Onnellisuus?

[Koi]

Sanaa käytetään mielestäni suhteellisella yleisyydella kahdessa perin erilaisessa kategoriassa: viitateen johonkin akuuttiin ja transienttiin kokemustilaan, tai kroonisenpaan taipumukseen tällaisiin tiloihin tai jonkinlaiseen tasaiseen tyytyväisyyteen elämään.

Itse liitän termin lähinnä jälkimmäiseen: koen itseni onnelliseksi, sillä muutamia harvoja varjoisempia hetkiä lukuunottamatta koen itseni kaikin tavoin kauniiksi ja hyväksi; koen elämän kauniiksi ja hyväksi; koen maailman perusluonteeltaan tyydyttäväksi. Omaan vahvan ja tasaisen luottamuksen omaan kykyyni muuttua haluaamni suuntaan, derivaatta on alati ylöspäin - ties mitä suuruuksia ja ihmeellisyyksiä ja herkullisia elämänmuutoksia eteeni voikaan vielä tulla!

Kokisin sanan viittaavan lähinnä siis jonkinlaiseen perusturvallisuudentunteeseen siitä, että maailma on hyvä, minä olen hyvä (ja etenemässä alati omien arvojeni mukaisesti parempaan ja jalostuneempaan suuntaan), ja olemassaolo on täten kaikilla - niillä surkeammillakin - hetkillä aina preferoitavaa olemattomuuden sijaan. Ikuisesti.

[Otorongo]

Ikuisen onnellisuuden kaava:

Olen onnellinen koska olen onnellinen, koska olen onnellinen, koska olen onnellinen... · ∞

[Kemikaalijeesus]

Onnellisuus on pommi MDMA:ta.

Onnellisuus tulee yleensä, kun lyhyessä ajassa hoitaa elämän kuntoon. Sit jossain vaiheessa se taas kusee. Sama kaava siis toistuu koko ajan. Kiivetää tikapuita kohti taivasta ja jossain vaiheessa aina pudotaan.

[Uke]

Ikuisen onnellisuuden kaava:

Olen onnellinen koska olen onnellinen, koska olen onnellinen, koska olen onnellinen... · ∞

Totta.

Kyl voisin sanoo et mun elämä on ollu pelkkää nousua tässä viimeset pari vuotta vaik aina sillon tällön on meinannu mieli painuukki maaha, kun ei tiiä mitä tekis, mut sit taas yks kaks hymy tulee kasvoille ja tulee tunteet: Onnistunut, iloinen, SUPER AWESOME! En voi muuta ku hymyillä itelleni

Lisäyksenä vielä et voisin olla surullinen ja masentunu, mut kai tää on vaa ihmisestä kiinni et jos jaksaa hymyillä ni koko elämä hymyilee. Hymyilkää paskalle tuurille ni kyl sitäki alkaa hymyilyttää.

[KAUNISuusiMAAILMA]

Onnellisuus on mulle koko tunneskaala. Oon onneton vaan sillon ku en tunne mitää. Oon onnellinen sillon ku pääsen illalla nukkuu omaan pehmoseen sänkyyn
ja oon onnellinen sillon ku katkasen jalkani ja joudun ensiapuun. Onnellisuus on sitä ku tuntuu elämältä! o____o

[Basebo]

Uke on oikeessa. Se on asenteesta kiinni. Mitäpä sitä turhia stressailemaan tai keräisi paineita jostain. Antaa virran viedä mukanaan. Katsoo mitä tapahtuu, eikä odota tapahtuvan mitään ihmeellistä, koska kun sitä ei tapahdukkaan niin pettyy. Mutta miksi siitä pitäisi pettyä, olisi vain iloinen, että näin tapahtui, olisi voinut tapahtua jotain pahempaakin, kenties ensi kerralla tapahtuu jotenkin toisin. Pitäisi vain itse oppia kuljeksimaan vailla huolen häivää ja hymyillen ja osata iloita elämän pikku iloista...

[Metku]

Se on asenteesta kiinni. Mitäpä sitä turhia stressailemaan tai keräisi paineita jostain. Antaa virran viedä mukanaan. Katsoo mitä tapahtuu, eikä odota tapahtuvan mitään ihmeellistä, koska kun sitä ei tapahdukkaan niin pettyy. Mutta miksi siitä pitäisi pettyä, olisi vain iloinen, että näin tapahtui, olisi voinut tapahtua jotain pahempaakin, kenties ensi kerralla tapahtuu jotenkin toisin. Pitäisi vain itse oppia kuljeksimaan vailla huolen häivää ja hymyillen ja osata iloita elämän pikku iloista...

Hyvin sanottu.

[Feya]

Onnellisuus on itsensä hyväksymistä. Pitää osata hyväksyä kaiken; oman menneisyytensä, nykytilanteensa, ulkonäkönsä, ajatuksensa, asenteensa, virheensä, onnistumisensa, puutteensa, ympäristönsä ja tunteensa. Se ei tarkoita, että olisit täydellinen sellaisena kuin olet eikä ole tarvetta muuttua. Ne vain pitää ensi täysin ymmärtää ja hyväksyä; näin on käynyt, näin olen tehnyt ja näin ajattelen.

Meillä kaikilla on joitain vihamielisiä tai muuten "vääriä" tunteita, tai teemme tekoja jotka suoraan tai epäsuorasti satuttavat muita, mutta koska haluamme uskoa olevamme hyviä ihmisiä, pyrimme unohtamaan nuo teot ja ajatukset tai keksimme tekosyitä, jotka oikeuttavat ne. Vaatii rohkeutta myöntää ilman kiertelyä ja kaartelua, että on satuttanut jotakuta, kuten pettänyt kumppaniaan tai varastanut ystävältään jotain tärkeää. Virheet eivät automaattisesti tee meistä pahoja ihmisiä; ne voi myöntää, tunnustaa, hyväksyä, hyvittää ja ennen kaikkea muuttaa itseään.

Niin kauan kuin elää häpeässä ja syyllisyydessä, on vaikea olla onnellinen. Itselleen voi antaa anteeksi, ja kannattaakin, vaikka mitä olisi tapahtunut. Sitä se elämä on, se vain pitää hyväksyä. Mutta kyseessä ei ole mikään synninpäästö; teoistaan pitää aina kantaa vastuuta. Itse aikoinaan petin ex-kihlattuani ja se melkein mursi minut; itkin päiväkausia, pohdin itsemurhaa, tunsin olevani aivan kauhea ihminen. Kerroin asiasta heti exälleni ja hän antoi minulle anteeksi, mutta se vain pahensi syyllisyydentunnetta. En olisi voinut kuvitela minua pettäjänä. Mutta ajan myötä olen hyväksynyt tekoni; hyväksyin sen, että satutin itselleni rakasta ihmistä paljon, mutta hyväksyin myös, ettei se tee minusta pahaa ihmistä ja en koskaan voi muuttaa mitä tapahtui, mutta voin kyllä vaikuttaa tuleviin tekoihin.

Sama pätee myös hyviin ominaisuuksiin. Varsinkaan Suomessa ei katsota hyvällä, jos on ylpeä teoistaan tai itsestään. Jos olet kaunis, niin hyväksy se täysin rinnoin (hehe, rinnoin); jos olet taitava piirtäjä, älä kainostele vaan myönnä se ylpeänä.

Juhlista ja jumaloi itseäsi, koska vain sinä olet sinä. Hyväksy kuka olet ja pyri muuttamaan ne asiat, joihin et ole tyytyväinen, niin onnellisuus ei näytä niin mahdotomalta.

[LeFairylette]

Word Feya!!!

Itse ainakin ollut hyvin onneton koska en ole itseeni lainkaan tyytyväinen, en ulkonäöllisesti, enkä muutenkaan. Olen tuntenut epäonnistuneeni lähes kaikessa ja märehtinyt mennyttä ja tehtyjä virheitä.

Pikkuhiljaa alkaa oppia että elää hetkessä ja silloin olo on kaikista paras niin kliseeltä kuin se kuulostaakin..

[piisamirotta]

Juhlista ja jumaloi itseäsi, koska vain sinä olet sinä.

Miksi oma ainutlaatuisuus on pätevä peruste itsensä ylistämiselle?

[Voima]

Jokane hetki on ainutlaatune, taas uus päivä joka ei tuu takas koskaa. Miun ei oikeesti tarttis stressaa mistää, täs hetkes on kaikki potentiaali, kaikki on auki, voin tehä mitä haluun, olla mitä haluun.

[Feya]

Juhlista ja jumaloi itseäsi, koska vain sinä olet sinä.

Miksi oma ainutlaatuisuus on pätevä peruste itsensä ylistämiselle?

Miksi se ei ole? Jos mielestäsi itsensä pitämiselle on enemmän ja vähemmä päteviä perusteita, niin kuka ne sitten edes määrittelee?

Ei asialla ole mitään tekemistä muihiin vertailun ja paremmuuden kanssa. Minä nyt vain satun olemaan ainut ihminen, joka kykenee olemaan ja elämään minuna, joten miksi heittäisin sen ajan hukkaan? Aion häpeilemättä rakastaa ja jumaloida itseäni, koska olen huomannut että ilman sitä hyväksyntää en kykene edes alkamaan olemaan onnellinen.

Jokane hetki on ainutlaatune, taas uus päivä joka ei tuu takas koskaa. Miun ei oikeesti tarttis stressaa mistää, täs hetkes on kaikki potentiaali, kaikki on auki, voin tehä mitä haluun, olla mitä haluun.

Ihanasti sanottu. (:

[tRip]

Jokane hetki on ainutlaatune, taas uus päivä joka ei tuu takas koskaa. Miun ei oikeesti tarttis stressaa mistää, täs hetkes on kaikki potentiaali, kaikki on auki, voin tehä mitä haluun, olla mitä haluun.

Tiedän mussa kytevän potentiaalin.
Haasteena vain on tuoda esiin sitä omana persoonana.. Ilmentää sosiaalisesti itseään itselle sopivalla tavalla.
Elää todeks haaveita, eikä päästää minkään tulla esteeksi polulla, kohti omaa päämäärää.. .

Aina ei jaksa-- tätä päivää.. seuraavaa hämärää iltaa, ja masentavaa nuupahtanutta aamuu.
Sit taas aamu hämärtää, ja ilta loistaa taivaalla. Pirikellojen digitaaliset viisarit nuokkuvat atomiajassa.. minä tässä.. noin suurinpiirtein kiinni elämässä.
Toiset aamut on parempia.. Jaksan ehkä lähteä ujostelematta, jopa ulos..
Kenties peräti kouluun, kunhan vain saisin jokapäivä kukistettua ajatukseni ja tunteeni taka-alalle.

Enemmän lannistaa jossen saa itseäni liikenteeseen.

Eniten lannistaa turhautuminen. Omaan itseensä.
ja tunnustaa itselleen kykenemättömyytensä elää mieleistään elämää.
päätä kiristää, ja drugsiminen uhkaa lähtee ihan lapasesta.
Vaikka suunta on edelleen sama.. fukitall drugxz.

Tuntuu että se on esteenä sille mitä mä todellisuudessa olen..
todellisuudessa täysi n0lla, mutta monellako 0:lla.

Lääkittynä sitä elää vähänkuin vankityrmässä kahleissa.

addiktioiden pauloissa, ei tajuu et ulkopuolel on maailma. Mä en vaan kestä enää tätä tyrmää.
Hakannut jo tarpeeksi halkoja talven varalle.
Muttei ne paljoakaan tuo lohtua tai lämmitä, jossei niillä ole sijaa.

Sielussain elän takkatulen loimua, tsiigaillen lumoutuneena.
Ihmetellen mihin se menee.

Onko tässä matkassa mieltä.. ja mikä toisi iloa.

Vaikka toisinaan tunnen paljon suurta epätoivoa ja toivottomuutta
Melankolisen luonteeni syvällä sisimmässä mä tiedän..
et kaikki menee just niinkun pitääkin.

On vaan uskaltauduttava heittäytyä

täysillä..

En tarkoita maanisella draivilla..

tarkoitan,
että ylittää itseänsä.. Yhä ja yhä enemmän.
heittäytyä mukavuusrajojen ulkopuolelle.

Nähdäkseen ja kokeakseen maailman vallan eriltapaa&erilaisin mielin
ehkä avoimemmin.


Elämä on liian käsittämätön potentiaali mulle,
ni ehkä mä sit vaan tyydyn sitä ihmettelemään ja elämään puoli~liekillä

Ehkä mä viel joskus löydän sen mun tavan elää.. ja miten tääl hengittää.

Elää omassa rytmissä, tyytyväisenä itteensä.

Impulssit on haihtuvaisii.. haituvaisii. mut niit muodostuu aina uudelleen.

Kollektiiviseen stääshiin heitän pesällisen löylyä.

Kyl mä taidan olla jokseenkin onnellinen. oikeestaan.
en ehkä tyytyväinen just tänhetkiseen..
mut se on just se mikä mua patistaa jatkamaan ja jaksamaan, suuntima jotapuilleen tuulenvireeseen.

Tyytymättömyys senhetkiseen tilaan..
tapaan elää..
Tyytyä tai sopeutua..
Vaiko tyytyä sopeutumaan

Sopulilaumaan.

Polku kohti päämäärää voi olla mutainen ja louhikkoinen.
Sen ei pidä antaa hämärtää tai hämätä.
Aina väliin häämöttää, miten nätisti kanjoni avartuu maisemaan.
Pohjalla solisee jäänkirkas vesi.

Maidolla, ilman sokeria.. peruskuraan.

Aurinko paistaa aina taivaalla. Välillä se vain on pilvien takana.

---

Pointtina tohon quoteen, niin tottakai.. jokainen hetki on mahdollisuus.
Mut mihin sä sen käytät jollet tiedä mihin sitä käyttäisi.
Ihminen voi toki mitä vain, mutta kykeneekö sitä sitten samaistumaan taikka olemaan HEMAN, sitä on turha aliarvioida toki.
Olisiko se sitten suotuisaa. en tiedä.

TURTLES-kuvioisis kaivoissa myörrin ja tuumailen vielä asiaa. Että oliko mulla mitä asiaa.

Haluun vaan sanoa, että ei kyllä mun mielestä maailma ihan ole noin simppeli et hemanit ja turtlesit ois ihan niin todellisii.

Kaikki On mahdollista.



Potentiaalia riittää toki vaikka muille jakaa.. ja siihen myös pyrin.
Jos joku saa musta jotain oivalluksia tai jeesii ni just jees. Jotain hyvää maailmalle.
Koitan et must ois mahdollisimman paljon hyötyy. Ihan itseni vuoks.

Tyydy en vain hetkeen.. ne on hetkes ohi, ne vaan menee hetkeen, hetkeksi kerrallaan.
Kolme kattilaa kahdella hellalla, yhdellä toimivalla liedellä. Siitäkin kaasu nuupumassa. Löpöö kyllä löytyy, aina.
Elämän eliksiiriä että jaksaisi vuodenajasta toiseen samalla paistatuksella.

Välil pitää rikkoo statustaan, kokeillakseen olla jotain ihan muuta.
Ei itseltään voi itse peitellä.
Itseänsä peitellessä usko toivo o jotta úni tulis pian.

Mielel hääräisee.. häiriöisis mielis keloilee.. utelee itseltään outoi.
Kummallisella tavalla hengittäminenkin on erilaista kun siihen kiinnittää huomiota.

Kollektiivises hyväs karmas

On hyvä elää.

Sen verran hippitrippii must viel on 'älelJ.

Kissal ihan omat meininkinsä :)

[maikkum]

hmm onnellisuus, ennen aattelin että mä en voi tuntea sitä/etten oo ansainnut sitä, vaikkakin jokaisen yksilön kai pitäisi olla siihen oikeutettu?

Omat pääsairaudet pitää kyllä huolen siitä, että mun onnellisuus pomppii kuin joku jojo. Kaikki riippuu siitä miten paljon rankaisen tai en rankaise itseäni. Lisäksi ulkopuoliset tekijät sekoittavat päätäni liiankin helposti, ja useimmiten luovutan mielummin kuin taistelen vastaan.

En oo varmaan koskaan ollu onnellisempi kuin silloin, kun olin vielä raskaana. Oli niin helvetin hienoa kun pystyi lopettaan kaiken kuosaamisen/päihteilyn, röökiä myöten ja valmistautua vaan siihen tulevaan elämään. Sit kun se koko homma vedetäänkin sun jalkojen alta yhdessä sekunnissa, on onnen löytäminen ollut taas helvetin vaikeaa.

Näin 3kk tapahtuman jälkeen oon sairastunut muiden päävikojen lisäksi syömishäiriöön, ja vanhat posttraumaattiset hommat on alkaneet hiipiin takaisin. Tänään kuulin että sain uuden työpaikan, ehkä se auttais mua rämpimään taas tämän paskan läpi, ja opettais mulle sitä että voin olla tyytyväinen itseeni ja tekemisiini.

Raha ei tuo onnea.