ja kolmas kerta kun käytän dekstrometorfaania. Ikää 18 ja painoa 70kg, set & setting myös kaikinpuolin kunnossa. Skippaan suuremmat alku höpinät ja siirryn suoraan trippiin, erotellun dexmin otin siis noin klo 15.00 
Alan tuntemaan kuinka DXM vaikuttaa ruumiiseeni, lihakset tuntuvat jäykiltä. Kaveri ja minä lopetetaan yleinen häslääminen, himmennetään valot, pistetään tsaikedeelinen musiikki soimaan taustalle ja asetumme kummatkin omille patjoillemme odottelemaan että kolahtaa kunnolla. Klo 16.00 sitten jysähti matka käyntiin.
Suljin silmäni, tunsin mukavan euforisen olon virtaavan lävitseni. Pikkuhiljaa alkoi tuntumaan kuin alkaisin uppoamaan lattialla olevaan patjaani syvemmälle ja syvemmälle. Kaikki alkoi pimenemään, hyvällä tavalla, euforia jylläsi. Yhtäkkiä napsahti. Musiikki kiskoi minut oikeasta jalasta patjan sisään ja toiseen ulottuvuuteen kuin lentohiekka. Annoin patjan imeä minut sisääni, se ei tuntunut lainkaan pelottavalle. En enää tuntenut patjaa selkäni alla tai kuullut musiikkia.
Luomieni alle piirtyi ikäänkuin tunnelimaisia kuvioita jotka olivat kuin pilviharsosta tehty, tai jostain kudoksesta. Ne olivat läpinäkyviä ja kaikki muu niiden ulkopuolella oli mustaa. Hyvin hyvin hankalaa selittää. Itse tunnelit (joita aloin kulkemaan hiljalleen) hohtivat viininpunaista sekä myrkynvihreää valoa. Seurasin tunneleita eteenpäin. Tunneli jota seurasin haarautui useasta kohtaa enkä tiedä millä perusteella käännyin valitsemiini suuntiin. Tunsin olevani hukassa tässä omituisessa labyrintissä. Yhtäkkiä pilvitunneli laajeni ja päättyi pimeyteen. Avaruuteen. Olin pöllähtänyt avaruudessa leijailevasta harsomaisesta punavihreästä muodostelmasta ulos.
Lähdin liitämään kohti tähtiä ja matkalla löysin avaruusaluksen. Se oli todella palikkamainen ja yksinkertainen, mutta silti elegantti, täydellisen tyyni luomus. Kaikki ulkopinnat oli muistaakseni mattaharmaata pintaa, yksikään kulma ei ollut terävä. Ikkunoita ei ollut laisinkaan. Lensin aluksen sisälle sen pohjassa olevasta pyöreästä kellertävää valoa hohtavasta aukosta. Juuri kun olin alkamassa tutkimaan aluksen sisätiloja, musiikin loppuminen riuhtaisi minut takaisin maan pinnalle. Perhana. Piti vaihtaa kappaletta.
Kävimme tässä välissä kaverini kanssa pienellä kävelylenkillä ulkona rauhallisessa naapurustossa, roboilimme hetken pihalla ja koetimme keskustella siitä missä kävimme, mutta DXM potki edelleen lujasti eikä siitä tullut oikeastaan mitään, päätimme palata takaisin halailemaan tyynyjä. Takaisin palattuamme vaihtamani kappale pörähti käyntiin ja tunsin kuinka se alkoi viedä minua mukaansa. Köllähdin takaisin patjalle ja se oli taas menoa.
Patja imaisi minut jälleen sisäänsä. Aloin kiertämään sinivihreän hohtoista "planeettaa" nopeammin ja nopeammin kunnes ikäänkuin laskeuduin tälle planeetalle. Kyseessä ei ollutkaan planeetta, vaan kupla, jonka sisälle sukelsin. Sen sisällä oli valtava sali. Pimeä tila joka oli niin suuri, etten nähnyt sen takaseinää enkä kattoa. Huone oli täynnä haarniskoja. Keskiaikaisten ritareiden haarniskoja, samurai haarniskoja, futuristisia scifi panssareita... Kaikkia. Silloin tajusin saapuneeni sinne paikkaan aivoissani, jossa sijaitsee kaikki niin fyysiset kuin psyykkiset puolustuskeinoni. Kaikki ne keinot joilla torjun.. Ihan mitä vain. Oli se sitten lähestyvä nyrkki, pilkkaus, totuus jota en halua hyväksyä. Kaikki ne keinot lepäsivät haarniskoiden muodossa haarniskahuoneessa, siisteissä riveissä telineissään, jokaisella tietty tarkoitus. Valmiina poimittavaksi. Yhtäkkiä musiikki loppui jälleen ja patja laski minut takaisin hämärään huoneeseen. Kello oli 19.00.
Tässä vaiheessa tuntui kuin en enää pystyisi palaamaan alitajuntaani. Ei tehnyt mieli pistää silmiä kiinni uudestaan. Kelailin patjalla haarniskahuonetta ja trippiä. Laskut alkoivat tuntumaan ja lähdin ystävältäni kotiani kohti. Kahdeksan-yhdeksän aikoihin olin jo täysin selvillä. Koko illan vielä kelasin tuota huonetta johon päädyin ja josta löysin mittavan puolustus-arsenaalini. Trippi oli vallan miellyttävä ja mieleenpainuva.
EDIT: bongasin muutaman kirjoitusvirheen joitka muokkailin pois
