Dexma wrote:Mushruumis wrote:King Ink wrote:Mepä vedetään yhessä dexmiä, ootteko kadeja!
joo.
Ois siistii jos ois toinen puolisko jonka kaa vetäis dexmii ja sit kuolattais yhes.
Ois ihan hiton siistii jos ois sellainen seurustelu meno, että kummatkin menis samalla kaman käyttö aaltopituudella. Se ois ihan jees.
Onko nyt ihan hiton siistiä?
Olisi tilanne mikä tahansa, huumeiden päivittäiskäyttöä ja vakavaa parisuhdetta ei ole koskaan helppo yhdistää, mutta mielestäni me ollaan onnistuttu aika hemmetin hyvin.
Huumeet on aina olleet keskeinen osa meidän suhdettamme. Ensimmäinen yhteinen tekijä oli DXM, jonka vuoksi otin mieheen yhteyttä, ja heti ensimmäisellä tapaamisella paloi piippu. Mä kommentoin ihan ohi mennen, että mua alkaa aina panettamaan savuissa, mutta se ei ollut mikään vinkki (oikeesti!). Sen jälkeen alettiin me alettiin hengailla kerran, kaksi viikossa. Ensin haettiin Lidlistä 8-päkki kaljaa ja vähän mässyjä ja sitten asettauduttiin lattialle kuuntelemaan musiikkia, höpisemään ja vetämään mitä huumeita silloin sattui olemaan. Mexeä, subua, oksikodonia, LSD:tä, 4-AcO-DMT:tä, 5-MeO-DMT:tä, mämmiä.. kaikkea meni.
Ja siinä sitten ihastuin. Olin silloin vielä toisessa suhteessa eikä aikomuksenani ollut olla muuta kuin kavereita, mutta toisin kävi. Huumeilla oli osansa asiassa, mutta eivät syypää; ne vain auttoimat meitä avautumaan ja lähentymään. Mulla on surkeat sosiaaliset taidot, mutta kiitos huumeiden (etenkin alkoholin, LSD, MDMA:n ja subun), kykenin lähestymään tätä miestä nopeammin ja syvemmin kuin koskaan ennen.
Suhdehan siitä sitten lopulta syntyi ja huumeiden käyttö sen kuin tiheni. Pyrimme käyttämään samoja huumeita samaan aikaan, jotta olisimme samalla aaltopituudella, ja onhan se muutenkin hauskempaa. Yhdessä aloimme myös käyttämään subua säännöllisesti; ajatus ei ollut, että "no kun tuo toinenkin nyt käyttää", vaan molemmat huomasimme sen tarjoavan meille arkeen sitä energiaa ja itsevarmuutta, jota tarvitsimme. Huumeet on meillä yleensä yhteisiä; joskus me ostetaan jotain vain itsellemme tai pidetään niitä eri paikoissa, mutta silti kaikkea tulee jaettua ja tarjottua että mitään viivaa on mahdotonta vetää. On myös hyvä, kun on aina joku joka ymmärtää ja tukee, jos on vaikka laskut, ja reflojakin on paljon helpompi potea yhdessä.
Seksi ja huumeet, se on kyllä jotain. Me ollaan taidettu panna melkein kaikkien niiiden 60 käyttämäni huumeen alaisena ja se on aina erilaista. Happoseksissä koko muu maailma katoaa, mämmeissä intohimoa ja rakkautta tihkuu yhtä paljon kuin kehoistamme nesteita, piriseksi on eläimellistä ja subuissa itsevarmuus on huipussaan ja tunnen itseni lähes pornostaraksi. Jopa ketamiinin vaikutuksen alaisena seksi oli ihanaa, vaikken niin olisi arvannut.
Vaikeuksiakin tälläisten kahden nistin suhteessa joutuu kohtaamaan. Jos vaikkapa toinen haluaa vähentää tai jopa lopettaa käytön, niin kumppanin kova huumeidenkäyttö saattaa häiritä (itse en usko, että meillä näin käy, koska me arvostetaan toistemme omia tekoja). Oon myös kuullut eräästä suhteesta, jossa huumeiden käytöstä tuli käytännössä kilpailu; molemmat yritti hankkia huumeita ja vetää niitä enemmän kuin toinen. Tuossa tapauksessa syynä oli tosin varmasti jokin syvempi ongelma parisuhteessa, ei niinkään ne huumeet.
maikkum wrote:Eksäni ei hyväksynyt muuta kuin hatsin polton, ei siis edes alkoholia. Tänä aikana söin kuitenkin salaa ystävieni kanssa muutamia trippejä, sillä itselläni oli jo kokemusta aiheesta, eikä oikeastaan kiinnostanut kuunnella ihmistä, joka ei ollut koskaan edes deelejä kokeillut. Jälkeenpäin ajateltuna mietiskelen edelleen, että miksi v*tussa tuhlasin edes aikaani ko.ihmiseen/sen mielyttämiseen.
Tuollainen suhde kuulostaa kyllä todella vaikealta ja voin vain kuvitella, kuinka paljon se vei sulta voimia, etenkin kun jouduit salailemaan käyttöäsi. Vaikkei itse huumeita haluaisi käyttääkään, niin se osoittaa aika suurta kunnioituksen puutetta, jos vaatii puolisoaan luopumaan jostain, joka tälle on tärkeää.
Uskon, että suhde käyttäjän ja täyden streittarin välillä
voi onnistua, kunhan molemmat ymmärtävät toistensa arvot, ajatukset ja tunteet, ja kunnioittavat niitä.
Itselläni ei onneksi ole kokemusta suhteesta, jossa kumppanini ei hyväksyisi huumeidenkäyttöäni, eikä niin myöskään tule koskaan tapahtumaan. Se ei haittaisi, jos tuo ihminen ei itse käyttäisi mitään, mutta hänen ehdottomasti täytyy ymmärtää ja kunnioittaa omia päätöksiäni. Huumeet eivät ole koko elämäni, mutta ne, ja etenkin huumekulttuuri, ovat olleet mukana tässä vuoristoradassa, muokkaamassa arvojani, mielenterveyttäni ja yleensäkin elämääni - joten jos kumppanini tuomitsisi täysin sekä huumeet että niiden käytön, hän samalla tuomitsisi minut. Sellaista miestä tai naista en pitkään katsoisi.
tulkaa kokeileen
kai voisi sanoa et huumeet meidät saatto yhteen.
Kui moni tän foorumin käyttäjistä on kohtuukäyttäjiä?
