Kohtasin tossa jokin aika sitten ajatuksen kokeilla muuttaa kaikki omassa puheessani esiintyvät "ihmiset"-muodot yksikön ensimmäiseen persoonaan. Eli tässä tapauksessa, "tajusin että minä kyllä myrkytän itseäni jatkuvasti niin psyykkisesti kuin fyysisestikin", ja "minä en tiedä oikeastaan mitään".aphos wrote:Tajusi, että ihmiset kyllä myrkyttävät itseään jatkuvasti niin psyykkisesti kuin fyysisestikin.
Ihmiset eivät tiedä oikeastaan mitään.
Vaikutus ällistytti. Uskomatonta miten vaikeasti hyväksyin, että käytännössä jokaikinen kerta kun puhuin vihaiseen, halveksuvaan tai ylenkatsovaan sävyyn siitä, miten "ihmiset yleensä" tai "ihmisillä on tapana", puhuin asioista jotka koskevat myös minua itseäni, ja ulkoistamalla sen "ihmisiin yleensä" löysin hyvän syntipukin omille epätäydellisyyksilleni. Tuntuu niin helpolta osotella sormella muiden virheitä eikä hyväksyä omiani.
Teen tätä huomaamattani yhäkin ja tuun varmaan tekemäänkin, mutta on ollu jatkuvasti parempi olla ku noi epämääräiset passiivimuodot ja ulkoistukset vähitellen karsiutuu puheesta ja ajattelusta pois.
Muuttamalla noita läppiä yksikön ensimmäiseen persoonaan, joudun oikeasti kohtaamaan silmästä silmään sen mitä en itsessäni halua kohdata, sen mikä muissa vituttaa lähinnä siksi että pelkään havaita itseni.