Kuinka usein on liian usein?

[ihmislaji]

Itse olen oikeastaan jo kummastellut sitä miten en koskaan saa deeleistä ns. pahoja matkoja. Ehkä tämä johtuu siitä että lähestyn vaikeitakin tunteita deeleissä avoimin mielin.

Sama juttu. Sukellan matkalle uteliaana ja valmiina vastaanottamaan kaiken, mitä eteen tulee. Psykedeelisiä kokemuksia ei vielä ihan älyttömästi ole, mutta tähän mennessä ei ole ollut huonosta tripistä tietoakaan. Aina se vaan tuntuu niin hienolta. Kuin seikkailija etsimässä jotain uutta... ja silloin tällöin päätyen tilanteisiin, joista ei ole osannut kuvitellakaan. Wau.

En tosin ole pahemmin trippaillut muiden ihmisten kanssa. Yleensä yksin. Jossain hieman isommissa bileissä saattaisi ehkä tulla jotain pelottavaakin esille, jos joutuisi tekemisiin kummallisten ihmisten kanssa.

Mutta itse asiasta: kuten on jo täällä todettukin, liian usein on sitten kun siltä tuntuu. Viime aikoina on tullut nautittua sen verran 5-MeO-DMT:tä, että se täytynee siirtää syrjään joksikin aikaa. Hieno ja lyhytkestoinen kokemus, mutta useampana päivänä peräkkäin ja välillä parikin kertaa päivässä aiheuttaa jossain määrin kyllästymistä/turtumista - vaikka joku ruoka sattuisi olemaan koko eliniän herkkuruokaa, niin ei sitä silti halua joka päivä syödä.

[Mirrorland33]

Mutta ehken ymmärtänyt sun pointtia ollenkaan - jaksatko eritellä mikä sun postis tarkoituksena oli suhteutettuna siihen mitä mä oon aiemmin sanonu?

Toki. Pointtini oli, että joillekin se kerta tai pari riittää, ja toiset eivät tarvitse psykedeelejä lainkaan. Ja että psykedeelit ovat oppaita siinä missä muutkin, koska ne pyrkivät vaikuttamaan ajatteluun. Taisin kuitenkin tarttua liikaa yhteen lauseeseen; kuten itsekin sanoit: "tokikaan tämä ei koske pelkästään psykedeeleillä saavutettuja kokemuksia. se koskee kaikkia tajunnanlaajennustekniikoita - meditaatiota, kuvataidetta, musiikkia, ihmistenvälistä kommunikaatiota, rakastelua, aistideprivaatiota, joogaa, hypnoosia, psykoanalyysia - täytä tähän oma vaihtoehtosi."

Itsekin käytän psykedeelejä ja pidän niitä hyvinä oppaina. Nykyisin on kuitenkin tehnyt mieli matkoille harvemmin, kun niistä jää pureskeltavaa pitkäksikin aikaa, ja päästyäni hulluuden pelosta ajattelukin kulkee aikalailla vapaasti. Tajusin tosin vähän aikaa sitten, että olen yrittänyt käsitellä kokemuksia liikaa järjen avulla, kun pikemminkin pitäisi suuntautua havainnointiin ja syvempään ymmärtämiseen. Voi siis olla että tiiviimpiäkin kausia tulee jossain vaiheessa.

[_FOOL_]

Tajusin tosin vähän aikaa sitten, että olen yrittänyt käsitellä kokemuksia liikaa järjen avulla, kun pikemminkin pitäisi suuntautua havainnointiin ja syvempään ymmärtämiseen. Voi siis olla että tiiviimpiäkin kausia tulee jossain vaiheessa.

Juuri näin.

[Dexma]

Tajusin tosin vähän aikaa sitten, että olen yrittänyt käsitellä kokemuksia liikaa järjen avulla, kun pikemminkin pitäisi suuntautua havainnointiin ja syvempään ymmärtämiseen. Voi siis olla että tiiviimpiäkin kausia tulee jossain vaiheessa.

Juuri näin.

Kait, se ajatus loppuu jossain kohtaa, kun järki ei enään pysty käsitteleen sitä järkyttävää abstraktin tuntuista asiaa. Sitten puhuu kokemus...

[_FOOL_]

Niin, ihminenhän tarvitsee järkeään vain pitääkseen tämän todellisuuden aistimukset tutussa järjestyksessä. Tunteet, intuitio, ja viisi muuta kehoa aistivat toisista todellisuuksista, joissa järjellä ei ole kovinkaan kummoista virkaa. Ihmisen seitsemän kehoa toimivat kuitenkin kaikki yhtäaikaa kaikissa kehoissa, joten järjen käyttö on pakollista, jotta muiden kehojen ja todellisuuksien kokemukset pystyisi sulautumaan myös tähän tavallisena pidettyyn todellisuuteen.

Järkeä tarvitaan vain ja ainoastaan todellisuuden muodostamiseen ja siinä pärjäämiseen. Se on vain yksi keho ihmisen seitsemästä kehosta. Itse en ole päässyt kehojen eroista selville erittelemällä vaan näen kaikki yhtenä kokonaisuutena erittelemättä niitä toisistaan. Tämä tapa on mielestäni yksinkertaisempi ja toimii syvemmän tiedon puuttuessa mainiosti. Hyväksyminen on mielestäni vahva lähtökohta sille, että voi hallita kaikkea todellisuutta ympärillään. /offtopic

[Aukikco]

Järkeä tarvitaan vain ja ainoastaan todellisuuden muodostamiseen ja siinä pärjäämiseen.

Jaa. Musta taas järki on todella tärkeä elementti evoluutiossamme, matkalla eteenpäin, työkaluna jota käytämme jotta voisimme luoda enemmän ja kauniimpaa nyt ja tulevaisuudessa. Enemmänkin ongelmana on kulttuurissamme ollut järjen äärimmäinen dominanssi - mitä enemmän opimme käyttämään järkeä synergisesti tunteen ja erityisesti intuition kanssa, sitä hienompia asioita kykenemme luomaan.

Järki on luova työkalu.

[_FOOL_]

Järkeä tarvitaan vain ja ainoastaan todellisuuden muodostamiseen ja siinä pärjäämiseen.

Jaa. Musta taas järki on todella tärkeä elementti evoluutiossamme, matkalla eteenpäin, työkaluna jota käytämme jotta voisimme luoda enemmän ja kauniimpaa nyt ja tulevaisuudessa. Enemmänkin ongelmana on kulttuurissamme ollut järjen äärimmäinen dominanssi - mitä enemmän opimme käyttämään järkeä synergisesti tunteen ja erityisesti intuition kanssa, sitä hienompia asioita kykenemme luomaan.

Järki on luova työkalu.

Eikös kyse ole kuitenkin samasta asiasta eikä vastakkain asettelusta? Mielestäni järjellä ei tee toisissa todlelisuuksissa yhtään mitään, koska informaatio ei ole ihmisjärjellä edes tulkittavissa. Sotkuun sillä itsensä saa matkaillessa tai ainakin aikaa haaskaantuu. Järjen käyttö toimii vasta matkan päätyttyä punnitessa kokemusta ja integroidessa sitä järkiperäiseen elämään/todellisuuteen. Castaneda kirjoittaa tästä jossakin määrin ainakin kirjassa Noidan Voimapiiri. Psykedeeleistä huonoja kokemuksia saaneet ihmiset ovat mielestäni liian järkiperäisiä ajattelijoita, jotka pyrkivät alituiseen järkeilemään tapahtumia/kokemuksia siinä onnistumatta. Monesti järki muljahtaa vaan itsensä ympäri ja menee solmuun.

Toinen puhuu aidasta, toinen aidanseipäästä.

[ihmislaji]

Mielestäni järjellä ei tee toisissa todlelisuuksissa yhtään mitään, koska informaatio ei ole ihmisjärjellä edes tulkittavissa. Sotkuun sillä itsensä saa matkaillessa tai ainakin aikaa haaskaantuu. Järjen käyttö toimii vasta matkan päätyttyä punnitessa kokemusta ja integroidessa sitä järkiperäiseen elämään/todellisuuteen. Castaneda kirjoittaa tästä jossakin määrin ainakin kirjassa Noidan Voimapiiri. Psykedeeleistä huonoja kokemuksia saaneet ihmiset ovat mielestäni liian järkiperäisiä ajattelijoita, jotka pyrkivät alituiseen järkeilemään tapahtumia/kokemuksia siinä onnistumatta. Monesti järki muljahtaa vaan itsensä ympäri ja menee solmuun.

Pidän itseäni varsin rationaalisena yksilönä, eikä tähän mennessä psykedeelisistä kokemuksista ole tullut minkäänlaista järjen muljahtamista, ei lähelläkään. Psykedeelinen kokemus on ennemminkin seikkailua tuntemattomassa - jossain, missä aiemmin tehdyt havainnot olevasta eivät enää päde. Uudet havainnot tarvitsevat uutta analyysia, tosin logiikka saattaa kulkea vähän kummallisia reittejä joskus.

Veikkaisin psykedeeleistä huonoja kokemuksia saavien olevan ehkä ennemminkin sulkeutuneita ja rajoittuneita, kykenemättömiä suhtautumaan avoimesti sellaiseen, mitä ei ole vielä ennen kokenut.

Voisin luulla, että omalla kohdallani sellaista järjen muljahtamista voisi tulla ehkä sellaisissa tapauksissa, jos psykedeelien käyttöä on jatkunut pitkään suurehkoilla annostuksilla. Niin, ettei järki enää pysy mukana uusien olotilojen analysoinnissa, vaan tipahtaa jossain matkan varrelle. Kun niin tärkeä työkalu joutuu hukkaan, vaikkakin väliaikaisesti, niin voipi tuntea olonsa hieman eksyneeksi. Se ei välttämättä ole kovin positiivista.

[Aukikco]

Ihmislaji puki jälleen ajatuksiani sanoiksi. Tietysti liika järkeily voi olla liikaa, mutta voi silti järkeillä aivan vitusti järkeilemättä liikaa. Näin minä olen tehnyt, enkä ole kokenut ikinä pahaa matkaa. Helvetin raskaita kokemuksia on kyllä ollut. Mutta se liittyy myös yleiseen elämänasenteeseeni - mikään kokemukseni ei ole ollut huono vaikka monet ovat olleet äärimmäisen kovaa koulua.

Puhuin muuten yleisemmin elämästä kuin pelkistä psykedeelitripistä, _FOOL_in kommentteihin viitaten. Että järjestä on isossa mittakaavassa hyötyä, mutta toisaalta järkevää on myös jättää järki pois silloin kun sitä ei selvästikään tarvita.

Järjen muljautuksiin liittyen - salvia kyllä tuntuu lähes täysin käsittämättömältä.

[Dexma]

Itseni mielestä juurikin tuo järkeily kannattaa jättää sen tripin jälkeiselle ajalle... Kannattaa pudottaa oma keho ja järki tripin aikana pois ja antaa virran viedä, silloin mahdollisesti "opettaja" näyttää valaistuksen, Jumalan, yleensäkkin asioita mitä ei pysty oman järjen avulla löytämään, vain nämä löytyvät kokemuksen avulla.

Järki ei oikeastaan auta meitä muutakuin siinä, että voimme valehdella itselle ja muille...

[Ahab]

Kuinka harvoin on liian harvoin?

[Swampthing]

Itseni mielestä juurikin tuo järkeily kannattaa jättää sen tripin jälkeiselle ajalle... Kannattaa pudottaa oma keho ja järki tripin aikana pois ja antaa virran viedä, silloin mahdollisesti "opettaja" näyttää valaistuksen, Jumalan, yleensäkkin asioita mitä ei pysty oman järjen avulla löytämään, vain nämä löytyvät kokemuksen avulla.

Oletettavasti hyvä, jos jonkinlaisena tavoitteena on jokin noista. Jos ei, niin järki on hyvä. En usko että esim. psykedeeleillä koodaamiseen liittyviä ongelmia ja jumeja ratkovat datavelhot heittää järkeä ihan täysin nurkkaan. Toki voi vaan antaa niitten toimivien ajatusten virrata aivoista sormiin ja sieltä näppiksen kautta ruudulle, mutta järki on varmasti kiva kaveri noissa asioissa. Itsellänikin oli hapottaessani.

[Dexma]

Itseni mielestä juurikin tuo järkeily kannattaa jättää sen tripin jälkeiselle ajalle... Kannattaa pudottaa oma keho ja järki tripin aikana pois ja antaa virran viedä, silloin mahdollisesti "opettaja" näyttää valaistuksen, Jumalan, yleensäkkin asioita mitä ei pysty oman järjen avulla löytämään, vain nämä löytyvät kokemuksen avulla.

Oletettavasti hyvä, jos jonkinlaisena tavoitteena on jokin noista. Jos ei, niin järki on hyvä. En usko että esim. psykedeeleillä koodaamiseen liittyviä ongelmia ja jumeja ratkovat datavelhot heittää järkeä ihan täysin nurkkaan. Toki voi vaan antaa niitten toimivien ajatusten virrata aivoista sormiin ja sieltä näppiksen kautta ruudulle, mutta järki on varmasti kiva kaveri noissa asioissa. Itsellänikin oli hapottaessani.

Voipi olla, että taas katson, psykedeelistä kokemusta liikaa Dexmin kautta... Juurikin siinä hommassa se järki voidaan jättää... Tietenkin on hyvä jos pystyy ja tietää mitä yrittää etsiä, mutta juurikin niiden tiettyjen asioiden löytäminen löytyy ehkä vain haahuilemalla... en tiedä... Jos tietäisin kertoisiin...

[Aukikco]

Järki ei oikeastaan auta meitä muutakuin siinä, että voimme valehdella itselle ja muille...

Musta tää on vastenmielisen dogmaattisesti ja absoluuttisesti ilmaistu.

[Dexma]

Järki ei oikeastaan auta meitä muutakuin siinä, että voimme valehdella itselle ja muille...

Musta tää on vastenmielisen dogmaattisesti ja absoluuttisesti ilmaistu.

Olet kyllä oikeassa... Järki oikeastaan voi auttaa, meitä valehtelemaan itsellemme, järki voi auttaa meitä ohjelmoimaan itsemme uudestaan, me voimme järjen avulla valehdella muille, toisaalta se on vain yksi niistä tavoista... Me voimme, myös valehdella itsellemme ilman tietoisesti järkeä käyttämällä... hiihii... Toisaalta järjen avulla voimme tehdä uudelleen ohjaamista, TOISAALTA uudelleen ohjaus on uusi mindtrick... Mutta sitä se voi olla, voit myös järkeillä itsesi erittäin tyytyväiseen tilanteeseen itsellesi, ja olla tämän jälkeen jopa dogmaattinen ehkäpä jopa absoluttinen...


(KATO AUKIKCO MÄÄ ALAN PIKKU HILJAA OPPIMAAN!)

[Tofupekoni]

Kuinka harvoin on liian harvoin?

imhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimho

Ei koskaan on liian harvoin. Loppu on itsestä kiinni.

Tietty tohon, ei koskaan -kuuluu se, että saa edes yhden todellisen psykedeelisen kokemuksen, eikä mitään tissuttelua. Tai jos ei toimi, niin luovutetaan heti. Vaikuttaa välillä siltä, että täällä foorumilla roikkuu paljonkin porukkaa, jotka ei ole saanut kunnollista psykedeelistä kokemusta, vaan toimivat "asiantuntioina" jonkun pikku annosten siivellä.

En tarkota, että annostus olis kaiken alku ja loppu, mutta kokemuksen intensiivisyyden kannalta ja tiettyjen psykedeelien olemukseen tutustumisen kannalta sillä tuntuisi olevan paljonkin merkitystä. Esim. minun on vaikea uskoa, että alle gramman sienisatsilla saisi esille sienten olemusta. Jos ei oteta huomioon mitään buustaajia, koska ne on yleensä kokemuksen bustaajia, tai ainakin henkisyyteen vaikuttavia.

imhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimho

[tRip]

imhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimho

Esim. minun on vaikea uskoa, että alle gramman sienisatsilla saisi esille sienten olemusta. Jos ei oteta huomioon mitään buustaajia, koska ne on yleensä kokemuksen bustaajia, tai ainakin henkisyyteen vaikuttavia.

imhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimhoimho

Omalta kohdaltani sanoisin, että pienet määrät sisältäisivät ihan yhtälailla psykedeliaa kuin suuretkin.
Ja eri ihmisillä on myöskin erilainen kyky vastaanottaa tuota 'informaatiota', joten kaikkea tuskin kukaan saa irti psykedeelin 'sanomasta.'
Jotkut nauttivat enemmän intensiivisestä höykytyksestä kun taas jotkut vähemmän intensiivisestä, mutta silti antoisasta matkailusta.

Mutta olet tavallaan ihan oikeassa. Jos pelkästään on popsinut pieniä määriä esim tatteja, ei voi tietää sen koko olemusta kokeilematta suurempia annoksia.
Mutta kun se tietty raja on ylitetty ja on herkistynyt psykedelialle. Niin tällöin pienilläkin annoksilla voi päästä yhtä upeisiin psykedeelisiin oivalluksiin ja visioihin käsiksi kuin suurilla intensiivi-annoksilla.

Useinmiten nykyään itse suosin vain pieniä annoksia psykejä.
Liian suuresta määrästä jää paljon saamatta irti. tai se on erilaista. Se menee enemmän vain oman mielentilan hämmästelyyn kuin oman itsensä kehittämiseen.

Jokainen meistä on erilainen.. Liika mitä tahansa on liikaa

[Aukikco]

TOISAALTA uudelleen ohjaus on uusi mindtrick...

Niin, sehän on tietyssä mielessä se pointtikin. Metaohjelmoijan takana on uusi metaohjelmoija jonka takana on taas uusi metaohjelmoija, fraktaalisen loputtomasti. Mutta pointtina on se, että metaohjelmointi saa meidät jatkuvasti paremmin ja paremmin saavuttamaan sen, mitä oikeasti tahdomme saavuttaa. Tahdomme, siis vähän siinä mielessä kuin "Free will is the ability to gladly do what one must do, kuten Jung joskus sanoi. Ohjelmointi vapauttaa kuuntelemaan sisäistä ääntä, sitä joka on erillään haluista ja vieteistä.

Mutta sitä se voi olla, voit myös järkeillä itsesi erittäin tyytyväiseen tilanteeseen itsellesi, ja olla tämän jälkeen jopa dogmaattinen ehkäpä jopa absoluttinen...

Voi, mutta se ettei tee mitään on luultavasti paljon kamalampi tilanne - äärimmäisen harva ihminen on tarpeeksi tyytyväinen itseensä. Ihmiset luulee että tyytyväisyydestä on välttämättä seurattava se ettei halua kehittyä koska ajattelee olemansa valmis. Siinä on taas yksi psykoottinen ajatus - eikö ennemminkin niin että tyytyväisyydestä seuraa se että voi myöntää virheensä, riisuutua alastomaksi ja sen kautta kasvaa?

(KATO AUKIKCO MÄÄ ALAN PIKKU HILJAA OPPIMAAN!)

Niin me kaikki vähitellen teemme (:

[Thoxium]

Kehitys ei pääty ja aina voi oppia uutta, kun on sisäistänyt oppimansa osaksi itseään on valmis oppimaan lisää. Jos uutta oppia tulee liian paljon ja liian nopeasti, niin siinä ei välttämättä kerkeä sisäistämään ja ymmärtämään sitä täysin, niin jossain vaiheessa huomaakin pudonneensa kärryiltä. Kyllä sitä itse tietää ja tuntee milloin on valmis oppimaan uutta.

[Aukikco]

Oppimaan oppiminen on muuten helvetin mahtavaa. Evoluutio evolutioituu, siksi vauhti kiihtyy.

[tRip]

Mä oon valmis.. Mulle ei vaan anneta tilaisuutta. tai mahdollisuutta.
Mut siks spontaanius kunniaan.

Kun on tunne että on aika ottaa psykee-deelii, niin mikäs siinä..

Kaikki on mahollista

[Pentabarf]

Joskus meni tatteja kerran viikossa (aina samalla annostuksella) ja jo parin kerran jälkeen se hämmästely, sekä uudet ideat, muuttuivat vain rennoksi löhöilyksi ja fraktaalien katseluksi. Nykyään tulee harvakseltaan syötyä, mutta kuitenkin epäsäännöllisen säännöllisesti, jotta pysyy oikealla taajuudella.

Pidemmänpuoleisen tramalkuurin jälkeen kyllä huomasi, että tarvitsee isomman annoksen päästäkseen sen egomuurin yli, jonka jälkeen pystyi taas matkailemaan sujuvasti pienemmilläkin annoksilla. 2-3g on ollut se sopivaksi todettu avain. Liian pienellä annoksella tulee jotenkin vain haikea olo ja liian suurella alkaa bodyloadia olemaan niin paljon, että matkailu on todella epämiellyttävää fyysisesti.

Viimeksi sain selän hajotettua kun nappasin sen 4g ja makasin sängyllä huonossa asennossa varmaan 3h putkeen liikkumatta ikkunat kiinni heltessä. Ei tajunnut, että huone on kuin sauna, ennen vaimon huomautusta asiasta.

[Aukikco]

Joskus meni tatteja kerran viikossa (aina samalla annostuksella) ja jo parin kerran jälkeen se hämmästely, sekä uudet ideat, muuttuivat vain rennoksi löhöilyksi ja fraktaalien katseluksi.

Tän takia on musta tosi tärkeetä viedä se psykedeelisen kokemuksen intensiteetti arkiolotilaan - opetella kokemaan täysillä aina halutessaan. Sen seurauksena myöskään psykedeelimatkojen kiihkeys ei vähene missään määrin.

[Thoxium]

Mielestäni meditaatio kannattaa aloittaa siinä vaiheessa kun tuntuu olevan saanut perustuntuman itseensä ja psykedeliaan. Todella paljon helpommin pääsee meditaatioon mukaan kun on ollut aikasempaa kokemusta psykedeliasta, muistelen kun tutkin meditaatiota ennen deelikokemuksiani, niin en osannut enkä ymmärtänyt siitä mitään, sillä kukaan ei opastanut. Psykedeelien avulla on oppinut taidon syventyä tajuntaan ja ajatuksiinsa. Itseäni rupesi kiinnostamaan meditaatio itse asiassa enemmän kuin psykedeelit.

Mediaatiolla etenee juuri niin paljon kuin pystyy etenemään, siinä oppii tuntemaan itsensä varovaisesti mutta varmasti. Psykedeelit taas saattavat heittää vähän liiankin rajusti psykedeliaan. Meditaatio ja psykedeelit varmasti ovat hyvä yhdistelmä, kunhan aluksi aloittaa mediaatiolla ja sitten deeleillä tavallaan nopeuttaa ja voimistaa etenemistä. Pitääkin koittaa seuraavan kerran.

[Aukikco]

On kyllä jännää kuinka moni ihminen saa meditaatiosta kiinni vasta psykedelisoiduttuaan (:

[Pentabarf]

Joskus meni tatteja kerran viikossa (aina samalla annostuksella) ja jo parin kerran jälkeen se hämmästely, sekä uudet ideat, muuttuivat vain rennoksi löhöilyksi ja fraktaalien katseluksi.

Tän takia on musta tosi tärkeetä viedä se psykedeelisen kokemuksen intensiteetti arkiolotilaan - opetella kokemaan täysillä aina halutessaan. Sen seurauksena myöskään psykedeelimatkojen kiihkeys ei vähene missään määrin.

Meinasitko ihan roskien lajittelun ja tiskaamisen ihanuutta?

[Aukikco]

Meinasitko ihan roskien lajittelun ja tiskaamisen ihanuutta?

Miksei? Onhan se nyt aika selvää ettei kokemusten kiehtovuus merkittävimmissä osin synny kokemusten aiheuttajasta vaan siitä joka kokee ja hänen suhtautumisestaan. Toki tietynlaiset kokemukset ovat jo lähtökohtaisesti ihan helvetin intensiivisiä, mutta nekin opettavat oppimishaluiselle niistä mekanismeista joka saa hänet pitämään kokemiaan asioita kiinnostavina.

Tietysti on selvää että jotkut kokemukset tuntuvat silti kokonaisuudessaan, ts. kokijan asenne + kokemuksen olemus, paljon puoleensavetävämmiltä kuin toiset. Sen vuoksi en esimerkiksi työskentele tiskaajana - koen että minulla on tärkeämpiäkin kohteita joihin kanavoida energiaani. Silti, silloin kun "joudun" joka tapauksessa tiskaamaan, odottelemaan bussia tai tekemään muita sellaisia asioita joita ihmisillä on yleensä tapana pitää pitkästyttävinä, en yksinkertaisesti näe mitään syytä olla heittäytymättä kokemukseen maksimaalisella intensiteetilla. Tylsistyminenkin on helvetin mielenkiintoinen mielentila kun sille antautuu. Ja ovathan arkiset, muka tylsät asiat nyt oikeasti helvetin kiehtovia. Opettavat aina jotain jos oppimiselle on avoinna.

[miymau]

Kerran viikossa olis mulle ainaki hiuka liian usein, alkaa "selvin" päin oleminen olee aika laimeeta. Mut kyl kahen viikon pitunen sienitrippi oli suht opettavainen kokemus, sitten ku yks ilta napsin yli 150 sientä, seisoin vaan parvekkeellaa ja itkin ja nauroin ettei nyt oo kaverit iha hyvä olo Alko menee trippi siin vaihees sellaseen suuntaa että tuntu että olis revitty tuhantee osaan ympäri maailmaa. Meni sekasi

[tRip]

Mä taidan olla jo pysyvällä matkalla, jossain vielä tuntemattomassa maailmassa, jossa on loputtomiin ammennettavaa..
Kohti parempaa elämää.
Mikäs tässä :)

Psykedelia on hieno polku, mutta kannattaa varoa eksymästä sen loputtomiin syövereihin.

[Jeshu]

Kerran viikossa olis mulle ainaki hiuka liian usein, alkaa "selvin" päin oleminen olee aika laimeeta. Mut kyl kahen viikon pitunen sienitrippi oli suht opettavainen kokemus, sitten ku yks ilta napsin yli 150 sientä, seisoin vaan parvekkeellaa ja itkin ja nauroin ettei nyt oo kaverit iha hyvä olo Alko menee trippi siin vaihees sellaseen suuntaa että tuntu että olis revitty tuhantee osaan ympäri maailmaa. Meni sekasi

150