Onnellisuus?

[Goldengoose]

Eikös ilo edesauta onnellisuuttakin?

Onnellisuus on sellainen soppa, jossa ainakin minulla aineksina on tyytyväisyys, ilo ja jonkilainen kiitollisuus. Täytyypä mässytellä seuraavan kerran kun on oikeen onnellinen, että mitä siihen on laitettu ja vaihteleeko sen sisältö miten.

Edit: Niin ja iloitsenko tyytyväisyydestä vai onko ilo seurausta tyytyväisyydesta vai onko sillä ylipäätään merkitystä

[King Ink]

Vaikka Lautturin ja Goldengoosen jalo kaksintaistelu saattaa välillä offtopicin puolelle livahtaa niin on siinä ainakin viihdykettä riittämiin.. vaikken hirveesti oo sitä lukenutkaan kun en tajua et mistä välillä puhutte, edes selvinpäin.

[tRip]

tän topicin tosiaan vois splittaa.. ?
mä oon nyt vaa liian laiska tekeen sitä.. ku en o kärryil mist tääl ees puhutaan..

aika hituC offtopikiks kyl menny

[Huiko]

^No, kyllä näin on. Pojat lähteneet kilpasille ja hukanneet jotain?
Asenteestahan se onnellisuus taitaa olla kiinni, kun se joka tapauksessa on suhteellista. Mulla se tulee vaivalla, ja palkintojärjestelmällä. Tai ainakin onnellisimmaksi olen päässy tällä tavoin. Vertailemalla onnellisuutta seuraavan kanssa voitkin kohta huomata olevas onneton, jos asetat onnellisuutes standardiksi sen mitä se toinen pitää onnellisuutena. :heh: Olikohan taas mitään järkeä, mutta menköön.

[wRRa]

Goldengoosen ja lautturin off topic siirretty tänne: viewtopic.php?f=7&t=3644&p=118299#p118299

[sunyata]

Tarkoitus ja mielekäs sisältö elämässä, jota löydän yleensä noin 4 vuoden välein, ja sitten se taas karkaa. Neuroottisesti yritän etsiä, joka onkin ehkä se ongelma, sillä sitäkään ei välttämättä ole olemassa, siis mitään muuta kuin tämä mitä tässä juurikin nyt on.

[Coin]

onnellisuus.. hm... oon funtsinu sitä täs lähipäivinä aika paljo. Ollu hirveest kaikenlaista ristiriitasta ja epävarmaa :F mut mut...töttöröö.. onnellisuus on varmaa sitä et mikääh omma ei vituta. sitä ei varmaa tuu ikinä saavutettuu mut jos sitä ees lähemmäks pääsis päivä päivält et hommat alkas rullata oikein..

http://www.youtube.com/watch?v=JiNNfu76PPI

[wRRa]

onnellisuus on varmaa sitä et mikääh omma ei vituta.

Hehe se on kyl hauskaa miten tällasest sanast voi olla niin erilaisii käsityksii. En lähe väittelee kuka on oikees, jokaselle varmaan vähä oma juttunsa. Mut eiks oo hauskaa et voi kuitenkin olla onnellinen siitä, että voi kokea vitutusta? Ainaki mä oon.

[Coin]

totta. vitutusta kuuluu olla mut kelpais jotai vähä parempaakin tähä välii

[Dent0n]

Minulle onnellisuus on tämä harvinainen luovuuden ja inspiraation tila, jossa tänään olen Mutta tämä on helvetin harvinaista, kiitos vaan luovuuden tappavan lääkityksen. Olen tänään valokuvannut, kirjoittanut runon sekä aloittanut novellia ja voin sanoa että olen onnellisempi kuin aikoihin. Tälläisiä päiviä lisää, kiitos!

[Zxcvby]

wRRa on tainnu lukea Havahtumisen? Suosittelen lämpimästi kaikille! Ko. kirja on ollu muutaman vuoden verran jo oma henkilökohtainen raamattuni ja opettanut tajuamaan onnellisuutta.

Siinä kuvaillaan just se "euforinen ilo" (mitä muutama nyt tuntuu sekoittavan onnellisuuteen, vai olenko vain ymmärtänyt väärin?) tunteeksi, joka on heilurin toisessa päässä ja heilurihan väistämättä heilahtaa aina myös toiseen suuntaan, jolloin kolahtaakin päälle suru. Eli ei pitäis hakea sitä huippuonnellisuutta, vaan tyytyä vaan siihen, että onni on nyt. Se tunne, että tyytyy elämäänsä juuri sellaisena kuin se on, haluamatta mitään.

Ton opettelu kannattaa aloittaa pienistä jutuista, nauttia ilman tuoksusta, leijailevista lumihiutaleista, omasta, rähjäisestä sohvasta, etc. Sitten jossain vaiheessa silmät aukeaa kaikelle sille kauneudelle, jota maailma sisältää ja ymmärtää, ettei tarvitse mitään kun elämä on jo niin helvetin hienoa.

[wRRa]

wRRa on tainnu lukea Havahtumisen? Suosittelen lämpimästi kaikille! Ko. kirja on ollu muutaman vuoden verran jo oma henkilökohtainen raamattuni ja opettanut tajuamaan onnellisuutta.

Siinä kuvaillaan just se "euforinen ilo" (mitä muutama nyt tuntuu sekoittavan onnellisuuteen, vai olenko vain ymmärtänyt väärin?) tunteeksi, joka on heilurin toisessa päässä ja heilurihan väistämättä heilahtaa aina myös toiseen suuntaan, jolloin kolahtaakin päälle suru. Eli ei pitäis hakea sitä huippuonnellisuutta, vaan tyytyä vaan siihen, että onni on nyt. Se tunne, että tyytyy elämäänsä juuri sellaisena kuin se on, haluamatta mitään.

Ton opettelu kannattaa aloittaa pienistä jutuista, nauttia ilman tuoksusta, leijailevista lumihiutaleista, omasta, rähjäisestä sohvasta, etc. Sitten jossain vaiheessa silmät aukeaa kaikelle sille kauneudelle, jota maailma sisältää ja ymmärtää, ettei tarvitse mitään kun elämä on jo niin helvetin hienoa.

Näin pienenä mainospuheena tähän väliin että havahtumisia saa nyt 2,95e bookplusista! Suosittelen kimppatilausta että tilaa useamman kerralla niin säästää noissa postikuluissa, tää on sellanen kirja jota tekee varmasti mieli jakaa kavereille :-). Itse tilasin kaksi ja erään toisen deMellon kirjan. Nyt mulla on siis 4 omaa havahtumista joista 2 lainassa ja 1 hukassa ja kolmannen vielä lupasin lainata

Havahtuminen ei suinkaan ole ainoa kirja jossa tästä puhutaan, tämähän on yksi perusajatuksista monien uskontojen pohjalla (esim. buddhalaisuudessa). On olemassa myös lukuisia muita hyviä ja jopa havahtumista parempiakin kirjoja (esim. yksi suosikeistani on Mielen taito, se on ihan suomalaisen kirjoittama joten ei ole mitään käännöksestä johtuvia tulkintajuttujakaan). Siitä huolimatta havahtuminen on ainutlaatuinen hintansa ja tiiviytensä puolesta, eli varmasti paras ekaksi elämäntaito-oppaaksi... tai havahtumiskirjaksi, miksipä tota nyt haluaa kutsua Suosittelen kaikille. En ole itse täysin samaa mieltä kaikesta deMellon kanssa, tai sanotaanko pikemminkin että ilmaisisin itse joitain asioita hieman eri tavalla kuin hän, mutta arvostan hänen kirjoituksiaan kaikesta huolimatta suuresti.

Tuli vaan tästä "suuresta onnesta" mieleen myös "universaali rakkaus" joka kuulunee samaan sarjaan, ettei ole jopa lähes synonyymi tai sitten nuo kaksi vaan ovat toisissaan kiinni, kuitenkin... Moni rakkaudesta puhuessaan tarkoittaa rakkautta joka kohdistuu esim. yhteen tai muutamaan ihmiseen, mutta on olemasa myös "universaali rakkaus" joka rakastaa kaikkea. Se ei sulje pois mahdollisuutta vaikkapa romanttiseen rakkauteen, mutta on vaan jotain paljon suurempaa. "Jumalallista rakkautta", sitä jota raamatussa kuvaillaan :-) Itse olen sen löytänyt ja siitä kiitollinen <3

[Zxcvby]

Joo, oon miettiny täs jo jonkun aikaa, että se "jumalallinen rakkaus" on se mitä uskovaiset tarkoittaa jumalalla. Kirkot ja väärinymmärtäneet palvojat ympäri maailman on vaan pilannu koko jutun.

Kiitos tosta Mielen taito -kirjasuosituksesta!

[wRRa]

Joo, oon miettiny täs jo jonkun aikaa, että se "jumalallinen rakkaus" on se mitä uskovaiset tarkoittaa jumalalla. Kirkot ja väärinymmärtäneet palvojat ympäri maailman on vaan pilannu koko jutun.

Kiitos tosta Mielen taito -kirjasuosituksesta!

Ollos hyvä vain!

Niin, en tiedä. Itse olen tavallaan uskovainen, mutta toisaalta näkemykseni ei varsinaisesti sodi ateistienkaan näkemyksen kanssa. Olen siis panteisti, eli uskon että Jumala on vaan synonyymi kaikkeudelle. Toisaalta tätä Jumalaa rakastamalla rakastan sekä itseäni, elämääni, muita ihmisiä että koko maailmaa ylipäätään. Rakastamalla tätä Jumalaa rakastan myös kaikkia kolhuja joita saan elämäni aikana, ja olen siis onnellinen.

Ihanaa on elo <3

Mut en siis katsoisi jumalallisen rakkauden olevan Jumala, vaan olevan osa Jumalaa.

[zerk]

Just nyt on onnellinen olo. 3v putken jälkeen jo kuukaus irti bentsoista.

[Huiko]

Tossa on omien sanojensa mukaan onnellinen mies.
http://www.youtube.com/watch?v=vlELGeAMToE
Kait sen täytyy ollakki. Ainakin sillon asennetta enempi ku useimmilla.

[Televisio]

Mulle onnellisuus on muutoksen hyväksymistä, uskoa siihen että tulevaisuus on ihan ok.
Jatkuvasti tulee syntetisoitua onnellisuutta otsalohkon avulla siten, että ne päätökset mitä
on tullut tehtyä, ovat olleet oikeita, eli olen onnellisempi nyt kuin olisin jos valitsisin toisin.

Onnettomuus on sitä että ei tee päätöksiä, valintoja tai muutoksia, on vaan ja rypee paskassaan.
Pitäisi oppia tekemään juttuja, eikä yrittää ennustaa tulevaisuutta. Usein on väärässä.

[mielenvikainen]

Ehkä onnellisuus tulee juuri onnellisuuden etsimisestä. Ei sen saavuttamisesta. Saavutukset tuppaavat aina ajan saatossa unohtumaan.

Luulen myös ettei aina tulevaisuutta ajatteleva ihminen voi olla samalla tasolla onnellinen kuin "hetken lapsi"

[Mandown]

Kun välittäjäainetasot on mahd. korkeella..
Kaipa onnellisuus on sitä, että saa olla vapaa, kokee olonsa selvinpäin hyväksi, tulee rakastetuksi, antaa rakkautta..
Saa tehdä asioita mistä tykkää. Saa olla oma itsensä. Kokee hyväksyntää..
Kaikilla on omat asiat jotka tekee onnellisiks. Välillä oon luullu et kaikki on päin vittua, mutta sitten aina näen vammaisen ihmisen joka kääntää mieleni. Jos vammainen voi olla onnellinen niin minunkin täytyy voida olla. Täytyy olla onnellinen siitä mitä on.

[Varjo]

Olen onnellinen, koska elän.

Välillä tulee epäonnellisuuden hetkiä, joskus lyhyempiä ja joskus pidempiä. Niitä tulee kaikille ja niin kuuluukin olla. Kärsimyksen kautta osaa arvostaa pienempiäkin asioita enemmän.
Vaikkei elämä aina olekaan ruusuilla tanssimista, niin kokonaiskuvaa katsellessa olen onnellinen. Minulle on annettu mahdollisuus elää, ja on se elämä millainen tahansa, se on parempi kuin ei mitään. Huonoimmassakin tilanteessa on aina toivoa paremmasta, ja loppujen lopuksi elämä on "vain" elämää, sillä fraasilla ikävätkin asiat voi käsitellä paremmin ja helpommin. Elämä alkaa ja se loppuu. Välissä oleva aika on kunkin omissa käsissä, eikä tärkeintä ole edes se, mitä elämänsä aikana tekee, vaan miten siihen elämään ja siinä tapahtuviin asioihin suhtautuu. Ja kun ihmiselämässä on pitkälti kyse mielihyvän saavuttamisesta, niin miksi ajatella negatiivisesti? Ei se välttämättä helppoa ole, mutta omaa suhtautumista asioihin pystyy muuttamaan. Positiivisuus ja elämänilo voittavat sen negatiivisuuden ainakin omalla osallani.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei välillä vituttaisi tai surettaisi tai edes masentaisi. Se kaikki kuuluu elämään.

Psykedeelit ovat avanneet ovet positiivisempaan maailmankuvaan, toiminut avaimena. Näin siis omalla kohdalla.
Mutta toki sen oven voi myös murtaa auki, tai kutsua lukkosepän auttamaan. Tai ihan vaan löytää ne avaimet jostain.

[Aksu6]

Välillä tulee epäonnellisuuden hetkiä, joskus lyhyempiä ja joskus pidempiä. Niitä tulee kaikille ja niin kuuluukin olla.

Itse en kyllä allekirjoita tätä.

Henk. koht. en ole tuntenut epäonnellisuutta/vitutusta/masennusta mistään piiiitkäään piiiiitkään aikaan
ja se johtuu siitä, että onni löytyy minusta itsestäni.
En tarvitse mitään tai ketään ollakseni onnellinen, onneni ei riipu mistään ulkoisista tekijöistä.

[wRRa]

Henk. koht. en ole tuntenut epäonnellisuutta/vitutusta/masennusta mistään piiiitkäään piiiiitkään aikaan

Mutta olet kuitenkin tuntenut, eli Varjon sanoma piti paikkansa myos sun osalla

Ma uskon etta olis vaikeampi ymmartaa mita on onnellisuus jos ei tietais milta tuntuu olla onneton.

[VXA]

http://www.youtube.com/watch?v=XnECj7H3OII eilen samaistuin tähän biisiin.

[tweek]

En ole onnellinen!
Tyttöystäni on todella masentunut (ainakin osittain omaa syytäni), emme ole edes suudelleet moneen päivään. Ihmettelen, että eilen istuttiin sohvalla vierekkäin ja hän pyysi silittämään. Tätä on nyt jatkunut monta viikkoa. Lisäksi mulla on kylkiluu paskana, koulu menee päin vittuu, raha asiat on jo päin vittuu ja kämppäkin luultavasti lähtee alta parin kuun sisään. Niin ja siis tää suhde nähtävästi on kariutumassa.

...vois vetää aamukaljan ja miettii miten sais jotai tolkkuu tähän.

piis

[wRRa]

...vois vetää aamukaljan ja miettii miten sais jotai tolkkuu tähän.

Mites ois jättää aamukalja vetämättä ja tehä asioille jotain? Esim. vähän opiskella tai ettiä duunia. Jos tuntuu liian isolta kynnykseltä niin alota vaikka tosta opiskelusta, koita jotain lyhyttä aikaa esim. 20min tai vähemmänkin jos on niin vaikeaa.

[frapathea]

ja se johtuu siitä, että onni löytyy minusta itsestäni.
En tarvitse mitään tai ketään ollakseni onnellinen, onneni ei riipu mistään ulkoisista tekijöistä.

Ai et jos joku hullu sarjamurhaaja tappais kaikki joit sä rakastat, ni ei masentais yhtään? Aika yli-inhimilliset taidot!

...vois vetää aamukaljan ja miettii miten sais jotai tolkkuu tähän.

Mites ois jättää aamukalja vetämättä ja tehä asioille jotain?

Sä oot meidän moraalinen selkäranka. <3 Että niih! Nistit nyt saatana. Ei auta istua sohvalla ja vetää itteään killiin jos on jotain konkreettisesti vialla elämässä. Ollaan kaikki reippaita tyttöjä ja poikia ja näytetään hölmöille babylonin lampaille, että osataan me rotatkin ryhdistäytyä ja vähintäänkin yrittää! Hop hop!

[Bukhos]

En muista millon viimeeksi olisin ollut onnellinen. Siis oikeasti onnellinen, niin että nykyinen elämäntilanne tuntuu hyvältä, tulevaisuus näyttää valoistalta ja aamulla herää hyvällä tuulella. Kenties joskus kaksi vuotta sitten aasian reissulla, oli ihanaa herätä haukotukseen ja tunteesen että voi luoja että on mukava nousta uuteen päivään.
Pelottavaa tässä on se, kuinka nopeasti tottuu olemaan masentunut/mieli jatkuvasti harmaan, ilman mielihyvää juuri mistään. Siitä tulee ikään kuin normaali ja hyväksyttävä olotila, et tällänen mie kai sit oon ja muuta ei voi. Päihteiden tuomat hetkelliset valonhetket muistuttaa aika ajoin siitä miltä miusta pitäisi tuntua, jos ei päivittäin niin ainakin suurimman osan ajasta.
Psykiatrit, lääkkeet ja muut on käyty läpi, ilman sen kummempaa apua. Liikunta, ravinto, 5-htp + l-tyrosiini + omega-3 jms. kokeiltu, auttohan ne hetken tavallaan mutta tuntui rasittavalta ja epäluonnolliselle olla jatkuvasti huoltamassa kehoaan, puhumattakaan sen rahallisesta mahdottomuudesta.
Aika pitkäli olen nyt jonkulaisessa umpikujassa, kuopassa, down in the hole, enkä keksi enää mitään keinoa nousta täältä.
Miulla on uskomattoman upea ja kaunis(siis oikeasti sellanen poikien märkienpäiväunien kohde) puoliksi thaimaalainen tyttöystävä ollut jo vuoden verran, hänellä menee kaikki hyvin, on koulu, harrastukset ja pohjattoman positiivinen mieli sekä maailman sympaattisin luonne, mutta hänenkään tuki ei tunnu auttavan yhtään. Tiedän rakastavani kultaani valtavasti mutta usein en tunne yhtään mitään, en minkäälaisia tunteita ja pelkään menettäneeni kykyni rakastaa, kaikkien muiden inhimillisten tunteiden joukossa.

Noh, tulipahan avauduttua, ysimillinen lugeri ois kaapin pohjalla lipas puolillaan ja joskus iltaisin katson sen piippua miettien onko elämä todellakaan tälläisen päivittäisen hitaan kitumisen ja epätoivon arvoista.

[mindtransferral]

Ei onnellisuutta ole.. sitä vain tavoitellaan, esim rahan tai jonkun muun toivossa.

[King Ink]

Ei onnellisuutta ole.. sitä vain tavoitellaan, esim rahan tai jonkun muun toivossa.

Höpsis. Entäs kun on hyvä olla, eikä juokse minkään perässä?

[Soppaluu]

Onnellisuus on mun mielestä sitä, että osaa oikeasti nauttia elämästä ja hyväksyä sen huonotkin puolet.
Pahoille tunteille ei voi mitään, ihminen ei toimi sillä tavalla, että kokee vain hyvää.
Elämään kuuluu todellakin ne pahat tunteet, kuten suru ja viha. Mutta ne myös opettaa eniten.
Jos ei osaa olla onnellinen hyväksymättä elämän huonoja puolia en usko että osaa olla onnellinen.
Tuska, menetykset ja suru kuuluvat jokaisen elämään. Ainakin jossain vaiheessa ja ainakin jollakin tasolla. Jos ei osaa hyväksyä niitä kärsii niistä. Jos hyväksyy ne, kokee ne vain normaalina ohimenevinä asioina ja tunteina.

Ainakin olen näin käsittänyt. Kyllä onnellisuuteen voidaan liittää monia muitakin asioita, mutta tuossa on mun käsitys onnellisuudesta.

"Se on sitä että osaa hyväksyä asiat sellaisinaan kuin ne on ja nauttii elämästä huolimatta sen huonoistakin tapahtumista."