Ensimmäinen LSD-trippi

[Horisontti]

Elikäs tänä vuonna, tuossa maaliskuun puolessavälissä otin ensi kertaa elämässäni happoa. Kysymyksessä oli blotteri jossa oli kontaktin mukaan 200-300 mikroa ja yleisestä pelosta johtuen olin epäröinyt lapun ottamista, mutta trippiä edeltävänä päivänä ajattelin että helvetti nyt kyllä oikeasti haluan kokeilla ja kysyin ystävääni vahdiksi. Hänellä on ikäänsä nähden suht riittoisesti aiempaa kokemusta ainakin haposta, harmalasta, tateista ja tutkareista.

Aamulla heräämme about 8:30 ja tasan yhdeksältä nappaan lapun kieleni alle, annan olla 20 minuuttia ja nielaisen.

Ensimmäiset vaikutukset alkoivat jossain klo 10:00 paikkeilla, kun istuin paikalleni ja yritin rauhoittua kun olin niin täpinöissä ja introspektioissa. Katsoin kun kaverini pelasi tietokoneella ja yhtäkkiä pelissä ilmeni graafinen bugi, jota erehdyin luulemaan aineen vaikutukseksi. Ensimmäinen selkeästi muuttunut tila ilmeni voimakkaana eriytymisen tunteena fyysisestä maailmasta ja koin oloni hieman ahdistuneeksi. Aiemmin pilvessä kokemani syvyysnäön puuttuminen ja yleinen olotilan muutos saivat minut aavistuksen pelokkaammaksi, koska pajoissa olemisesta oli jäänyt paha maku suuhun.

Kokemaani eriytymistä voisi kuvailla tunteena, että kaikki on etäistä ja epäreaktiivista. En kokenut olevani vuorovaikutuksessa maailman kanssa ja ystäväni, jonka vieressä istuin, vaikutti siltä kuin ei edes huomaisi minua. Tunnetta ei poistanut edes se tosiasia, että keskustelin hänen kanssaan lähes jatkuvasti. Aloin pitämään hänen kädestään kiinni ja olo helpottui. Yleisesti tuntui siltä kuin takaraivostani olisi auennut kuilu, jonka pohjalta tarkkailen maailmaa kyvyttömänä asianmukaiseen vuorovaikutukseen.

Olimme soittaneet myös toiselle ystävälleni, jonka olisi tarkotus tulla "toiseksi" vahdiksi, koska tämä kaverini oli pyynnöstäni napannut 2CE:tä, koska jokin typerä logiikka jo ennen lapun ottamista oli vakuuttanut minut, että tätä kautta hän pystyisi eläytymään kokemukseeni paremmin. Jonkin ajan kuluttua ystäväni oksensi 2CE-kapselin kuitenkin takapihalle, koska hänelle oli tullut huonovointinen olo. Kun toinen ystäväni oli tullut paikalle, aloin tuntea oloni energiseksi ja halusin pois kämpältä ja päätimme lähteä ulos.

Olin ensimmäisenä valmis, joten minulla oli aikaa tarkkailla ympäristöä ja havaitsin viihdyttävän visuaalin: Eteiseen tulvi valoa sellaisesta kulmasta, että lämpöpatterin syvennöksiin oli ilmestynyt varjoja. Nämä varjot näyttivät nyt väreilevän ja vaihtavan sävyä mustasta hopeanharmaaseen kuin liukuvärjättynä.

Lähdimme vilpoiseen myöhäistalven ulkoilmaan kävelemään ja huomasin, kuinka eriytymisen tunne käytännössä katsoen suli pois keskustellessani kahden ystäväni kanssa. Tuntui kuin aivoni olisivat saaneet uuden, päivitetyn käyttöliittymän kommunikointiin. Päähäni alkoi vähitellyn tulvia uudenlaisia oivalluksia kuten todella tarkka memeettinen taju. Pystyin suorastaan tuntemaan, kuinka käytimme yhteistä aivokapasiteettiamme meemien uudenlaiseen, oivaltavaan prosessointiin.

Sitten syrjätietä vahtieni kanssa kävellessä koin sen, mihin luultavasti viitataan yleisesti egokuolemana. Aloin havaita itseäni radikaalisti ulkokäsin. Tiedättekö sen tunteen kun pelaatte roolipeliä ja olette päättäneet eläytyä pelaamaanne hahmoon niin että koette osittain olevanne se hahmo? Minusta tuntui yhtäkkiä, kuin olisin juuri muistanut että minä en ole se hahmo, jota pelaan. Tajusin pelaavani hahmoa, jota olin aiemmin erehtynyt pitämään keskeisesti minuna, vaikka olen paljon enemmän kuin pelkkä fyysinen henkilö.

En ehtinyt aluksi edes tietoisesti havaita sitä, mutta eriytyminen maailmasta oli jäänyt osittain "päälle". Ystäväni tuntuivat läheisiltä ja jopa tiettyyn pisteeseen asti symbioottisilta olennoilta kanssani, mutta muu maailma ympärilläni vaikutti tyhjältä kulissilta. Silloin kun on yksin vaikkapa asunnossaan, hahmottaa tilallisesti kaikki huoneet ja niiden suhteet toisiinsa - samalla myös hahmottaa, että asunto on tyhjä. Hahmotin koko maailmankaikkeuden tyhjänä, se tuntui aivan tyhjältä, vaikka järjellä pystyin koko ajan tiedostamaan, ettei se ollut totta.

Ohitimme sunnuntaiaamusta nauttivan lapsiperheen, joka sekin tuntui koostuvan lähinnä ihmisennäköisistä kulisseista eikä oikeista henkilöistä. Keskustellessani ystävieni kanssa huomasin että olin alkanut hymyilemään kuulemma aavistuksen mielipuolisen näköisesti. En oikein tiennyt, mistä se tarkalleen johtui, mutta kaikki tuntui olevan yleisesti hymyilemisen arvoista.

Olimme matkalla kohti kauppaa ja muistimme juuri kun pääsimme keskusta-alueelle, etteivät kaupat ole auki ennen kahtatoista, ja kello oli vasta 10:30 tai jotain siihen suuntaan, en ole varma koska kännykkäni hajosi - ja btw, jos joku on turhauttavaa, niin se, että yrittää kasata ja saada toimimaan vanhaa kännykänromua kun jokin psykedeeli tulee ja sotkee keskittymiskyvyn ja hienomotoriikan.

Muistimme kuitenkin että R-Kioski on auki, joten suuntasimme sinne. Ulkona oli pylvääseen sidottu koira, jonka omistaja oli jättänyt siihen hetkeksi kioskilla asioidessaan. Tuijotin koiraa, joka vaikutti hämmentävän inhimilliseltä. Sillä oli kasvoillaan ilme, joka vaikutti lakoniselta ja pitkästyneeltä. Mietin "vähän toi on siisti koira!" ja tuntui kuin koira olisi vastannut kyllästyneellä ja väsyneellä ilmeellä: "vittu älä jaksa, sä oot hapoissa" :D

Kun olin ostanut kaverilleni tölkillisen mehua, lähdimme kaverini "toiselle kämpälle", jossa hän toisinaan oleskeli. Siellä ei ole kuin pari sohvaa, mutta menimme sinne rentoutumaan ja lämmittelemään. Siellä tupakoimme ja keskustelimme mielenkiintoisista asioista ja pystyin nyt ottamaan sivustakatsojan roolin muunakin kuin eriytymisenä: Vapaana valintana. Olen puheliasta sorttia. Minun on jatkuvasti pakko päteä asioista ja kertoa juttuja. Kun kuuntelin ystävieni - jotka eivät ennen tätä tapahtumaa tunteneet toisensa kuin nimeltä - keskustelua, tajusin ettei minun tarvitse sanoa mitään. Voin pitää turpani kiinni ja vain kuunnella. Poltin talossa yhden tupakan ja tajusin että se tuntuu mahtavalta. Samalla sain pysyvän päivityksen aivojeni "näytönohjaimeen" kun oivalsin, kuinka kaunista tupakansavu on: Kuin valtavan pitkä kaasusta muodostunut meduusa joka vapautuu röökin päästä.

Jo jonkun aikaa ystäväni käyttäytyvät osittain kuin olisivat hapoissa ja he sanoivat että heistä tuntui myös siltä.

Kun olimme polttaneet tupakat ja lämmitelleet hetken aikaa, lähdimme erääseen julkiseen rakennukseen, johon minulla on pääsy. Siellä menimme sisätiloissa sijaitsevan teltan sisään, jonka seinäkankaat koostuvat yhdestä isosta lasten tekemästä keskiaikaisesta fantasiamaisemasta. Teltassa keskustelemme muutaman tunnin omista ihmissuhteista ja traumatisoivista kokemuksista.

Tämän jälkeen menimme kauppaan ja sen jälkeen kotiin. Loput ajasta kuluikin kotona tyynyn halailuun, keskusteluun ja karkkien syömiseen. Laskut olivat todella miellyttävät ja lämpimät.

Tämän jälkeen elämä on tuntunut mielenkiintoiselta ja merkityksellistä suhteessa aikaisempaan elämään. Yllättävintä oli, että rajuksi, rekonstruktiiviseksi aineeksi tituleerattu LSD olikin todellisuudessa todella lempeä ja hiljalleen kiihtyvä vaikutus. Annos oli tietysti pienemmästä päästä, mutta yleisesti ottaen kokemus oli pehmeä ja toimiva.

[mauseri]

haposta on kyllä todella monilla (myös minulla) aikalailla eri käsitys ennen kuin sitä on itse ottanut. kuullosti mukavalta kokemukselta. alkoi taas happo himottaan

[Swampthing]

Ah ja voi, miten paljon tuolloin tapahtuikaan ja miten hankala sitä oiskaan kaikkea tunkea tekstiksi.

Oli hienoa olla paikalla semisti heikkopäisenä tuon oksentamiseni jälkeen. Hektistä happoa.

[Ahab]

Oli mielenkiintoista päästä lukemaan tämä. Oivalsin miten persoonallisuudet näkyy trippistooreissa. Ja tämä kertomus vaikutti hyvin paljon samalta kuin sinä sen yhden kerran perusteella kun ollaan varsinaisesti tavattu. Saan näistä selkeästi enemmän irti kun olen vähintään kerran tavannut kirjoittajan.

[m]

Mä en oo koittanu happoa koskaan, en oo uskaltanut.
Aikaisemmin sanoin jyrkästi ei psykedeeleille, mut kerran olin juomassa olutta kaverilla ja yhtäkkiä hän sanoi "otetaanko sieniä?" Olin hyvällä tuulella ja n.6pulloa juonut joten päätin kokeilla. Kokemus oli todella hyvä ja miellyttävä, yllätyin, koska kuvittelin sen olevan jollain tapaa "pahaa-kamaa". Sen jälkeen oon ottanu 3krt sieniä ja aina on ollut kivaa.
Nyt kyl tekis mieli kokeilla happoa, varsinki ton stooris jälkeen.
Mut, voiko happoa ja sieniä verrata?
Ja millainen määrä olisi sopiva kokeilla? Paljonko lapuissa yleensä on tavaraa? ym kysymyksiä?

[dredi]

Pakko kommentoida tätä kohtaa:

jokin typerä logiikka jo ennen lapun ottamista oli vakuuttanut minut, että tätä kautta hän pystyisi eläytymään kokemukseeni paremmin.

Ei tuo ole lainkaan typerä logiikka, olit juuri oikeilla jäljillä.

Itse en syvillä happotripeillä juurikaan siedä selväpäisiä ihmisiä, enkä usko trippisitterien käyttöön. Jos jotkut kokevat käytännön hyödylliseksi, siitä vaan, mutta psykedeelinen trippi on sen verran erikoislaatuinen mielentila ettei sitä välttämättä selväpäinen henkilö kykene sisäistämään. Ehkä jos tällä henkilöllä on laaja kokemus psykedeeleistä, hän pystyy tajuamaan minkälaisissa tiloissa trippaaja on, mutta ei kuitenkaan pysty olemaan samalla aaltopituudella.

Kaikkein paras ratkaisu kokemattomille trippaajille, IMHO, on ottaa tripit yhdessä kokeneen trippaajan kanssa. Ns. matkaopas, trip guide, joka tulee matkalle mukaan ja opastaa tuntemattomassa paikassa kulkevia kokemuksensa mukaan. Omien kokemusteni mukaan tämä on toiminut miljoonittain paremmin kuin mitkään selväpäiset trippisitterit.

YMMV.


edittiä, vastaus toiseen postiin:

voiko happoa ja sieniä verrata?

Sama, mutta silti eri. Hapoissa olet kuskin paikalla, sienissä olet matkustajana. Sienet johdattavat sinua minne sienet päättävät johdattaa, ja sinun on luotettava näiden johdatukseen ja seurattava niitä eikä taistella vastaan. Happoihin on suhtauduttava eri tavalla: happo on raaka psykedeelinen voima, joka jättää sinun vastuullesi valjastaa se hyötykäyttöön ja ohjata oikeaan suuntaan.

[_FOOL_]

Sama, mutta silti eri. Hapoissa olet kuskin paikalla, sienissä olet matkustajana. Sienet johdattavat sinua minne sienet päättävät johdattaa, ja sinun on luotettava näiden johdatukseen ja seurattava niitä eikä taistella vastaan. Happoihin on suhtauduttava eri tavalla: happo on raaka psykedeelinen voima, joka jättää sinun vastuullesi valjastaa se hyötykäyttöön ja ohjata oikeaan suuntaan.

Dredi: Tykkään susta. Jälleen hienosti kiteytetty, itseasiassa aivan loistavasti! Sanoisin vähäisen kokemukseni perusteella että aina kun ottaa jotakin tutkaria tai yksittäistä kemikaalia, on kuskin paikalla, kun taas sillon kun nauttii sitä kasvien/sienten kera, on matkustajana. Molemmat aivan yhtä avartavia kokemuksia, joskin eri tyyppisiä luonteeltaan.

[dredi]

aina kun ottaa jotakin tutkaria tai yksittäistä kemikaalia, on kuskin paikalla, kun taas sillon kun nauttii sitä kasvien/sienten kera, on matkustajana.

Voi muuten hyvinkin olla näin. Saattaapa jotain poikkeuksia löytyä, mutta ei nyt ihan tule mieleen...

Ja mäkin tykkään susta Fool

[Dexma]

Sama, mutta silti eri. Hapoissa olet kuskin paikalla, sienissä olet matkustajana. Sienet johdattavat sinua minne sienet päättävät johdattaa, ja sinun on luotettava näiden johdatukseen ja seurattava niitä eikä taistella vastaan. Happoihin on suhtauduttava eri tavalla: happo on raaka psykedeelinen voima, joka jättää sinun vastuullesi valjastaa se hyötykäyttöön ja ohjata oikeaan suuntaan.

Mun mielestä on huonoa puhua, että luonnon kemikaalien kanssa on matkustajana ja ei. Esim ayahuascan kanssa tuntuu, että minä olen matkustajana, jne. MUTTA myös tunnen tämän saman dxm kohdalla, myös tunnen tämän dpt kohdalla, myös dmt kohdalla. Mutta sitten taas 5-meo-amt, lsd, suurin osa fenetyliamiineista on sellasia, että tunnen nämä synteettiset vaikutukset selvästi kiertoilevan vain minua...

Onko kyse set and settingistä? Toisaalta ihan sama... lets take a ride.

[Uke]

Miks tää on täällä?

[Aukikco]

~~~

[dredi]

Perhanan quote-nappi ei suostu toimii... joutuu manuaalisesti heittää quotet.

Hämmentävää. Tai siis, ehkei kukaan ole täysin samoilla aalloilla kenenkään kanssa, mutta ettäkö ilman psykedeelejä se olisi jotenkin erityisen mahdotonta?

No näin mä olen kokenut. Jotenkin kun trippailee porukalla sitä muodostuu sellainen yhteishenki kaikkien paikallaolevien välillä, kaikki on ikäänkuin samalla sivulla, ymmärtää toisiaan ym. Sitten taas kun paikalle saapuu joku selvinpäin oleva, ei koe tätä samanlaista yhteyttä. Sitten taas tuntuu oudolta, tulee oudot vibat.

Toi on musta tosi hämmentävää, koska oon itekin kokenut just niin että happo jättää enemmän oman onnensa nojaan. Mistäköhän tää johtuu?

Voisi ajatella että LSD on ihmisen valmistama kemikaali, ja kun on kerran ihminen omin voimin tehnyt kemikaalinsakin, saa ihminen myös omin voimin selviytyä sen vaikutuksistakin...

Vaikka yleensä vähän naureskelen tätä jaottelua synteettisiin ja ei-synteettisiin kemikaaleihin. Ja eihän se ihan niinkään ole, ettei happo kykenisi lainkaan johdattamaan. Ei se kuitenkaan ole täysin "sieluton" kemikaali, kuten esimerkiksi pitäisin jotain 2C-I:tä tms. joka on lähestulkoon pelkkää psykedeliaa ilman sen suurempaa sisältöä... Happo on enemmänkin vain niin monipuolinen, joustava kokemus, se antaa pelivaraa... vähän vaikea pukea sanoiksi tätä.

[Ahab]

Sitten taas kun paikalle saapuu joku selvinpäin oleva, ei koe tätä samanlaista yhteyttä. Sitten taas tuntuu oudolta, tulee oudot vibat.

Tollasessa tilanteessa varmaan vaikuttaa myös se että kuka tahansa missä tilassa tahansa tulee kesken kaiken paikalle eikä ole ollut mukana alusta asti. Onko sulla sama kokemus tilanteesta jossa selväpäinen on ollut mukana alusta asti?

[dredi]

Tollasessa tilanteessa varmaan vaikuttaa myös se että kuka tahansa missä tilassa tahansa tulee kesken kaiken paikalle eikä ole ollut mukana alusta asti. Onko sulla sama kokemus tilanteesta jossa selväpäinen on ollut mukana alusta asti?

Joo kyllä on, ja tilanne on ollu ihan sama. Tosin se riippuu henkilöstäkin jonkun verran.

Ja sit taas vastaavasti on kokemusta tilanteista, kun on happopäissään lähteny ulos, ja tavannu sattumalta jotain ventovieraita jotka sattumalta on myös olleet hapoissa. Ja niiden kanssa on synkannu ihan hyvin.