supistusta ja laajentumista. Päivä on kääntynyt jo iltaan päin ja tiedän että pitäisi syödäkin jotain (on kulunut about 24h kun olen syönyt kunnolla), vaikkei yhtään tee mieli. Menen sohvalle katselen pihalle ikkunasta kun taustalla soi jotain lepposta. Nään auringon ohuen pilven läpi ja se on kaunis. Puut pihalla huojuvat jotenkin epänormaalisti ja koen jotain muitakin lieviä visuaaleja silmät auki. Siskoni soittaa ja on mahtavaa rupatella kun on kunnon euforiat päällä. Ihmettelen ettei sisko huomannut mussa mitään outoa. Puhelun jälkeen alan pohdiskella kaikkea filosofista (kuten tuota tarinani aloittavaa kysymystä).

Kun ilta rupeaa kääntymään yöksi pakotan itseni syömään ja juomaan jonkun verran. En ole vieläkään ns. normaalissa tilassa ja toivon jo tripin päättyvän. Koitan mennä nukkumaan ja mulle iskee sängyssä ihan järkyttävät kuolemanpelko tilat ja ihmettelen miksi kaiken tuon kauneuden jälkeen mun pitää kokea tälläinen kauhu. Uskoin muutamana hetkenä oikeasti kuolevani ja surin ainoastaan sitä ettei kukaan ymmärtäisi miksi kuolin ja saisi tietää mitä olen kokenut. Oloni helpottuu hieman ja ajattelen, että jos tästä selviän niin tämä pelko on tarkoitettu vaan sitä varten, että ymmärrän kunnioittaa psykedeelejä jatkossakin. Saan loppujen lopuksi unta sekavasta mielentilastani huolimatta. Aamulla herätessäni olen onnellinen ollessani hengissä. Olo on vielä vähän sekava, mutta en kadu trippiäni yhtään.

Kaiken kaikkiaan matkani vahvisti shamanistista/luonnonuskovaista maailmankuvaani jonka olen hiljattain löytänyt ja johon haluan perehtyä paremmin.

Toivottavasti kertomuksestani ei tullut liian pitkäveteistä tai sekavaa.......

[Lord_Wilderness]

Tuli vielä mieleen yksi tärkeä asia matkaa muistellessani. Matkani alkuvaiheessa koin vahvan mielikuvan aukeavasta ovesta, jonka merkitys oli Alku (minulle se kuvasti oman henkisen kasvuni alkua). Tuntuu hirveältä, että olin lähestulkoon unohtanut sen, koska se oli minulle erittäin tärkeä merkitykseltään.

Ja toinen seikka joka muistui oli kun ajattelin noita *hyviä ja pahoja hahmoja*, niin tunsin myös niiden olevan meissä jokaisessa tavalla tai toisella. Koska hyvää ja pahaa löytyy meistä kaikista. Tähän väliin voisi heittää vielä mietteen, että onko hyvä ja paha vain ihmisen keksimä illuusio vai jokapäiväiseen elämään vaikuttava tekijä vai jotain ihan muuta?

[MetsänNeito]

Kiitos kokemuksen jakamisesta, ei ollut sekavaa. (:

Kaiken kaikkiaan matkani vahvisti shamanistista/luonnonuskovaista maailmankuvaani jonka olen hiljattain löytänyt ja johon haluan perehtyä paremmin.

Tai sitten shamanistinen/luonnonuskovainen maailmankuvasi vaikutti trippiin niin,
että käsittelit ja ajattelit näkemäsi asiat niinkuin näit. (;
Meinaan vaan että esim. kristinuskovainen todella voi käsittää samoissa substansseissa samankaltaisia
näkyjä ja juttuja Jumalan näkemiseksi ym.
Vaan sehän ei tietenkään tee kenenkään näkemyksistä sen epätosimpia. Jokaisen oma näkemys omalla tripillään oman
pään sisällä. (:
Totta on myös kuitenkin se, että enemmän (luonnon)psykedeelit tuo ihmisten mieleen luonnonläheisiä näkemyksiä,
shamanistisia/buddhalaisia/ym. Toisaalta, tämänkin johtuminen voi olla siitä että tämänkaltaisen näkemyksen omaavat
ihmiset ajatuvat helpommin psykedeelien pariin. Tai sitten siellä todella on vain tietynlaisia "viestejä".
Itse taidan uskoa, heh, molempiin. (=
(Ja toki oma maailmankuvani on erittäinkin luonnonläheinen,
se ei liity tähän spekulaatioon.)

Tähän väliin voisi heittää vielä mietteen, että onko hyvä ja paha vain ihmisen keksimä illuusio vai jokapäiväiseen elämään vaikuttava tekijä vai jotain ihan muuta?

Se sun täytyy varmasti itse pohtia, tutkia omaa sydäntäsi,
kuten kaikessa,
jotta voi löytää todella sen oman totuutensa.

Oma mielipiteeni on, että maailmassa on "hyvää" ja "pahaa" - näennäisesti,
mutta loppujen lopuksi tärkeinhän on se motiivi, syy, miksi kaikki tapahtuu mitä tapahtuu,
miksi ihmiset tekevät pahaa (tai hyvää). Silloin kaikesta, pahastakin, tulee Tarkoituksellista,
jolloin se on helpompi hyväksyä (kaikelle tälle pahalle kun ei voi mitään [ja jos haluaa voida pitää aloittaa itsestään,
itsetutkiskelemalla ja lähtemällä prosessoimaan omia "pahuuksiaan", tiedostaa ne ensin perimmäisine syineen, jonka jälkeen niitä voi ryhtyä muuttamaan]).
Huh näitä mun aasinsiltoja. =D Enivei!
Itse usko että "hyvä" voittaa aina voimakkuudessaan "pahan",
ja myös että kaikki paha on pohjimmiltaan vain pelkoa.
Pelko on Rakkauden vihollinen, ja vastakohta.. Ja pelkohan tunnetusti lähtee tiedostamalla se,
huomaamalla, ettei ollutkaan muuta pelättävää, kuin pelko itse.. (:
Tietoisuus on Voimaa.. <3

Jokainen varmasti näkee hyvän ja pahan omalla tavallaan,
omasta maailmankatsomuksensa vinkkelistä.
Ja näinhän sen täytyykin olla.

Sori jos TÄÄ on sekavaa, mutta ymmärtänette,
ettei ole helppoa selittää omaa uskoaan ja ideologiaan referoiden,
samalla pointin ollessa vastata kysymykseesi. (:

Kärsivällisyyttä ja ihania oivalluksien hetkiä henkiselle tiellesi,
<3:lla metsis

[Lord_Wilderness]

Usko sinänsä on erittäin mielenkiintoinen käsite. Ihminenhän näkee asiat aina enemmän tai vähemmän niin kuin Haluaa nähdä.

Yläasteella tuli kirjoitettua aine uskonnosta, jossa perustelin että uskonnot syntyvät kuolemanpelosta ja halusta uskoa johonkin suurempaan lohduttaakseen itseään heikkoina hetkinä. Tuohon aikaan päätin erota kirkosta(mikä tapahtui tosin paljon myöhemmin) ja ajattelin itseäni ateistina. Myöhemmin rupesin taas tutkiskelemaan uskontoja mielenkiinnosta ja tultuani siihen tulokseen, että jos ei olisi jotain lähtökohtaa tai elämää suurempaa ei olisi elämääkään koskaan syntynyt (tai sitten olemme vain sattuma tyhjiössä). Todennäköisesti kuolemanpelko vaikuttaa osatekijänä minunkin uskooni, harva ihminen pystyy hyväksymään tietoisuutensa lopullisen katoamisen kuolluttuaan.

Oikea termi kohdallani olisi varmaan eklektinen pakana, joka on enimmäkseen saanut vaikutteita shamanismista. Shamanismi vaikuttaa jotenkin luontaisimmalta vaihtoehdolta, onhan se tod. näköisesti maailman vanhin uskonto ja sillä on ollut aikoinaan paljon harjoittajia toisistaan riippumatta. Lisäksi siinä ei ole mitään kiveen kirjoitettua, että joku asia on täsmälleen näin tai noin.

Tämä pohdiskelu ei varsinaisesti liittynyt trippiini, kunhan tuli selvitettyä ajatuksiaan kirjoittamalla...

[aphos]

Aika hyvin oivallettu, jos kyseessä on ensimmäinen tuollainen kokemus.

Mietin tänään itseasissa täysin samaa.. hyvä ja paha ovat vain käsitteitä, niinkuin kaikki. Jos paha ajatellaan tuhoavana voimana, on se enemmänkin tietämättömyyttä. KUITENKIN, on kai jonkinlaista absoluuttista "pahaa", se on vain jotain alemman tason huttua. Eripuraa, vihaa, huonoja elintapoja etc. Se tuhoaa ihmisen. Kai se jostain virtaa, korruptoi, huonontaa elämänlaatua.

Kannattaa lukea kaikenlaista, siellä se viisaus on siroteltuna ympäriinsä. Onneksi. Sittenkuin tajuaa sanoman, voikin heittää vesilintua noilla opuksilla

[Aukikco]

Kuinka mitata sitä matkaa jonka sielu voi kulkea?

fraktaalisesti ;)

Koitan mennä nukkumaan ja mulle iskee sängyssä ihan järkyttävät kuolemanpelko tilat ja ihmettelen miksi kaiken tuon kauneuden jälkeen mun pitää kokea tälläinen kauhu. Uskoin muutamana hetkenä oikeasti kuolevani ja surin ainoastaan sitä ettei kukaan ymmärtäisi miksi kuolin ja saisi tietää mitä olen kokenut. Oloni helpottuu hieman ja ajattelen, että jos tästä selviän niin tämä pelko on tarkoitettu vaan sitä varten, että ymmärrän kunnioittaa psykedeelejä jatkossakin.

Nimenomaan. Rankat kokemukset, avoimesti lähestyttynä, opettaa nöyryyttä.

Tähän väliin voisi heittää vielä mietteen, että onko hyvä ja paha vain ihmisen keksimä illuusio vai jokapäiväiseen elämään vaikuttava tekijä vai jotain ihan muuta?

Itse ainakin voisin sen verran raapustella, että minusta on hyvä muistaa, että käsitteet ovat aina suhteellisia, ja kuvaavat käyttäjiensä tarkoitusten lisäksi paljolti myös käyttäjänsä ajattelumaailmaa ja pohjaoletuksia.

Subjektiivisesti mikä tahansa voi olla hyvää ja pahaa. Nimenomaan ja, ei tai. Liian usein kuulee, että hyvää tai pahaa. Sitä tai tätä. Useimmat asiantilat voivat vallita yhtäaikaisesti.

On todella erilaisia pahoja. Voin esimerkiksi tuntea pahaa oloa siitä, että läheiseni kuolee. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole huono tuntemus - se voi olla hyvinkin kaunis kokemus samanaikaisesti pahojen fiilisten kanssa. Toisaalta ihmiset ajoittain puhuvat esimerkiksi siitä, että toisten ajatusmaailmat ovat pahoja. Tällä he viime kädessä pelkäävät itsensä kohtaamista, ja syyllistävät omasta vastuunvälttelystään muita. Uskonnollinen fundamentalismi ja dogmaattisuus aiheuttaa usein just tommosta. Sen vuoksi tuntuu paljon paremmalta lähestyä niin arvomaailman asioita kuin kuvia todellisuudesta muutenkin sitä kautta, että ne eivät ole absoluuttisia tai pysyviä, vaan voivat muuttua, muovautua, ja olla keskenään olemassa samanaikaisesti.

Usein "pahuus" onkin oikeastaan lähinnä sitä, etteivät ihmiset ole vielä uskaltaneet astautua kohtaamaan mielensä pimeitä alueita.

Tervetuloa muuten boardille, kirjoituksesi tuovat hyviä fiiliksiä.