Claridad, narsismi, skeptisyys yms.

[aphos]

Yksi tajuttomimmista tavoista kategorisoida on jaotella ihmiset "tunneihmisiin" ja "älykköihin." Ainakin mun on omakohtaisesti täysin mahdotonta sanoa, että onko intuitio jotenkin ratkaisevammassa roolissa kuin älylliseen ongelmanratkaisukykyyn perustuva toiminnanohjaus. Jotenkin niin, että toiminta on tunnevetoista

En kategorioi ketään, mutta kuitenkin tavallaan ns. egosta vähentyminen tai ainakin irtaantuminen on kaikille terveellistä.

Sanoisin vaan, seek wisdom, not happiness, mutta jätkä sen taitaa tietää joka tapauksessa.

[Swampthing]

[off]

Hyvä keskustelu. Osaa tästä oli tosi vaikea sisäistää, tosin.

Koska nyt niin villisti off-topicissa ollaan, niin onko tämä claridad ihan oikeasti yleinenkin ilmiö? Deelipäästä tulee maailman paras ihminen kun DMT on näyttänyt TOTUUDEN, häh?

Sitäkään en ymmärtänyt miten Touchetin tunteminen liittyi tuohon.

Mut hyvii linkkei ja puheita, kiitos taas.

[aphos]

[off]

Hyvä keskustelu. Osaa tästä oli tosi vaikea sisäistää, tosin.

Koska nyt niin villisti off-topicissa ollaan, niin onko tämä claridad ihan oikeasti yleinenkin ilmiö? Deelipäästä tulee maailman paras ihminen kun

DMT on näyttänyt TOTUUDEN, häh?

Ei välttämättä.

Sitäkään en ymmärtänyt miten Touchetin tunteminen liittyi tuohon.

Mut hyvii linkkei ja puheita, kiitos taas.

Party Party

[_FOOL_]

Vitsi mä ihailen joidenkin teidän sanavarastoja ja artikulaatiota. For real!

Mä näkisin et mun pahin ongelma on just toi mitä Touchet tuossa mainiosti esitti, että kun yritän muuttaa sanalliseen muotoon jotakin elävää ja itselleni varsin todellista ideaa, katoan sen mukana alueelle, jossa en enää keskustele muiden kanssa, vaan käyn monologia, jonka riippumattomuuden korostus ja lokeroimisen tarve saa koko tekstin vaikuttamaan hyvin dogmaattiselta ja kirjoitusasukin muuttuu helposti narsistiseksi. Tavallaan unohdan, että kyse on ainoastaan minun kokemuksestani. Tämä tosin tekee juuri sen ristiriidan kun shamanismia yrittää selittää toiselle; oma kokemus on ainoa todellinen ja luotettava lähde selitykselle, mutta samalla sen näkee myös toisen ihmisen kokemuksena. Claridad tekee tästä omasta kokemuksesta vielä niin "ainutlaatuisen" että selittäminen muuttuu saarnaamiseksi ja oman todellisuuden opettamiseksi toiselle. Se mitä itseasiassa luulen saavani aikaan, kääntyy sitä vastaan heti, kun sen yrittää pukea sanoiksi.

Paljon olis sanottavaa, mutta en nyt löydä sanoja kuvaamaan sitä oikein ja siksi pysyttelen vaiti. Näiden asioiden jahkaamisessa ei todentotta ole päätä eikä häntää.

Claridad on eräänlainen narsistinen psykoosi, jossa oma kokemus nähdään ainutlaatuisuutensa takia toisten kokemuksia rikkaampana. Tästä voi lukea esim. tuolta:

http://www.heartoftheinitiate.com/libra ... imal-trick

http://www.heartoftheinitiate.com/libra ... f-claridad

http://www.heartoftheinitiate.com/libra ... d-claridad

Claridadissa, kuten kaikessa muussakin on myös käänteinen puoli ja se on tosi arvokas kokemus joka kerta. Itseasiassa tämän claridadin johdosta kadoksissa ollut pyrkimykseni ymmärtää psykonauttimaista lähestymistapaa(huomaa lokerointi) vapautui ja suurin vaikuttaja siihen on että sain claridadin aiheuttaman purkaukseni avulla käyntiin erinomaisen keskustelun, jonka jälkipyykistä pystyin oivaltamaan ne asiat, joita tarvitsinkin. Kiitos siitä kuuluu intelektuellille keskustelijakunnalle täällä!

[Ahab]

Koska nyt niin villisti off-topicissa ollaan, niin onko tämä claridad ihan oikeasti yleinenkin ilmiö? Deelipäästä tulee maailman paras ihminen kun DMT on näyttänyt TOTUUDEN, häh?

Noissa linkeissä puhutaan lähinnä jostain vakavammasta profeettatripistä mutta omasta kokemuksesta näkisin että on myös miedompaa ja arkisempaa claridadia, jonka pauloissa olen itsekkin ollut varmaan suurimman osan kuluneesta vuodesta kunnes viimeisen parin kuukauden tapahtuman on selvittäneet pään. Mun kohdalla se oli ehkä jonkinlaista liiallista tiedepäissään olemista. Ylimielisyys, dogmaattisuus, takertuminen, yksi ainoa tie kaikille, ei empatiaa, keskivertoa parempi.
Mutta juuri sun kommentit on monesti tärähtänyt päin näköä että ei vittu mähän se pelle olinkin. Ehkä sulla on hyvä vastustuskyky claridadiin. Siellä ravintolassa kun nähtiin porukalla niin FOOL sanoi sitä että naiset pitää jalat maassa mutta sä sanoit et sun mielestä se on paskaa että ei päde ainakaan suhun. Mulla on enemmänkin samanlainen kokemus tosta just kun FOOLilla mutta niinhän se taitaa olla ettei pidä yleistää kumpaankaan suuntaan.

Lohkaisen tämän keskustelun omaksi ketjukseen.
Oikeastaan suurin osa Mielenkiinto huumeisiin hävinnyt ketjusta on myös tätä samaa keskustelua.
Lainaan vielä yhden vanhan Kalastajan viestin Ayahuasca ketjusta kun claridad mainittiin tällä forumilla ensimmäisiä kertoja.

TIHKAL:ssa Ann kirjoittaa samasta asiasta nimellä inflation. Kannattaa lukea. Jokelan jutun yhteydessä oli jo jotain mainintaa asiasta. TIHKAL on muutenkin aika poppiskamaa joka suunnalta. Aika paljon tarinaa siitä, miten pelata peliä. Kukaan ei kuitenkaan pelaa yksin, vaikka tavallaan pelaakin, joten ihan hyvä ottaa vinkkejä kokeneemmilta. Claridad/inflationin ylittäminen on mielestäni hyvin tärkeä osa onnistunutta peliä. Helppoa se ei tietenkään ole. Muutos pelottaa. Pelko sattuu. Takertumista asiasta toiseen, kunnes lopulta kenties toivottavasti oivaltaa olla takertumatta.

Inflation, n. An exhilarating sense of self-importance, self-validation and fearless power. It is essential that any researcher seeking insight into the workings of the human experince this radiant state at least once, in order to learn its nature and, by contrast, the nature of a normal, well- balanced state of integration and self-validation. It is also important to his/her understanding of psychological inflation in emotionally disturbed people and in the rulers of certain nations.

TIHKAL: Glossary, sivut 605-606

Ehkä oma claridadini on ollut enemmän tuon kuvauksen mukainen ja totean myös että oli yhtä tärkeää kokea se kuin päästä siitä yli.

[bom]

Pätee koko psykeskeneen

Mitä luulet, mistä se johtuu?

Ja onko tällaisessa itsekusetuksessa jotakin vikaa? "Autenttista shamanismia" ja kasvien sielunelämää fiilistelevät ihmiset kuitenkin usein omaksuvat muutamia kanssaihmisiäkin hyödyntäviä meemejä, vaikka pohjimmiltaan kaikki olisikin pelkkää esitystä.

Ja mistä sitä tietää? Ehkä ne tyypit on oikeasti oivaltaneet jotakin; ehkä se pinnallinen paska on tarpeeksi hyvää kaikille muille, ja me ymmärtämättömät koitamme turhaan tavoittaa jotakin syvällisempää totuutta.

Uskaltaudunpa heittämään näkökulman, että pätenee koko ihmiskuntaan: Meemit, todellisuustunnelit, jaetut sosiaaliset näkemykset jne.

Ihmiset vaikuttaisi ihan luonnollisesti rakentavan näitä kommunikoidakseen muiden ihmisten kanssa sanoilla. Tosin tuppaa unohtumaan että kartta ei ole maasto, ja koetaan uhkaa kun oma ajatusmaailma asetataan kyseenalaiseksi. Etenkin psykedeelisissä kokemuksissa on mahdollisuus tavoittaa valtava merkityksen tuntu, joka paremman puutteessa puetaan sanoiksi ja sitten jotain käsitteellistä ilmausta puolustetaan kynsin ja hampain.

Että onko siinä vikaa? No ahdasmielisyyshän voi tunnetusti tappaa. Onneks ei aina, joudutaanhan me elämään sen kanssa.

Kysymys shamanismin autenttisuudesta, pinnallisesta ja todellisesta totuudesta on kanssa aikamoisia Pandoran Lippaita.

Mietin tässä vielä tota, että mikä psykonautin ja shamaanin ero todellisuudessa on, sillä näiden välille ei voida vetää mitään selkeää rajaa. Shamanismi on modernissa maailmassa perinteitä kunnioittavaa, jossa rituaalit, henget, symboliikka, arkkityypit jne... koristavat ja selittävät psykedeelistä kokemusta.

Ite oon miettiny vähän samalla tavalla. Shamanismihan kuvaa ilmiötä millä on tunnistettavasti tosi pitkät perinteet monessa kulttuurissa, tosin psykonautismi on uudempi 1900-luvulla syntynyt ilmiö mikä näyttää syntyneen tiedon ja aineiden saatavuuden seurauksena. Psykonautismiin mahtuu vaikka minkälaista sekalaista sillisalaattia: Otetaan vaikka pari lappua happoa ja päälle sieniä, laitetaan taikuri-hattu päähän ja lauletaan Finlandia-hymniä. Tai ihan mitä vaan. Perinteinen shamanismi taasen sijoittuu tiettyyn yhteiseen maailmankuvaan jossa kaikilla kokemuksilla on paikkansa ja selityksensä, jotka shamaani osaa osoittaa rituaaleihin osallistuville.

Vitsi mä ihailen joidenkin teidän sanavarastoja ja artikulaatiota.

Äh, näyttää vaan keskenkasvuiselta pätemisyritykseltä.

Noissa linkeissä puhutaan lähinnä jostain vakavammasta profeettatripistä mutta omasta kokemuksesta näkisin että on myös miedompaa ja arkisempaa claridadia, jonka pauloissa olen itsekkin ollut varmaan suurimman osan kuluneesta vuodesta kunnes viimeisen parin kuukauden tapahtuman on selvittäneet pään. Mun kohdalla se oli ehkä jonkinlaista liiallista tiedepäissään olemista.

Tätä näkökulmaa yritin ylempänä tuoda esiin. Toki varmaan psykedeelisillä kokemuksilla on kyky tuottaa suuremman luokan flippaamisia ja egokuvitelmia, mutta toisaalta elämähän on matka - psykedeelinen sellainen, ja kyvykäs aiheuttamaan meille vaikka minkälaisia kuvitelmia. Eiköhän me olla jokainen oman totuutemme profeettoja.

[Ahab]

Narsistinen mania vois kans kuvata. On se tosi motivoivaa kuitenkin

Aiheeseen liittyen kannattaa kuunnela Risto Juhanin levy Luuranko http://www.myspace.com/ristojuhani

EDIT: bom Finlandia-hymni on muuten tosi hyvä

[aphos]

Mun silmissä ainakin pisteet tippuu, jos huomaan, että joku on täysin kykenemätön itsekritiikkiin tai ei pysty näkemään itseään ulkopuolelta. Myöskin ihmisten tapa keskustella niin, että jotain raukkaa pitää aina tumpata tai olla ottamatta huomioon on tosi epätahdikasta.

Kyllä tämä nykypäivän meininki on kyllä.. pelleä

[Kalastaja]

Vitsi mä ihailen joidenkin teidän sanavarastoja ja artikulaatiota.

Äh, näyttää vaan keskenkasvuiselta pätemisyritykseltä.

Nyt on kyl ihan pakko kompata.

Sanoisin vaan, seek wisdom, not happiness

Tää on kyl niin perseestä revitty kannanotto et hohhoh. Ja miten noiki sulkis toisensa pois. Kattoo vaikka Learya. Varmasti yksi viisaimmista ihmisistä 1900-luvulla, ja minkälaisessa asennossa sen suu on kaikissa kuvissa ja videoissa?

[Touchet]

Vitsi mä ihailen joidenkin teidän sanavarastoja ja artikulaatiota.

Äh, näyttää vaan keskenkasvuiselta pätemisyritykseltä.

Nyt on kyl ihan pakko kompata.

Mä tykkään enemmän (pragmaattisesta) kielenkäytöstä kuin yksioikoisesta sisällöstä. Spesifisellä merkityksellä ladatut sanat on vähemmän ympäripyöreitä. En esimerkiksi ole koskaan ymmärtänyt, että mitä "päteminen" tarkoittaa. Asenteellista kielenkäyttöä jne. voi pyrkiä välttämään ja sanoa suoraan, että missä mennään mönkään.

[aphos]

Tää on kyl niin perseestä revitty kannanotto et hohhoh. Ja miten noiki sulkis toisensa pois. Kattoo vaikka Learya. Varmasti yksi viisaimmista ihmisistä 1900-luvulla, ja minkälaisessa asennossa sen suu on kaikissa kuvissa ja videoissa?

Sä et vaan tajuu

[Kalastaja]

Totta kai spesifisillä sanoilla on paikkansa ja sitä rataa, mutta usein(miten) hifistely ja sivistyssanoilla runkkailu on vaan pätemistä. En nyt sano, että nimenomaan tässä ketjussa olisit sitä tehnyt mut noin yleisesti.

Pätemisellä tarkoitetaan sitä kun yritetään korostaa omaa asemaa muiden silmissä esimerkiksi leuhkimalla omaisuudella, lihaksilla, sanavarastolla tai vaikka omalla lapsella. Halutaan siis saada muut sanomaan vau mikä tyyppi, onpa se hyvä. Joillekin ellei nyt kaikille tulee kuitenkin hyvä olo siitä kun saavat arvostusta osakseen.

Sanoisin vaan, seek wisdom, not happiness

Tää on kyl niin perseestä revitty kannanotto et hohhoh. Ja miten noiki sulkis toisensa pois. Kattoo vaikka Learya. Varmasti yksi viisaimmista ihmisistä 1900-luvulla, ja minkälaisessa asennossa sen suu on kaikissa kuvissa ja videoissa?

Sä et vaan tajuu

Ok. [Tähän joku hassu hymiö]

[aphos]

Siis Touchetistako tässä nyt puhutaan?
Joo, aletaan kaikki sorsia joukolla sitä

[Kalastaja]

Mikä vittu sun ongelma on?

Kai sitä saa sanoa mitä haluaa kenelle haluaa. Ei se tarkota, että mulla henkilöä vastaan jotain olis jos sanon jotain sen keskustelutyylistä tai argumentoinnista.

[Touchet]

Pätemisellä tarkoitetaan sitä kun yritetään korosta omaa asemaa muiden silmissä esimerkiksi leuhkimalla omaisuudella, lihaksilla, sanavarastolla tai vaikka omalla lapsella. Halutaan siis saada muut sanomaan vau mikä tyyppi, onpa se hyvä. Joillekin ellei nyt kaikille tulee kuitenkin hyvä olo siitä kun saavat arvostusta osakseen.

Ihminen on tuomittu esittämään itseään parempaa tai huonompaa.

Ei, ei se ole näinkään.

Ihminen on tuomittu esittämään omaa itseään.

[Kalastaja]

Ei oo ihmisyys aina helppoo ei.

[tRip]

Ei oo ihmisyys aina helppoo ei.

No ei kyl ..! Varsinkin ku on löytäny itestään kaikki noi 'sairaat' puolet. Mut ei se sitä tarkota että olisin niitä. Noi piirteet on jokaisessa meissä.
Mut mä oon vaan mä. kait vaan sen pitäis riittää, tai jos ei riitä, niin eipähän o mun ongelma
Riittää??? riitänkö muille, wtf.. mä oon kummallisella päällä tänään. Vittu mä oon vaan mä

[_FOOL_]

Mulla on sellainen näkemys, että pyrkimys harjoittaa "autenttista shamanismia" on vain tarvetta kuulua johonkin. Ei sen pyhitetympää toimintaa, kuin "true to the scene"-musiikkikulttuurimeininki tai "oman" jääkiekkojoukkueen kannattaminen.

En aivan tavoita sitä mitä tarkoitat autenttisella shamanismilla. Perinteinen shamanismi elää toki enää hyvin harvoissa kulttuureissa, mutta uusshamanismia esiintyy myös länsimaisessa maailmassa. Shamanismi on ihmisessä itsessään ja tulee aina olemaankin, tapahtuipa harjoittaminen ennen kulttuureja tai modernissa maailmassa. Lähtökohdat ovat erilaiset; perinteistä shamanismia harjoitettiin muunmuassa silloin kun ei ollut olemassa länsimaalaista lääketiedettä ja harjoitetaan edelleen siellä missä länsimaalaista lääketiedettä ei shamanistisen perinteen takia edes tarvita. Uusshamanismia syntyy modernin maailman ihmisessä oma-aloitteisesti, ilman kulttuurillisen tai yhteisöllisen perinteen tukea, mutta sen syntymekanismi on edelleen sama ja toisaalta uusshamanismiksi katsotaan myös shamanismia jota harjoitetaan muun uskonnon tai elämänkatsomuksen ohella. Shamanismia harjoitetaan, koska koetaan että siitä on hyötyä, ei siksi että kuuluttaisiin johonkin määrittelemättömään joukkoon.

Mietitäänpä, että jos haluat ryhtyä "shamaaniksi," näkijä-parantajaksi - Tämä ei oikein käy yhteen shamaanin perinteisen roolin kanssa: He ovat olleet yhteisön eksternaalisia arvioijia, erakkomystikkoja, jumalten hulluja, jne ... korkean transliminaliteetin omaavia kaleidoskooppi-tutkimusmatkaajia, jotka sattuvat poikkeamaan raiteilta siinä määrin, että järjestäytynyt yhdyskunta kykeni kriisitilanteen kohdatessaan ottamaan huomioon myös vaihtoehtoisen (radikaalimman) näkemyksen siitä, mihin suuntaan pitäisi kehittyä. Kun metsästäjä-keräilijäkulttuuri alkoi muuntumaan kompleksisemmaksi, myös arkaaisen näkijä-parantajan rooli jakaantui ja otti uusia muotoja: Hovinarri, bardi, taidemaalaaja, lääkäri, pappi, filosofi jne. Yksikään näistä aloista ei korvannut shamanistista perintöään, vaan yksinkertaisesti evolvoitui uudelle tasolle.

Shamanismin "kutsu" ihmisessä on aina hyvin samankaltainen, ellei kiinnostus sen harjoittamiseen ole pelkästään tutkimuksellinen ja kokeileva, sanoisinko objektiivinen, kuitenkin sillä määreellä että se otetaan esim. psykologian, lääketieteen tai vaikka uskonnon harjoittamisen apuvälineeksi. Kutsulla tarkoitan tässä sitä tapahtumaa, joka avaa shamanistisen viisauden ihmisessä. Tällainen tapahtuma on perinteisen, tietokirjallisuuden mukaan shamanismin yksi suurimpia tunnusmerkkejä. Sen katsotaan/katsottiin myös olevan merkki shamaanin luontiasista kyvyistä. Kutsu koetaan joko psykoottisen episodin, jonkun kärsimyskokemuksen tai muun vastaavanlaisen kriisin jälkeen unessa tai jossakin muussa muuttuneessa tajunnantilassa. Shamanismi "herää" ihmisessä profaanin maailman tasolla sieltä, missä se on uinunut ihmisen tukahdutettua sen elämänsä varrella.

Shamanismin herääminen ei tapahdu tuosta vaan, eikä sitä voi itse pakottaa. Ihmisen elämän voidaan katsoa koostuvan erilaisista initiaatioista, joissa se kehittyy kohti itsensä tiedostamista. Initiaatiot voivat olla syntymän ja kuoleman lisäksi, pelkotiloja, psykooseja, surua, vihaa, menetystä... jne. Shamanismin heräämiseen tarvitaan tällainen initiaatiokokemus. Monet ymmärtävät inititaatiokokemuksensa syyt vasta shamanismin "herättyä" heissä. C.G Jung on esim todennut, että jokainen ihminen kasvaa tällaisten initiaatioiden kautta, mutta perinteisen ja modernin ihmisen kulttuurit eroavat siinä määrin toisistaan, että perinteisessä yhteisössä tätä inititaatiota pidetään arvossaan ja sitä ymmärretään, kun modernissa maailmassa sitä läpikäyvää hyljeksitään ja hänet todetaan eri tavoilla sairaaksi. Toisinaan inititaation aikana ihminen vetäytyy omiin oloihinsa ja kokee vahvoja pelkotiloja tai muita psykottisiksi määriteltyjä episodeja, joista kuitenkin parannutaan. Näiden initiaatiokokemusten seurauksena ihminen vahvistuu ja kasvaa, jolloin voi syntyä myös kutsu shamanismiin. Toinen ja meidän modernissa maailmassamme yleisempi tapaus on, että ihminen ei tämän initiaatiojakson aikana saa tukea yhteisöltään ja syrjäytyy näin vielä pahemmin sillä seurauksella, ettei löydä enää takaisin psykoottisesta maailmastaan. Nämä ihmiset ovat omien luokitustesi mukaisia; yhteisön eksternaalisia arvioijia, erakkomystikkoja, jumalten hulluja, jne ... korkean transliminaliteetin omaavia kaleidoskooppi-tutkimusmatkaajia. Tällaisen kokemuksen kokevan ihmisen pahin vihollinen, eli kulttuuri, tekee tämän ihmisen palaamisesta vaikeaa, koska määrittelee ja lokeroi tämän ihmisen joksikin muuksi, kuin arvostettavan ja täysin luonnollisen initiaation läpikäyväksi ihmiseksi.

Täällä(kin) ismit ja ajatusmallit ovat pelkkiä astinlautoja, romantisoituja näkemyksiä positioista.

Tämäkin on hienosti muotoilu, mutta ei kyllä pidä paikkaansa. Jos esim. shamanismi on romantisoitu näkemys positiosta, niin miksi se kuitenkin toimii ja miksi sen avulla ei kuitenkaan saavuteta mitään muuta kuin vähintäänkin kieroja katseita nyky "positioissa". En tiedä vielä ketään, joka olisi millään tapaa hyötynyt siitä, että ilmaisee olevansa shamaani tai harjoittavansa shamanismia. Shamaani tietää tämän vaikutuksen itsekin, eikä muunmuassa tämän takia kutsu koskaan itseään shamaaniksi.

Miksi ihmeessä meidän tulisi revitalisoida puskajussien padankeittelyä, johon ei ole edes minkäänlaista ensi käden kosketusta?

Tarkoitat varmaan että sinulla ei ole siihen minkäänlaista ensikäden kosketusta? Kuinka voit yleistää mitään tällaista kun et selvästikkään omaa kokemusta asiasta. Ja vastatakseni kysymykseesi miksi; No ensinnäkin, shamanismi on syntynyt ennen kulttuureja, historian kirjoja ja runollisuutta. Se on olemassa vieläkin ja edellämainittujen asioiden jälkeenkin muuttumattomana ja alati mukautuvana, vaikka nämä ovatkin omalta osaltaan vieraannuttaneet sitä erille ihmisestä itsestään. Shamanistinen tieto on jokaisessa ihmisessä, joten siihen tutustuminen syventää itsetuntemusta ja kasvattaa ihmistä. Shamanismin avulla voimme vähentää nykypäivänä elimistöjemme läpi kulkevaa kemikaalivirtaa ja se tukee terveiden elämäntapojen vaalimista. Shamanismin avulla voi voittaa kuoleman pelkonsa. Tässä nyt vaan muutama esimerkki, joka koskee useaa modernia ihmistä, näin muutaman mainitakseni.

Vitsi mä ihailen joidenkin teidän sanavarastoja ja artikulaatiota.

Äh, näyttää vaan keskenkasvuiselta pätemisyritykseltä.

Moni kakku päältä kaunis.

[Touchet]

_FOOL_, hieno ja selkeä postaus. Taidamme molemmat olla samaa mieltä siitä, että shamanismissa ismien takana on kyse jostakin hyvin essentiaalisesta elementistä inhimillisen olemassaolon skaalassa. Shamanismi isminä on vain länsimaisen antropologian antama kattonimitys niille piirteille, jota ns. tuonpuoliseen initioutuminen tuo esiin niihin terveesti suhtautuvissa yhdyskunnissa. Shamanismiin voi samaistua isminä, jolloin on tietyntyyppisen ajattelun harjoittaja, tai voi shamanisoida.

The opposite type of psychotic patient, on the other hand, a pitiful thing to behold, has dropped into a snake-pit deep within. His whole attention, his whole being, is down there, engaged in a life-and-death battle with the terrible apparitions of unmastered psychological energies-which, it would appear, is exactly what the potential shaman also is doing in the period of his visionary journey. And so, we have next to ask what the difference is between the predicament of the "essential schizophrenic" and that of the trance-prone shaman: to which the answer is simply that the primitive shaman does not reject the local social order and its forms; that, in fact, it is actually by virtue of those forms that he is brought back to rational consciousness. And when he has returned, furthermore, it is generally found that his inward personal experiences reconfirm, refresh, and reinforce the inherited local forms; for his personal dream-symbology is at one with the symbology of his culture. Whereas, in contrast, in the case of a modern psychotic patient, there is a radical breakoff and no effective association at all with the symbol system of his culture. The established symbol system here provides no help at all to the poor lost schizophrenic, terrified by the figments of his own imagination, to which he is a total stranger; whereas, in the case of the primitive shaman, there is between his outward life and his inward a fundamental accord.

-- Joseph Campbell: Schizophrenia: the Inward journey

[_FOOL_]

_FOOL_, hieno ja selkeä postaus. Taidamme molemmat olla samaa mieltä siitä, että shamanismissa ismien takana on kyse jostakin hyvin essentiaalisesta elementistä inhimillisen olemassaolon skaalassa. Shamanismi isminä on vain länsimaisen antropologian antama kattonimitys niille piirteille, jota ns. tuonpuoliseen initioutuminen tuo esiin niihin terveesti suhtautuvissa yhdyskunnissa. Shamanismiin voi samaistua isminä, jolloin on tietyntyyppisen ajattelun harjoittaja, tai voi shamanisoida.

Juuri näin. Shamanismi nimitys on varsin tuore ja ymmärtääkseni sen syntyyn vaikutti suuresti kristinuskon leviäminen ja inkvisitio. Shamanismi on valkoista noituutta, joka tähtää kuitenkin yhteisön etuun, yksilöllisen edun sijasta(vrt. noituus). Shamanismi, vaikkakin se on nimenä hyvin uusi, on samalla myös noituuden peruskäsite, tosin noituudessa käytetään tyystin toisen sukuisia voimia hyödyksi, koska ne myös ravitaan toisentyyppisillä arvoilla, ajatuksilla ja teoilla. Eniveis.... Näkisin noituuden(vaikka sitä on vaikea rajatakkaan) syntyneen kristinuskon paholaiskäsityksen aikaan, jota ennen se oli ainoastaan praktiikka muun shamanismin joukossa. Näihin aikoihin ei tietenkään eroteltu shamanismia ja noituutta, sillä tällaisia käsite-eroja ei ollut olemassakaan. Shamanismin isminen käsitys on nimenomaan länsimaisen ihmisen tekeleitä. Praktiikkana ja ennen länkkäriä, sen harjoittaja on ollut tietäjä, näkijä, parantaja, noita, medicine man, jne... eli toisinsanoen yhteisön keskeinen hahmo, jonka puoleen on käännytty sairauden tai muun vastaavan kriisin kohdatessa. Tältä "poppamieheltä" on kysytty neuvoa, koska häntä on pidetty jonkun henkisen initiaation läpikäyneenä ihmisenä. Toisinsanoen, ihminen joka nostaa itsensä shamaanin jalustalle toimii väärin, koska ainoastaan yhteisö voi nimittää shamaanin shamaaniksi. Muussa tapauksessa kyse on selkeästi claridadista.

Nykyaikana uusshamanismi on tämän perinteen henkilökohtaista harjoittamista ja toimii länsimaisen lokeroinnin aikaansaamana ismina. Uusshamaani on siis oman itsensä hyvinvointia edistävä "poppamies", jonka toiminta edistää kuitenkin universaalista hyvinvointia sellaisella tasolla ja sellaisen toimintatavan mukaan, jota on mahdotonta kuvata sanoin. Shamanismi on kuulumista johonkin siis ainoastaan länsimaalaisesta lähtökohdista tarkasteluna, mutta sen perimmäinen tavoite ei kuitenkaan ole kuulua johonkin ryhmään. Samalla tapaa alkoholismi nähdään ryhmittymänä, johon ei taatusti haluta kuulua, mutta johon kuulutaan erilaisten koettelemusten jälkeen ja ulkopuolisen tarkastelun ja "lokeroinnin" tuloksena.

Näkisin myös että psykonautismi on tietynlaista shamanismia, tosin sillä erotuksella ettei sillä ole kovin pitkiä perinteitä. Leary, McKenna, Hoffman, Wasson, jne... ovat tämän uudenlaisen shamanismin tärkeitä tutkijoita, joiden perintö siirtyy eteenpäin. Näkisin että psykonautismi voisi hyötyä shamanismista myös niiltä osin, että se toisi mukaan vieläkin vanhempaa perintöä, joka ei ole tiedepainotteista ja tukisi näin myös rohkeampaa heittäytymistä arkkityyppisiin ilmentymiin ja symboliikkaan, joiden näen olevan yhtä todellisia ja yhteisiä sekä shamanismissa että psykonautismissa. Nämä arkkityyppiset, sekä symboliset elämän perusrakenteet ovat prima materiasta(tai miksi sitä halutaankaan kutsua) lähtösin, ja niiden etsiminen ja löytäminen ovat jokaisen ihmisen syntymäoikeuksia. Näinollen uusshamanismin ja modernin psykonautismin välille ei voida vetää mitään selkeää rajaa, joka sulkisi kumpaakaan praktiikkaa toisistaan. Mielestäni tämän ykseyden tai yhteneväisyyden ymmärtäminen voisi auttaa myös ääriuskovaista ja ääritieteeellistä näkemystä yhdistymään ja ymmärtämään toisiaan. Kummatkaan näkemykset eivät ole selkeästikkään rakentavia, mikäli niiden "vastakkaisuutta" ei hyväksytä kokonaisuuden määritelmään.

Jatkaakseni topiccia, eli claridadia, niin näkisin että claridadista on myös hyötyä. Se on eräänlainen varoitusmekanismi joka kumpuaa sieltä, minne tietoisuustyöskentelyssä matkataan, nimitettiinpä sitä miksi tahansa. Claridad tasapainottaa sitä epäharmonista ja liiallista pyrkimystä tuohon todellisuuteen syöksemällä ihmisen kohti nöyryyden kokemusta. Mikäli ihminen ei pysty näkemään syitä tähän epätasapainoon eikä havaitse claridadia ajoissa, se syöksee ihmisen tämän omaan tuhoonsa. Liiallinen henkinen saavuttaminen tasapainottuu näinollen liiallisella henkisellä taantumisella. Näiden ääripäiden välillä heilumisen luonne on selkeästi hulluutta kuvaava, maaninen, depressiivinen, psykoottinen jne... Molempia ääripäitä kohden matkatessa uhraudutaan ja liian syvälle mentäessä käännytää jyrkästi vastakkaiseen suuntaan, sillä molemmat ääripäät voivat tuhota ihmisen, eikä tuon todellisuuden tarkoitus ole tuhota ihmistä vaan kasvattaa tätä.

Tasapainon vaaliminen on siis äärimmäisen tärkeätä claridadin välttämiseksi. Claridadilla on myös vaikutus joka tukee kasvua, kun siitä selvitään(lue: oivalletaan). Näkisin että se, mitä ihminen saavuttaa henkisillä pyrkimyksillään (matkoillaan), ei integroidu liian suuren kapasiteettinsa takia ihmiseen vasta kuin claridad kokemuksen jälkeen. Claridad lyö siis aina viimeisen naulan arkkuun, siinä missä uutta, hyödyllistä tietoa löydetään, mutta ainoastaan silloin kun eteneminen on ollut liian nopeaa.

[Ahab]

FOOL kiitos edellisistä viesteistäsi. Hienoa työtä.

Oletko pohtinut psykonautismin yhteyttä enemmänkin noituuteen kuin shamanismiin, sikäeli kun nuo on erotettavissa?

[_FOOL_]

No siis aika vähän olen tutkinut mitään sen kummempia suuntauksia magian saralla. Swampthing mainitsi jotakin kaaosmagiasta tai jostakin sellaisesta sillon tie² miitissä ja ilmeisesti jotakin tämänsuuntaisia praktiikoita on siis olemassa paljonkin länsimaisessa maailmassa. Itselleni nuo kalskahtavat aina vähän ilkeästi korvaan. Uskon että tämä johtuu siitä, että koen niiden tähtäävän yksilön etuun, yhteisen edun sijasta. Toki, kuten sanoin, en ole perehtynyt näihin sen tarkemmin joten en tiedä sanoa juuta enkä jaata.

Sellainen mainitsemisen arvoinen näkemys, jonka haluan ilmaista näin omalla kielelläni. Noituus on helppo tie, tai se on taatusti helpompaa kuin shamanismi. En tarkoita tällä sitä että noituuden harjoittaminen praktiikkana olisi sen helpompaa kuin shamanisminkaan, mutta yksilön edun tavoittelu on helpompaa kuin yhteisen edun. Se, miksi minä näen noituuden ja yksilön edun tavoittelun kovin vastenmielisenä ja vaarallisena liittyy juuri siihen, ettei siinä ole mitään hyvää ja sikäli kun se tulee takaisin aina itseen tuntemattomana ei-hyvänä. Näen että kaikella on vaikutuksensa. Se mitä otetaan itselle jostakin, on pois jostakin muualta tai muilta. Kärsjistäen voisin siis sanoa, että pahuuden tie ja noituus on pois siitä massasta joka on hyvyytenä kaikille tarkoitettu. Selkeää rajaa pahuuden ja hyvyyden välille en lähde tekemään, koska asiahan ei ole minun päätettävissäni näin julkisesti ja samalla kaikki työskentely on aina eteenpäin ja edistää kasvua. Olen kuitenkin itse kokenut muutamina satunnaisina kertoina kuinka shamanistisena harjoitteena aloitettu Voimakasvimatka on kääntynyt jossakin vaiheessa noituudeksi. Se on ollut niin helposti käsillä ja sen pauloihin on langennut niin huomaamatta, että olen pariin otteeseen jopa hairahtunut tekemään tekoja tuon paholaisen tien myötä, jos näin voi sanoa. Myöhemmin olen sitten joutunut paikkailemaan tekojani, kun olen ymmärtänyt enemmän, mutta kokonaisuutena tuollainen noituminen on koitunut omaksi sairaudekseni tai muuksi hidasteeksi etenemisessä. Näkisin että kyse on samasta ilmiöstä aivan kaikkialla; on helpompi mennä himon(pirun) vallassa tekemään jotakin ja saada se, kuin pidättäytyä siitä vaan sen takia, että himon välttäminen on oikein(hyvää). Asioiden kaksijakoisuus on siis vallitsevana kaikkialla, vaikken voi kuvatakkaan asioita kuin omasta näkökulmastani. Se miksi olen aikaisemmin puhunut siitä miten en halua todeta mitään pahaksi- tai hyväksi teoksi johtuu ihan siitä näkemyksestäni että molemmat ilmentymät ovat samasta lähteestä. Vasta teon tekijä käyttää tätä lähdettä joko hyvään tai pahaan, yhteisön hyötyyn tai yksilön hyötyyn, tärkeään tai turhaan.

[psyke]

turha intellektuellismi tekee kylmäksi, eikä se ole ymmärtämistä.

"Tieto" on kylmää ja täysin hyödytöntä ilman myötätunnon ja rakkauden tuomaa merkitystä ja lämpöä. Asia joka unohtuu tasaisin väliajoin ainakin allekirjoittaneelta.

[Dexma]

Oletko pohtinut psykonautismin yhteyttä enemmänkin noituuteen kuin shamanismiin, sikäeli kun nuo on erotettavissa?

Vastailenpahan omia mielipiteitä...

Itse näkisin, shamanismin ja noituuden jopa psykonautismin siten, että ne olisivat samasta lähtökohdasta kotoisin...

Nämä on vain jotenkin hajonnut ja tehnyt omia haaroja itse puustaan... Shamanismiksi ollaan kutsuttu yleensä sitä tilaa, kun joku aloittaa kehittämään omaa yhteisöään esim, parantamaan, neuvomaan yms yms... Oikeastaan shaamani nykyään voisikin olla jotain ihan muutakuin ennen... Se vain on aikojen kuljetessa kehittynyt erilaiseen muotoon... Onko politiikko taikka lääkäri "nyky-shamaani"?

Noituus on taas jotain missä kait noidutaan jotain? Jotkut näkevät, että noituus on sitä, että tehdään itselle hyvää ja jätetään oma yhteisö pois taakseen... Itse näkisin, että noituus ja varsinkin entisaikoinen shamanismi on ollut lähellä toisiaan tai ainakin heidän rituaalit ja tavat hoitaa asioita ovat SAATTANEET olla lähellä toisiaan, mutta ehkä juurikin ero on aina ollut siinä mihinkä näitä "voimia" on käytetty.

Psykonautismi on taas jokin joka nykyään pystyy sulautumaan taas omalla tavallaan meidän yhteiskuntaan. Psykonautismi on jotain tutkimusta ja jotain etsimistä, mutta varmasti on saanut paljon vaikutteita shamanismista ja noituudesta... Ehkä tietyllä tavalla psykonautismissa tutkitaan myös historiaa? ja samalla kehitetään nykypäivää... Psykonautismi ja psykonautti taitaa olla vielä niin uusi juttu, että hankala sanoa mitä siitä tulee...

[Touchet]

0ThouArtThat0 tuo esiin aika mielenkiintoisia pointteja: http://www.youtube.com/watch?v=Jc8KpXkABz8

Entheogenesis: http://video.google.com/videoplay?docid ... 2703329203

[_FOOL_]

Entheogenesis: http://video.google.com/videoplay?docid ... 2703329203

Kiitos tästä.
Tämä oli kyl hyvä.

[Swampthing]

Koska nyt niin villisti off-topicissa ollaan, niin onko tämä claridad ihan oikeasti yleinenkin ilmiö? Deelipäästä tulee maailman paras ihminen kun DMT on näyttänyt TOTUUDEN, häh?

Noissa linkeissä puhutaan lähinnä jostain vakavammasta profeettatripistä mutta omasta kokemuksesta näkisin että on myös miedompaa ja arkisempaa claridadia, jonka pauloissa olen itsekkin ollut varmaan suurimman osan kuluneesta vuodesta kunnes viimeisen parin kuukauden tapahtuman on selvittäneet pään. Mun kohdalla se oli ehkä jonkinlaista liiallista tiedepäissään olemista. Ylimielisyys, dogmaattisuus, takertuminen, yksi ainoa tie kaikille, ei empatiaa, keskivertoa parempi.
Mutta juuri sun kommentit on monesti tärähtänyt päin näköä että ei vittu mähän se pelle olinkin. Ehkä sulla on hyvä vastustuskyky claridadiin. Siellä ravintolassa kun nähtiin porukalla niin FOOL sanoi sitä että naiset pitää jalat maassa mutta sä sanoit et sun mielestä se on paskaa että ei päde ainakaan suhun. Mulla on enemmänkin samanlainen kokemus tosta just kun FOOLilla mutta niinhän se taitaa olla ettei pidä yleistää kumpaankaan suuntaan.

Vaikea sanoa itse, onko mulla hyvä vastustuskyky claridadiin. Ekalla kerralla hapoissa iski yhdessä vaiheessa hyvin vahva maailmankaikkeudenhallintafiilis, mutta kyllähän sen tajusi nopeasti pöhköksi. Tasapainoilu sen suhteen, kuinka merkityksekkäänä ja missä mielessä kokee itsensä ja kuinka paljon ja missä mielessä voi vaikuttaa asioihin, on hankalaa. Tunnistan kyllä itseni siitä, että välillä olen pitänyt itseäni jotenkin hurjan tärkeänä elämässä yleensä (varmaan sama juttu mistä itsekin puhuit), mutta tuollainen "Ayahuasca-Jeesus" -meininki on vähän hurjempaa :O

En oikein kunnolla muista tuota keskustelua naisista ja jaloista maassa, ehkä luotan muistikuvaasi. Tuntuu, että puhuin lähinnä siitä, että ympärilläni olevat ihmiset, naiset ja miehet, koittaa välillä "rauhoitella" täysin turhissa asioissa.

[Kalastaja]

Aika hassusti erottelit noituuden ja šamanismin eri aiheiksi, vaikka ne selvästi ovat samaa. Itse asiassa sanana "noita" on kuitenkin se sana, jota ovat kaikki suomalais-ugrilaiset kansat käyttäneet tietäjistään - "šamaaneistaan" - jo päälle 6000 vuotta. Sanalla on nimenomaan viitattu itse tietäjään, šamaaniin - ammattihenkilöön. Alkuperäiseksi kantamuodoksi on arveltu "nojta", josta on sitten kehittynyt eri sukukielille oma muotonsa. Esimerkiksi suomeksi noita, saameksi nōai´di, eestiksi nōid. Suomen kirjakielessä "noitaa" on käytetty jo Agricolan ensiteksteistä lähtien. Sana ei ole maskuliininen tai femiininen, vaikka suurin osa noidista onkin ollut miehiä.

"Šamaani" taas on lainasana, joka tulee todennäköisesti tunguusista, jota Tunguusit/Evenkit puhuvat. Evenkit asuttavat erittäin laajoja aluieta Venäjän puoleisella osalla kaakkois-Siperiassa lähellä Mongoliaa. Suomenkieleen "šamaani" on tullut joko venäjän vastaavasta sanasta tai saksan tai ruotsinkielisestä kirjallisuudesta. Kirjakieleen sana on tullut vasta 1800-luvun lopulla.


Jostain käsittämättömästä syystä sanaa "noita" on alettu pitää viime vuosikymmeninä tosi huonossa valossa ja se on yhdistetty pelkästään keskiajan taikuutta/šamanismi/muuntuneita tajunnantiloja harjoittaneisiin henkilöihin. Oikeastaan tuo sanasekaannuskin osoittaa kuinka keskiajan noidat (eli noituus) ja perinteinen šamanismi ovat samoja asioita.

On tietysti eri asia erotella hyvää ja pahaa noituutta/šamanismia, kuten teit, mutta sanana "noita" on siihen täysin väärä koska se on tosiaan synonyymi "šamaanille" ja sellaisenaan jokusen tuhatta vuotta perinteisempi sana tälle kulttuurille kuin "šamaani".

[_FOOL_]

Aika hassusti erottelit noituuden ja šamanismin eri aiheiksi, vaikka ne selvästi ovat samaa.

Enpäs erotellut. Eivätkä ne ole samaa, vaikka ovatkin molemmat samanlaisia praktiikoita. Shamanismi -nimitys on nykyään erillään noituudesta juuri inkvisition aikojen jälkeen jatketussa perinteessä ja ihan syystä. Noituudella on oma ikävä kaikunsa, mutta näkisin että tämä on kyllä ihan hyväkin, vaikkei se nyt niin solidaarista, demokraattista tai korrektia olekkaan.

Juuri näin. Shamanismi nimitys on varsin tuore ja ymmärtääkseni sen syntyyn vaikutti suuresti kristinuskon leviäminen ja inkvisitio. Shamanismi on valkoista noituutta, joka tähtää kuitenkin yhteisön etuun, yksilöllisen edun sijasta(vrt. noituus). Shamanismi, vaikkakin se on nimenä hyvin uusi, on samalla myös noituuden peruskäsite, tosin noituudessa käytetään tyystin toisen sukuisia voimia hyödyksi, koska ne myös ravitaan toisentyyppisillä arvoilla, ajatuksilla ja teoilla. Eniveis.... Näkisin noituuden(vaikka sitä on vaikea rajatakkaan) syntyneen kristinuskon paholaiskäsityksen aikaan, jota ennen se oli ainoastaan praktiikka muun shamanismin joukossa. Näihin aikoihin ei tietenkään eroteltu shamanismia ja noituutta, sillä tällaisia käsite-eroja ei ollut olemassakaan. Shamanismin isminen käsitys on nimenomaan länsimaisen ihmisen tekeleitä. Praktiikkana ja ennen länkkäriä, sen harjoittaja on ollut tietäjä, näkijä, parantaja, noita, medicine man, jne... eli toisinsanoen yhteisön keskeinen hahmo, jonka puoleen on käännytty sairauden tai muun vastaavan kriisin kohdatessa. Tältä "poppamieheltä" on kysytty neuvoa, koska häntä on pidetty jonkun henkisen initiaation läpikäyneenä ihmisenä. Toisinsanoen, ihminen joka nostaa itsensä shamaanin jalustalle toimii väärin, koska ainoastaan yhteisö voi nimittää shamaanin shamaaniksi. Muussa tapauksessa kyse on selkeästi claridadista.

[Kalastaja]

Aika hassusti erottelit noituuden ja šamanismin eri aiheiksi, vaikka ne selvästi ovat samaa.

Enpäs erotellut. Eivätkä ne ole samaa, vaikka ovatkin molemmat samanlaisia praktiikoita. Shamanismi -nimitys on nykyään erillään noituudesta juuri inkvisition aikojen jälkeen jatketussa perinteessä ja ihan syystä. Noituudella on oma ikävä kaikunsa, mutta näkisin että tämä on kyllä ihan hyväkin, vaikkei se nyt niin solidaarista, demokraattista tai korrektia olekkaan.

Eiks noi sun kaks ekaa virkettä muodosta vähän niinku loogisen mahdottomuuden. Ne kumoo toisensa. Eka sanot "en erotellut" sit sanot "erottelin ja erottelen". En nyt tarkoita eri aiheilla eri aiheita kuten autoja ja vesipisaroita vaan eri aiheita niin kuin ei-synonyymeja.

Enemmän mua nyt vaivas toi kielenkäyttö. Noita on sanan niin paljon perinteisempi suomenkielelle kuin mongoliasta tuotu samanismi, että huhhuhh. Suomenkielessä ei oo hirveen vakiintunutta käytäntöä näistä asioista niinpä ton erottelun vois vielä helposti muuttaa omalla kielenkäytöllään, niin että "noita" -sana sais sen saman arvostuksen takas, joka sillä on joskus ollut.

Mut esim. mitä nyt oon lukenut niin esimerkiksi Lapissa ei inkivisitioiden aikana tai jälkeen millään tavalla ole eroteltua "noitaa" ja "samaania" (koska sellasta sanaa ei edes ole ollut siellä). Yhtä ja samaa siis.

Tää nyt on vaan kielenkäyttökysymys, mut kuitenki.