Onko elämä reilua?

Keskustelua taiteista ja luovuudesta.
User avatar
Jihad
Psykonautti
Posts: 93
Joined: Tue 08 Nov 2005, 16:14

Onko elämä reilua?

Post by Jihad » Tue 23 Jun 2009, 02:18

Aukikco wrote:
Uke wrote:eihän tohon voi muuta sanoa, ku elämä on epäreilua ja se ei ikinä tule olemaan tasa-arvoista kaikille, valitettavasti.
Entäs jos tää kaikki nimenomaan onkin täysin tasa-arvoista, ja useimmat ei vaan huomaa sitä, ja siksi syyttää elämää?
Menee offiksi, mutta pitää kysyä mielenkiinnosta, miten ajattelet tuon tasapuolisuuden käytännössä toteutuvan? Uskotko karmaan joka saa hyvän ja pahan palautumaan lähettäjälleen kaikissa tapauksissa, tai jonkinlaiseen jälleensyntymiseen jonka seurauksena jokaisen rooli on olla toisinaan saalistaja ja toisinaan saalis?

Itsellä eräs voimakkaimpia ahdistuksen lähteitä koko elämäni ajan on ollut nimen omaan se etten ole pystynyt löytämään älyllisesti rehellistä todellisuudenhahmotusmallia joka poistaisi epäoikeudenmukaisuuden maailmasta. Ja niin kauan kuin on epäoikeudenmukaisuutta, elämä on jatkuvaa kamppailua voittamisesta ja syyllisyyttä sen väistämättömästä seurauksesta syöstä joku muu häviöön. Kaikki uskonnolliset näkemykset tuonpuoleisessa tulevasta tilipäivästä tuntuvat pohjautuvan liiaksi perustelemattomiin aksioomiin ja moraalirelativistisiin paradokseihin kyetäkseen tarjoamaan ratkaisua.
Päädyin kuin päädyinkin lopulta löytämään tällaisen ajatusmallin -ehkä vähemmän yllättäen- mystisestä kokemuksesta, pohjautuen egotransendenttiseen tilaan jolloin ei ole enää minää joka voisi kärsiä. Tarkemmin analysoitaessa tätä muutosta todellisuuden hahmottamisessa voisin sanoa psykedeelien muuttaneen käsitykseni kokemuksellisesta tietoisuudesta panpsykistiseksi, aika-avaruuden erottamattomaksi osaksi, kuolemattomaksi ikuiseksi ykseydeksi, aiemman emergentin, mieli-ruumis -dualismin mukaisen hahmotustavan sijasta. Silloin ei ole enää kuolemaa. Kun epäoikeudenmukaisuuden dilemma oli poistunut, pystyin vasta alkaa elämään hetkessä koko sydämellä.

Päädyin itse asiassa jopa tuohon tietoisuuden ykseyden mahdollisuuteen jo aiemmin silkan päättelyketjun seurauksena kyseenalaistaen ulkopuolisen tarkkailijan mahdollisuuden tunnistaa matalin tietoisuuden tuottava systeemin kompleksisuuden taso, koska kaikkien systeemien käytös, ihmisen tietoiset aivot mukaanlukien, on selitettävissä pelkästään siinä tapahtuvien luonnonlakien mukaisten ketjureaktioiden lopputulokseksi tehden näin kokemuksellisesta tietoisuudesta tarpeettoman oletuksen (vaikkakin selvästi silti todellisen ilmiön) minkään systeemin käytöksen selittämisessä. Ja jos se on tarpeeton oletus sekä havainnoinnin ulottumattomissa selvästi tietoisille ihmisaivoille, ei ole kuin ennakkoluuloihin perustuvia syitä määrittää rajanvetoja sille miksi tietoisuus ei voisi olla havainnoinnin ulkopuolisena läsnä yksinkertaisimmissakin hiukkasten välisissä vuorovaikutustapahtumissa. Kuitenkin vasta omakohtainen kokemus tällaisesta tietoisuuden alkuperästä mahdollisti hahmotustavan tulemisen todelliseksi emotionaalisella tasolla.
Ja tuo taitaakin olla aika lähellä sitä perus happopää-new agellista näkökulmaa elämästä, sikäli kun olen ymmärtänyt. Olisi mielenkiintoista tietää missä määrin kokemuksesi mukailee omaani.

Haittapuolena tuossa on egon taipumus oikeuttaa itselleen epämoraalisia tekoja perustuen egottoman tilan oivalluksien jättämiin muistijälkiin. Vaikka nämä oikeutukset ovat tietenkin vääristyneitä koska ego väistämättä suodattaa kokemuksen itsensä läpi jolloin se menettää kontekstinsa. Kun ei ole minää eikä sinää ei ole myöskään mitään johon kohdistaa omaatuntoa. Joskus olikin kaverin kanssa puhetta että psykedeelit ovat muuttaneet arvomaailman oikeastaan aika nihilistiseksi. Tämä ongelma tuntuu tulevan pinnalle aina jos on trippailematta pidemmän aikaa ja alkaa huomaamattaan rakentaa itselleen taas minä-käsitystä tai "identiteettiä".
"And I asked the mushroom once about the social chaos at the end of history, and the mushroom said 'No worry, bro. This is what it's like when a species departs for hyperspace."
-Terence McKenna

User avatar
Jeshu
OD
Posts: 1942
Joined: Thu 22 Sep 2005, 16:35

Re: Linkkejä iltojen ratoksi

Post by Jeshu » Wed 24 Jun 2009, 07:24

Jihad wrote:
Aukikco wrote:
Uke wrote:eihän tohon voi muuta sanoa, ku elämä on epäreilua ja se ei ikinä tule olemaan tasa-arvoista kaikille, valitettavasti.
Entäs jos tää kaikki nimenomaan onkin täysin tasa-arvoista, ja useimmat ei vaan huomaa sitä, ja siksi syyttää elämää?
Menee offiksi, mutta pitää kysyä mielenkiinnosta, miten ajattelet tuon tasapuolisuuden käytännössä toteutuvan? Uskotko karmaan joka saa hyvän ja pahan palautumaan lähettäjälleen kaikissa tapauksissa, tai jonkinlaiseen jälleensyntymiseen jonka seurauksena jokaisen rooli on olla toisinaan saalistaja ja toisinaan saalis?
Itse olen usein jälkeenpäin (ehkä jopa samalla hetkellä) ajatellut, että se että koen mulle tapahtuvat asiat epäoikeudenmukaisiksi johtuu siitä, että en yksinkertaisesti ole ymmärtänyt omaa osaani koko leikissä. Sitä, että olen myös itse "syypää" tai syypää.

Aukickon esittämä ajatus kiehtoo ja on kiehtonut minua. Siksi, että välillä tuntuu, että asiat tapahtuu just niin kuin pitääkin. Ei sillä, että Hitlerin teot olis ihan jees, mutta tälläisenä yleisenä tunteena elämästä - sen enempää nyt selittämättä sitä.
Tunnetta ei voi ostaa: sanotaan.
Vaan ei sanoillakaan saavuttaa.
Ei kukaan pakoon itseään pääse.
On minulla turvallinen olla.

User avatar
CharlieBigPpotato3
Lepakko
Posts: 242
Joined: Mon 23 Mar 2009, 22:18

Re: Linkkejä iltojen ratoksi

Post by CharlieBigPpotato3 » Thu 25 Jun 2009, 13:28

5 Things You Think Will Make You Happy (But Won't):
http://www.cracked.com/article_17061_5- ... -wont.html
The formal language is a nazi! To break through language in order to touch life. Myself resuscitates to the disillusionment of birth. I like buddha, I like sexy ass. Haunter unseen, take thy life back to the core!

User avatar
Jihad
Psykonautti
Posts: 93
Joined: Tue 08 Nov 2005, 16:14

Re: Linkkejä iltojen ratoksi

Post by Jihad » Sat 27 Jun 2009, 20:04

Jeshu wrote: Itse olen usein jälkeenpäin (ehkä jopa samalla hetkellä) ajatellut, että se että koen mulle tapahtuvat asiat epäoikeudenmukaisiksi johtuu siitä, että en yksinkertaisesti ole ymmärtänyt omaa osaani koko leikissä. Sitä, että olen myös itse "syypää" tai syypää.

Aukickon esittämä ajatus kiehtoo ja on kiehtonut minua. Siksi, että välillä tuntuu, että asiat tapahtuu just niin kuin pitääkin. Ei sillä, että Hitlerin teot olis ihan jees, mutta tälläisenä yleisenä tunteena elämästä - sen enempää nyt selittämättä sitä.
Universaalin oikeudenmukaisuuden ajatus kiehtoo minua oikeastaan enemmän teorian kannalta kuin että olisin huolissani sen toteutumisesta oikeassa elämässäni jollakin itselleni hyvin epäoikeudenmukaisella tavalla. Tai oikeastaan huoli asiasta tulee juuri omasta elämästä, mutta ennemmin kuin panostaisin siihen että vältyn joutumasta tällaisiin tilanteisiin, koen tärkeämmäksi löytää jokin mahdollinen ymmärryksen tila jossa on älyllisesti hyväksyttävää lakata olemasta huolissaan. Ja mielestäni paras tapa koetella jonkin tällaisen teorian toimivuutta on yrittää keksiä äärimmäisiä esimerkkejä kuvitteellisista tilanteista, ja pohtia millä tavoin teorian oikeudenmukaisuus voisi toteutua jos tyypillisimmät arkielämän palautesilmukat estetään esimerkin määrittelyssä. Se mikä psykedeelien ottamisen tai kuulemma samaan tilaan johtavien muiden mielenhallintatekniikoiden harjoittamisen tuottamassa kokemuksessa on kiehtovaa, on että moraaliset dilemmat lakkaavat olemasta. Ei siksi että olisi niin tajunnan rajamailla ettei enää jaksa kysyä niitä, vaan koska ne on ratkaistu.

Pitäis varmaan siirtää oman topicin alle tämä keskustelu aihetta sivuuttamasta, jos vaikka herättäisi enemmänkin juttua.
"And I asked the mushroom once about the social chaos at the end of history, and the mushroom said 'No worry, bro. This is what it's like when a species departs for hyperspace."
-Terence McKenna

User avatar
Aukikco
Moderator
Posts: 1502
Joined: Wed 29 Aug 2007, 01:42

Re: Onko elämä reilua?

Post by Aukikco » Tue 30 Jun 2009, 00:08

Käsittääkseni hahmottelet samaa asiaa kuin minäkin.

Käsitteellä "tasa-arvo" ei liene objektiivista merkitystä - sillä jäsennetään subjektiivista kokemusta. Vaikka useimmat arvottajat olisivat jostain asiasta samaa mieltä, arvo säilyy silti subjektiivisena.

Kokija määrittelee säännöt, joten kokija on itse vastuussa. "Tasa-arvo" on kokijansa luoma konstruktio.

En tarkoita tällä sitä, etteikö eri ihmisten mahdollisuuksia elämässä voisi vertailla. Tarkoitan enemmänkin sitä, että on subjektiivista, mikä ominaisuus valitaan tasa-arvon tärkeimmäksi mittariksi.

Mikä sitten on käytännöllistä valita tasa-arvon tärkeimmäksi mittariksi?


Olen mehustellut ajatusta:

Vaikeusaste on täydellinen.
Ei tippaakaan liian helppoa tai vaikeaa.
Elämä on rankkaa, mutta kuitenkin riittävän palkitsevaa ylläpitääkseen itseään mielekkäästi.
(Pelkkää voittoa.)


Tämä kartta toimii mulla täydellisesti. Ei tippaakaan liian helppoa tai vaikeaa. Elämäni on rankkaa, mutta kuitenkin riittävän palkitsevaa ylläpitääkseen itseään mielekkäästi.

Keino? Tiedostaminen. Hyväksyntä. Kaiken. Kivun. Vastoinkäymisen. Epäonnistumisen. Kauneuden.


Voi tietysti spekuloida että ehkä jonkun elämän lähtökohdat vaan ovat niin perseestä ettei sieltä ole mahdollista ponnistaa. Tämä ajatus jää kuitenkin ehkäksi. Meillä ei liene mitään keinoa varmentaa sitä. Onko parempia ratkaisuja kuin elää itse käytännöllisimmän kelan mukaan?

Olen itsekin ollut maassa, murjottu, paskana. Olen päässyt sieltä ylös. Näen ihmisiä jotka on vähintään yhtä paskana kuin mä pahimmillani, ehkä paskempanakin, ja tiedän etten voi ratkaista asioita heidän puolestaan.

Kun aistin muiden tuskan, tunnen sen itsessäni, koen sen oman hermostoni kautta. Siitä tulee omaani. Mitä muuta voin tehdä kuin tuntea myötätuntoa, tukea mahdollisuuksieni mukaan, inspiroitua, ponnistaa kokemuksestani eteenpäin?

Voi ajatella että jossain Afrikan maassa nälkäinen lapsi omaa paskemmat mahikset ku me kermaperseet täällä, mutta toisaalta ne joilla on vähän eikä tietoa muusta, osaavat usein tyytyä vähään, ja saattavat siten tavoittaa helpommin onnellisuutta. Heidän (ulkoiset) haasteensa ovat monessa mielessä erilaisia kuin meidän.

Vaikeusaste voi olla täydellinen haasteiden erilaisuudesta huolimatta.

Ulkoinen hyvinvointi ei näytä varmistavan mitään, vaikka se mitä ilmeisimmin helpottaakin tiettyjä pelin osia.
Jokainen peli (elämä) lienee täysin omanlaisensa. Ehkä jokainen peli silti noudattaa samaa säännöstöä?


Nihilismi on pop. Sehän ei tarkoita sitä, etteikö millään olis kokemuksessa arvoa, vaan sitä että arvo, merkitys, jää kokijan säädettäväksi sen sijaan että se tulisi ulkopuolelta*. Joskus nihilismiä käytetään tekosyynä laiskuudelle ja saamattomuudelle, sen sijaan että sen suoma vapaus valittaisiin kääntää eduksi.

* Tietysti voi myös kysyä että onko todella erikseen mitään "ulkopuolta" tai "sisäpuolta" josta arvo voisi tulla, mutta tämä kela ei tavoittelekaan totuusarvoa vaan käytännön arvoa.

User avatar
W10
Kameleontti
Posts: 642
Joined: Wed 21 Sep 2005, 20:24
Location: Mirrorland

Re: Onko elämä reilua?

Post by W10 » Tue 30 Jun 2009, 08:41

Aukikco wrote:Käsittääkseni hahmottelet samaa asiaa kuin minäkin.

Käsitteellä "tasa-arvo" ei liene objektiivista merkitystä - sillä jäsennetään subjektiivista kokemusta. Vaikka useimmat arvottajat olisivat jostain asiasta samaa mieltä, arvo säilyy silti subjektiivisena.

Kokija määrittelee säännöt, joten kokija on itse vastuussa. "Tasa-arvo" on kokijansa luoma konstruktio.

En tarkoita tällä sitä, etteikö eri ihmisten mahdollisuuksia elämässä voisi vertailla. Tarkoitan enemmänkin sitä, että on subjektiivista, mikä ominaisuus valitaan tasa-arvon tärkeimmäksi mittariksi.

Mikä sitten on käytännöllistä valita tasa-arvon tärkeimmäksi mittariksi?


Olen mehustellut ajatusta:

Vaikeusaste on täydellinen.
Ei tippaakaan liian helppoa tai vaikeaa.
Elämä on rankkaa, mutta kuitenkin riittävän palkitsevaa ylläpitääkseen itseään mielekkäästi.
(Pelkkää voittoa.)


Tämä kartta toimii mulla täydellisesti. Ei tippaakaan liian helppoa tai vaikeaa. Elämäni on rankkaa, mutta kuitenkin riittävän palkitsevaa ylläpitääkseen itseään mielekkäästi.

Keino? Tiedostaminen. Hyväksyntä. Kaiken. Kivun. Vastoinkäymisen. Epäonnistumisen. Kauneuden.


Voi tietysti spekuloida että ehkä jonkun elämän lähtökohdat vaan ovat niin perseestä ettei sieltä ole mahdollista ponnistaa. Tämä ajatus jää kuitenkin ehkäksi. Meillä ei liene mitään keinoa varmentaa sitä. Onko parempia ratkaisuja kuin elää itse käytännöllisimmän kelan mukaan?

Olen itsekin ollut maassa, murjottu, paskana. Olen päässyt sieltä ylös. Näen ihmisiä jotka on vähintään yhtä paskana kuin mä pahimmillani, ehkä paskempanakin, ja tiedän etten voi ratkaista asioita heidän puolestaan.

Kun aistin muiden tuskan, tunnen sen itsessäni, koen sen oman hermostoni kautta. Siitä tulee omaani. Mitä muuta voin tehdä kuin tuntea myötätuntoa, tukea mahdollisuuksieni mukaan, inspiroitua, ponnistaa kokemuksestani eteenpäin?

Voi ajatella että jossain Afrikan maassa nälkäinen lapsi omaa paskemmat mahikset ku me kermaperseet täällä, mutta toisaalta ne joilla on vähän eikä tietoa muusta, osaavat usein tyytyä vähään, ja saattavat siten tavoittaa helpommin onnellisuutta. Heidän (ulkoiset) haasteensa ovat monessa mielessä erilaisia kuin meidän.

Vaikeusaste voi olla täydellinen haasteiden erilaisuudesta huolimatta.

Ulkoinen hyvinvointi ei näytä varmistavan mitään, vaikka se mitä ilmeisimmin helpottaakin tiettyjä pelin osia.
Jokainen peli (elämä) lienee täysin omanlaisensa. Ehkä jokainen peli silti noudattaa samaa säännöstöä?


Nihilismi on pop. Sehän ei tarkoita sitä, etteikö millään olis kokemuksessa arvoa, vaan sitä että arvo, merkitys, jää kokijan säädettäväksi sen sijaan että se tulisi ulkopuolelta*. Joskus nihilismiä käytetään tekosyynä laiskuudelle ja saamattomuudelle, sen sijaan että sen suoma vapaus valittaisiin kääntää eduksi.

* Tietysti voi myös kysyä että onko todella erikseen mitään "ulkopuolta" tai "sisäpuolta" josta arvo voisi tulla, mutta tämä kela ei tavoittelekaan totuusarvoa vaan käytännön arvoa.
Spot on!
"It rubs the lotion on its skin or else it gets the hose again."

User avatar
surly
Lepakko
Posts: 169
Joined: Sat 06 Oct 2007, 02:02

Re: Onko elämä reilua?

Post by surly » Tue 30 Jun 2009, 12:21

Kaikki me ollaan pieniä kvarkkikasoja jotka eroaa vain paikassa aikaavaruudessa ja partikkelien järjestyksessä.
Times are tough, huh, bud?

User avatar
Aukikco
Moderator
Posts: 1502
Joined: Wed 29 Aug 2007, 01:42

Re: Onko elämä reilua?

Post by Aukikco » Tue 30 Jun 2009, 13:26

surly wrote:Kaikki me ollaan pieniä kvarkkikasoja jotka eroaa vain paikassa aikaavaruudessa ja partikkelien järjestyksessä.
Onko tämä kokemuksesi?

User avatar
surly
Lepakko
Posts: 169
Joined: Sat 06 Oct 2007, 02:02

Re: Onko elämä reilua?

Post by surly » Tue 30 Jun 2009, 13:36

Aukikco wrote:
surly wrote:Kaikki me ollaan pieniä kvarkkikasoja jotka eroaa vain paikassa aikaavaruudessa ja partikkelien järjestyksessä.
Onko tämä kokemuksesi?
Kokemus? Siis että olenko havainnut asian silmilläni tai kuullut sen korvillani? Jos sitä on kokemus niin en ole kokenut sitä enkä ole kokenut mitään muutakaan teoriaa. Kvanttifysiikka omasta mielestäni vaan selittää materian koostumuksen paremmin kuin muut teoriat. Se vain vaikuttaa paremmalta vaihtoehdolta. Ehkäpä siksi että vaihtoehtoja ei nyt niin paljoa ole.
Times are tough, huh, bud?

User avatar
Aukikco
Moderator
Posts: 1502
Joined: Wed 29 Aug 2007, 01:42

Re: Onko elämä reilua?

Post by Aukikco » Tue 30 Jun 2009, 18:07

surly wrote:NiinKokemus? Siis että olenko havainnut asian silmilläni tai kuullut sen korvillani? Jos sitä on kokemus niin en ole kokenut sitä enkä ole kokenut mitään muutakaan teoriaa. Kvanttifysiikka omasta mielestäni vaan selittää materian koostumuksen paremmin kuin muut teoriat. Se vain vaikuttaa paremmalta vaihtoehdolta. Ehkäpä siksi että vaihtoehtoja ei nyt niin paljoa ole.
Niin, toki se on hyvä ja toimiva rypäs erilaisia teorioita jotka auttavat jäsentämään kokemusta tehokkaasti. Mutta en kysynyt (enkä kyseenalaistanut) sitä. Sen sijaan haluaisin tietää, koetko määritelmän "Kaikki me ollaan pieniä kvarkkikasoja jotka eroaa vain paikassa aikaavaruudessa ja partikkelien järjestyksessä." läheiseksi sille mitä koet tässä ja nyt.

User avatar
surly
Lepakko
Posts: 169
Joined: Sat 06 Oct 2007, 02:02

Re: Onko elämä reilua?

Post by surly » Tue 30 Jun 2009, 18:25

Aukikco wrote:
surly wrote:NiinKokemus? Siis että olenko havainnut asian silmilläni tai kuullut sen korvillani? Jos sitä on kokemus niin en ole kokenut sitä enkä ole kokenut mitään muutakaan teoriaa. Kvanttifysiikka omasta mielestäni vaan selittää materian koostumuksen paremmin kuin muut teoriat. Se vain vaikuttaa paremmalta vaihtoehdolta. Ehkäpä siksi että vaihtoehtoja ei nyt niin paljoa ole.
Niin, toki se on hyvä ja toimiva rypäs erilaisia teorioita jotka auttavat jäsentämään kokemusta tehokkaasti. Mutta en kysynyt (enkä kyseenalaistanut) sitä. Sen sijaan haluaisin tietää, koetko määritelmän "Kaikki me ollaan pieniä kvarkkikasoja jotka eroaa vain paikassa aikaavaruudessa ja partikkelien järjestyksessä." läheiseksi sille mitä koet tässä ja nyt.
Se mitä koen tässä ja nyt on ihmisen hyvin rajattujen aistien ja aivojen rajaama, en välttämättä koe objektiivista todellisuutta suoraa mutta ei se estä sen olemassaoloa.
En nyt ole vieläkään ihan varma mitä kysymyksellä haet mutta: en, se mitä aisteillani havaitsen on suurempia kokonaisuuksia.
Times are tough, huh, bud?

User avatar
Jihad
Psykonautti
Posts: 93
Joined: Tue 08 Nov 2005, 16:14

Re: Onko elämä reilua?

Post by Jihad » Fri 03 Jul 2009, 13:51

Aukikco wrote:Käsittääkseni hahmottelet samaa asiaa kuin minäkin.

Käsitteellä "tasa-arvo" ei liene objektiivista merkitystä - sillä jäsennetään subjektiivista kokemusta. Vaikka useimmat arvottajat olisivat jostain asiasta samaa mieltä, arvo säilyy silti subjektiivisena.

Kokija määrittelee säännöt, joten kokija on itse vastuussa. "Tasa-arvo" on kokijansa luoma konstruktio.

En tarkoita tällä sitä, etteikö eri ihmisten mahdollisuuksia elämässä voisi vertailla. Tarkoitan enemmänkin sitä, että on subjektiivista, mikä ominaisuus valitaan tasa-arvon tärkeimmäksi mittariksi.

Mikä sitten on käytännöllistä valita tasa-arvon tärkeimmäksi mittariksi?


Olen mehustellut ajatusta:

Vaikeusaste on täydellinen.
Ei tippaakaan liian helppoa tai vaikeaa.
Elämä on rankkaa, mutta kuitenkin riittävän palkitsevaa ylläpitääkseen itseään mielekkäästi.
(Pelkkää voittoa.)
Vaikka tasa-arvon mittariksi voi toki valita mitä haluaa, on selvää että ihmisellä on biologisia tarpeita joihinkin asioihin paljon enemmän kuin toisiin, ja siksi lähtökohtia ei voi pitää yhdenvertaisina. Miten vaikeusaste voi olla juuri sopiva kaikille, kun lähtökohdat voivat olla niin erit? Vaikka elämä meidän mielestämme onkin rankkaa (itse asiassa se ei musta ole edes tuntunut lainkaan rankalta viime vuosina koska olen hyvä valehtelemaan itselleni) mutta palkitsevaa, ei se ole sitä kaikille mistä kertoo masennus- ja itsemurhatilastot.
Keino? Tiedostaminen. Hyväksyntä. Kaiken. Kivun. Vastoinkäymisen. Epäonnistumisen. Kauneuden.
Kuinka pitkälle tuota on rehellistä vaatia ihmiseltä jolla kipua, vastoinkäymistä ja epäonnistumista on kenties huomattavasti enemmän elämässään suhteessa meihin?
Ajattele kuinka epäreilua jo sekin on että olemme sopivassa asemassa tietotaidon suhteen voidaksemme oppia nauttimaan vastoinkäymisistä psykedeelisten huumeiden avulla. Kuulumme globaalisti hyvin pieneen ryhmään siinä suhteessa. Kuinka paljon vaikeampaa tiettyjen asioiden tiedostaminen voisi olla ilman niitä?
Voi tietysti spekuloida että ehkä jonkun elämän lähtökohdat vaan ovat niin perseestä ettei sieltä ole mahdollista ponnistaa. Tämä ajatus jää kuitenkin ehkäksi. Meillä ei liene mitään keinoa varmentaa sitä. Onko parempia ratkaisuja kuin elää itse käytännöllisimmän kelan mukaan?
[...]
Voi ajatella että jossain Afrikan maassa nälkäinen lapsi omaa paskemmat mahikset ku me kermaperseet täällä, mutta toisaalta ne joilla on vähän eikä tietoa muusta, osaavat usein tyytyä vähään, ja saattavat siten tavoittaa helpommin onnellisuutta. Heidän (ulkoiset) haasteensa ovat monessa mielessä erilaisia kuin meidän.
Entäs jos afrikan nälkäinen lapsi sattuu kokemuksen tai jonkin muun mekanismin kautta tietämään paremmasta, on kenties jopa elänyt sitä jonkin aikaa? Jos hänen mieleensä jää ikuisesti kummittelemaan tarve saavuttaa sellaista mitä hän aiemmissa paremmissa olosuhteissaan olisi pystynyt saavuttamaan, kuten terveen elämän ja siunauksen olla menettämättä puolia kaikista rakkaistaan nälälle ja taudeille? Jos hän ei edes voi lohduttautua syyttömyydellään tilanteeseen jostakin mielikuvituksellenne jätettävästä syystä.
Tämäntapaista ajatusleikkiä tarkoitin juuri palautesilmukoiden estämisellä esimerkin määrittelyssä.
Vaikeusaste voi olla täydellinen haasteiden erilaisuudesta huolimatta.
Onhan se tietenkin mahdollista, jos esimerkiksi uskoo jonkin korkeamman älyn asettaneen sen sellaiseksi. Jos vaikeusastetta ajatellaan suorana jonka toisessa päässä on helppo ja toisessa vaikea, tarkoittaisi täydellinen vaikeusaste osumista juuri oikeaan pisteeseen suoralla. Koska muita pisteitä kuitenkin on suoralla äärettömästi enemmän, olisi mielekästä perustella sen osuminen juuri oikeaan pisteeseen ennemmin kuin sen ohi meneminen.

Vaikkapa masennuksenkin syntyyn vaikuttaa niin monet geneettiset tekijät jotka esimerkiksi määrittelevät yksilön kykyä luoda sosiaalisia suhteita tai vaikuttavat ihan suoraan aivokemiaan ja aivokemia vaikuttaa onnellisuuden/tyhjyyden kokemukseen kuten varmasti päihdeorientoituneina henkilöinä täällä tiedämme. Yksilöiden lähtökohdat saavuttaa onnellisuutta voivat siis olla radikaalisti erilaiset heistä itsestään riippumattomista syistä.
Ulkoinen hyvinvointi ei näytä varmistavan mitään, vaikka se mitä ilmeisimmin helpottaakin tiettyjä pelin osia.
Jokainen peli (elämä) lienee täysin omanlaisensa. Ehkä jokainen peli silti noudattaa samaa säännöstöä?
Samaa säännöstöä kuten onnellisuuden riippuvuutta kyvystä ylläpitää ihmissuhteita ja olla joutumatta tappamaan toista ihmistä päivittäisen ravintonsa eteen tai jonkin käsittämättömän psyykkisen pakkomielteisyyden vuoksi? Jos taas toisten tappaminen ei heikennä ihmisen kykyä tulla onnelliseksi mitenkään niin siinä on estetty taas ainakin yksi palautesilmukka johon murhatun ihmisen läheiset olisivat mielessään voineet turvautua kun murhaaja kävelee silmää iskien ulos oikeussalista vapauttavan tuomion saatuaan.
Nihilismi on pop. Sehän ei tarkoita sitä, etteikö millään olis kokemuksessa arvoa, vaan sitä että arvo, merkitys, jää kokijan säädettäväksi sen sijaan että se tulisi ulkopuolelta*. Joskus nihilismiä käytetään tekosyynä laiskuudelle ja saamattomuudelle, sen sijaan että sen suoma vapaus valittaisiin kääntää eduksi.
Tätä minäkin nihilismillä tarkoitin. En suinkaan mitään arvotyhjiötä kokemusmaailmassa. Tavallaan se on oman eläimellisyytensä hyväksymistä tiedostaa moraalinkin täydellinen subjektiivisuus, sen sijaan että yrittäisi jonkin luterilais-kristillisen hengen mukaan pinnistellä kohti Jumalaa. Vapautuu taakasta välittää toisten ihmisten tunteista ja alkaa välittää vain siitä miten toisten tunteet vaikuttavat omiin tunteisiin. Ts. ei pidättäydy tekemästä pahaa siksi että se loukkaisi toista, vaan koska toisen loukkaantuminen tuottaisi mielipahaa itselle. Ero noiden välillä saattaa kuulostaa saivartelulta mutta siinä on fundamentaali ero luonnollisesta ihmisyydestään vieraantuneessa etikettiyhteiskunnassa.
Tuostahan seuraa myös se ettei ole mitään tarvetta kokea syyllisyyttä siitä jos kuvitteellisessa tilanteessa vaikka pyyhkäisee jonkin toisen planeetan älyllisen eliölajin sukupuuttoon koska se sattuu kilpailemaan samoista resursseista, ellei eliölajilla satu olemaan inhimillisiä piirteitä jotka vetoavat meihin. Mutta tää menee taas vähän toiseen aiheeseen.
"And I asked the mushroom once about the social chaos at the end of history, and the mushroom said 'No worry, bro. This is what it's like when a species departs for hyperspace."
-Terence McKenna

User avatar
Aukikco
Moderator
Posts: 1502
Joined: Wed 29 Aug 2007, 01:42

Re: Onko elämä reilua?

Post by Aukikco » Thu 09 Jul 2009, 13:47

Enhän mä vaadi keneltäkään yhtään mitään. Kirjoittelen enemmänkin havaitsemistani toimintamekanismeista.

Pelin sääntöjen oivaltaminen voi olla joillekin äärettömän vaikeaa, mutta sepustin siitä näkökulmasta jota joka tapauksessa pidän kaikista tehokkaimpana, hedelmällisimpänä ja käytännöllisimpänä.

Onko sulla tarjota jotain parempaa, käytännöllisempää vaihtoehtoa?

User avatar
SadPanda
LD50
Posts: 3104
Joined: Wed 27 May 2009, 15:26

Re: Onko elämä reilua?

Post by SadPanda » Wed 05 May 2010, 09:52

kaikki on suhteellista.
[17:14] <bong_aqua> oot kyllä kohtuukäytön ruumiillistuma

frapathea

Re: Onko elämä reilua?

Post by frapathea » Wed 05 May 2010, 13:00

SadPanda wrote:kaikki on suhteellista.
Mitä sä sisäistät moiseen lausahdukseen?

User avatar
Uke
LD50
Posts: 2168
Joined: Mon 01 Dec 2008, 01:05
Location: Hki

Re: Onko elämä reilua?

Post by Uke » Thu 06 May 2010, 14:37

Elämä on vitun epäreilua. Kusipäät pärjää ja hyväluontosia kusetetaan...aina. Jotenka jatkan tätä vittumaista elämää ihan vittuillessaan ja jaan hyvätahtoisena ihmisenä köyhille narkeille rahaa.
Image
''Ihmiset ovat tismalleen kuin kukat: tarvitsemme aurinkoa ja hoivaa ja sen sellaista, mutta kasvamme paremmin kun päälle nakkaa pussin paskaa.''

PLUR Peace, Love, Unity, Respect.

User avatar
King Ink
Moderator
Posts: 3958
Joined: Fri 10 Jul 2009, 11:38

Re: Onko elämä reilua?

Post by King Ink » Thu 06 May 2010, 15:01

Hm, tuskimpa. Mutta eipä se haittaa niin kauan kun mukavaa on .

User avatar
Huiko
LD50
Posts: 2566
Joined: Mon 18 Jan 2010, 16:13
Location: Pääkaupunkiseutu

Re: Onko elämä reilua?

Post by Huiko » Thu 06 May 2010, 15:42

Elämä on mitä on ja näillä mennään.
Sun kusipääsi voi olla jonkun enkeli.
Oisihan se kiva kun ois vain mustaa ja valkoista.
Vihkisormuskin on useimmille naisille onnen symboli,ja suurelle joukolle jotka nuo materiaalit kaivaa usein verta hikeä ja kyyneliä.
Ehkä onnea ja kurjuutta on vakio määrä kaikkeudessa ja jako ei aina mene tasan,kun on noita jakajia eri motivaatioilla.
Mutta vaakakuppeja ei ole kielletty heiluttelemasta?
Minä osallistun keräyksiin ja olen täten puhdistanut omantuntoni. :heh:
Olisiko se että minulla on kaikki reilua?
Tai jos ei mitään?
Näistä kahdesta valitsen kyllä joka kerta kaiken.
Ikinä en kuitenkaan saa.
Epäreilua!
Tää tie vie tuskan, valitusten loukkoon.
Tän kautta käyt iänikuiseen vaivaan.
Tää tie vie kadotuksen väen joukkoon.

Oikeudenmukaisuus sai minut aikaan,
Jumalan Voima, Viisauden summa
ja Alkurakkaus, joka synnit peittää.

Vain ikuiset on ennen mua luotu,
myös mun on ikuisesti kestää suotu.
Kun tästä käyt, saat kaiken toivon heittää.


-Dante (n. armonvuonna 1321 jkr.

User avatar
Bateman
Apteekki
Posts: 328
Joined: Sun 15 Mar 2009, 16:48
Location: Pohjanmaa

Re: Onko elämä reilua?

Post by Bateman » Fri 06 Aug 2010, 03:59

Onko elämä reilua? No EI ole. Mutta ei sinunkaan tarvitse olla. 8)
you see them on the freeway, it don't look like a lot of fun
but don't you try to fight it; "an idea who's time has come"

User avatar
hurja
Lepakko
Posts: 177
Joined: Tue 29 Jun 2010, 10:24

Re: Onko elämä reilua?

Post by hurja » Fri 06 Aug 2010, 11:08

Uke wrote:Elämä on vitun epäreilua. Kusipäät pärjää ja hyväluontosia kusetetaan...aina
No ikävä kyllä se on näin. Ja tämä vituttaa.
Tämä hetki... viimeinen NISTIRETRKI!

User avatar
CYKO
Kameleontti
Posts: 524
Joined: Thu 14 Jan 2010, 09:41

Re: Onko elämä reilua?

Post by CYKO » Sat 07 Aug 2010, 20:57

hurja wrote:
Uke wrote:Elämä on vitun epäreilua. Kusipäät pärjää ja hyväluontosia kusetetaan...aina
No ikävä kyllä se on näin. Ja tämä vituttaa.
paitsi kusipäitä..

User avatar
Hitler
Apteekki
Posts: 452
Joined: Tue 22 Jun 2010, 21:04
Location: minä pesen itse minun jalkani minä

Re: Onko elämä reilua?

Post by Hitler » Wed 16 Mar 2011, 01:43

HUUTONAURUA otsikon kysymykselle.
pirun hyvä nuolla kuorena

User avatar
tRip
Me Gusta
Posts: 6240
Joined: Thu 22 Sep 2005, 02:40

Re: Onko elämä reilua?

Post by tRip » Wed 16 Mar 2011, 18:25

Aukikco wrote:Vaikeusaste on täydellinen.
Ei tippaakaan liian helppoa tai vaikeaa.
Elämä on rankkaa, mutta kuitenkin riittävän palkitsevaa ylläpitääkseen itseään mielekkäästi.
(Pelkkää voittoa.)


Tämä kartta toimii mulla täydellisesti. Ei tippaakaan liian helppoa tai vaikeaa. Elämäni on rankkaa, mutta kuitenkin riittävän palkitsevaa ylläpitääkseen itseään mielekkäästi.
sÏ..
Keep it unreal.

User avatar
Presidentijoe
Karvakuono
Posts: 36
Joined: Sat 12 Mar 2011, 15:06
Location: Helsinki

Re: Onko elämä reilua?

Post by Presidentijoe » Sat 19 Mar 2011, 02:10

Elämän reiluutta voi muuttaa olemalla itse reilu itseään ja muita kohtaan. Ja jos kaikki tuntuu epäreilulta, on paskan kuoren alla mielestäni aina elämän riemua ja iloa. En tiedä mistä puhun koska olen onnistunut elämään elämäni melko positiivisesti enkä voi sanoa olleeni ikinä masentunut tai mitään sen tyylistäkään mutta uskon positiivisuuden ja rakkauden muuttavan kaiken!