Lopettaminen (ja vähentäminen)

[addfix]

Se, että vaikutuksen alaisena ei keksinyt mitään tekemistä sai minut kertakaikkiaan repimään itsensä ylös sohvalta ja edes yrittämään jotain. Kokeilin koulua, ei natsannut, vuoden jaksoin, mutta sieltä löysin taas yhden paremman syyn, suhteen. 1,5v nyt seurusteltua on myös päihteet jääneet todella paljon pienemmälle. Ainut mitä nautin päivittäin on kannabis, eikä se ole edes huume, right? Mut tosiaan, tuo tunne kun et vaan näe enää syytä vetää viihtyäkses tai päästäkses huomiseen, sai mut aktivoitumaan jotenkin. Käyttäkää siitä purkautuva turhautuminen oikeasti johonkin ns. hyödylliseen, elkää vaan missään nimessä masentuko ja ruvetko nauttimaan molemmin käsin, been there, done that. Tuosta saa oivan ponnahduslaudan ja kaikkihan sen tietää, että taivas on vaan rajana (enkä tarkoita että od:t ja taivaaseen). It's all about the way you think! So think positive (hiv positive)... Buah, huonoa huumoria. Turhautumiset ja negatiiviset energiat siis kanavoimaan johonkin positiivisemman ajattelutavan/tekemisen suuntaan. Meillä kaikilla on eväät ihan mihin vaan!

[Skilla]

Pahoittelen jos nyt menee offtopiciks mutta oikeen hieno postaus Addfixiltä. Varmasti tuntuu mukavalta lukea jos käy läpi rankkoja vaiheita päihteistä irtaantuessa/vähentäessä.

[King Ink]

Pahoittelen jos nyt menee offtopiciks mutta oikeen hieno postaus Addfixiltä. Varmasti tuntuu mukavalta lukea jos käy läpi rankkoja vaiheita päihteistä irtaantuessa/vähentäessä.

Eihän kommentointi ole offtopikkia. Must on hienoo lukee kaikkien juttuja, tää topic on parhaita vaultissa. Jatkakaa.

Itse ollut reilun kaksi viikkoa käyttämättä kofeiinia vahvempia päihteitä, sitä ennen tuli juotuu jonkun aikaa joka päivä. No, tuntuu siltä että mielialat vaihtelee jatkuvasti, paljo rankemmin välillä meinaa kiukuttaa, mut sit iloiset hetket on paljon iloisempia. Jokapäivä tekee mieli jotain päihdettä, kaikkea mahdollista paitsi röökiä. Eilen himotti ajatus bupren kiskomisesta, pari päivää sit teki ihan simona mieli ketamiinia. Jokapäivä tekee mieli bissee. Alan taas käyttämään kun ei tee niin paljoo mieli enää.

Koska miksi sitä oikeasti lopettamaan? Veikkaan, että alan taas polttamaan tupakkaakin heti kun en enää ole tarkoituksella päihteettä. Vaikka tiedän, että erityisesti se pitäis saada lopetettuu ihan kokonaan.

[smokywestern]

Se, että vaikutuksen alaisena ei keksinyt mitään tekemistä sai minut kertakaikkiaan repimään itsensä ylös sohvalta ja edes yrittämään jotain. Kokeilin koulua, ei natsannut, vuoden jaksoin, mutta sieltä löysin taas yhden paremman syyn, suhteen. 1,5v nyt seurusteltua on myös päihteet jääneet todella paljon pienemmälle. Ainut mitä nautin päivittäin on kannabis, eikä se ole edes huume, right? Mut tosiaan, tuo tunne kun et vaan näe enää syytä vetää viihtyäkses tai päästäkses huomiseen, sai mut aktivoitumaan jotenkin. Käyttäkää siitä purkautuva turhautuminen oikeasti johonkin ns. hyödylliseen, elkää vaan missään nimessä masentuko ja ruvetko nauttimaan molemmin käsin, been there, done that. Tuosta saa oivan ponnahduslaudan ja kaikkihan sen tietää, että taivas on vaan rajana (enkä tarkoita että od:t ja taivaaseen). It's all about the way you think! So think positive (hiv positive)... Buah, huonoa huumoria. Turhautumiset ja negatiiviset energiat siis kanavoimaan johonkin positiivisemman ajattelutavan/tekemisen suuntaan. Meillä kaikilla on eväät ihan mihin vaan!

Nuo kaikki rouskimis, masennus, turhautumis, "MITÄ VITTUA TEEN?!" -vaiheet on kaikki käyty yks kerrallaan läpi ja nyt ajattelin hakeutua just opiskelemaan, lukioon, kun nuo koulut on jäänyt vähän vähemmälle huumaantumisaikoina. Mulla on vaa semmone fiilis että maailma tarvii mua vielä joskus, nii mitä hyötyä musta on jos makaan refloissa sängyn pohjalla??

[addfix]

Mulla on vaa semmone fiilis että maailma tarvii mua vielä joskus, nii mitä hyötyä musta on jos makaan refloissa sängyn pohjalla??

Sieltä sängyn pohjalta susta ei juuri ole edes itsellesi hyötyä, ethän edes kykene mastruboimaan ja ajattele vaikka jos siinä olisi toinen puolisko joka tarvitsee tyydytystä myös Njaah, turhat sikseen, nyt just asetat itsellesi haasteen edes hakea jonnekkin opiskelemaan. Sekin on aika rupeama jos oikein syvältä lähdetään nousemaan. Itse annoin vielä tilanteen jänistää opinnoista; "Sait edes haettua jonnekkin, ensi vuonna sitten menet". Jostain sitä tuntuu yleensä saavan otteen seuraavaa vaihetta kohti lopettamista/vähentämistä. Itsesäälissä rypemiset jätetään suosiolla niille, ketkä eivät edes yritä ja surkuttelevat tilannetta. Toivottavasti haet opiskelemaan ja vielä pääsetkin!

[piisamirotta]

Mun mielestä on kuitenkin itsensä kusettamista, että "koska mulle tapahtui tää kamala juttu niin mun on pakko vetää kamaa".

Itsensä kusettamista silloin jos on aidosti vahvuutta kohdata jokin paska juttu ilman douppaamista. Itsensä tunnustamista silloin jos on aidosti liian heikko kun käsittelee sitä paskaa ottamalla jotain douppia.

Onko heikkouksien tunnustaminen heikkoutta silloin jos suurimmilta osin hallitsee heikkouksiaan?

Nyt ymmärtää paremmin miksi jotkut ei yksinkertasesti kykene olemaan selvänä...

Mä oon ainaki joskus hakenu vitusti syitä ympäristöstäni et saisin "oikeutuksen" vetää kamaa. Eiks kuulosta yhtään tutult?

Ymmärrys ei ole sama asia kuin oikeutus. Ymmärrys tekee ainakin paheen vähemmän pahaksi, oikeutus selittää paheen kokonaan pois. Jos olisin oikeuttanut opiaattien kiskomisen hukuttaakseni sen kuvotuksen ja avuttomuuden, mikä kähminnästä seurasi, olisin ottanut opiaatteja pidemmän aikaa kuin päivän verran. Päivää pitempään putkeen jatkunutta käyttöä toi pervo ei kuitenkaan saanut aikaan.

... Herpaantumaton keskittyminen on ainoa asia, mikä tekee meistä todella ihmisiä.

Kaikki ne asiat mitä ihmiset todella tekevät, tekee ihmisistä ihmisiä. Myös se ajoittainen, täydellinen keskittymisen puute. Kaikesta muusta mikä tuli ennen lainaamaani kohtaa olen samaa mieltä.

Edit: Jälkikäteen katsottuna aika outoa perustella mitä paheiden ymmärtäminen tarkoittaa kun lainaa lausetta missä ymmärryksellä on täysin toinen merkitys. Alkuperäisposti saa kuitenkin olla hölmön näköinen, näinhän sitä oppii parhaiten.

[frapathea]

... Herpaantumaton keskittyminen on ainoa asia, mikä tekee meistä todella ihmisiä.

Kaikki ne asiat mitä ihmiset todella tekevät, tekee ihmisistä ihmisiä. Myös se ajoittainen, täydellinen keskittymisen puute. Kaikesta muusta mikä tuli ennen lainaamaani kohtaa olen samaa mieltä.

Miksi irroitat lausahdukseni kontekstistaan ja takerrut siihen, kun se on viestin sanoman kannalta jokseenkin epäolennainen loppukaneetti?

Tuli sellainen fiilis, että etpä tainnut ymmärtää, joten äläpä sitten ymmärrä. Yks hailee.

[piisamirotta]

Miksi irroitat lausahdukseni kontekstistaan ja takerrut siihen, kun se on viestin sanoman kannalta jokseenkin epäolennainen loppukaneetti?

Jos lausahduksesi oli edes jokseenkin epäolennainen, niin miks sen sitten ylipäätänsä täytyi olla siellä?

Nostin sen esille, koska todelliset ihmiset vaan sattuvat tekemään osan ajasta jotakin aivan muuta kuin ovat herpaantumattomasti keskittyneitä. (Kuten liittävät ihmisyyteen muitakin vain kivoiksi koettuja asioita ja sanovat vasta ihannekuvaansa "todelliseksi".) Mustakin tämä saa olla tän jälkeen, menee liikaa ohi tarkoitetun aiheen.

[frapathea]

Miksi irroitat lausahdukseni kontekstistaan ja takerrut siihen, kun se on viestin sanoman kannalta jokseenkin epäolennainen loppukaneetti?

Jos lausahduksesi oli edes jokseenkin epäolennainen, niin miks sen sitten ylipäätänsä täytyi olla siellä?

Koska se on siellä loppukaneettina. Lue viestini. Ongelma on siinä, että irroitit lausahduksen asiayhteydestään, jolloin siitä tulee yksinään sanoman kannalta epäolennainen.

Nostin sen esille, koska todelliset ihmiset vaan sattuvat tekemään osan ajasta jotakin aivan muuta kuin ovat herpaantumattomasti keskittyneitä.

Näitä – meitä – kutsuisin pahaisiksi apinoiksi. Kuten myös kaikkia säälittäviä selityksiä kokoon raapivia addikteja.

[Skilla]

Näitä – meitä – kutsuisin pahaisiksi apinoiksi. Kuten myös kaikkia säälittäviä selityksiä kokoon raapivia addikteja.

Pitäskö sun frapa palata sinne norsunluutornii ja lopettaa tän topicin avaaminen?

[frapathea]

Näitä – meitä – kutsuisin pahaisiksi apinoiksi. Kuten myös kaikkia säälittäviä selityksiä kokoon raapivia addikteja.

Pitäskö sun frapa palata sinne norsunluutornii ja lopettaa tän topicin avaaminen?

Etkö todella huomannut mun käyttäneen sanaa "meitä", viitaten täten myös itseeni? Mussa on edelleen jäljellä haahuilevaa, impulssien perässä juoksevaa elukkaa. Vasta matkalla siihen uljaaseen olentoon, joka on vapaa addiktion ja herpaantumisen helvetistä. Vielä löytyy tekosyitä.

Jälleen kerran: en mä sillai ilkeyttäni, joten ethän säkään. Koen toimivani jaloista tarkoitusperistä. Me kaikki kyetään parempaan kuin tähän.

[wRRa]

piisamirotta, mun pointti oli, että on vähintäänkin haitallista ajatella olevansa kykenemätön käsittelemään ongelmiaan ilman päihteitä. Varmasti on kykenemätön, jos niin uskoo. Loppujen lopuksi kaikki on omasta itsestä kiinni. Ei ainakaan pidä ajatella olevansa parantumattomasti kykenemätön.

[LeFairylette]

Mun lopettelut jäi nyt siihen, ku elämä vaan potkii jostai syystä mua nyt päähän ja ihan vitun kovin tuntuu vaan helpommalta turruttaa tunteita buprella...
Tunnustan, olen äärimmäisen heikko ihminen ja heikennyn jatkuvasti lisää... Mut toivottavasti joskus saan voimaa lopettaa.

[wRRa]

Oonkohan mä joskus ennenkin kirjottanu tän vertauksen tänne? Nojoo, jos en nii kirjotan nyt. Kuulin tän siis mun entiseltä kämppikseltä aikoinaan. Tää on vertauskuva kahdesta tavasta elää elämää:

On kaksi puuta, joista molemmat tuottavat hedelmää.
Toisen puun hedelmät ovat makeita, niiden syöminen on nautinnollinen kokemus.
Toisen puun hedelmät ovat karvaita ja kitkeriä, eivätkä maistu järin hyvälle.
Makeat hedelmät kuitenkin sisältävät myrkkyä, joka rappeuttaa hitaasti mutta varmasti.
Karvaat hedelmät sisältävät lääkettä, joka parantaa sairaudet.
Kummasta puusta sinä söisit?

Douppaaminen on just sitä makeiden ja rappiollisten hedelmien mässyttämistä. Ne karvaat hedelmät jotka oikeesti on hyväks, maistuu välil vitun pahalle.

Mut se mikä maistuu hetken paskalle saakin sut voimaan hyvin pidemmäks aikaa. Ja se mikä maistuu hetken herkulle saakin sut voimaan huonosti pidemmäks aikaa.

[frapathea]

Musta toi ei oo kovin kattava vertaus, koska joskus douppaaminen ei ees oo makeeta. Tai sit alkaa vähintäänkin kuvottaa se liika imelyys. Lisäks se antaa sellaisen kuvan, että voit vaan massyttää makeaa ja sit kuolla aikanaan sen sijaan että eläisit tylsän ja karvaan ja liian pitkän, ilottoman elämän. En välttämättä itsetuhoisten ihmisten käyttämällä foorumilla välttämättä lähtisi purkamaan kerää ihan noista oletuksista.

Ja sitä paitsi: ei musta selvin päin oleminen ainakaan maistu pahalle. Onks se sulle joku kauhee koettelemus? Ei kai? Oon käsittänyt, ettei.

Uh, mut, no, toisaalt, acquired taste ja sillai?

[zerk]

Mulla douppaamisen reilu vähentäminen kävi oikeastaan vahingossa. Ei mulla ollut mitään suunnitelmaa, että nyt mä rajotan kaman vetämistä. Tuli vaan huomattua ettei mulla ollut enää varaa olla sekaisin - mulla oli liikaa pakollisia hommia mitkä mun täytyi saada hoidettua. Mulla ei ole yhtään ikävä sitä lähes jatkuvaa kuosaamista mutta aina välillä huomaan haluavani olla sekaisin kunnolla päivän-pari. Kerran kuussa tai kahdessa kunnolla kuosaaminen tuntuu tekevän mulle vain hyvää (tai ainakin tämä on mun henkilökohtainen havaintoni).

Toki mulla on edelleen käytössä päivittäinen kipulääkitys, mutta se on vaan realiteetti etten kykene normaaliin elämään ilman sitä. Positiivisena asiana näen sen ettei mun tee juuri mieli väärinkäyttää noita lääkkeitä. Vuosi-pari sitten tilanne olisi ollut varmasti toinen.

[wRRa]

Ja sitä paitsi: ei musta selvin päin oleminen ainakaan maistu pahalle. Onks se sulle joku kauhee koettelemus? Ei kai? Oon käsittänyt, ettei.

Uh, mut, no, toisaalt, acquired taste ja sillai?

Nii'in. Miks sä douppaat? Douppaatsä siks, ku tuntuu paskalta, etkä kestä kohdata niit ongelmii? Jos et, niin sit toi vertauskuva ei tietenkään sovi suhun. Mulla tuli se mieleen lähinnä TaGGun viestistä:

tuntuu vaan helpommalta turruttaa tunteita buprella

Tarkotuksena oli sanoa, et se hetkellisesti helpoimmalta tai hetkellisesti kivoimmalta vaikuttava tapa käsitellä ongelmia on usein pitkällä aikavälillä se huonoin tapa. Ongelmien kohtaaminen sattuu ja voi tuntuu tosi paskalle. Voidakseen lopettaa haitalliset käytösmallit, on opittava hyväksyy se, et välil tuntuu paskalle, eikä yrittää hankkiutua siitä fiiliksestä eroon päihteillä. Päihteillä siitä nimittäin harvoin pääsee eroon pitkäksi aikaa. Se et vetää päänsä sekasin ei poista ongelmii. Ne ongelmat pitää ratkoo ja se voi alkuun sattuu. Kuitenki jos ne jättää ratkomatta, niitä kasaantuu helposti niin paljon, että niiden ratkominen tuntuu koko ajan vaan vaikeammalta.

[rebirth]

Ei douppaamista voi ihan noin karkeasti yleistää. Siitä douppaamisesta voi oikeasti olla joskus jotain hyötyäkin vaikka pääsääntöisesti se varsinkin pitkään ja runsaasti harrastettuna onkin yleensä haitallista. Kuvitellaan positiivisen esimerkkinä vaikka tapaus jossa ihminen on lähes sairaalloisesti ylipainoinen eikä ole saanut millään keinolla painoansa tippumaan. Hän voisi saada hyvän lähtöstartin stimulanttikuurista kohti parempaa elämää kun saisi alkuun hillittyä ruokahaluaan ja liikkuisi hieman enemmän. Tästä seuraisi painonlaskua, kunnon kohoamista, mahalaukku tottuisi pienempiin ruoka-annoksiin ja hoikempana liikkuminenkin olisi helpompaa
Tämähän ei ratkaisi tämän henkilön ylensyöntiä tai muita ongelmia, mutta stimulantit voisivat olla se liikkeelle paneva voima auttamaan häntä hoitamaan ongelmiansa.
Päihteet eivät siis aiheuta niitä ongelmia vaan ne ihmiset niiden päihteiden takana. Ihminen voi viettää hyvää elämää selvinpäin tai doupaten ja vastaavasti myös paskaa elämää selvinpäin tai doupaten. Yhtä helppoa se elämä on kusta streittailenkin. Kaikki on kiinni sinusta itsestäsi ja siitä kuinka itse elämäsi näet sekä sen käytät(ainakin näin karkeasti yleistettynä).


Toimiteempana nyt välissä tästä päihteidenkäyttö tauon sujumisesta.
Päälle 3kk streittailua takana eikä tää ny tunnu siltä et täysin selvänä olisin ollut. Lääkärin määräämät lääkkeet nimittääin päihdyttävät sen verran huolella jo ihan ohjeen mukaankin syötynä, mutta välillä olen syönyt yli ohjeidenkin, lisäksi olen hankkinut niitä muuta kautta enemmän. Syy tähän muualta lisä lääkityksen hankkimiseen on että lääkärit kirjottaisivat tulevaisuudessakin tarvittavia reseptejä helpommin jos on tarvetta kun huomaavat että kuinka harvoin minulle tarvitsee uusia lääkkeitä ja kuinka vähällä lääkityksellä rääkkään itseäni . Todellisuudessa siis olen syönyt enemmän kuin mitä lääkärit luulevat, mutta silti pääsääntöisesti sitä tasoa mitä lääkärit ovat alunperin ohjeistaneet.
Olen huomannut kuinka helppoa on kusettaa itseään et kyllä mulla on oikeus syödä nyt tällä kertaa tää yks tabletti enemmän et sais kivut lähes kokonaan pois edes hetkeks vaikka varsin hyvin tiedän et saan siinä samalla voimakkaamman päihtymyksen ja se taitaa useasti melkein enemmän siinä isommassa annoksessa houkutella kuin se lähes kivuttomuus.

Olen kyllä ylpeä itsestäni että en ole ryypännyt, poltellut pilveä tai käyttänyt mitään muutakaan huumausainetta ja siitä että en ole niitä tramaleitakaan läheskään joka päiväisesti syönyt enkä mitään notku annoksia ole nauttinut. Fyysisestä ja psyykkisestä voinnistani tämän selkeästi huomaa enimmäkseen onneksi hyvässä mielessä. Lekureiden papereissa olen siis onnistuneesti suorittanut päihdeseurantaani ja omasta mielestänikin olen ollut lähes selvinpäin tämän ajan joten olen suhtkot tyytyväinen. Lasken tämän ajanjakson nyt selvinpäin oloksi varustettuna pikku lisähuomautuksella päihdyttävien lääkkeiden käytöstä.

[frapathea]

Tarkotuksena oli sanoa, et se hetkellisesti helpoimmalta tai hetkellisesti kivoimmalta vaikuttava

Tai kenties ihan vain vähiten epäkiva. Ei TaGGun viestistä mulle ainakaan mitään sokerii ja siirappii välittynyt.

Mut joo. Oon samaa mieltä kanssas siitä, että kun ongelmia pakenee, ne kasaantuu ja sitten niitä on entistä tuskallisempaa setviä kuntoon. Tässä kohden vilkaisen tota laskupinoani tuolla...

Sanoisin kuitenkin, että ehkä osuvampi vertaus olisi se, että toisen "puun hedelmät" turruttaa särkyä, muttei korjaa ongelmaa. Toisen taasen vetää juurihoidon puudutuksetta ongelman ytimeen. Sattuu mut korjaa.

Miksei molempia sitten? Koska kirurgi ei voi leikata itteään nukutuksessa, ja meidän on kaikkien – onneksemme ynnä valitettavasti – toimittava omina ylilääkäreinämme.

Toisaalta ainakin kun ajattelen omaa kokemustani, on ollut nimenomaan tärkeetä, että oon välillä kuosannut ja sittemmin oppinut sen olevan runsaana tuhoisaa. Asioita on hyvä kokea, kunhan ei jää niihin jumiin.

[addfix]

Toisaalta ainakin kun ajattelen omaa kokemustani, on ollut nimenomaan tärkeetä, että oon välillä kuosannut ja sittemmin oppinut sen olevan runsaana tuhoisaa. Asioita on hyvä kokea, kunhan ei jää niihin jumiin.

Voi kyllä samaistua tuohon, että tietyt asiat pitää konkreettisesti kokea, ennen kuin osaa muuttaa tapojaan. Itsellä oli pakko kokea ensiksi pieni kolahdus ns. pohjaan ja sitten repsahtaa oikein kunnolla, että se pohja todella löytyi. Sieltä sitä sai vähän perspektiiviä omaan tilanteeseen ja näki eri syyt mitkä ajoi kohti käyttöä. Nyt jälkeenpäin olen todella onnellinen, että on käynyt todella syvällä kamahelvetissä ja selvinnyt sieltä hengissä tähän päivään.
Oppii aika nöyräksi ajan myötä kun muistelee hetkiä, jolloin on todellakin ollut se renki eikä isäntä. Pienestä sitä nykyään saapi ilon irti, kun ei tarvitse miettiä mistä seuraavaa annosta tai valuuttaa siihen annokseen. Uskon vahvasti siihen että jokainen joka haluaa siirtyä selvempään elämään siihen kykenee, jos ympärillä on jonkinlainen tukiverkosto. Yksin ei tarvitse eikä pidä olla. Mikäli sosiaaliset ongelmat ovat syy sille, että ei itse sellaista ole saanut kasaan, on onneksi A-klinikat ynms.

[MissPsychedelic]

Lopetin, koska yksinkertaisesti psyyke petti.

Ja onneksi petti, ei päihde-elämä ollut sitä mitä tahdoin. Noina aikoina olin typerä alisuorittaja vailla haaveita ja tavoitteita, lisäksi fyysisestikin alipainoni vuoksi ruma.

[Swp]

alkaa polttelun määrä lipsumaan, viikoittaiseks ja välil useemmiks päiviks viikossa. tai no sanon vaan että määrä on kasvanut, pitäis vissiin koittaa ajois rajottaa tuota ettei nyt sit kesäl jo täys päiväsesti poltella... : /

[addfix]

alkaa polttelun määrä lipsumaan, viikoittaiseks ja välil useemmiks päiviks viikossa. tai no sanon vaan että määrä on kasvanut, pitäis vissiin koittaa ajois rajottaa tuota ettei nyt sit kesäl jo täys päiväsesti poltella... : /

Itsellä tuo on ainut mikä pitää edes vähän jalkoja maassa ja järkeä päässä. Toisaalta on siitä lääkinnälistäkin hyötyä, että poltan päivittäin, mutta en itsellä näe siinä mitään negatiivista. Kun ekoja kertoja lähti sellainen 24/7 polttelu, niin toki se passivoitti, mutta vain hetkeksi.

[LeFairylette]

Hatsin lopettaminen on kyllä ihan iisiä, koska mitään ns.refloja ei tule. Itse kun lopetin 24/7 hiisaamisen, oli pientä ketutusta havaittavissa hetken aikaa mut ei mitään muuta nykyään polttelen ehkä kerran parissa kuussa.
Ja tosiaan aluksi hiisaaminen passivoi tosi paljon, mutta kun sitä pidenpään polttelee niin ei se enää juurikaan mitenkään vaikuttanut.

Hakuaisin itse lopettaa tän bupren päivittäiskäytön, mutta ei musta oo just nyt lopettamaan, koska liikaa stressiä ja paskoja juttuja(joo tekosyitä...) kun on ilman subua, niin mä alan ajattelemaan liikaa.
Kunhan elämä tasaantuu tästä niin sit otan itseäni niskasta ja lopetan aktiivikäytön ja alan viihdekäyttäjäksi, en missään nimessä halua kokonaan luopua mistään huumehista

Tais olla sekava teksti OT, mut no...

[frapathea]

TaGGu, käytitkö siis kuitenkin edelleen buprea hatsin lopettamisen aikoihin? Jos käytit, niin se saattoi hyvinkin lieventää hatsin – toki jokseenkin lievähköjä – vieroitusoireita. Mutta mua ainakin väsytti ihan helvetisti, särki taukoamatta päähän, heikotti ja jumitti viikon-pari hatsin lopettamisesta. Ja muisti pätki pahemmin kuin hiisaillessa.

Ja kun itsekin selvästi näytät tietävän keksiväsi vain tekosyitä bupren käytön jatkamiselle, niin voin ainakin omasta kokemuksestani vinkata, että kun otat itseäsi niskasta kiinni ja pakottaudut ottamaan itseäsi niskasta kiinni, niin ne muutkin ongelmat alkavat yleensä aueta siinä sivussa. Sitä paitsi sitten kun akuutit ongelmat ovat hetken ohi, et ehkä haluakaan silloinkaan lopettaa, sillä just pääsit eroon edellisistä ongelmista, miksi tarkoituksella kärsiä TAAS lisää?

[tRip]

Mitä chemeist oon oppinu, ei tuu toistuun vanhuutena.

Itsensä kusettamista silloin jos on aidosti vahvuutta kohdata jokin paska juttu ilman douppaamista. Itsensä tunnustamista silloin jos on aidosti liian heikko kun käsittelee sitä paskaa ottamalla jotain douppia.

Aina voi kysyä itseltään, 'johtaako se onnellisuuteen.'

[LeFairylette]

Frapa, hiisauksen lopettamisen aikoihin vedin buprea tosi epäsäännöllisesti, en siis voi sanoa saaneeni siitä apua.
Kun siitä lopetusvitutuksesta selvis, ni uniongelmat ainaki helpotti

[SahkoinenVelho]

Eiks kenellekään muulle tuu yöhikoiluja ja univaikeuksia hatsin polton tauotessa tai loppuessa? Itse ainakin melkein mahdotonta saada unta jos hatseissa tottunut nukahtamaan ja saattaa yöllä heräillä siihen et on ihan hiessä... Näin myös tuntunut olevan melkeinpä kaikilla tutuilla ja kavereilla jotka hiisailleet paljon.

[juss111]

Eiks kenellekään muulle tuu yöhikoiluja ja univaikeuksia hatsin polton tauotessa tai loppuessa? Itse ainakin melkein mahdotonta saada unta jos hatseissa tottunut nukahtamaan ja saattaa yöllä heräillä siihen et on ihan hiessä... Näin myös tuntunut olevan melkeinpä kaikilla tutuilla ja kavereilla jotka hiisailleet paljon.

Ite näin hirveitä painajaisia ku lopetin pilvenpolton ja heräilin yöllä hiestä märkänä.
Tuli sitä poltettua joku viitisen vuotta päivittäin ja kesällä lopetin pilvenpolton. Joskus harvoin tulee parit käryt otettua mökillä vieläki mutta eipä siitä enää mitään irti saa. Itelle jäi aika pahat uniongelmat ku lopetti.
Tai en oo varma johtuuko se siitä mutta näin luulisin. Ei auta ku kestää.

[Vieterivetonen]

Eiks kenellekään muulle tuu yöhikoiluja ja univaikeuksia hatsin polton tauotessa tai loppuessa? Itse ainakin melkein mahdotonta saada unta jos hatseissa tottunut nukahtamaan ja saattaa yöllä heräillä siihen et on ihan hiessä... Näin myös tuntunut olevan melkeinpä kaikilla tutuilla ja kavereilla jotka hiisailleet paljon.

Mulle nukahtaminen on usein melkein mahdotonta, jos pidän paussia. Jos sirkat ja mirtsat on loppu, päädyn aina siihen että valvon vuorokauden ympäri, jotta saisin seuraavana yönä unta. Jostain syystä seuraavakin yö menee usein valvomiseksi, ehkä vielä sitä seuraava.. Lopputuloksena muutaman vuorokauden valvominen jolloin olen ihan koomassa.

Hikoiluun en oo pahemmin kiinnittänyt huomiota. Muistuu ainakin sellaisia öitä, jolloin säpsähtelen ihan hiessä koko ajan hereille, enkä tiedä olenko nukkunut vai en. Joku sellanen unen ja valveen välinen tila, mutta ei samanlainen kuin valveunitila.
Tällöin olo on ollut läpi yön todella sekava, ahdistava ja omituinen. Pari kertaa myös maha on ollut niin kipeä että on vaan itkettänyt eikä pystynyt kävellä.
Mahakivulle en oo keksinyt mitään syytä, jotenkin vaan yhdistän sen tuohon vaikka eihän se nyt voi tauostakaan johtua..