Psykedeelit apuna tutkimustyössä?

[wRRa]

Nyt yliopiston aloitettuani minua on enenevissä määrin alkanut kiinnostaa tutkimustyö. Erään kurssin aikana erilaisiin kommunikaatioteorioihin tutustuminen toi mieleeni yhden 2c-b-kokemukseni. Olin kerran ottanut 50mg annoksen 2c-b:tä paikassa, jossa suurin osa muista ihmisistä oli vaan alkoholilla liikenteessä. Ilta meni keittiönlattialla istuessa ja kuunnellessa ja tarkkaillessa kahta poikaa, jotka kävivät keskustelua keskenään. Keskustelun sisältöä oli vaikea seurata, mutta sen sijaan tein erilaisia huomioita siitä, minkälainen mekanismi keskustelunkäynti oli. Se vaikutti hyvin automaattiselta reaktiolta, jossa henkilö X sanoo jotain -> Henkilö Y yhdistää sen aivoissaan olevaan assosiaatioketjuun, jonka jälkeen assosiaatioketjun lähimmät assosiaatiot kulkevat Henkilö Y:n aivoissa olevien filttereiden läpi (="onko tämä sopiva sanottavaksi tähän tilanteeseen?") ja sen jälkeen päätyvät hänen huulilleen. Henkilö X:ssä tapahtuu taas sama reaktio, kun hän kuulee henkilö Y:n puhetta. Keskustelussa mentiin syvemmälle ja peräännyttiin välillä, esimerkiksi jos Henkilö Y:n sanoma ei saanut täysin myönteistä reaktiota Henkilö X:ltä, hän perääntyi hieman korjailemalla sanojaan (ja myös fyysisesti nojasi hieman taaksepäin, kun taas myönteisessä reaktiossa keskustelijat saattoivat nojata lähemmäs toisiaan).

Tämä sama assosiaatioreaktio tapahtuu helposti myös niissä, jotka eivät ole keskustelussa mukana, sillä se on melko automaattinen. Heidän kannaltaan tilanne on tietysti erilainen, sillä he olisivat ulkopuolisia. Heidän päässään on rakenne siitä, onko soveliasta tässä keskustelussa tulla ulkopuolisena mukaan, vai onko soveliaampaa olla hiljaa. Nämä filtterit taas rakentuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa omaksutuista normeista, asenteista, kulttuurista jne.

Nyt tämän vuorovaikutuskurssin aikana huomasin tuolla tripillä tekemien havaintojeni olevan melko syvällisiä ja yhteneviä monien teorioiden kanssa, mutta jopa menevän niitä syvemmälle. Tämän jälkeen olen pyöritellyt päässäni ajatusta psykedeelien hyödyntämisestä tutkimustyössä. Esimerkiksi jos olisi jokin koetilanne, joka toistettaisi 10 kertaa, ja menisinkin sinne kerran vaikkapa hapoissa, saattaisinko tehdä havaintoja, joita en aiemmin ole kyennyt tekemään? Tai jos koetilanteet videoitaisi, voisinko psykedeelien vaikutuksen alaisena tehdä huomioita, joita en varsinaisessa tilanteessa tehnyt?

Minulla tulivat mieleen myös Bill Gates ja Steve Jobs, jotka kuulemma kumpikin ovat saaneet LSD:stä inspiraatiota - eivätkä he tosiaan ole ainoita. Onko täällä ketään, joka olisi hyödyntänyt psykedeelejä tutkimustyössä? Miten olet sen tehnyt?

Keskustelua yleensäkin siitä, minkälaisia ajatuksia tämä teissä herättää. Jos joku nyt jaksoi kokonaan tämän pitkän alkupostauksen lukea

[lixcc]

Ei välttämättä yliopisto suostu hankkimaan aineita tollaseen tutkimukseen ihan helpolla kun ovat laittomia!!!!Tutkimukseen täytyy olla vähintään maisteri, joka hakee tutkimukselleen lupaa. Tässä vaiheessa kun haetaan jatko-opintoihin, tulee tutkimussuunnitelman olla selvä. Yliopisto päättää antaako se opiskelupaikkaa sinun tutkimuksellesi vai ei. Lainsäädäntö muodostuu tässä aika merkittävään rooliin. Suomessa todennäköisesti on taho joka tutkii noita jos tutkii ollenkaan. Noi laillisuusasiat ja yliopiston käytännöt kannattaa selvittää tarkkaan ennen kuin alat rustaamaan tutkimussuunnitelmaa tms.

[wRRa]

No en kai mä mitään lupaa kysyisi, kunhan vetäisin ja tekisin havaintoja. Ei se mun mielestä ole niin oleellista. Pointtina vaan, että toisko ne deelit jotain uutta näkökulmaa asioihin. Voisko niistä edes olla hyötyä?

[Neste]

Eikös 60- tai 70-luvulla tehty jotain tällaisia tutkimuksia? En nyt ehdi/jaksa tarkistaa tarkemmin, mutta muistaakseni tuossa tutkimushenkilöiden (tiedemiehiä, inisinöörejä ym.) tuli tuoda mukanaan jokin ongelma jonka parissa he olivat painineet jonkun aikaa, heille annettiin dose LSD:tä ja tämän jälkeen he rupesivat taas pohtimaan kyseistä ongelmaa ja hyötyähän siitä oli...

Uskoisin deelien auttavan tieteellisessä ongelmanratkaisussa koska ne tarjoavat näkökulmia joita normaalisti ei tulisi ajatelleeksi. Henkilökohtaisella tasolla voin sanoa että deelinousuissa olen monesti huomannut ohjelmoivani huomattavasti paremmin kuin selvänä.

[lixcc]

No en kai mä mitään lupaa kysyisi, kunhan vetäisin ja tekisin havaintoja. Ei se mun mielestä ole niin oleellista. Pointtina vaan, että toisko ne deelit jotain uutta näkökulmaa asioihin. Voisko niistä edes olla hyötyä?

Kyllä. Psykedeelit antavat useinmiten usemamman perspektiivin asioihin. Savuissa ja miksei sienissäkin olisi tutkimuksen kannalta hyötyä. Uskon, että myös nuo vahvemmat on hyviä esim.huasca. Itse vaan päädyin lopettamaan yliopiston kun en nähnyt enää koko systeemissä mitään järkeä Itse mieheni kanssa uskotaan kuitenkin psykedeelien auttavaaan ja parantavaan voimaan, että suositellaan niitä kaikille, jotka oikeesti ovat kiinnostuneita.

[wRRa]

Mun kokemuksen mukaan kannabis, sienet tai ayahuasca ei mikään ehkä olisi optimaalisimpia tähän tarkoitukseen. Sen sijaan LSD ja mahdollisesti myös 2c-b saattaisivat toimia hyvin.

Miksi? Siksi että kannabiksen, sienten ja ayahuascan vaikutusta on huomattavasti vaikeampi ohjailla itse. Puhukoot kasvihengistä ketkä puhuu, emmä tiedä, mutta ainakin mun oma subjektiivinen kokemus näiden kolmen kanssa on, että trippiä ohjaa joku muu kuin minä. Sen sijaan LSD:n ja myös 2c-b:n kanssa ohjaan trippiä selkeästi itse.

Myös monien muiden tutkareiden kanssa ollut näin, mutta en näe niitä kovin potentiaalisina siksi, että bodyload/nausea on liian voimakas vaikutuksiin verrattuna. 2c-b on kokeilemistani fenetyyliamiineista ainoa, jossa bodyload ja nausea eivät haittaa niin paljoa, etteikö voisi ottaa vähän isompaakin annosta. Pienillä annoksilla kokeilemani tutkarit eivät ole tuntuneet edes kovin psykedeelisiltä.

Joo, on muitakin tutkarideelejä kuin fenyjä, mutta esim. 4-ho-met tai 4-aco-dmt eivät myöskään vaikuta parhailta vaihtoehdoilta, koska paras vaihtoehto on deeli, jota voi ohjailla mahdollisimman paljon itse. Minun kokemuksellani siis happo ja 2c-b. Mä voin tietysti puhua vain niistä aineista joita oon kokeillut.

[Ununnilium]

Vaikea nähdä, että psykedeeleistä olisi apua itse empiirisessä tutkimusprosessissa. Psykedeeleistä voi kyllä saada varmasti paljon irti ideoiden kehittelyn ja tutkimusasetelmien pohtimisen suhteen. Voi saada oivalluksia esim. farmakologian, kemian, psykologian ja neurotieteen yhtymäkohdista. Syntyy ehkä ajatus, jota kannattaa sitten selvinpäin penkoa lisää ja katsoa onko näkemyksessä mitään oikeata ideaa.

Ongelmana on tietysti se, että psykedeeleissä syntyvät ajatukset ja ideat voivat vaikuttaa päihtymystilassa hienoilta, mutta rationaalisen ajattelun kautta osoittautuvat alkeellisiksi ja/tai perusteettomiksi. Joskus voi tietysti löytyä timantti.

[wRRa]

Pointtina olisikin, että esimerkiksi jos psykologi tutkisi jotain videoitua istuntoa, hän voisi ensin analysoida sitä selvinpäin katsoen videon muutaman kerran läpi. Tämän jälkeen katsoa videon kerran deeleissä ja sen jälkeen vielä useamman kerran selvinpäin läpi. Tällä tapaa psykedeelit saattaisivat tuoda näkyviin asioita, joita hän ei ole ennen huomannut, ja hän voi myöhemmin selvinpäin vielä varmistaa, että kyseiset asiat todella ovat löydettävissä videosta eivätkä olleet pelkkää omaa trippailua.