"Ihmiset yleensä"

[Aukikco]

Jatkettu tuolt

Tajusi, että ihmiset kyllä myrkyttävät itseään jatkuvasti niin psyykkisesti kuin fyysisestikin.

Ihmiset eivät tiedä oikeastaan mitään.

Kohtasin tossa jokin aika sitten ajatuksen kokeilla muuttaa kaikki omassa puheessani esiintyvät "ihmiset"-muodot yksikön ensimmäiseen persoonaan. Eli tässä tapauksessa, "tajusin että minä kyllä myrkytän itseäni jatkuvasti niin psyykkisesti kuin fyysisestikin", ja "minä en tiedä oikeastaan mitään".

Vaikutus ällistytti. Uskomatonta miten vaikeasti hyväksyin, että käytännössä jokaikinen kerta kun puhuin vihaiseen, halveksuvaan tai ylenkatsovaan sävyyn siitä, miten "ihmiset yleensä" tai "ihmisillä on tapana", puhuin asioista jotka koskevat myös minua itseäni, ja ulkoistamalla sen "ihmisiin yleensä" löysin hyvän syntipukin omille epätäydellisyyksilleni. Tuntuu niin helpolta osotella sormella muiden virheitä eikä hyväksyä omiani.

Teen tätä huomaamattani yhäkin ja tuun varmaan tekemäänkin, mutta on ollu jatkuvasti parempi olla ku noi epämääräiset passiivimuodot ja ulkoistukset vähitellen karsiutuu puheesta ja ajattelusta pois.

Muuttamalla noita läppiä yksikön ensimmäiseen persoonaan, joudun oikeasti kohtaamaan silmästä silmään sen mitä en itsessäni halua kohdata, sen mikä muissa vituttaa lähinnä siksi että pelkään havaita itseni.

[Ahab]

Tärkeä huomio. Itsellänikin työn alla puuttua tähän.

[aphos]

Jatkettu tuolt

Tajusi, että ihmiset kyllä myrkyttävät itseään jatkuvasti niin psyykkisesti kuin fyysisestikin.

Ihmiset eivät tiedä oikeastaan mitään.

Kohtasin tossa jokin aika sitten ajatuksen kokeilla muuttaa kaikki omassa puheessani esiintyvät "ihmiset"-muodot yksikön ensimmäiseen persoonaan. Eli tässä tapauksessa, "tajusin että minä kyllä myrkytän itseäni jatkuvasti niin psyykkisesti kuin fyysisestikin", ja "minä en tiedä oikeastaan mitään".

Vaikutus ällistytti. Uskomatonta miten vaikeasti hyväksyin, että käytännössä jokaikinen kerta kun puhuin vihaiseen, halveksuvaan tai ylenkatsovaan sävyyn siitä, miten "ihmiset yleensä" tai "ihmisillä on tapana", puhuin asioista jotka koskevat myös minua itseäni, ja ulkoistamalla sen "ihmisiin yleensä" löysin hyvän syntipukin omille epätäydellisyyksilleni. Tuntuu niin helpolta osotella sormella muiden virheitä eikä hyväksyä omiani.

Teen tätä huomaamattani yhäkin ja tuun varmaan tekemäänkin, mutta on ollu jatkuvasti parempi olla ku noi epämääräiset passiivimuodot ja ulkoistukset vähitellen karsiutuu puheesta ja ajattelusta pois.

Muuttamalla noita läppiä yksikön ensimmäiseen persoonaan, joudun oikeasti kohtaamaan silmästä silmään sen mitä en itsessäni halua kohdata, sen mikä muissa vituttaa lähinnä siksi että pelkään havaita itseni.

Niin niin. Lueppa se koko teksti. Ihmiset kollektiivisesti. Laajemmalla mittapuulla. Se, että luulee ymmärtävänsä jotain on vain illuusio, koska koko ajan aukeaa uusia horisontteja mitä enemmän "tiedetään".. ehkä se tekee elämisestä elämisen arvoista. Ja tähän lukeudun myös minä. Comprende?

[Aukikco]

Niin niin. Lueppa se koko teksti. Ihmiset kollektiivisesti. Laajemmalla mittapuulla. Se, että luulee ymmärtävänsä jotain on vain illuusio, koska koko ajan aukeaa uusia horisontteja mitä enemmän "tiedetään".. ehkä se tekee elämisestä elämisen arvoista. Ja tähän lukeudun myös minä. Comprende?

Juu. Mäkin ajattelen teoriassa samoin silloin kun huomaan puhuvani "ihmisistä", mutta kuitenkin koen sen tuntuvan täysin erilaiselta kun kokeilen vaihtaa minä-muotoiseksi.

Väitän itselleni, että liitän myös itseni "ihmiset"-yleistykseen, mutta käytännön tasolla huomaan todella selvän eron kun lakkaan puhumasta "ihmisistä".

En muuten esitä enkä esittänyt mitään väitettä sinusta, huomasitko?

[Poliklinikka]

No en käytä ihmiset sanaa juuri koskaa. Puhun aina yksilöistä.

Otetaan esimerkki: Ihmiset ei osaa käyttää päihteitä kohtuudella
Mun tyylillä: Se mun kaveri saa aina jonkun psykoosin kännissä ja sille ei sovi alkoholi.

Esimerkki: Ihmiset on ihan v*tun sekasin
Minä: Mulla on kaikki mahdolliset mielenterveysongelmat ja mä näytän ihan nistiltä.

[Dexma]

Juu mää itse tässä yksi päivä pohdin, että joskus tuntuu, että moni ihminen ei näytä onnelliselta, ja arvostelen oman pääni sisällä heidän elämää, että onpas paskaa jne...

Sitten ihmettelen mikä on vialla. Tässä yksi päivä kumminkin huomasin vain omissa ajatuksissani, että ei kait mun homma ole sanoa miten muiden elämä on ja ei ole. Ja pitäisi muistaa, että mullakin on ihan vitusti töitä tehtävänä...

Mitähän mää selitän??? ööh kokeillaan uudestaan.

Eli siis näen, että jokin menee pieleen ja arvailen, mutta todellista tajuamista mulla ei oikeastaan ole. Näen vain kaiken omilla sumeilla silmillä...

Pitäisi keskittyä enemmän itseeni ja ulkoistamaan ehkä itseäni...

Menikö jo ihan off topikiksi?

[wRRa]

Mä tykkään sanoa myös "me" kun puhun ihmisistä yleistäen. Olenhan itsekin kuitenkin kyseiseen joukkoon lukeutuva otus.

[Huiko]

...Väistää peilikuvana, jos mä rupeen väistämään. Sitte joutuu kokonaan stoppaamaan ja toivottaa turvallista matkaa kyseiselle tyypille. Pitäis joskus testaa kuinka kauan esim. neljän ruuhkassa porukka jaksais tanssia tolleen.