Psykoosi

[Hampputukka]

Aivan, psykoosi vaikuttaa puhdistusmekanismilta - kun mieleen on kertynyt liikaa paskoja rakennelmia jotka eivät pidä yhtä päivittäin havaitun todellisuuden kanssa, seuraa romahdus. Visualisoin tossa viime viikonloppuna paukuissa psyyken tuhoutumista. Pelästyin että niin on käymässä minulle, mutta sitten rauhotuin: Ensinnäkin se vaikutti epätodennäköiseltä, ja toisekseen, jos se tapahtuisi niin sitten tapahtuisi. Mennään.

Miellän psyykeen fraktaalirakennelmana, jonka keskipisteessä on perusta, persoonallisuuden ydin, ja sen ympärille rakentuu kokemuksen ja ajatusten myötä vähitellen uusia ja uusia tasoja. Itsetutkiskelumetodien avulla näihin tasoihin pystyy kaivautumaan ja vähitellen muokkaamaan niitä, mutta bugisilla ajatusmalleilla on myös mahdollista runnoa koko höskä kriittiseen tilaan. Jos ydintä lähimpänä olevat tasot perustuvat valheellisille tai muuten vain kokemuksen kanssa yhteensopimattomille ajatuksille, ne ovat romahdusalttiita, ja romahtaessaan ne saattavat kaataa mukanaan kaiken varaansa rakentuneen.

Jotkut yhteiskunnan asettamat "psykoosien" osat, eli tietyt mielenterveysogelmien oireet/piirteet ovat partikkeleita, joita pitää pitää liittää minuuteen *positiivisessa mielessä*, päästäkseen näille korkeammille tasoille. Jos omaa positiivisen asenteen (joka käsitetasolla täytyy hajoittaa pieniin palasiin ymmärtääkseen sen täysin, voi lueskella mielenterveysongelma luokitteluja, löytää positiiviset piirteet, ja omaksua ne NLP-tekniikan avulla... Diippiii

Tiedostan persoonallisuuden täydellisen dissoassodissoassodissoassosiaation x fraktaali tuloksena, johon voi juurikin rakentaa omia haluttuja toimintamalleja, joka vaatii paljon, mutta sen kehittäminen on ERITTÄIN PALKITSEVAA jo itsessään. NLP-tekniikalla voi loppupeleissä *mallintaa* menestyvien ihmisten toimintamalleja = tekee itsestään menestyjän. Meikä on lähtenyt tähän leikkiin. Alitajunnan kahlitseminen omaan käyttöön, näin sen voisi ehkä ilmaista selkeämmin.

hieman OT: kärsivällisyyden/ keskittyneisyyden puutos asiaa kohtaan johtuu monista asioista, mutta yleisimmin siitä että ihminen ei nää asiaan keskittymisessä sen pidempiaikaista tarkoitusta/palkitsevuutta, tai ei osaa arvostaa siihen focusoitumista.

enemmän OT: Yleispätevät kaavat toimivat fraktaalisesti joka asiassa, ottaen huomioon kaavan aiheuttajan, sekä kaavan kohteen kaikki asianyhteyteen kuuluvat tärkeät asiat huomioon. Eli jos ne ovat samassa fraktaalin haarassa Vitun vaikea selittää, kun tietyllä tapaa kaikki on kuitenkin samaa fraktaalia, menee vähän vaikeeks välillä. Mut ihan perusjuttujan tääkin monelle teille ituhipille kait on?

EDIT: piti vielä kirjoittaa että monia ihmisiä rajoittaa nämä "massapsykoosit". Niiden poistaminen itsestään riippuu tietysti sen homman... avaruudellisesta syvyydestä omassa minuudessa/persoonassa/////. Saattaa siksi olla rankkaa ja aikaa vievää hommaa. Itsellä ainakin ensimmäisen suuren avaaminen oli. MEDITOINTI VAAN ON KOVAA SHITTIÄ, se avartaa. Samoin matkaaminen, pään sisällä ja ympäristössä, matkailu avartaa. Se onkin yleisti yksi suurista ongelmista ilmisillä, sulkeutuneisuus ja pelot asioita kohtaan. Itse en pelkää enää periaatteessa mitään irrationaalista, ja pyrin olemaan kokoajan vain avoimempi. Avoimuuteenkin liittyy taas fraktaalisesti monia käsitteitä ylempänä ja alempana, kehon ja mielen hyvinvointi. Tämäkin osoittaa sitä, että mitä juuremmasta alkaa asitoita kehittää, sitä korkeammalle pääsee! SIIS KAIKKI: ruokavalio kuntoon, unirytmi kuntoon, liikunta kuntoon, meditoikaa, SIITÄ LÄHTEE SE TSYGEDEELINEN VALLANKUMOUS! BARRIKAADEILLE PERKEKELE! ITSENSÄ OHJAUS! ASENNE! VITTUUN SE ITSESÄÄLI! TEIÄN JAMA ON AINA TEIDÄN SYYTÄ! HOITAKAA ITTENNE KUNTOON! TEHKÄÄ SITÄ MITÄ oikeasti, assosiaation pienimmässä partikkelissa HALUATTE 24/7!

EDIT2: Se toiminnan taso pitää saattaa sille ajatuksen tasolle ja toisin päin kaikilla mahdollisilla keinoilla. Onhan se ilmiselvää! Nistit jotka hokee et miks narkkaan kun oon näin viisas... Voi vittu... Ei vaadi kun rautasen selkärangan, jonka kaikki toi takoa itselleen.

Meitsi kuohuu, sori, pakko purgautua

[Kalavale]

Aina välillä huomaa että taas on viikko kulunut tiskatessa ja itseään peilistä vahdatessa miettien että ruokaa kun saisi, mutta kauppamatkalla on niin monta eri veijaria jahtaamassa. Tämä ilman aineita. En tiiä, monesti tulee sitä itsetuhoakin, mutta siitä pääsee naurulla ja sekoilulla yli.

[Kalavale]

Aina välillä huomaa että taas on viikko kulunut tiskatessa ja itseään peilistä vahdatessa miettien että ruokaa kun saisi, mutta kauppamatkalla on niin monta eri veijaria jahtaamassa. Tämä ilman aineita. En tiiä, monesti tulee sitä itsetuhoakin, mutta siitä pääsee naurulla ja sekoilulla yli.

WAt thö FUCK, asiat vaan mutkistuu senkin jälkeen kun alkaa päihteilemään. Ei ole enää mitään järkeä missään, mutta toisaalta kaikessa on enemmän kuin tarpeeksi logiikkaa.

Rakkautta ilmassa ja elämä muotoutumassa sellaiseen mielekkäämpään suuntaan, ehkä sitten vasta nyt alkavat pidemmän masennuksen verhot vetäytyä verhoamasta tätä elämää.

Kippaa kuppia, kippaa kippaa, ota lisää huumeita, nyt on kivaa.

[Hampputukka]

suurinosa meistä vaulttilaisistakin on pienestä pitäen kasvatettu tietynlaisiin "psykooseihin". Ihan ymmärrettävää vielä tässä vaiheessa yhteiskunnan kehitystä, 99%:lla vanhemmista, koulutusjärjestelmillä, yms auktoriteeteillä jotka kouluttavat kasvavaa ihmistä, ei ole ollut työkaluja oikeanlaiseen opettamiseen. Nyt ne ovat jo mahdollisia, niitä otetaan pikkuhiljaa käyttöön, jolloin pidemmällä ajanjaksolla ihmisten älykkyysosamäärän ja hyvinvoinnin tason nousu on ihan huimaa. Tähän tietysti vaikuttaa vastatekijät, media sun muut, mutta ihmiset ovat mielestäni pikkuhiljaa hoksanneet esim, television viihdepuolen haitat, telkkarin tuijottelun idiotismin, mainonnan vaikutuksia ostopäätöksiin on huomattu enemmän ja enemmän, brändien luomian mielikuvia; massaostopsykooseja ruvettu kelailemaan, yms. Hyvään suuntaan ollaan menossa <3 ja kun valaistuneemmat, tietoisemmat ihmiset yhdistyvät lisää, on psykedeelisen vallankumouksen ainekset käsillä Voidaan vastustaa "pahoja tahoja" yhä enemmän! Miitit ja rakentavat keskustelut ovar tärkeitä, lähdetään sinne kalaan vaikka, ihan mitä vaan!!!

Meni taas kerran ohi aiheen, mutta aiheellisesti

= asiaan = subjektiivistenpsykoosien postaminen yksilötasolla on tietoisuuden tason nostamista = valaistumista = kollektiivipsykoosien poistaminen; brändien kaato, yms. parantaa yhteiskuntaa = TOIMIKAA laiskat hipit

ps: oikeinkirjoitus, kappalejako, yms... Sori, toisarvoista, korjatkaa jos ette ymmärtäneet jotain, tai mulla ilmenee "psykoosi" jossain kohtaa tekstiä, eli puhun paskaa yleisenä totuutena, kiitän...

[lahke]

tänään koin jonkinlaisen psykoottisen tilan.. identiteettikriisi jossa hävisin hetkeksi täysin tästä maailmasta. "MIKSI MIKSI MIKSI SITÄ MIKSI MIKSI MIKSI TÄTÄ." sit iski että "MIKÄ VITTU MÄ OIKEIN OON?" xD

tajusin että oon alitajuisesti yrittäny kohta 9 vuotta olla mun edesmennyt koira, jota tosi paljon rakastin.
tai tää koira kuoli, kun olin joku 10v ja se oli niin tajuton shokki enkä voinu hyväksyä sen kuolemaa, et yritin kaikin oudoin defenssein selvitä siitä.. päätinpä siis lapsuusvuosinani muuttua koiraksi, ja oon yrittäny edelleenkin, mutta alitajuisesti koska oon unohtanu tän jo kauan aikaa sitten.. MELKOISTA.

ihmekkään kun oon välillä menny vähän solmuun : d en jaksa selittää mitään yksityiskohtia sen enempää, menee turhan henkilökohtaiseksi ( ) mutta oli kyllä valaiseva psykoosituokio

se alkoi tänään tos joskus kello 5 aikoihin ja päätty hysteeriseen itkukohtaukseen kun tajusin kuinka ikävä mulla vieläkin on tuota koiraa, ja nyt alkaa olla jotenkin jo normaali olo =)

tajutonta kuinka paljon koiraakin voi rakastaa

koettu melko täydellinen hajoaminen - tästä sit taas uudestaan rakentamaan. ehkä se tällä kertaa ei mee niin kieroon kun en yritä rakentaa itselleni samoja luonteenpiirteitä kuin mitä rakkaalla koirallani oli :)

sekOmituista xD

[Jussi]

JWHta tuli vähän liikaa kun heräsin, oli tarkotus lähtee kouluun siitä ja oli kiire ja olin kaverilla niin nää jotenkin johti siihen että meni hieman yli. 3h se vaan kesti.

Sama kävi itellä. Kesti 9h... siis jwh.........

[Aukikco]

Stanislav ja Christina Crof kehittivät "henkisen kriisin" (spiritual emergency) ja "henkisen emergenssin" (spiritual emergency) käsitteet vuonna 1980. Henkinen kriisi voidaan määritellä esimerkiksi seuraavasti:

"Kyseessä on kriisi, jossa muutoksen ja kasvun prosessi käy liian kaoottiseksi. Tällaiset kriisit saattavat pitää sisällään kokemuksia minäkuvan romahtamisesta, arvomaailman pirstaloitumisesta ja perustavanlaatuisista todellisuuskäsitysten muutoksista. Monesti tämä tarkoittaa yllättävää kohtaamista täysin uudenlaisten mystisen ja henkisen todellisuuden tasojen kanssa, joka saattaa johtaa pelkoon ja ahdistukseen. Tällaisessa tilassa olevat ihmiset saattavat kokea suunnatonta ahdistusta, ja kokea vaikeuksia normaalin elämän, työn ja ihmissuhteiden hallinnassa. Monet pelkäävät järkensä menettämistä."

S. Grof kirjoittaa myös: "Perustavanlaatuinen, epätavallisia kokemuksia sisältävä kriisi saatetaan käsittää patologiseksi, psykiatrista hoitoa tarvitsevaksi tilaksi, vaikka todellisuudessa saattaisi olla täsmällisempää ja hyödyllisempää määritellä tila henkiseksi kriisiksi."

Henkisen kriisin ja henkisen emergenssin välinen raja ei ilmeisesti ole kovinkaan tiukka, mutta henkisellä emergenssillä tarkoitetaan tavallaan helpompaa ja sulavampaa siirtymää.

Jos kiinnostaa tutkia lisää, niin esimerkiksi http://spiritualemergency.blogspot.com vaikuttais olevan oiva.

Ajatuksia?

[tRip]

Psykoosi on opettanut minuuden eri muodot ja hyväksymään lukuisat persoonani.
Se on auttanut ymmärtämään elämän järjettömyyden ja auttanut löytämään kaiken kaaoksellisuuden harmoonisen kokonaisuuden.

Muutos on se mitä ihminen pelkää..
Psykoosi pakottaa löytämään elämän kaaoksesta harmonian.. järjettömyydestä järjen.

Vaikka todellisuudessa todellisuus on tämä hetki. Kaikessa kaaoksellisessa järjettömyydessään.
Todellisuus on sinä itse.

tässä vain minun näkemykseni.. .

[palekastro]

ensin sain stygoosin joka kyllä oli vain spykoosia alunperin...
trance-piirien kautta löydyin psykoosiin....
haluaisin sieniä eli mykoosin <3

[tepa]

psykoojeja on tullut ja mennyt, joskus viimeeks 15-17 kun olin valvony 11 päivää poreissa ( mikä oli hyvää = n65% ja tiedän tasan tarkkaa tämän. Mutsi pyys syömää ja sanoin faijjalle et sil kasvaa saatanansarvet ostasas ja ei ku safka omat naamalle ja lanssi tuli hakee ja lepositeisiin 2 viikkoa meni psyksitrisella osastolla.

[BrokenFinger]

Ei ne lääkärit saa mua kiinni et sais napattuu mut sinne. Koitan aina karttaa lääkäreitä kaukaa ne on jotenkin ahdistavia olentoja

Totta. Lääkärit.. niissä on jotain.. ahdistavaa..

E: Sekavalla päällä, sekava viesti älkää välittäkö.

[SadPanda]

mä oon jotenki piristepsykoosihakunen. aina halkuttaaa psykooosiiiii ku valvoooo piril . muita?

[wRRa]

Pitäsköhän kirjottaa tänne myös omat kokemukset...

Olin 13-vuotias kun kävin psykoosini läpi. Sanotaanko nyt näin että mulle tehtiin aika paskoja juttuja ja niistä jäi sellaset traumat jotka ei oikein vieläkään oo lähteny pois, vaikka oonki jo oppinu hyväksymään sen mitä on tapahtunut. Vuosia valehtelin itselleni ettei käynyt mitään.

Tuohon aikaan olin ekaa kertaa vetänyt sieniä (pieni annos eikä toiminut), piriä pari kertaa ja essoja, ganjaa polttelin sillon tällön ja alkoholia kului aika reippaasti.

Kaikki lähti hyvin pienistä asioista. Sen jälkeen kun mulle oli tosiaan tehty noita paskempia juttuja, mä aloin kirota elämääni ja uskoin et kaikki on vaan mua vastaan... et jos on olemassa joku Jumala ni se on vaan luonu tän paskan kiusatakseen mua. Aloin todella uskoa, että joku/jokin/jotkin haluavat mulle pelkkää pahaa, ja aloin nähdä että kyseessä on jonkunlainen useampien olentojen salaliitto mua vastaan. Mun lapsuus on muutenkin ollut aika vaikea, oon ollut koulukiusattu/syrjitty ja masentunut 6-vuotiaasta asti virallisesti, uniongelmia ollut paljon ja 12-vuotiaana yritin itsemurhaa. Tällasta taustaa siis ennen psykoosia.

Aluksi oli vaan sellasta pientä perus vainotusta, eli vaikka kun istuin koulussa yksin ja näin että jotkut tyypit käveli ohi ja jutteli matalalla äänelä keskenään, olin kuvittelevinani että ne välillä vilkuili mua ja olin ihan varma että ne puhui musta. Aloin nähdä merkityksiä, yhdistellä asioita joilla ei välttämättä oikeasti olisi pitänyt olla yhteyttä; esimerkiksi puusta tippuneen lehden kärki osoitti jotakuta, ja se tarkoitti, että se tyyppi aikoi tehdä mulle jotain. Tällasia merkkejä tuli pikkuhiljaa lisää, aloin nähdä viestejä mm. televisiossa, sanomalehdissä, mainosteksteissä... välillä viestit varotti mua jostain, että mun piti tehdä/olla tekemättä jotain jotta jotain pahaa ei tapahtuisi, välillä musta tuntui että ne jotka suunnitteli asioita mun pään menoksi viesti toisilleen median kautta. Kyseessä oli täysin selkeä salaliitto, merkit ja viestit oli tosi selkeitä, ei ollut mitään epäilystäkään.

Musta tuntui tähän aikaan että mä aloin tajuta asioita, tajusin ja oivalsin enemmän kuin mun ois kuulunut. Pelkäsin, että "ne" saa selville, että oon tajunnut niiden salajuonen. Tän takia naamioin usein erilaisia tekemisiäni, eli esim. tein jotain outoja rituaaleja välillä salaa (viesteissä ilmaistiin mitä mun pitää tehdä jotta välttyisin pahalta, ja siihen liittyi joskus erilaisia rituaaleja, joskus jotain ihan tavallisia juttuja kuten "älä mene huomenna kouluun" tai "älä kävele tuonne, käytä kiertotietä"). Olin varma, että huoneessani on jotain tarkkailulaitteita mm. komerossani, sillä aina kun laitoin komeron oven kiinni, se oli kotiin tullessani auki.. en oikein vieläkään tiedä miksi, vai oliko se edes oikeasti, vai eikö se ollut...

Välillä sain viestejä myös päähäni, eli siis jonkinlaisia ääniä/tuntemuksia. "Intuitio" monen asian suhteen tuntui vahvistuneen, eli joskus tosiaan "intuitio" (=viesti) kertoi että mistä ei pidä kävellä jne. Vaikkapa että ei saa astua suojatiellä kävellessä valkoisen ja mustan reunalle, koska jos astuu, niin jotain pahaa tapahtuu ym. Nää tuntemukset oli todella vahvoja.

Yritin esittää, että kaikki on hyvin, mutta en oikein halunnut olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, sillä en osannut sanoa ketkä ovat "niitä" vai ovatko kaikki. Kävin siis koulussakin vain pakon edestä, yritin olla mahdollisimman paljon yksin. Tuntui myös vaikealta seurata muiden ihmisten keskusteluja, koska keskusteluistakin poimin erilaisia viestejä. Vanhemmat alkoivat jossain vaiheessa olla vähän huolissaan musta, kävin lääkärissä ja lopetin yhden lääkityksen joka silloin oli päällä. Psykoosin aikana myös vähensin päihteiden käyttöä melko paljon, koska olin niin paljon omissa oloissani. En sit tiedä miksi, johtuiko lääkkeistä vai päihteistä, mutta psykoosi meni ohi n. parin kuukauden päästä. En joutunut hoitoon enkä ole ihan varma ovatko vanhempani täysin tietoisia vieläkään siitä, mitä kaikkea kävin läpi. En ole kovin monelle tutulle puhunut asiasta.

Ehkä tässä on yksi syy sille miksi psykedeelit, psykologia ja psyyke ylipäätään kiinnostavat mua. Nykyään pidän itseäni hyvin onnellisena ja olin hullu tai en, hyvin menee, joten ei sillä niin väliä. Koitan olla ottamatta liian vakavasti asioita ja muistaa että kyseessä on hyvin usein vain _minun tulkintani_ tilanteesta kuin tilanteesta, se ei välttämättä ole se oikea. Meditointi on myös auttanut paljon, olen sen avulla oppinut havannoimaan omaa ajatteluani ja "harha-ajatuksien"/väärien tulkintojen ilmaantuessa osaan myös ajatella muita vaihtoehtoja.

[tattimatti]

Mulla on kanssa ollut samanlaista, uniongelmia ja masennusta pienestä pitäen, olin myös koulukiusattu koko ala- ja ylä-asteen.

Nyt vasta tajuaa että on päässyt pahimmista ongelmista eroon, "tunsin" samanlaisia viestejä, juuri että mitä asioita pitää ja mitä ei pidä tehdä välttyäkseen "pahalta", en koskaan kyllä selvittänyt mitä tämä kyseinen paha on, kaiketi kuolema.

Koin myös aikamoista paskaa siinä 13-vuotiaan paikkeilla, toivon ettei kenellekkään mitään samanlaista tehtäisi.
Ehkä olin näiden sekoiluiden aikaan osittain oikeassa, kaikki ihmiset ei ollut niin hyviä miltä ne vaikutti, vaan tosiaankin suunitteli jotain pääni menoksi, ja näin siinä kävikin.
Vieläkin mietin näitä asioita mitä nuorempana tapahtui, enkä ole näiden asioiden tapahtumista maininnut kuin kerran, ja harmittaa että senkin asian menin möläyttämään ihmiselle johon en todellakaan luota, ja pelkään että asia saattaisi hänen suustaan levitä edemmäs, mutta tehty mikä tehty, en siihen voi enää vaikuttaa.

Huonokin kokemus on kokemus, ehkä näistä jotain opin, ehkä en.

[wRRa]

Huonokin kokemus on kokemus, ehkä näistä jotain opin, ehkä en.

Näin olen itsekin yrittänyt ajatella, ja miettinyt joskus jopa sitä, että jos mua ei olis satutettu niin pahasti aikoinaan, en tiedä oisinko joutunu räpiköimään itseäni väkisin pinnalle. Nykyään mä oon onnellinen. Ehkä mä en ois onnellinen, jos en ois joskus joutunu kärsimään niin paljon, että sain tarpeekseni siitä. En tiiä... Ainakin usein vaan kun masentuneiden juttuja kuuntelee niin tulee sellanen olo, ettei ne oo koskaan ees kokenu mitään oikeeta paskaa ja siks niitä masentaa... et ehkä niitten pitäs vaa kärsii vähä enemmän et ne alkas ponnistella onnensa eteen. Mut ei sais aliarvioida tietysti kenenkään ongelmia, eihän se näin mustavalkosta oo.

Silti joskus tulee sellanen vitutus ku ihmiset joilla on asiat oikeesti ihan hyvin on tosi masentuneita. Mitä niille voi tehä? Siinä kans yks syy miks psykiatria/psykologia kiinnostaa.. jos ne sais jotenki tajuamaan et niil menee oikeesti ihan hyvin.

[counterculture]

wRRa, uskoisin että masennuksen syyt ovat usein / yleensä hieman muualla kuin asioissa, joita ei ole kokenut. Kuka määrittää 'helpon elämän', kenen jaksamisen mukaan kriteerit täytetään? Asiat, jotka ovat satuttaneet sinua voivat olla unohdettuja ja käsiteltyjä toisella - tällöin hän pitäisi sinun elämääsi helppona ja hämmästyisi siitä kuinka 'edelleen muistelet kokemaasi'.

Muuntaako olotila aivokemiaa vai toisinpäin? Syntyykö masentunut olotila virheellisen / ääripäisen aivokemian vuoksi, vai muuntuuko aivokemia olotilan myötä? Materialistinen vai idealistinen uskomus?

Voihan sitä kokeilla, käskeä masennuspotilasta positiivisemmaksi koska afrikassa lapsilla ei ole ruokaa. Tai valehdella amputoidulla että hänen jalkansa on tallella. ;-)

[wRRa]

wRRa, uskoisin että masennuksen syyt ovat usein / yleensä hieman muualla kuin asioissa, joita ei ole kokenut. Kuka määrittää 'helpon elämän', kenen jaksamisen mukaan kriteerit täytetään? Asiat, jotka ovat satuttaneet sinua voivat olla unohdettuja ja käsiteltyjä toisella - tällöin hän pitäisi sinun elämääsi helppona ja hämmästyisi siitä kuinka 'edelleen muistelet kokemaasi'.

Muuntaako olotila aivokemiaa vai toisinpäin? Syntyykö masentunut olotila virheellisen / ääripäisen aivokemian vuoksi, vai muuntuuko aivokemia olotilan myötä? Materialistinen vai idealistinen uskomus?

Voihan sitä kokeilla, käskeä masennuspotilasta positiivisemmaksi koska afrikassa lapsilla ei ole ruokaa. Tai valehdella amputoidulla että hänen jalkansa on tallella. ;-)

Niinpä, kukapa sen määrittäisi. Se vaan että jalkansa menettäminen ei tarkoita etteikö voisi olla onnellinen jne

[counterculture]

Ihmisellä ei mene kamalan hyvin kun päässä on serotoniinivajaus, tämän tietää jokainen ekstaasia/MDMA:ta putkettanut. ;-)

[testeri420]

Ihmisellä ei mene kamalan hyvin kun päässä on serotoniinivajaus, tämän tietää jokainen ekstaasia/MDMA:ta putkettanut. ;-)

Edit 1
Yes indeed... Jonku ihme, mikälie, valvomisputken jälkeen meinasin lyödä puukon kämmenestäni läpi kun ei ollut muutakaan "vaihtoehtoa".
Psykoosissa ollu monesti. Siitä vain jälkeenpäin kuullut että en niitä itse juurikaan muista.
Valvomista takana, syömättömyys, unohtaa syödä ja juoda. Opiaatteita + muita lääkkeitä päälle ja naps. Siellä ollaan.
Sitten kun tajuaa nukkua niin menee aina ohi. Jännä.

[tRip]

wRRa, uskoisin että masennuksen syyt ovat usein / yleensä hieman muualla kuin asioissa, joita ei ole kokenut. Kuka määrittää 'helpon elämän', kenen jaksamisen mukaan kriteerit täytetään? Asiat, jotka ovat satuttaneet sinua voivat olla unohdettuja ja käsiteltyjä toisella - tällöin hän pitäisi sinun elämääsi helppona ja hämmästyisi siitä kuinka 'edelleen muistelet kokemaasi'.

Muuntaako olotila aivokemiaa vai toisinpäin? Syntyykö masentunut olotila virheellisen / ääripäisen aivokemian vuoksi, vai muuntuuko aivokemia olotilan myötä? Materialistinen vai idealistinen uskomus?

Voihan sitä kokeilla, käskeä masennuspotilasta positiivisemmaksi koska afrikassa lapsilla ei ole ruokaa. Tai valehdella amputoidulla että hänen jalkansa on tallella. ;-)

Todella hyvin sanottu.

miettinyt joskus jopa sitä, että jos mua ei olis satutettu niin pahasti aikoinaan, en tiedä oisinko joutunu räpiköimään itseäni väkisin pinnalle. Nykyään mä oon onnellinen. Ehkä mä en ois onnellinen, jos en ois joskus joutunu kärsimään niin paljon, että sain tarpeekseni siitä. En tiiä... Ainakin usein vaan kun masentuneiden juttuja kuuntelee niin tulee sellanen olo, ettei ne oo koskaan ees kokenu mitään oikeeta paskaa ja siks niitä masentaa... et ehkä niitten pitäs vaa kärsii vähä enemmän et ne alkas ponnistella onnensa eteen. Mut ei sais aliarvioida tietysti kenenkään ongelmia, eihän se näin mustavalkosta oo.

Silti joskus tulee sellanen vitutus ku ihmiset joilla on asiat oikeesti ihan hyvin on tosi masentuneita. Mitä niille voi tehä? Siinä kans yks syy miks psykiatria/psykologia kiinnostaa.. jos ne sais jotenki tajuamaan et niil menee oikeesti ihan hyvin.

Mä oon miettinyt, et ihan yhtälailla pätee psykoosinkin kohdalla ajatus, josta counterculture jo sanoikin niin osuvasti.

Toisinaan kelaan, et ihmiset jotka sanoo kokeneensa miljoona psykoosia ja ehdollistuu ajatukseen et psykoosi on vaan yks pieni satu tarinan keskellä.

Mun kokemus psykoosista on se kun katoaa pohja kaikelta aijemmin opitulta, katoaa pohja kaikelta elämältä.. Kehenkään eikä kenenkään sanoihin voi enää luottaa, eikä ketään johon voisi takertua kun todellisuus vaan katoo, on vaan helvetillistä matrixia koko todellisuus jolla ei ole enää pohjaa. Kaikki kulissit romahtaa, koko aijempi elämä tuntuu vieraalta, ja itseään ei enää koe itsenään, eikä omiin ajatuksiinkaan enää usko tai osaa luottaa.
Ympärillä pelkkää harhaa, ja alkaa uskoon vääristyneeseen todellisuuteen, ikäänkuin eläisi kuplassa jossa on täysin yksin harhaisen todellisuutensa kanssa.
Kokemus on äärimmäisen ahdistava ja hajottava..

Tietyllätapaa kokemus josta alkoi uusi elämä, uuden elämisen opetteleminen, itsensä etsiminen, minäkuvan rakentaminen.
Kaikelle pitänyt rakentaa uusi pohja.. koko elämälle.

Mä pitkään kelasin et monta psykoosia oon läpikäyny jne.. mut todellisuudessa ne on ollut just sillä rajalla kiikkumista, kunnes lopulta vaan romahdin.

Unenpuute/valvominen on monissa tapauksisa, ellei kaikissa yhdistävänä tekijänä.

Itse yhä vielläkin kasailen niitä pirstaleita, jota psykoosi hajotti.
Joutunut rakentamaan pohjaa itsetunnolleni, ylipäätään käsitykselle itsestäni. Enkä vielä yhäkään tiedä kuka mä oon.

Oikeastaan tosi vaikeaa kuvailla mitä on psykoosi. tokihan se on henkilökohtainen kokemus, mut ei siitä ehjänä selvii.

En voi sanoa oliko kokemus hyvä vai huono, tai että opinko siitä jotakin. Se vain oli..

Onnellisena että ylipäätään kokemuksesta hengissä selvisin.

[bUkkA]

Ihme drama queen meininkiä. Mulla on ainankin joka kerta psykoosissa olllut helvetin hauskaa.

[BrokenFinger]

Sitten ehkä mielenkiintoisempaa oli kun elämä tuntui unelta, horrokselta josta herää vielä johonkin toiseen elämään. Ehkäpä vaan vilkasta mielikuvitusta.

Kuulostaa tutulta. Joskus hieman samantyyppisiä kuvioita pyörinyt mielessä.

Yleisesti psykoosista. Alttius sairatua psykoosiin on perinnöllistä. Joka kansan keskuudessa ja jokapuolella maailmaa Homo Sapiens lajin edustajista sama prosentuaalinen lukumäärä sairastaa psykoosia. Perinöllisen alttiuden lisäksi tarvitaan voimakas elämänkokemus laukaisemaan psykoosi. Tämä voi olla oma tai läheisen onnettomuus tai vaikka voimakas elämää ravisteleva trippi. Psykoottiset kohtaukset sen sijaan ovat paljon yleisempia ja täysin luonnollisia mm. voimakkaan päihteilyn tai valvomisen seurauksena. Tämä johtuu vain elimistön poikkeustilasta. "Epänormaalissa tilanteessa epänormaalit reaktiot ovat täysin normaaleja." Suurin osa täällä olikin vai psykoottisia kohtauksia. Psykoosi on sairaus joka vaatii hoitoa parantuakseen.

[tRip]

Psykoosi on sairaus joka vaatii hoitoa parantuakseen.

Mun käsittääkseni se on skitsofreniaa jo sillon..

Psykoosi käsitteenä on vähintäänkin yhtä häilyvä kuin psykedeliakin..

Satika mitä on psyyke.

Psykoosi taasen ei ole skitsofreniaa, eikä skitsofrenia kroonista psykoosia.

Itselläni vaikeaa määritellä mikä kokemuksistani ollut psykooseja, mitkä mitäkin..

Ihmetiloja kumminkin.

Mulle psykoosi on tietynlainen kriisi.
Psykedeliasta nautin.
Vaikka samaa ihmetilaa kumpainenkin.

[abogiz]

Sitten ehkä mielenkiintoisempaa oli kun elämä tuntui unelta, horrokselta josta herää vielä johonkin toiseen elämään. Ehkäpä vaan vilkasta mielikuvitusta.

Kuulostaa tutulta. Joskus hieman samantyyppisiä kuvioita pyörinyt mielessä.

Yleisesti psykoosista. Alttius sairatua psykoosiin on perinnöllistä. Joka kansan keskuudessa ja jokapuolella maailmaa Homo Sapiens lajin edustajista sama prosentuaalinen lukumäärä sairastaa psykoosia. Perinöllisen alttiuden lisäksi tarvitaan voimakas elämänkokemus laukaisemaan psykoosi. Tämä voi olla oma tai läheisen onnettomuus tai vaikka voimakas elämää ravisteleva trippi. Psykoottiset kohtaukset sen sijaan ovat paljon yleisempia ja täysin luonnollisia mm. voimakkaan päihteilyn tai valvomisen seurauksena. Tämä johtuu vain elimistön poikkeustilasta. "Epänormaalissa tilanteessa epänormaalit reaktiot ovat täysin normaaleja." Suurin osa täällä olikin vai psykoottisia kohtauksia. Psykoosi on sairaus joka vaatii hoitoa parantuakseen.

Hyvä tarkennus, itse luulen kokeneeni juurikin tällaisen psykoottisen kohtauksen kesällä ensimmäisten LSD- ja MDMA- kokeilujen yhteydessä. Olin noin viikon verran pajautellut runsaasti, syönyt melko huonosti ja nukkunut semihuonosti. Fiilikset olivat kuitenkin hyvät ennen trippailua ja koin olevani hyvässä kunnossa niin psyykkisesti (harhaa) kuin fyysisestikin (ehkäpä). Ei siis paljon kiinnostanut puolittaa lappusta vaikka sitä suositeltiin, kaikki piti saada irti tietenkin (tähän kyllä liittyi myös jotain itsetunto-ongelmahässäkkää mutta en niistä ala tähän avautumaan ).

Dalai Lama oli kyseessä, ei tietoa paljonko µg. Matka oli aikamoinen kokemus, jotain uskomattoman hienoa ja jotain uskomattoman kauheaa, paljon eri teemojen ympärillä pyörittiin ajatuksien tasolla, sai kivasti uusia näkökulmia moniin asioihin. Irtauduin välillä aivan täysin tästä todellisuudesta, "sielu" tai mikä lie tietoisuus ampaisi avaruuteen ja luulin kokevani jotain tuhansia reinkarnaatioita samalla hetkellä, melkosen päräyttävää, tarkempaa raporttia on mahdollisesti vielä tulossa.

Tripin jälkeen jäi joku "vaihtoehtoinen maailma" päälle, jossa koki vainoharhaisuutta ja kuvitteli asioita jotka eivät olleet todellisia, tulipa sitten sanottua myös kavereille ajattelemattomia asioita, joita ei edes tarkoittanut. Hyvä koittaa selitellä jälkeen päin, etenkin kuin harhaisuus vaan paheni kun pari päivää tuon jälkeen kokeili MDMA:ta (luulin siis tuossa vaiheessa olevani psyykkisesti ihan kunnossa vaikka en sitä tosiaan ollut...).

Laskujen yhteydessä ja monta päivää sen jälkeen fiilikset heittelivät äärilaidasta toiseen, välillä tuntui että jokainen ympärillä oleva ihminen tarkkailee minua. En nukkunut juuri lainkaan muutamaan yöhön. Yhdessä vaiheessa kuvittelin kokeneeni täydellisen valaistuksen, se oli kyllä mahtava fiilis ei siinä mitään, vielä kun oisi tajunnut pitää tiedon itsellään.. (luin näihin aikoihin buddhalaisuuteen liittyvää kirjallisuutta, ateisti olen kaikesta huolimatta edelleen).

Tiesin myös yhdessä vaiheessa kuolevani muutaman tunnin sisällä, kuulin kun nainen ohjasi minua japaniksi oikeaan suuntaan, ja lopulta tajusin että kaikki ihmiset pystyvät lukemaan ajatukseni jne... Että sellaista hauskaa, kokemus ei siis todellakaan ollut miellyttävä (yllätys?) ja olin melko kauan täysin ilman päihteitä tämän jälkeen.

Kaikesta huolimatta koin kokemuksen kasvattavana, mutta en välttämättä halua kokea sitä uudelleen, sillä toipumiseen meni kauan, enkä ole ihan varma olenko vieläkään täysin toipunut. Välini ko. kavereihini ovat vieläkin tulehtuneet, mutta muuten suunta elämässäni on ollut näiden settien jälkeen suuressa nousussa kokonaisuudessaan (pitäs sitä trippiraporttia myös jaksaa kirjotella tässä).

Jos tässä vielä erinäisiä päihteitä kokeillaan, on tarkoituksena valmistautua paremmin ilman viikon sauhuttelua, nukkua ja syödä kunnolla jne sekä olla myös varovaisempi annosten kanssa, näin täällä. Mut siis joo, muistakaa syödä ja nukkua! : ]

[BrokenFinger]

Psykoosi on sairaus joka vaatii hoitoa parantuakseen.

Mun käsittääkseni se on skitsofreniaa jo sillon..

Psykoosi käsitteenä on vähintäänkin yhtä häilyvä kuin psykedeliakin..

Satika mitä on psyyke.

Psykoosi taasen ei ole skitsofreniaa, eikä skitsofrenia kroonista psykoosia.

Itselläni vaikeaa määritellä mikä kokemuksistani ollut psykooseja, mitkä mitäkin..

Ihmetiloja kumminkin.

Mulle psykoosi on tietynlainen kriisi.
Psykedeliasta nautin.
Vaikka samaa ihmetilaa kumpainenkin.

Psykoosi on ryhmä psyykkisiä sairauksia. Aivan kuin dementia on ryhmä muistisairauksia kuten esim. alzheimer yms. Skitsofrenia on vain yksi psykooseista. Kaikille psykooseille yhteistä on todellisuudentajun voimakkaat häiriöt. Psykoosi ei ole mikään häilyvä käsite, vaan psykologiassa tarkasti määritelty ryhmä psyykkisiä sairauksia.

Psyyke taas on yksi ihmisen kolmesta erillisestä kokonaisuudesta. Ihminen voidaan jakaa fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen osa-alueeseen. Ja psykologiassa mitä tahansa asiaa lähestytään aina näiltä kolmelta kantilta. Psyyke jaetaan tunteisiin, motiiveihin ja kognitioon. Tunteet ja motiivit ovat enemmän tai vähemmän hallitsemattomia ja osittain tiedostamattomia. Kognitio taas on psyykeen "toimintaa". Työskentelyä, kuten esim. päättelyä, tiedonkäsittelyä, oppimista, kielellisiä toimintoja, havainnointia jne.

Edit. Korjasin kognition määritelmääni. Viestisi toi esille pienen epäkohdan määritelmässäni.

[tRip]

Psyyke taas on yksi ihmisen kolmesta erillisestä kokonaisuudesta. Ihminen voidaan jakaa fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen osa-alueeseen. Ja psykologiassa mitä tahansa asiaa lähestytään aina näiltä kolmelta kantilta. Psyyke jaetaan tunteisiin, motiiveihin ja kognitioon. Tunteet ja motiivit ovat enemmän tai vähemmän hallitsemattomia ja osittain tiedostamattomia. Kognitio taas on psyykeen tietoista toimintaa.

Mä en löydä listalta psyyken henkisyyttä, enkä liiemmin intuitiota.
Ihmisen kokonaisvaltaisesta mielipuolisuudesta voi olla montaakin mieltä, jos siinä ylipäätään näkee mitään mieltä. Must sitä ei voi noin yksipuolisesti kategorisoida.

Vaikka intuitio onkin eräänlainen tunne, sitä ei mieli tavoita. Se tulee sydämestä.
Loppujelopuksi uskon kaiken tunteen tulevan sydämestä, josta se välittyy mielen mielivaltaan tulkittavaksi tunteeksi tai ajatukseksi, joka ohjastaa kehoa toimimaan sen mukaan miten asiaan tulkitsee.

Mielikuvitus taasen on satu sielun sopukoista, alitajuisista maailmoista. Mihin kategoriaan se pistetään..?

Tarkoitan vaan että tulkintoja ihmisyydestä on monia, ja näkökulmia miljoonia.
Usko itseensä on tärkeintä. Sitä ei mielestäni oikein voi kategorisoida..

[BrokenFinger]

Mielikuvitus, intuitio, luovuus, uniennäkö ja monet muut ovat näiden psyykeen puolien summia. Olet oikeassa ettei kaikkea voi kategorisoida, mutta olen lukenut paljon psykologista kirjallisuutta ja opiskellut ainetta ja noissa raameissa psykologia tarkastelee ihmistä. Tämä siis on vain yksi näkökulma. Aivot ovat niin monimutkainen järjestelmä ettei voi näyttää missä kohti esim. intuitio tai loogis-matemaattinen älykkyys sijaitsee. Hyvin monet toiminnot vaativat useita aivojen eri osa-alueita yhdessä. Mieli, ihminen ja aivot on aina kokonaisuus ja toimii kokonaisuutena. Fyysiset puolet vaikuttavat psyykisiin (hUUmeet läheisin esimerkki ) ja tunteet vaikuttavat motivaatioon ja kognitio vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin joka taas vaikuttaa.....

Esimerkiksi ihmisen fyysinen puoli jaetaan sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon (hallittavissa oleva (lihakset) Sekä hallitsematon (ruoansulatus, sydämen lyöminen, refleksit)). Kysymyksesi on hieman sama kuin tässä vaiheessa huomauttaa ettei tuolla missään lue juoksemista. Se on monen asian summa.

Pahoittelut ehkä hieman provosoivasta esimerkistä mutta toivottavasti se toi pointtini esille. Esittämäsi asiat ovat monen summia ja toteutuvat monien eri aivojen osa-alueiden toimiessa yhtäaikaa.

Alitajunta taas onkin yksi psykologian kiistellyimmistä ja mielenkiintoisimmista aiheista. Jokaisella koulukunnalla on oma näkemyksensä alitajunnasta ja sen toiminnasta ja vaikutuksista. Itse olen ajatellut että psyyke voidaan jakaa tietoiseen ja tiedostamattomaan ja nämä kolme osa-aluetta löytyvät molemmista. Tässä vaiheessa siis kognitio käsittää alitajunnassa tiedostamattoman asioiden yhdistelyn, assosioinnin, päättelyketjut jotka johtavat mielipiteisiin tai tuntemuksiin joiden alkuperästä ei olla täysin varmoja (intuitio?) jne.. Ja taas osa tunteista ja motiiveista on selvästi tietoisia. Nämä siis sulautuvat sievästi keskenään.

[taikapoika]

Itse aikanaan pitkän psykedeeli setittelyn jälkeen ajauduin totaaliseen mielikuvitusmaailmaan. Koskaan en ole miettinyt sen tarkemmin sopivia lääketiteellisiä termejä saavutetulle tilalleni, lähinnä funtsinut et sekosin päästäni

kyseisen tilan saavuttamiseen vaadittiin vuosien pohjatyö, sieltä poispääsemiseen meni noin puolisen vuotta jonka vietin selvinpäin. Kokemus oli puhdistava, ja koenkin olevani parempi ihminen vierailtuani tonttujen maassa.

Seottuani olin omaksunut valheellisen minäkuvan. Olin täydellisesti suuruudenhulluuden pauloissa, täällä telluksen pinnalla kuolevaisten keskellä toteuttamassa kosmista suunnitelmaa. Kävelin jumalan saappaissa vapaana kaikesta vastuusta, kaikki tekoni olivat siis oikeutettuja..

Palautumiseeni järjellisen ajattelun pariin ei liittynyt minkäänlaista romahtamista, lähinnä heräämisen tunne todentuntuisesta unesta. Pienestä pitäen olen omannut vahvan itsetunnon ja arvostanut itseäni korkealle, mutta kaiken kokemani jälkeen olen oppinut sen kuinka merkityksettömiä omat tekoni ja ajatukseni miljardien ihmisten keskellä.

Kuitenkin sillä mitä ajattelen, koen ja teen on suoranainen vaikutus vain kouralliseen ihmisiä.. Olen siis täysin mitätön olento, tietäen tämän sydämessäni on huomattavasti helpompaa rakastaa itseään ja niitä kourallista ihmisiä joille olen vastuussa vaikutuspiiriini kuulumisen johdosta..

[sarq]

Esimerkiksi ihmisen fyysinen puoli jaetaan sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon (hallittavissa oleva (lihakset) Sekä hallitsematon (ruoansulatus, sydämen lyöminen, refleksit)).

Eikö tuo jako mene niin, että tahdonalaiset liikkeet = somaattinen hermosto, ja tahdosta riippumattomat toiminnot = autonominen hermosto (sympaattinen + parasympaattinen)? Itse ainakin muistelisin näin, mutta voihan olla, että muistan väärinkin

[BrokenFinger]

Aa menee taas sen piikkiin että opiskelin näitä juttuja jo muutama vuosi takaperin. Sotkin hieman käsitteitä. Siis asia oli oikein muta sanat hieman hakusessa. Joo somaattinen ja autonominen hermosto, ja autonominen jaetaan sympaattiseen ja parasympaattiseen. Hyvä huomautus.