Kaikkein koviten iskee punk ja hc vuoteen -86 asti. Toki senkin jälkeen on tehty paljon hyviä levyjä mutta tuntuu että kaikki parhaat levyt on julkaistu tuohon vuoteen mennessä. Myös crust-punk iskee ja kovaa, lähinnä Amebix-henkinen tavara (amebix, antisect yms.) Ja paras punkkihan tulee tietysti atlantin tältä puolelta: britti- ja skandibändit suosikkeja. Lähimpänä sydäntä ehkä suomalaiset ja ruotsalaiset 80-luvun alun hardcoreyhtyeet.
Metallisempaa musiikkia tulee myös kuunneltua jossain määrin. Thrash-metal on lähellä sydäntä, kuin myös grindcore. Nyt viime aikoina on kolissut kaikenlainen sludge/drone/stoner/doom pörinä, mun uusi rakkaus. Jonkin verran kuunten myös black metallia, Darkthrone suurin suosikki. Deathmetal uppoaa pieninä annoksina ja keikkatilanteissa mainiosti. Muutenkin tykkään nauttia musiikkini elävänä ja levyt hankin lähes poikkeuksetta vinyylinä.
Kaikki rennompi matsku (reggae/dubstep/dup jne.) menee myös, mutta vain tietyssä mielentilassa (tiettyjen päihteiden vaikutuksen alaisena)
Suomiräppiä tulee myös kuunneltua jonkun verran, suurimpana suosikkina Petos. Nyt olen alkanut tutustumaan myös elektroniseen musiikkiin ja rakastunut Venetian snaresiin.
Iskevin musiikki? En osaa valita mikä on se kaikkein tärkein ja rakkain, niin paljon vaihtelee kausittain ja fiiliksen mukaan mitä kuuntelen. Mutta tällä hetkellä varmaan eniten tulee kuunneltua kaikenlaista hidastelu pörinäsurina musiikkia.
Tulipas pitkä kirjoitus, kai tän joku jaksaa lukea.
