Hiphip, aattelinpas rekisteröityä parin kuukauden lurkkailun jälkeen. Nyt on tälläki alottelevalla psykonautilla ensimmäiset DXM-kokemukset takana. Vähän tosin jäi karvas (ja hapan hyi eww, en kyl enää koskaan syö sitrushedelmiä) maku suuhun. Aattelin kirjottaa tän tänne enkä trippikokemuksiin, tässä ei paljosta tekstistä huolimatta kuitenkaan juuri mitään kertomisen arvosta loppujen lopuks oo kun trippi jäi aika mitäänsanomattomaks.
Mie tein siis uutoslitkun puhdistetulla bensiinillä, soodatuhkalla ja C-vitamiiniporetableteilla. Laskeskelin ensimmäiselle kerralle annostukseks sellaset 6 mg per painokilo.
Ensimmäiset vaikutukset alko noin tunnin päästä aineen nauttimisesta: maailma alko kieppumaan ympäriinsä ja rupes oksettamaan. Purjoominen helpotti oloa selvästi, mut kieputus teki seisomisenkin niin vaikeaks että kävin sängylle makaamaan silmät kiinni. Vähän rupesin miettimään et mitähän tyhmää on taas tullu tehtyä, mutten onneks ruvennut panikoimaan.
Kieputuksen, kaiken näkemisen kahtena ja pahoinvoinnin lisäks muita vaikutuksia ei oikein esiintynyt. Ajatus juoksi selkeesti ja mietin, että tällaselta varmaan tuntuu olla kännissä selvinpäin.
Yhdessä vaiheessa rupesin havittelemaan vesipulloa sängyn viereltä et joisin vähän, mutten sit löytänyt sitä mistään, ja hetken hapuilemisen jälkeen rupesin miettimään et oliko miulla minkäänlaista pulloa huoneessa alun perinkään (myöhemmin löysin sen kylläkin).
Dissosiaatiota ei esiintynyt ekalla kerralla ollenkaan.
Hallusinaatioita tai selkounia en nähny, mut silmät kiinni sängyllä makoillessani ajatukset harhaili päämäärättömästi sinne ja tänne ja näin vähän niin kuin lyhyitä välähdysmäisiä elokuvia niin kuin silloin kun meinaan torkahtaa väsyneenä univajeen takia.
Arvelin että oisin kokenut ehkä heikon toisen plateaun, joten päädyin kokeilemaan toisella kerralla tuplattua annosta, eli siis 12 mg per painokilo, trippivahdin kanssa toki. En ollu huolestunut annostuksen koosta, lähinnä tässä pelotti se että tukehtuisin omaan yrjööni tai jotain muuta noloa.
Ensimmäiset vaikutukset oli samanlaiset kuin ensimmäiselläkin kerralla, eli päässä heitti niin paljon ettei pystyssä pysynyt ja oli pakko laatata reilun tunnin jälkeen uutoksen nauttimisesta... Pian kuitenkin aloin tuntea raajoissa pistelyä ja turtumista. Miun kehon yli pyyhkäisi lämmin aalto ja rupes hikoiluttamaan. Olo oli just niin kuin kovassa kuumeessa.
Edellisen kerran kaltasta orastavaa paniikkia en tuntenut nyt laisinkaan kun olin osannut varautua pahoinvointiin. Makoilin sit taas sängyllä silmät kiinni musiikkia kuunnellen ja mahdollisten muiden vaikutusten alkamista odotellen. Tunsin miten maailma jatkoi kieppumistaan ja mukamas näin hämärän huoneen suljettujen silmäluomieni läpi (se oli kyl ihan vääränlainen mut kuitenkin). Tunsin itseni kaksiulotteiseks paperinukeks, jota kierrettiin hitaasti pituusakselinsa ympäri tms. Oma sänky ei ollu koskaan aiemmin tuntunut yhtä turvalliselta, lämpimältä, kodikkaalta ja hyväntahtoiselta kuin silloin siinä tyynyä halaillessani.
Oloni oli kuumeisuudesta huolimatta ehkä lievästi euforinen ja sänky tuntu siltä kuin se olisi tehty pumpulista.
Jokusen tunnin päästä en jaksanut enää pitää silmiäni kiinni vaan rupesin katselemaan ja tarkastelemaan itseäni ulkopuolisesta perspektiivistä. Miun uskoakseni tässä vaiheessa esiintyivät molempien kokeiluiden ainoat edes lievästi dissosiatiiviset vaikutukset: En tuntenut kuuluvani kehooni ja elämäni tuntui minulle vieraalta, mikroskooppiselta ja mitäänsanomattomalta kaikissa mittakaavoissa. Rupesin muistelemaan DXM-uutoksen ainesosien hakureissuja enkä meinannut suostua uskomaan että niitä olisi koskaan tapahtunutkaan (etenkin minigrip-pussien etsiminen marketista vaikutti tosi absurdilta), vaikka samaan aikaan tiesin niiden olleen täyttä totta. Vaikutus oli kuiteskin aika lievä, ja vaihe meni melko nopeesti ohi.
Molempina päivinä kärsin iltaan asti krapulamaisesta olotilasta, dexmit olin nauttinut siis aamunsuussa viitisen tuntia heräämisen jälkeen ja tyhjään vatsaan. Olin aika pettyny kun tavoitteeni vastaisesti en päässytkään kolmannelle plateaulle suuresta toisesta annostuksesta huolimatta.
En sitten tiiä että menikö erottelussa jotakin pieleen vaikka teinkin sen niin tarkasti kuin taisin, tai muuttuko lopun haihdutusvaiheessa tai elimistössäni liikaa DXM:ää DXO:ksi tms, vai eikö ainetta ehkä ehtinyt imeytyä miun elimistöön tarpeeksi kun molemmilla kerroilla oksensin noin tunnin jälkeen sen nauttimisesta... Annostusta ei kyl tuosta 12 milligrammasta painokiloa kohden tee erityisemmin mieli nostaa, luulis että ois jo vaikuttanu jos on vaikuttaakseen.
Ehkä pitäis vain alistua siihen, ettei DXM oo se miun juttu ja tutustua LSA:han ja tatteihin. Sinänsä tekis kuitenkin mieli kokeilla vielä uudestaan ihan vain varmuuden vuoks. Suoraan pullosta en kyllä aio ressua juoda sen sorbitolin takia. Oon ehkä aika kiero mut DXM vaikuttaa kaiken sen perusteella mitä oon lukenu tosi mielenkiintoselta. En sit tiiä tosin miten hauska se kolmannen plateaun trippi ois käytännössä ollut, vaikka enpä mä DXM:ltä varsinaista hauskuutta oottanutkaan.
450mg/60kg sai aikaan melkein sairaalareissun. Ei hyvä. Ei se paljon vaadi se tastaaminen. Jos on herkkä niin sen kyllä tietää siinä 200mg annoksilla lähes painosta riippumatta. 
