Eli ensinnäkin hoidin kuun hommat pois alta, Kela, Sossu, työkkäri. Sitten elävät bakteerikannat jugurtteineen naamaan lievittämään stressin (HAHAHA) aiheuttamaa vatsamöyryä. Ja viipyillen täydellinen jopo laukussa täydelliselle paikalle.
Tai no täydellinen paikka joopa joo
_TÄYSIN_ yliarvioitu muisto maisemasta, mutta korkealla ja tuulee . Jopo koostui siis n. 0.1g:stä todella tiukan budin hartsikarvoja. Ja pitkään huonossa vegettyneiden planttien (haha) tippuneista ja kuivahtaneista lehdistä, jotain vanhaa ja viisasta nuoruuden harhailuineen siis. Puolikas lämpätty tupakka ja kuivattua vadelmanlehteä sitomaan paketti. Ja jollain ihmeen tavoin näillä käärintätaidoilla se paloi täydellisesti. Tilanteen värittämänä ainakin.Noin puolenvälin tietämillä iski tunne, että "nyt se röökikohta tulee", vaikka se oli varmasti tasaista möyhöä. Kun "myrkky"kolina sitten jatkui ja jatkui, tajusi olevansa kaukana myrkyllisestä olotilasta. Helvetin pilvessä vain. Viimeiselle joponeljänneksellä savun kuumuus nosti kehon lämpötilan yhtälailla kuumaksi, euforiseksi paineeksi/sykkeeksi. Silmien sulkeuduttua ajatuksissani alkaa erottua kaksi ääntä. Jostain muistin nurkista tuli äkillinen herääminen lukion psykan tunnilta, ja muisto egosta ja idistä. Arvelus ja oivalluksen tunne, että tästä oli nyt kyse (psykoanalyyttisestä teoriasta ei ole _KOSKAAN_ ollut näin mielenkiintoista oppia) sai paneutumaan tajunnanvirtaan yhä terävämmin. Id siis on se aktivoija, unelmoija, impulsiivinen perkele jota persoonnallisuuden ilmentymä, ego koittaa pitää aisoissa -> avulla. Ja superego on moraali, omatunto. Opittu ja omaksuttu.
Pärähdyttävimpiä ja perehdyttävimpiä ajatuksia koskaan. Ja nimenomaan yhtäkkiä kiivaan kelailun keskeyttää rasahdus (vainis), helikopteri ("ei vittu eikai se käänny takas ku se näki mut tässä", eisss...
DDDD), ja toinen ääni selkäni takaa, joka paljastuu kahdeksi jo ikääntyneeksi herraksi. Tottakai kävelevät suoraan näköalanpaikkani luo ja keskeyttävät juttelunsa kysyäkseen "miltäs se maapallo näyttää?" "no, hyvältähän se näyttää" vastasin. Jäätävä sukupolvien yhteentörmäys jota kankea suomalainen small talkimme heikosti sulattaa. Vieressä on kuulemma ollut ampumarata ja jotain ryssistä ja kirkosta. Ohhoh Edessäni siis Marlboro-peltiaski (eikä todellakaan armeijasta hankittu) jossa lukee Tupakointi tappaa, ja vieressä sytkäri, ja vähän matkan päässä onneksi huomaamaton pahvifilsuinen natsakin. Just näin olettaisin et elämäni kovin pilvi heittää kontrasteja tielleni. Tajusin saaneeni paikasta olennaisen irti
, ja suuntaan Lidliä kohti. Heti tarttuu kori matkaan (jäätelöähän mä vaan tulin hakemaan, ai niin, ja ehkä kermaviiliä siihen mustikkapiirakkaan) johon vielä kassajonossa (ensimmäistä kertaa olin niin esillepanon uhri) tarttuvat suolapähkinät ja tumma appelsiinisuklaa. Mieleni toiminnasta sivistyneenä päätin kerrankin herkutella kotimatkalla hillitysti, eikä vain, kuten tapana joskus on :S, tempoa mahaa kipeeksi tuulessa.Himassa sitten (miks vitussa oon ollu tätä kirjottaessa ilman musiikkia
), eli joo vaaaaikka Ultra Brata ja Asaa. Jätän nyt tripin muhimaan, poltan kohta ensimmäistä kertaa tuota överikukkaa joka sponssasi karvoillaan tähänastisen. Illalla aikeissa mennä Ice Age 3:n 3d-näytökseen (ei-dubattuun, mikäli sillä tulee olemaan merkitystä). Jatkoa seuraa, jointista kulunut noin kaksi tuntia. "--Harvoin haikara laskeutuu katolle, sen huuto rikkoo hiljaisuuden, jos nyt koputtaisit ovelleni, en ehkä edes kuulisi--"