Ensimmäinen Ayahuasca-kokemus

[deckard]

Nautittu:
4g Peganum Harmala, 8g Mimosa Hostilis (ei siis oikeastaan ayahuascaa, vaan mimosahuascaa)

Voisi vielä lisätä että minulla on aika yleisesti moneen aineeseen erittäin matala toleranssi, esim. 6 HBWR-siemenestä saan jo jäätäviä visuaaleja silmät auki ja kiinni. Ja painan semmoiset 80kg.

Matka:
Elikkäs, muutama päivä sitten koin ensimmäistä kertaa tämän kuolemanviinin, ja jos sitä pitäisi yhdellä sanalla kuvata niin se olisi luultavasti "life-changing". Olin valmistautunut noin vuorokauden paastolla, sekä positiivisella mielialalla. Join illalla noin kuuden maissa litkut alas, mimosa 10 minuutin viiveellä. Kumpikaan ei oikeastaan maistunut niin pahalta kuin olin kuvitellut. Tämän jälkeen hämärsin valot, laitoin soimaan jonkun meditaatio-nettiradion (luojan kiitos tästä valinnasta..) ja menin sängylle odottelemaan vaikutuksia.

En ole täysin varma missä kohtaa alkoivat ensimmäiset vaikutukset, koska nousu oli jollaintavalla niin kavala ja huomaamaton, mutta noin tunnin kuluttua havahduin siihen että nyt on asiat aivan päin vittua. Kaikki esineet alkoivat näyttää ihan erilaisilta ja eräät julisteeni todella vihamielisiltä. Hieman tämän jälkeen esineet tulivat tavallaan eloon ja rupesivat animoimaan erittäin iljettävällä tavalla. Tästä hieman pelästyneenä päätin laittaa silmät kiinni, ja alkoi tuntua siltä kuin visioni laajentuisi ruumiini sisällä 360-asteiseksi ja vielä siitä ylikin, vaikea selittää. Oli kuin pystyisin tuntemaan ja näkemään jokaikisen kohdan ruumiissani, ja muistan olleeni tästä erittäin vaikuttunut.

Tämän jälkeen aloin tuntemaan kun jokin mystinen vetovoima alkoi työntämään jokaista ruumiini solua ns. "ylöspäin", ja tunnistin samantien että seuraavaksi on tulossa kuuluisa La Purga, siitä ei voinut erehtyä. Mitään pahaa oloa en kyllä pystynyt aistimaan. Avasin hieman silmiäni ja otin nopeasti oksennusämpärini vierestä, ja tunsin koko kehossani että kohta räjähtää aivan saatanallisella voimalla. Jostain syystä kuitenkin tuloksena oli vain muutama voimakas yökkörefleksi, mutta niissäkin tunsin että jos sieltä jotain tavaraa olisi tullut, niin se olisi tuntunut aivan uskomattoman vapauttavalta.

Siinä kun sitten olin pää tyhjässä ämpärissä niin sen pohja alkoi näyttää ihan mustalta aukolta ja se imi minua puoleensa suurella voimalla. Nostin varovasti päätäni ja kauhukseni huomasin että käteni jotka olivat ämpärin reunoilla, olivat muuttuneet käärmeiksi. Tähän lisättynä vielä se, että minulla on vakava käärmefobia, niin olin kauhusta aivan jäykkänä. Päätin vain äkkiä sulkea silmät ja mennä makuulle.

Tästä alkoi sitten se kunnon trippi tai ns. ayahuasca-uni. Tunsin taas että visioni laajentuisi, ja tällä kertaa myös että kaikki aistini sekoittuisivat ja sulautuisivat yhteen. Sitten tavallaan kuulin vaikkei sitä voi kuulemiseksi sanoa, mutta jotenkin aistisin että jostain "yläpuolelta" tulee kauheaa ryminää, joka vahvistui ja vahvistui. Tämä uskomattoman kova ryminä rupesi sitten hajoittamaan ruumistani ja koko persoonaani aivan pikku sirpaleiksi. Tämä oli pelottavin kokemus mitä olin ikinä kokenut.

Kaikkea mitä tapahtui tämän jälkeen on erittäin vaikea selittää ja muistaa, ja ajantajua ei ollut olemassa joten kaikki asiat eivät välttämättä ole oikeassa järjestyksessä.

Olin ruumiiton ja persoonaton, olin maailmankaikkeus, toisaalta en ollut yhtään mitään, koska sanat eivät sitä pystyisi kuitenkaan selittämään. Se mitä "olin" pystyi olemaan universumin jokaisessa pisteessä, jokaisella ajanhetkellä. Aikaa ei itseasiassa edes ollut, tai siis menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus olivat yhdistyneet. Pystyin esim. tuntemaan jokaisen eliön joka tässä universumissa on elänyt tai tulee elämään, ja pystyin käymään läpi niiden kokemuksia.

Tuntui että tätä kyseistä olotilaa kesti ikuisuus, joten en osaa yhtään arvioida kuinka kauan se oikeasti kesti, mutta jossain vaiheessa kuitenkin aloin ilmeisesti saamaan persoonani palasia kiinni, ja lapsuudenmuistoni liittyivät tähän jotenkin vahvasti. Sain myös palasia ruumiistani, ja muistan kuinka pystyin tuntemaan että siellä missä makasin maapallolla, minulla oli leveä hymy, ja pystyin käyttämään tätä hymyä linkkinä ruumiiseeni.

Jossain vaiheessa pystyin raottamaan silmiäni, mutta huomasin että olin mennyt juuri sellaiseen asentoon makaamaan että käteni olivat aivan näkökentässä, ja ne olivat vieläkin käärmeitä. Laitoin taas silmät äkkiä kiinni, ja huomasin että pääsin suoraan takaisin tänne hyperavaruuteen tai missä ihmeessä leijailinkaan. Aistini olivat myös hieman erottuneet toisistaan koska nyt pystyin tunnistamaan selviä visuaaleja, eikä vain pelkkää aistimyrskyä, ja nämä visuaalit olivat aivan uskomattomia. Menin läpi käsittämättömiä tunneleita, zoomailin sisään ja ulos fraktaalikuvioita, sukelsin omissa verisuonissani ja pystyin juttelemaan oman DNA:ni kanssa, ja muistan hämärästi miten se oli esim. kertonut minulle koko sukuni historian.

Olin myös jossain vaiheessa jutellut jonkun "ylemmän olennon" kanssa jollaisista olin lukenut aikasemmin muiden kokemuksista. Hän oli suuttunut tästä kovasti että yritin rationalisoida häntä, joten hän antoi jonkinnäköisen piiskaniskun, joka tuntui enemmänkin salamaniskulta. Pyytelin anteeksi ihan paniikissa, mutta tämän jälkeen hän rauhotteli ja sanoi että ei se mitään, kyllä hän ymmärtää. Valitettavasti en muista tästä oikein muuta, vain että olin kysellyt joitain kysymyksiä, mutta ei hajuakaan mitä ne olivat.

Jotkut näyistä olivat myös erittäin painajaismaisia ja käärmemäisiä. En tiedä johtuiko se siitä että ayahuasca on muutenkin käärmemäinen, vai siitä että se on suurin fobiani, mutta selvästi aina negatiiviset visuaalit liittyivät niihin. Yksi painajaisvisio jonka muistan vieläkin selvästi oli kun näin että tuhansia käärmeitä joilla oli monta neulanterävää hammasta ja jotenkin piraijamainen pää, söivät jokapuolelta ruumistani. Pystyin myös tuntemaan sen kivun aivan selvästi. Myös jossain vaiheessa olin täysin varma että olen seonnut, ja olen ikuisuuden ollut jossain helvetti-tyylisessä mielisairaalassa, koko oikea elämäni oli vain pelkkää kuvitelmaa.

Tuntui että kyseessä oli kokoajan jonkinlainen taivas vs. helvetti -taistelu, ja se muuttui mielestäni nettiradiomusiikin mukaan. Vaikka en sinänsä kuullut musiikkia, pystyin jotenkin surffaamaan sen aalloilla, aistien sen muutokset tällä tavalla. Eli koska olin laittanut jonkun rauhallisen meditaatiokanavan, suurimman osan ajasta olin juuri taivaassa, mutta tunsin selvästi miten synkissä biisikohdissa ja hiljaisissa hetkissä ajautusin takaisin painajaismaiseen helvettiin. Kuitenkin en pysty mitenkään selittämään kuinka hienoa ja kaunista ja euforista eräät hetket olivat, mutta saan melkein kyyneleitä silmiin kun yritän muistella niitä.

Huomasin juuri että olen kirjoittanut jo ihan helvetisti enemmän mitä luulin, joten vaikka voisin ja haluaisin kirjoittaa vielä loputtomasti mitä kaikkea muuta tapahtui, ehkä on parempi kuitenkin lopetella tähän. Eli jossain vaiheessa sitten pystyin tuntemaan että vaikutus alkaa pikkuhiljaa loppumaan, ja tunsin kuinka kehoani ja mieltäni rakennetaan takaisin kokoon hitaasti. Ihan kuin olisin ollut vanha rakennus joka räjäytettiin pirstaleiksi sekunneissa, ja nyt sen tilalle rakennettiin uutta hienompaa rakennusta monen kuukauden aikana. Käteni eivät näyttäneet enää käärmeiltä, ja pystyin hieman liikuttamaankin niitä sekä jalkojani. Olin hiestä aivan litimärkä, ja oloni oli kuin perhonen joka on juuri tullut kotelostaan. Aivoni tuntuivat että ne olivat ylikuumentuneet ja päätä särki, mutta se ei haitannut yhtään. Koko elämäni oli resetoitu, ja se tuntui uskomattoman hyvältä, hymyilinkin ja naureskelin koko seuraavat pari tuntia ennen kuin menin nukkumaan. Niin ja kello oli siis yksitoista silloin kun pystyin ensimmäistä kertaa siihen katsomaan, eli 5 tuntia siitä kun olin juonut sopat.

Termi "altered consciousness" ei riitä kyllä tässä tapauksessa, parempi olisi vaikka "unlocked consciousness". Ja ymmärrän nyt täysin miksi ayahuasca on enemmänkin lääke, jolla hoidetaan esim. addiktioita, kuin itse huume. Voisikin sanoa että se on anti-huume. Ja en tosiaankaan halua kokeilla tätä uudestaan ainakaan seuraavaan pariin kuukauteen, koska vaikka suurimman osan ajasta olinkin euforioissa ja uskomattoman kauniissa paikoissa, koko kokemus oli kokonaisuudessaan jotenkin niin RASKAS. Ei kukaan varmaan jaksa syntyä joka päivä uudestaan, vaikka se kuinka siistiä olisikin. Mutta en vaihtaisi tätä ensimmäistä kokemusta mihinkään, en mihinkään.


Liite:
Olin yrittänyt heti kokemuksen jälkeen piirrellä jotakin, ja vaikka en mitään halluja enää nähnyt, niin olin silti jotenkin oudosti vielä vaikutuksen alaisena koska piirsin ne kuin olisin "posessed". Kummankin kuvan tein n. 30 sekunnissa, minun ei edes tarvinnut ajatella mitä teen, käteni vain liikkui itsestään ihan helvetin nopeasti. Nyt selvinpäin en osaisi piirtää mitään vastaavaa edes 2 tunnissa. Ja muistan että olisin halunnut vielä tehdä satoja lisää, mutta kynästä loppui lyijy enkä päässyt sängystä vielä ylös. Noh, ehkä ensi kerralla, ja kunnon väreillä.

[King Ink]

Hui, kuulosti aika hienolta. Oisit kirjoittanut vaan niin paljon ku tulee, kyl joku ainakin lukee vaikka teksti meneekin 'liian' pitkäks. Tosi hyvin kirjoitettu, selvää tekstiä, pystyi samastumaan jne.. Luulen että noi käärmejutut johtui aika pitkälti sun käärmefobiastasi, vaikka Huasca tosin onkin aika viidakkokamaa.

Jos hyvin käy niin et tuu tarvitsemaan lääkettä pitkään aikaan, mun tekis perkeleesti mieli juoda huascaa taas. En toisaalta kehtaa juoda sitä ilman tarvetta, enkä koe juurikaan tarvitsevani tällä hetkellä tommosta räjäytystä.

Edit: Tykkään tosta toisesta piirroksesta paljolti, tryptamiinit kyl yleisestikin nostaa piirrustustaidon ainakin 10 tasoa ylöspäin. Tai luovuuden.

[Asidyyli]

pitäis viimein testailla toi huasca
noi kokemukset on just sellaisia mitä oon tolta "viimeseltä tabusubstanssilta" oddotanutkin, ja jollaisia en muaalta enää saa irti...