Tapaaminen mestarin kanssa (DMT)

[_FOOL_]

Nyt mä olen Hänet, ainoan arkkitehdin nähnyt ja kokenut. Kaikki elämässäni selvisi. Mulla ei ole kovinkaan paljoa enää ihmeteltävää vaan ainoastaan tämä elämä koettavana ja ihmeteltävänä. Eikö olekin hassua, ei mitään epäselvää, mutta silti tämä ihme kuljettavana loppuun saakka. Elämä on NYT ja se on ihanaa. Kaikkiin asioihin tuli se ainoa mahdollinen vastaus. En kaipaa enää typeriä harhaluuloja kokemani selvittämiseen. Olen tavannut Hänet nyt niin selkeällä tavalla etten voi mitenkään muuten kuvailla enää kokemaani. Sen kerron rakkaat ystävät; USKOKAA! Elämä helpottuu. Piste.

Ainiin, täytyy toki mainita että tähän kokemukseen riitti minun kohdallani 23mg freebase DMT:a poltettuna tuhkan päällä lasipiipussa.

[Kalavale]

Elämä meille maallisille kurjille helpottuu!

Egokuolemaakos kös mös, ei vakuuttavan eriävää kokemusta. Pakko se on kai myöntää,että ruumis on se mihin asti pääsee, ei enää perusteluja ei enää tekosyitä.

[CharlieBigPpotato3]

the secret of the game is that there is no game

[_FOOL_]

Ehkä päällimäisenä, nyt päivän kokemusta pureskelleena- sain ainoastaan vahvistuksen sille että minä ruumina on erillään itsestä, joka on tämän minän luonut. Mikään ei pelota, mikään ei ole ristiriidassa, koska kaikki jotka voivat pelottaa ja kaikki jotka voivat olla ristiriidassa, ovat yhden ja saman arkkitehdin luomusta. Elämä on suuri illuusio. Ei tietä, ei tarkoitusta, vain elämää. Silti se on mysteeri, jota varten elän ja olen. Kaikki on ja tulee aina olemaan, suotta sitä murehtimaan. Stay positive, stay alive!

^eli höpön löpön.

[dredi]

Näinpä.

Freebase DMT on kyllä jännä aine. Ensimmäisen kerran kun sitä poltin, nousi samantien kuin väkisin hymy naamaan, ja tuli sellainen olo, että "tämä on se aito ja alkuperäinen juttu".

[_FOOL_]

Juuh, Nyt yhteensä tusinan verran polttokokemuksia takana ja lopputulos kaikissa sama; leveä hymy. Tällä singahtaa kerralla niin far out, että tuntuu kotiin palattuaan aivan absurdilta alkaa väittelemään tämän kototodellisuuden kommervenkeistä. Sit tässä on aivan huippua sellainen syklinen triviaalisuus, että koskaan ei tiedä minne päätyy, miksi ja mitä vittua. Jonkun verran olen lukenut pelokkaiden spekulointia spirituaalisen kehon satuttamisesta, kun tällä säntää päin tuntematonta, mutta kappas kummaa kun jokaikinen kerta spirituaaliset olennot näyttäisivät olevan jollakin tasolla aina läsnä, polttipa DMT:a tai ei. Jokaisen kokemuksen jälkeen spirituaalinen keho tuntuu aina kokemusta vahvemmalta, joten en oikein käsitä miten se voi samaan aikaan heiketä. Aivan yhtä absurdia on olla vetämättä psykedeelejä koska oma kuolema tuntuu tiedon ekspotentiaalisen kasvun myötä lähenevän päivä päivältä...

Ayahuasca ansaitsee toki aivan erilaisen kunnioituksen DMT:n kera, koska kyseessä on kasvi joka ohjaa, mutta freebasen kohdalla suuntima näyttää aina olevan kohdallaan ja vauhti niin kova, ettei ohjaajat voisi mitenkään pysyä kelkassa, jolleivat olisi jo valmiiksi määränpäässä odottelemassa. Ayamama on pala tätä palloa ja DMT:llä sitä voi valaista, mutta freebasen kanssa ei tästä planeetasta ole tietoakaan, tosin planeetta ja pallo tarkoittanevat kaikissa näissä samaa, eli omaa kuuppaa, kai. Mitä väliä, blääh...

Epilepticly hectic!

[dredi]

Joo. Jostain muuten muistaakseni luin että aika moni noista huascaa säännöllisesti kiskovista shamaaneista, siis ihan näistä natiivikansojen shamaaneista eikä mistään urbaanishamaaneista, olisivat freebase-DMT:stä sanoneet että eivät pidä siitä koska se vie liian voimakkaasti henkimaailmaan tai jotain...

[_FOOL_]

Kyllähän se näin on. Nyt täytyy kuitenkin muistaa että heidän uskomusjärjestelmänsä on rakentunut henkilökohtaisen kokemuksen mukaan, joten mielipiteitä on taatusti yhtä monta kuin on muodostajiakin. Urbaanishamanismi toimii kylläkin aivan saman kaavan mukaan, persoonalliseen kokemukseen pohjautuen. Ehkäpä erottava tekijä on se että alkuperäiskansojen parissa ei tunneta psykonautismia, jossa kokemuksen hakemisen lähtökohdat ovat hyvin erilaiset. Jos ajatellaan freebasea Ayahuascaa käyttävän alkuperäisasukkaan kannalta niin erottava tekijä voisi olla jo kemikaalin erotteleminen kasvista, koska tällöin juuri tuo opas/ohjaaja puuttuu. Itseasiassa lähestymistapa vaikuttaa todella vieraalta, jos ajattelen sitä natiivin kannalta. Se mitä itse teen, on yhdistellä omaa uskoon perustuvaa shamanismia psykonautismiin. Ei ristiriitoja, ei pelkoja.

[aphos]

Lucky bastard

Siltähän se DMT:n kanssa oraalisestikin vaikuttaa, ettei ole enää hirveästi koettavaa, paitsi elämä itse. Elämä on haaste, ja se pitää uskaltaa ottaa ja laittaa kaikki peliin.

Se taitaa olla me, jotka ovat niitä oikeita avaruusolentoja.

[Swampthing]

Kuulostaa kyllä tärisyttävältä kokemukselta.

Mutta:

Piste.

Piste! Pääte! Loppu! Absoluut?

[_FOOL_]

Kuulostaa kyllä tärisyttävältä kokemukselta.

Mutta:

Piste.

Piste! Pääte! Loppu! Absoluut?

EN jaksa selitellä. Uskominen omaan juttuun helpottaa ainakin mun elämää.

[Dexma]

vaan ainoastaan tämä elämä koettavana ja ihmeteltävänä.

Tän teki itse aya mulle... Sinänsä täytyy mainita, että tämä ei anna mitään pistettä asioilla vaan avaa täysin uuden fraktaalin... Sen jälkeen tajuaa juurikin, että ei ehkä se sfääri kannatakkaan vaan käytäntö...

Ayahuasca muistutti mulle, että täytyis olla valmis sitten, kun elämä ottaa vähän hurjempaa vauhtia... Täytyy olla valmiina, kun MENNÄÄN. (kohta muuten mennään ja niin vitun kovaa, että huhuuuh... )

[Aukikco]

~~~

[aphos]

Tuolla DMT-Nexuksen puolella on mielenkiintoinen tarina.. tyyppi kertoo polttaneensa Spiceä (tarkoittaa siis Mimosasta uutettua DMT:tä tässä tapauksessa) yli 300 kertaa. Matkojen luonne alkaa kuulemma muuttumaan radikaalisti parinsadan kerran jälkeen, ja tyyppi alkaa laskeutumaan toiselle puolelle.

Enpä ole koskaan kuullut, että kukaan olisi kokeillut kunnon breakthrough-annoksia noin monta kertaa. Hullua hommaa

[Aukikco]

~~~

[aphos]

Siis "ympäristö" ei kuulemma muutu enää paljoakaan, vaan ko. henkilö alkaa päätyä tilaan yhä konkreettisemmin:

so...for the first 100 or so journeys i experienced a lot of what i read from other psychonauts in this forum: beautiful geometry, glyphs, elves, clowns, ballerinas, jungles, monkeys, light beings, aliens, spacecraft, playrooms, insects...lots and lots of insects....loving, nurturing, healing....

i thought i had pretty much experienced it all. truly.

at the 200 mark i started to experience a whole new level with the spice: i started to "land" on the other side. i started to experience a level of facility within my environment.

so....after those wonderful 100 journeys came another 100 or so journeys where i begin "landing" into other realities and set about exploring...and i am filled with awe... i am doing profound work. i am letting go of my conditioned idea of what is real. i am truly feeling a oneness with everything and an ecstatic desire to surrender to this everything....

and then it happened...

about a week ago i settled onto my bed and began my pre-journey meditation. i have long-dispensed with asking for anything from the spice. simply putting out the intent of surrender and meeting everything with love. i wonder what i'm going to be shown this time??? Smile
.03 is all it takes (that's actually a HUGE dosage for me now). i'm gone. i'm...

i'm a mid-20's asian woman in a pair of hiking shorts and a hiking pole in hand. i'm standing in the middle of a trail i have been on before in Taos, N.M. i can feel the wind blowing through my long black hair and i begin to hike down toward the bottom where three rivers flow into one. it's a powerful place. i am there. i can feel the wind blowing on my neck that is damp with sweat and the coolness that that brings. i can feel the muscles in my legs as i eccentrically contract them walking down the steep grade...i can plainly hear the crunching of the dry, rocky dirt beneath my hiking boots...
I AM HERE IN THIS PLACE. I AM THIS WOMAN. IT IS AS REAL AS THE WORLD I AM NOW TYPING THIS STORY IN...

for the record, i am a 6'2" white male who lives in california.

[RoboPoski]

Fool koin lähes saman mutta eetterin kanssa. Elämä muuttui niin mielenkiintoiseksi ettei voinu enää olla masentunu. Back to the nature.

[Jussi]

Fool koin lähes saman mutta eetterin kanssa. Elämä muuttui niin mielenkiintoiseksi ettei voinu enää olla masentunu. Back to the nature.

Niin minäkin, mutta valitettavasti unohdin kaiken kun "palasin takaisin". Muistan vaan takaisin paluun ajatukset; "EI VITTU OON TOI MÄ TOSSA NOI ISTUMASSA, NYT SITÄ MENNÄÄN TAKAISIN, EI HELVETTI. SE OON MÄ JA MITÄ MÄ TOSSA TEEN KU MÄ OON TÄSSÄ, NO NYT SITÄ MENNÄÄ TAAS LÄHEMMÄS!! JA vauhdilla!!". Tavallaan törmäsin itseeni
Sen jälkeen: "oho oon vetämäs eetterii ullakolla, unohdin. hmm kumma kun ei tullu busted".

Ensimmäinen ruumiista irtautuminen tapahtui puistossa.. Makasin maassa ja luulin että nukuin, sitten menin vähän paniikkiin kun näin yläpuolelta itseni makaamassa maassa. Sanoin "apua", mutta kaveri kertoi että olin huutanut APUA monta kertaa ja todella kovaa, ja kaveri oli yrittänyt potkia hereille.. Kukkahatut katsoo No sitten vaan heräsin maasta ja sanoin vähintään 30 kertaa "WTF/mitä hevlettiä siis mitä vittua"

[RoboPoski]

On yks jännä keino miten noita juttuja voi muistaa. Se on varmasti vaarallista, mutta aivoista jotkut asiat murtuu helpommin kun on valvonut tai nukkunut oikein vähän. Tätä mä harrastelin etherin ja savujen kanssa ja tuloksena on nyt melkonen teos. Tarina, tragikoominen tarina ihmikunnasta, sen suunnasta ja unohdetuista asioista.

En vieläkään tiedä avautuiko törmäyksen yhteydessä päässäni/rinnassani kanava astraalikehoon vai ulkoavaruuden älyyn vai avautuiko kanava aivojen ja sydämen välillä, jota jotkut kutsuu maailman pisimmäksi matkaksi. Siis etäisyys aivojen ja sydämen, älyn ja hengen välillä.

Nyt mä ainakin olen hereillä, ja sitä mulle huhuiltiinkin pitkään, että onko täällä ketään hereillä. Nyt näen ja kuulen mitä täällä tapahtuu, mutta en enään vihaa ihmisiä koska ymmärrän senkin että ne on tosi sekaisin vaikka kuvittelevat olevansa oikealla tiellä seuratessaan rahaa ja himojaan, silti eläen hyvin stressaantuneena ja väkivaltaisestikin.

Mutta varoitan että oma mielenterveys kikkaillessa aineilla ja unettomuudella toi melkosia sekoamisen tunteita, mutta johtuivat mielestäni siitä että itse menin uusissa ajatuksissani liian pitkälle. Eli aurinko ei ollutkaan meitä säteillään tarkkaileva ilkeä veikko, vaan elämän luoja. Ja maa pimeän ja valon risteys, eikä helvetti. Hulluimmatkin ajatukset kannattaa puhua ystävien kanssa ennen kun menee hoitoon turruttamaan mahdollisesti opitut hienot asiat maailmasta.