Skullguyn DXM-eepos

[Skullguy]

Morjens!
Oma suosikkini tähän mennessä kokeilemistani aineista on DXM ja on kutkuttanut jo pidemmän aikaa kirjoittaa siitä laajemmin sellaiseen paikkaan, josta sen kanssaystävät pääsevät lukemaan.

Kirjoitan vaihtelevasti trippistooreja, kun kynä ja paperia sattuu olemaan lähellä myös kuvitan niitä parhaani mukaan. Jos vain säännöt sallii postaan myös oman erotteluohjeen kuvineen päivineen sekä eksperimenttejä siitä mitä kaikkea tämä aine kestää. Eniten tällä hetkellä kutkuttaisi kokeilla sitä kuinka keittäminen ja pelkkä normaalihuoneessa haihduttaminen vaikuttaa aineen tehoihin ja itse trippiin sekä sen kuinka hyvin deksmi kestäisi jäädyttämisen ja miten hyvin se imeytyisi gelatiinikapselin kautta otettuna. Olisi myös hienoa keksiä keino sen kamalan maun poistamiseen, alkaa jo turkkareiden ja mehujen juonti kyllästyttää.

MILLAISTA DXM ON?
DXM:ää on vaikea kuvailla sanoin. Pienillä annoksilla DXM:ssä tulee humaltunut ja euforinen olo, musiikki kuulostaa hyvältä ja keho tuntuu kevyeltä. Suuremmilla annoksilla kehon motoriikka ottaa paljon takapakkia ja tekee mieli vain pysyä paikoillaan, ihmetellä ympäristöä ja seikkailla ympäri universumia silmät kiinni-visuaalien saattelemana.
DXM on kuin sekoitus alkoholia, pilveä ja essoa. Aineen vaikutuksesta puhuminen vaikeutuu, suu tavallaan puutuu/kuivuu koko ajan vaikka kuitenkin mielessä muodostaisi selvät lauseet ja ajatukset jotka haluaisi tuoda julki. Suuremmilla annoksilla kuitenkin tajunnantasokin heikkenee ja muistikatkoksia voi tulla. Tämä ei ole mikään rähinähuume, muttei bilehuumekaan. Sellainen hengailuhuume, josta voi nauttia pienessä porukassa kuunnellen hyvää musiikkia.

TRIPIN VAIHEET
Deksmissä on nousu, itse trippi ja usein afterglowiksi nimetty "lasku". Deksmi ei katoa kertaheitolla, vaan jättää useiksi tunneiksi kevyen ja isommilla annoksilla pökkyräisen fiiliksen. Myös päänsärkyä saattaa esiintyä.
Deksmin annostelussa on erilaisia tasoja, joita nimitetään plateuiksi. Nämä tasot lasketaan yleensä oman kehonpainon ja otetun deksmin määrän mukaan. Kirjoitan niistä vielä kattavammin myöhemmin itse erottelusta puhuessani.

Ensimmäinen plateau (100-250mg tai 1,5-2,5mg/kg)
Tämä on sellainen annos, jonka vaikutuksen alaisena voi vielä kulkea ihmisten ilmoilla pystyen peittämään sen, että on mitään ainetta ottanutkaan. Sitä en sano että se olisi helppoa, mutta täysin mahdollista.

Toinen plateu (250mg-450mg tai 2,5-7,5mg/kg)
Iskee löhöfiilis ja tulee vahvempi euforia kuin ykköstasolla, mutta silmät kiinni-visuaaleja ei vielä näy. Musiikki kuitenkin kuulostaa hyvältä ja mielentila on muutenkin positiivinen.

Kolmas plateu (450-800mg tai 7,5-15,0mg/kg)
Väittäisin tämän olevan se mielekkäin taso. Euforia on täydellinen, kehon liikehdintä tuntuu miellyttävältä, sydän ei hakkaa ja ajatukset vielä kulkee sen verran, että tajuaa mitä on tekemässä eikä loukkaa itseään. Lisäksi silmät kiinni-visuaaleja alkaa tulla. Jumittuu helposti makaamaan, ei yhtään tee mieli edes istua. Pää tuntuu raskaalta. Tämän tason jälkeen DXM-tripit muuttuvat useimmiten sekaviksi ja pahoinvointisiksi.

Neljäs plateu (800-1800mg tai 15,0->mg/kg)
Tulee muistikatkoksia ja sydämentykytystä. Oma kuvajainen pelottaa. Hikoiluttaa paljon. Euforiaa on, mutta sen huomasi viimeksi nousun aikana, koska nyt sekavuus omasta olosta saa vaivautuneeksi. Musiikki kuulostaa edelleen hyvältä, mutta on paljon valikoivampi sitä kohtaan. Kuulen ääniä tai ainakin uskoisin kuulevani.

Viides plateu (1800-???mg 20,0->mg/kg)
En ole vielä tavannut ketään joka olisi käynyt näin korkeilla tasoilla (en itsekään ole), joten en osaa sanoa tarkalleen miten tällä määrällä voisi käydä.

MILLAINEN MUSIIKKI SOPII DEKSMIN KANSSA?
Parasta musiikkia deksmeissä on rauhallinen chillout-henkinen trance, psytrance sekä muu konemusiikki. Toisin kuin pilven tai alkoholin kanssa kaikki musiikki ei todellakaan kuulosta hyvältä, vaan vääränlainen tuntuu siltä kuin joku poraisi kalloa porakoneella pään sisällä.
Oma henkilökohtainen suosikkibiisini deksmeissä on Capsule - Jumper. Suosittelen myös suuresti Orbitalia, esim. Dwr Budr. on yksinkertaisuudessaan hyvä matkakumppani maailman toiselle laidalle.

MITÄ TEHDÄ DEKSMEISSÄ?
Osa tutuistani tykkää käydä ulkona kävelyllä, mutta koska itselle tulee siitä niin paranoidi "kaikki tuijottavat"-fiilis en juuri siitä nauti. Voisin kuitenkin kuvitella että kuivassa syyssäässä makoilu puiden alla tai lämpimänä yönä taivaan katselu voisi olla hyvinkin rentouttavaa puuhaa sellaisessa maanosassa, jossa harvoin kulkee porukkaa ohitse.
Elokuvien katselusta voi saada jotain irti. Deksmi tarpeeksi kovalla annoksella saa kirjaimellisesti unohtamaan sellaistenkin leffojen perusjuonen, jonka on nähnyt tuhat ja yksi kertaa. Olen tosin huomannut, että monessa leffassa näyttely näyttää hyvin teennäiseltä ja piirretyt vaikuttavat kovin latteilta sekä huonosti piirretyiltä. Ei kannata ymmärtää väärin, arvostan suuresti piirrettyjen tekoa tietäen miten pirusti se työtä vaatii, mutta deksmeissä niistä vain lähtee se magia. Osa kokonaan tietokoneella animoiduista elokuvista näyttää hyvältä, koska se poistaa kummatkin häiriötekijät; ei ole oikeita ihmisiä näyttelemässä niin elehdintä vaikuttaa aidolta ja jokainen hahmon sekä ympäristön osa on muotoiltu niin, että siitä saa käsityksen 3d:stä. Elokuvat ovat kokeilemisen arvoinen juttu deksmissä, pidemmällä aikavälillä vain tuntuu että heittää tripin kokonaan hukkaan televisiota katsomalla, kun voisi seikkailla omassa ajatustensa ihmemaassa sen sijaan. Kauhuleffoja tai muuten mieltä järkyttäviä leffoja en suosittele, koska niillä voi saada aikaan hyvinkin pahan tripin jos ei ole niihin tottunut.
Toisin kuin pilvi deksmi vie usein ruokahalun ja janon täysin. Varsinkin tripin jo vietyä mukanaan ruoka tuntuu suussa muoviselta ja sellaiselta, ettei koskaan uskoisi sen edes kuuluvan suuhun! Myös nielemisen, hengityksen ja itse pureskeluvaiheen rytmittäminen häiriintyy eikä syöminen ole siksi mielekästä. Pahimmassa tapauksessa siitä voi tulla jopa vaarallista. Nesteytys on kuitenkin erityisen tärkeää ja siksi pitäisi pyrkiä juomaan aina lasi vettä/mehua silloin kun tulee sellainen hetki, että sen muistaa.
Musiikin kuuntelu ja löhöily tai vastaavasti tanssiminen/muunlainen liikehdintä musiikin aalloilla tuntuu kivalta. Trippaillessa varsinkin käsien pyörittely ja liikuttelu on mielekästä.

PAHOINVOINTI
Erottelematon deksmi on varma tapa saada mahansa sekaisin. Jo kulaus pullosta voi sorbitolille herkillä aiheuttaa monen tunnin vessareissua. Siksi suosittelen, että joka ikinen kerta kun deksmiä haluaa ottaa aineesta erottelee ensin kaiken turhan moskan pois. Se on helpompaa keholle sekä lopulta itse tripillekin, kun ei kirjaimellisesti paskat housussa tarvitse seikkailla.

Eroteltu deksmi on mahalle niin kitkerää, että ensimmäisen tunnin aikana aineen ottamisesta saattaa ilmetä pahoinvointia. Monikin oksentaa ainetta otettuaan, mutta tämä ei yleensä merkittävästi häiritse itse trippiä vaan helpottaa oloa. Pahoinvointia voi yrittää estää syömällä paria tuntia ennen aineen ottamista ja juomalla paljon nesteitä ainetta ottaessa. Syödäkin voi deksmiä ottaessa, mutta se usein hidastaa nousua jonkun verran.

AINEEN NOUSU JA VAIKUTUKSET
Kun deksmi alkaa nousta varsinkin kasvojen alueella tuntuu kuumotusta ja pistelevää tunnetta, muttei suoranaista kipua. Käveleminen tuntuu oudolta, jalat ovat tönköt ja liikehdintä erittäin robottimaista. Syvyysnäkö kärsii ja esimerkiksi oma keho näyttää ja vaikuttaa vääristyneeltä. Mitä usein itse huomaan on se että maatessa sängyllä jalat näyttävät puolet lyhyemmiltä mitä ne oikeasti ovat.
Ympäristö yleensä näyttää myös oudolta, huoneen kulmat saattavat kaartua tai olla tavanomaistakin terävämmät. Olen kokenut tripin, jossa kaikki oli kuin sarjakuvamaailmaan tehty. Toisella tripillä puolestaan näkökenttäni oli painunut taaksepäin, näin kaiken tavallaan korvieni takaa, jolloin tuntui kuin maailma olisi kuvattu ensimmäisessä persoonassa niinkuin monissa videopeleissä on tapana.

TRIPPAILUYMPÄRISTÖ
Paras ympäristö deksmeilyyn on pimeä tai hämärä huone, jossa on pehmeä paikka makoilua varten. Musiikki kuulostaa kaikkein parhaimmalta hyvistä kuulokkeista kuunneltuna. Ympäristön tulisi olla rauhallinen, liian moni ärsyke ja hälinä pilaa useimmiten tripin.

MITEN OMIN SANOIN KUVAILISIN DEKSMIÄ
Deksmi on maailmankaikkeus. Se näyttää meille miten kaikki ihmisen tekemä on yksinkertaista ja vierasta kaikille niille olennoille, jotka eivät sitä käytä. Deksmissä ymmärtää musiikin sielun ja luonnon hengen. Puut eivät vain liiku tuulessa, ne tanssivat yön kylmän viiman tangoa. Lehdet eivät vain putoa puista, ne räpiköivät pyörähdellen kuin hädissään jätettyään emonsa matkallaan maankamaralle. Tuuli ei vain puhalla, se kuiskii ja välillä huutaa tulematta kuitenkaan kenenkään ymmärtämäksi. Ihmisyys tuntuu kuin koneelta, emme ole eläviä emmekä kuolleita. Kuin emme kuuluisi tänne, vaikka tuntuu siltä, että jokainen luonnon toiminta saa selityksensä. Deksmi poistaa meiltä sen, mitä olemme evoluution kautta saaneet. Puhekyky katoaa, kävelystä tulee vaikeaa ja hienovaraiset ilmeet sekä eleet katoavat puutuneiden kasvojen ja karkeiden naamanvääntelyjen taakse, joilla kovasti edelleen yritämme ilmaista itseämme deksmistä huolimatta. Se ei tee meistä jumalia eikä kaikkivoipia, se avartaa ja opettaa niitä asioita, jotka ovat ajan saatossa kadonneet betoniviidakon ja asfalttimeren taakse.

Samaan aikaan rakastan ja vihaan tätä ainetta. Se on suosikkini ja helpon saatavuutensa vuoksi myös petollinen. Noin vuosi sitten olin pahasti henkisesti koukussa siihen, vedin sitä vähintään pullon joka ikinen päivä useamman kuukauden ajan siitä huolimatta, että kävin töissä ja tiesin ystävieni sekä perheeni olevan vahvasti huumeiden vastaista sakkia. Pystyin koko sen ajan peittämään addiktioni enkä puhunut siitä kuin eräälle ystävälleni, joka osasi pitää uskotut salaisuudet omana tietonaan. Yksinasujana minulla ei ollut koskaan trippivahtia eikä ketään jota olisin voinut siihen pestiin pyytää, joten se oli aika riskialtista puuhaa varsinkin isommilla annoksilla. Lopulta päädyinkin sairaalaan saatuani elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen herättyäni keskellä yötä painajaisesta vielä deksmin vaikutuksen alla. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa enkä pystynyt kävelemään. Kaikki minussa ja ympärillä tuntui kylmältä sekä koko kehoa pisteli kauttuaaltaan. En uskaltanut ottaa sitä riskiä että se kaikki olisi päättynyt siihen, erotteluvälineiden lojuessa pitkin keittiötä ja nurkan muovipussillinen tyhjiä ressupulloja perheen löydettävänä, joten onnistuin löytämään puhelimen lähettyviltä ja soittamaan apua.
Tapahtunut johtui mitä todennäköisemmin siitä että olin laihtunut todella paljon ruokahalun katoamisen vuoksi enkä ollut juuri nukkunut moneen viikkoon oltuani töissä päivät ja yöt trippaillessani deksmiä. Voisi sanoa, että olin niihin aikoihin klassinen esimerkki siitä, miten väärin voi jotakin ainetta käyttää.
Vaikka vannoin etten enää koskisi viinaa vahvempaan olen taas päässyt aineiden makuun tauon jälkeen. Tällä kertaa tosin otan rauhallisemmin enkä rasita kehoa viimeiseen pisteeseen asti.
Kuten jokaista ainetta myös deksmiä pitää osata kunnioittaa. Sillä on samalla tavalla negatiiviset seuraukset kuin monella muullakin ja ylikäytössä se voi viedä paljon mennessään. Olin ennen erittäin sujuva puhumisessa, nykyisin tuntuu että sanat ovat jatkuvasti hakusessa ja yksinkertaisetkin lorunpätkät on vaikea muistaa ulkoa.

[Skullguy]

Olen tässä viime päivinä deksmeillyt kiitettävän useasti. On pientä putkentapaista jäänyt taas päälle, muttei liiaksi. Olen huomannut, että ottaessani isomman Ressun visuaalien näkeminen on jäänyt pieneksi. Eilen sitten vaihtelun vuoksi otin vähän pienemmän annoksen mitä tavallisesti ja aine tuntui potkivan tavallista paremmin. Sen sijaan että kävely olisi tuntunut oudolta ja mieli olisi ollut kohmeessa oli rento ja euforinen olo, joiden saattelemana myös kykenin mielikuvitustani kuvittamaan silmät kiinni-visuaalein. Alkaa jo toleranssit olla niin korkealla tähän aineeseen, etten enää edes uskonut näkeväni visuaaleja näin usein ottaessa, joten se oli mukava yllätys.

Kokeilin eilen sitä, että miten deksmi puree kun sen sulkee gelatiinikapseleihin ja ottaa veden kanssa. En huomannut sillä olevan muuta vaikutusta kuin että aine alkoi vaikuttaa hitaammin. Muuten tämä olisi hyvä kikka käyttää, mutta nestettä tulee väkisinkin sen verran paljon, että tuntuu turhalta sulkea sitä kymmenen kapselin sisään. Tämä voisi toimia paremmin tahnan kanssa, pitää sitä tulevaisuudessa kokeilla.

[Dexma]

Asia menoo ilmassa

hmm.

Musta annokset kandee enemmän pohtia oman painoon eli kuinka monta mg/kg. Erowidin dxm faq kertoo nämä aika hyvin.

Vitosplateau silloin, kun ite otin tota niin annokset jotain 1800-2400 mg on aika erityyppistä menoa. Siihen tulee aika totaalinen dissosiaatio ja tämän jälkeen tulee eräänlainen delirium vaihe joka muistuttaa aika paljon plateau sigma kokemusta loppupeleissä. Tossa mielentilassa kaatuilee ja tekee asioita äkkiä joita ei edes suuremmin tajua tekevänsä. Muisti alkaa toimimaan todella pätkittäin ja tietyllä tapaa tuntuu, että se muistin toiminta menee sellaiseksi, että saattaa tuntea jonkin tapahtuman joka tapahtui monia vuosia sitten tai jotain mitä on kokenut. Esim itse monesti otin työpäivän jälkeen dexmiä niin näin vain visuaaleja työpaikastani ja monesti jossain kohtaa friikkasin kovaa, koska luulin olevani töissä sekaisin dexmistä.

Sigma tasolla taas kokemukset lentämisestä ja taivaalla lentävistä liskoista on aika normaalia.

Musta monesti tuntuu, että tälläiset perinteiset elokuvien trippistoorit kertoo enemmän dissosiatiivien käytöstä, kuin psykedeelien käytöstä.

[Skullguy]

Kokeilin tuossa kaks päivää sitten deksmiä pilven kanssa. Ennenkin on tullut kokeiltua, mutta silloin tolet olivat vielä pohjalukemissa niin lopputuloksena tuli vain löhöiltyä ja lenneltyä pitkin maailmaa.

Tällä kertaa pysyi sen verran tolkuissa, että tuli istuttua paikallaan ja katseltua GoneX - Saraswati-videota youtubesta. Lopulta päädyin siihen tulokseen, että se kuvio oli Jumala. Jumala on valo ja värit, fraktaalikuvio joka loi kaiken. Aina täydellisen satunnainen, koska kuvion toinen puoli on aina peilikuva, jolloin yksikään kuvio ei ole koskaan samanlainen, vaikka lopulta onkin. Maailman alussa kaikki elämänmuodot elivät sovussa ja kukaan ei tiennyt mikä kuolema on. Kun joku kuoli se oli yhtä luonnollista kuin elämä eikä kuolleita elämänmuotoja huomioitu mitenkään. Kukaan ei nähnyt niitä. Sitten ihminen teki syntiä ja tappoi elämänpuun omenan, jonka seurauksena ihminen oppi tuntemaan kuoleman. Lopulta ihminen sinetöi kohtalonsa tappamalla muitakin, lopulta toisiaan. Muut eläimet alkoivat seurata perästä ja tappamisesta tuli kuin sairaus. Jotta ihminen voisi päästä eroon tästä kirouksesta ja saada rauhan meidän tulisi lopettaa kaikki tappamiseen liittyvä, loikata kasvissyönnin kelkkaan ja lopulta oppia ottamaan tarvitsemamme ravinto Jumalan tarjoamasta auringonvalosta ja hyväksyä kuolema sekä sen saapuminen aikaisemmin. Mitä kauemmin pitkitämme ja pelkäämme kuolemaa sitä kauemmin tulemme kärsimään. Saimme Jumalalta armoa ja hän antoi meille uusiutuvan elämän, mutta jos ihminen ei opi tätä kaikkea hän tulee tappamaan kaiken maan päältä ja sitten emme koskaan saa rauhaa ja pääse valoon ja väreihin.

Tämä oli aika härö trippi, koska tolejen ansiosta muistaa kaiken kirkkaasti ja tuntui kuin se kaikki olisi oikeata ja totuus. En ole koskaan ollut uskovainen, en usko johonkin parrakkaaseen mieheen hopeapilven reunalla, mutta tämä oli kyllä sellainen kokemus, että tuntee itsensä vähintään agnostikoksi. En oikein tiedä oliko tässä tripissä psykoosinomaisia piirteitä vai pelkästään vahvaa mielikuvistusta. Ajattelin pitää hetken taukoa ja kokeilla myöhemmin uudestaan kuin varmistaen, että palaako se sama trippi uudestaan vai miten käy.

Vitosplateau silloin, kun ite otin tota niin annokset jotain 1800-2400 mg on aika erityyppistä menoa. Siihen tulee aika totaalinen dissosiaatio ja tämän jälkeen tulee eräänlainen delirium vaihe joka muistuttaa aika paljon plateau sigma kokemusta loppupeleissä. Tossa mielentilassa kaatuilee ja tekee asioita äkkiä joita ei edes suuremmin tajua tekevänsä. Muisti alkaa toimimaan todella pätkittäin ja tietyllä tapaa tuntuu, että se muistin toiminta menee sellaiseksi, että saattaa tuntea jonkin tapahtuman joka tapahtui monia vuosia sitten tai jotain mitä on kokenut. Esim itse monesti otin työpäivän jälkeen dexmiä niin näin vain visuaaleja työpaikastani ja monesti jossain kohtaa friikkasin kovaa, koska luulin olevani töissä sekaisin dexmistä.

Sigma tasolla taas kokemukset lentämisestä ja taivaalla lentävistä liskoista on aika normaalia.

Musta monesti tuntuu, että tälläiset perinteiset elokuvien trippistoorit kertoo enemmän dissosiatiivien käytöstä, kuin psykedeelien käytöstä.

Tuo vitostasolla käynti muistuttaa kovasti omia nelostason trippejä. Paljon muistikatkoksia ja oli kiitettävän sekava meno muutenkin. Lemmikit näyttivät epämuodostuneilta, oma peilikuva kuin joltain vieraalta tunkeutujalta asunnossa ja musiikki ei tehnyt mitään tolkkua vaan kuulosti pelkältä ryminältä.

On muuten jännää mitenkä oma arki sekottuu trippiin. Monesti tullut mietittyä kuinka naurettava se oma duuni on ja miksi sellaista edes tehdään. Tulee sellainen olo, että kaikki rakennukset ovat vain ampiaskennoja johonka ihmiset ahtavat itsensä ja vielä suostuvin mielin siellä viettävät aikaa. Ettei näin pitäisi tehdä, vaan kaikkien pitäisi asua taivasalla luonnon keskellä.

Deksmissä kyllä tuo dissosiaatio tuo trippiin niin erilaisen tuntuman kuin psykedeleissä. En tiedä johtuuko se siitä syvyysnäön sekaisin menosta vai vaan muuten koko siitä humaltuneesta olotilasta. Erilaista se ehdottomasti kuitenkin on.

[DarkPath]

Kokeilin tuossa kaks päivää sitten deksmiä pilven kanssa. Ennenkin on tullut kokeiltua, mutta silloin tolet olivat vielä pohjalukemissa niin lopputuloksena tuli vain löhöiltyä ja lenneltyä pitkin maailmaa.

Tällä kertaa pysyi sen verran tolkuissa, että tuli istuttua paikallaan ja katseltua GoneX - Saraswati-videota youtubesta. Lopulta päädyin siihen tulokseen, että se kuvio oli Jumala. Jumala on valo ja värit, fraktaalikuvio joka loi kaiken. Aina täydellisen satunnainen, koska kuvion toinen puoli on aina peilikuva, jolloin yksikään kuvio ei ole koskaan samanlainen, vaikka lopulta onkin. Maailman alussa kaikki elämänmuodot elivät sovussa ja kukaan ei tiennyt mikä kuolema on. Kun joku kuoli se oli yhtä luonnollista kuin elämä eikä kuolleita elämänmuotoja huomioitu mitenkään. Kukaan ei nähnyt niitä. Sitten ihminen teki syntiä ja tappoi elämänpuun omenan, jonka seurauksena ihminen oppi tuntemaan kuoleman. Lopulta ihminen sinetöi kohtalonsa tappamalla muitakin, lopulta toisiaan. Muut eläimet alkoivat seurata perästä ja tappamisesta tuli kuin sairaus. Jotta ihminen voisi päästä eroon tästä kirouksesta ja saada rauhan meidän tulisi lopettaa kaikki tappamiseen liittyvä, loikata kasvissyönnin kelkkaan ja lopulta oppia ottamaan tarvitsemamme ravinto Jumalan tarjoamasta auringonvalosta ja hyväksyä kuolema sekä sen saapuminen aikaisemmin. Mitä kauemmin pitkitämme ja pelkäämme kuolemaa sitä kauemmin tulemme kärsimään. Saimme Jumalalta armoa ja hän antoi meille uusiutuvan elämän, mutta jos ihminen ei opi tätä kaikkea hän tulee tappamaan kaiken maan päältä ja sitten emme koskaan saa rauhaa ja pääse valoon ja väreihin.

Tämä oli aika härö trippi, koska tolejen ansiosta muistaa kaiken kirkkaasti ja tuntui kuin se kaikki olisi oikeata ja totuus. En ole koskaan ollut uskovainen, en usko johonkin parrakkaaseen mieheen hopeapilven reunalla, mutta tämä oli kyllä sellainen kokemus, että tuntee itsensä vähintään agnostikoksi. En oikein tiedä oliko tässä tripissä psykoosinomaisia piirteitä vai pelkästään vahvaa mielikuvistusta. Ajattelin pitää hetken taukoa ja kokeilla myöhemmin uudestaan kuin varmistaen, että palaako se sama trippi uudestaan vai miten käy.

Vitosplateau silloin, kun ite otin tota niin annokset jotain 1800-2400 mg on aika erityyppistä menoa. Siihen tulee aika totaalinen dissosiaatio ja tämän jälkeen tulee eräänlainen delirium vaihe joka muistuttaa aika paljon plateau sigma kokemusta loppupeleissä. Tossa mielentilassa kaatuilee ja tekee asioita äkkiä joita ei edes suuremmin tajua tekevänsä. Muisti alkaa toimimaan todella pätkittäin ja tietyllä tapaa tuntuu, että se muistin toiminta menee sellaiseksi, että saattaa tuntea jonkin tapahtuman joka tapahtui monia vuosia sitten tai jotain mitä on kokenut. Esim itse monesti otin työpäivän jälkeen dexmiä niin näin vain visuaaleja työpaikastani ja monesti jossain kohtaa friikkasin kovaa, koska luulin olevani töissä sekaisin dexmistä.

Sigma tasolla taas kokemukset lentämisestä ja taivaalla lentävistä liskoista on aika normaalia.

Musta monesti tuntuu, että tälläiset perinteiset elokuvien trippistoorit kertoo enemmän dissosiatiivien käytöstä, kuin psykedeelien käytöstä.

Tuo vitostasolla käynti muistuttaa kovasti omia nelostason trippejä. Paljon muistikatkoksia ja oli kiitettävän sekava meno muutenkin. Lemmikit näyttivät epämuodostuneilta, oma peilikuva kuin joltain vieraalta tunkeutujalta asunnossa ja musiikki ei tehnyt mitään tolkkua vaan kuulosti pelkältä ryminältä.

On muuten jännää mitenkä oma arki sekottuu trippiin. Monesti tullut mietittyä kuinka naurettava se oma duuni on ja miksi sellaista edes tehdään. Tulee sellainen olo, että kaikki rakennukset ovat vain ampiaskennoja johonka ihmiset ahtavat itsensä ja vielä suostuvin mielin siellä viettävät aikaa. Ettei näin pitäisi tehdä, vaan kaikkien pitäisi asua taivasalla luonnon keskellä.

Deksmissä kyllä tuo dissosiaatio tuo trippiin niin erilaisen tuntuman kuin psykedeleissä. En tiedä johtuuko se siitä syvyysnäön sekaisin menosta vai vaan muuten koko siitä humaltuneesta olotilasta. Erilaista se ehdottomasti kuitenkin on.

Anteeksi kun mainitsen vähän offina asiani. Deksmiä en ole koskaan kokeillut, mutta tää Skullguyn kokemus oli kuin omani, mutta vaan eristä aineesta.

Olen jo kahdesti kertoillut lappukokemuksestani täällä foorumilla. Se meni aika huonoksi tripiksi kun kumppani (jonka kans laput otettiin) meni paniikkiin ja aloin itsekin panikoimaan. Enivei, tää sun teksti on JUST KU MUN TRIPPI. Tosin siitä jäi tosi creepy fiilis ja ei ole kadonnut vieläkään ja tripistä on jo puolisen vuotta. Lapun takana luki 25i. Luulen, että oli nbome. Tripin kesto n 9-10 tuntia.

Mut toi oivallus maailmankaikkeudesta. Se tuli mulle selväksi. Se oli kuin tää sun trippikertomus. Elän edelleen uskossa, että asia on näin. Koskaan en ole uskonut raamatun juttuihin saati käyty kirkossa saati uskonut, että joku partaveikko tuijottelis taivaista. Trippini jälkeen näin, että se Jumala on kaikki mitä on. Se Jumala on ennenkaikkea valo. Ihan kirjaimellinen valoenergia. Ja rakkauden tunne. Tunne anteeksiannosta ja aidosta välittämisestä. Tuota rakkaudentunnetta en tosin tripin aikana tuntenut vaan pikemminkin kolkkoa yksinäisyyttä ja ahdistusta.

[Skullguy]

Anteeksi kun mainitsen vähän offina asiani. Deksmiä en ole koskaan kokeillut, mutta tää Skullguyn kokemus oli kuin omani, mutta vaan eristä aineesta.

Olen jo kahdesti kertoillut lappukokemuksestani täällä foorumilla. Se meni aika huonoksi tripiksi kun kumppani (jonka kans laput otettiin) meni paniikkiin ja aloin itsekin panikoimaan. Enivei, tää sun teksti on JUST KU MUN TRIPPI. Tosin siitä jäi tosi creepy fiilis ja ei ole kadonnut vieläkään ja tripistä on jo puolisen vuotta. Lapun takana luki 25i. Luulen, että oli nbome. Tripin kesto n 9-10 tuntia.

Mut toi oivallus maailmankaikkeudesta. Se tuli mulle selväksi. Se oli kuin tää sun trippikertomus. Elän edelleen uskossa, että asia on näin. Koskaan en ole uskonut raamatun juttuihin saati käyty kirkossa saati uskonut, että joku partaveikko tuijottelis taivaista. Trippini jälkeen näin, että se Jumala on kaikki mitä on. Se Jumala on ennenkaikkea valo. Ihan kirjaimellinen valoenergia. Ja rakkauden tunne. Tunne anteeksiannosta ja aidosta välittämisestä. Tuota rakkaudentunnetta en tosin tripin aikana tuntenut vaan pikemminkin kolkkoa yksinäisyyttä ja ahdistusta.

Hyvä vaan että kirjoitit, mahtavaa kuulla ettei ole ainoa jolla samanlaisia kokemuksia.
Jos ihan rehellisiä ollaan niin itsellekin jäi aika ahdistava fiilis pariksi päiväksi siitä tripistä, koska tuntui siltä että pitäisi toimia jonakin "profeettana", jonka pitäisi muuttaa elämänsä täydellisesti ja omistaa koko loppuikänsä tän asian kertomiselle. Tripillä olisi voinut kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan siitä, miten yhtäkkiä pääsi näkemään palan totuutta, sellaista tietoa mitä kenenkään ei pitäisi periaatteessa olla kykenevä näkemään. Edelleenkin tuntuu siltä, joka kerta kun syön lihaa tai teen jotain sellaista jonka uskoisin olevan vastoin valon ja värien Jumalaa syyllisyydentunto kirpasee ja haluaisi vain toimia oikein. Se on sinänsä naurettavaa, kun mitään faktoja ei ole lyödä tiskiin, itse vaan tietää mitä on nähnyt ja kokenut ja haluaisi sen pohjalta muuttaa koko elämäntyylinsä. Tripillä tuli sellainen olo, että sitä täysin nyörtyi sen voiman ja tiedon edessä eikä oikein tiennyt oliko peloissaan vai nauttiko siitä tiedon määrästä. Tavallaan haluaisin kokea sen tripin vielä kerran saadakseni vastauksen sille, että oliko se todella jotain yli-inhimillistä vaiko vain yksi outo trippi muiden seassa. Oli miten oli, elämää muuttanut kokemus se oli. Ennen tätä kaikkea sitä toivoi tietävänsä elämän salaisuudet, mutta nyt vähän kaduttaa.. Tai ei oikeastaan kaduta, mutta ahdistaa se kaikki tieto mitä sai.

Viesti tuli kaksi kertaa, poistin toisen. T: Mode

[DarkPath]

Paniikista ja ahdistuksesta huolimatta koin hyviäkin hetkiä. Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta lievän euforian hiipiessä esiin koin olevani luoja, joka voi mielensä mukaan muuttaa ympäristöä haluamakseen. Tätä vauhditti esimerkiksi se, että kun me kumppanini kanssa vedettiin nämä laput yhdessä niin koimme asioita jotka vaikuttivat toisiimme. Esim. jos hengitin syvään sisään, niin mieheni huusi minulle etten saa tehdä niin koska hänellä tuntuu painetta ja puristetta kaulan seudulla sillä hetkellä kun teen niin. Myöskin jos ajattelin jotain ja kohdistin sen johonkin materialistiseen kuten seinään niin mieheni näki sen myös ennenkuin ehdin edes mainita/kysyä asiasta. Olin vain ajatellut ja mieheni näki sen sitten. Aika kuningas fiilis oli tuolloin. Se on osasyy, miksi uskon että se mitä näin, on totta ja todellisuudessa olemme vain yksi luoja joka haluaa kokea erillisyyttä, koska yhtenä luojana avaruudessa on yksin tylsää. Toisinsanoen, kehitymme jälleensyntymien myötä eläintietoisuudesta ihmiseksi ja siitä eteenpäin kenties muille planeetoille kehittyneemmiksi olennoiksi kunnes olemme niin henkisiä että sulaudumme luojaksi. Alamme luoda itse planeettoja ja elämää niihin (vrt. raamatun genesis eli alkukertomus). lopulta meillä (tai siis minulla, meillä yhtenä luojana) on niin tylsää vain seurata tätä luomaamme elämänpeliä, jolloin halaumme osallistua siihen. Pyörä pyörii universumissa/universumeissa loputtomiin. Kuin korttipakka. Ässä on sekä ykkönen että kuningasta suurempi kortti. Linkki huipun ja pohjan välille muodostaen kehän. Elämä on fraktaalimuodostelma. Ego ja minuus ja persoona on keinotekoinen luomus, joka on vain rooli senhetkisessä elämässämme missä sillä hetkellä elämme.

[Dexma]

miten yhtäkkiä pääsi näkemään palan totuutta, sellaista tietoa mitä kenenkään ei pitäisi periaatteessa olla kykenevä näkemään.

Olisi mielenkiintoista lukea näistä totuuksista? Saitko mitään minkä pystyisit kirjoittaan, mitään konkreettista mitään oikeasti asioita muuttavaa tai hyödyttävää?

Tätä on kiinnostavaa lukea, tuntuu niin tutulta nuo tuntemukset teidän kummankin kirjoituksissa.

[DarkPath]

miten yhtäkkiä pääsi näkemään palan totuutta, sellaista tietoa mitä kenenkään ei pitäisi periaatteessa olla kykenevä näkemään.

Olisi mielenkiintoista lukea näistä totuuksista? Saitko mitään minkä pystyisit kirjoittaan, mitään konkreettista mitään oikeasti asioita muuttavaa tai hyödyttävää?

Tätä on kiinnostavaa lukea, tuntuu niin tutulta nuo tuntemukset teidän kummankin kirjoituksissa.

Minähän kirjoitin. Sitä vaan on hankala selvinpäin ennen kokemusta ymmärtää. Ota jotain vahvaa psykedeeliä. Vaikka silokkeja. Sitten lue tuo mitä kirjoitin, ja katsele ympärillesi. Katso puita, katso muita ihmisiä ja näe koko elämä vain matrixina. Teatterina, joissa me leikitään eri rooleja.

[Dexma]

Sitä vaan on hankala selvinpäin ennen kokemusta ymmärtää.

Tätä oikeastaan eniten hain. Mun kokemus alussa, kun olin käyttänyt vain ehkä 10-20 deelikertaa ja oikeastaan varsinkin dissoja (joita paljon vielä enemmän) oli arvokas, mutta samalla kokemus joka jäi tasolle hankala ymmärtää, ajatus ymmärrän "tämän deeleissä, mutta en selvinpäin" on vierannuttava nykyään myös. Seikkailin tosi pitkään todella metafyysisissä mielenmaisemissa, kokeilin selittää universumin muotoja itselleni monilla eritavoin ja koin suurempien olentojen läsnäoloja ja kehostairtautumisia. Skullguyn kokemus "profeetasta", osuu aivan älyttömän hyvin omiin ensi kokemuksiin.

Loppupeleissä se mitä jäi mulle käteen oli tosi tosi vähäistä. Vähän kuin kävisi, elämänsä siisteimmän vuoristoradan läpi, se on älyttömän upeaa ja oman mielen räjäyttävää ja ehkä jopa on siihen astisen elämän siistein kokemus. (mulle 16 vuotiaana teininä nämä oli siisteimmät kokemukset ja deelien käyttö on edelleen top asia elämässäni) Tuntui kuin koko maailma olisi avautunut silmien edessä aivan uudella tavalla. Vähän kuin trippistoorien alussa tulee lausahdus "Musa alkoi kuulostaan hyvältä" oli tunne melkein koko maailmasta. Inspiroiduin ja ihastuin, löysin itselleni älyttömän suuren henkisen voiman luoda asioita ja ehkä neljän vuoden suhtkoht ehkä jopa holtittoman deelien käytön jälkeen pääsin takaisin johonkin konkreettisiin asioihin kiinni.

Toisessa topikissa puhuttiin siitä puheripulista joka tuli deeleistä, niin se oli älyttömän kova itselläni. Olisin voinut mennä ihan hyvin keskelle kaupunkia ja kertoa SEN KAIKEN, mutta mitä mä oisin kertonut? En tiedä. Kokemuksista jotka on sellaisia, joita on tosi hankala jakaa sanoilla, kokemuksia joita voi vain kuvailla sanoin jolla ei tunnu olevan merkitystä, muutakuin itselleni. Mulla on trippistooreja täälläkin jonkun verran noista ajoista joita en kauhean ylpeänä niitä lue, koska koen nykyään, että ne oli se sitä "puheripulia" joka piti kertoa. Hiton makeita kokemuksia ne kyl oli ja on edelleen. Toisaalta ne on hyvä olla olemassa itselleni jotta voin lukea niitä arkipäiväisen maadoittumisen ja järjen vuoksi.

Jännästi ehkä vasta 100 psykedeeli tripin jälkeen deelit tuli aika hiton arkipäiväiseksi mulle. Ylipäätään ne on juuri arkipäivää, mutta nykyään ne myös lähentää mua mun arkeeni. En oikeastaan tiedä mitä "suuria tajuamisia" saan nykyään, kun nappaan happoa se ei järisytä suuremmin. Hetken koen olevani luovempi ja nautin arjen pienistä asioista paremmin. Touchet tällä foorumilla joskus sanoi psykedeliaa vain myytiksi. Se on elokuvia, itämaista ruokaa ja kirjallisuutta tai jotain tälläistä ja niin musta nykyään tuntuu tosi paljon tripillä olo, että se on vain mun normaalia elämää pienellä mausteella joka pistää mun serotoniini reseptorit ihan uusiksi aivoissa hetkeksi ja saa minut ajatteleen asiat hetken aikaa huomattavasti kaaottisempaa tietyllä tapaa nopeammin, mutta ehkä se on enemmän mielentila jossa aivoni ovat helpommin menossa ajatuksissa radalle joka ei ole se kaikista selvin ajatusmalli vain eräänlaista arkista out of box ajattelua. Siitä jää tosi vähän mitään konkreettista käteen, mutta mulle monesti se tekee hyvää. Nykyään vedän paljon vähemmän deelejä kuin ennen, oon ottanut varmaan 40 eri deeliä ja muutama sata trippiä elämässä, mutta viimeisen vuoden aikana ehkä alle 20kpl. Suurimmat kokemukset koko näiden aikana on niitä jotka on saanut minut oikeasti tekeen konkreettisia asioita elämässäni näiden välissä.

Poistuin oravanpyörästä radikaalisti burnoutissa ja nyt palaan sinne etsien taas jotain turvaa ja jotain uutta. Etsin itseäni työnarkoottisessa viidakossa ja löysin rauhan samalla tajuten, mitä osa-alueita on pielessä elämässä ja miten mun pitää niihin suhtautua tai mitä käytännöllistä mä voin tehdä omaa elämääni parantaakseen.

Psykedeelit on aika elämää muuttava juttu, ja sitä mun mielestä on jännä lukea tästä topikista. Tulee hyvä olo, kun näkee tietynlaisen kukkasen lähtevän käyntiin eräällalailla.

[DarkPath]

Psykedeelit on aika elämää muuttava juttu, ja sitä mun mielestä on jännä lukea tästä topikista. Tulee hyvä olo, kun näkee tietynlaisen kukkasen lähtevän käyntiin eräällalailla.

Nimenomaan. Yhden kunnon tripin jälkeen edelliseen elämään ei ole enää paluuta. Jos kys. trippi oli kuitenkin huono ja ahdistava vaikkakin opettavainen, niin shokista toivuttuaan sitä kuitenkin pyrkii taas elämään "normaalisti kuten ennenkin". Se vaan ei tunnu enää samalta kuin ennen. Itse alan pikkuhiljaa taas nauttia elämästä kuten ennen tuota viime kesäloman järisyttävää lapputrippiä. Sen tripin jälkeen ei puhettakaan muutamaan kuukauteen, että olisin edes seksistä nauttinut saati sitä halunnut. Normisti kun olen hyvinkin aktiivinen asian suhteen ollut aika nuoresta asti.

Tuntuu, että tiedän kaiken. Tiedostan olevani luoja vain kokemassa tätä itse luomaansa elämänpeliä ja aion nauttia siitä. Nauttia hyvästä musiikista, hyvästä ruuasta, luonnosta ja ennenkaikkea hyvästä seurasta tässä elämän varrella. Tein minä virheitä tai en, ne kuuluu kokemuksiin ja niiden ei pidä antaa kaataa elämää (vaan sensijaan on opittava niistä). Kaikki tapahtuva on tarkoituksella ja niin luoja on sen tarkoittanutkin.

[Dexma]

hmm.

Lueskelin tossa omia trippi kirjoituksia täältä vaultista. Aika rajua tekstiä, kun yrittää muistaa jotain tunteita. Dexmipeikon päiväkirja oli aika kamalaa luettavaa, koska elämäni oli silloin aika vitun ulapalla ja henkisesti en tainnut edes kovinkaan tajuta sitä silloin. Oikeastaan omalla tapaa koskettavaa, kuinka moni ihminen jotka ovat nykyään ystäviäni uskalsivat sanoa sen minulle, että nyt ei ole kaikki kohdalla.

Ayahuasca trippini joltain 2009 vuodelta, vaikutti hyvin kiinnostavalta ja jopa muistaisin, että tuo kokemus oli älyttömän voimaannuttava ja henkisesti se osui muhun sillä tapaa, että pystyin sen jälkeen kehittään pelkotilojani, ahdistustani ja sosiaalista arkuuttani pois todella paljon.

Taas DPT tripit samalta vuodelta jotka ovat varmaan olleet eräällalailla rajuimpia psykedeeliannoksia joita olen käyttänyt ovat juuri sitä metafyysistä seikkailua. Vaikka kovasti aina hehkutan DPT psykedeelinä niin se on niitä rakettejta joista en tunne paljoo saavani mitään käytännöllistä tai maallista irti verrattuna vaikka isoihinkin happoannoksiin tai muihin kevyempiin deeleihin.

Kirjoitusasu on noissa dpt tripeissä on hiton huono, kamala katsoa kuinka en vain osannut (tuskin vieläkään). Tietyllä tapaa kirjoitusasun nopeamainen raportti vain fiiliksistä muistuttaa enemmän dpt kokemuksia. Rosetta Stoned jonka sanoitukset olen pistänyt DPT tripin loppuun on aivan loistava kuvaus siitä, kuin sellainen psykedeelinen overload tila lähtee päälle eikä päästä alas maadoittumaan ja oikeasti kehittymään. E.T on ainut ystäväni ja todellisuus on hyvin kaukana minun omista kokemuksistani sillä hetkellä.

[Skullguy]

Palailinpa taas pitkästä aikaa tänne päivitteleen. Pientä putkentynkää ollut päällä, tänään lähiapteekin kassakin mainitsi, että tätä tavaraa ei saisi käyttää pitkän aikaa, että jos yskä jatkuu vielä pitäisi kääntyä lääkärin puoleen Kyllähän tuo varmasti työmoraalia syö, ku tämmönen reikäpää siellä ramppaa välillä joka päivä viikossa Ei vaan jaksa kiertää kauempana olevia apteekkejä näillä keleillä..

On tullutkin Dexma luettua aikoinaan tota sun päikkyä, kun tämä aine oli mulle vielä upouusi ihastus. Tais olla sitä aikaa kun et vielä ollut moden pestissä. Ei kirjoituksiaan kannata hävetä, dexmeissä tripit ja sekoilut on liiankin tavallista. Se on jo boonus että saa aikaseks semmosta tekstiä mitä muutkin ymmärtää kun putki on päällä.

Tuo jumaltrippi.. Jotenkin se totuus siinä oli Jimi Hendrixin sanoihin sopiva: "When the power of love overcomes the love of power, the world will know peace." Että kaikki väkivalta pitäisi lopettaa ja elää niin vähän luontoa ja elämää tuhoavina kuin mahdollista symbioosissa eläinten kanssa. Se oli se pääasiallinen totuus siinä. Fraktaalijumala on niin voimallinen, että puhumalla pelkästään väreillä ja valoilla hänen ei tarvitse käyttää ääntä tai mitään muutakaan että sitä ymmärtäisi. Ainakin punainen tarkoitti rakkautta, vihreä-punainen kuolemaa ja valkoinen itse fraktaalijumalaa. Se oli jännä trippi se Siinähän olisi ihmiselle hyvä seuraava evoluution askel; keksitään fraktaalikieli niin ei tarvitse enää kaataa puita saadakseen paperia.

Muita paikkoja joissa usein deksmeissä kävin oli Eldorado sekä mömmömaa. Eldorado oli tietenkin tämä kuuluisa kultainen kaupunki, jossa usein vain istuin kultaisen temppelin portailla ja ihastelin alas meidän kaupunkiin/kylään. Taivas ja vesi oli todella siniset ja puhtaat, tuuli puhalsi silleen kevyesti ja pieni lasten huutaminen kuului kun ne kaduilla alhaalla pelasi pallolla. Mömmömaa puolestaan oli kuin pieni planeetta, joka oli täysin tumman vaaleanpunaisen mönjän peitossa. Sitä oli niin paljon, ettei jalat ylttäneet maahan, muttei sinne sekaan hukkunutkaan. Se muodosti tämän planeetan pinnalle virtoja, joiden liike muistutti lihamyllyä. Sellasia pyörylöitä, jotka hiukan syveni pyörteen keskelle. Siellä seassa sitten lilluin ja annoin virran viedä. Siellä ei ollut ketään muuta kuin minä, tai jos siellä oli joitakin en ainakaan niitä katellu sen kummemmin. Näistä piirtelin kuvantynkääkin, mutten ole vielä saanut niitä valmiiksi.

[DarkPath]

Ohoh. Vai että eldorado. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Ihan ku raamatun ilmestyskirjassa se kultainen kaupunki mikä tulee sen jälkeen kun itsekkyys ja pahuus on poistettu maasta.

Minulle on opetettu, että punainen on sellainen "taistele tai pakene"- vietin ja kiihtymyksen väri. Elämänhalun väri läheltäpiti- tilanteissa. Punainen on myös kiintymyksen ja seksuaalisen halun väri Virheellisesti tätä kahden ihmisen välistä kiintymystä kutsutaan rakkaudeksi. Tässä kiintymyksessä voi puolestaan opetella rakkautta elämänkokemuksena kumppanin kanssa, mutta se itse kiintymys ei ole rakkautta.

Vihreä-vaaleanpunainen puolestaan anteeksiannon, empatian ja myötätunnon väri. Eli sen aidon rakkauden väri.

Mutta näin minä uskon, muut voi uskoa samaan tai sitten johonkin muuhun. : P