Meditointi

[frapathea]

Onko muille sattunut moista?

Mietittiin tossa puolisoni kanssa tätä mielenkiintoist postausta ja haluaisimme esittää pari lisäkysymystä kaikest kiinnost mielen:

Esiintyikö mitään valoilmiöitä? Kirkkait valoja? Välähdystä?

Tuntuks hyvä olo ennemmin viileeltä vai ryöppyävältä?

Esiintyikö katkoksia? Ikäänku olis kesken kaiken nukahtanu sekunniks?

Oliks selkeetä huippua tai huipentumaa? Jos oli, miten se ilmeni?

P.S. Liittymät ylempään tahdon vaan kiittää siit, että tän topicin innostama oon nyt pidentäny istuma-aikojani sinne puolen tunnin paikkeille ja ei hitto ku välil vituttaa istua mut onneks vituttaa vielä enemmän se, et kaikki jaksaa aina jossain vaiheessa alkaa vituttamaan. Kai täs alati vaa edistyy, voi paska, ei sille voi mitää. Tuntuu hyvält ku on viimein antanu ittensä ottaa omaan tahtiin sen sijaan et pakottais itteään johonki tuntien ylipitkiin sessioihin ja sit ei haluis tehä sitä uusiks pitkiin aikoihin, hitaast mutta varmasti ja sietokyvyn kasvaes voi sopivantuntusen kiduttavaan tahtiin aina lisätä mukavaa kiristyst viimesille minuuteille ku tekis mieli rojahtaa poies mut jääkin siihen.

[C0H0]

Mushru: Meditoi. Jos ei auta, niin meditoi lisää. Uskaltaisin jopa sanoa että se on ratkaisu suurimpaan osaan ihmismielen ongelmiin. Voihan sitä velloa itsesäälissä vaikka loppuelämän, mutta sehän ei auta mitään.

[zerk]

Oot kyllä tuputtanut kaikille tota meditointias jokaiseen vaivaan miljoonaan kertaan. Ymmärretään, se on sun mielestä tosi upeeta mut kaikkia ei vaan kiinnosta.

[placebo]

Ittekki yhdessä vaiheessa meditoinnista kiinnostuin ja luulin, että se olis joku ratkasu. auttaahan se ehkä saamaan ajatuksia kasaan ja tollasta pientä. mutta esimerkiksi tähän paskan määrään mikä nyt on niskassa, niin ei tulisi pieneen mieleenkään yrittää jotain meditointia. huomenna terveyskeskukseen vinkumaan parempaa lääkitystä, tällä hetkellä vaan matafakin cipralex ja 5mg pamit

[C0H0]

Oot kyllä tuputtanut kaikille tota meditointias jokaiseen vaivaan miljoonaan kertaan. Ymmärretään, se on sun mielestä tosi upeeta mut kaikkia ei vaan kiinnosta.

Sitten on turha valitella ongelmiansa jos kerta ei vaivaudu tekemään asian eteen mitään.
Annetaan esimerkki: Huonokuntoinen valittaa kun happi loppuu eikä jaksa tehdä mitään, kokeilee pari kertaa liikuntaa mutta lopettaa koska ei siitä mitään hyötyä ollut. Vähän sama homma kun valittaa että ahdistaa, tms. sitten kokeilee meditointia muutaman kerran ja palaa takaisin valittamaan kun ei ollut mitään hyötyä. Kunto alkaa paranemaan vasta pidemmän säännöllisen liikkumisen jälkeen ja mieli alkaa kirkastua vasta pidemmän säännöllisen hiljenemisen jälkeen. Mä haluun nyt heti! meininki ei toimi. Onhan se tosi paljon helpompaa mennä vetää päihteitä ja surkutella itsesäälissä lisää.

[frapathea]

C0H0, kai ymmärrät, että tapasi suositella (joidenkin suussa "tuputtaa") meditointia aiheuttaa monissa (entistäkin enemmän) vastustusta moista toimintaa kohtaan? Kai ymmärrät myös, että edellisessä viestissäsi nähty syylistäminen auttaa asiaan vielä vähemmän?

Elän itse pakkomielteisen meditoitsijan kanssa tiiviissä rakkaus-seksi-kumppanuussuhteessa, ja kun ko. tyyppi suosittelee meditaatiota ihan kaikkeen, ni oon välillä jättäny meditoimatta ihan vaan siks, että se on tuntunut pursuavan korvista ulos. Plus että toisinaan se tuntuu ihan älyttömältä tekosyyltä olla tekemättä asioille oikeesti mitään. "En syleile sua kun sulla on paha olla, koska se auttaa vaan hetken ja sun pitäis meditoida!", "En mä jaksa tiskaa, mennään meditoimaan että hyväksyttäis likaiset astiat" AAARGH!

Meditaatio, psykedeelit, Robert Anton Wilson. Siin on kolme asiaa, jotka on opettanu mulle, ettei niitä kantsis antaa fanatoivien, dogmaattisesti juttuihinsa uskovien ihmisten ulottuville. Siltiki lipsahtelee. No hyvä, voidaan oppia.

Annetaan esimerkki: Huonokuntoinen valittaa kun happi loppuu eikä jaksa tehdä mitään, kokeilee pari kertaa liikuntaa mutta lopettaa koska ei siitä mitään hyötyä ollut. Vähän sama homma kun valittaa että ahdistaa, tms. sitten kokeilee meditointia muutaman kerran ja palaa takaisin valittamaan kun ei ollut mitään hyötyä.

Vertaisin monen vakavasti ahdistuneen tilannetta ennemmin rikkinäiseen jalkaan ja lenkkeilyyn. Ei sinne lenkille vitussakaan mennä, jos on nilkka murtunut. Kauanko oot istunut säännöllisesti, C0H0? Teksteistäsi päätellen et toistaiseksi kovinkaan omistautuneesti, jos et ole huomannut, että meditaatio on paikoittain ihan vitun rankkaa ja hiljaa istumisesta & havainnoinnista seuraa miltei väistämättäkin myös vitullisen kärsimyksen ja tuskan havaitseminen. Tietsä sen kohdan istumisesta, kun tuntuu kihelmöintiä kehossa, ehkä näkyy valoja, olo on energinen ja kaiken ymmärtänyt, ylimielinenkin? No hitto joo, no sitä seuraa yleensä vitunmoinen synkkä ja myrskyinen yö, jonka aikana meditaatio ja oikestaan kaikki oleminen pahimmillaan sattuu vaan niin vitusti, että tahtois lakata olemasta.

Tämän takia en tahdo suositella meditaatiota tyypeille, jotka vaikuttavat mun silmiin vielä kipsissä makaavilta. Mitä sit suosittelisin? No esimerkiks ihan vaan rentoutumista. Aika useesti oon huomannut ahdistuksen tunteiden johtuvan oikeastaan lähinnä hermoston ylikierroksista. Jos ei tunnista hermostollisia tilojaan, saattaa helposti alkaa näkemään ympäristössään ahdistustekijöitä, vaikka oikeastaan tekijät itse saattavat olla suhteellisen neutraaleja ja reaktio johtuu pitkälti neuroottisten lasien läpi tarkkailusta.

Rentoutuminen auttaa tähän, sillä se päästää niin jäykistyneet lihakset, levottomana kiemurtelevan hermoston kuin säpsähtelevän mielenkin lepäämään. Suosittelen aloittamaan vaikka sillä, että käy makaamaan ja keskittyy hitaasti rentouttamaan koko kehon ruumiinosa kerrallaan. Jos mahdollista, voi pyytää myös jonkun kaverin koskettelemaan kevyesti sormenpäillä aina kutakin rentoutettavaa aluetta ja kenties puhumaan hiljaa (vaikka mainitsemaan aina uuden ruumiinosan siihen siirryttäessä). Tästä on myös helppo jatkaa meditointiin, mikäli kokee sen kiinnostavaksi, sillä nämä ovat läheisiä serkuksia. Rentoutuminen on vain helposti lähestyttävämpi, kevyempi ja arkisempi vaihtoehto.

Liikunta auttaa myös, kun jännitteet ja energia pääsevät kanavoitumaan nätimmin kuin ahdistuspurkauksina!

[C0H0]

frapathea: Murtuneella nilkalla ei voi mennä juoksemaan, mutta vaikka kuinka olis henkisesti hirveä ja paska olo, niin se ei estä mietiskelyä. Ok, myönnän että tuputin vähän liikaa ja ehkä vähän syyllistin, fanaattisuus pois se minusta. Mutta yritän vain auttaa, kerta eivät ole löytäneet ratkaisua ongelmiinsa. Take it or leave it.

En ole vähän aikaa nyt kovin hc meinigillä meditoinnut joten kun mua vituttaa tai ahdistaa oikein kunnolla niin tiedostan kyse olevan zazenin puutteesta, joten en ala valittelemaan oloani koska tiedän että nuo olotilat hellittäisi jos kävisin istumaan. Valittelu kun lisää vettä myllyyn.

[zerk]

Kiitos frapsu. Tiivistit mun ajatukset täydellisesti.

[frapathea]

frapathea: Murtuneella nilkalla ei voi mennä juoksemaan, mutta vaikka kuinka olis henkisesti hirveä ja paska olo, niin se ei estä mietiskelyä.

Luitko edes, mitä kirjoitin?

Musta istumameditaatio ei välttämättä sovellu vakavasti ahdistuneelle kylmiltään, sillä meditoidessa saattaa joutua käymään läpi myös äärimmäisen rankkoja tiloja, joissa kaikki on pelkkää kärsimystä ja kaikki sattuu ihan vitusti. Etenkin psykoosi- tai itsetuhoalttiit henkilöt saattavat vedellä tuhoisia johtopäätöksiä ynnä muuta mukavaa.

Mieleeni jääny kertomus asiaan liittyen:

https://tietoiseen.fi/foorumi/index.php ... 8#msg54138

Sisko kertoi sen tuntemasta jätkästä joka oli yllättäen päättänyt muuttaa zen-luostariin, käytettyään sitä ennen runsaasti psykedeelejä. Se harjoitti zeniä tolkuttomalla tahdilla, ja yhtenä päivänä se sanoi tajunneensa kaikki koanit. Mut se jätkä näytti ihan siltä että silmät vaan seisoo päässä. Kävi niin, että se ei saanut viikkoon nukuttua. Lopulta luostari lähetti sen sairaalan kautta kotiin.

En ole vähän aikaa nyt kovin hc meinigillä meditoinnut joten kun mua vituttaa tai ahdistaa oikein kunnolla niin tiedostan kyse olevan zazenin puutteesta, joten en ala valittelemaan oloani koska tiedän että nuo olotilat hellittäisi jos kävisin istumaan. Valittelu kun lisää vettä myllyyn.

Ihmetyttää muutenkin asennoituminen istumameditaatioon "helppona reseptivapaana ahdistuslääkkeenä". Kokemukseni mukaan kaikkee muuta ku kevyttä puuhaa, kuten mainitsinkin jo varmaan pariin otteeseen. Alkumetreillä saattaa olla sillai ihan siistiä, joo, mut jos mietitään perinteisiä buddhalaisia kartastoja, niin kuudestatoista ñanasta peräti kuusi on potentiaalisesti erittäin vitun vittumaista kamalaa tuskallista paskaa, ni joo-o, en kyllä markkinois ihan ensmäiseks jutuks vaikeesti masentuneelle/ahdistuneelle tyypille.

Ei sillä, eipä valittaminenkaan asiaan yleensä kauheesti auta. Mutta onneks on muitakin keinoja kuin ainoastaan istumameditaatio tai ulina.

[Mushru]

Ulisemalla on hyötynsä; saa vinkkejä olon helpottamiseen ja toipumisneuvoja,
näköjään.

harmi vaa et keskustelu on alkanu vääräs topikis.

[frapathea]

harmi vaa et keskustelu on alkanu vääräs topikis.

Jeppistä jee. Mergetty nyt meditointi-aiheeseen ja aihe siirretty trippistooreista yleiskeskusteluun (imo sopii tänne paremmin, kun ei varsinaisesti ole päihdestoori/kokemus-aiheinen).

[C0H0]

jos mietitään perinteisiä buddhalaisia kartastoja, niin kuudestatoista ñanasta peräti kuusi on potentiaalisesti erittäin vitun vittumaista kamalaa tuskallista paskaa, ni joo-o, en kyllä markkinois ihan ensmäiseks jutuks vaikeesti masentuneelle/ahdistuneelle tyypille.

Enissänkin heittäisin tuollaiset kartastot menemään. Juuri tuollaiset ñanat sun muut termirunkkailut saa ihmisen kiertämään meditoinnin kaukaa, se kun antaa virheellisen käsityksen että se olis tosi monimutkaista hommaa. Ei myöskään tarvita mitään gurua tai muuta opettajaa ohjeistamaan. Gurut kiertäisin kaukaa muutenkin.

En itsekään lähtis suosittelemaan hc-meditointia tuntitolkulla pahasti ahdistuneelle. Rauhallisella menolla tuskin mitään kovin hirveitä tuntemuksia nousee pintaan. Sanoisin että alkuun riittää vaikka se 10min per päivä. Siitä sitten rakentaa pikkuhiljaa vaikka 2x20min. Ei tuon enempää tarvitse meditoida. Ja mitä tulee noihin tuntemuksiin, niin ne pitää kohdata. Jos meditointi käy liian raskaaksi niin kannattaa pitää taukoa.

Ihmetyttää muutenkin asennoituminen istumameditaatioon "helppona reseptivapaana ahdistuslääkkeenä".

Liikunnan ja meditoinnin lisäksi ei oikein ole muita keinoja päänsisäisten ongelmien hoitamiseen. Psykedeeleistä voi olla apua, mutta näiden kohdalla näkisin todennäköisempänä sen mainitsemasi "sekoamisen", eikä noista deeleistä ole paljoa hyötyä jos kuosipetteri vetelee niitä päästäkseen sfääreihin.

[zerk]

Meditointi kyl rentouttaa mukavasti mun kokemuksen mukaan mut ei siitä ollu mitään hyötyä silloin, kun oli todella paha olla... Ei silloin pysty edes ajattelemaan meditointia, saati jaksa oikeesti harrastaa sitä. Ja miten helvetissä meditointi ja valittaminen on ainoot vaihtoehdot? Jos joku ei halua harrastaa sun zenzan meditaatiota niin ne on surkeita valittajia?

Ehkä ihan ekana kannattais yrittää hakeutua terapiaan. Meditointi voi tilanteen parantuessa olla sivuroolissa auttamassa jos siitä tykkää, mut ei se kyllä mikään ihmeparantaja ole, niinku sä sitä tunnut markkinoivan.

Ja mulla ei siis ole todellakaan mitään meditointia vastaan. Meditoimalla on ihan kiva aina välillä koittaa rentoutua kamomillateen kanssa jos on ollut raskas päivä. Mut mua ärsyttää suunnattomasti fanaatikot, jotka sokeasti hurmiossa tuputtavat omia elämäntapojaan ja juttujaan muille.

Liikunnan ja meditoinnin lisäksi ei oikein ole muita keinoja päänsisäisten ongelmien hoitamiseen. Psykedeeleistä voi olla apua, mutta näiden kohdalla näkisin todennäköisempänä sen mainitsemasi "sekoamisen", eikä noista deeleistä ole paljoa hyötyä jos kuosipetteri vetelee niitä päästäkseen sfääreihin.

??? Siis sun mielestä meditointi ja liikunta on ainoat keinot päästä eroon tai hoitaa mielenterveyden ongelmia? Onkohan sulla nyt kaikki inkkarit kanootissa vai ootko kenties kuosannu aivos pehmeiks?

[C0H0]

Meditointi kyl rentouttaa mukavasti mun kokemuksen mukaan mut ei siitä ollu mitään hyötyä silloin, kun oli todella paha olla... Ei silloin pysty edes ajattelemaan meditointia, saati jaksa oikeesti harrastaa sitä. Ja miten helvetissä meditointi ja valittaminen on ainoot vaihtoehdot? Jos joku ei halua harrastaa sun zenzan meditaatiota niin ne on surkeita valittajia?

Ehkä ihan ekana kannattais yrittää hakeutua terapiaan. Meditointi voi tilanteen parantuessa olla sivuroolissa auttamassa jos siitä tykkää, mut ei se kyllä mikään ihmeparantaja ole, niinku sä sitä tunnut markkinoivan.

Ja mulla ei siis ole todellakaan mitään meditointia vastaan. Meditoimalla on ihan kiva aina välillä koittaa rentoutua kamomillateen kanssa jos on ollut raskas päivä. Mut mua ärsyttää suunnattomasti fanaatikot, jotka sokeasti hurmiossa tuputtavat omia elämäntapojaan ja juttujaan muille.

Liikunnan ja meditoinnin lisäksi ei oikein ole muita keinoja päänsisäisten ongelmien hoitamiseen. Psykedeeleistä voi olla apua, mutta näiden kohdalla näkisin todennäköisempänä sen mainitsemasi "sekoamisen", eikä noista deeleistä ole paljoa hyötyä jos kuosipetteri vetelee niitä päästäkseen sfääreihin.

??? Siis sun mielestä meditointi ja liikunta on ainoat keinot päästä eroon tai hoitaa mielenterveyden ongelmia? Onkohan sulla nyt kaikki inkkarit kanootissa vai ootko kenties kuosannu aivos pehmeiks?

Mikä ajaa ihmisen tuollaiseen ylimielisyyteen ja hyökkäävyyteen? Ihan kuin olisi nurkkaan ajettu. En yhtään ihmettele jos on paha olla tuollaisen vääristyneen mielentilan vuoksi.

[Mushru]

terapiaan ei tarvita toista ihmistä, sen voi hoitaa itsekin.

Hmm jaa. Itse kyllä käyn asioita yksinkin läpi mutta jossain kohassa tulee se raja etten pysty
yksin käsittelemään kaikkea ja tarvitsen toista ihmistä joka kuuntelee,antaa näkökantoja.
Yksin läpikäyden ahdistun nopeasti enkä voi jatkaa tällästä ns. yksinterapiaa.

Ehkä en sit vaa osaa tai oon jotenkin taidoton jos en kykene terapisoimaan itse itseäni?

Mut kyllä usein on helpompaa jos käy terapeuttisia keskusteluja toisen ihmisen kanssa kuin käy niitä yksin.
Helpommin jää luuppaamaan kaikkeen paskaan ja ruokkii ahdistusta enemmän.

On se toki hienoo jos pystyy siihen yksin mut ei se mun mielest oo mikää suunta että käy yksin itsensä kanssa terapiaa.
Kyl mä ainakin koen helpommaks kun asioita voi jakaa ja myöskin helpottaa kertoa toiselle mikä ahdistaa,sen ymmärtää
silloin itsekin paremmin ja kun toinenkin saa vähän ideaa mitkä asiat vaikuttaa niin sekin osaa auttaa.

Mut mitä tohon meditoimiseen tulee.. Pidän hiljaisia hetkiä ja tyhjennän mieltä ja keskityn hengittelyyn,
mutta mitään suurempia meditointeja en rupea harrastamaan,just niistä syistä mitä Frapathea tuossa sanoi.
Tosi hyvii pointteja muuten!

Yksin kiemmurrellessa ajatuksissa monesti asiat muuttuu vaan vaikeammiksi.

[frapathea]

Kun sen tekee toisen kanssa, se on terapiaa.
Kun sitä harjoittaa yksin, se on.. Filosofiaa...

[zerk]

Mikä ajaa ihmisen tuollaiseen ylimielisyyteen ja hyökkäävyyteen? Ihan kuin olisi nurkkaan ajettu. En yhtään ihmettele jos on paha olla tuollaisen vääristyneen mielentilan vuoksi.

Ylimielisyyteen? Saatoin ehkä olla vähän hyökkäävä, mutta en niin hyökkäävä, että siitä kannattaisi tuolla tavalla vetää herne nokkaan.. Mut ylimielinen en todellakaan koe olevani. Ja vääristynyt mielentila? Mitä toi sun viestis sitten kertoo? Kirjoitatko suljetulta osastolta?

Mun viestissä oli edes joku pointti ja sisältöä, sun viestis on asiaton ja turha provo. Ja ihan vain tiedoksesi, selätin omat ongelmani aikoja sitten ja voin todella hyvin. Ja arvaa tarvitsinko sitä sun meditointiasi? That's right. Suosittelen oikeesti ottamaan asioista selvää ennenku alat täällä pätemään miten meditointi on kaikki mitä ihminen tarvii, eikä terapiaan muka tarvitse toista ihmistä. Luot itsestäsi vain todella typerän kuvan tuollaisilla viesteillä, kun et selvästikään ole yhtään perehtynyt aiheeseen.

Hah, just kun Mushru pääsi sanomasta ettei multa ole tullut yhtäkään vihaista viestiä, niin heti vähäsen ärähdän . Tän viestin idea ei edelleenkään ole vittuilla sulle, tekstin asu voi olla vähän jyrkkä, mutta mietipä omaa viestiäsi ennenkuin siitä huomautat. Viestin pointti on saada sut ymmärtämään, ettei tollanen mustavalkoisuus ja fanaattisuus toimi kovin hyvin jos yrität saada ihmisiä innostumaan meditoinnista. Ennemminkin saat ihmiset itseäsi vastaan, kuten frapa jo aikaisemmin totesi.

[frapathea]

Ihmettelin mihin tää oli kadonnut, mut ei vaan ollu menny loppuun asti uusein vastauksien takia... No, tällast kuitengii:

Enissänkin heittäisin tuollaiset kartastot menemään. Juuri tuollaiset ñanat sun muut termirunkkailut saa ihmisen kiertämään meditoinnin kaukaa,

Puhuthan sä itsekin "zazenista" istumameditaation sijaan? Pata kattilaa ja sille..

Mut jotta ei jäis epäselväks, ni kuvioidaan kauniisti kuparilangast: tarkoituksenani ei oo termirunkkailu, mut en vaan yksinkertaisesti ole löytänyt muuta vakiintunutta sanastoa kuvaamaan niitä ilmiöitä ja vaiheita, joita meditoidessa sattuu eteen. Eli toistaiseks musta on tuntunut käytännölliseltä hyödyntää tarpeen tullen sellaisten vanhojen oppien tapaa sanoa asioita, joiden harjoittajat ovat tuhansia vuosia perehtyneet meditaatioon. Oon kokenut sen erityisen hyödylliseks siks, etten osaa uskoo dogmaattisesti milteipä mihinkään ja käsittelen kartastoja lähinnä toisinaan käytännöllisinä apuvälineinä.

Meinaaks siis, ettet kykene näkemään minkäänlaisia hyötyjä pitkälle menneeseen juurtuvien perimätietojen käytössä? Jotkut vitun munkit ovat istuneet sukupolvest toiseen omistaen koko elämänsä meditaatiolle ja niiden jutut on täyttä potaskaa?

Kartastot ovat tuntuneet musta hyödyllisiltä jo senkin suhteen, että olen huomannut minun ja muiden friikkailevan erityisen omituisista, kauniista tai kauheista kokemuksista huomattavasti hillitymmin, ku ei ole jäänyt sellaista kuvaa, että minä oon nyt ainoa joka näitä kokee, tai että minä oon nyt hukassa. Ku aloin tajuta, et hitto, nää kuuluu asiaan, rauhotuin samaan hengenvetoon aiiikass kummasti.

se kun antaa virheellisen käsityksen että se olis tosi monimutkaista hommaa.

Virheellisen? Vaikka näennäisesti meditaatio on maailman yksinkertaisin juttu (istut alas ja oot hiljaa), niin oon itse kokenut sen sisimmissäni maailman ällistyttävimmäks ja monimutkaisimmaks aktiviteetiks. Aina löytyy uutta, aina tapahtuu jotain mitä en osaa ihan selittää.

Tietty jos sulla ei oo (vielä?) ollut käsittämättömän karseit/diippei/ihmeellisii/raastavii/rakastavii/muita semmossii kokemuksii istuskellessas, ni oke joo, ehkä se sit vaikuttaa tosi yksinkertaselt. En tiiä, kerro sä. Millasta sulla on ku istut? Mitä yleensä tapahtuu? Mitä viimeks tapahtu?

Ei myöskään tarvita mitään gurua tai muuta opettajaa ohjeistamaan. Gurut kiertäisin kaukaa muutenkin.

Ei välttämättä tarvita, mutta hyötyy voi repii irti vaikka mistä. Etenki jos muistaa lotkautella korvaansa sopivan skeptiseen sävyyn, ni voiko kuuntelemalla muutaku voittaa?

En itsekään lähtis suosittelemaan hc-meditointia tuntitolkulla pahasti ahdistuneelle. Rauhallisella menolla tuskin mitään kovin hirveitä tuntemuksia nousee pintaan. Sanoisin että alkuun riittää vaikka se 10min per päivä. Siitä sitten rakentaa pikkuhiljaa vaikka 2x20min. Ei tuon enempää tarvitse meditoida. Ja mitä tulee noihin tuntemuksiin, niin ne pitää kohdata. Jos meditointi käy liian raskaaksi niin kannattaa pitää taukoa.

Agreed. Tosin jos meditaatioharjoitteessaan yhtään edistyy, ni siel on ennemmin tai myöhemmin joka tapaukses edessä kivuliaita istuntoja.

Liikunnan ja meditoinnin lisäksi ei oikein ole muita keinoja päänsisäisten ongelmien hoitamiseen. Psykedeeleistä voi olla apua, mutta näiden kohdalla näkisin todennäköisempänä sen mainitsemasi "sekoamisen", eikä noista deeleistä ole paljoa hyötyä jos kuosipetteri vetelee niitä päästäkseen sfääreihin.

Totta. Tosin sen verran kehtaan olla eriävää mieltä, että mikäli elämässä on jotain konkreettisesti vialla, kantsii lähteä ekatteks selvittämään sitä.

[Kirwa]

No olipa tää kakkossivu tästä langasta täyttä kuraa.. Tuli vaa paskaolo ku kattelee teiän vittuilua toisillenne.

Itse aloitin meditoinnin viime viikolla ja aion jatkaa samaa rataa, koska USKON siihen, että tästä on hyötyä mulle.
Olkoon sitte placebo, joka tuo mulle jotai hyötyä, mutta on sekin iha hyvä. x)

[frapathea]

No olipa tää kakkossivu tästä langasta täyttä kuraa.. Tuli vaa paskaolo ku kattelee teiän vittuilua toisillenne.

Onks susta keskustelu ja asioiden perinpohjainen läpikäyminen vittuilua? vai mihisää ny viittaat?

Itse aloitin meditoinnin viime viikolla ja aion jatkaa samaa rataa, koska USKON siihen, että tästä on hyötyä mulle.
Olkoon sitte placebo, joka tuo mulle jotai hyötyä, mutta on sekin iha hyvä. x)

Onnea matkaan!



JA HEI! Kaikki jotka ovat koskaan meditoineet! Haastan teidät kertomaan, mitä havaitsette/havaitsitte meditoidessanne. Mitä silloin tapahtuu? Mitä huomaatte? Kertokaa taustatietoina mieluusti myös kuinka usein ja kuinka pitkään istutte, ja koska oli viimosin kerta. Voitte myös raoittaa mitä yleensä meditoitte, ja vaikka että minkälaisessa asennossa ja ympäristössä, ja minkälaisia käsitekartastoja (frap. huom. kaikilla on sellaisia) mielellänne käytätte ymmärtämään meditaatiota.

[testeri420]

Oonko väärässä jos sanon että meditointi on aivojen lataamista?

[Neste]

Satuin lukemaan Petri Räisäsen Astangajooga kirjasta että vääränlaisella meditointi tekniikalla saattaa saada itselleen pysyvän mielenhäiriön Asiaa ei kuitenkaan avattu yhtään sen tarkemmin mutta melko kuumottava ajatus kuitenkin

[frapathea]

Oon kokenu tän taulukon tosi hyväks suuntaa-antavaks apuvälineeks meditaation vaikutusten hahmottamisessa: http://www.interactivebuddha.com/Nanas% ... ablep1.pdf

[piisamirotta]

Harrastan istumameditaatiota. Aloitin syyskuussa. Syksyllä kävin eniten vanhan ala-asteen välipihalla meditoimassa myöhään illalla, rauhallinen paikka 10 jälkeen. Nyt pitää keksiä joku muu yhtä rauhallinen mesta, alkaa olla liian kylmä ulkona meditointiin. Oma huone ei sovi iltaisin jos faija on himassa ja melkeen aina se on. Telkkarin kuuluttamat Bruce Williksen ynnä muiden kovien jätkien tylyt heitot ja Magnum 44 heiluttelu häiritsee liikaa kun haluaa rauhottua.

Mun mieli on usein epäjärjestäytynyt, ajatukset ja tunteet menee limittäin toistensa päälle ja koko sielunelämä vaikuttaa epämääräiseltä mössöltä. Koen ajattelun kaaoksen hyvin epämiellyttäväksi, koska mistään ei tule mitään järkevää. Sopusoinnun tunne on mulle aina viite siitä, että on keskittynyt yhteen asiaan kerrallaan. Ainut mulle toimiva keino harmonisuuteen on vain ensin hyväksyä ajattelun puuroutuminen ja osoittaa ajattelun kaaokselle tietty tila missä ajattelu saa olla kaaosmaista. Meditaatio onkin mulle hetki, jolloin sallin ajatteluni olla kaaoksessa.

Harmonian tunne on jo itsessään erittäin tyydyttävä, mutta pelkkä harmonian tunteen itseisarvo ei ole ainut syy miksi siihen pyrin. Olen huomannut, että mielen rauha on perusta kirkkaalle, järkevälle ajattelulle ja onnistumisille ylipäätänsä. Miten tämä havainto liittyy meditaatioon? Koska meditoinnin yksi tavoite mulle on selkeyttää ajattelua, saavuttaa sitä kautta mielen rauha ja pitää mieli rauhallisena, jotta mahdollisuus onnistumisiin olisi auki.

Meditaatiokertojen kaava on mulla seuraavanlainen. Istun alas, laitan silmät kiinni. Keskityn hengittelemään rauhallisesti. Pikkuhiljaa alan sulkeutumaan oman mieleni sisälle. Aluksi tulee epämiellyttävä tunne ajattelun kaaoksesta. Hyväksyn tuon, annan vain sen virrata ylitseni. Sitten laitan muistiin kaikki tunteet mitä huomaan ja jatkan tarkastelua eteenpäin. Kun tuntuu ettei psyykkeessä ole enää mitään muita tunteita, valitsen sattumanvaraisesti yhden tunteen ja alan etsimään niitä tekijöitä mitkä aiheuttavat kyseisen tunteen juuri nyt. Ennen etsintää on tärkeää fiilata tiedostettuja tunteita, tarkastella miltä joku tunne tuntuu kehossa.

Meditaatiosessarit on mulla aika lailla vaiston ohjaamia tapahtumia. Toisinsanoen teen sitä niin kauan kuin tunnen sen hyödylliseksi. Kesto siis vaihtelee minuuteista muutamiin tunteihin.

Musta istumameditaatio ei välttämättä sovellu vakavasti ahdistuneelle kylmiltään, sillä meditoidessa saattaa joutua käymään läpi myös äärimmäisen rankkoja tiloja, joissa kaikki on pelkkää kärsimystä ja kaikki sattuu ihan vitusti. Etenkin psykoosi- tai itsetuhoalttiit henkilöt saattavat vedellä tuhoisia johtopäätöksiä ynnä muuta mukavaa.

Yhdyn tähän aivan täysin. Kuukausi sitten valuin niin pohjalle, että meditaatiokerroilla fantasioin koristelevani huonettani pamauttamalla haulikolla aivot seinien siniselle maalipinnalle. Kannattaa tajuta, että meditaatiokin tuo vain tärkeiksi koetut toiveet, tunteet ja ajatukset tarkastelun kohteiksi, siksi se ei ole mikään parannuskeino vakaviin mielenterveysongelmiin kun ne on päällä. Muakin vituttaa ja huolestuttaa suunnattomasti, että meditaation sanotaan kuitenkin olevan helppo ja tehokas itsehoitokeino joka mukamas auttaa milloin tahansa ja ketä tahansa.

Erityisen vaarallista meditoinnin hehkutus on kun psykologit tekevät sitä. Monesti psykologien näkemyksillä on eniten painoarvoa psykologien luona ravaaville potilaille, joilla on potentiaalia vajota itsetuhoisiin ajatuksiin. Lisäksi psykologien näkemykset eivät muokkaa pelkästään potilaiden näkemyksiä psyykkisten ongelmien hoidosta vaan myös yleistä mielipidettä psyykkisten ongelmien hoidosta. Ihmisten psyykkeen toiminnasta kiinnostuneet kopioivat yleensä sokeasti näkemyksensä psykologeilta, nehän on julistettu mielenterveyden guruiksi koska niiden työhön kuuluu sielunelämän ilmiöiden tutkiminen ja hoitaminen. Toimimattomien hoitokeinojen vaikutukset ulottuu täten isompaan yleisöön ja tuosta isommastakin ryhmästä löytyy itsetuhoisuuteen taipuvia ihmisiä, jotka olettavat meditoinnin parantavan vaikka se saattaa toimia täysin päinvastoin.

[frapathea]

Oma huone ei sovi iltaisin jos faija on himassa ja melkeen aina se on. Telkkarin kuuluttamat Bruce Williksen ynnä muiden kovien jätkien tylyt heitot ja Magnum 44 heiluttelu häiritsee liikaa kun haluaa rauhottua.

Tästä tuli sellainen fiilis, et meditaatio itessäänhän olis just oiva työkalu tuollaisen häiriön omaan arvoonsa jättämisen opetteluun

https://tietoiseen.fi/foorumi/index.php?topic=1531.0

Ensinnäkin, pudota pois vaatimuksesi meditaatiotapahtuman olosuhteista. Se että ääniä kuuluu ja ihmisiä hyörii ympärilläsi(tai olentoja mielessäsi),on sinun haasteesi. Jos kykenet löytämään mielenrauhan keskellä kaaosta, sen hakeminen missä tahansa tarpeenmukaan on huomattavasti helpompaa, eikä kuormittumista pääse tapahtumaan. Tällöin hiljainen hetki ei vaadi erityistä keskittymistä meditaatioon vaan se tapahtuu luonnollisesti aistiärsykkeiden vähentyessä. Hallinta kasvaa sillä, että menetät hallinnan tarpeen ja hyväksyt sen ettet ole hallinnassa.

[piisamirotta]

Oma huone ei sovi iltaisin jos faija on himassa ja melkeen aina se on. Telkkarin kuuluttamat Bruce Williksen ynnä muiden kovien jätkien tylyt heitot ja Magnum 44 heiluttelu häiritsee liikaa kun haluaa rauhottua.

Tästä tuli sellainen fiilis, et meditaatio itessäänhän olis just oiva työkalu tuollaisen häiriön omaan arvoonsa jättämisen opetteluun

https://tietoiseen.fi/foorumi/index.php?topic=1531.0

Ensinnäkin, pudota pois vaatimuksesi meditaatiotapahtuman olosuhteista. Se että ääniä kuuluu ja ihmisiä hyörii ympärilläsi(tai olentoja mielessäsi),on sinun haasteesi. Jos kykenet löytämään mielenrauhan keskellä kaaosta, sen hakeminen missä tahansa tarpeenmukaan on huomattavasti helpompaa, eikä kuormittumista pääse tapahtumaan. Tällöin hiljainen hetki ei vaadi erityistä keskittymistä meditaatioon vaan se tapahtuu luonnollisesti aistiärsykkeiden vähentyessä. Hallinta kasvaa sillä, että menetät hallinnan tarpeen ja hyväksyt sen ettet ole hallinnassa.

Meditaation ylin tavoite tosiaan on saavuttaa mielenrauha kaikenlaisissa olosuhteissa siten ettei meditaatio vaadi erityisiä ponnisteluja, aivan kuten sun linkkis lainaus osoittaa. Mun tapa hakeutua mulle ihanteelliseen ympäristöön meditoimaan näyttää ymmärrettävästi ristiriitaiselta, koska syyt sille miksi toimin näin ovat olleet muille toistaiseksi näkymättömiä. En todellakaan keksinyt näitä sitä varten että voisin kumota ristiriitaiselta vaikuttavan tilanteen, syyt mun hakeutumiselle hiljaiseen ympäristöön olivat olemassa jo sitä ennen kuin huomautit ristiriidasta.

On tilanteita milloin voi vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Yks syy sille miksi hakeudun mielelläni mahdollisimman rauhalliseen ympäristöön meditoimaan on se, että hakeudun parhaaseen ympäristöön silloin kun siihen on mahdollisuus. Häiriöitä ei tarvitse sietää jos ne voi feidata tai poistaa. Silloin häiriöitä pitää sietää, kun niille ei vaan voi tehdä mitään.

Jos hyväksyt näkemykseni siitä, että on tilanteita milloin voi vaikuttaa tapahtumien kulkuun ja tilanteita milloin niihin ei voi vaikuttaa, eikö mielen hallinta kasva sillä että tajuaa ne tilanteet milloin voi vaikuttaa tapahtumien kulkuun ja ne milloin ei voi vaikuttaa tapahtumien kulkuun?

Toinen syy miksi hakeudun hiljaiseen paikkaan meditoimaan johtuu siitä, että mulle on kerääntynyt tarpeeksi ahdistavia/vituttavia/hämmentäviä kokemuksia silloin kun olen menossa meditoimaan. Meditointisession merkityksen voisi pätevästi rinnastaa mun tapauksessa akkujen lataamiseen. Mun pitää ladata psyykettä meditoinnilla sopivassa paikassa aivan kuten akkua pitää ladata sopivalla laturilla, jotta molemmat pysyy toimintakuntoisena. Kun psyykkeen sietokyky häiritseville tilanteille on jo ylittynyt tai edes ylittymässä, pitääkö mun rasittaa itteäni vielä lisää kuuntelemalla pelkkää Bruce Williksen ääntä?

Mikä selittää sitten sen että hakeudun juuri hiljaiseen ympäristöön meditoimaan? Ei kaiketi muu kuin mun temperamentti. Tätä pitää valottaa enemmän, sillä temperamentti-käsitteen sisältö on vääristynyt arkikielessä aivan toisenlaiseksi verrattuna siihen mitä se alunperin piti sisällään. Jos jotain ihmistä sanotaan temperamenttiseksi, silloin yleensä tarkoitetaan että joku kilahtaa helposti ja osoittaa kilahtamisensa selkein, näyttävin ja kuuluvin elein. Temperamentilla kuitenkin alunperin tarkoitettiin ihmiselle yksilöllistä, pysyvänluonteista reagointitapaa eri tilanteisiin, joten viileä ja hillitty suuttumisen ilmaisutapa on yhtä lailla temperamenttipiirre kuten hallitsematon ja äänekäs suuttumisen ilmaisu. Temperamentin pysyvyys selittyy temperamentin biologisella pohjalla.

Temperamentti selittää siis vain sen tyylin miten ihminen reagoi tiettyyn ilmiöön tai tilanteeseen. Temperamentti selittää yhdessä aiempien kokemusten kanssa sen kuinka miellyttäväksi ihminen kokee sosiaaliset tilanteet. Itselleni on osunut sellainen temperamentti, etten kaipaa usein muiden seuraa vaan päinvastoin koen monesti sosiaaliset tilanteet rasitteiksi silloin kun näkemyksiä ei perustella pätevästi ja silloin kun puhutaan aika pinnallisista aiheista. Monesti sosiaaliset normit mun piireissä estää pintaa syvemmälle pääsyn. On kokonaan toinen keskustelu miksi sosiaaliset tilanteet monesti jää pinnallisiksi, enkä puutu siihen just nyt.

Miten mun yks temperamenttipiirre liittyy siihen, että meditoin mieluiten yksikseni? Mulle tyypillinen temperamenttipiirre, syrjäänvetäytymisen tarve sosiaalisista kontakteista selittää sen että koen olevani rauhallisimmillani kun olen yksikseni. Koska haluan saavuttaa meditoinnilla mahdollisimman suuren mielenrauhan, saan meditoinnista eniten mielenrauhaa kun olen yksikseni rauhallisessa paikassa vailla mitään häiriötekijöitä.

Syrjäänvetäytymisen pysyvä tarve vaikuttaa noiden kahden muun edellä mainitun syyn kanssa yhdessä siihen miksi meditoin rauhallisessa paikassa. Jos näitä syitä sille miksi vetäydyn yksikseni meditoimaan pitäisi laittaa tärkeysjärjestykseen, varmaan temperamenttipiirteet nousevat tärkeimmiksi. Kukaan ei voi sivuuttaa biologiselle pohjalle perustuvia luonteenpiirteitään. Meditoinnin tavoitteet pitäisikin siis nähdäkdeni asettaa kunkin temperamenttipiirteiden mukaisiksi. Mun tapauksessa on turhaa edes vaatia mielenrauhaa sosiaalisissa tilanteissa meditoinnin avulla, sillä meditaatiolla pystyy tekemään ne vain siedettäviksi.

Vuosia psykiatrien vastaanotolla ravanneena voin heittää oman arpani kehiin ja todeta, että ne nyt viimeisinä ovat auttaneet asioita.

Vuosia psykologien vastaanotolla ravanneena voin heittää oman arpani kehiin ja todeta, että selitän osittain temperamentti-käsitteen avulla sen että vetäydyn syrjään meditoimaan. Jos en olis tähän nykyiseen psykologiin törmännyt, en olisi varmaankaan tietoinen koko temperamentti-käsitteen todellisesta merkityksestä. Jotkut psyket on parempia kuin toiset. Nykyinen psykke jopa osaa jotakin.

[frapathea]

Mistä toi viimoisin lainaus on?

[piisamirotta]

Mistä toi viimoisin lainaus on?

http://psyvault.net/viewtopic.php?f=5&t ... tri#p96508 <--- Tuolta, viidennen sivun kaheksas kommentti. Jäi mieleen ensinnäkin koska piti vastata itekin tohon topickiin aiemmin ja toiseksi koska vastustan tuolloista näkemystäs psykiatrien, ilmeisesti laajemmin myös psykologien hyödyttömyydestä.

Unohdin tosin ihan kokonaan ettei itekään millään muistais yli vuoden takasia kommentteja jos niitä olis päälle kolme tuhatta. Halusin kuitenkin käyttää sun vikaa lainaustas pohjana omalle vastakkaiselle näkemykselleni osoittaakseni, että psykologeilta voi joskus jopa oppia jotakin silloin kun törmää ammattinsa taitavaan yksilöön.

Voin neuvoa privalla yhden pätevän psykologin (oma psykke suositteli) niille keitä kiinnostaa syventää tietojaan temperamentistä. On kirjottanu muutaman pelkkää temperamenttiä käsittelevän helppolukuisen teoksen. En viitti nimeä huudella täällä, mitäköhän se tykkäis jos sitä mainostettais avoimesti HUUMEFOORUMILLA.

Edit: turhaa kuumottelua. On täällä mainittu monen muunkin nimi ketkä ei välttämättä tykkäis et ne mainitaan täällä, mut eipä näytä haitanneen. Sitä paitsi en mitään privaa jaksa lähetellä kummiskaan yksitellen kellekään jos pyyntöjä tulis . Joten...

Temperamentti : ihmisen yksilöllisyys (2004) / Liisa Keltikangas-Järvinen
Temperamentti ja koulumenestys (2006) / Liisa Keltikangas-Järvinen
Temperamentti, stressi ja elämänhallinta (2008) / Liisa Keltikangas-Järvinen

Laitan yhden meditaatioon liittyvän kirjavinkin, ettei keskustelu menis enempää ohi aiheen. Oma psykke suositteli lukemaan tätä, liittyy tietoisen läsnäolon (mindfullness) saavuttamiseen meditaation avulla. Tähän kirjaan perustuen itseasiassa se ohjas mut meditoimaan.

Myötätunnon tie ;vapaaksi itsetuhoisista ajatuksista ja tunteista (2010) /Germer, Christopher K.

[Hekkis]

Mä en ainakaan yksinäisyyteen vetäytymällä saa yksinäisyyden mielenrauhaa koska mun kavereihin liittyvät asiat pyörii koko ajan mun päässäni. Ehkä sit jos olis kuukausia yksikseen vois vähentyä niiden kelailu. Mut en haluu olla. Mul on oma kämppä mihin voin vetäytyä lepäilemään milloin haluan, mutta kyllä ihmiset on mun syy herätä aamuisin, kyllähän puutkin on ihan kivoja mut on ne aika elottomia silti siihen että vois koko elämänsä perustaa niihin. Eikä ne jää mua kaipaamaan jos tukehdun oksennukseeni, niitä kiinnosta vittuakaan. Kai sekin on jotenki biologialla selitettävis et me saadaa kiksejä lajitovereiden kanssa hengailusta. Tykkään siis ihan läsnäolostakin. Ei aina tarvitse puhua. Just se puhumattomuuden pelkääminen saa mutki aika usein ahdistuneeks ja sit saatan mennä pois siitä tilanteesta, silloin kun kaikki on vielä hyvin. Mut oon viimeaikoin huomannu et nautin vaa seurasta ylipäätään. Ei keskustelu ole niin tärkeää. Mut sekin on kivaa kun pääsee syntymään joku mielenkiintonen keskustelu. Olisi vaikeaa ajattella että päätyisin esim. parisuhteeseen sen takia että voisin koko loppuelämäni...puhua.

Tais kyl mennä vähän ot:ksi mut en voinu olla kiinnittämättä huomiota syrjäänvetäytymistemperamenttiin.

E: Ja sit muut ihmiset tarjoaa mulle yllätyksellisyyttä. Moni muu asia on niin ennalta-arvattavaa ja myöskin helposti hallittavaa. Ihmiset on niin hienoja myös siks etten voi hallita niitä.

[wRRa]

Mä koen eläväni melko paljon meditatiivisessa tilas, joka ilmenee sillä et tarkkailen ikään kuin jatkuvasti vierest omia tunnereaktioitani, ajatuksiani, itseäni. Pyrin vaa olee tietonen siit mitä mun pääs liikkuu.

Emmä toki aina oo, mut pääasias pidän yllä sitä tilaa aina ku en unohda pitää.

Istumameditaatioo ja joogaa tullu myös harrastettuu.