Seurustelu ja huumausaineet.

[porter]

Mulla on ristiriita. Jotensakin haluan raitistua jopa täysin ja toisaalta taas en vaan saa sitä 100% itsestäni irti. Mitälie tekisin asialle, mutta se johtaa siihen että en voi olla kenenkään kanssa (tai kyl mä olisin jos jonkun kivan saisin), koska jos olisin streittari niin en vois ottaa käyttävää vaimoketta, enkä myöskään käyttämätöntä koska olen niin ambivalentti oman suhtautumiseni suhteen. Vaikka rupeisin yhtäkkiä streittaamaan joutuisin kulkemaan riskejä täynnä olevan epävarmuuden matkan - mitä siis tulee päihteiden käyttöön - eikä vanhan moton mukaan sellaisessa tilanteessa kannata ottaa puoliskoa. Terve suhde vaatii nääs sitä, että molemmat osapuolet ovat tasapainoisia. Käyttäjänä en taas haluaisi olla käyttäjän kanssa, koska osa minusta hakeutuu päihteistä pois. Käyttämättömälle naiselle käyttäjänä taas aiheuttaisin enemmän tai vähemmän mielipahaa -- sitä luokkaa käyttöni kuitenkin on. Silti kaipaan rakkautta ja läheisyyttä!

Tätä on pakko kompata... aika paljon itsellä juuri noita samoja ajatuksia ..

[zerk]

Vaikka mun douppaaminen on nykyään vähäistä niin en voisi kuvitella parisuhdetta sellaisen ihmisen kanssa joka ei hyväksy huumeidenkäyttöä. En halua valehdella niin suuresta asiasta.

[Jeshu]

En olis itsestänikään koskaan ennen tuota suhdetta uskonu, että ajautuisin lörpöttelemään paskaa niin paljon, mutta siihen se vaan meni. Pahintahan siinä on se, että se kelle valehtelee on se kaikkein rakkain. Kaikkein rakkaimman kanssa haluaisi olla henkisessä yhteydessä, eikä sitä voi olla jos ei ole oma itsensä. Samalla siinä aiheuttaa kärsimystä toiselle osapuolelle, koska tokihan hänkin kärsii siitä että yhteyttä ei ole. Enkä voi syyttää ketään muuta kuin itseäni.

[ddisease]

itse oon seurustellu huomenna vuoden mun rakkaan miehen kanssa <3 ja ei oo tarvinnu salailla mitään koska tutustuttiin siten että vaa imettii piriä sen kämpillä ja kuosailtiin yhessä. sit tietty tuli tutustuttua ajan kaa paremmi ja puhuttua fiiliksistä ja sit molemmat oli sattunu miettii jo jonki aikaa ettei välttämät jaksais vaa imee roinaa et haluis jotai sisältöö elämää. sit kulu hetken aikaa ja meijjän kaverisuhde alko etenee vähä pidemmälle kunnes sit tajuttii et ei herranumala et toi tyyppi on oikeestikki ihan vitun siisti. sit alettii seurustelee ja jonki ajan kuluttuu lopetettii yhes kaikki kemikaalit mikä ei ikin ois onnistunu yksin koska ei ois ollu ketää kenen lämpimään tukeen ja syleilyyn ois voinu turvautuu.. <3 : ) sit lopetettii röökinpolttoki yhes tos kesäl et ollu kyl nii suuri lahja toi ihminen mulle ketää kohtaa en oo ikinä tuntenu näi voimakkait fiiliksii ja en ees haluu tietää mis jamas oisin nykyseltää jos ei oltais tavattu..

mut hei ihmiset kandee oikeesti puhuu noist jutuist kosk jossain vaihees se tulee kuitenki ilmi ni paljon pahempi jos kertoo vaik kolmen vuoden seurustelun jälkee et joo oon salaillu sul tämmöst ei ehkä ihan pientä asiaa kolme vuotta.. ku et kertoo vaik kolmen kuukauden jälkee

[Happotatti]

Ollaan kummatkin korvaushoitojonossa muijan kanssa. Yhdessä sitä tulee kuosailtua . Parempi niin entä salassa ym..

[juss111]

no nyt voi ainaki vetää kamaa ihan rauhassa ku muijaki lähti.

[Diamond]

Edellisessä suhteessa molemmat käytettiin yhdessä päihteitä ja oli helppoa ja ihanaa
Nykyinen jonka kanssa en edes vielä ole, onkin sitten toista maata..Aluksi piti olla OK satunnainen päihteidenkäyttöni, mutta tänäänpä hän käski minun valitsemaan päihteiden ja itsensä väliltä ! Tässä sitä ollaan sitten mietiskelemässä. Toisaalta, jos nyt valitsisin hänet ja se osoittautuisi myöhemmin virheeksi, mikäpä estää palaamaan takaisin tähän nykyiseen elämään Itseni tuntien saattaisin kyllä sortua valehteluun kun tiedän jo valmiiksi että en todellakaan pysty/halua olla kokonaan päihteetön

[lixcc]

Paras on molemmat samoilla linjoilla. Ei oo välttis kiva seurata toista pireissä tai jarruissa jos ite on selvinpäin... Mies esitteli mulle ganjan ja huumeet (ei alkoholi/tupakka). Nykyisin ollaan onnellisesti oltu jo melkein vuosi naimisissa.

[Swp]

Emmä ainakaan hirveen helpolla kyllä menis ketää likkaa tutustuttamaan poltteluun tai huumeisiin. Toivoisin kyllä että muija ois ns paarty henkinen ja memnosta diggaava ja ois ennenkin sitten niittä nipsui napustellut, tai vauhtia koklannu ja emmä kyllä tätä satunnais käyttöä aijo lopettaa, ja toivon et nainenkin sit ois samoilla juhla/satunnais käyttön linjoilla. nautin niistä pikku paukuista aina sillon tällöin ja festarit ja suuremmat reivit onkin sitten aina välil niitä viikon sporttivartteja sitten

[seizure]

Meikäläinen on kanssa huomannut, että jos jompi kumpi pariskunnasta käyttää, toinen joko ajautuu mukaan tai douppaavan on lopetettava. Useimmiten edellä mainittu tapahtuu syystä tai toisesta...

Itsehän olen ihan onnellisesti kihloissa ja molemmat tilapäisdoussailijoita sekä varsin avarakatseisia. Itse en tosin hyväksyisi jos mies vetäisi kovaa kamaa ja jatkuvalla syötöllä. Kovalla tarkoitan lähinnä pollea, koksua yms... Kokeilut jees, mutta narkkariksi rupeaminen on sitten ihan toinen juttu. Liika doussaus ja parisuhde eivät mielestäni oikein sovi yhteen... Erimielisyyksiä siitä tulee ennemmin tai myöhemmin. Tai näin olen ainakin ympärilläni huomannut?

[fox]

tietää hommista, hyväksyy hatsin ja polttelee itsekin. ei tykkää siitä että joskus otan muutakin, mutta sietää. voi olla että taas samasta syystä tulee jossain välissä ero. pari kertaa oon ite ollut jättäjänä, kun oon halunnu kuiville ja toinen osapuoli ei, viimeks kävi toisinpäin ja tulin jätetyks helvetti dokaamisen takia, joka on huomattavasti vähentynyt siitä mitä se joskus oli - nykyään se on jopa kohtuukäyttöä - ja tällä kertaa voi käydä sama. vittu.

[jumalatjalassa]

Tuosta marraskuusta tilanne on muuttunut ihan kunnolla. Tiet sen jätkän kanssa erosivat, enkä missään vaiheessa kertonut hänelle hiisaamisestani. Jäi siis vain muutamiin kahvittelukertoihin. Vaikka oltiinkin todella samanlaisia, hommassa oli ehkä vähän liikaa muttia. Nyt kuitenkin seurustelen onnellisesti erään pitkäaikaisemman kaverini kanssa. Aina meillä jotain silmäpeliä on ollut, mutta en kuitenkaan olisi uskonut mitään suurempaa ikinä tapahtuvan. Sitten yhtäkkiä kävikin vähän... hassusti. Ja tässä sitä ollaan.

Doupin suhteen tilanne tässä suhteessa on suhteellisen hyvä. Hän hiisaa itsekin, tosin vähemmän kuin minä. Muita douppeja hän ei käytä, mutta on ollut jo pidempään kiinnostunut deeleistä. Ollaankin kaavailtu, että voisimme trippailla lähikuukausina yhdessä. Itse en vielä tahdo mieleni epätasapainon vuoksi, ei tunnu hyvältä ajatukselta napsia psykedeelejä nyt, sillä lähiaikoina on ollut aika paljon kaikkea hämminkiä. Toisaalta, voisihan se auttaa ratkaisemaankin ongelmia. En kuitenkaan uskalla ottaa riskiä. Hän taas ei muuten vain ole vielä valmis.

[opioidirocks]

Terve kaikille!

Nykyään olen taas sinkku, mutta en eronnut edellisestä tyttöystävästäni oppari käytön takia vaan aivan muista syistä. Seurustelu suhteen alussa kerroin hänelle että minulla on tälläinen lääkitys (niinkun onkin) että joudun käyttämään suonensisäisesti mutta se meni helposti läpi koska olen ollut niin sairas, niin lähellä kuolemaa, niin monta kertaa leikattu, yhteisaika sairaalassa varmaan 2 vuotta. Kun hän kysyi mihin sitten sattuu niin paljon etttä joutuu tuollaisia lääkkeitä ja tuollaisia määriä käyttämään niin pystyin kertomaan totuuden siitäkin. Joten oikeastaan valehtelin vaan piikkien käytön tarpeen sekä lääkkeen määrän tarpeen. Itse hän oli suunnilleen täys raitis mutta homma toimi kunnes hän rupesi vaatimaan minua muuttamaan satojen kilometrejen päähän kaikista sukulaisita, kavereista ja tutuista, tehdä vauva hänen kanssaan ja elää elämä onnellisena loppuun asti yhdessä. Ei kiitos, kerran yritetty, ei toiminut!

[mentalhell]

Narkkaaminen ja parisuhde = not a good combination. 2 eri henkilön kanssa piti yrittää ennen kuin tajusin, ja 4 vuotta kuluttaa.

[p4j4f3ll4]

Uutena käyttäjänä tulee nytten spämmäiltyä, mutta toivottavasti kukaan ei häiriinny. Koitan sisällyttää myös asiaa viesteihini.
Tästä aiheesta kokemusta on kolmen ns. pidemmän suhteen verran.


Suhde 1 - Ensirakkaus 17 vuotiaana mikä johti n. 3 vuoden avoliitton ja kihloihin

Oma päihteidenkäyttö tämän suhteen aikana oli hallinnassa omasta mielestäni kaikinpuolin. Alkoholia kului parisenkymmentä annosta viikossa ja pössyttelyä päivittäin. Kävin kuitenkin koko suhteen ajan töissä ongelmitta ja pelailin jopa kansallisella huipulla palloa.
Alku niin auvoisaa kuten aina. Parmepi puolisko sanoi suhteen alussa pössyttelyn olevan hänelle kaikinpuolin ok, itse ei kuitenkaan tykännyt poltella johtuen koomasta minkä tämä aiheutti. Paremmalle puoliskolle kuitenkin bisse maistui jopa paremmin kuin minulle.
Reilu vuoden yhdessäasumisen jälkeen alkoi nalkutus ensin siitä että olen aina töissä tai jos olen vapaalla niin olen pilvessä enkä pysty tarjoamaan seuraa ja läheisyyttä. Yleensä nämä samat jutut kuuli aina silloin kun hän itse oli parin promillen maistissa. Itsehän pystyin silmät punasena vääntämään yövuoroa eräällä varastolla ilman kummempia ongelmia. Suhde loppui kuin seinään ja syytä tämä nainen ei kertonut ikinä, ei ole vieläkään kertonut muuta kuin että olen narsisti. Ehkä olenkin jollain tasolla. Jos minä en nauti niin miten kumppanikaan voisi nauttia elämästä.
Eli tämä suhde ei välttämättä kaatunut päihteisiin.


Suhde 2 - Todellinen rakkaus kilttiin *naapurintyttöön*. Tulos: 4 vuotta kimpassa joista tass kerran n. 3 yhteisessä osoitteessa.

Olin muuttanut pienemmälle paikkakunnalle, joten pajauttelustani ja juomisesta oli pakkokin olla rehellinen heti alusta alkaen. Tämä oli taas mimmille ihan ok aluksi.
Suhde alkoi rakoilemaan kun jäin työttömäksi ja dokaaminen muuttui päivittäiseksi, siinä sivussa putruakin meni ihan kiitettävästi. Paikallisissa urheilupiireissä kuitenkin otin ja sain vastuuta paljon, joten en jäänyt sohvanpohjalle röhnäämään. Tässä vaiheessa aloin jonkinverran salailemaan alkoholimääriä joita olin nauttinut ja polttelustakaan en ollut ihan rehellinen. Kielsin siis että minulla mitään ongelmaa olisi, enkä sitä ongelmaksi kokenutkaan. Jälkikäteen sen ymmärtää että zombina tuli mentyä pari vuotta. Kaiken mahdollisti se että olin hyvä siinä mitä tein ja se onnistui vaikka olisin ollut kuinka öissä.
Nainen oli seksiaddikti tai sanotaan että halukas aina ja missä vaan. Itse olin kykenevä mutta selvinpäin ei edes kiinnostanut. Iltaisin kun tyttö meni nukkumaan jäin katsomaan telkkaria aamuyöhön asti ja hiisaamaan. Taas päästiin siihen että minulta ei saa läheisyyttä ja turvaa. Lisäksi päivittäinen sekakäyttöni(pelkää pajaa ja alkoholia) oli lähtenyt käsistä. Hän ei voinut elää ihmisen kanssa jolla ei ole mitään tulevaisuuden suunnitelmia eikä edes yritystä tehdä elämälleen mitään. Sain kuulla taas olevani narsisti. Pakko se on kai uskoa sitten kun tuota muotitermiä minulle kokoajan tyrkytetään.
Suhde päättyi vasta kun kummatkin oli nussinu ympäri kyliä puolisen vuotta välittämättä toisen tekemisistä ttuakaan.
Nyt sain kuitenkin selkeän vastauksen miksi suhde päättyi. Olen päihdeongelmainen narsisti jolla ei ole mitään tulevaisuutta. Asia kunnossa.
Tämän suhteen jälkeen kaikki lähti lapasesta ja mukaan tuli muitakin aineita hetkellisesti, mutta ei niistä sen enempää. Tai tässävaiheessa huumet vasta tuli kunnolla kuvioon, eihän myssy ennenkään ole huume ollut.


Suhde 3 - viimeisin mainittava suhde reilun 6kk. Otan tämän tähän kun tämä vielä harmittaa kaikinpuolin.

Tässä vaiheessa elämääni olin alkamassa saada pikkuhiljaa asioita elämässäni kuntoon. Olin erakoitunut ennen tätä suhdetta n. puoleksi vuodeksi lopettaakseni kaiken häröilyn ja huumeet(benzot lähinnä). Pysyin neljän seinän sisässä, muutin paikkakunnalta toiselle ottaakseni välimatkaa vanhoihin piireihin. Omalle katkolleni järjestin paljon putrua ja koitin myös alkoholista vierottautua. Onnistuin aika hyvin, vaikka itse sanonkin. Oli aika palata kotikonnuillekin morjestelemaan vanhoja tuttuja. Koin olevani valmis siihen.
Elätin itseni poimimalla marjoja päivitätin ja myymällä niitä paikalliselle jobbarille. Palkan(20-100e) sain aina päivän päätteeksi ja se meni aina tietenkin samantien polttoihin koska omat kasvatusmahdolisuudet olivat niin huonot.
Tapasin tämän tytön joka kauneudellaan veti jalat alta heti. Hänelle oli niinkuin aina ihan ok että polttelen, kunhan en sekaannu kaupantekoon tai muuhun vastaavaan bisnekseen. En sekaantunut.
Tapailu muuttui seurusteluksi jo parissa viikossa ja pian huomasin melkein asuvani taas yhdessä naisen kanssa. Fuck.
Sitten tulikin puskista muutaman kuukauden saunareissu. Haut oli päällä joten lähtö tuli yllättäen. Kiinniotettuna sain vielä tyttöystäväni nähdä sillä verukkaalle että hänen kotiavaimet oli minulla ja ne pitäisi saada toimitettua hänelle.
Tämä seksifantasioideni nainen murtui täysin ja toitotteli suurinpiirtein ikuista rakkautta kun mua laitettiin maijan perään matkalle kohti Sorin yläkertaa.
Kivitalossa istuessa kaikki puheluni käytin häneen tietenkin ja kaikki oli tuomion ajan kaikinpuolin kunnossa.
Vapauden koittaessa oli tarkoitus että menen tätä kivitaloo lähellä asuvan kaverini luokse ja odotteln kun tyttöystävä pääsee töistä ja tulee hakemaan minut.
Tietenkin porttien auetessa kaljakaupan kautta ja koomahittien kyykkäys perään puhelu tyttöystävälle kuinka tärkee hän on minulle jne.. Vastauksena sä oot taas sekasin piip piip piip..
Kuukauteen tästä tytöstä ei kuulunut mitään vaikka kaikintavoin koitin olla yhteyksissä. Olo oli sellanen että nyt olen ihan selvinpäin, koska muuten hajoo taas kasetti ja kaikki kaatuu. Teinkin niin.
Kuin salama kirkkaalta taivaalta sain ko. tytöltä puhelun minkäaikana pahoitteli kaikkea tapahtunutta ja selitteli käytöstään sillä että ei itsekään tiedä mitä haluaa. Päätimme vielä kokeilla, mutta jotenkin kaikki kääntyi hänen ehdoilla menemiseen. Polttelu oli ehdottomasti kielletty, tavattiin silloin kun hänelle sopi ja jos minulle ei sopinut niin luuria korvaan. Luulin olevani taas 15 vuotias.
Siltikään en antanut periksi. Naisesta oli tuomion aikana ilmeisesti muodostunut jonkinlainen pakkomielle minulle ja luovuttaminen ei ollut vaihtoehto.
Pikkukylässä sana kiirii ja juorut muuttu faktoiks jne. Enkä tietenkään ihan päihteettömästi ollut. Paukut hyvässä seurassa sillontällön ja kun mimmi ei edes musta erottanut onko tullu hiisattua vai ei niin en nähnyt ongelmaa.
Jostain tämä epätasapainoinen olento sitten kuuli että näin on päässyt käymään alkoi nalkuttamaan ja sanoin itse soronoot.
Pointti tässäkin oli ilmeisesti se että toisen takia ei voi muuttua eikä kannata edes kokeilla.

Ei näissä välttämättä ehkä ole ihan hirveesti edes tähän topicciin liittyvää, mutta nyt olen ainakin kokeillu että auttaako kirjottaminen terapeuttisesti käsittelemään näitä asioita.
Oma yhteenvetoni olisi kai se että pitäisi löytää nainen jolle pajari ei ole ongelma. Oikeasti ongelma. Kaikki tällaiset naiset taas ovat itse päihteidenkäyttäjiä ja en osaa kuvitella itseäni seurustelemassa päihdeongelmaisen kanssa. Voinko vaatia toiselta jotain mitä itse en ole? Perustelen vaatimustani sillä että en ole tavannut päihdeongelmaista naista jolla olisi elämä omissa käsissä. Harrastuksia,työpaikka,opiskelupaikka tai jotain sinnepäin edes. Itse taas pysyn kuitenkin jotenkin yhteiskunnassa mukana vaikka en perinteiseen oravanpyörään enään lähdekään.

[gaia]

Hmm, joo. Joskus 05-06 seurustelin gimman kanssa joka ei itse hiisannut mutta hengasi useasti meidän muiden kanssa jotka hiisasivat. Hänellä ei ollut mitään hitsuttelua vastaan. Suhde kuitenkin kariutui sitten ihan muista syistä.

07-08 seurustelin mimmin kanssa joka hiisasi itsekin ja käytti silloin tällöin psykedeelejä jos olin saanut niitä jostain käsiini. Hän ei siis itse lähtenyt koskaan skoraamaan mitään mutta jos minulla oli jotain niin kyllä hän yleensä otti samat ropit kuin minä. Tämäkin suhde kariutui ihan muista syistä, tai oikeastaan kyllästymisestä.

Tässä välissä seurustelin hetken erään tapauksen kanssa joka suhtautui myös myönteisesti kannabikseen sekä psykedeeleihin, mutta suhde meni sitten jäihin muista syistä. Kuten kaikki muutkin.

09-12 seurustelin mimmin kanssa joka ensimmäiset 2 vuotta oli hyvin pitkälti kaikkea muuta kuin dokaamista vastaan. Tämä tosin ylläri ylläri muuttui kun hän pääsi taidekouluun, ja viimeisen vuoden ajan hiisailtiin satunnaisesti kimpassa. Tämäkin suhde päättyi pääasiassa minun kyllästymiseen.

Nyt seurustelen muijan kanssa joka ei ole sanonut juuta eikä jaata minkään päihteen suhteen, ja olen hengannut hänen seurassaan pääpiirteittäin kaikkien huumausaiden vaikutuksen alaisena mitä yleensä käytän. Eli pääasiassa opiaatit ja hitti, sekä satunnaisesti mämmi, tutkarit ja psykedeelit. Itse hän ei käytä mitään, mutta ei ole myöskään puuttunut minun käyttämiseeni. Tosin mahdollista on myös se että en ole koskaan nauttinut mitään substanssia hänen edessään, mutta olen sitten kuitenkin myöhemmin mennyt hänen luokseen vaikka olisi ollut kuinka naamat hyvänsä. Tässä on hassua että hän ja hänen siskonsa eivät hiisaa, mutta molempien poikaystävät kyllä.


Eli vaikea sanoa onko omalla kohdallani päihteet sitten olleet se pisara joka katkaisee kamelin selän, mutta omasta mielestäni ei. Kyllästyn aika nopeasti parisuhteissa sillä vaadin samaan aikaan paikallaan oloa, mutta myös jatkuvaa muutosta. Tiedä sitten mistä johtuu.

[wRRa]

Perustelen vaatimustani sillä että en ole tavannut päihdeongelmaista naista jolla olisi elämä omissa käsissä. Harrastuksia,työpaikka,opiskelupaikka tai jotain sinnepäin edes. Itse taas pysyn kuitenkin jotenkin yhteiskunnassa mukana vaikka en perinteiseen oravanpyörään enään lähdekään.

Mutta exiesi mielestä sulla ei selkeästikään pysy homma hanskassa. Miehet ja naiset arvostaa joskus eri asioita (tai eri ihmiset ylipäätään), miehille voi olla tärkeämpää tää työelämässä pyöriminen, mutta naisille ihmisten väliset suhteet on tärkeämpiä. Toisin sanoen naisten mielestä sulla ei oo homma hanskassa jos et osaa antaa parisuhteellesi kaikkea sitä lämpöä ja tukea, mitä he tarvitsisivat. Sun mielestä naisilla ei oo homma hanskassa, jos he eivät osaa pysyä opiskelu/työelämässä mukana. Teillä on erilaiset mittarit.

Hyvähän se on sanoa, että "mulla ei oo ongelmia, koska en tee noin..." mutta tosiasiassa sulla on ihan yhtä paljon ongelmia jonkun toisen silmissä. Just tää perus: alkoholistit sanoo "no sentään en vedä huumeit" ja pössyttelijät et "no sentään en oo alkoholisti". Omille toimille löytyy aina joku hyvä syy tai selitys, tai vähintäänkin muihin ryhmiin vertailemalla omat teot voidaan oikeuttaa ja perustella itselle että "ei mulla oo mitään ongelmaa, kaikilla mun exillä on..."

Sun yksityisasioit, tiedän. Mutta teki mieli kommentoida. Ikävä kyllä musta kuulostat vaan ihmiseltä, jolla oma päihteidenkäyttö menee parisuhteen edelle. Sellaisia on päihdeongelmaiset. Enkä sano tätä tuomitakseni, sanon tän entisenä päihdeongelmaisena. "Been there done that". Joskus tekee ihan hyvää myöntää tietyt asiat itselleen eikä yrittää puolustella niitä sillä, että saa jonkun toisen osa-alueen elämästään hoidettua kiitettävästi.

[SahkoinenVelho]

Samaa tuli mieleen tota tekstiä lukiessa kuin wRRa:lla.

Oma yhteenvetoni olisi kai se että pitäisi löytää nainen jolle pajari ei ole ongelma. Oikeasti ongelma. Kaikki tällaiset naiset taas ovat itse päihteidenkäyttäjiä ja en osaa kuvitella itseäni seurustelemassa päihdeongelmaisen kanssa. Voinko vaatia toiselta jotain mitä itse en ole? Perustelen vaatimustani sillä että en ole tavannut päihdeongelmaista naista jolla olisi elämä omissa käsissä.

Mitä vittua? Päihteidenkäyttäjä=päihdeongelmainen? Mun mielestä se, että kun pääsee vankilasta ja on ensimmäisenä pakko käydä kaljakaupan kautta ja vetää jättimäiset älyhitit kuulostaa ihan tasan päihdeongelmaisen toiminnalta. Jos päihteidenkäyttäjä on sulle yhtä kuin päihdeongelmainen, niin sä oot kyllä harvinaisen päihdeongelmainen. Jos sulle pajari on tärkeämpi kuin naiset, niin eikö sulla ole siinä päihteen kanssa aikamoinen ongelma?

Toisaalta oon kyllä samaa mieltä siitä, et monilla ihmisillä ei pysy suhteellisuudentaju kasassa siinä vaiheessa kun tulee laittomat päihteet kuvioihin mukaan, olkoot vaikka vain kannabis. Ja se on kyllä aika surullista.

"Eihän pajari mikään huume ikinä ole ollut höhö"

Kannabis on lainsäädännöllisenä terminä huume siinä missä heroiinikin ja ei-lainsäädännöllisenä terminä päihde siinä missä mikä tahansa muu, ja siitä on ihan oikeasti mahdollista saada itselleen ongelma. Itse kun lopetin ajattelemasta, että kannabis ois mitenkään miedompi tai vaarattomampi aine kuin muut, tajusin, että se on todella vahva päihde ja se aiheuttaa mun elämässä todella paljon ongelmia ja eniten päihteistä koituvia ongelmia oon saanut kannabiksesta.

Jos sulle useampi ihminen on jo sanonut että olet narsisti, niin mun mielestä toi kaikki kuulostaa harvinaisen selvästi siltä että kiellät vain olevasi itse se ongelmainen ja syypää ja projektoit sen muihin koska et kestä myöntää niitä asioita itsessäsi. Oletko koskaan miettinyt, et mitä jos ongelmat johtuvatkin SINUSTA? Mitä jos sun pitäis muuttaa jotain ITSESSÄSI?

Sori jos menee liian henkilökohtaisuuksiin, no hard feelings, mut kumminkin jos tänne henkilökohtaisista asioistaan kertoo niin kyllä mun mielestä niihin henkilökohtaisiin asioihin saa vastatakin.

[karmastrikesback]

Mulla oli joskus suhde yhden miehen kanssa, joka käytti tosi paljon kaikkea. Luonnehti itseään viihdekäyttäjäksi, mutta oli myös "viihteellä" joka päivä Se oli mun kannalta aika inhottavaa silloin, kun olin itse vielä suht kiltti ja kokematon tyttönen huumeiden suhteen ja kävin duunissakin. Olisin siis arkena halunnut viettää aikaa myös selvinpäin tän herran kanssa ja touhuta kaikkea mitä normaalit pariskunnat tekee, ei niin että hän on soossissa ja mä selvinpäin. Tuntui ylipäänsä, ettei tätä kiinnostanut mikään muu maailmassa, kuin kuosin käyttäminen, siitä puhuminen ja sen säätäminen. Vannoi mulle rakkauttaan, mutta eipä se paljon näkynyt. Kavereitten kanssa kamanveto meni aina mun edelle. Sanomattakin on selvää, ettei tällainen suhde voi toimia! Noh, eipä tarvinnut edes erota, kun herra jäi subukoukkuun ja sanaakaan sanomatta katosi kuin pieru saharaan.


Nykyään tuntuu, että on tosi hankala löytää minkäänlaista kumppania. En usko, että voisin seurustella miehen kanssa, joka ei käytä itse ollenkaan eikä varsinkaan hyväksyisi sitä. Sen verran päihteisiin menevä kuitenkin olen ja aion ollakkin. Tähän mennessä kaikki tapaamani vain alkoholia käyttävät miehet ovat muutenkin olleet ajatusmaailmaltaan ihan täysin vastakohtiani.
Sellaisen miehen löytäminen tuntuu vielä ihan mahdolliselta, joka ei käytä mielestäni liikaa. Jolla ihan oikeasti pysyy touhu lapasessa yhtä lailla kuin minullakin, ja saattaa määrällisestikin käyttää suht saman verran. Mutta sellaisen miehen löytäminen tuntuu mahdottomalta, joka ei polttaisi LIIKAA PAJARIA. Nautin pajasta itsekin silloin tällöin, mutta en ole mitenkään syvästi rakastunut siihen. En vain tiedä miksei se ole ikinä ollut mulle "Se"-juttu. Kai mun huumehistoria on alkanut niin väärinpäin tai jotain. Mulla ei siis ole mitään tarvetta olla pilvessä kellon ympäri, mutta näillä miehillä keneen muuten voisin tuntea samanhenkisyyttä, tuntuu olevan. Ja kyllä sekin loppupeleissä aika rasittavaksi käy, vaikka sen kuinka hyväksyisi ja ymmärtäisikin, jos ei itse vaan ole yhtälainen hiisaaja. Ei se kuitenkaan ole sama asia olla selvinpäin kuin olla paukuissa.

Onko edes mahdollista löytää miestä, jonka kanssa voisi viettää aikaa yhdessä _täysin kirkkaalla järjellä_ ja myös välillä sitten kuosailla yhdessä?

On sitä tullut annettua mahdollisuuksia heroiiniriippuvaisesta absolutistiin, mutta plöh.

[King Ink]

Onko edes mahdollista löytää miestä, jonka kanssa voisi viettää aikaa yhdessä _täysin kirkkaalla järjellä_ ja myös välillä sitten kuosailla yhdessä?

Kyl vaan. Mau.

Käyttöaikanani oon ollut kahdessa parisuhteessa. Ensimmäisen aikana molemmat käytti dekstrometorfaania ja psykedeelejä suht ahkeraan. Se oli hauskaa, mutta ei pidemmämpäälle kestävää kun taidettiin olla vielä ihan erilaisia ihmisiä. Ei ole hyvä jos kuosi on ilmeisesti ainut yhdistävä asia.

Toisessa suhteessa toisella osapuolella ei ollut paria kannabiskokemusta kummempia huumekokeiluja, ja itse olin suht. selvinpäin koko sen muutaman kuukauden mitä sitä kesti. Puhuin avoimesti asiasta, ja se oli toiselle ok niin kauan kuin käyttö pysyisi lapasessa.

Toisen suhteen aikana seurustelu tuntui selventävän mun päätäni, ei tehny mieli vetää kuosia. Teki mieli hoitaa henkilökohtaista hygieeniaansa ja harrastaa liikuntaa. Olin todennäköisesti pisimmän ajan selvinpäin mitä olen ollut teinivuosien alkoholinkäytön aloittamisen jälkeen. Tein paljon ruokaa ja aloitin lihansyönnin lopettamisen. Ja lopetin röökinpolton kokonaan.

Suhteen kariuduttua rupesi jälleen päihteet maistumaan (kohtuuvella). Ehkä täytin niillä taas sen kolon, minkä seurustelun ja toisen ihmisen läsnäolon puute aiheutti? Ei sillä, että lähdin suruuni juomaan tai yksinäisyyteeni vetämään dexmiä. Mutta koen päihteillä täyttäväni jonkinlaista koloa mihin sopisi myös ihminen.

Tuntuu pahalta ajatella, miten kukaan vittupää voi asettaa huumeet toisen ihmisen edelle, sellaisen ihmisen varsinkaan, kuka välittää.

[karmastrikesback]

Tuntuu pahalta ajatella, miten kukaan vittupää voi asettaa huumeet toisen ihmisen edelle, sellaisen ihmisen varsinkaan, kuka välittää.

Mä syytin ensin kauheasti itteäni. Ajattelin, että mussa on jotain vikaa, kun en kelvannut. On ihan eri jäädä kakkoseksi kavereiden, perheen -tai vaikka toisen naisen rinnalla, ne jotenkin järkevästi pystyy vielä ajattelemaan. Mutta se, että kerta toisensa perään häviää huumeille, tuntuu ihan uskomattoman järkyttävältä. Varsinkin kun itse ihan tosissaan oli ihastunut ja valmis panostamaan suhteeseen.

Enemmän tällaisia ihmisiä tavattuani, tajusin että niitä kaikkia yhdistää yksi asia: itsekeskeisyys. Niiden maailma pyörii oman navan ja omien huumekuvioiden ympärillä. Ei kyetä välittämään samalla tavalla mistään muusta, eikä edes siitä, että joku välittää heistä. Joskus olen miettinyt, että tässä varmaan menee se nistin ja viihdekäyttäjän raja.

[gaia]

Tuntuu pahalta ajatella, miten kukaan vittupää voi asettaa huumeet toisen ihmisen edelle, sellaisen ihmisen varsinkaan, kuka välittää.

Mä syytin ensin kauheasti itteäni. Ajattelin, että mussa on jotain vikaa, kun en kelvannut. On ihan eri jäädä kakkoseksi kavereiden, perheen -tai vaikka toisen naisen rinnalla, ne jotenkin järkevästi pystyy vielä ajattelemaan. Mutta se, että kerta toisensa perään häviää huumeille, tuntuu ihan uskomattoman järkyttävältä. Varsinkin kun itse ihan tosissaan oli ihastunut ja valmis panostamaan suhteeseen.

Enemmän tällaisia ihmisiä tavattuani, tajusin että niitä kaikkia yhdistää yksi asia: itsekeskeisyys. Niiden maailma pyörii oman navan ja omien huumekuvioiden ympärillä. Ei kyetä välittämään samalla tavalla mistään muusta, eikä edes siitä, että joku välittää heistä. Joskus olen miettinyt, että tässä varmaan menee se nistin ja viihdekäyttäjän raja.

Syvästi huumekuvioissa pyörivällä on vain yhdet kuviot; Huumekuviot.

[King Ink]

Syvästi huumekuvioissa pyörivällä on vain yhdet kuviot; Huumekuviot.

No joo. Oon tässä todistanut vierestä, kuin yks parhaista ystävistä dokaa itsensä paskaks ja samalla menettää pitkäaikaisen tyttöystävänsä prosessissa. Hänen tilanteensa ei ole vielä niin paha, etteikö sitä voisi korjata, mutta suhde meni ihan karille. Mitä molempien puolen kuullut tarinasta, ei mitenkään kauniilla tavalla. Naisella omat liioittelunsa mukana, ja miehellä omat väheksyntänsä.

Toivottavasti jätkän pään selvitessä Clash with Reality on niin kova, että ottaa opikseen. Ellei meinaa torijengiin liittyä, ja haudata kaikki ongelmansa pulloon.

Ei jeesus ku ei voi asettaa niitä juttuja kunnolliseen tärkeysjärjestykseen.

[magiclymagical]

Kysymys naiselta miehelle (itselleni) itselleni kuului tänään näin: Minä tai huumeet jos pitäis valita, kumpi?
Ja melko tosissaan kysyttynä, eikai tohon voi vastata? Ja viel on alusta asti tehty selväksi että jos tämän paketin valitset, pakettiin kuuluu myös huumausaineet.

[wRRa]

Oikea vastaus on aina "Sinä tietenkin!" vaikket olisi huumeita valmis lopettamaankaan.

[siripiri]

Itselläni on 3kokemusta, joista 2 on ollut yhteiskäyttöä, 1 minun osaltani salakäyttöä(TODELLA harvoin)

Ja näiden kolmen kokemuksen pohjalta sanoisin, että helpointa itselleni on ollut se kun molemmat käyttävät. Ei voi vinoilla toiselle eikä vedota päihteisiin riitatilanteissa, kun puoliksi kaikki kumminkin on vedetty. Ja ihmisen joka ei hyväksy huumeiden käyttöä, on vaikea ymmärtää sitä,miten henkilökohtaista käyttö voi oikeasti olla ja helposti yleistää, että "taas sä oot vetäny huumeita" tajuamatta että heroiini ja amfetamiini on molemmat huumeita, mutta vaikuttaa täysin eri tavalla, mutta kun kysymys on HUUMEESTA, niin sähän oot automaattisesti sekasin.

Jos päättää alkaa suhteeseen ihmisen kanssa joka käyttää päihteitä, niin otettava kaikki tai ei mitään, ja niihän monet aluksi ajattelevatkin, että kaikki on ok, mutta hehän tällöin toimivat vastoin omia periaatteitaan, jolloin suhde ei voi tästä syystä toimia. On mahdoton olla avarakatseinen asiassa jota ei itse kuitenkaan koskaan tekisi.

Toki suhteessa jossa molemmat käyttää on oltava tiettyjä sääntöjä ja käytöstä tulee sopia. Tällähetkellä siis edelleen seurustelen ja käytämme yhdessä pääasiassa ja molemmat käydään töissä ja asutaan yhdessä ja tää järjestely on todella bueno mulle

[Drawsku]

Oikea vastaus on aina "Sinä tietenkin!" vaikket olisi huumeita valmis lopettamaankaan.

Ei. Itse tein joskus näin ja se johti vain siihen että en voinut olla toiselle täysin rehellinen ja sitä kautta huonoon omatuntoon / paskoihin fiiliksiin.
Siitä hetken päästä tajusin että pitkän parisuhteen valtti ei todellakaan ole se, että jomman kumman osapuolen pitäisi alkaa muuttamaan persoonallisuuttaan toisen takia, vaan se että löytää sellaisen ihmisen jonka pystyy hyväksymään juuri sellaisena kun hän on.

Nykyään eri henkilön kanssa kaikinpuolin toimivassa ja rehellisessä parisuhteessa, enkä vaihtaisi edes turun sinappiin! =)

[frapathea]

Oikea vastaus on aina "Sinä tietenkin!" vaikket olisi huumeita valmis lopettamaankaan.

Ei. Itse tein joskus näin ja se johti vain siihen että en voinut olla toiselle täysin rehellinen ja sitä kautta huonoon omatuntoon / paskoihin fiiliksiin.
Siitä hetken päästä tajusin että pitkän parisuhteen valtti ei todellakaan ole se, että jomman kumman osapuolen pitäisi alkaa muuttamaan persoonallisuuttaan toisen takia, vaan se että löytää sellaisen ihmisen jonka pystyy hyväksymään juuri sellaisena kun hän on.

Sinänsä kyllä samaa mieltä siitä, että rehellisyys maan perii, eikä kannata alkaa puhumaan pehmeitä vain epärealististen romanttisten odotusten tai toisen mielipahan välttämisen vuoksi, jos ei kuitenkaan koe pystyvänsä pysymään lupauksessa. Toisaalta olen eri mieltä siitä, että toinen pitäisi aina hyväksyä "sellaisenaan kuin on" – jos päihdekäyttö aiheuttaa paskaa muille niin ei todellakaan. On täysin oikeutettua odottaa toisen lopettavan dokaamisen, jos kännissä mottaa kumppanilleen toistuvasti mustan silmän.

[magiclymagical]

Ei. Itse tein joskus näin ja se johti vain siihen että en voinut olla toiselle täysin rehellinen ja sitä kautta huonoon omatuntoon / paskoihin fiiliksiin.
Siitä hetken päästä tajusin että pitkän parisuhteen valtti ei todellakaan ole se, että jomman kumman osapuolen pitäisi alkaa muuttamaan persoonallisuuttaan toisen takia, vaan se että löytää sellaisen ihmisen jonka pystyy hyväksymään juuri sellaisena kun hän on.

Khyl. Melko samoilla linjoilla, siks se vähän tuottikin vaikeuksia tuossa jossain vaiheessa, mutta onneks, kuten hyvässä parisuhteessa on tapana, saatiin asiat puhumalla paremmiksi. Kompromisseja, kompromisseja.

[Drawsku]

Toisaalta olen eri mieltä siitä, että toinen pitäisi aina hyväksyä "sellaisenaan kuin on" – jos päihdekäyttö aiheuttaa paskaa muille niin ei todellakaan. On täysin oikeutettua odottaa toisen lopettavan dokaamisen, jos kännissä mottaa kumppanilleen toistuvasti mustan silmän.

En tietenkään tarkoittanutkaan että toisen ongelmakäyttäytyminen (päihtyneenä) pitäisi hyväksyä osana tämän ihmisen persoonaa. Perustin oman kommentin omien kokemuksieni pohjalta, jossa päihdekäyttö oli harmitonta pajauttelua ja psykedeelien nauttimista ilman väkivaltaa tai muita ongelmia.