TURKU ON PAHEELLINEN JA TURMELTUNUT

[Asidyyli]

eli
Rekreationaalista perseilyä festareilla

...tai ehkäpä pikemminkin regressionaalista perseilyä. Älkää tehkö perässä kotona. Tai festivaaleilla. Pää menee sekaisin eikä välttämättä ole edes kivaa. Sitten vituttaa. Turku voi tehdä ihmisestä vastuuttoman.

Setti:
-Alkoholi (suuria määriä)
-Alpratsolaami 0,5 mg
-LSD 100-200 mcg (arvio)
-MDMA n. 100 mg (arvio)
-Risperidoni 1 mg
-Ketamiini (seuraavan päivän laskuihin)
-Metyylifenidaatti 10 mg (seuraavan päivän laskuihin)
-Kannabis (seuraavan päivän laskuihin)

Mies, 23v
Edeltävän viikon aikana käytetty ekstaasia, 3c-bromo-drfly:tä sekä kokaiinia (mahd. toleranssia serotonergisiin substansseihin)

Istuimme tulikuumassa viidellä matkustajalla täyteen pakatussa autossa matkalla pahamaineisille ja turmeltuneille rock-musiikki-festivaaleille. Lähtö oli viivästynyt jo melkein kolme tuntia koska vessa-, huoltoasema- ja burgeripysähdyksien lisäksi olimme joutuneet sompailemaan ympäri Itä-helsinkiä kokaiinin perässä. "Täytyyhän reissuun varustautua hyvin" kuskimme oli sanonut, mutta säätöretkeltä palattuaan tämä joutuikin lakonisesti tokaisemaan: "Meillä on vaan spedeä".
-Noh, spiideissä ajat skarpimmin. Totesin.

Matka tuntui ikuisuudelta, sillä moottoritielle päästessä aurinko alkoi porottaa autoon entistä julmemmin. Hiki suorastaan valui ja tunsin paistuvani vaikka reissu oli vasta alkutekijöissä. Kun lopulta olimme perillä hellepäivä alkoi jo viilenemään. Onneksi. Kello oli kuitenkin jo lähes kahdeksan. Tajusimme että oli tulossa kiire. Yksi ystävistäni poisti heti säkillisen essoja. Kaverit suuntasivat takaportille hakemaan artistipassejaan. Itse lähdin harhailemaan kaupungille etsimään hotelliamme ja päätin etten ottaisi huumeita ennen kuin käytännön asiat olisi hoidettu ja festivaali saatu kunnolla käyntiin. Päihteet kuitenkin polttelivat taskussani ja tyydytin himoani kulauttelemalla bourbonia suoraan pullonsuusta kuin jokin katuja harhaileva ulkomaan juntti. Samalla fantasioin Kylmästä Kaljasta Kaljateltassa.

Kun majoitus ja muut asiat oli hoidettu pääsin lopulta festivaalialueelle ja aloin ryystää seitsemän euron hintaisia kaljatuoppeja odotellen illan pääartistia. Istuin anniskeluterassilla juomassa pahaa lonkeroa. Lopulta vähän ennen puoltayötä otin kelta-oranssin Posinova-kapselin jonka sisällä oli huumetta. Kello oli paljon mutta halusin odottaa että alueella olevat streitit kaverini poistuisivat. Puoli yhden aikoihin happo alkoi toimia. Olin ottanut vähän aiemmin hiukan alpratsolaamia ja ilmeisesti sen ja alkoholin tuoman rentoutuksen takia en joutunut oksentamaan. Hapon vaikutus kylläkin ehkä pehmeni vähän liikaa, mutta ainakin oloni oli varsin hyvä.

Pimeä puisto muuttui mystiseksi paikaksi. Valot ja varjot olivat upeita. Ihmiset näyttivät omituisilta. Kuten usein deelien kanssa, tuntui ruohikko kasvaneen yhtäkkiä 10 cm pidemmäksi ja muuttuneen eläväksi ja aaltoilevaksi. Hiukset ja paita tuntuivat liukkailta. Aivan kuin olisin kävellyt pelkillä sukkasillani asfalttista kävelytietä joka vaikutti enemmänkin kumilta. Selkeitä visuaaleja näkyi kuitenkin melko harvakseltaan ja tunsin kaipaavani yhtä vaihdetta lisää silmään. Kirjaimellisesti. Päätin candyflipauttaa syömällä paperiin käärityt MDMA-kristallit puun juurella piilossa istuskellen.

Vaikka tuntui että kaipasin koko ajan sekä LSD:n että MDMA:n vaikutuksiin lisää potkua, oloni oli silti euforinen. Tietoisuus siitä että ympärillä olevista ihmisistä suurin osa oli luultavasti melkein, yhtä, tai enemmän sekaisin kuin minä, oli lohdullinen. Isossa teltassa oli vähän väkeä, mutta musiikki kuulosti hyvältä ja valtavat videotaulut kirjaimellisesti sylkivät visuaaleja ilmaan lähettäen suuria spiraaleja ja floatereita leijumaan hallin halki. Tuntui että näin musiikin leijuvan ulos kaiuttimista purppuraisena utuna. Toinen teltta taas oli tupaten täynnä hikisiä ihmisiä ja ilma oli höyrystä läpitunkemattoman sumea kuin saunassa. Ei kuten suomalaisessa saunassa, vaan turkkilaisessa. En saanut selvää mikä oli höyryä, mikä savukoneen(?) savua ja mikä tuota mystistä LSD:n utua joka tuntui leijuvan kaikkialla, tehden todellisuuden vähemmän läpipäästäväksi. Myös lämpötila oli luokkaa tiukkojen löylyjen kanssa. Kaverini hoippui paikalle paita hikeä tihkuen ja mumisi syöneensä viisi essoa.

LSD:n vaikutus oli laantunut kun lähdimme festivaalialueelta pitkällisen harkinnan jälkeen kohti jatkoja. Taksin pehmeät penkit tuntuivat rentouttavilta. Saavuimme idyllisen puutalorykelmän sisäpihalle. Surrealistinen maalaisidylli keskellä kaupunkia. Aamuhämäräisen pihapiirin siniseen usvaan aukesi keltainen valojuova kivijalasta. Astuimme sisään todella pieneen rähjäiseen huoneistoon missä kämpän isäntä lähinnä lojui lattialla ja toinen kaverini istui tuhannen kujalla sohvalla naureskellen itsekseen. Hän ei ilmeisesti tunnistanut meitä mutta selvästi kuitenkin riemuitsi tulostamme.

Samalla kun istahdin alas ja ovi lyötiin kiinni tajusin hapon yhä potkivan. Lujaa. Asunto oli todellakin käsittämättömän pieni. Hyvä että suorassa pystyi seisomaan. Lisäksi parvi jolle pääsi kapeita portaita antoi vaikutelman että matalaan kämppään oli ahdettu vielä toinenkin kerros. Tähän nähden ihmiset asunnossa olivat aivan liian suuria. Tuolit ja pöydätkin alkoivat näyttää leikkimökin kalusteilta. Taulut elivät ja näyttivät leijuvan viiden sentin päässä seinistä. Musiikki pauhasi käsittämättönä bassomurinana. Olo oli todella kaoottinen ja psykedeelinen.

Aloin miettiä mihin yksi ulos jäänyt seurueemme jäsen oli hävinnyt. Yritin katsoa ovessa olevasta ikkunasta pihalle. Mietin miksi ikkunan paikalle oli laitettu peili ja miksi näytin peilissä joltain aivan vieraalta tyypiltä ja miksi minulla oli univormu. Tuijotin siinä ihmeissäni peilissä näkyvää kyttää kunnes lopulta avasin oven jonka takana seisoi kaksi poliisia.

Aika tuntui jähmettyvän. Tilanne oli kuin unta. Seisoin hapoissani, taskut täynnä gearia, pupillit lautasina ja ovella oli kaksi kyttää jotka eivät sanoneet sanaakaan vaan tuijottivat vain sisään huuruiseen huumekämppään. Ja kaikesta huolimatta olin ainoa tarpeeksi selvä selvittämään tilanteen. Käskin asunnon isäntää, joka ei edes tajunnut poliisien saapuneen, hiljentämään musiikin pikimmiten. Pahoittelin tilannetta poliiseille jotka neuvoivat meitä hyvin painokkaasti painumaan unten maille.
-Parempi olisi nyt että rupeatte kiltisti nukkumaan.
-Eiköhän tässä... aleta pikkuhiljaa olla siinä vaiheessa, kuten näette. Änkytin
-Aa tuuti lullaa, aa tuuti lullaa. Nyt simmut kiinni. Nahat silmille nyt vaan. Poliisi toisteli rauhallisella äänellä.
Mietin että tämä ei voi olla totta.

Poliisien lähdettyä sydämeni löi vimmattuna ja käteni tärisivät. Menin pihalle tupakalle, mistä kadonnut kaverini löytyi. Hän oli omien sanojensa mukaan juuri ja juuri välttynyt kollaamiselta ja uumottavalta käyttötuomiolta. Aloin olla todella levottomassa ja ahdistuneessa tilassa joten nappasin takkini ja lähdin kävelemään kohti Holiday Inniä. Matka olikin yllättävän pitkä ja oloni rauhoittui. Hotellille saapuessani käytävän matto aaltoili ja seinät huoneessa elivät omaa elämäänsä. Pyörin vuoteessa rauhattomasti.

Minun on pakko saada unta edes pari tuntia, ajattelin. Check out olisi viiden tunnin päästä. Päätin turvatua rankkoihin keinoihin ja juotuani yhden jäljelle jääneen kaljan kaadoin itselleni tujun annoksen Jim Beamia, otin viimeisen Xanorin sekä yhden neuroleptin. Laitoin nauhurista Changing Of The Guardsin soimaan. Päätin myös etten ikinä enää käytä huumeita.

Dylanin biisiä seurasi El Condor Pasa. Kuinka ankeaa musiikkia. Nukuin huonosti pari tuntia ja heräilin n. 30 minuutin välein hiestä märkänä. Olo aamulla oli puolikuollut, mutta juotuani kupin kahvia aloin päästä tolpilleni. Kirjauduin ulos hotellista ja suuntasin pizzeriaan missä tapasin kaverini ja aloimme tehdä sotasuunnitelmaa:
-Meiltä on huumeet on lopussa. Täytyy tilata paketti Helsingistä. hän sanoi.
-Mitä otetaan?
-Kaikkea mahdollista. Amfetamiinia, naksuja ja GBL:ää ainakin. Pitäisköhän ottaa happoa?
Selitin eilistä kokemustani ja sanoin että festivaaliympäristö oli aivan liian arvaamaton. Hyppäsimme autoon ja lähdimme kohti festivaalialuetta. Kaverini alkoi soitella levottomia puheluja helsinkiläiselle tuttavallemme, käskien tätä pakkaamaan Huumearsenaalin mukaansa ja hyppäämään kello kolmen junaan.

Alueella istuimme hyvän aikaa kaljateltassa auringosta nauttimassa ja musiikkia kuunnellen. Mielialani alkoi nousta ja päätin lähteä katsomaan bändejä. Matkalla törmäsin kahteen puolituttuun ja kohta istuimmekin puiden siimeksessä polttamassa ensiluokkaista kukintoa ja nautimme pienet ketamiiniviivat. Suuntasin pääportille ja jäin heti ensimmäisen esiintymislavan edustalle makoilemaan ja rentoutumaan. Pitkiin valkoisiin kaapuihihn pukeutunut bändi soitti mahtavaa psykerokkia, iltapäivän aurinko paahtoi taivaalta upeasti lämmittäen, nurmikko oli pehmeää ja tupakka maistui hyvältä. Olo oli kaikinpuolin täydellinen.

Tajusin etten tarvitsisi enää enempää päihdykkeitä. Sen sijaan tein pitkän ja uuvuttavan helteessä kävelyn keskustaan vain saadakseni ostettua hodarin Essolta. Sen jälkeen tapasin puistossa pari tuttavaa jotka tarjosivat minulle melkein puolikkaan tonkan valkoviiniä, jonka nautin mukisematta. Siirryimme nauttimaan musiikista, ilta-auringosta ja seitsemän euron Sofiero-oluesta. Myöhemmin illalla nautin hieman metyylifenidaattia nukahdettuani seisaaltani baaritiskille.

[Lymykonna]

Aa tuuti lullaa... Uskomatonta.

[bol]

Olet kyllä taitavin trippistoorien kirjoittaja, mitä olen nähnyt.
Näitä on todella mukava lukea. Viihdyttävää tekstiä.
Keep it up

[growy]

Mahtavaa

[[Silppuri]]

Wow, on vissii tullu Fear and Loathing katottua :D?

[Asidyyli]

Wow, on vissii tullu Fear and Loathing katottua :D?

Voi olla että oon muutamaan kertaan nähny.

[Lymykonna]

Joo, on kyllä lähes käsinkosketeltava gonzo-tunnelma ja sehän on vain hyvä asia. Toimisi muuten varmasti helvetin hyvin lyhytelokuvina joten käsis työn alle!

[Arsonist]

Nostan vanhaa ketjua.
Mulle on tullu kanssa Asidyylin teksteistä tosi vahvat Hunter S. Thompson-vibat, mikä on vain hyvä juttu.

[Varjo]

"Täytyyhän reissuun varustautua hyvin" kuskimme oli sanonut, mutta säätöretkeltä palattuaan tämä joutuikin lakonisesti tokaisemaan: "Meillä on vaan spedeä".

:'DD ai että...

Vitun hyvä stoori! (= Väsää joku lyhytelokuva tästä joo.

[_Melba]

Aah mikä stoori, mahtavaaa oli ilo lukee ja iha muikeet sekavuustilat, tuo polliisien ilmestyminen ja tuutilullaa vaa vähä ihmetyttää mite ne tollee sanoi vai sanoko.