Miten päädyit aineiden pariin?

[Sub-Zero]

Oisko ollu 2006 kesällä kun tarjottii savuja ekan kerran (olin silloin 20v). En silloin vielä ollut kovin innostunut huumeista, mutta sen jälkeen samana kesänä kaveri tarjos yhissä bileissä mulle esson ja sen jälkeen mun suhtautuminen huumeisiin muuttu ihan täysin, paljon myönteisemmäksi. Aluks en meinannut syödä sitä koska en tiennyt tosiaa hirveesti muutenkaan mistään huumeista tai sen ekstaasin vaikutuksista. Olin kai silloin päättänyt etten koske muihin huumeisiin kuin savuihin, mutta toisin kävi.. Alkoholinkin juonnin aloitin vasta 17 vuotiaana ja tupakkaan en oo koskaan polttanu, muuta kuin savujen seassa.

[Hampputukka]

Kahvia meikäläinen on juonut ihan pienestä pitäen.

Ekan röökin pöllin mutsilta joskus 8-vuotiaana 4 vuotta vanhemman kaverin kanssa. Hiissattin se salaa metsässä ja phrrhana yskitti kovasti. Riparilla polteltiin sitten siggejä ja röökiä niin että laatta lensi, siitä alkoi tupakan nauttiminen.

Joskus 15-16 testailtiin hyvien lukiokavereiden kanssa kannabista. Kaveri oli tuonut boksereissaan unkarista sativaista budia. Olin aiemmin kiinnostuksesta lukenut kannabiksesta ja olin innoissani ja jännittynyt kun käärittiin spliffiä kaverin rantasaunalla. Pärähti niin perkeleesti. Menin hiljalleen ihan valkoiseksi, istuin vaan rantatuolissa terassilla, katselin ympäristöä ja kavereita, mietiskelin mikähän meininki heillä on. Alkoi olla todella euforinen olo. Värit korostuivat ja muuttuivat viivamaiseksi, hiki virtasi. Pian meni näkökyky mutta olin tajuissani. Frendit ojensi limpparia, motoriikka oli hakusessa ja hieman vaikeuksia oli puolisokeana kurottaa limsaa. Homma siitä sitte laski ja alko olemaan hyvä meininki, myöhemmin mentiin vielä polttelemaan lisää ratsutalleille tyttöjen iloksi

Rakastuin kannabikseen ja hipahdin aika lailla. Jätin kokonaan vähäisen alkoholin käytön. Vannottiin kavereiden kanssa ettei ikinä kosketa koviin huumeisiin. Toisin kävi yhtä vain tyyppiä lukuunottamatta.

Psykologia, psykedelia, ja universumin salat alkoivat kiinnostaa kovasti. Liikaakin näinä lukioaikoina kelailin diippejä, olin kovastikkin välillä masentunut, mutta kuljin vahvasti omaa polkuani. Jonkin aikaa satanistista. Myöhemmin luonnollisesti masennus päättyi oivallettua kaiken kaaoksen kautta sen hetkisen elämän positiivisuuden, koska elämässä eri ollut mitään tarkoitusta, voi ilman huolia ottaa siitä kaiken irti. Kuuntelin Suurimmaksi osaksi Death-metallia ja regeemeininkejä. Elämä oli aina psykedeelistä, muistan kuinka harrastin näkökentällä leikkimistä ja nukahdin aina violetteihin vitun siisteihin visuaaleihin <3 Kiinnostoin toden teolla chakroista ja löysin sieltä onnea ja tekemistä.

Lukion suoritin vasemmalla kädellä kunniallisesti loppuun. Hiissailu oli hienoa, hieman jo välillä tylsää ja tarpeentyydytysmeininkiä, kaikki kaverit eivät niin tykästyneet touhuun, joidenkin kohdalle osui paniikkihäiriö ja hiissailu vähentyi, jotkut tykästyivät alkoholiin.
Pari vuotta tuli hiissailtua kovaa pääasiallisesti viikonloppuisin, välillä moottoripyörädyydsien kanssa ja useimmin perus lukio ja hippigänstäporukalla.

Pienen armeijakäväisyn jälkeen muutin tänne Tampereelle työn ja tuon pirun tyttöystän kanssa. Gimman Tampereen kaverit olivat siistejä mutta kusettajatyyppejä... Ekan kerran tarjosivat pirit, jotka kummasti testasin ilman mitään seuraamuksia ajattelematta ja tykkäsin aika lailla. Jotenkin kummasti sitten huomasin kiskovani piriä useamminkin ja aloin maksaa siitä. Olin varmaan aika pirihuora. Tästä innostuneena sitten lähdettiin tyyppien kanssa konemetsään vaudin voimalla. Olin rahoissani ja heittelin sitä kyseisille tyypeille melkein tonnin. Metsämeingit oli aika kovat 2009. Eka päivä tamppailtiin ja tokan päivä kujailin bromoissa, jotka myytiin LSD:nä, todella ahdistavaa. Paska lensi, visuaalit oli way cool, simppeleitä fraktaaleita, eikä mihinkään pystynyt keskittymään silmät kiinni tai auki pitkän aikaa, muuten hirmuolo hyökkäs enkä kyennyt kuumotuksiltani sitä kohtaamaan. Olin jo pitkään lukenut vaulttia innoissani ja hapot kiinnosti, mutta bromoista tuli tietoa vasta paljon myöhemmin jälkeen. Kaiken kaikkiaan konemetsä vaikutti aika lailla psyykkeeseen.

Myöhemmin tuli pöristyä Tampereella aika lailla. Painoin kovaa liksaa duunista ja hiissailin päivittäin. 2c-e:tä tuli testattua jossain kohtaa ja tykkäsin nousuista eritoten, muuta lievältä tripiltä en muista. Elin suht terveellisesti luomutellen, erittäin kovalla elämänasenteella ja tiedoudella, olin huipulla. Aloin jo pitkään meditointia työstettyäni tekemään pientä energiahoitoa itselle ja parille tutulle. Jossain kohtaa iski "valaistuminen", joku claridad. Luulin liikoja itsestäni. Mursin NLP:tekniikan ja energiavibojen rajat. Alkoi todellisuus hiljalleen kaatua niskaan, Tunsin menettäni "hallinnan" energiosta, joka oli kova. Tunsin kovasti egoja ja auroja. En enää jaksanut kantaa hetken vastuuta jonka olin ottanut. Ylikuormituin, lähdin huippuduunista josta tienasi vitusti ja joka oli opettanut paljon. Ajattelin tarvitsevani omaa lomaa. Myin piriä, vedin kunnon öyskät ja tunsin vasta tuolloin ensimmäiset oikeat laskut. Kontrolli ulkoisesta ympäristöstä hävisi ja tunsin useita kertoja kuoleman olevan fyysiselläkin tasolla todella lähellä, sydän oli todella kovilla. Piripsykoosi, en ysynyt ruumissani, valveunia ja sängyllä maatessani tunsin massiivisen pelottavan energian pyrkivän sisääni, oli todella vaikea pysähtyä olemaan tai nukkua. Uskomattoman katkera ja hidas egokuolema. Lopetin pörräämisen. 2 kk olin todella kujalla, silti bilettelin selvinpäin baareissa ja kävin kanssakäymistä ihmisten kanssa, milloin mitäkin kirottuja fraktaaleita, 666-hallusinaatioita, koodeja ja mielenterveysongelmia pikkuhiljaa mieleen iskien. Kuumotuselämää. En hakeutunut hoitoon, en ole bentson bentsoa syönyt vaikka kuinka todellisuus heilunut, ehkä olisi kannattanut :E Kriisitilanteista saadut bentsot myin kavereille.

nyt 1,5 vuotta kaiken tämän jälkeen alkaa persoona pikkuhiljaa eheytyä. Paljon on piilossa päässä ja paljon käsittelemättä asioita. Olen pystynyt jo suht järjissäni paukkua polttelemaan madmaa testailin ja psykedeelit kiinnostaa työkaluina, katalyytteinä, traumojen selvittäjinä yms. Käsillä on vanhat kontaktit kaikkeen.

Tulipas avauduttua taas.

Päädyin aineiden pariin kokemuksen innostamana, kiinnostuksesta, houkutuksesta, halusta ja tarpeesta.

[CaptainZ]

Olin 16 ja kännissä, kun joku tarjos savut piipustaan. Joku muu käski pitää sitä vähän aikaa keuhkossa. Mul ei ollu hajuakaan mitä mulle tarjottiin enkä siinä lonkerohuumassa osannut ihmetellä tai kyselläkään.

Joidenkin minuuttien päästä pärähti. Nauraa räkätin niin että hyvä kun henki kulki, ja kun suljin silmät niin päässä pyöri kummia juttuja ja näkyjä.

Polttelin pikapuoliin toisenkin kerran, ja kolmannen ja neljännen... Vielä ennen 17-vuotissynttäreitä olin testannut nipsuja ja muutamia huumaavia lääkeaineita. Joskus 17-19-vuotiaana tuli kokeiltua kaikkea mahdollista mikä meni päähän joko oikeesti tai urbaanilegendojen mukaan, siis kaikkee banaaninkuorista gammaan. Subuja, Temgesiciä, piriä, LSA:ta, Resilaria erottelemattomana, monenmoisia reseptilääkkeitä...

Pilveä tuli lukiovuosina polteltua lähes päivittäin, ja piri ja nipsut olivat myös tiiviisti menossa mukana.

Pää ei lopulta enää kestänyt pilveä. Alkoi tulla psyykkisiä ongelmia ja elämälle muita tarkoituksia kuosailun tilalle. Oli myös tullut nähtyä vähän liikaa lähipiirissä huumekuolemia, psykooseja, velkakierteitä ja totaalista nistiytymistä. Itekin olin kai pari kertaa vähällä kuolla yliannoksiin tai yhteisvaikutuksiin.

Laittomien päihteiden käyttö hiipui moneksi vuodeksi niin, että ehkä kerran parissa-kolmessa vuodessa tuli jotain maisteltua. Kolmiolääkkeitä on tullut syötyä kaikki nämä vuodet. Niistä olen pyristelemässä eroon. Nikotiini on toinen substanssi, josta yritän luopua.

Mutta miten päädyin takaisin aineiden pariin:

Tämän ja viime vuoden aikana olen taas innostunut psykedeeleistä, apteekin päihteistä ja ajoittain poreesta. Pää tuntuu olevan kasassa ja elämä muutenkin raiteillaan. Mitään kauhukokemuksia, ylilyöntejä tai rahavaikeuksia ei ole aiheutunut enkä pidä sellaisia ongelmia kovin todennäköisinä uhkakuvina nykyisessä kolmekymppisen miehen elämässäni. Paha matka voi tulla kohdalle, mutta mihkään pahoihin pitkäaikaisvaikutuksiin en oikein usko.

Päihteet ovat olleet osa elämääni yli puolet elämästäni. Nuorempana aiheutin niillä ongelmia itselleni, mutta nykyään koen vaikutukset lähinnä vain positiivisina. Mutta minusta on ensiarvoisen tärkeää huolehtia siitä, että elämässä on muutakin elämisen arvoista eikä huumeista tule se tärkein motivaattori.

Toinen mulle tärkeä juttu on se, että ystävä- ja tuttavapiiristäni suurin osa ei ole huumeiden kanssa tekemisissä, vaan heidän kanssaan voi tehdä muita asioita ja puhua aivan muista aiheista. Mutta oisin utelias tapaamaan tätä Vaultin jengiä IRL. Ei teiltä mitään privaa saa kumminkaan, joten pitää kai joku kerta käydä jossain bileissä ja saada suunsa auki.

[porter]

Alkoholillahan se kaikki alko... kännissä tuli testattua sitten pilvee ! jne jne.

Ajoittain tuli pajauteltua, ja kaljaa juotua useesti. Oikeestaan lääkkeet tuli mukaan silloin kun sairastuin pahaan angiinaan, johon sitten sain panacodeja. Huomasin että jo muutamasta tulee todella hyvä olo, ja siitä se sitten lähti.. Panacod,tramal,bentsot jne jne

[tonttu77]

Itsellä kaikki alkoi siitä, kun sairastuin vakavaan masennukseen ja sain masennuslääkityksen ja kylkiäiseksi sitten xanoreita 0,5mg 3:sti päivässä... En tiennyt mistään lääkkeistä yhtään mitään, mutta olin tyytyväinen, kun olo helpotti.. Sitten, lääkärit vaihtui tiuhaan tahtiin ja kukaan ei muutellut mun lääkitystä, joten ehdin vuosikaudet syödä xanoreita, ennenkuin yks lääkäri sanoi, että sen voisi jo purkaa pois...

Ja siitäpä se riemu alkoi, tappelin vastaan ihan julmetusti xanorin purkua. Jossain vaiheessa annokset lähti kasvamaan xanoreiden kanssa ja kävin usealla lekurilla, lopulta oltiin sosiaalisairaalassa vierottautumassa. Enpä olis kyllä silloin aikoinaan ottanut vastaan yhtä ainoaa bentsorespaa, jos olisin tiennyt, mitä on niistä vierottautuminen.

Eli masennus ja lääkärin määräämällä respalla kaikki alkoi. Alkoholia en ole koskaan käyttänyt juuri ollenkaan. Ainoat päihteet olleet pillerit..

[Dreamer]

Kun menin ammattikouluun sitä alko huomaan, että aika moni polttaa pajaa ja käyttää muitakin "harmittomia" huumeita.
sitäkautta sit ite aloin käyttään, mitä ikinä tänä päivänä käytänkään. Nykyään se on masennus joka ajaa mua uusiin
huumeisiin. Siihenkin vois kyllä lääkitystä hakee.

[mussunaattori]

Aika nuorena väki alotellut..

Omat ekat eksperimentaatiot alkon ja tupakan kanssa tapahtui joskus 10 vuotiaana, ja jäivätkin ihan yksittäisiin kokeiluihin. En tykännyt enkä tykkää vieläkään. Erityisesti psykedeelit ovat kiinnostaneet mua ihan lapsesta asti, ja joskus yläasteikäisenä jo lueskelinkin netistä paljon infoa taikasienistä. En löytänyt taikasieniä yrityksistä huolimatta, niin se sitten vähän jäi. Lopulta lukiossa päädyin tekemään esitelmää yskänlääkkeistä - kemian tunnilla.. Ja pian siinä sitten eroteltiinkin deksmiä. Heti ensimmäisen tripin jälkeen tiesin että tajunnanlaajentaminen on se mun juttu :3 Taisin olla 17v tuolloin.

Nyt oon käynnyt läpi suurinpiirtein kaikki "klassiset" psykedeelit, dissot ja MDMA:n. Ei oikein kiinnosta uppoutua tutkarien värikkääseen maailmaan tai kokeilla stimuja/hitaita, joten ollut melko laskujohteista käyttö viime aikoina. Sieniä, LSD:tä, ketkua ja madmaa tulen varmasti käyttämään jatkossakin, mutta korkeintaan muutaman kertana kuussa. Olen nyt siis 20v.

Olis kyllä voinut alottaa vähän myöhemmin silti.


edit. nii joo, rekisteröidyin tänne foorumille toisella dxm-tripilläni. selittää nimimerkinkin (yritin valita jonkun mahdollisimman ärsyttävän muiden kiusaksi)

[haureus]

Tupakat, kaljat ja vahvemmat viinakset ihan laillisen iän myötä. Paskoja aineita mielestäni, joten jätin käytön kokeiluasteelle. Koska olen epäsosiaalinen ja kieroutunut kusipää, ei mukana ollut sosiaalista painostusta.

Edellä mainituista syistä löysin - jostan syystä jota en enää muista - huumeet internetin ihmeellisestä maailmasta. Dexmiä kokeilin joskus 21 vuotiaana. Muutomien käyttökertojen rohkaiseman siirryin nopeasti psykedeelejä kiskomaan, ja nyt sitten ollaan sillä paljon puhutulla "matkalla".

[FlippinDouble]

Ensimmäisen kerran olin huumeiden kanssa tekemisissä noin 4vuotiaana kun leikin veljeni kanssa läheisellä leksalla,jonka läheisen kiven päältä löytyi värkit. Mammalle näyttämään mitä pikkumiehet on löytäny. Äiti purskahtaa itkuun ku luuli et ollaa tökätty toisiamme ja pahimmas tapaukses saatu HIV. Tajusin jo silloin tilanteen vakavuuden. Vittu mä olin neljä. Melkein ainoimpia muistoja lapsuudesta...

Ensimmäisen kerran kiinnitin huomiota huumeisiin kun näin Santerin Seikkailumaassa jossain poliisien järkkäämässä isossa tilaisuudessa lasikaapissa olevan huumepiipun (oli sellanen keraaminen vitun oudon näkönen härveli,vähän niinku teekannu,en koskaan ole sellaista missään nähnyt..) jossa oli Hampun lehti. Olin ehkä 9v ja toi jäi vitun hyvin mieleen. Aloin samoihin aikoihin kuunnella aika paljon Amerikkalaista Rap musiikkia jossa pajaria hehkuteltiin vähän liikaakin. Tottakai mua kiinnosti mikä se lehti on ku se oli sillo siel santerin seikkailumaaski siin oudon näköses systeemis..

13-vuotiaana dokasin ekat jurrit. Vahingossa. Mun piti juoda vaan pari ja vähän leikkiä jotain jurrahtanutta mut vittu mähä menin ihan totaalijurreihin. Pääs pyöri ja vitun kivaa oli. Muistan ne olot edellee ku eilisen päivän. Makasin nurtsilla ja nauroin kuinka vitun hauska olo mulla oli.
Tolla paskaaineella itsensätuhoomista jatkui jotain vuoden kunnes aloin kiinnostua Psykedeliasta. Ikinä mua ei ole kiinnostanut se kuosin hakuisuus jostain faijan pilleripurkista tai jonkun paskan vetäminen nenään.ei vaan ole mun juttu.
Olin 14 vuotiaana niin kiinnostunut huumeista,etenkin Psykedeeleistä että opettajani huolestui ja luuli minun käyttävän aineita. Olin erityisluokalla joten kusitestit. Puhtaat koska mitään en ollut käyttänyt.
Psykedeeleistä lukiessani huomasin liian usein olevani saman asian äärellä: Kannabis. Sitä täytyisi polttaa ennen minkäälaista Psykedeelistä kokemusta. Kannabis on aina harmiton kun siitä kuulee muiden suusta.(mulla se sen "harmittomuus" on aika vieras käsite kun sillä on tullut pilattua paljon asioita,enemmän jopa kuin alkoholilla... kelatkaa.) Siispä Ganjan hankintaan. Helpostihan sitä löytyi. Oma kaveripiiri on ollut aina aika taiteellista väkeä,ja kas kummaa kaverin isoveljeltä löytyi "graffarin inspiraatiota" tässä tapauksessa minigripillinen lehti-kukka sekoitusta hintaan 20e. Olin et näinkö vitusti saa blaadinia parilkybäl..aika jees jos kerra yks jointti vaa pitää vetää!!
Hitit keuhkoon ja riparikirkkoon. Vittu miten se nousi.. Huhhuh muistan vieläki miten sairas se tilanne oli. Tummaihoisia oli alttarilla odottamassa papin kastoa tai mitä vittua nyt duunaakaan ku se laittaa sen käden pään päälle.. Kaveri hekotteli vieressä ihan täysiä ja musta tuntui et repeen kahtia kun mun päässä on niin paljon painetta stressistä joka tulee kun kaveri hekottaa vieressä todella omituisesti ja epäillyttävästi... Sit mä jouduin sinne eteen. Ei vittu miettikää.14kesänen ensimmäistä kertaa elämässään pajareissa ja joutuu johonkin kirkon eteen istumaan alttarille.. Ei helvetti. Mä vaan menin.
Siitä se sit lähti. Aloin pyöriä enemmän ja enemmän pilveä polttavien kavereiden kanssa ja pian huomasin että jokainen lähelläni oleva kaveri polttaa pilveä,enemmän tai vähemmän. Rakastuin kannabikseen täysin. Poltin joka ikinen päivä enkä tuosta tavasta varmaan koskaan pääse eroon..
Tätä jatkui jokapäivä kunnes täytin 17. Olin miettinyt elämässäni varmaan jokainen päivä tuohon asti että joskus vielä deelejä..joskus kun olen siihen valmis... Sitten se tilanne tuli. DXM:ää hyvän ystäväni kanssa,olimme päätyneet tuohon vaihtoehtoon koska se tuntui olevan ehkä se aine jolla aloittaa tutustuminen niiden ihmeelliseen maailmaan. Olihan se helposti saatavilla ja vieläpä pidin erityisesti ajatuksesta että saamme itse uuttaa Dekstrometorfaanin Resilarista! Jännää!
Ja kuinkas kävikään. 450mg DXM:ää. Boom. Vittu mikä euforia. Ihan tajutonta. Ne visuaalit. huhhh...

Tästäkin jo vuosia eikä edelleenkää päivittäin mene mitään,paitsi kannabiksen kanssa lähtee välillä lapasesta.
Hyvin hyvin monia erilaisia aineita on tullut kokeiltua,perusdoupeista aina niihin ihmeellisiin kirjain-numeroyhdistelmiin.

Anteeks,meni ehkä liian pitkäks,syyttäkää bk-Mdmaa

[Rekkamies]

No jos nyt lähetään ihan alusta asti, niin röökistähän kaikki paha lähti, siinä 3. luokalla (n.10v?) alko rööki palamaan (kova jätkä).
Siitä sitten vuos tai pari meni ihan noin koviksena mallu huulessa, kun sitten päätettiin kaveriporukalla, että tempastaanpa ekat kännit.
Siitä se sitten lähti sellasena tuurijuopotteluna, kerran pari kuussa. Sitten alko määrät ja tahti nousemaan, enemmän keittoo, mitä lyhyemmällä välillä, sen parempi.

Sitten pari kaveria alkoi polttamaan pilveä, ja kovana jätkänähän sitä oli pakko itekkin mennä maistelemaan, ja sehän oli aivan ihanaa tavaraa (ja on muuten vieläkin), mutta koska ganja on luokiteltu huumeeksi, siitä oli sitten matalampi kynnys alkaa kokeilemaan muitakin päihteitä, tässä vaiheessa mukaan astuivat bentsot ja muut lääkkeet. Siinä sitten jäi yrtit vähän vähemmälle, meinaa mitä kovempi kuosi, sen parempi fiilis.

Tässä vaiheessa elämää oli rankka sekakäyttökausi, raidattiin kavereiden vanhempien lääkekaappeja, ja kaikkihan piti huuhtoa alas viinalla, eihän siinä muuten mitään järkeä, tässä vaiheessa sain myös ensimmäiset käräjäoikeuden tuomioni. Faktahan on se, että harvempi ihminen on sekakuoseissa mikään viilipytty, ja kun olin vielä vähän sellasessa rähinähemmon maineessa, niin pakkohan sitä oli ruokkia, muutenhan olisin voinut joutua kuuntelemaan kavereiden arvostelua...

Sitten kun alkoi tulemaan vähän järkeä päähän, jatkoin noin vaan pelkästään polttelemalla, ja tässä vaiheessa se mun mainekkin vähän muuttu, yks kovimmista rähisijöistä ei enää flippaakkaan, kun vähän erehtyy vittuilemaan, ja tässä olikin ehkä elämän paras kausi, tytöt tykkäs, ja kaveripiiri laajeni aika huomattavasti.

Sitten tuli ratkaiseva virhe, tutuntuttu tarjos vähän poretta, ja sitten alko taas tää vahvempien aineiden rankka kausi, kaikki mitä saatiin käteen, vedettiin nenään, ja nimenomaan vahvoja, subut, pirit ja muut vastaavat maistuivat, ehkä liiankin hyvin. Tässä vaiheessa elämänkertaani kiitän onneani etten jäänyt koukkuun mihinkään.

Tämä vaihe loppui, kun ajoin pöllityllä mazdalla poliisia karkuun, ja pakomatka loppui isoon mäntyyn, taskussa 3g piriä, vahvassa kuosissa.
Siinä sitten toisena päivänä tutkintavankeudessa kelailin ettei tässä oo vittu yhtään mitään järkeä. Taas tuli sydänystävä pajari kehiin.

Olin onnistunut pitämään tän rankan vaiheen hyvin suljetun piirin tietoisuudessa, luulisin ainakin, ja luulen ettei siitä vieläkään ihan kaikki tiedä, onneksi.

Siinä sitten taas polttelin vaan, ja aloin kiinnostumaan psykedeeleistä. Löydettiin hyvä sienispotti ja siitä sitten lähti se tie jolle ollaan jääty, eli luonnontuotteita pääosin, joskus kyllä vieläkin vahvempia, mutta äärimmäisen harvoin.

Onneks tuli vähän järkeä päähän.

Tästähän tuli ihan elämänkerta

[smokywestern]

LSD, Sienet ja muut psykedeelit on kiinostanu jo ihan pennusta pitäen.
joskus niihin aikoihin iskeytyi nortti huulelle ja siitä edettiin sitten humalanhakuisen juomisen kautta hamppuun. Kun otin ne ekat hatsit, tajusin että tää on mun juttu.

[Otorongo]

Kaikki alkoi siitä kun joskus 13-vuotiaana kiinnostuin kannabiksesta. Kysyin lukiossa olevalta kaveriltani, että saako hän hankittua sitä. Eräänä päivänä minulle sitten soitettiin "_____ oli kertonu et sä tarvisit kukkaa, mulla ois sitä täs nyt". Sitten tapasin kyseisen säätäjän koulun pihalla, ja ostin 45 eurolla n. 2.2g kukkaa. Menin kaverini kanssa käärimään jointtia, kumpikaan meistä ei tiennyt paljonko tätä nyt pitää polttaa, joten käärimme kaiken yhteen isoon jointtiin ja poltimme. Olimme aivan överipaukuissa koko loppupäivän, ja minulle tuli heti olo "tää on mun juttu".

Jo 13-vuotiaana aloin polttamaan kannabista päivittäin. Olin 14 kun sain selville että concertaa voi viihdekäyttää. Joten kuorin ja murskasin useamman 36mg concertan, ja nokitimme niitä sitten kaverin kanssa. Sen jälkeen kiinnostuin amfetamiinista, ja heti kun sain mahdollisuuden, ostin sitä.
Aloin käyttämään concertaa ja vauhtia kerran tai pari viikossa, ja poltin samalla kannabista päivittäin.

Sen jälkeen tuli kokeltua kaikkea mahdollista mitä sain hankittua: DXM, bentsot, ryynit, salvia, essot, sienet, LSA, LSD, kratom, MDPV jne jne.
15-16-vuotiaana stimulanttien käyttö alkoi olla jo runsasta, pahimmillaan 6-7 kertaa viikossa, ja kannabista poltin edelleenkin päivittäin.
En päässyt yläasteen jälkeen mihinkään hakemaani kouluun, joten kaikki aika meni vain kuosaamiseen.

Nyt olen siis 18, ja aloitan opiskelun tänä syksynä laboratorioalalla.
Tämän vuoden aikana onnistunut vähentämään stimujen käyttöä 1-3 kertaan viikossa, mutta kannabista poltan edelleen päivittäin. Bentsoja ja jarruja en ole käyttänyt lähes ollenkaan pariin vuoteen. Psykedeelejä käytän suht usein. Alkoholia juon todella harvoin.

Tulipas madmapäissään kirjoitettua pitkä juttu.

[muovailuvaha]

Mistä lähti innostuksesi aineisiin? Mitä mieltä olit ennen kun kokeilit? Miten olet päätynyt tälle polulle?

Itse olin vastaan kaikkea mahdollista vielä ala-asteella. Ei tupakkaa, ei alkoholia, ei huumeita! Luokan priimus jne. mutta ehkä osittain juuri siksi että pärjäsin hyvin koulussa, jäin porukan ulkopuolelle. En nyt tiedä varsinaista kiusaamista mutta jonkunlaista syrjintää. Päätin sitten muuttua "kovaksi tytöksi" ja sitä kautta alkoi alkoholi- ja tupakkakokeilut vitosluokalla. Tupakkaa aloin polttaa päivittäin 11v ja alkoholiakin kului vähintään kerran viikossa jo 12v. Kannabiksesta kaikilla tuntuu olevan kovin kevyt kuva ja monet kaverit oli sitä koittaneet niin tuli sit itsekin koitettua siinä 12v.

13v mulla meni vähän huonosti ja olin aika masentunut ja tuli päihteiltyä paljon, eli vedettyä perseet monta kertaa viikossa. Siinä sit kännissä muutaman kerran tarjottiin vauhtia ja essoja ja tuli niitäkin otettua kun ei humalaisella harkintakyky oikein pelannut ja kaverit veti myös. Halusin vaan olla pahis. Sieniä söin kerran kun vieressä kiskova kaveri kysyi että haluanko mäkin, mutta niin vajaristi ettei niistä paljoa mitään tullut.

Aika nuorena siis alkanu nää touhut. Pitkän aikaa oli taukoa kun seurustelin 2v tyypin kanssa joka ei antanut koskea mihinkään laittomiin (kerran poltin pilveä ja sain siitä hirveät huudot). Kun erottiin niin ryhdyin taas aktiiviseksi hampun polttelijaksi. Meni muutama vuos ja tuli taas muut aineet kuvioihin, lähinnä psykedeelit nyt iskee.

Mites on teidän alku mennyt?

Itel toi meni aikalailla luonnollisesti käsikädessä teknobileiden kanssa. Eli tutustuin ensin lähinnä just blosseen, nipsuihin (joskus puhdas MDMA) ja LSD + sienet kun elin vielä "hurjaa" bilekauttani. Äkkiä siinä oppi tunteen just ne "oikeet" tyypit keltä sai kaikenmoista kivaa. Aivan ensimmäinen kokemus tais tapahtuu ollessani 17v ja tällöin heti blossee ja nipsu huuleen.

EDIT: Myös gammaa meni yhdessä vaiheessa aikalailla ja moni tyttö oli silloin tyytyväinen hahaha hitto ku sen gamman kans ei vaan laukee sit millään ja sit ku viimeistään lähes pumpun pettäes tulee niin siinä on vierähtänyt joku tunti.

[Hemmo]

Ala-asteen kovistelullahan se alkoi, olin koulukiusattu ja halusin todistaa kovuuteni. Siinä jossain 11-vuotiaana olin niiden muutaman kovan pojan joukossa jotka polttelivat röökejä koulun takana. Eräänä kauniina päivänä kuulin sitten kaverini juoneen viinaa hänen TOTAL BADASS serkkunsa kanssa, ja siitähän sitten tuli innostuttua itekkin vähän ottamaan. En kuitenkaan usein juonut niinä akoina, säännöllisempi ryyppääminen alkoi siinä 14-vuotiaana. 15 kesäisenä join aina vain enemmän ja alko huumeetkin kiinnostamaan enemmän. Tutun tutun kautta sain sitten hatsia ekan kerran (tai no, vieläkin mä siltä ostan) ja siitä se sitten poljettiin käyntiin. Huumeisiin siirryin lähinnä mielenkiinnosta, siinä vaiheessa ei enää tarvinnut todistella mitään kenellekkään.

16-vuotiaana aloin sitten hatsia ostamaan useammin, kaverinkin sain mukaan niin päästiin pajauttelemaan kahdestaan. Jotain ryynejä olen aina välillä jostain saanut kavereilta, ja ainahan ne ilmottaa jos jotain extra-spesiaalia on markkinoilla, muuten en ole pahemmin kiskonut. DXM:n erottelu mielessä ja sieniä meen keräilee viikonloppuna vesi kielessä. Jonkinlainen noususuhdanne vieläkin menossa?

[Feya]

No kannabiksestahan se kaikki lähti.

Olin ensimmäiset 15 vuotta elämästäni suht päihdevastainen. Koska olin koko lapsuuteni ollut syrjitty ja kiusattu, ja koulussa aina se kiltti tyttö, väheksyin eteenkin teinien tupakan ja alkoholin käyttöä. Laittomista huumeista en oikeastaan tiennyt yhtään mitään, saatika tuntenut niiden käyttäjiä, mutta en kuitenkaan katsonut niitä kovin hyvällä.

Kun 16-vuotiaana matkustin Amerikkaan silloisen poikaystäväni luokse, sain kuulla, että hän oli polttanut pilveä muutamia kertoja. Minulla ei oikein ollut mielipidettä kyseisetä kasvista puoleen tai toiseen, joten päätin koittaa sitä avoimin mielin. Poltin ensimmäisen jointtini poikaystäväni kaverin autotallissa, mutta koska en jotenkin osannut hengittää savua sisään keuhkoini oikein, tuloksena oli vain pienen pientä rentoutumista ja hymyiliä, ja sekin saattoi olla vain placeboa. Toisella kerralla kävi täysin samoin. Ehdin jo ihmetellä, että tälläistäkö se legendaarinen marihuana vain on? Mutta kolmas kerta toden sanoo - vihdoista viimein onnistuin ja huhhuh, kun se potki lujaa. Ehdin ottaa vain muutaman askeleen, kunnes mun oli pakko istuutua alas sohvalle. Hetken aikaa olin täysin pihalla kaikesta maailman menosta ja kun palasin maan pinnalle, alkoi hulvaton nauru, mässyt ja upea seksi. No nyt ymmärsin, mistä tässä oikein oli kyse.

Aloin polttamaan pilveä tasaiseen tahtiin ja samalla kiinnostukseni psykedeelejä kohtaan kasvoi. 17-vuotiaana, taas kerran Amerikassa, sain tilaisuuden koittaa salviaa. Minulle kerrottiin sen olevan kuin "yläastelaisen happoa", joten odotukseni eivät olleet kovin korkealla. Latasin bongin täyteen salvia ekstraktia ja lensin suoraa avaruuteen. Nuo viisi lyhyttä minuuttia olivat sekä elämäni pelottavampia että upeimpia ja rakastuin sallyyn kertaheitolla.

Aloin toden teolla etsiä informaatiota psykoaktiiveista ja kolmas rakkauteni olikin sitten DXM. Sen jälkeen tutustuin jos minkälaisiin kemikaaleihin ja suht lyhyessä ajassa pääsin kokeilemaan kaikkea LSD:stä 5-MeO-DMT:en ja ketamiinista subuun, ja nyt kokeilemieni aineiden luettelo on jo ylittänyt 30:n rajan.

[Joumän]

17-Vuotiana erehdyin katsomaan Fear and Loathing in Las Vegasin

Pari päivää, monta wikipedia ja erowid-artikkelia ja 100mg tramadolia myöhemmin rupesin vasta tajuamaan mistä niissä PAHOISSA HUUMEISSA oli kyse... Ylä-asteella näytetyt kuvat mädäntyneistä herskanistien jaloista jäi kyllä aika kauas... 18-vuotiaana sitten alkoi omaan asuntoon muuttaessa kunnon dexmittely, röökin veto, ryyppääminen, satunnainen pilven poltto ja nappien vetäminen. Iski, ja todella lujaa iskikin. Pari vuotta meni siinä "honeymoonilla". Nykyään on hanskassa kaikki, jopa alko. Kokeilunhalu on kuitenkin kova vähän kaikkeen, varsinkin perinteisiä psykedeelejä kohtaan. Nykyään menee lähinnä alkoa, kodukkaa, dexmiä, pilveä ja concertoja. Oon edelleen sitä mieltä, että vastuullisesti ja harvakseltaan käytettyinä psykoaktiivit ovat erittäin hyvä mauste jo muutenkin valmiiksi maukkaaseen elämään.

Muistan kyllä sen hetken, kun ekan kerran pamahti kunnon dexmikuosit päälle. Se oli jotain aivan käsittämätöntä se tunne siitä "kuinka tää tulee oleen mun juttu" Olin kyllä totaalisen in

[testeri420]

Päädyin aineiden pariin näin.
Aloitin alkoholilla,sitten taisin poltella ekat savut. Sitten tulivat mukaan pillerit. Sitten mukaan tuli amfetamiini/essot. Ekan kerran otin piriä kun paikasta josta hain pilvee ei ollukkaan ja sitten tein pommin,nielaisin,thats it. Sitten essottelin vuosia ja porsketta meni urakalla,pillereitä kanssa aika roimia määriä. Pilvi oli jokapäiväistä. Aloitin rännäämisen vasta noin 7 vuotta sitten kun sieraimet eivät enää kestäneet. Ja kun silloisen avopuoliskoni kanssa meni poikki niin tahti vain kiihtyi. Että on aika sumuista tämä aika.
Tuossa vuosituhannen vaihteessa aloin käyttään supua ja muita opiaatteja. Eli päihteet aloitin 1997 ja täydellistä sekakäyttöä vuodesta 2000-2009.
2009 kun lopetin pelleilyn oman pään takia. Ja en enää jaksanut kaveripiiriäni. Enkä muutenkaan sitä "elämää".
Nyt vain silloin tällöin harvoin pelleilen terveydelläni.
Seuraukset: -Rikosrekisteri.
-Epilepsia.
-Sydänvika.
-Paniikkihäiriön paheneminen joka oli jo ennen käytön aloittamista.
-Psoriasis.
-Psykoosi varmuus jos jatkaisin pirin vetämistä. Tai vetäisin sitä.
-Lievät psykoosit.
-Lukuisat jäljet ja muut pelimerkit/taisteluarvet tästä vietetystä retkuilusta.
+Tatuoinnit & polttotatuointi.

Mutta en kadu pätkääkään.

[xPetu]

Siinä 16 kesäisenä tuli ekaa kertaa pilveä poltettua ylä-asteen jälkeisellä kesälomalla. Veikkaan että yksi syy tähän oli etten päässyt aluksi opiskelmaan minnekkään ja erkaannuin hieman kavereistani. Mutta kesän jälkeen kun pilveä oli tuolloin niin vaikea hankkia lopetin ja pidin muutaman vuoden täysin taukoa. Kunnes kolme vuotta takaperin treeni kaverini ja hyvä ystäväni joka oli vakavasti masentunut kysyi että saisinko hänelle myssyä koska oli kovasti kiinnostunut. No, siinä sitten kesällä polttettiin varmaan kourallisen verran kunnes tuli omat kasvatukset kuvioihin ja siintä lähin poltettu aika pitkälti joka päivä.

Kovempien aineiden pariin päätyminen tapahtui kun intistä pääsin kesken kaiken pois terveydellisten syiden takia. Ennen tätä oli lähes vuoden ganja putki takana. No rahattomana, työttömänä ja masentuneena siinä mietin että mitä tekisi... Sitten ystäväni joka oli muuttanu pk-seudulle tuli ehdottamaan minulle että haluaisinko ottaa piriä myyntiin? No kuulostihan se hyvältä koska olin huomannut pöhinän maistuvan ihmisille. Siinä sitten pidettiin yritystä muutama kuukausi pystyssä kunnes vittuunnuin nisteihin ja siihen ainaiseen säätämiseen ja puhelimen soimiseen. Tulihan sitä sitten nokiteltua jonkin verran itsekin.... Sinä vuonna tulikin sitte maistettua melkein kaikki suomen markkinoilla olevat "yleiset" päihteet. (essot subu sienet lsd benjot lsa jne)

[testeri420]

Päädyin huumeiden pariin suurinpiirtein näin. Sekä miksi huumeet alkoivat kiinnostaa minua.
En nyt jaksa alkaa kitisemään mutta kitesenpä silti
Minua kiusattiin koulussa ulkonäöstä you name it.. Ja sit taas kotona faija hakkas mitä mielenkiintosimmista syistä.
Esim. Jos en osannut tehdä läksyjä, keppiä tuli. Kun olin vasta kolmannella luokalla, niin muistan kun tein matikan läksyjä, enkä osannut niitä tehdä niin itkuun se päättyi. Ja siinä kun sitten itkin, niin faija sen itkemisen takia vielä anto läpsyä että vittuako itket, lopeta tai saat lisää tukkapöllyä tai muita hyviä.
Esimerkkinä tällä kaavalla, aina kun kävin parturissa mukulana, niin mun porukat pakotti jättää sellasen "hiirenhännän" tonne takaraivoon mistä saa hyvin vedettyä jos meinaa tukka mennä niin lyhyeks että ei muuten saa otetta tukistamista varten.

Ekan kerran 14vanhana jäin röökistä kiinni, ku se haisto röökin ku tulin ulkoa, nii faija vetäs pannuun sillein että tippu taju, putosin eteisen lattialle.
Noh tää hakkaaminen loppu muistaakseni olin 16? kun se meinas käydä käsiks jostai syystä niin sanoin sille. "-Jos kosket muhun vielä kerrankin niin tapan sut." Siihe se sit loppu. Enkä kyllä viihtyny kotonakaan, sanotaanko 14-15 vuotiaasta viettäny enemmän aikaa muualla ku kotona.
Ei me puhuttukkaan vuosikausiin faijan kanssa sanaakaan sen jälkee vissiin. Muistelen tossa jotain 20 vanhana että pari sanaa vaihdettiin vuodessa. Nykyään saatetaan lause tai enemmänkin vaihtaa jos on asiaa.

Kannustus oli faijalta tälläistä. Tulen muistaan nämä sanat koko loppuelämäni.
"-Vitun tyhmä jauhosäkki, jumalauta että osaat olla tyhmä. Sinusta ei ikinä tule mitään, etkä tuu ikinä mitään oppimaankaan ja missään et tule koskaan menestymään." Nää sanat o jääny päähän.
Sitte sitä alko ittekki uskoo tuohon että sitä on viimesen päälle tyhmä ja ei osaa mitään tehdä oikein, eikä oikeen ollu haluakaan. Miks pitäis ku kukaa ei välitä. Mun faija ei oo uskovainen, ei juo eikä polta.

Frendien kanssa me ei tehty koskaan mitään järkevää. Tosi harvoin oli järki mukana meillä meidän jutuissa.
Mun parhaan ystävän mutsi tuli mulle tosi läheiseks. Sanonki sitä ottoäidiks ja se sanoo mua ottopojaks. Nää o tosi vaikeita asioita ollu mulle puhua. En näistä oo tähän mennessä näin tarkkaa muistaakseni kertonu ku psykiatreille ja lääkäreille.

Ja vastaavasti ku koulussa haukuttiin esim. siitä miten mulla oli tukka. Oli se pitkä eli lyhyt nii haukuttiin. Jos viittasin tunnilla ja vastasin oikein, haukuttiin. Ja sitä muistettiin erityisesti haukkua miltä minä näytän. Niin mörköhän sieltä peilistä sitten vuosia takaisin katsoi.

17v vai 18v olin ku ensimmäisen tyttöystävän sain. Itsetunto oli iha vituillaan ja minäkuva kanssa vuosia. Meni about kymmene vuotta yläasteen jälkee ku alko ensimmäiset merkit ihmisestä peilissä näkymään.
Vaikka on ollut monia tyttöystäviä,yhe illa juttuja, avopuoliskoja sekä muita säätöjä, niin silti meni hirmu kauan että oppi kattoo peilii silleen että sieltä ei kato mikää mörkö takasi.
Kun en suostunut itse uskomaan peiliin katsoessa että en ole ruma.
Kuitenkin kun kasvuiässä olevalle hoetaan joka suunnasta vuosia että, sinä se et oo muuta ku tyhmä sekä ruma. Niin kyllä se aivopesee ja huuhtelee aika huolellisesti.

Nykyään oon sinut itseni kanssa ja en mikään hirmusen ruma ole omastakaan mielestäni.
Se vaan oli jotenki niin absurdia kun naikkonen sanoo vieressä että oot aika söpö. Ja ite oot siinä että häh? Onkohan tuo mimmi sokea tai jotenki muuten sekasin.

Toinen vaikuttava tekijä oli kaveripiiri. Se vaikutti osaltaan tosi paljon.
Pennusta lähtien oppi pyöriin kaikkien kaupungin alamaailman heebojen vaikutuspiirissä, niitte kotona lätkimässä korttia niiden seurassa taikka vaa katottii ku ne joi. Sit ku ne sammu nii poltettii niitte röökit salaa Jotku kaverien faijat/niiden kaverit oli/on iha aitoja "bossmanejä" näissä piireissä, ja ovat vieläkin elleivät ole syömässä kiwikakkuja,kuolleet tai "ryhdistäytyneet".

Mutta portti huumeisiin mulle oli = Pakokeinot itsesäälistä ja muusta -->Pötköspaddu,Pullo,Pilvi,Pillerit,oopium,piri,essot,mopo,pupre piikki jne....aika tarkasti tuossa järjästyksessä lähettii viettää tätä uraa ja loppu onki sitte jo historiaa. Toi on kyllä väärä sana. Mun kait pitäs olla vähä vanhempi ku 30 jos puhutaa historiasta... No loppu onki sitte jo valmista kauraa

[SaBuDruG69]

Miten päädyin aineiden pariin....?! Mun stoori taitaa mennä jotenkin näin...

Mun koko elämä on ollu Väkivaltaa,Haukkuja,Muuttoja. Ilman rakastavia vanhempia onhan mulla vanhemmat mut faijan kans välit on 0% Ja mutsin kanssa "ystävä suhde." Terapeutin mukaan en ole viettänyt lapsuutta jo 8 vuotiaana mun piti käydä itse hakemassa ruokani kaupasta kun faijapuoli ja mutsi lähti omille teilleen,silloin vietin vain viikonloppuja yksin kotona,arkisin yleensä olin vain aamusta iltaan,mutta en yötä.... Muutettiin jatkuvasti paikasta toiseen = missään ei ollut hyvä,lopulta faijapuoli lähti toisiin naisiin ja muutettiin mutsin kanssa kahdestaan siitä se sitten lähtiki,Olin viikkoja yksin kotona.

Ala-asteella mulla ei ollut kavereita olin kiusattu,pojat haukkuivat lihavaksi jne. Lopulta sain tarpeekseni,nykyään ajattelen,että halusin vain mutsini huomion ja edes hiukan äidin neuvoja,mutta kuitenkin aloitin kontrolloimaan syömistäni,en sen takia että halusin laihtua...Ajattelin kuolla hitaasti ja kärsien. Vuoden kuluttua paino oli pudonnut jo paljon ja elämän laatu huonontunut entisestää,vasta kun perheystävä halasi mua ja kommentoi "onpa susta tullu luiseva" Siitä alkoi paino tarkkailut ja muu paska,en tiedä olinko itserakas,kun hankin huomiota tällä tavalla...No jokainen tavallaan.

Sitten tulikin Kuudennen luokan kesäloma -> Alkoholi ja tupakka tuli mukaan kuvioihin.Aloitettiin pienillä annoksilla lonkeroa/siideriä -> kaljaa ->Viinaa.. Sekoiluks meni,kesäloman jälkeen seiskaluokka alkoi olin päässyt syömiskontrolloinnistani eroon,kiitos Hyvän sen aikaisen ystäväni. Seiskalla olin "perus pahis" Olin Kovettanut itseni,Olin korkealla,Olin "Kovien" ihmisten kaveri,Olin huipulla... Seiskan puolivälissä tapahtui muutamia asioita joita sinänsä kadun toisinaan en. Sain paskan maineen,sain niin paljon paskaa niskaan niin paljon haukkuja jne. Tutustuin vanhempaan porukkaan täysi-ikäisiin Tulin heidän kanssa paremmin toimeen,kuin ikäisteni,silloin vain tuntu et joku välitti,alkoi kotibileet monien viikkojen ryyppyputket,en käynyt koulussa kuin ehkä kerran viikossa parituntia,hyvät arvosanat laski alhaisiksi ja hylätyiksi. Siitä en välittänyt.

Lopulta pilvi tuli kuvioihin,varmaankin suuremmin silloin kun tajusin,että omassa naapurissani asui diileri/kasvattaja,siellä vietin PALJON aikaa. Myöhemmin tutustuin subu-texiin Tuttavan kuoltua siihen..Tais olla omissa bileissäni ku vedin ainetta ensimmäisen kerran itse,se jäi pariin kertaan... Sitten koulut loppui pääsin juuri ja juuri luokalta läpi. Uusia aineita tuli kuvioihin + lisää alkoholia ja komboja. Etsin jatkuvasti tietoa kaikesta lainasin kirjoja luin netistä halusin tietää kaiken! Kesällä taidettiin olla jossain rannassa ryyppäämässä ja hiukan rähinöis (vanha koulukiusaajani astui paikalle,Muistin taas kaiken...) Lopputulos pahoinpitely.. Mukaan tuli myös näpistelyä ja virkavallan vastustuksia.

No Sitten löysinkin itseni eräänä aamuna Nuoriso-kodista Olin paniikissa olin hiisaillut useita kuukausia putkeen,pelkäsin ja halusin vain kuolla. Sitten alkoi laitokselta hatkailu "ystävien" perässä. Olisiko ollut 6:den hatkan jälkeen tapahtui jonkinlainen muutos. Sain rangaistukseksi kuukauden sisällä ja pari muuta tilannetta todella tukaloittavaa rangaistusta. Rangaistuksen puolivälissä en nukkunut valvoin vaan en saanut syötyä itkin,itkin pois kaiken paskan mitä oli tapahtunut. Aloitin uudelta päydältä,Laitoksessa sitä oltiinkin kauan todella kauan. Selvisin,Nykyään elämäni onkin sitten hiukan rauhallisempaa douppailen viihdekäyttö tarkoituksessa ja välillä vaan huvikseni... Aineista en luopuisi,ne oli mun seurana ku kaikki näytti punaistavaloa. Olen tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni Edelleen kokeilen kaikenlaista ja haluan vieläkin tietää enemmän!

Ymmärrän jos jotakuta häiritsee tämä hirveä elämän stoorini,mutta näin se on vain mennyt

[SaBuDruG69]

Päädyin huumeiden pariin suurinpiirtein näin. Sekä miksi huumeet alkoivat kiinnostaa minua.
En nyt jaksa alkaa kitisemään mutta kitesenpä silti
Minua kiusattiin koulussa ulkonäöstä you name it.. Ja sit taas kotona faija hakkas mitä mielenkiintosimmista syistä.
Esim. Jos en osannut tehdä läksyjä, keppiä tuli. Kun olin vasta kolmannella luokalla, niin muistan kun tein matikan läksyjä, enkä osannut niitä tehdä niin itkuun se päättyi. Ja siinä kun sitten itkin, niin faija sen itkemisen takia vielä anto läpsyä että vittuako itket, lopeta tai saat lisää tukkapöllyä tai muita hyviä.
Esimerkkinä tällä kaavalla, aina kun kävin parturissa mukulana, niin mun porukat pakotti jättää sellasen "hiirenhännän" tonne takaraivoon mistä saa hyvin vedettyä jos meinaa tukka mennä niin lyhyeks että ei muuten saa otetta tukistamista varten.

Ekan kerran 14vanhana jäin röökistä kiinni, ku se haisto röökin ku tulin ulkoa, nii faija vetäs pannuun sillein että tippu taju, putosin eteisen lattialle.
Noh tää hakkaaminen loppu muistaakseni olin 16? kun se meinas käydä käsiks jostai syystä niin sanoin sille. "-Jos kosket muhun vielä kerrankin niin tapan sut." Siihe se sit loppu. Enkä kyllä viihtyny kotonakaan, sanotaanko 14-15 vuotiaasta viettäny enemmän aikaa muualla ku kotona.
Ei me puhuttukkaan vuosikausiin faijan kanssa sanaakaan sen jälkee vissiin. Muistelen tossa jotain 20 vanhana että pari sanaa vaihdettiin vuodessa. Nykyään saatetaan lause tai enemmänkin vaihtaa jos on asiaa.

Kannustus oli faijalta tälläistä. Tulen muistaan nämä sanat koko loppuelämäni.
"-Vitun tyhmä jauhosäkki, jumalauta että osaat olla tyhmä. Sinusta ei ikinä tule mitään, etkä tuu ikinä mitään oppimaankaan ja missään et tule koskaan menestymään." Nää sanat o jääny päähän.
Sitte sitä alko ittekki uskoo tuohon että sitä on viimesen päälle tyhmä ja ei osaa mitään tehdä oikein, eikä oikeen ollu haluakaan. Miks pitäis ku kukaa ei välitä. Mun faija ei oo uskovainen, ei juo eikä polta.

Frendien kanssa me ei tehty koskaan mitään järkevää. Tosi harvoin oli järki mukana meillä meidän jutuissa.
Mun parhaan ystävän mutsi tuli mulle tosi läheiseks. Sanonki sitä ottoäidiks ja se sanoo mua ottopojaks. Nää o tosi vaikeita asioita ollu mulle puhua. En näistä oo tähän mennessä näin tarkkaa muistaakseni kertonu ku psykiatreille ja lääkäreille.

Ja vastaavasti ku koulussa haukuttiin esim. siitä miten mulla oli tukka. Oli se pitkä eli lyhyt nii haukuttiin. Jos viittasin tunnilla ja vastasin oikein, haukuttiin. Ja sitä muistettiin erityisesti haukkua miltä minä näytän. Niin mörköhän sieltä peilistä sitten vuosia takaisin katsoi.

17v vai 18v olin ku ensimmäisen tyttöystävän sain. Itsetunto oli iha vituillaan ja minäkuva kanssa vuosia. Meni about kymmene vuotta yläasteen jälkee ku alko ensimmäiset merkit ihmisestä peilissä näkymään.
Vaikka on ollut monia tyttöystäviä,yhe illa juttuja, avopuoliskoja sekä muita säätöjä, niin silti meni hirmu kauan että oppi kattoo peilii silleen että sieltä ei kato mikää mörkö takasi.
Kun en suostunut itse uskomaan peiliin katsoessa että en ole ruma.
Kuitenkin kun kasvuiässä olevalle hoetaan joka suunnasta vuosia että, sinä se et oo muuta ku tyhmä sekä ruma. Niin kyllä se aivopesee ja huuhtelee aika huolellisesti.

Nykyään oon sinut itseni kanssa ja en mikään hirmusen ruma ole omastakaan mielestäni.
Se vaan oli jotenki niin absurdia kun naikkonen sanoo vieressä että oot aika söpö. Ja ite oot siinä että häh? Onkohan tuo mimmi sokea tai jotenki muuten sekasin.

Toinen vaikuttava tekijä oli kaveripiiri. Se vaikutti osaltaan tosi paljon.
Pennusta lähtien oppi pyöriin kaikkien kaupungin alamaailman heebojen vaikutuspiirissä, niitte kotona lätkimässä korttia niiden seurassa taikka vaa katottii ku ne joi. Sit ku ne sammu nii poltettii niitte röökit salaa Jotku kaverien faijat/niiden kaverit oli/on iha aitoja "bossmanejä" näissä piireissä, ja ovat vieläkin elleivät ole syömässä kiwikakkuja,kuolleet tai "ryhdistäytyneet".

Mutta portti huumeisiin mulle oli = Pakokeinot itsesäälistä ja muusta -->Pötköspaddu,Pullo,Pilvi,Pillerit,oopium,piri,essot,mopo,pupre piikki jne....aika tarkasti tuossa järjästyksessä lähettii viettää tätä uraa ja loppu onki sitte jo historiaa. Toi on kyllä väärä sana. Mun kait pitäs olla vähä vanhempi ku 30 jos puhutaa historiasta... No loppu onki sitte jo valmista kauraa

Voisin sanoo näin et sun tarina kosketti ihan helvetisti Oma faija sanonu koko elämän et oon vahinko lapsi ja pelkkä äpärä pentu joka on tyhmä ku saapas ja niin saamaton. :'/

[Kirwa]

Hyvä ku porukka pystyy avautuu tollasista jutuista!
Tosi koskettavia tarinoita ja TOOOSII isot sympatiat teille.

[frapathea]

Koskee sydämeen lukea miten julmasti ihmiset voikaan OMAA JÄLKIKASVUAAN kohdella, hyi hitto Ensin ei osata ite pitää reisiä yhdessä/lasteja sisällä ja sitte vielä laitetaan asiaan viaton lapsi kärsimään siitä, vielä aikuisiälläkin pahimmillaan... Vittu mua itkettää täällä ku tuntuu niin pahalta ees ajatella! Ja silti niin kaunista, että pystyy kertomaan tuollaisesta noin avoimesti...

Voimaa ja ihan vitusti myötätuntoa täältä KAIKILLE tollasta hirveyttä kokeneille, ja mä luotan siihen että ette anna tollasten ihmisenmuotoisten kuonakasojen avuttomuuden ja kyvyttömyyden käsitellä omaa ja muiden ihmisyyttä estää teitä nauttimasta elämästä nyt! <3

[testeri420]

Koskee sydämeen lukea miten julmasti ihmiset voikaan OMAA JÄLKIKASVUAAN kohdella, hyi hitto Ensin ei osata ite pitää reisiä yhdessä/lasteja sisällä ja sitte vielä laitetaan asiaan viaton lapsi kärsimään siitä, vielä aikuisiälläkin pahimmillaan... Vittu mua itkettää täällä ku tuntuu niin pahalta ees ajatella! Ja silti niin kaunista, että pystyy kertomaan tuollaisesta noin avoimesti...

Voimaa ja ihan vitusti myötätuntoa täältä KAIKILLE tollasta hirveyttä kokeneille, ja mä luotan siihen että ette anna tollasten ihmisenmuotoisten kuonakasojen avuttomuuden ja kyvyttömyyden käsitellä omaa ja muiden ihmisyyttä estää teitä nauttimasta elämästä nyt! <3

Tuo on onneks taaksejäänyttä. Meni siinä kauan kun noista on kellekkään kertonut. Purki sitten päihteisiin oman pahan olonsa.
Nyt käyny eri ammattilaisille puhumassa vuosia niin on se katkeruus hävinnyt kaikilta muilta osin paitsi faijan kohdalta...

Mutta kun se ihminen on vetelemässä viimesiään sairaalassa tai missä lie niin arvatkaa kuka käy antamassa luunappia sun muuta yhtä avuttomassa tilassa olevalle
kun itse olin silloin. Ehkä käyn, ehkä en. En oo kyllä periaatteessa niin ilkee ihminen. Mieli tekisi kyllä kovasti ja paljon.
Ehkä siinä on jo rangaistusta tarpeeks jos sulkee pois elämästään niinkuin olen tehnyt...

Sitäpaitsi toisekseen tässä miettinyt kun lukenut näitä että hirveen moni hakenu lohtua päihteistä, niinku kovemmista ku alkoholi.
Silleen kaikilla hyvin samanlaista settiä tapahtunu että päätyy päihteitten pariin...

[tRip]

Kaikki alkoi siitä kun...

en ees lainaa Irwiniä.

Äidinmaidost se kait lähti sit.. sit se oli siin sit..

Koukus koukkuun, koukust koukkuun.

Must tuntuu et mä ite hakeuduin aineiden pariin.
Varmaks en uskalla sanoa miten tietoinen päätös se oli ryhtyä narkiks.
Paska flaksi.. Kyl mustki löytyy se natsi, ku taistelen kamaavastaan.

Mut magneetti se on.

..joka kaipaa jonkinkaltasen vastapolariteetin.
Solariumin skippaan
Chemeihin tuppaan flippaan.

Pilleripöeretys..

niihän se galaxiki.. kait se pyörii.
Ilmankos oon jatkuvasti niin pihal.
Millon se pysähtyy..

Ite mä ne urat loin.. Poluille päätyny.. Sitä oikeet polkuu viel löytäny.
Välil mä pakenen tätä satuu, ku se alkaa liikaa sieluu korventaa..
Taivas ja helvetti.. taivaassakin palaa revontulet. Helvetistä on suunta vain ylöspäin.

Ja tätärataa.. ikiluuppii.

Täytyy olla tarpeeks fjungaa et on StÜldt håJtia.

[Kepardi]

Jotain on aina puuttunut... koskaan ei ole hyvä olla, ei edes tyydyttävä olo. Siinä sitten ajanmyötä masentuu ja hylkää aiemmat aineita koskevat dogmat paikatakseen tätä sielunsa mustaa aukkoa. Tämmöinen eksistentiaalinen kriisi ollut päällä enemmän tai vähemmän koko elämän, ei nyt ehkä ihan varhaislapsuudessa kuitenkaan vielä. Kuolla mä haluun, tai löytää jonkun syyn/tarkoituksen elää, siksi uskoisin ajautuneeni tälle tielle. Mainittakoon että kumpaakaan noista en ole vielä kohdannut enkä edes halua keskustella itsetuhoisuudesta koska tuntuu ettei siitä aiheesta voi käydä keskustelua millään muulla kuin sillä yhdellä tapaa, kun on se vittu niin väärin ja yhyy.

Varsin epämääräistä tarinointia. Ei mullakaan mitenkään hohdokas elämä ollut ennen päihteilyn aloittamista, mutta enemmän se vika taitaa omassa päässä olla kuin ympäristössä. Äidinmaidosta lähtien koukusta koukkuun joo...

[powergrower]

Muistan 5 luokan tietsatunneilta kun oli äärettömän tylsää, niin piti keksiä jotain tekemistä. Opettja oli aivan orgasmeissaan Javasta, itse olin sitä mieltä että tämä on aika wanhaa. Kaveri sitten siinä heitti linkin Hulluun Puutarhuriin, se oli uusi ja todella UG sivusto... loppu osa siitä kurssista meninkin sitten hamppu.nettiä lueskellessa. Tämä tietokonekurssi on minun mielessä se hetki jolloin heräsin, kaikki ei ehkä olekkaan niin mustavalkoista kuin minulle oli opetettu.

Siitä asti olen ollut tällä polulla, muutama vuosi siinä meni tajuta, että oikeastaan kaikki oppimani huumeista oli pelkkää kusetusta, ja noin kevariikään mennessä olin ns. valistunut maailman menosta, enää oli tehtävänä syvempi perehtyminen.

Eli kaikenkaikkiaan hyvin tylsä, perus ja väritön tutustuminen, samaa kaavaa mitä uskoisin kenen tahansa normaalilla järjellä peräkylässä eläneen kohdanneen ja kokeneen. Ehkä hyvä näin?

[pupubileet]

Vielä teininä olin ihan huumevastanen koska suvussa esiintyy päihdeongelmii aika paljon enkä halunnu kuuluu siihen porukkaan. Sit 17-vuotiaana tutustuin semmoseen kivaan poikaan joka kuitenki poltti pilvee. Alettiin seurustella ja oisin toivonu et se lopettas hiisaamisen, vaikka en mä sitä sille ikinä sanonu koska tiesin ettei se mun takii lopettais. Sit ku kattelin sitä sen meininkii ni mua alko sit itteeki kiinnostaa et miltä toi tuntuu. Sit myöhemmin alko kiinnostaa kaikki muuki.

Ni sillee :-)

[fiske]

"Ihmiset ympärilläsi luovat maailmasi"
Simple as that.

[robotomia]

Ennen kahdeksannetta luokkaa olin aina ollut huumeiden ja päihteiden vastainen. Silloin tuli muutos, halusin kokeilla LSD:tä. Mielenkiintoni heräsi hiljattain heränneen musiikkikiinnostuksen myötä kaiken muun lisäksi. Elämä ei yksinäisyyttäni tuntunut miltään ja tästä tuli oikeastaan ainoa vähäinenkään unelmani. Kuvittelin pääseväni lähemmäs unelmaani erilaisten päihdeporukoiden myötä. Tutustuin yhdeksännellä luokalla ihmisiin joiden kautta pääsin lähemmäs näitä päihdeporukoita. En mitään ihme hörhöjä, vaan ihan perus viikonloppukännejä vetelevää porukkaa.

Jossain vaiheessa puistossa jokapäiväiseksi muuttuneen dokaamisen ohella törmäsin pilveen. Tätä vaihetta jatkui noin vuosi. Tällöin tutustuin monien muiden lisäksi Anaganja nimisen vaulttilaiseen, jolta sain ensimmäisen Rivatrilini. Siitähän se sitten lähti. Yskänlääkkeestä tuli LSD:n korvike, joka osoittautui kuitenkin paremmaksi kuin aine jonka korvikkeena sitä käytin. Sillä päästiin kauas kaikesta ja siitähän minä tykkäsin. Subua. Taino suboa koska sitä sai halvemmalla. Tästä se sekakäyttö sitten alkoi. Ei siitä ole kulunut nyt vasta kuin hieman yli puolitoista vuotta.