En muista minä päivinä otin, en muista kellonaikoja, enkä varmasti tarkasti kaikkea muutakaan, mutta koitan.
Mutta sen tiedän, että tämän viikonlopun takia minä vaulttiin jäin, pysyvästi.
Puhun mun serkusta vaikka nimellä... Ceela, koska en keksi mitään idioottimaista nimeä kuten ''Maija''. Enkä uskalla oikeata nimeä kertoa, vaikka tuskin pahastuisi. Ceelaa hän tosin on käyttänyt nimimerkkinä nuorempana, että jos täällä liikkuu hänen vanhoja tuttujaan, niin tunnistatte varmaan. Ei enää käytössä tosin.
Päivä 1 Osa A.
300mg, painoa n. 55kg
Arvelisin et kello oli n. 16:00 - 17:00
Oon mun serkun luona, Joensuussa. Ollaan kahestaan, meil on tylsää. Puhellaan niitänäitä, mietitään mistä saatais pilveä.
Hän huomaa pienen pussini joka sisältää Resilar-pullon ja erotteluvälineet. Kerron hänelle että oon kokeillut huumetta nimeltä dekstrometorfaani, se on kivaa, sitä erotellaan yskänlääkkeestä. Hän sanoo kuulleensa siitä, puhutaan vähän aikaa dexmistä ja kysyn häneltä että haluaako kokeilla?
''Tottakai, kunhan kerrot että onko sillä mitä haittoja''.
Mun ainokainen puoliksi.
Me onnistutaan erottelussa pienesti sotkemaan pöydälle, mutta tarpeeksi onneksi meni kurkusta alaskin.
Muistan nää ajat, kun pystyin juomaan ilman höyrystämistä, join vain ihan rauhallisesti n. 4 sekunttia sitä litkua, ja sen jälkeen appelsiinimehua. MITEN?
Ceelakin sai helposti määränsä alas.
Mennään makuuhuoneeseen, makoilen lattialla ja Ceela räplää konetta. Tekee kuulemma listaa jossa on kaikkea hyvää ''trippimusaa''.
Reaktioni oli lähinnä ''Wau, mä en tiedä mitään bändejä mitä ois siistii kuunnella tripillä''. (Listassa oli mm. Shponglea)
Makoillaan ja istuskellaan siinä parisenkymmentä minuuttia, rupean huomaanaan pieniä muutoksia olotilassani, sekä liikettä katossa. Kerron Ceelalle että minulla alkaa nousta jo, Ceela vastaa että olen varmaan häntä herkempi oman kehoni tuntemisessa, sillä hän ei tunne vielä mitään.
Makoilua, Ceelakin rupeaa saamaan erikoisen olon. Minulla vahvistuu pöhnä, kävellään levottomina ympäri kämppää. Käyn juomassa vettä.
Musiikki kuulostaa hienolta, vajoilen ajatuksiini, silmäni juoksevat villisti, minä olen onnellinen. Minua kiinnostaa suuresti hallusinogeenit ja tää kokemus on vielä niin uutta mulle. Ajatukset hajoilevat, lentävät sirpaleina pois. Pyöritään vielä hetki sisällä ja lähdetään ulos.
Keveä olo, lähdetään kohti siltaa, suunnataan keskustaan. En häiriinny ihmisistä jotka kävelevät tai ajavat pyörällä ohitseni, mutta koitan kuitenkin näyttää järkevältä. Pysähdytään keskelle siltaa katsomaan pintajännitystä, Ceela höpisee miten kaunista se on, ja miten hän ei ole koskaan tajunnut aiemmin miten kaunis pintajännitys voi olla (ketkä on käyneet Joensuussa, tietää että Suvantosilta on hieno paikka olla tripillä). Itsekin ihmettelen kuvioita mitä se muodostaa, mutta en saa hirveästi siitä irti, minä katson mieluummin taivasta, pilvet on ISOJA, ja niitä on PALJON.
Jatketaan matkaa ja ihmettelen taivasta, tunnen taas tekeväni mitä haluan. Haluan käyttää hallusinogeenisiä huumeita, mutta muita en, muihin jää koukkuun. Kävellään sillan toisen pään vieressä olevalle nurmialueelle mikä on ihan rannassa, istuudutaan siihen. Ihmettelen lehtiä ja taivasta, sanon Ceelalle että mulla on hieno trippi menossa, hän nauraa ja sanoo nauttivansa itsekin olostaan.
Kuulen huudon, katson taakseni, joku tuntematon ihminen on pysähtynyt sillalle ja huitoo meitä päin. Se on Ceelan kaveri, hän liittyy seuraamme.
Kerromme hänelle että ollaan otettu huumetta nimeltä DXM, hän nauraa. Kerron sen kaiken vähän mitä dexmistä tiedän hänelle. Hän sanoo ymmärtävänsä, eikä oo vihainen meille. Tässä vaiheessa on mennyt ehkä 45minuuttia ottamisesta, makoillaan nurmikolla ja jutellaan tavallisista asioista.
Lähdetään kävelemään eteenpäin, oloni rupeaa olemaan vielä entistäkin parempi ja oudompi. Ceela sanoo ettei tunne ruumistaan, tuntee olevansa pelkkä leijjaileva pää. Kävellään viereiseen leikkipuistoon, istutaan penkillä. Riehutaan ympäriinsä leikkikenttää kuin pikkulapset, nautimme. Halataan, on kivaa. Lähellä ei ole ihmisiä. Ensimmäisen kerran rupean ihmettelemään sitä miksi näihin yskänlääkkeisiin laitetaan näin hienoja kemikaaleja (ja mun stooreja lukevat tietää et ihmettelen sitä, aina.) Ceela pyytään kaveriaan hakemaan pullon Resilaria, pienen inttämisen jälkeen hän suostuu.
Kävellään leikkipuistosta torin vieressä olevaan puistoon (jonka nimeä en muista), istun penkille, Ceela lähtee käymään vessassa.
Käyn penkille maaten, tuntuu et alan pikkuhiljaa olla jo sekaisin, en enää vain ''oudossa olossa'', mutta tämä ei silti kuumota minua, päässäni käy nopeasti ajatus että ''entäs jos jään kiinni'', mutta se häviää nopeasti. Makoilen penkillä, katson taivasta, pilvet valuvat minua kohti, ne suurenevat ja liikkuvat eri suuntiin. Miten se on mahdollista, tuulihan liikuttaa niitä kaikkia.. miksi ne liikkuu erisuuntaan? Muistan että söin aiemmin huumeita.. siitä se johtuu. On nää hallusinogeenit jänniä, otan varmasti useemminkin! Tajuan samalla että mulla potkii DXM kovemmin kuin se on koskaan aiemmin potkinut, se potkii kuin hevonen, kun aiemmat matkat (450mg, 225mg) ovat olleet vain pikku kosketuksia tähän syvään olotilaan minkä nyt olen saavuttanut, se tekee minut taas kerran, ties monennenko, onnelliseksi. Tätä minä haluan elämältä, olla onnellinen, vetää huumeita.
Ceela tökkää minua, oh, hän tuli vessasta.
Hän tarjoaa pähkinöitä ja minähän otan ne. Tuntuu kuin pureskelisi jotain pikkukiviä, maistuu jännältä - hyvältä.
Kourallisen jälkeen muistan taas et oon allerginen pähkinöille, FUCK. Suu rupeaa kuivamaan, tuntuu etten saa henkeä.. rauhoittelen itseäni, muistutan että en mie kuole siihen että syön pähkinöitä, ne vaan rupeaa kutittamaan suussa. Samaan aikaan kuitenkin tuntuu että kuolen niihin.
Sanon Ceelalle että käyn ostamassa juotavaa puiston vieressä olevasta R-Kioskista, kyllä se onnistuu.. en mie niin sekaisin ole...
Hortoilen.. meinaan kaatua.. törmään kioskin oveen. Menen sisään. Kävelen rauhallisesti jääkaapille ja otan sieltä Jaffapullon, menen jonoon. Miten voi olla noin pitkä jono... 3 ihmistä ennen minua. NYT rupeaa kuumottamaan vähän..
Siinä koitan näyttää normaalilta, onneksi en sentään rupea viheltelemään, puristan rahojani rystyset valkoisina.
Havahdun siihen että myyjä sanoo ''Hei''.
''Öö, hei'' *ojennan pullon ja rahat*
Luulen kuolevani siihen paikkaan.. kaikki pelkoni ja kuumotukseni kiinni jäämisestä rupeavat pyörimään hurjaa kieppiä pääni sisällä, panikoin.
''Tuleeko vielä muuta?''
''Kyllä kiitos''
-tuijotus-
Nyt se tapahtui, epäonnistuin, jäädyin, menen paniikkiin, sieppaan pullon ja ryntään pois kioskista, juoksen Ceelan luokse puistoon.
Unohdan koko tapahtuman, unohdan sen että unohdin vaihtorahat kassaneidille, unohdan myös sen että törmäsin juostessani johonkin liikemieheen.
Juon, kun Jaffa valuu kurkustani alas, tunnen kuinka ilotulitteet räjähtelevät suuni sisällä kun juoma kuplii siellä, ja makuaistini kieltäytyvät toimimasta, en maista mitään. Elämäni paras kokemus. Tunnen kuinka limppari valuu keuhkoihini, jään miettimään sitä. Sanon ääneen: ''Hetkinen, eihän neste mene keuhkoihin.. vaan mahaan.. kyllä.. niinkö?''. Ceela nauraa, minäkin nauran.
Kävellään torin läpi, maa tuntuu hyvältä, ihmiset näyttävät oudoilta. Haluan polttaa tupakkaa, minulla ei ole. Ceela päättää pummia jostain kunnes näkee tuttunsa, mennään hänen luokseen istumaan Torin kulmassa olevan esityslavan portaille, Ceelan tuttu antaa minulle tupakan, yritän sytyttää sitä tikuilla minuutin ennenkuin joku muu antaa ystävällisesti tulta.
Hän kysyy ''Mitä työ oikeen ootte vetänyt *naurua* kun ootte noin sekasin''.
''Deeäxämmää''. Vastaan ja kerron että sitä saa Resilarista, ja että se on kiva aine.
Havahdun, huomaan että tupakka on palanut loppuun. En muista mitä tapahtui viime viitenä minuuttina.
Meinaan kusta housuuni, tajuan että pitää käydä vessassa. Ceela tulee mukaan.
Koen hurjan seikkailun ennenkuin olen viimein Joensuun keskustan yleisten vessojen luona. Hieno mökki.
Menen sisään. MITÄ. SINISET VALOT? Olen kuin jossain avaruusaluksessa, kusen, ai että että kusen autuaasti, nesteeni lorisee ja menee hurjalla kiepillä pitkin metallista ränniä kunnes tippuu mustaan aukkoon. Meinaan ihmetyksissäni itsekin tippua sinne minne virtsani virtaa.
Avaan oven, ihminen edessäni. Katson silmiin, ajattelen ''Voi vittu, se näkee pupillit''.
Ainiin, sehän on vain Ceela joka odotti minua ulkopuolella. Nauran hallitsemattomasti omille reaktioilleni.
Lähdetään kävelemään kauemmas keskustasta, juostaan, hypähdellään, molemmat tunnemme että raajamme olisivat irti kun juoksemme. Luulen hetken käveleväni kuussa. Menemme istumaan puun alle. Huomaan että minulla alkaa laskemaan selvästi, Ceela soittaa ystävälleen, kuulemma on tulossa keskustaan ja että jonkun hänen ystävänsä luona on synttäripippalot - meidätkin on kutsuttu.
Siihen on vielä aikaa, ehtii laskemaan hyvästi ennenkuin pitää mennä
Odotellaan siinä nurmella / puiden alla että Maiju (tälläkertaa oikeasti keksitty nimi) tulee linja-autolla Keskustaan, hän asuu kauempana.
Jutellaan mukavia, puhutaan kokemuksesta joka rupeaa laskemaan.
Maiju tulee siihen, lähdetään kävelemään kohti hänen ystävänsä asuntoa. Tästä kävelymatkasta en juuri muista mitään.
Jatkan osassa kaksi, joskus kunhan jaksan taas kirjoittaa. Ilta jatkui niin että otin siellä pippaloissa toiset 300mg ja ilta meni aika veikeäksi. Kolmannessa osassa kirjoitan seuraavasta päivästä kun otin 600mg kerralla ja yksin.
Osa 2
Hyvää tekstiä.