Me ja Hawaiian Baby Wood Rose.

[Runio]

Joku aika sitten oltiin innokkaita kokeilemaan näitä kivoja pikku siemeniä, joita moni oli kehunu. Kaveri etsi netistä sivun ja tottakai me tilattiin. Noin viikko tilauksen jälkeen, siemenet tulivat ja viikonloppu alkoikin mielenkiintoisissa merkeissä. Itse kuorimisessa kestikin joku aika, ennekuin saatiin ne täysin puhtaiksi. Kuorittuja siemeniä oli yhteensä 8, eli neljä kummallekin. 4 tuntii emme olleet syöneet mitään, muuta kuin nielaisseet paketin mukana tulleet Booster-kofeiini tabletit, jotka me nautimme kahteen pekkaan. Jännitys alkoi nousta jo hurjaa vauhtia, ja siementen jyrsiminen noin 15 minuuttia otti jo vitutus käyrälle jollain lailla. Halusin jo päästä kokemaan elämäni ensimmäisiä hallusinaatioita, ja en pettynyt tuloksesta. Sen jälkeen kun olimme saaneet jyrsittyä ne pienen pieniksi muruiksi suussamme, nielaisimme ne, ja jäimme odottamaan. 2 tunnin päästä, kaverilla alkoi heittää päässä lievästi, ja silmän pupillit olivat kuin lautaset. Mutta kun itse katsoin peilistä ja tunnustelin omaa fiilistä, olin pettynyt. Mitään ei tapahtunut, ja angstailin sitten kaverilleni asiasta, koska hän sai kokea ne ilot mitä itse en saanut. Seuraavaksi lähdimme kävelemään kohti Lidliä, hakemaan tavanomaisesti alkojuomista, koska ei lähempänä ollut muutakaan. Ostettiin siiderit ja kassatäti katsoi hiukan hassulla tavalla minuun, ja ihmettelin tämän reaktiota, kun otin korttini pois maksulaitteesta. Tyyppi tuijotti tiukasti silmiini, ja se alkoi häiritä minua. Lähdimme kävelemään pois, mutta pysähdyimme alikulkutunnelissa polttelemaan Alice's Wondermixiä ja Amanita Muscariaa. Jointti tuntui melkoisen hyvältä sillä hetkellä. Samalla kun olin vetänyt muutamat henkoset, niin fiilis alkoi tuntua jo todella erilaiselta. Nauroimme aivan helvetin pienistä asioista, ja sekoilimme kävellessämme takakaisin asunnolle. Puolessa välissä matkaa, tuntui voisin huutaa maailmalle "RAKASTAN ÄITIÄ JA KAIKKIA!!!!" ja käveleminen alkoi olla lievästi hankalaa. Kun saavuimme kerrostalon ovelle, niin avaimen laittaminen oven lukkoon ei ikinä ollut niin vaikeaa, kuin silloin. Kun sain oven aukaistua, ja tilasimme hissin, niin rupesin miettimään kaverini ja minun ystävyys-suhdetta...mihin se oikein perustuu. Miettiessäni asiaa, kaveri huomautti jotain silmistäni, ja kiinnitin asiaan huomion. Katsoin itseäni peilistä ja huomasin, miten valtavat pupillini olivatkaan. Ja jostain kumman syystä, rupesin ihailemaan niitä. Oman aikani kun tuijotin niitä, puhkesin nauramaan, ja hoeskelin miten coolit silmät ovatkaan. Tulimme asuntoon, ja vein siiderit ja juomat jääkaappiin. Itselleni otin kaksi ja kaverille kaksi, ja kun saimme nielaistua muutaman kulauksen, mietin "miten helvetissä siideri voi maistua näin hyvälle?" ja kun oli kulunut viimeiset 4 ja puoli tuntia, siemenet olivat päässeet täysiin oikeuksiin. Olo oli mitä mahtavin, ja välillä nauroimme mahakippurassa typerillekin asioille, ja juhlimme juuri alkanutta viikonloppua. Välissä söimme ja katsoimme televisiota, mutta kun olimme menossa nukkumaan, menin vessaan ja katsoin itseäni peilistä. Silloin näin kasvoni muuttuvan tiikerin ja pantteri väliseksi sekoitukseksi, ja muuttavan väriään punaisesta siniseen. Huusin kaverille, että tulisi katsomaan, ja kokemaan saman hulluuden, kuin mitä itse koin. Oman aikani katsoin itseäni, ja nauroin asialle, koska sillä hetkellä se tuntui todella omituiselta ja hauskalta. Rupesin tuijottamaan kattolappua, ja ihailin sen muuttuvia värejä ja muotoja. Olin päässy lievästi syvälle tässä vaiheessa. Kun olin menossa kertomaan kaverilleni, näin kuinka seinien ja kaappien muodot lainehtivat kuin järven aallot, jolloin itsekin liikuin kuin aalto. Vaivalloisesti pääsin huoneeseni, ja herätin kaverini unilta, ja pyysin häntä hölmösti avaamaan television, ja tuijottamaan tyhjää "lumipyry" ruutua. Kun katsoimme sitä, näimme monen moisia kuvioita ja värejä, ainakin minä. Olin niin täpinöissäni fiiliksestä, että halusin kokea vielä jotain hullumpaa. Monen tunnin jälkeen, alkoi tulla olo tylsäksi, ja yritin käydä nukkumaan, mutta kas kummaa, se ei onnistunutkaan. Aikaa kerkesi kulumaan jo jonkun verran ja olin pyörinyt sängyssä koko sen ajan. Unta ei tullut! Missä vika? Sitten muistin kofeiini tabletin, ja mietin olisiko sillä vaikutus tähän unettomuuteen, vaikkakin sen nielaisusta oli kulunut jo 7 tuntia. l

Loppujen lopuksi, menin nukkumaan vasta kello viiden aikaa aamulla, ja viimein sain unen päästä kiinni. Huh, mikä helpotus. Mutta jälkifiilikset olivat olivat positiivisia. Untakin näin, ja ne olivatkin todella mieleen painuvia.

[Jussi]

Avaruuskohina on ihan mielenkiintoista... Kerran tuijotettiin sitä koko DXM vaikutuksen ajan..

PS: kappalejakoa kiitos..!