Pienen psyykkauksen jälkeen heitin sokeripalan huuleen ja lähdin kolmen ystäväni kanssa katsomaan Talpan settiä, ja odottelemaan hapon vaikutuksia. Ensimmäisiä vaikutuksia alkoi ilmaantumaan noin 45min päästä nauttimisesta; Desert stagen dekot olivat todella korostuneet, ja alkoivat väristä. Mitään suurempia visuaaleja ei vielä ilmennyt. Kulutin aikaani kuuntelemalla musiikkia, ja mietiskelemällä, ja huomasinkin kuinka nopeasti olin jossain aivan muualla... Tästä eteenpäin tapahtumat saattavat olla väärässä järjestyksessä... Aika menetti merkityksensä.
Setin loputtua lähdimme kävelemään kohti autoamme, ja keskustelin ystäväni kanssa, kuinka helppoa "sinne" (ajatuksiin) on hävitä, ja kuinka happotrippi on pelkkää infon imailua ympäristöstä, havainnointia järkyttävällä intensiteetillä. Päätimme pysähtyä leirissämme, ennen matkan jatkumista, ja touhu meni lähinnä naurettavaksi... Heittelimme neonkeltaista, vilkkuvaa kumilelua toisillemme, ja nauroimme kuinka hyvä se olikaan... Vietimme hetken leirissä, lähinnä nauraen lelulle, ja yleisesti häröillen. Ystäväni, jota kutsutaan tästä hetkestä eteenpäin R:ksi, sitoi kumilelun narulla ranteeseensa, ja matka jatkui autolle.
Pääsimme autolle, tarkoituksena polttaa hieman pilveä, ja tämä onnistuikin suht hyvin, riippumatta kuumotuksesta, joita siviilipoliisit toivat keskuuteemme. Muistan ottaneeni autosta mandariinin mukaani, ja matka jatkui, päämääränä tuntematon. Kävelin R:n kanssa leirintäalueelle hyvin verkkaiseen tahtiin. Muistan kävelleeni todella hitaasti, ja heitellen mandariinia joka kolmannella askeleella ilmaan, ja kopanneeni sen täydellisessä rytmissä. Ystäväni R teki samaa kumilelullaan, ja näky on varmasti ollut mielenkiintoinen.
Päästyämme takaisin Leiriin, E ilmoitti että häneltä loppuu virta, ja meni telttaan trippaamaan. (hän oli nauttinut n. 1,3g semejä, ja puolikkaan hapon) ja pohdimme R:n, ja naispuoleisen ystäväni, joka olkoon tästä hetkestä V, kuinka jatkaa matkaa. Päädyimme kävelemään kohti stageja. Tässä vaiheessa olin jo TODELLA syvällä, enkä muista ajatusmyrkystä juurikaan parhaita paloja, jota pahoittelen. Päähäni tuli ikäviä ajatuksia, Ja V:n ja R:n seura alkoi ahdistamaan, ja päätin lähteä omille teilleni. Kävelin pitkin metsiä, ja telttailualuetta todella verkkaiseen tyyliin, ja viihdytin itseäni tuijottamalla sekavasti hipahtavien leirien ihmisiä; Tuntui että levitin hyvää oloa jokaiseen ihmiseen jota tuijotin. Päätin palata leiriin.
Leirissä tarkastin E:n kunnon kysymällä onko kaikki ok. Teltasta kuului vastaus "joo, hyvissä" josta tuli todella positiivinen mieli. Myös R ja V olivat palanneet leiriin. V kysyi minulta, mennäänkö polttamaan telttaani tupakkaa, joka vaikutti todella hauskalta ajatukselta, ja R liittyi seuraamme hetken päästä. Hänen tullessaan telttaan koin vahvan perspektiivin muutoksen. Tuntui, että itse jumala olisi astunut telttaan, ja katsoin häntä teltan lattialta, enkä käsittänyt kuinka "suuri" hän oli. Järkytyin. Rentouduin, ja nauroimme ajatukselle moderneista intiaaneista; Tiipii on vaihtunut tekokuituiseen telttaan, ja rauhanpiippu tehdasvalmisteiseen savukkeeseen. Hetken päästä totesimme tupakan käryn hirveäksi, enkä halunnut nukkua tuhkakupin hajuisessa teltassa, joten poistuimme. Alkaa sataa, ja menemme omiin telttoihimme.
Teltassa sateen ropina vasten telttasuojusta oli jotain uskomatonta. Se kuulosti samaan aikaan itseltään, samaan aikaan räiskyvältä tulelta, silmät kiinni kuvittelin olevani liekkien ympäröimänä, kuolemattomana...
Tuijotin teltan kattoa, ja uppouduin siihen. Se oli suuri, ja mahtava. se väreili, ja tuulen liikuttama telttakangas toi uutta mielenkiintoa kohteeseen. Teltan katto oli maailmankaikkeus, se oli kaikki mistä tiesin, mitä sen ulkopuolella oli, ei ollut, tai ainakaan sillä ei ollut väliä. Ajatus liisi katkeamattomana nauhana, helposti käsiteltävänä, ja mieleeni tuli ajatus, että miksi olen tässä ja nyt, ja tässä mielentilassa, ja aloin pohtimaan ihmisten päihteidenkäyttöä, ja eri "genrejä". On gootteja, hippejä, hoppareita, rokkareita enkä päässyt mihinkää muuhun tulokseen, että kai sillä on tekemistä itsensä etsimisen/löytämisen kanssa. Ajattelin, että Itsensä etsiminen on itsenä olemista, ja lopetin asian miettimisen. Tuijottelin hetken telttaa, ja mietin, kuinka järkyttävää euforiaa happo tuottaa; olo oli TODELLA HYVÄ, ja KOKONAISVALTAINEN. Maattuani teltassa tuntemattoman ajan, todella hyvissä, repesin ääneen ajatukselle ottaa toinen happo; Olot olivat vahvat, Olin peakannut.
Sade lakkaa, ja leirimme kömpii ulos teltoistaan, ja tulee puhetta jatkaa iltaa ottamalla 2c-e:tä ja polttaa savut. idea kuulosti hyvältä, ja lähdimme (itse ainakin laskusuunnassa) Kohti autoa. Tässä vaiheessa happojen ottamisesta on kulunut kuutisen tuntia (minne hävisi koko päivä?!). Pääsimme autolle, poltimme, ja lähdimme, kunnes huomasimme unohtaneemme 2c-e:n. Menimme takaisin autolle, ja otimme kemikaalin oraalisesti, random dose, noin 10-15mg luokkaa ja lähdimme takaisin kuuntelemaan musiikkia.
Huomasin, että joku kyllä toimii, ja vahvasti, mutta en osannut sanoa, oliko se LSD, 2c-e, vaiko pilvi, vaiko kaikki yhdessä, vai olinko psykoosissa. Mietin tätä hetken ja totesin että ei ole paras aika miettiä moisia. Lopputrippi meni lähinnä kävellessä ja puhuessa, ja minun oli vaikea ottaa 2c-e:n vaikutuksia vakavasti hapon tuottaman yltäkylläisyyden ja euforian jälkeen, mutta en jaksanut valittaa, enkä viitsinyt myöskään ottaa lisää. Loppuillasta E meni nukkumaan, ja minä & R otimme vauhtia ja lähdimme tanssimaan, mutta ei siitä enempää, koska en jaksa kirjoittaa enempää enään sekakäyttö-osioon.
Matka oli suht raskas, mutta onnistunut.
