wRRa wrote:Kun mä sanoin alunperin, että poliittisin perustein näpisteleviä kutsutaan idiooteiksi, mä tarkoitin, että musta on aikamoisen naiivia kuvitella voivansa muuttaa yhteiskuntajärjestystä jollakin tapaa sillä, että kössii kamapäissään kontin kaljaa kaupasta.
Varmaankaan monetkaan eivät usko asioiden muuttuvan silmänräpäyksessä yksittäisen kaljavarkauden takia. Ja varmaankin harvalla kamapäissään kaljaa syyhkivällä on ensisijaisesti poliittiset motiivit toimintaansa. Se on totta, että monilla pyörii mielessä lähinnä se, ettei tilillä oo sentin senttiä mutta känniin pitäis päästä. Oh well.
Mutta ne, jotka aatteellisista syistä varastavat, saattavat esim. ajatella, a) etteivät tue kauppiaan toimintaa rahallisesti mutta saavat silti enemmän tai vähemmän välttämättömiä kulutus- ja elintarvikkeita käyttöönsä, b) aktivismi syntyy aktiivisesta toiminnasta ja c) soraääni riipii aina.
Se mihin sillä voi vaikuttaa sen sijaan on esimerkiksi elintarvikkeiden hinnan nousu: Totta kai kauppias pyrkii korvaamaan tappionsa.
En oikeastaan tunne kovin laajalti kulutustavaran hinnoittelupolitiikkaa, joten tuntuu vähän epävarmalta vastata tähän kohtaan, mutta alkeellisella taloustiedon tuntemuksellani ja maalaisjärjellä väittäisin, että sen lisäksi, että kauppiaat yleensä jättävät marginaaliin tilaa korkeintaan muutaman prosenttiyksikön näpistyhävikille, pitäisi kilpailunkin pitää hinnat järkevissä rajoissa. Mut homma käy kaikin puolin vähän yksittäistä toteamusta monimutkaisemmaks jo siinä kohtaa, kun useampi vartija työllistyy vartiointia kiristettäessä. Eiks se oo kans omalla tavallaan yhteiskunnallisesti ja kansantaloudellisesti hyvä seuraus?
Monet näistä asioista on vähän kyseenalaisia riippuen, mistä näkökulmasta niitä tarkastellaan, mutta mun mielestä esimerkiksi homopariskunnan julkisella pusuttelulla ja pöllimisellä on ihan vissi ero. Iso ero on jo siinä, että vaikka kaikki maailman homot pusuttelis julkisella paikalla, se ei yhteiskunnan toimintaa hirveästi haittaisi,
Paitsi että fundiskristityt nostaa kauheen mekkalan!
mutta jos kaikki pöllisi toisiltaan, ei tää yhteiskunta kovin hyvin pyörisi.
Poliittisesti värittyneessä varastamisessa ei olekaan kyse yleensä siitä, että kaikki pöllis kaikilta, vaan että rikkailta – yleensä suurilta korporaatioilta – viedään kevyt siivu. Eli yksinkertaistettuna Robin Hood -meininki. Tiedäthän... Robin Hood, joka varasti rikkailta ja antoi
takaisin köyhille, sillä rikkaat
varastivat köyhiltä verojen kautta.
Mua myös kiinnostaa tietää, miten ne haluais sit asioiden toimivan?
Tää on nyt vaan mutua, mutta monilla on varmaan unelma maailmasta, jossa kaikki olis yhdenarvoisia, ja jossa ensin kaikkien perustarpeet pyrittäis täyttämään ja vasta sitten mietittäis ylimääräisyyksiä. Eli että niin kauan ku kadulla on asunnottomia, ei toisilla olis kakkos- ja kolmoskotia ja satojen neliöiden asuntoja parille ihmisille ja ehkä pienelle lapsikatraalle. Ja että niin kauan kuin osa näkee nälkää ei kauppias heittäis safkaa lukkojen taakse mätänemään. Eli kommareita ja muuten punamielisiä löytyy varmaan poliittisesti värittyneistä pitkäkyntisistä aika paljon.
Palatakseni sen ketjun aiheeseen, josta tää keskustelu lähti, mä uskon, että positiivinen asenteenmuutos olis helpommin saavutettavissa tekemällä yleisesti hyveelliseks tunnustettuja asioita - joihin pölliminen lukeudu. Mun mielestä asenne "mä teen mitä mä ite haluun, eikä mun tarvii välittää muista" on aika lapsellinen.
Kuten? Mikä olisi yhtä suora, arkipäiväinen vaikuttamisen keino?
Monissa pienissä kaupoissa työskentelevät saavat pahimmillaan jopa kerran viikossa turpiinsa myymälävarkailta tai joutuvat muuten vaan uhkailun kohteiksi.
Tällöin kyseessä on
ryöstö, joka on laissakin erillinen varkaudesta tai näpistyksestä.
Onko kukaan miettinyt sitä, miltä se heistä tuntuu? Onko oikein aiheuttaa mahdollisia traumoja tai pelkoa yksilöille siksi, että ei tykkää kyseisen firman meiningistä? Nojoo, tässä tietysti päästään taas siihen, että pienistä kaupoista pölliminen on vähän eri asia.
Sen enempää ottamatta kantaa itse ylläolevaan esimerkkiin, kysymys on laajemmin ajatellen mielenkiintoinen ja olennainen. Monet väkivaltaisemmat aktivistit kun nimenomaan näkevät, että yhteiskunnallinen hyöty on yksilön kärsimystä tärkeämpi asia. Monet ovat valmiita laittamaan myös oman hyvinvointinsa ja jopa henkensä ajamiensa asioiden edessä likoon. Ajattele mitä tahansa vallankumousta. Vaikka oma henki saattaisi lähteä, ajaa taisteluun ajatus koko kansan vapauttamisesta. Melko pitkäks aasinsillakshan tää kyllä käy, mutta tollanen esimerkki nyt valottamaan vähän aktivistimentaliteettia.
Kuitenkin voisin sanoo et on todella ahdistava tilanne kaupassa työskentelevälle bongata myymälävaras, sillä työntekijä voi kokea vastuuta ottaa varas kiinni, samaan aikaan pelkoa siitä että saa turpiinsa ja jos hän ei onnistu varasta ottamaan kiinni, hän saattaa tuntea itsensä epäonnistuneeksi työntekijäksi.
Mua on aina mietityttänyt, kuinka auktoriteettiuskoinen pitää olla, jos minimipalkalla työskentelevä kassaneiti alkaa jahdata jotain kaljaa pöllivää punkkaria.
Mitä tohon voi sanoa? Onhan se ikävää, jos kokee ittensä huonoksi työntekijäksi koska ei vaaranna terveyttään yhden mäyräkoiran takia. Siinä on kuitenkin kyse ensisijaisesti yksilön henkilökohtaisesta psykologisesta solmusta, ja mikäli kärsii noin valtavasta riittämättömyydentunteesta, niin suosittelen mahdollisuuksien mukaan joko hakeutumaan vaikkapa keskusteluterapiaan tai jos ei mitään muuta, kipaisemaan kirjakaupassa tai kirjastossa noukkimassa pari self-help-opasta.
Ne voi halutessaan varastaa. 
J. Andrew Andersonin
How To Steal Food From The Supermarket on muutes myymälävartijan laatima opas siihen, miten näpistää safkaa jäämättä kiinni.
Ja vielä lopuks, mitä tulee siihen, että Suomessa olis niin köyhiä ihmisiä, että ne joutuisivat pöllimään... Niin haloo, ei ole, paitsi ihan joitain harvoja hyvin poikkeuksellisia tapauksia.
No mm. välinpitämättömien vanhempien lapsilla saattaa olla välillä tiukkoja paikkoja. Opintotukienkin riittävyys saattaa olla voimakkaasti sidoksissa yleiseen elämäntilanteeseen. Kohtuuhintainen asunto, vanhemmat tai muu lähipiiri joka tarvittaessa tukee, ja elinkumppani, jonka kanssa puolittaa menot vaikuttaa jo huomattavasti opintotukien riittävyyteen.
Päivän mielenkiintoinen fakta aiheeseen liittyen: dyykkaus voidaan laskea varastamiseksi mikäli jätehuoltoyhtiö vetoaa oikeuteensa pitää jätteitä hallussaan.
Jätehuoltoyhtiö!
