SSRI

[pupubileet]

Mulle määrättiin Cipralexii masennukseen. Aluks niistä tuli entistäkin paskempi olo sikäli ku se nyt oli ees mahdollista, kaikki tuntu ihan vitun yhdentekevältä paskalta. Sit sikana kaikkii vittumaisii sivuvaikutuksii. Mutta. Kolme viikkoa kärvisteltyäni ne alkoki sit toimii odotetulla tavalla. Jaksoin tehä taas kaikkee: laittaa ruokaa, tavata ystäviä, pitää kotia siistinä.

Pitäs vaa jaksaamuistaa syödä noita, välillä on lopettanu seinään noi ja alottanu taas...

Mut siis kyllä noi mulle ainaki on ollu hyvii. Hauskinta ehkä ku noita on alottanu ni tullu semmosii hillittömii euforiakohtauksii minkä aikana vaa pyörii lattialla ja nauraa ja itkee ja huohottaa ja kuuntelee jotai samaa biisii uudestaan ja uudestaan. Sama kävi kans viimeks ku lopetin nuo. Pitäs vissiin alkaa syyvvä nuita taas

[mattipatti]

Kävi niin hullunkurisesti että on enää 2kpl cipralexiä jälellä 10mg tabletteja. Toissapäivänä hokasin ja puolitin heti ja otin vain puolikkaan per päivä. Lääkäriin en millään pääse joten ajattelin lopettaa. Vedellä nuita puolikkaita sen muutaman päivän mihin ne riittää.

Pystyykö noita vierotus oireita lievittämään mitenkään? Maha sekaisin ja päässä pientä huimausta. Voisko esim. suklaan syönti auttaa? ainakin se aiheutti melkoista euforiaa kun söi cipraleks kuurin aikana. 5-htp? Hätätapauksia varten löytyy myös tennareita ja dormicumia että sellasen varmaan voi heittää naamaan jos paha paikka tulee?

[Aesma]

Matti, eiköhän tennreita juu voi syyä jos pahaa tekee ja suosittelisin vielä yhen noista puolikkaista jakamaan kahteen osaan viimeisille päiville niin voi sekin helpottaa.
En nyt oikein muuten osaa auttaa kun ei ole omakohtaista kokemusta tai muutenkaan en ole aiheesta lukenut.
Jos joku paremmintietävä vois vastata vielä?

[zerk]

Bentsot autto ainaki mua niiden vittumaisten sähköiskujen kanssa, ei ne tosiaan kokonaan hävinny mut lievitty selkeesti. Rivatril/insomin/dc oli itellä silloin jeesinä.

[mentalhell]

Eipä noille sähkäreille voi tehä mitään, mutta helpottaa niitä voi pienentämällä annosta tosi hitaasti ja sitten kun on melkee alasajettu annos ni syö vielä jotain ihan minimaalista annosta. Jotain tyyliin 5% siitä alkuperäsestä, tollasta pientä annosta syömällä voi varmaan helpottaa niitä sähkäreitä. Siis kun ajaa alas ja syö sit pari viikkoa vaikka tollasta tosi pientä dosea ennenku lopettaa.

SSRI lääkkeillähän ei pitäisi olla tutkimusten mukaan placebota tehokkaampaa vaikutusta keskivaikean/lievän masennuksen hoidossa, eli siis.. eihänniistä pitäs olla mitään muutakun haittaa lähes kaikille, lukuunottamatta erittäin syvästi ja vakavasti masentuneita. Noitten lääkkeitten tunkemista pitäis vähentää kyllä, kerta on todistettukin että ne ei tehoa lievään tai keskivaikeaan depikseen lumelääkettä enemmän. Ainoastaan niille joilla on SYVÄ/VAKAVA masis.

Ahdistukseenkin nuo lääkkeet tuntuvat auttavan vaan sillä lailla, että vievät kaikki tunteet pois. Eihän silloin ahdista kun ei tunne mitään..

[happojeesus]

Tuntuu että lääkärit käyttävät SSRI-lääkitystä tapana päästä eroon potilaasta joka valittaa jotain muuta kuin sitä että nilkka sojottaa 90 astetta väärään suuntaan, vrt. "Ota kaksi aspiriinia, ja jos olo ei parane tuu huomenna uuestaan".

Monta tämän kategorian lääkettä kuurittaneena voin sanoa että ei toimi, ei sitten alkuunsakkaan, ja kaupan päälle saa mukavat sivuoireilut ja vittumaisen vieroituskauden sähköiskuineen, joka kuurin jälkeen pahenevan semmoisen. Mirtazapiini on ainoa joka on saanut jotain vaikutusta, lähinnä alkuun hiukan unta helpottamaan ja sitten ehkä kuukauden tasaisempaa oloa jonka jälkeen ollaan alkupisteessä.

Ei näitä pitäisi kenellekkään antaa ilman vahvoja perusteita, ts. oikeaa masennusdiagnoosia mielenterveysalan ammattilaiselta.

On näillä käyttönsäkkin, tiedän kyllä tapauksia jotka ovat saaneet masennuksen hoitonsa alkuun tämmöisillä eli että saa aktivoitua itseään sen verran että hakeutuu oikeaan hoitoon.

Liikunnasta sen verran, se auttaa itselläni sen verran että on rutiini johon voi luottaa vaikka kaikki muu menisi perseelleen, keho väsyy ja uni paranee marginaalisesti, saa muuta ajateltavaa kun lönköttelee menemään lenkkipolulla. Masennuksen/ahdistuksen/paniikin oireisiin tuo ei sitten välttämättä hirveänä vaikuta, ehkä ne kehon omat ainekset auttavat joillekkin. Ompahan etäisesti parempi olo ja saa aikaa palamaan ja irtautuu hetkeksi seiniensä tuijjottelusta.

Muistelisin että (ainakin) fluoksetiinin vaikutus masennukseen on jokseenkin samaa luokkaa kuin säännöllisen liikunnan, eli pikkasen parempi kuin sohvalla mököttäminen, muttei juurikaan paljon.

[mattipatti]

Kiitos neuvoista. Lääke on määrätty "kauhunsekaiseen paniikkihäiriöön" eli ahdistukseen sekä paniikkin määrätty. Kuka määräsi lääkettä oli kaverini ylilääkäri psykiatriselta polilta, joka on mielestäni ihan pätevä kaveri. Vaikkain hän mainosti tätä lääkkeenä jolla ei ole merkittäviä haittavaikutuksia paitsi aloittaessa saattaa olla pientä pahoinvointia, ei ollut mitään puhetta lopetuksesta/vierotusoireista.

[Pen]

Itse en ole onneksi koskaan ole potenut niin kovaa masennusta että oisin SSRI:tä joutunut syömään, mutta jotenkin on syntynyt sellainen kuva että nää SSRI:t on täyttä paskaa. Jokainen kaveri, joka noita syö valittaa miten mikään ei tunnu miltään ja muutenkin noista kavereista on jotenkin tullut "tunteettomia" - esim. ihmisen puukottaminen ei kuulemma tuntunut miltään, kun aikasemmin jäbä ei olisi voinut aatellakkaan tekevänsä niin. En toki väitä että lääkkeistä johtuen tuo puukkoa olisi heilutellut. Varmaan enemmänkin mielenteveydellistä vikaa koska eihän toi ihan normaalia ole.

Joka tapauksessa uskon, että esim. ketamiinilla saataisiin monien ihmisten kohalla parempia tuloksia.. Vaikka onhan se kai yksilöllistä. Silti, useiden käyttäjien kokemuksien perusteella oon pelkkää pahaa näistä kuullut ja onhan se surullista, miten monet hienot huumeet jää kokematta koska serotoniini.

Oma reseptini "masennukseeni" on ihan liikunta, terveellinen ruoka ja huumeet. Niillä pääsee yllättävän pitkälle. En toki pysty oikeasti pahasta masennuksesta kärsiviin samaistumaan..

[happojeesus]

Itse en ole onneksi koskaan ole potenut niin kovaa masennusta että oisin SSRI:tä joutunut syömään, mutta jotenkin on syntynyt sellainen kuva että nää SSRI:t on täyttä paskaa. Jokainen kaveri, joka noita syö valittaa miten mikään ei tunnu miltään ja muutenkin noista kavereista on jotenkin tullut "tunteettomia" - esim. ihmisen puukottaminen ei kuulemma tuntunut miltään, kun aikasemmin jäbä ei olisi voinut aatellakkaan tekevänsä niin. En toki väitä että lääkkeistä johtuen tuo puukkoa olisi heilutellut. Varmaan enemmänkin mielenteveydellistä vikaa koska eihän toi ihan normaalia ole.

Varmasti taustalla on muutakin, mutta aika yleinen raportti tuosta mielentoiminnan "tasaantumisesta" on tietty tunteettomuus todellakin. Tuttavani (muusikko) kieltäytyi yhden muutaman kuukauden kuurin jälkeen ottamasta koska tappoi luovuuden ja viimeisenkin kivan elämästä, vaikkei sitten niitä pohjamutia raavittukkaan. Mene ja tiedä.

Joka tapauksessa uskon, että esim. ketamiinilla saataisiin monien ihmisten kohalla parempia tuloksia.. Vaikka onhan se kai yksilöllistä. Silti, useiden käyttäjien kokemuksien perusteella oon pelkkää pahaa näistä kuullut ja onhan se surullista, miten monet hienot huumeet jää kokematta koska serotoniini.

Ketamiini kohtuuden rajoissa on ollut monesti auttava osapuoli, mutta en tiedä uskaltaisinko sitä suositella suoriltaan.

Oma reseptini "masennukseeni" on ihan liikunta, terveellinen ruoka ja huumeet. Niillä pääsee yllättävän pitkälle. En toki pysty oikeasti pahasta masennuksesta kärsiviin samaistumaan..

Masennuskin on aika turhan yksillöllinen tila ja sille voi olla aika montaa syytä (kemiallinen/fysiologinen/psykologinen/kombo/joku muu, mikä?) niin pitäisi kyllä olla yleistämättä ja projisoimatta omia kokemuksiaan muiden kertomuksiin. Tästä olen pahoillani jos sitä tuli nyt tai tulevaisuudessa harrastettua. Eli siis: Itselleni ei toimi oikein hyvin nämä pillerit, mutta eihän sitä kokeilematta tiedä kunhan ottaa ennakkoon selvää mihin on ryhtymässä. On nämä monille apuakin tarjonneet.

Ehkäpä jokupäivä keksitään se hieno onnipilleri, tähän mennessä sitä ei ole vielä löytynyt.

[Feya]

Itse en ole onneksi koskaan ole potenut niin kovaa masennusta että oisin SSRI:tä joutunut syömään, mutta jotenkin on syntynyt sellainen kuva että nää SSRI:t on täyttä paskaa. Jokainen kaveri, joka noita syö valittaa miten mikään ei tunnu miltään ja muutenkin noista kavereista on jotenkin tullut "tunteettomia" - esim. ihmisen puukottaminen ei kuulemma tuntunut miltään, kun aikasemmin jäbä ei olisi voinut aatellakkaan tekevänsä niin. En toki väitä että lääkkeistä johtuen tuo puukkoa olisi heilutellut. Varmaan enemmänkin mielenteveydellistä vikaa koska eihän toi ihan normaalia ole.

Kun kärsii todella vakavasta masennuksesta, ei kykene edes nousemaan aamulla sängystä tai hoitamaan normaaleja päiväaskareita. Siinä vaiheessa SSRI voi olla ihan tarpeen koska vaikka se tosian latistaa sekä positiivisia että negatiivisia tunteita, se myös todella auttaa selviäväämn. Lievemmästä masennuksesta kärsivän ei kyllä kannata SSRI (eikä liiemmin SNRI) -lääkkeisiin koskea

[paarmasisti]

Itse en ole sitalopraamilla havainnut mitään haittoja. Mieliala pysyy tasaisena. Parempi näin, kuin jos oisi masentunut mieliala. Sitäpaitsi SSRI :t ovat niin edullisia, ettei ainakaan rahatilanteen takia kannata jättää syömättä.

[mattipatti]

Itse en ole sitalopraamilla havainnut mitään haittoja. Mieliala pysyy tasaisena. Parempi näin, kuin jos oisi masentunut mieliala. Sitäpaitsi SSRI :t ovat niin edullisia, ettei ainakaan rahatilanteen takia kannata jättää syömättä.

Itsekkin oikeastaan pidin cipralexista sen aikaa mitä se toimi, tosin ei aina ollut mukava kun ei ajatuksia pyörinyt päässä yhttään, ja tarkkuutta vaativat tehtävät oli ihan mahdottomia.. Mieli pysyi koko ajan neutraalina ei hyviä eikä huonoja oloja ilmaantunut sekä oli helpompi puhua ventovieraidenkin kanssa.

Tänään kun heräsin oli mieli mitä kirkkain. Pitkin päivää tullut sellaisia erittin voimakkaita hyvän olon euforia puuskahduksia, aivan kuin ensimmäisinä päivinä kun aloin käyttämään cipralexiä. Tämä kun pysyis mahdollisimman kauan niin kyllä tekis kutaa , Ei tee edes mieli ottaa mitään opioideja/betzoja kun tekee niin hyvää .

Vaarana tietysti on että jos tulee näin voimakkasta hyvää oloa että jossain vaiheessa tulee myös erittäin voimakasta pahaa oloa ja masista.

[Metku]

Vaarana tietysti on että jos tulee näin voimakkasta hyvää oloa että jossain vaiheessa tulee myös erittäin voimakasta pahaa oloa ja masista.

Jännä on ihmis mieli, huomaan nuo samat tuntemukset selvinpäin ja ovat todella rasittavia vaikka en ole koskaan käyttänyt mitään näitä masennuslääkkeitä. Voi olla että tohtori (piakoin on käynti) määrää mutta jos määrää masennukseen niin mielummin sit MAOi paitsi sit pitää kelaa tarkemmi et millä kuosaa sit

[doof]

Tieteen sivuja selailles tuli mielenkiintone mutta pelottava topic SSRI lääkkeistä, joita itsekin olen vedellyt.
Eli AP kertoo miten libido ja tunneherkkyys kadonnut näitä mässäillessä
http://www.tiede.fi/keskustelut/laaketi ... t5147.html

[Doria]

Yh. SSRI:t. Itse syönyt paroksetiinia nyt sen noin kymmenen vuotta, ja vasta viime vuosina ruennut miettimään, että liekkö noi koskaan auttaneetkaan. Syönyt siis paniikkihäiriöön, joka lääkityksen aloittaessa oli niin paha ettei pystynyt lähtemään kotoa edes kauppaan tai huonoimpina päivinä uloskaan. Koen enemmän olleen apua omasta asenteesta/työstä asian hyväksi sekä puhumisesta, ja terapiasta. Monesti olen yrittänyt pudottaa, päässyt juuri tähän mitä nytkin syön eli 15mg mutta aina lääkärit saaneet ylipuhuttua jatkamaan. "Miksi lopettaa jos menee hyvin?" Mikä argumentti jatkaa! Nyt olen vähentänyt 5mg kerrallaan, vitunmoisen sähköiskut oli joulun aikaan noin pari viikkoa lopettamisen jälkeen mutta kesti pari päivää ja nyt voisi taas rueta muutaman viikon päästä miettimään pudottaa toiset 5mg. Tiedostan että pienellä annoksella kantsii pudottaa ja se kantsii kyl muidenkin muistaa, varsinkin jos pidempään syönyt.

Haittavaikutuksina pahimmat olleet varmaan seksuaalitoiminnan häiriöt ja noi sävärit jotka tulee heti, jos lääkkeen ottaminen viivästyy. Jos jotain kadun, niin sitä, että noita koskaan alotin. Toisaalta en tiedä missä jamassa olisin jos en olisi aloittanut, koska en osaa sanoa onko ne auttaneet vai ei.

Syökö täällä muut paroksetiinia/onko vähentämässä?

[zerk]

Mulla oli noin vuoden ajan paroksetiinilääkitys ja olen edelleen helvetin vihainen tk-lääkärille, joka mulle sitä määräsi. Se aiheutti mulle vain valtavan määrän ongelmia, joista pahimmat olivat tunnekylmyys ja libidon heikkeneminen. Siirryin ennen lopettamista vielä venlafaksiiniin, joka moninkertaisti noiden edellämainittujen ongelmien vahvuuden. Paroksetiini aiheutti mulle juuri noita sähköiskuja jos jätin lääkkeen ottamatta parin päivän ajan. Lopulta lopettamista jeesasi annoksen lasku hitaasti ja loppuvaiheessa bentsokuuri helpottamaan lihasnykäyksiä. Lääkityksen lopettamisen myötä mun ongelmat yllättäen lieventyivät ja bentsojen lopettamisen jälkeen hävisivät loputkin. On se jännää...

Mulle määrättiin tuo lääkitys siis uniongelmista johtuvaan ahdistuneisuuteen. Mulle ei missään vaiheessa mainittu mistään mahdollisista sivuvaikutuksista tai vieroitusoireista. Toi tk-lääkäri sensijaan painotti ettei paroksetiini voi aiheuttaa vieroitusoireta. Moneen vaivaan näitä lääkkeitä määrätään mut keneltäkään tutulta en ole vielä kuullut postiivista palautetta. Hyvässä lykyssä saattaa jopa lieventää jotain oireita mutta vaihtokauppana aiheutuu todella paskamaisia sivuoireita.

[Doria]

Mulla oli noin vuoden ajan paroksetiinilääkitys ja olen edelleen helvetin vihainen tk-lääkärille, joka mulle sitä määräsi. Se aiheutti mulle vain valtavan määrän ongelmia, joista pahimmat olivat tunnekylmyys ja libidon heikkeneminen. Siirryin ennen lopettamista vielä venlafaksiiniin, joka moninkertaisti noiden edellämainittujen ongelmien vahvuuden. Paroksetiini aiheutti mulle juuri noita sähköiskuja jos jätin lääkkeen ottamatta parin päivän ajan. Lopulta lopettamista jeesasi annoksen lasku hitaasti ja loppuvaiheessa bentsokuuri helpottamaan lihasnykäyksiä. Lääkityksen lopettamisen myötä mun ongelmat yllättäen katosivat ja bentsojen lopettamisen jälkeen hävisivät loputkin. On se jännää...

Mulle määrättiin tuo lääkitys siis uniongelmista johtuvaan ahdistuneisuuteen. Mulle ei missään vaiheessa mainittu mistään mahdollisista sivuvaikutuksista tai vieroitusoireista. Toi tk-lääkäri sensijaan painotti ettei paroksetiini voi aiheuttaa vieroitusoireta. Moneen vaivaan näitä lääkkeitä määrätään mut keneltäkään tutulta en ole vielä kuullut postiivista palautetta. Hyvässä lykyssä saattaa jopa lieventää jotain oireita mutta vaihtokauppana aiheutuu todella paskamaisia sivuoireita.

Musta on jotenkin todella lohdullista kuulla toisen samassa tilanteessa olleen kokemuksia, ja odotan oikeasti niin innolla sitä päivää kun voin sanoa etten syö niitä enää. En nyt odota että mitään maagista tapahtuu tai ongelmat poistuu mutta voin ainakin sanoa seisovani omilla jaloillani ja mikään ei mössöytä tunteita tai vaikuta niihin latistavasti (toisaalta tunnen kyl edelleen tosi vahvasti..) Itse ajattelin pudotella aina ton 5mg kerrallaan, parin kuukauden välein tai ehkä vähän nopeammin. Pitää vaan aina jaksaa ne sähköiskut, hyvä tietää että bentsot niitä latistaa ja kuulemma DXM myös, mutta tuota ei viiti suuria annoksia nappailla kyseisen syyn takia. Miten nopeasti sä pudotit ne tai miten nopeasti tyypit on täällä muuten pudottaneet SSRI:t pois?

Itsekin vihainen lääkärille miten "on vaaraton ja helppo lopettaa" ja kaikkea kanssa, argh. Toivon niin että tähän asiaan tulisi/olisi tullut muutosta, ja että ainakin haittavaikutuksista kerrottaisiin suoraan ennen aloitusta.

[Gaikokujin]

Kirjoitin tästä tällaisen artikkelin joskus.

En koe saaneeni mitään hyötyä noista loppupeleissä mutta myönnän, että olen asiassa erittäin puolueellinen koska luotan luontoon enkä ihmisten kokeellisiin aineisiin.

http://forum.bonekobrothers.com/%28%29- ... aakkeista/

[zero]

söin 14 vuotiaasta viime vuoden alkuun eli about 10 vuotta kaikenmaailman mielialalääkkeitä, mikään niistä ei auttanu millään tavalla. ajattelin että onko jengil minkäänlaisia positiivisia kokemuksia tosta voxrasta joka on suht uus lääke? löytyy sos. tilanteiden pelkoa, yleistynyttä ahdistuneisuutta ja masennusta. (pahaa unettomuutta myös, mutta se nyt on sitte eri asia)

eli, kannattaako kokeilla vaiko ei? ja auttaako se JOS auttaa niin masennuksen lisäks ahdistuneisuuteen?

[taija123]

Ah, SSRI:t. Drugs from hell.

Ok. Mulle määrättiin ensimmäisen kerran SSRI:tä 13-14v. Aloin oireilemaan, pyörtymystä, tuntuu että henki ei kulje, pää oudon tuntuinen jne. Jotain perus paniikkioireita. Lekuri määräsi lääkkeet. Antaisin hitto mitä vaan jos voisin mennä ajassa taaksepäin ja sanoa 'ei kiitos, en ota'. Mutta tossa iässähän nyt syödään mitä lekuri määrää. Mun oireet on vuosien varrella kehittynyt ja vaihdelleet muotoaan, aluksi oli klassista paniikkihäiriötä, sitten tuli ahdistuneisuutta, molemmat pysyivät kuvioissa n. 5 vuotta, paniikkihäiriö alkoi poistua ja mieli kehitteli tilalle uutta, ahdistuneisuushäiriö, pelkotilat ja tietynlaisia pakkoajatuksia ovat nykyään "jäljellä". Tosin ei niin voimakkaasti enää, ehkä summaisin yhteen ja sanoisin että vain ahdistuneisuushäiriö jäljellä. Ei se mukavaa ole, mutta asioiden kanssa oppii elämään kun on pakko. Mietinpä vain olisiko noita muita oireita koskaan tullutkaan, jos en olisi sitä ihan ekaa lääkettä koskaan ottanutkaan...

Lääkkeitä on ollut monia eri, Efexor, Seronil, Fluoxetin, Paroxetin, Cymbalta ja nyt Sertralin. Kyllä nuo tunteita latistaa, kaikista mulle on tullut tietynlaista 'ei-jaksamista', eli väsyttää, nuutunut olo vaikka ei kummempaa oliskaan tehnyt ja kunnon pitkät yöunetkin olis nukkunut. Jokaisessa ollut suurilla (perusannoksilla mitä lekurit määrää) annoksilla orgasminvaikeuksia eikä seksi ole oikein tuntunut miltään. Suurilla annoksilla melkein jokaisessa myös noita sähköiskuja ja suurilla annoksilla myös yks jännä juttu on tietynlainen näköhäiriö mitä oon saanut, esimerkiksi jos heilutan kättä mun naaman edessä ylhäältä alas tai vasemmalta oikealle, katsoen hiukan käden ohi eli en silmillä seuraa itse liikkuvaa kohdetta mutta huomaan sen näköpiirissäni, niin käden vanavedessä tulee sama kuva hitaasti perässä, kunnes käden pysäyttää. Eli niinkuin... vauhtiviivat, jotka näen. Mutta joo, nykyään syön Sertralinia pienellä annostuksella 50mg, tuntuu pitävän pakottavia ahdistavia ajatuksia hiukan poissa tai sitten olen opetellut käsittelemään niitä paremmin. Lopetus näiden lääkkeiden kanssa on niin vaikeeta. Tekis mieli lopettaa, mutta pari viikkoa niin alkaa tarkkailemaan itseään liikaa ja oireitaan, yhtäkkiä ei olekaan sitä "lääketurvaa" jotta voisi olla rauhallisin mielin. Monta kertaa oon yrittänyt, kerran olin jopa puol vuotta syömättä, mutta se oli aika taistelua itsensä kanssa. Noista jää jotenkin henkisesti riippuvaiseks, luulisin. Monen vuoden jälkeen kun yrittää olla ilman niin sitten sitä vaan tavallaan odottaa että "no millos tulee nyt sit seuraava breakdown tai ahdistuskohtaus joka jää päälle viikoiksi". Kyllä mä näistä aion vielä päästä, kahden vuoden sisällä on tavoite. Siihen asti pidän tossa minimiannostuksessa.

Näitä muuten määrätään ihan järkyttävän helposti. Näitä lääkkeitäkään kun ei ole kovin paljoa tutkittu pitkäaikaiskäytössä. Ihmisten ei kuulu olla koneita. Vituttaa että ensisijaisesti tarjotaan arvauskeskuksessa ihmisille mielialalääkkeitä eikä esimerkiksi terapiaa tai vaihtoehtoisia keinoja. Nämä on ihan ok jos ihminen on vakavasti masentunut/ahdistunut, niin joo, silloin lääkkeet tulee tarpeeseen, terapian OHELLA. Ei muuten vaan kiskottavaksi. Sivuvaikutuksistakaan monet lekurit ei mainitse. Oikein pistää vihaksi, ja toissapäivänä oikeasti kiehahtikin kun frendi oli käynyt lekurissa koulustressin takia, niin määrättiin mielialalääkkeet... Kehotin häntä olemaan ottamatta ja hän oli samaa mieltä, itsetuhoisuutta, masennusta tai muuta vakavaa kun ei ole. Huoh. Rage.

Luin tossa muuten ihan mielenkiintosen kirjan, SSRI - onnenpilleri vai aikapommi, kirjoittajana Kari Siimes. Kirjoittaja on itse ollut masentunut ja syönyt kyseisiä lääkkeitä. Tuossa on aika paljon tietoa masentumisesta ja vinkkejä masennuksen uhrille / läheisille, kertomuksia kirjoittajan omasta masennuksesta. Mua kiinnosti lukea toi lähinnä noiden lääkespekulointien takia ja kirjassa olikin hyviä pointteja ja ajatuksia. Kirja tosin on vuodelta 2003, eli varmaankin edistysaskelia lääkkeiden tutkinnassa on jo ehtinyt tapahtua, mutta ihan mielenkiintoista luettavaa tuo silti oli.

Mikä on tuo nykyajan muotilääke, onnenpilleri, mitä miljoonat ihmiset syövät lähes maapallon jokaisessa maassa? Miksi siitä on tullut lyhyessä ajassa monien maiden yksi eniten myytyjä reseptilääkkeitä? Mitä tästä lääkkeestä tiedetään ja mitä ei tiedetä? Lääkkeen tarkkaa vaikutusmekanismia ei tunneta. Lääkkeen vaikutus on todennäköisesti epäsuora. Masennuslääkkeiden kemia on yhä spesifisempää, mutta kukaan ei tiedä mitä aivoissa todella tapahtuu.
-Kari Siimes

[opioidirocks]

Niin oliko kellään lisä infoa tuosta Voxrasta kun kuulemma auttaa tupakoinnin lopettamiseen kanssa?

[Infitialis]

Niin oliko kellään lisä infoa tuosta Voxrasta kun kuulemma auttaa tupakoinnin lopettamiseen kanssa?

http://psyvault.net/viewtopic.php?f=3&t=4147 tää ei kai ole ssri vaan dnri, KAIT.