Seurustelu ja huumausaineet.

[King Ink]

Miulla alkaa olla ihan suht. vakava suhde lähihoitajan kanssa, joka ei itse liity mitenkään huumekuvioihin. Toisaalta en liity hirveesti minäkään, mut. Oon ollu aina kaveriporukassa aika läpinäkyvä käyttöni suhteen, ja koska tää ihminen on pidempiaikainen ystävä, hän luonnollisesti tiesi käytöstäni kun alettiin touhuilemaan kahdestaan.

Kerron avoimesti, kuitenkaan korostamatta, tekemisistäni huumeiden tai huumeidenkäyttäjien parissa. Esim. saatan tokaista, et vois tilaa netistä vähän ketamiinia, tai vetää dexmit viikonloppuna. En kysy lupaa käyttää, mut puhun aiheesta mielelläni niinkuin mistä tahansa omaa elämääni koskevasta asiasta. Eihän hän voi tajuu täysin, mut voi nyökytellä niinku mie nyökyttelen ku hän puhuu joistain työjutuistaan mistä en ymmärrä mitään.

Ollaan puhuttu aiheesta, ja tällähetkellä asia ei oo hälle ongelma. Kuitenkin molemmat tiedostaa, et jossain vaiheessa miun käyttö voi tulla jonkinlaiseksi kysymykseksi. Tilanteen mukaan, jos joskus asia on ongelma, pitää punnita vaakakupissa mitkä asiat elämässä olikaan tärkeimpiä..

Et tota, jos molemmat on kypsiä ihmisiä ja käyttö ei oo ongelmallista, en nää miksei vois homma toimia, jos muute natsaa. En vois todellakaan seurustella ihmisen kanssa, jolle huumeidenkäyttö on liian suuri asia, ihan sama kumpaa puolta henkilö edustaa, käyttäjää vai vastustajaa.

[frapathea]

En vois todellakaan seurustella ihmisen kanssa, jolle huumeidenkäyttö on liian suuri asia, ihan sama kumpaa puolta henkilö edustaa, käyttäjää vai vastustajaa.

Olipa hyvin kiteytetty.

Must tuntuu et itelleni sopii tässä elämäntilanteessa toinen aiemmin huumeita ainakin kokeillut, mut ei tällä hetkellä aktiivisesti käyttävä (en tosin pistä pahakseni jotain pari kertaa vuodessa päihtymistä tms). Deittailin jossain vaiheessa paria neitoa jotka ei ollu ilmeisesti koskaan pahemmin huumaantuneet ja asenteet oli vähän nyrpeitä huumeita kohtaan ja tulihan siinä kieltämättä sellanen fiilis, että öh. Että voiko siinä ymmärtää toinen toistaan. Tuntuu muutenkin et naisten kohdalla tää on hankalampaa – monilla miehillä tuntuu olevan vapaamielisempi asenne huumeisiin vaikkei olis ite koskaan muuta ku harvakseltaan pajautellu, ku taas tytöillä tuntuu olevan joko nollatoleranssi tai huumeongelma.

[Scarlett]

Komppailen KingInkiä ja frapatheaa!

Me olemme entisiä käyttäjiä molemmat, mies ja minä ja olemme kuitenkin käyttäneet kumpikin yhdessäollessamme. Mutta lopetimmekin samaan aikaan ja toivottavasti lopullisesti, tää on mun elämäni rakkaus, paras ystävä, rakastaja, taistelupari, tuleva aviomies, terror twin... oon oikeesti, anteeksi vaatimattomuuteni, löytänyt maailman parhaan miehen.

Ei huumeet meitä yhdistäneet onneksi koskaan, kumpikin sai kautta rantain tietää että toinen on narkki, käyttäminen oli ikävä sivujuoni ja takapiru kokoajan, ei niinkään mikään juttu ja kun ollaan oltu selvinpäin, kaikki on vielä miljoonasti paremmin kuin ennen.

Ja addiktin on helppo ymmärtää toista addiktia, oli käyttävä tai putsi addikti niin sillä on väliä.

[paarmasisti]

Tää nyt ei liity huumausaineisiin, mutta seurusteluun kuitenkin:
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuh ... 53061.html

Jotenkin tunnistin itseni tuosta tekstistä, muita kohtalotovereita?

[levylaatikko]

Itse seurustelen 18 vuotiaan tytön kanssa, itse olen 20v, mutta hän on henkisesti paljon iäkkäämpi, ymmärtää enemmän asioita kuin minä; meditoi, leipoo, asuu asumisoikeusasunnossa, menee pian opiskelemaan jnejne.. Ja käyttäytyy 'aikuismaisesti'.

Mutta asiaan.. Minua ärsyttää kun hän ei hyväksy päihteitä elämässäni.. Siihen on syy: olen aikoinaan meinannut kuolla vedettyäni sekakäyttö-linjaa ja kaikkea seurauksia on tullut , ja nyt hän on ehdottomasti vastaan päihteitä, sillä hän ei voi kuvitella että käytän nykyään päihteitä vastuullisesti. Hän jatkuvasti 'valittaa' jos meinaan hankkia jotain ja suuttuu, koska ei voi uskoa että käytän vastuullisesti.

18 vuotiaana käytin päihteitä hyvin vastuuttomasti, joten en ihmettele että hän pelkää minun käyttöäni.

Nykyään käytän päihteitä 'oikein' (ainakin omasta mielestä ): Eli psykedeelejä yksin himassa fiilistellessä luonnon kauneudesta jnejne (tiedättehän, vastuullinen käyttö) ja stimulantteja pieni määrä jos tarvitsee tehdä jotain jnejne.. Ja terveys etusijalla jne..

Hän ei vain usko että osaan käyttää päihteitä vastuullisesti (eli oikeissa tilanteissa oikealla asenteella, toisin kuin ennen). Sillti meidän suhteemme on hyvä. Ymmärtäisin kyllä jos olisin samanlainen ongelmakäytttäjä kuin pari vuotta sitten, mutta nykyään en voi ymmärtää miksi hän suuttuu niinkin pienestä jos satun tilaamaan jotain psykedeelejä vain nauttiakseen luonnollisuudesta ja 'kehittääkseni' itseäni ongelmissa yms sellaista..

Aikoinaan vastuuttomasti käytettyäni olen mm. lyönyt piripäissäni naisystävältäni jotain hermoja kaulasta paskaksi tai jotain lihaksia tjsp, ja kadun sitä todella syvästi (sillä hän on minulle erittäin tärkeä kumppani) ja aion maksaa hänen lääkärikustannukset (kuten myös velat joita olen piripäissään ostanut).

Opin siis vastuulliseen käyttöön koska huomasin että tulee vain ongelmia jos vain 'randomisti' vetää Onneksi olen päässyt siitä yli, ja käytän oikeissa tilanteissa oikeita määriä ja oikealla asenteella

Käytin siis pari vuotta sitten silloin todella vastuuttomasti päihteitä joten en toisaalta ihmettele miksei hän nykyään hyväksy päihteidenkäyttöäni (hän pelkää että tuhoan oman elämäni)..

Nykyään kuitenkin luottamus on hiukan kasvanut ja hän luottaa minuun jo sen verran etten vedä eläämääni ihan perseelleen jos jotain käytän, mutta silti hän saattaa suuttua koska vanhat pelot ovat taustalla. Aineiden käyttö on haitannut parisuhdani, vaikka loppupeleissä aineiden (psykedeelien ja stimulanttien) kohtuullinen ja vastuullinen käyttö on parantanut elämänlaatuani, etten ole niin masentunut ja jaksan siivota yms.

Kaikkien näiden vastuuttomien päihteidenkäytön jälkeen meillä on silti ainutlaatuinen parisuhde, vaikka asutaan erillään niiin hän aidosti rakastaa minua ja minä häntä. Voimme puhua mistä tahansa; jos olen kuoseissa hän kannustaa minua, hän on unelmieni nainen, vieläpä hyvin nuorena jo.

Tavoite kuitenkin on, että joskus päihderiippuvuudesta yli päästyäni kykenen elämään parisuhteessa ilman päihteitä.

[Illuusio]

sillä hän ei voi kuvitella että käytän nykyään päihteitä vastuullisesti.

koska ei voi uskoa että käytän vastuullisesti.

18 vuotiaana käytin päihteitä hyvin vastuuttomasti.

Nykyään käytän päihteitä 'oikein' (ainakin omasta mielestä ): (tiedättehän, vastuullinen käyttö)

Hän ei vain usko että osaan käyttää päihteitä vastuullisesti

Aikoinaan vastuuttomasti käytettyäni olen..

Opin siis vastuulliseen käyttöön koska huomasin että tulee vain ongelmia ja käytän oikeissa tilanteissa oikeita määriä ja oikealla asenteella

Käytin siis pari vuotta sitten silloin todella vastuuttomasti päihteitä

(psykedeelien ja stimulanttien) kohtuullinen ja vastuullinen käyttö on parantanut elämänlaatuani.

Kaikkien näiden vastuuttomien päihteidenkäytön jälkeen..

Okei okei, uskon että kaikki ymmärsi jo

[hahaviv]

Mulla on helppoa sinänsä mun poikaystävän kans, kun me molemmat tykätään poltella, ja käyttää douppia. Tosin satunnaisesti.
Kyl mä voisin olla ihmisen kanssa, kuka ei käyttäis yhtään mitään, mutta sen pitäis silti hyväksyä mun käyttö, koska en mä raivoraittiiks rupeis mistään hinnasta.

[rebirth]

Mulla oli helppoo mun ex-tyttöystävän kanssa. Sitä ei haitannut vaikka mä olisin käyttäny mitä tahansa kuhan osaan käyttäytä enkä anna päihteiden hallita elämääni. Ite se ei käyttäny mitään(nuorempa kai jotain päiteih kokeillu ja alkoholilla runsaamminkin lätränny) eikä ees juonutkaan mutta sen tuttavapiirissä on päihteidenkäyttöä laidasta laitaan niin se on niin tottunu siihen joten ei sillä ollu mitään ongelmia sen suhteen.

En siltikään käyttänyt juuri ollenkaan mitään sen kanssa ollessani koska ei ollut edes mitään mielitekoja päihteisiin. Vaikka se sano hyväksyvänsä asian niin en siltikään tahtonut ottaa sitä riskiä et päihteiden takia pilaisin meidän suhteen.

[Travel]

Tässä just tutustuin yhteen aikas herkullisuus poikaan. Kuosailee aikalailla samanlailla ku määki, pajapää täysin ja sitten aina viihteellä kaikkia muuta kivvaa. Mulla ei oo piiiiiiiiitkäään aikaan ollu oikeesti tälläistä tunnetta, luulin tuossa syksyllä ett heih mähän oon ihastunut.. Mutta eijeijei, tää tunne on ihan erillainen, nam.

No siis ite asiaan, ollaan puhuttu jo nyt että kumpiki kuosailee mitä sattuu, sekakäyttäjiä ku ollaan. Otetaan ku siltä tuntuu. Sit jos toisella alkaa menee yli, nii huomautetaan tietenki, mut esim kumpiki vannotti valmiiksi et pajaa kuluu ja siittä ei nipoteta olleskaan. Helppoha se on nyt sanua, hehe.

[Masis]

Vaikea kuvitella itseäni seurustelemassa streittarin kanssa. Eikä kyllä minkään riippuvaisenkaan kanssa. Ja jostain syystä psykedeelien käyttö on todella iso turn-off. En tiedä edes miksi, kuulostaa todella tyhmältä kun omat hUUmeet jää jarruihin eli varmaan sinne nisteimpään kategoriaan. Mut semmonen tytsy (tai söpö poitsu) jonka kanssa vois ottaa jarruja ois kiva. Sillon tällön jarruja. Unikkoteetä lipittää yhdessä. Voisin vaikka muka-niin-romanttisena-eleenä viedä sille unikkopuskan, vaikka mitään hemmottelua en harrastakaan. MDMA olisi aika täydellinen parisuhdehUUme. En tykänny polttaa pajaria exän kanssa enkä kyllä erityisesti muutenkaan tykänny poltella. Tuntu jotenkin ahdistavalta ottaa se kainaloon pajareissa ja paijailla. Hyh.

Mutta voi suhde ihan hyvin toimia, jossa toinen käyttää huumeita ja toinen ei. Jos taas se käyttö on ongelmakäyttöä niin en näe suhteella kovin vakaata pohjaa.

[gaga]

Tässä just tutustuin yhteen aikas herkullisuus poikaan.

Tää oli jotenkin tosi hellyyttävä... Onnee matkaan

Mulla on ollu yks vakava suhde, jossa mä vedin jotain roolia päihteiden suhteen. (Tai no en tiedä oliko se rooli, kun se tuntu niin luontevalta.) Olin sellanen oon-just-parantanu-tapani- tyyppi. Kerroin osan mun menneisyydestä, ihan vaan ettei ois tullu mitään kiusallisia tilanteita joittenki kavereitten ja sen kanssa. Katkasin pikkuhiljaa kuitenki välini niihin, öö, renttukavereihin , ja kun joskus harvoin otin jotain, otin salaa ja sanoin juoneeni sidukkaa. Ei se ois ymmärtäny ja oon vakuuttunu siitä. Nii hyvin ku me toimeen tultiinki, oltiin eri maata tällä tasolla.

Mutta, ei toimi noin. Asiat. Epärehellisyys (myös asioiden kertomatta jättäminen) ei toimi.

[Dexma]

Mutta, ei toimi noin. Asiat. Epärehellisyys (myös asioiden kertomatta jättäminen) ei toimi.

Jos ei pysty omasta huumeiden käytöstä puhuun niin melkein siinä kohtaa voi olla salee, että tää ei tuu pidemmän päälle toimimaan.

Itse olen huomannut näissä suhteissani jossa kummatkin kuosaa niin aika paljon saa säätää sen kuosaamisen kohalla. Kummallakin tarttee olla "yhtä kivaa". Inhottavaa jos toisen rahat kuluu kaikki huumeisiin toinen yrittää pitää sit muuten taloutta kunnossa. Ylipäätään jos ne päihteet on liian dominoivassa osassa siinä arjessa niin kyllä se suhteelta on hitosti pois. On se kivaa vetää äsidiä tyttöystävän kanssa ja panna kunnolla, mutta sitten, kun aletaan riiteleen kokoajan siitä, että kumpi maksaa minkä pirisatsin ja kumpi saa siitä enemmän jne. Niin voi vittu

Tasapainoo oikeesti tarttee monesti olla päihteiden kohalla suhteessa. Tähän saakka omat suhteeni on alkanut päihteillä ja loppunut niillä. Tämän hetkinen suhde on alkanut niillä saa nähdä miten jatkossa tulee menemään. Onneksi aika paljon on loppunut se hubahuba vaihe näistä päihteistä, mutta kyllä ne edelleen tuottaa riitoja ym.

[frapathea]

Mulla oli edellisissä pitemmissä suhteissa ongelmia päihteistä. Ekassa sen takia, ettei toinen osapuoli tykännyt siitä, että olin kiinnostunut muustakin kuin hatsista. Tokassa siksi, että toinen osapuoli veti välillä salaa muutakin kuin hatsia sen jälkeen, kun oltiin ajat sitten yhdessä päätetty pysyä hatsilinjalla. Eli molemmilla puolilla oon ollut.

Ikinä en tosin oo ollut suhteessa, jossa toinen ei hyväksyis huumeita taikka olis kokeillut niitä. Treffeillä oon ollut parin tällaisen mimmin kansa joskus, mutta siitä on tullut tosi vaivautunut olo, kun ei oo voinut puhua kuitenki mun elämään voimakkaasti vaikuttaneista asioista avoimesti, taikka päihdepoliittisista näkemyksistä, jotka kuitenkin otan melko vakavasti.

Nykyisessä, viidettä vuotta porskuttavassa suhteessa ei oo ollut juurikaan ongelmia. Raha tai douppien jakaminen ei oo ollu mikään ongelma, se jolla on ollut rahaa on maksanut, se jolla kontakteja säätänyt, ja sen mukaan ollaan vedetty kun kumpikin on halunnut enkä muista, että oltais koskaan asiasta riidelty. Nykyään streittaan itse ja kumppani käyttää todella satunnaisesti ja todella pieniä määriä, jolloin käyttö ei pääse häiritsemään mun elämää. Yleisestiottaen miltei aina ollaan oltu sen verran samoilla linjoilla douppaamisen suhteen plus osattu suhteuttaa käyttö varoihimme ja saatavilla olevaan settiin, ettei valtavia ristiriitoja ole yksinkertaisesti edes voinut syntyä.

Helppo tietenkin sanoa tässä suhteessa siksikin, ettei kummallakaan oo tän suhteen aikana ollut vakavaa päihderiippuvuutta, mutta yleinen molemminpuolinen kunnioitus ja reilu meininki, rehellisyys, halu jakaa asioita tasapuolisesti, halu ymmärtää, auttaa ja tukea toista, avoin kommunikaatio, samoilla aallonpituuksilla surffailu käytön määrän suhteen jne. auttaa kyllä ihan hitosti. Nää on sellasia toimivan suhteen kulmakiviä ja pätevät myös päihteiden kohdalla.

[heihoi]

siitä on tullut tosi vaivautunut olo, kun ei oo voinut puhua kuitenki mun elämään voimakkaasti vaikuttaneista asioista avoimesti, taikka päihdepoliittisista näkemyksistä, jotka kuitenkin otan melko vakavasti.
.

Juuh tässä kiteyty tosi hyvin mun ajatukset yhtee lauseesee Tää on se syy miks en ikinä pystyis seurustelee tai olee edes ystävä sellasen ihmisen kanssa kuka ei hyväksyis mitää laittomii päihteitä, vaikka nykypäivän en oikeestaa ees käytä muuta ku alkoholii. mieli kyl tekis mut en luota itteeni et pystyisin pitää niit hallinnas... Täl hetkel oon seurustellu jo useemman vuoden yhen iiihanan miekkosen kanssa ja tutustuttii sillee et molemmat kuosas iha liikaa mut sit alettii samaa aikaa rauhottuu. Nykyäänki mies polttelee päivittäin ja joskus mämmiä tms mut se ei todellakaa haittaa mua ennemminki päin vastoin ja itekki kyl polttaisin hitosti jos pää viel kestäis

[Asystole]

Uusi täällä!

Ja onneksi löysin tämän keskustelun, aihe on ajankohtainen.

Seurustelen, ja oikeasti meillä on ihan hyvä suhde. Mutta päihteet siinä on asia, jossa en koe oikein tulevani ymmärretyksi. Mies kiskoo kyllä kaljaa varsin sujuvasti, muttei ole kiinnostunut muusta. Itse asiassa kysyin häneltä eilen, polttelisiko kanssani savut jos jostain sellaista saisin, vastasi että kyllä. Mutta noin yleisesti ei ole viehtynyt päihteisiin samalla tavoin kuin minä. Ei ymmärrä sitä tiettyä rappioromantiikan kauneutta, jonka minä ymmärrän.

Vaikka mä periaatteessa tiedän että voin puhua miehen kanssa ihan mistä asiasta tahansa, niin silti päihteet on aihe, josta en liioin puhu. Haluaisin, mutten oikein osaa, uskalla. Jollei toista kerran kiinnosta, niin en mä halua jankuttaa asiasta joka on hänelle ehkä jopa hieman kiusallinenkin.

Mies on aika sokea mun päihteilylle. Ei huomaa, vaikka olisin ihan selkeesti pöllyssä. Toisaalta se sokeus tuntuu pahalta. Tiedän että hän välittää minusta, mutta ehkä hän kuitenkin sisimmässään haluaa nähdä minut ihmisenä, jolla ei päihdeongelmaa ole.

En tiedä.

Mun suhtautuminen päihteisiin on niin ristiriitojen repimää monellakin tavalla, että vaikka haluaisin kirjoittaa aiheesta, sanat juuttuu kurkkuun.

Olen onnellinen suhteessani, enkä halua tämän loppuvan. Toisaalta ei kait tämä näinkään loputtomiin toimi, että toinen kuosailee ja toinen ei halua edes nähdä sitä.

Tulinpa surulliseksi.

[Shitface]

Itse oon seurustellut ainoastaan kerran douppia vetävän ihmisen kanssa. Kyseinen tapaushan siis oli/on pesunkestävä hihanisti ja itse en tutustuessamme hittiäkään vielä oikein polttanut, muutamia kertoja olin sitä maistellut muttei se silloin elämään kuulunut samalla tavalla kuin nykyään. Ei varmaan tule yllätyksenä kellekään, etten muita aineita ollut testannut ja suhtauduin enempi tai vähempi nyrpeästi douppiin, mutta tämän kyseisen parisuhteen myötä aloin itsekin - yllätys yllätys - testailemaan erilaisia substansseja. Alkuhuuma kaman kanssa rysähti oikein kunnolla ja noihin aikoihin meni välillä aika lujaa siihen malliin, että kaaoksen ainesosat ois ollu aika kätevästi hyppysissä, mutta onnistuin kuitenkin pitämään järjen päässä siinä määrin, ettei käytöstä mitään varsinaisia ongelmia koitunut.

Tämä tosiaan tapahtui siis viime kesänä ja suhdehan sitten kariutui, mikä näin jälkikäteen ajateltuna on vain ja ainoastaan hyvä homma. Tokihan se toisen jatkuva kuosaaminenkin aiheutti ahdistusta ja draamaakin jossain määrin, muttei ollut kuitenkaan päällimmäinen syy eroon. Tällä hetkellä en seurustele.

En vois todellakaan seurustella ihmisen kanssa, jolle huumeidenkäyttö on liian suuri asia, ihan sama kumpaa puolta henkilö edustaa, käyttäjää vai vastustajaa.

Samma här! Ei yhtään nappaa suhde, jossa toinen priorisoi jatkuvasti mömmöt parisuhteen edelle, niin kuin tuossa omassa suhteessani kävi. Aika arvoton ja kurja olohan moisesta tulee. Jätkä oli ehkä pari hassua kertaa selvinpäin kun tavattiin, mutten kyllä siitäkään osaa varmaksi mennä sanomaan kun loppujen lopuksi kyseisen tyypin sanaan ei oikein luottaminen ollut. Toisaalta aika mahdotonta ois semmosenkaan immeisen kaa seurustella, joka ei hyväksyis minkäänlaista kuosaamista - paras tilanne omalla kohdallani ois ehdottomasti se, että toinen osapuoli käyttäisi aika satunnaisesti douppia kuten minäkin. Vähän ahkerampi pilven polttelukaan ei nyt niin häiritsisi, mutten kyllä haluaisi olla sellaisenkaan ihmisen kanssa, joka on kokoajan jonkun vaikutuksen alaisena, olisi se sitten vaikka ihan pelkkä kannabiskin.

[gaia]

Heh, tämäpä hyppäsi sopivasti esille.

Olen nyt seurustellut jokusen kuukauden (n. 4-5 kuukautta) erään varsin miellyttävän naisen kanssa. Hänen suhtautuminen hUUmeisiin ja päihtisiin on varsin liberaali, mutta tiettyyn pisteeseen myös hän vetää rajansa. Hiisaillaan kyllä silloin tällöin mutta muu häneen ei oikein iske. Eikä se hiisaaminenkaan aina. Se on mulle OK. Tietty tässä nyt on ollut tämän jarru-riippuvuuden takia kaikenlaista myrskyä heti alussa, mutta ei mitään sellaista mitä ei olisi voinut puhumalla selvittää. Ja ymmärrän hänen huolenaiheensa ihan täysin, sillä onhan tämä mun jarrunisteily nyt ollut aika kiivasta viime aikoina. Öyskäsin jopa kerran. Mutta aiheesta poikkeamatta, tämän hetkinen kumppanini kyllä sallii päihteilyn vaikkei sitä itse niin aktiivisesti harrastakaan (mm. työpaikan takia), ja se on oikeastaan vähän saanut aikaan myös sitä että olen itsekin tajunnut painaa jarrua jarrujen suhteen. Toki niitä vielä menee viikoittain, mutta ei enää päivittäin.

[MonkeyOfDrugs]

Moi kaikille!

Ajattelin ny uutena jäsenenä kirjoitella vähän kokemuksiani aiheesta.

Olen naimisisaa oleva 33.v. mies, joka on seurustellut vuodesta 2003 ja sittemmin mennyt naimisiin saman naisen kanssa. Suhteemme alkaessa aineiden käyttö oli aika vähäistä, koska se oli aikaa jolloin toivuin vielä parhaan ystäväni yliannostuksesta johtuneesta kuolemasta. Siinä meni sitten vuoden verran, jolloin tuleva vaimoni ei tiennyt satunnaisista pirin ja essojen sävyttämistä bileviikonlopuista. Hänen asenteensa kaikkiin laittomiin huumeisiin oli ja on vieläkin todella negatiivinen.

Sitten vuonna 2004 lähti mopo taas aika lailla käsistä. En pystynyt millään salailemaan pirin käyttöäni, vaikka en sitä vetänyt koskaan hänen nähden. Tein silloin ma-pe työtä ja joka ikinen perjantai lähdin vähän aikaisemmin töistä ja supraan piripussin kimppuun. 95% viikonlopuosta meni kaavalla, lähdin perjantaina kotoa ja sunnuntaina soittelin ihan sekaisin jostain vaimoani hakemaan minua milloin mistäkin. Tätä kesti n.4.vuotta. Ihmettelen vieläkin miten suhteemme kesti tämän ajan, vaikka vaimoni ei edes juonut kuin ihan satunnaisesti. Arvostan häntä tämän takia todella paljon. Hän on joutunut kestämään PALJON. Rakkaus on ihmeellinen asia.

Tällä hetkellä vaimoni hyväksyy iltaisin polttelun , mutta ei ole siitä kovin mielissään, eikä halua osallistua touhuun milläänlailla. Oon yrittänyt pientä siedätystä harjoittaa väsäilemällä sillain puoli näkyvillä. Pirin osalta olen tehnyt päätöksen, josta en tule lipsumaan, en käytä sitä kotona, ellei muu perhe ole varmuudella yön yli pois. Mutta pitkä suhde kestääkseen vaatii juuri tätä. Toisen osapuolen huomioon ottamista, hänen mieltymysten ja vikojen hyväksyntää ja tietysti aitoa rakkautta. Jos rakkaus on tarpeeksi syvää, niin kestää suhde aika paljon takaiskujakin. Puhuminen on todella tärkeää. Minä aloitin sen liian myöhään. En siksi, että suhde olisi kaatunut vaan siks, että vaimollani olisi ollut paljon parempi olla. Siitä poden huonoa omaatuntoa.

[poppers]

Mä oon tullut aikalailla siihen tulokseen, etten tällä hetkellä pysty ajattelemaankaan mitään parisuhdetta, päihderiippuvuus on yks iso tekijä tässä. En vaan nää, et kukaan ihminen pystys täyttämään sitä tyhjiötä samalla tavalla, mitä aineet tekee, ja kuitenki se yks juttu on mikä tulee aina menemään muiden ylitse. En haluu joutua valitsemaan aineiden ja ihmisten väliltä, joten en aseta itseäni sellaiseen tilanteeseen, että joutuisin valintoja tekemään. Tuntuu et kama on kyl aika hyvin turruttanut mun tunteetkin ja on vaikea aika ajoin kyetä edes tuntemaan asioita. Ja tiedän et on rankkaa katsoo vierestä tätä menoa, paitsi sit jos saisin vähän enemmän tilannetta vielä hallintaan, niin ei ois ehkä niin paha. Oon kuitenki pystyny pitään käyttöni salassa kaikilta tähänkin asti, niin sinänsä näkisin et tää ei kuitenkaan niin häiritsevää tai näkyvää sit ole? En vaan yhtään tiedä, miten ihmeessä mä ilmasisin asian mahdolliselle ehdokkaalle, pelottaa ja ahdistaa ajatuskin. Huumeiden viihdekäyttö on silleen tiedossa, mut tästä yhdestä aineesta sit oon vaiennut täysin, niin ku piikittämisestäkin. Tuntuu et kaikki leimataan kuitenki samaan "nisti"-kategoriaan, vaikka oisin aiemmin antanut erilaisen kuvan itsestäni.

Millasia kokemuksia jengillä on kaman käytön kanssa "kaapista ulos tulemisesta"?

[Darw]

^ Tostahan vois tehdä oman topicin, siis millaisia kokemuksia jengillä on kun on tultu ns. kaapista päihteiden käytön kanssa. Ellei sellaista ole jo?

Itse olen kokenut seurustelua sekä 1.) ehdottoman huumekielteisen, mutta erittäin pahasti alkoholiin menevän henkilön kanssa, 2.) hatsi- ja happomyönteisen mutta muut huumausaineet tuomitsevan henkilön kanssa, että 3.) melko vapaasti kaikkii päihteisiin suhtautuvan (paitsi iv) ja alkoholia vieroksuvan henkilön kanssa.

Itse menen samaan kategoriaan henkilön numero kolme kanssa. Ollessani suhteessa henkilöön numero yksi jouduin hänen vaatimuksestaan lopettamaan kaiken käytön, mutten kokenut sitä ongelmaksi siinä tilanteessa. En kuitenkaan enää ryhtyisi suhteeseen henkilön kanssa joka olisi millään tapaa ehdottoman huumevastainen, käyttäjä hänen ei tarvitsisi olla mutta hyväksyä ehdoitta toisen harrastukset. Olisi vaan jotenkin vaikeaa elää kun joutuisi pitämään pimennossa niin suuren osan menneisyydestä ja vielä luopumaan toiminnasta joka kuitenkin jossain määrin tuottaa äärimmäistä mielihyvää.

Suhteessa jossa molempien päihdemieltymykset ovat samat, on mielestäni positiivisia puolia. Päihteidenkäyttö voi olla yhteinen "vapaa-ajan harrastus" joka vielä saattaa viedä suhdetta ihan uusille ulottuvuuksille (esim. seksin harrastaminen sienissä), sen lisäksi on helpompi ymmärtää miksi toinen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy esim. laskuissa ja olla vertaistukena. Uskoisin myös että jos käyttö on jommalla kummalla karkaamassa käsistä niin asian korjaaminen kohtuulliselle tasolle olisi helpompaa? Eikä kummankaan tarvitse valehdella tai jättää asioita kertomatta.

En voisi kuvitella itseäni seurustelemasa enää edes alkoholin kohtuukäyttäjän kanssa, jotenkin känniset ihmiset ällöttävät vaan niin paljon. En kyllä myöskään sellaisen ihmisen kanssa jolle päihteet olisivat muuta elämää tärkeämpi asia tai haittaisivat selkeästi normaalia toimintaa yhteiskunnassa.

Summa summarum omasta kokemuksestani suhde on helpoin ylläpitää kun molemmat ovat suht samanlaisia päihteidenkäytön suhteen, vaikka päihteet eivät olisikaan niin äärettömän suuri osa elämää niin suhdekemiallisella tasolla niillä on kuitenkin melko suuri merkitys.

[Dexma]

hmm.

Mulla nää seurustelut suhteet on aina mennyt sillälailla, että kaikki on lähtenyt siitä, että vedetään deelejä ja jeejeee huumeet vitun kivoja. Oikeastaan monesti huomannut jälkeenpäin, että en ole yhtään edes viihtynyt näiden ihmisten kanssa jälkeenpäin, kun ajatellut. Enkä varsinkaan kokenut yhtään mitään samoja intressejä heidän kanssaan about minkään asian kanssa. Varsinkin parissa suhteessani elin sellaista huumeiluni kulta-aikaa, että varmaan mulle riitti se ihastuminen ja huumeet.

Nykyinen parisuhteenikin on lähtenyt käytännössä toimiin jotenkin niin, että vedettiin äsidii, subuu, mämmii ja pantiin. Tuskin siinä ees kauheesti oikeasti tutustuttiin kunnolla toiseen ihmiseen. Oikeastaan tollanen on mun mielestä hiton vaarallista. Sitä rakentaa päihtyneenä aika omituisen mielikuvan omasta ihastuksesta. Vasta vuoden seurustelun jälkeen, kun narkkaaminen oli alkanut arkiseksi jokapäiväiseksi nisteilyksi toisellekkin meistä ja se vakio päihtymys oli yllä niin alkoi palaan maanpinnalle niin, että alkoi tutustuun toiseen kunnolla. Sitten alkoi näkyyn ne arkiset jutut.

Jatkuva nisteily myös muuttanut hitosti aina seurustelua. Oikeastaan viimeaikoina miettinyt, että oonko edes kokenut oikeasti minkäänlaista seurustelua. Selvinpäin kieritään lattialla ja mietitään huumeita, tai esimerkiksi toinen nukkuu piripäisiä univelkoja Jarrurefloja. Voi pojat niitä entisiä sperma ja hien likaamia lakanoita jotka muuttuivat kylmän hikiseksi ja paskan hajuisiksi lakanoiksi. Piripäissään vain istutaan samassa huoneessa kuin koomassa tuijottaen x-boxia ja tietokonetta. Hampaat niin kiinni paikoillaan, ettei puhumisesta tule mitään. Kolmannen päivän jälkeen iho rupee rakoileen huulissa ja selviämistaistelu laskuja kohtaan alkaa. Piri ja hien sekoittama tuoksu leijjailee olohuoneessa ja värkkejä pitkin lattiaa ja olohuoneen pöydällä. Seinillä kävelee torakoita joita meidän mielikuvat tekevät todellisiksi.

Ihminen äkkiä unohtaa itsensä huumeisiin. Monesti parisuhteessa vasta alkaa löytään taas itseään, jos sen hienon ja kauniin rakkauden pilaa refloilla, psykooseilla ja kuoseilla jossa ei voi puhua toiselle enään, kun ei pysty muodostamaan kunnon lauseita niin silloin miettii, että mitähän vittua tässä tekee oikein.

Kaukana on sellainen suhde jossa mennään perjantaisin iltaisin syömään ravintolaan. Kaukana on ajatukset yhdessä matkustamisesta taikka ylipäätänsä mistään yhdessä tekemisestä. Ne hienot kokemukset jotka elämässä voisi tapahtua jäävät pimeään huoneeseen jossa vain tietokoneesta palaa valo ja piripussi haisee. Oikeastaan kaikki on jatkuvaa huolenpitoa itsestä ja toisesta. Sitä yrittää vähän tukea toista ja toinen yrittää tukea toista. Kumpikaan ei kyseenalaista, että onko vain henkisesti paskana, kun on tottunut siihen elämään. Kamaa kamaa ja vähän vielä kamaa. Kama pyörittää enemmän sitä parisuhdetta kuin mikään muu. Samalla käytetään kumpaakin hyväksi ihan täysillä. "Juokse hakeen mulle huumeita ennen kuin vittu kuolen, MENE PLIIS REFLAT ALKAA IHAN KOHTA" Huumeet ovat eräänlainen psykologinen raha. Mä annan sulle tänään vähän mun huumeita, mut VITTU KUN MÄ OON VITUN PAHALLA PÄÄLLÄ NIIN VÄHINTÄÄN KOLMENKERTAISESTI ANNAT TAKAS. Oikeastaan alkaa näkeen, että tulee täysin tunteettomaksi toista ihmistä kohtaan, kun oma kama stressi on päällä. Liian pitkät radat liian kovat laskut pitää maksaa, koska ne on ne akuuteimmat jutut aina, koska ne tapahtuu SINUN kehossasi ja mielessä. Toisen ihmisen tila on aina toissijainen.

Kama on aina akuuttia.

Perinteisessä parisuhteessa katsotaan tulevaisuuteen. Otetaan huomioon toista. Taistellaan yhdessä tulevaisuudesta ja yritetään kehittyä... Musta tuntuu, etten ikinä ole nähnyt täysin tälläistä parisuhdetta, kun kama on aina tullut liian akuutiksi. Kama valloittaa ensin sydämet, mut sitten se sokaisee aina hieman. En mä tiedä valitanko mää. Oikeastaan monesti tiennyt, että tähän tämä vie aina jossain kohtaa monesti. Silmät avautuessa tarpeeksi tilanteeseen alkaa se, että mites tästä lähetään kehittään itseään takaisin kohdalle. Yleensä tässä kohtaa on tullut ero... Sitten onkin lähetty yksin sinkkuileen ja radalle ja uutta mimmiä hommaan Ei näin

Ois mielenkiintoista joskus jos pystyis lopettaan päihteet niin tutustua ihmisiin joka olisi kiinnostunut jostain muustakin kuin... No ois kiinnostunut jostain niin, että ei antais kaman pilata sitä intohimoaan. Ois mielenkiintoista olla ihmisen kanssa joka pitää huolta itsestään. Kunnostaan esimerkiksi. Jaksaa tehdä normaalien ihmisten asioita eikä tarvitse tyyliin huumeita siihen, että pääsee suihkuun. Jokapäivä ei olisi kamppailua oman mielenterveytensä kanssa. Ois jännä oikeasti tutustua ihmisiin jotka ajattelee ihmisen arvon hänen potentiaalinsa ja saavutusten mitalla sen sijaan, kuin sillä, että onko hänellä hyvät douppi koodit ja sillä kuinka paljon hän jaksaa juosta kadulla hakemassa ja säätämässä. Yleensä edes vaatii jotain ihmiseltä.

Noooh. Ehkä ensi kerralla sitten joku yhteiskuntakelpoinen ihmisen voisin hommata seurustelu partneriksi Tai edes jonkun oikeasti mielenkiintoisen. Toisaalta sit munkin pitäis kait olla jollain tapaa mielenkiintoinen ja ns laadukas ihminen... Ja siihen on vielä tooooosi pitkä matka.

[poppers]

^ Tostahan vois tehdä oman topicin, siis millaisia kokemuksia jengillä on kun on tultu ns. kaapista päihteiden käytön kanssa. Ellei sellaista ole jo?

Itse olen kokenut seurustelua sekä 1.) ehdottoman huumekielteisen, mutta erittäin pahasti alkoholiin menevän henkilön kanssa, 2.) hatsi- ja happomyönteisen mutta muut huumausaineet tuomitsevan henkilön kanssa, että 3.) melko vapaasti kaikkii päihteisiin suhtautuvan (paitsi iv) ja alkoholia vieroksuvan henkilön kanssa.

Vois kyllä tehdä, jos joku ihana viitsii? Itse en uskalla. Mutta tässä on kyseessä sellanen tyyppi, joka käyttää kyllä itsekin. "Viihdekäyttäjä" eli piriä, essoja jne viikonloppuisin ja sit pajaa polttelee ilmeisesti melkeinpä päivittäin. Jotenkin koen, et se iv-käyttö ja opioidiriippuvuus on kuitenki tosiaan sit ihan eri taso... Edes se opioidien käyttö, en tiedä hänen mielipidettä niihin.

[mentalhell]

3 vuotta olin avoliitos sillee et molemmat oli kokoaja narkempia vaa ja lopulta erottii sillee et molemmil oli 2,5v buprea ja muuta joka pv menny.. alus ei nii narkattu heti mut ei noi kaks sovi yhteen,

Narkomaanin elämä on sellasta et seurustelua on vaikea sovittaa siihe yhtee.

1v ajan olin taas avoliitos josta puol vuotta kuivil pelkil omil bentsoil, siit ois voinu tullaki jotai mut aloin käyttää ja kariutu siihe koska muija ei sietäny nähä mua iha kuutsilla heti aamusta ku herää aina. Parempi niin, enpähä pitempää satuttanu sitäkää turhaa,

Jossai vaihees alettii vetää toiste ohi kamaa ja siit lähti se luottamuksenki menetys varmaa tos 3v keissis, ite ainaki tein sitä ja tiedän et se toinenki teki ja huumeet tietyl tapaa kokoaja erotti meitä. Söi sitä suhdetta todella paljon. Kunnol ku narkkaa ni ei siin hyvä olo oo ees usein ja se molempie paha olo heijastu toisii ja rikko meitä. Kyl meil hyvääki aikaa oli esim. ekat puol vuotta, en ollu sillo koukus bupree ja vedi nokkii vaa tyylii 3pvn viikos sitä ja sit kuosailtii alus enemmä sillee et se oli hupia eikä pakkomielle jota toteuttaa päivästä toiseen ja tekee lähes mitä vaan et se pakkomielle toteutuu, valehtelee, varastaa, manipuloi, tekee rikoksia yms..

Tuskinpa enää koskaa lähen mihkää narkkisuhteesee, aineet on osa mua ja tulee varmaa olemaa mut haluun et se meno on sellasta jos suhtees ois et "poltan vkl paukut ja juon sixari biusaa" ku sitä et "vedän piriä ja subua heti aamusta aina tylsäl neulal hihaa sillee et wc on ku teurastamo ja veän päätä sekasi lähes kaikella ja silti voin pahoin".

Mut täl hetkeel meno on toi vika vaihtoehto ni seurustelu ei oikei kuulu tähän ennenku oon saanu itteni ja elämäni kondiksee. Tavikse kans seurustelu ois viel pahempaa koska se ei vois mitekää ymmärtää sitä et miks nisti tekee ties mitä paskaa rakkailleenki et saa aineita, siinä satuttais toista helposti koska kunno reflakrapulalasku olois taipuu kusettaa niit läheisiäki ja sitä on normaali ihmise varmaa tosi vaikea ymmärtää et miten joku on niin sairas.

Eli oon sitä mieltä et ainoostaa hallinnas oleva hupidouppaamine sopii seurusteluu, bentsoja en laske koska niihi oon iha koukus ja ne ei rikkois suhdetta mut tarkotan jos on oppari tai stimukoukus kunnol ni ei siin tilas seurustelu oo mikää hyvä vaihtoehto jos ajattelee sitä toistaki, Ja noi nistisuhteet ei toimi, kerta toisensa jälkee oo nähny niitte kaatuva ja en yhtää ihmettele sitä. kaks nistiä seurustelee ni ei siinä sekamelskas kukaa pysty rakentaa hyvää ja toimivaa ja kestävää parisuhdetta.

Ja sitä meinasi tol et bentsokoukku ei mu kohal haittais koska apteekki jakaa ne lähes ilmaseks ja mul on niit aina sen verra ku tarvin, toki katukauppa bentsokoukku kuuluu toho muuhu sarjaa mut lääkitys josta on riippuvaine ei niinkää haittais, ei se mul ainakaa aiheuta lieveilmiöitä. Ehkä lääkepäivisi kyttään et apteekki aukee mut ei mitää sellast narkomaani toimintaa koska ne o iha legal ja niitä on joka ikiselle päivälle sen verra mitä tarvin. Se o sellane hiljane addiktio ja ku se vaikuttaa muhu ainaki enemmä positiivisesti ku o oikea lääkitys ku et kärsisin jostai ahdistuneisuudesta ja paniikeista. Mut siis bentsoilla kuosaavat on eri asia, se kyllä vaikuttaa suhteeseen jos toinen on jossain 30mg alpratsolaami vaikutukse alasena joka toine päivä ja siin kunnos ettei kieli käänny suus eikä ymmärrä ympäröivästä maailmasta juuri mitään.

[lp420]

Itellä oli touhu juuri pahimmillaan lähtenyt niin lapasesta, että oisin ihan salee joko delannu, linnassa tai suljetussa huoneessa ilman nykyistä kihlattua. Olin niin vitun koukussa ensinnäkin opiaatteihin että ilman niitä piti olla ihan mitä tahansa ettei nyt vaan olis selvinpäin. Siis niin oli vittumaiset reflat noista että sitte piti vaa juoda, hiisata tai popsia ihan mitä vaan millä olo tuntu ihan miltä tahansa muulta kun "selväpäiseltä" kun alko seinät huutaa ja liskot hyppiä päälle. Lisäks velat, psyyke ja elämänhallinta oli sillä mallilla ihan muutenki että kauaa ei ois oikeesti voinu jatkaa, tuskin kuukautta pidempään.

Niin siinä kävi, että ainoo syy miks ylipäänsä aloin tuolta nousta nii tän naisen takii skarppaa kun omatunto kolkutti kuinka pahan mielen mä voin toiselle tehä kun se yrittää kaikkensa mun eteen ja mä vaan elämääni pilaan minkä kerkeen ja sit sitä vaa alko enemmä ja enemmän yrittää ite ja lopullisesti tää nainen vielä nosti mut sieltä, makso meikän velat, kuunteli mun kitkuilut (olin varmasti ihan vitun rasittava), autto mut ylös ja jakso kattoo vielä sen jälkeistä juomista ja nappien kanssa pelleilyä kunnes niistäkin päästiin (melkein) ja nyt tästä tilanteesta on aikaa kolmisen vuotta ja tällä hetkellä töissä, inttiin menossa, viimesimmästä hihaan vedosta 2,5 vuotta ja aikalailla pelkällä satunnaisella kuosailulla tyylii pajan poltolla ja viinalla jaksanu painaa lukuunottamatta xanoreita ihan oikeessa käytössä ja codeja sillon tällön (niistä en toki kerro koska en halua enää pahoittaa kumppanin mieltä) ja suhde voi helvetin hyvin.

Pakko sanoo että mulle seurustelu/rakastuminen teki kyllä tosi hyvää ja kyllä se rakkaus kolahtaa pahemmin ku mitkää huumeet ku se oikein nousee ja tulee puun takaa ja parhaassa tapauksessa se muuttaa sua vieläpä enemmän kun sienitrippi ja pelastaa sun hengen

Rakkaushan on vähän ku psykoosi, mutta ihan vitun hyvä sellanen. Sä sokeasti välität toisesta ihmisestä ja luotat siihen sokeasti ja se vaan rakastaa sinua takas eikä koskaan käännä selkää. Se on mulle sellanen matka minne jään ihan mielellään. Tässä syklissä aika täydellistä tuohon edelliseen verrattuna. Ja annan kyllä kaikkeni myös takaisin, jotta myös kumppanilla olisi tässä hyvä elää.

Kuosailua ei voi välttää kun sille tielle on joskus lähtenyt mutta sen kanssa on osattava elää. Välillä kun oikein ahistaa niin meen kavereiden luo ja poltan pajaa tai kuosailen jotain vastaavaa mietoa enkä kerro siitä muijalle ellei kysy ja pidän huolen ettei lähde enää koskaan lapasesta ja elämä jatkuu.

Suhde tekee hyvää, huumeet ei. Kummankin kanssa silti pitää elää. Kummastakaan et eroon pääse.

[RisThor]

Tuossa noin vuosi sitten vielä olin _2_ vitun vuotta suhteessa, jossa toinen osapuoli ei tiennyt että käytin aineita. Polttelin tuolloin joka päivä, ja satunnaisesti käyttelin piriä, mämmiä, happoja ja mitä nyt sattui naaman eteen tulemaan.
Jäiin kerran todella pahasti kiinni aineilusta ja päätin sitten kertoa hänelle tapahtuneesta kaiken, ja se sitten loppupeleissä meni siihen, että päätin kusettaa olevani käyttämättä mitään, että saisin pitää hänet. Tietysti, olin sokea ja rakastunut.
Arvatustihan siitä ei mitään tullut, vaan rupesi se kalvamaan sisältä, ja päihteiden käyttö vain kasvoi. Toisaalta sitä ei halunnut myöntää itselleen, ja toisaalta sitä vain piti itseään parempana kuin kumppania. (Eihän tää nyt nii vaarallista oo? Mähän itse päätän mitä kehooni laitan, ei sen tarvii tietää.) Itsekästä.
Se oli kyllä rankkaa aikaa, aina kun nähtiin niin mua hermostutti jokainen sana mitä kuulin hänen suustaan, olin äkäinen, vastailin hänen lauseisiin sanoilla "mm.. joo.. nii.." ja tottakai, koska niin suuret omatunnon tuskat siitä, että haluaisi kertoa.
Eikä sitä oikeastaan vieläkään tiedä, että minkä takia noin tuli loppupeleissä tehtyä. Rakastin häntä todella, mutta en halunnut myöskään menettää häntä, koska tiesin että jos kerron, niin ero tapahtuu. Ehkä kelasin myös että tämä aineilu tuskin on ikuista ja jos hän on, niin en halua sen takia sitä pilata.
Loppupeleissä sitten omatunto rupes kolkuttelemaan ja kerroin kaiken. Tuokin toisaalta opetti mulle jotain, noin ei kannata vitussa ikinä tehdä. Ellei halua tappaa itseänsä sisältä hitaasti, ja samalla itsekkäällä teollansa toista osapuolta

Nykyään tosin, suhteessa jossa kumppani satunnaisesti polttelee, ja käyttää samoja aineita silloin kun itsekin niitä käytän. Kummallakaan ei päivittäistä käyttö, ja molemmat hyvin vakaita ja rauhallisia persoonia, joten täydellistä mulle.
Mutta juurikin tuo mistä täällä on puhuttukin, että samalla aaltopituudella pitää olla, tai muuten siitä ei vain voi tulla mitään.