Meditointi

[Aukikco]

Harmittaa kyllä edelleen että jouduin keskeyttämään vipassana kurssin kun mulla oli tikkejä jotka repesi ja jouduin sitten lähtemään sairaalaan patchattavaksi kun vuosin niin pahasti. Suomessa kursseja on valitettavan harvoin eikä nyt näin opiskelujen ohella tuskin edes ehtisi osallistumaankaan. Seuraavalla Aasian matkalla ehkä sitten mutta siihenkin menee varmaan ainakin pari vuotta :roll:

Ruotsissahan noita järkätään koko ajan, niin voipi olla helpompi sovittaa aikatauluihin jos kiinnostaa. Helppo bussimatka Tukholmasta. http://www.fi.dhamma.org/

[frapathea]

Päiväkirja-asiaan kyllä ehdoton nyökytys täältäkin!

Hengittelin kans kauan melkein pelkästään vatsaan (mikä oli puolitietoinen vastareaktio sille, että luin jostain useimpien ihmisten hengittävän vain keuhkojen yläosalla), mutta mulla siihen tuntuis auttavan palleahengitys, ainakin jotenkin.

Niin siis pallea on vatsassa ja tarkoitin noita vaihtokelpoisina keskenään. Mulla liikkuu pallea kyllä (oon treenattu laulaja, se tulee aika luonnostaan täs vaiheessa) mut vitun ikijumiset hartiat ottaa kiinni ku koettaa saada hengityksen liikkumaan keuhkojen yläosaan asti. Reichilaisen ja pranayaman lisäks tietty joogaan kans päivittäin et noi aukeis. Aika tiukas ne kyl on ku vuosia päässy kehittymään.

Tota Reichilaista kehotyöskentelyäkin aloitin tekemään jossain vaiheessa, mutta sitten jostain syystä lopetin. Aika alkuun jäi kyllä se. Osaatko sanoa jotakin tiettyä harjoitetta, mikä auttaa juuri tähän hengityksessä avustavien lihasten vapauttamiseen? Vaiko onko edes järkevää tehdä vaan jotain yhtä harjoitusta?

En oikeesti osaa sanoo tästä koska en oo ite perehtynyt tarpeeks, mulla on vaan peruskäsitys tästä ja teen enemmän asiaan perehtyneen johdannolla tätä. Mut oon käsittäny et ei, yhen harjoituksen toistaminen ei välttämättä oo kovin hyvä, samal tavalla ku yhen jooga-asanan tekeminen ei kauheesti edistä. Keho on kokonaisuus.

mm. kädet irtoavat kehosta, ympäristö värähtelee tai pyörii jne. On varsin mukava huomata kuinka sitä oikeasti onkin kehittynyt, kun on pitänyt kirjaa. Samalla kun oppii näistä merkatuista kokemuksista niin pystyy myös itse hallitsemaan paremmin tilanteita jossa tarkkailee näkyjä tai on irtaantunut kehosta.

Sohasen nyt muurahaispesää mut musta tää kuulostaa enemmän maagiselta tai astraalityöskentelyltä kuin meditaatiolta, jos puhutaan meditaatiosta siinä merkityksessä, että se on aktiivista havaintojen tekemistä, joka ei pyri tulkintaan & jossa ollaan läsnä välittömässä ympäristössä parhaansa mukaan.

[Neste]

Ruotsissahan noita järkätään koko ajan, niin voipi olla helpompi sovittaa aikatauluihin jos kiinnostaa. Helppo bussimatka Tukholmasta. http://www.fi.dhamma.org/

Haa! Mahtavaa... ei tullutkaan mieleen. Ensi kesänä varmaan sitten

[Landmark]

Hengitykseen ja kehon tuntemuksiin kohdistuvaa istumameditaatiota tullut harrastettua muutamia vuosia, tosin todella epäsäännöllisesti.. Mut nyt joku pari kk sitten alkoi meditoidessa sekä joogatessa ilmestyä ihan törkeen voimakkaita panetus-fiiliksiä jossain vaiheessa harjoituksia. Tää on välillä tositosi häiritsevää, koska keskittymisestä tulee todella hankalaa ja tekis mieli mennä vaan tyyliin räpläämään itseään tai kumppania ja jättää harjoitukset kesken. Mulla ei oo mitään hajua, että miks noi iskee noin kovalla voimalla just näitä tehdessä.

[wRRa]

Mut nyt joku pari kk sitten alkoi meditoidessa sekä joogatessa ilmestyä ihan törkeen voimakkaita panetus-fiiliksiä jossain vaiheessa harjoituksia. Tää on välillä tositosi häiritsevää, koska keskittymisestä tulee todella hankalaa ja tekis mieli mennä vaan tyyliin räpläämään itseään tai kumppania ja jättää harjoitukset kesken. Mulla ei oo mitään hajua, että miks noi iskee noin kovalla voimalla just näitä tehdessä.

Mulla on ollut sama homma! Sanoisin et mieli yrittää harhauttaa sua :-). Se on vähän niiku kuriton kakara: kun yrität pistää sitä kuriin niin se alkaa sotia vastaan. Älä anna sille huomiota niin ajan myötä helpottuu.


Frapathean aiempaan kysymykseen löysin muuten tämän kuvan, tää on aika hyvä:
http://iskub.sippan.se/_images/meditation.jpg

[frapathea]

Hop, mergesin kaksi erillistä meditaatioketjua!

On tullu istuttua juu. Aika jännää kamaa. Hmm hmm.

wRRa, mä kysyin sun näkemystä!

[wRRa]

wRRa, mä kysyin sun näkemystä!

No mut toi kuva kuvaa helvetin hyvin just sitä, mitä mäkin oon kokenut meditaation aikana . Just tollanen se prosessi on myös mun päässäni.

[frapathea]

wRRa, mä kysyin sun näkemystä!

No mut toi kuva kuvaa helvetin hyvin just sitä, mitä mäkin oon kokenut meditaation aikana . Just tollanen se prosessi on myös mun päässäni.

Mua kiinnostaa ihan hirveesti aina ihmisten omakohtaiset kokemukset aiheesta, syystä että: nojatessa toisten selityksiin on tosi paljon helpompaa takertua ideoihin asioista sen sijaan, että kykenis istumistapahtuman ulkopuolellakin tarkkailemaan sitä, mitä siitä istumiskokemuksesta jäi käteen. Ei sillä, puhun kyllä asioista monien kaiffareiden kanssa ja luen aihepiirin kirjallisuutta (kirjavinkki! nyt luettavana Duncan Barford: Handbook for The Recently Enlightened) mut musta vaikuttaa hyödylliseltä koettaa selittää nimenomaan sen oman puhtaan kokemuksen pohjalta juttuja. Tiedäthän.

Kuinka moni muuten pitää meditaatiolokia? Mul on lokikirja, johon kirjaan yleensä päivämäärän, kellonajan, minuuttimäärän, meditaatiotekniikan ja mitä koin. Muutamia valikoituja otteita:

Huomion intensiteetin mukaan määriytyy se millanen kokemus jostain muodosta tulee. Välillä kuvittelen kokijan, sitten huomaan sen olevan kokemus.

--

Väsyttää. Epäselvää onko väsymys joku kiintee vai erillinen ominaisuus/olotila. Välillä keskittyminen ihan huippuu, outoi kehontuntemuksii, lievästi outoi ajantuntemuksii. Välillä harhautuu tosi helposti. Havainto on niinku juna, kun se tapahtuu niin se on jo edennyt. Tai ei oikeatsaan juna vaan kiveltä kivelle pomppiva tyyppi joka katsoo taakseen. Havainnot laskeutuu. Syy-seuraus tuntuu alati selkeemmältä. Ketjuja. Kaikuja. Jotkut ajatukset, etenkin melodiset ja rytmiset jää helpommin kaikumaan vaikka nihiin kiinnittäis tosi vähän huomiota. Välillä tulee sellasia nykäyksiä, eilenkin tuli, sellasia eteen päin kuohahtavia minitajunnanmenetyksiä tai sellasia.

--

Poskessa ja huulen sivussa vasemmalla tuntui polttavaa pistävää kipua. Tuntui läpitunkeva epämukavuuden tunne. Paheni pahenemistaan. Teki mieli lopettaa kesken mutta jatkoin keskittymistä. Jossain vaiheessa epämukavuus laskeutui ja katosi ja tuli mieleen että kun epämukavuus oli laskeutumassa niin tilalle nousi jo mukava tunne. Että ei-mukavan olon ei-oleminen on mukavan olon oleminen? Ja/tai että kun yksi kokemus väistyy niin uusi on jo tilalla? Että kokemus on oikeastaan saumatonta?

--

En oikein osaa kuvailla. Ei hiljaista mutta välillä äänet on etäisempiä.

--

Huomasin sellasen jännän jutun että ajatuksille syntyy muoto vasta kun huomioin ne. Ikään kuin pinnan alta kuplis tietynlaisia osia ja aineksia mut ne järjestäytyis ymmärrettäviks ja havaittaviks kokonaisuuksiks vasta kun niitä kattoo – ja sitä selkeemmiks ja havaittavammiks mitä tarkemmin niitä kattoo.

Sitten huomasin sellaisen jutun, että yks asia mitä meditaatio tekee on se et se opettaa tarkkailemaan sitä mihin suuntaan milloinkin haraa vastaan. Että eikö anna tulla vai eikö anna mennä. Ja siinä oppii löytämään sitä tasapainon tilaa jossa antaa tullamennä.

--

Jalat puutu. Käsii poltti. Ja jotain jotain muitakin kehollisia tuntemuksia paljon. Välillä tuntu sellasia juttuja päässä ku olis shiftannu kokemuksessa. Ja välillä kauhee päänsisäinen pälätys loittoni ja siirty ja tuli uudestaan.

--

Väreilyä, aaltoilua, oksetusta, levottomuutta, ahdistusta. Kantsii pitää silmii auki, se auttaa keskittymään.

--

Oksetusta, välillä ahdistuksen tunteita. Aaltoilua, väreilyä, niinku kokemus pyöris sekä myötä- että vastapäivään ittensä sisällä. Uus kokemus: en ihan osaa selittää mut jotenki se oli sellanen että kokemus vaan oli eikä sen kummempaa. Sen jälkeen väsytti hetken ihan hulluna. Loppuvaiheessa kovaa vastustusta paikallaan pysymiseen.

--

Himmeetä niskakipua ja selässä kans välillä, mut jotenki vitun selkee olo kans. Keskittyminen pysyi tosi hyvänä vaikka oli paljon pälätystä sisällä, se tuntuu paremmin sisältyvän kokemukseen tällä hetkellä ku joskus toiste. Aaltoilua, moninaisia rytmejä, tosi voimakasta välillä ja välillä yhtäkkiä miltei huomaamatonta. Varjojen pyörimistä, muljahtelua. Välillä outo uus näkökokemus, ikään kuin kokemus olis tullut mua kohti tai "iskeytynyt" muhun kiinni. Niinku oltais kumpikin vaan yks lituska paperi, vaikee selittää mut niinku kaksuloitteisen otuksen se ulottuvuudeton suunta kattois molemmilta puolilta toista puolta.

--

Uusi kokemus: tuntui kuin olis nähny asiat kahdella tavalla samaa aikaa, niinku olis nähny etäisyyden jotenki uudella tavalla? Niinku se etäisyys olis ollu siinä oikeesti? Niinku näkökokemus olis alkanu siitä silmän rajapinnalta eikä jostain etäisestä esineestä.

--

Teki mieli istuu lisää. Paska mut levollinen olo. Viimeinkin se maailmanloppu tuli.

--

Jos liikahdan eteenpäin, kokemus tulee mua kohti. Ja jos liikahdan taaksepäin, se liikkuu musta pois.

--

IHAN VITUN TYLSÄÄ HÖLYNPÖLYÄ.

Toi viimeinen oli eilisillalta

[VXA]

keväinen metsä, aurinko loistaa ja tuuli suhisee. täydellinen ympäristö meditoinnille. silmät kiinni havainnoi vain ympäristön äänet, joka on vielä jännempää.

[wRRa]

Frapa, itse taas olen pyrkinyt antamaan ajatusten olla, päästämään niistä irti... Joten en niin hirveän tarkkaan muista niitä jälkeenpäinkään. En tiedä myöskään, onko meditaation aikana tulleiden ajatusten listaaminen niin kovin tärkeää. Ajatuksia tulee ja menee, ne eivät ole se olennaisin juttu.

Joskus oon kyllä listannut meditaatiossa tekemiäni havaintoja, siis sitä mitä sinäkin ilmeisesti teet, mutta en ihan noin tarkasti. Tuollainen meditaatiopäiväkirja kuulostaa ihan mielenkiintoiselta ja jopa hyvältä idealta. Ongelmana näkisin lähinnä sen, jos meditaation aikana miettii "miten kuvailen tätä myöhemmin", sillä se on taas yksi turha ajatus lisää. Minulla on taipumusta tällaiseen ajatteluun. Mielestäni on vaikeata kuvailla kokemusta jälkeenpäin sanoilla, ellen sanallista sitä kokemuksen aikana.

[frapathea]

Frapa, itse taas olen pyrkinyt antamaan ajatusten olla, päästämään niistä irti... Joten en niin hirveän tarkkaan muista niitä jälkeenpäinkään. En tiedä myöskään, onko meditaation aikana tulleiden ajatusten listaaminen niin kovin tärkeää. Ajatuksia tulee ja menee, ne eivät ole se olennaisin juttu.

Sit herää taas kysymys siitä, mitä tietoisuus ja tiedostava läsnäolo on. En tietenkään voi puhua kenenkään puolesta, mutta jos itelleni ei jää mitään käteen istunnosta niin voin melko huoletta sanoa olleeni jotenkin epätiedostavassa horroksessa, jossain hypnagogisessa välitilassa. Sillonku istun reippaasti selkä suorassa niin kyllähän niitä ajatuksia aika usein nousee, ja sitten niitä tarkkaillaan. Mul ei lokikirjan suhteen ainakaan oo ideana kirjata ylös mitä ajattelin (koska mitä vittuu – kelaan aamiaistani tai sitä miten persettä kutittaa ) vaan sitä mitä huomaan tarkkaillessani kokemustani. Ne on yleensä sellasia laajempia juttuja jotka ikäänku jää sit mieleen kun kelaa kellon soitua, että mitä istuessa koki. Esim. tänään kokemus liikkui lähemmäs ja loitommas hengityksen mukana, kyllähän sellasen väistämättäkin huomaa.

Barford sano aika hyvin: include, include, include. Ajatukset on yhtä lailla suoraa kokemusta kuin mikä tahansa muukin.

Ongelmana näkisin lähinnä sen, jos meditaation aikana miettii "miten kuvailen tätä myöhemmin", sillä se on taas yksi turha ajatus lisää. Minulla on taipumusta tällaiseen ajatteluun. Mielestäni on vaikeata kuvailla kokemusta jälkeenpäin sanoilla, ellen sanallista sitä kokemuksen aikana.

Hmm. Mul ei oo ollu tällasta ongelmaa, ehkä osin sikskin että toi on niin rutinoitunut juttu etten tuu ajatelleeks sitä erityisen paljoo istuessa. Lähinnä ajattelen kaikkee muuta. Tosin yks mun todella paljon meditoiva läheiseni joskus sanoi, että jos meditoidessa miettii meditaatiotaan niin sehän on ihan hyvä ajattelun aihe.

Nii, ja mä teen siis suhteellisen usein "note [something]" -tekniikkaa, johon kuuluu olennaisesti sanoa joko mielessä tai ääneen joho kaikki minkä havaitsee tai koettaa havaita tiettyjä juttuja. Esim. jos haluaa havaita ajatuksia niin aina ajatuksen kohdalla sanoo tai ajattelee, että ajatus. Tai kehontuntemuksia. Tai emootioita. Siitä jää tosi helposti mieleen sellasia juttuja kuin että jalkaa poltteli tai että oksetti. Ihan hyvä tekniikka, kantsii kokeilla.

Ja siis puolet mun merkinnöistä on tyyliä "pieretti, oli sellasta juu, eipä mitään erityistä mainittavaa", et nää oli vaan valikoituja paloja.

[wRRa]

No siis, se mitä tarkoitin tuossa etten muista niitä juttuja myöhemmin enää kunnolla, niin johtuu siitä, että mun päässä kuulostaa esim. tältä:

"No niin, 15 minuuttia. Ei ole pitkä aika.
Tämä on ajatus. (Katkaisee ajatusketjun)
...
Pitäisiköhän ostaa... tämä on ajatus. (Katkaisee ajatusketjun)
...
Mitäköhän The Wiren seuraavassa jaksossa tapahtuu?
Keskity hengitykseen. Miltä se tuntuu? Tunnetko, että ilmavirta on viileämpää tullessaan sisään ja lämpimämpää tullessaan ulos?
Hell yeah nigga!
Oon kattonu liikaa The Wirea.
Nämä ovat ajatuksia. Hengitys. (Katkaisee ajatusketjun)
...
Paljonkohan kello on?
Hengitys.(Katkaisee ajatusketjun)
..."

Jne. Kuulostanee varmaan tutulta? Mutta siis, näitä ajatuksia ehtii jo 15 minuutissa tulla niin pirun paljon etten kykene muistamaan jokaista, varsinkin kun yleensä pysäytän ajatusketjut aika nopeasti ja muistutan itseäni, että tarkoitus oli keskittyä hengitykseen eikä ajatuksiin.

Toki on olemassa erilaisia meditaatiotekniikoita, joissain keskitytään ajatuksiin ja ollaan niistä tietoisia. Katsotaan vaan, mitä mielen läpi virtaa. Itse en kuitenkaan ole tällaista tekniikkaa tehnyt viime aikoina, joten siksi huomio ei ole niissä ajatuksissa niin vahvasti.

Ja joo, huomasin kyllä eron tuossa sun päiväkirjassa ja pelkästään ajatuksien listaamisessa... Vaikka siis, ajatusten listaamistahan sekin on. Mutta itse jotenkin omassa meditaatiossani pyrin päästämään ajatuksista irti. Usein myös niistä oivaltavista ajatuksista, koska nekin ovat ajatuksia.

[frapathea]

Tollasina päivinä mä vaan kirjaan et "Paljon ajatuksia, huono keskittyminen"

Mutta itse jotenkin omassa meditaatiossani pyrin päästämään ajatuksista irti. Usein myös niistä oivaltavista ajatuksista, koska nekin ovat ajatuksia.

Älä lue tätä liian tiukan toteavaan sävyyn – mä lähinnä spekuloin. Mut: must sun kuvailema toiminta ei kuulosta siltä, että päästäisit ajatuksista irti, sillä jos ajattelen, etten ajattele, niin ajattelen edelleen. Yhtenä päivänä joskus viime vuonna meditoin, ja yhtäkkii pysähdyin kysymään, että kuka mä oon pysäyttämään ajatuksiani tolla tavalla kesken kaiken. Kuka mä oon? Miks olis joku erillinen "minä" joka määräilis ajatuksia ja päsmäröis niiden kanssa, että olkaa kakarat hiljaa kun mä meditoin?

Mulle tuntu itelleni ainakin tosi tärkeeltä tajuta, että mun ei tarvii estää tai pysäyttää ajatuksia meditoidessani – paljon hedelmällisemmältä ja keskeisemmältä tuntuu, ettei yritä pakottaa niitä suuntaan tai toiseen. Sen jälkeen meditointi on ollu.. Miten sen kuvais.. Noh, vähänniinku tällasta:

"Kuinkakohan kauan on menny, varmaan vasta puollll tttunnntiiaaa

Oho toi oli ajatu

Sssss

Aja

Aja

tus

tus

Aja

Aja

tus

tus

Aja

Aja

tus

tus

Ei vittuku persettä kutitfffsshhhh a e a tta da a mmmmffssshh ajatuuhhhh"




Barford pisti tosiaan hyvin:

When distracting thoughts or strong emotions arise, include them. Don't react: include. Or if you do react, that's not a problem: include your reaction into awareness. Include, include, include. Make a special effort to include particularly anything that pretends it can't be included.

Edit: tää on muuten ihan vitun hyvä idea puhua meditaatiosta kuvailemalla kokemusta mahdollisimman autenttisesti. Meikä digaa. Hell yeah!

[wRRa]

frapathea, tapoja on monia. Minusta ei ainakaan ole sanomaan, mikä on paras tapa meditoida. Erilaisille ihmisille sopii erilaiset tavat. Kaikissa tekniikoissa on omat vahvuutensa.

En siis sano itselleni että "nyt pitää olla ajattelematta" tai käske ajatuksiani hiljentymään. Lähinnä sit kun huomaan, että "täähän on ajatus, mäpä keskityn takas siihen hengitykseen" niin se ajatusketju automaattisesti loppuu.

Mun meditaatiotekniikassa vahvuutena on keskittymiskyvyn lisääntyminen. Siis se, että keskittyy siihen asiaan, johon on tarkoitus keskittyä. Jos mä oon päättänyt keskittyä hengitykseen, mä palautan keskittymiseni siihen kun huomaan olevani ajatuksissani. Tai voisi sanoa, että siirrän huomioni ajatuksistani takaisin siihen hengitykseen. Koska mulle ainakin käy niin, että sit kun keskityn ajatuksiin, en enää pystykään keskittymään hengitykseen. Mitä tulee tohon ajatusten muistamiseen niin voidaan varmaan olla samaa mieltä siitä, että ihminen muistaa parhaiten ne asiat, joihin on keskittynyt niiden tapahtuessa. Esimerkiks jos näät kadulla sata ihmistä ja kiinnität niistä vaan yhteen huomiota, et muista jälkeenpäin miltä ne muut näytti, mut sen yhden naaman kyllä muistat. Mä saatan esimerkiks muistaa millä tavalla oon hengittänyt, mutten välttämättä mitä ajatuksia mun päässä oli.

Tää on sellanen tekniikka jonka tarkotuksena on nimenomaan siis kehittää keskittymistä. Sit kun keskittyminen yhteen asiaan on parempi, voi keskittyä hieman isompaan asiaan. Esimerkiks aloitan pienestä alueesta (vaikka nenästä) ja alan laajentaa sitä sit, kun koen pystyväni keskittymään tarpeeks siihen yhteen alueeseen. Tarkoituksena on lisätä nimenomaan kehotietoisuutta, joka helposti kärsii, jos on koko ajan ajatuksissaan.

Nää ajatukset joista puhun on yleensä sellasia ajatuksia, jotka seilaa ajassa eteen tai taakse. Mietin tulevaa tai muistelen mennyttä. Toki ne ajatukset on tässä hetkessä, mutta musta tuntuu helpommalta päästä tähän hetkeen käsiksi keskittymällä johonkin tosi konkreettiseen, kuten just hengitykseen. Niin kuin sanottu, samaa tekniikkaa voinee harjoittaa myös keskittymällä ajatusvirtaan sen hengityksen sijaan. Se tarkoittaisi kuitenkin mielestäni sitä, jos vertauskuvallisesti sanotaan, että sen sijaan et ajelehtis sen ajatusvirran mukana, istuiskin virran viereen ja ainoastaan tarkkailis sen kulkua.

Ei ajatukset oo mikään huono juttu, mutta tarkoituksena kai olis tiedostaa, että ne on sellanen juttu joka tapahtuu nyt. Jos mä oon mun ajatusten "sisällä" niin jotenkin luulen olevani menneessä tai tulevassa ja unohdan nykyhetken.

En tiiä osasinko selittää kovin hyvin mut ehkä ymmärsit pointin?

[frapathea]

Joo anapanasati on hyvä keskittymisen harjoittamiseen

Erilaisille ihmisille sopii erilaiset tavat. Kaikissa tekniikoissa on omat vahvuutensa.

Toisaalta, mikäli meditaatiota painottaviin (ynnä moniin muihinkin uskonnollisiin) perinteisiin on luottamista, niin meditaatiolla on yks ultimaattinen tarkoitus – valaistuminen. Mihin taas usein liitetään keskeisenä tekijänä luopuminen "egon" tai "itsen" illuusiosta... Mitä taas vaikeuttaa se, jos meditoidessa suhtautuu ajatuksiinsa jonain "mun" kokemusta "estävänä" tekijänä sen sijaan, että ne olis vaan kokemuksia kokemuksien joukossa, aivan samoin kuin se "minä", joka väittää "häiriintyvänsä".

Emmä väitä tietäväni, ehdottelen vaan, koska koin ite jossain vaiheessa tosi voimakkaan oivalluksen siitä, että toi nimenomainen asia oli jumittanut mun harjoitetta aikas huolella ja kun siitä päästi irti niin meditaatiostakin alkoi irrota taas enemmän.

Tai voisi sanoa, että siirrän huomioni ajatuksistani takaisin siihen hengitykseen

Niin, mun pointti onkin pitkälti se, että huomion siirtäminen pois ajatuksesta ja ajatuksen keskeyttäminen ei oo sama asia. Tai siis osan ajastahan ne ajatukset oikeesti keskeytyykin kun ne huomaa ja siirtää huomion pois, mutta oon huomannut, että tosi usein ne vähän niinku.. Siirtyy taaemmas ja hajoaa itekseen hiljaa sen mukaan kun huomio niitä kohtaan siirtyy seuraavaan kokemukseen. Kuten tossa lokikirjassani kirjoitin:

Huomasin sellasen jännän jutun että ajatuksille syntyy muoto vasta kun huomioin ne. Ikään kuin pinnan alta kuplis tietynlaisia osia ja aineksia mut ne järjestäytyis ymmärrettäviks ja havaittaviks kokonaisuuksiks vasta kun niitä kattoo – ja sitä selkeemmiks ja havaittavammiks mitä tarkemmin niitä kattoo.

Shinzen Young (vitun siisti jäbä, kantsii tsekkaa sen juttui) kertoo joitain tärkeimpiä meditaatiokokemuksiaan ja mainitsee näin:

Probably the first key moment came a few months into the practice when I started to notice that at the end of an hour sit the voice that had always been screaming in my head, although it was still present, it was like at a distance, it wasn't screaming anymore. I didn't have to listen to it instantly. I'd never experienced anything like that. It was like the internal talk, by the end of a sit, the internal talk hadn't gone away, it was like at a distance, it was muffled. That was, you know, a whole new world for me. So I went to my teacher and I said, my sitting's getting interesting and I just described this phenomenon and he said, oh, that's good, you're starting to go into samadhi, into a state of high concentration.

Me jostain syystä aika usein ajatellaan keskittymistä sellasena tosi pieneen pisteeseen poltettuna terävänä kärkenä, tilana jonka pitäis sulkea kaikki pois. Kuitenkin jos puhutaan tiedostavasta läsnäolosta, niin vaikka harjoitteessa olisikin joku keskeinen kiintopiste, oon ite kokenut tosi tärkeeks oivallukseks sen, ettei keskittyminen välttämättä tarkoita sitä, että sulkis kaiken muun pois voidakseen keskittyä yhteen asiaan, vaan että opettelee keskittymään asiaan vaikka siinä ohessa tapahtuu kaikkea muutakin. Eli sen sijaan, että yrittäis tiivistää sen keskittymisensä siihen yhteen neulankärkeen, kattookin koko laajuudeltaan koko perkeleen tilkkutäkkiä ja näkee sen neulankärjen siellä seassa ja huomioi sen.

[wRRa]

Niin, mun pointti onkin pitkälti se, että huomion siirtäminen pois ajatuksesta ja ajatuksen keskeyttäminen ei oo sama asia. Tai siis osan ajastahan ne ajatukset oikeesti keskeytyykin kun ne huomaa ja siirtää huomion pois, mutta oon huomannut, että tosi usein ne vähän niinku.. Siirtyy taaemmas ja hajoaa itekseen hiljaa sen mukaan kun huomio niitä kohtaan siirtyy seuraavaan kokemukseen.

Hehe, muistatko kun aikasemmin kirjoitin tähän ketjuun et koen vaikeaks kuvailla sanoilla sitä meditaatioprosessia? Mut joo, siis näinhän se mullakin menee. Ajatusketju ei välttämättä suoranaisesti katkea vaan siirtyy taka-alalle. Katkeamisella tarkoitin ehkä jotenkin sitä, että mun huomio siirtyy pois siitä ajatusketjusta. Siirryn tavallaan kauemmas niistä ajatuksista, takaisin hengityksen pariin.

Samalla tapaahan se hengityskin on koko ajan läsnä ja tapahtuu koko ajan, vaikka mun huomio ois ajatuksissa. Ei se lopu. Mä en vaan huomaa sitä sillon. Kyse onkin lähinnä just siitä, että mun keskittyminen on siellä minne tarkoituksella keskitän sen. Se ei harhaile muissa asioissa, tai jos harhailee, niin palautan sen takaisin siihen, mihin mun on tarkoitus keskittyä.

Mut joo, siis, niin ku yritin sanoo niin en "yritä olla ajattelematta" vaan yritän keskittyä siihen, mihin olen sen meditaation aikana päättänyt keskittyä. Esimerkkinä myös se, et toisinaan tietoisuus saattaa käväistä jossain muussa kehonosassa: Oon päättänyt tarkkailla hengitystäni ja sit yhtäkkiä mun persettä kutittaa ja huomio meneekin sinne. Ite näen edistymisenä sen, et ne muut huomiota vievät impulssit muuttuu ehkä pienemmiksi. Saatan huomata, et joo persettä kutittaa, se käväsee mun tietoisuudessa, ja palaan hengitykseen. Sit taas varsinkin vähemmän meditoineena käy helposti niin että mun on tarkotus keskittyä hengitykseen, mun persettä kutittaa, ja mä oon silleen "et ei helvetti kutittaa ihan perkeleesti ois kyllä nyt pakko vähän raapasta ääää mitähän tästä tulee voi ei kutittaa kamalaa tuntuu kyllä tosi hankalalta olla paikoillaan äh mun perse perse perse"

Koska kehossa tapahtuu kaikenlaista koko ajan niin jos pystyn nopeasti palauttamaan tarkkaavaisuuteni hengitykseen perseeni sijasta, en välttämättä myöhemmin edes muista että mun persettä kutitti. Saatoin huomata sen, kuten tuhat muutakin asiaa, mut sillä ei ollu mulle niin paljoa väliä että se ois jääny mun mieleen sen tarkemmin. Se perseen kutina ei välttämättä lopu heti, vaikka en keskittyiskään siihen. Kutittaa joo, mutta ei sil oo mitään väliä.

Vähän samalla tavalla siis muidenkin ajatusten kans. Ne on siel joo, mut ei niil oo mulle sillä hetkellä väliä. Olkoot .

Mut ite näkisin et mitä paremmaksi keskittymiskyky kasvaa, sitä helpompi on nähdä myös sen neulankärjen ympärillä olevat asiat samalla kun keskittyy siihen neulankärkeen. Tän takia vipassanassa just edetään niin et alotetaan eka tosi pienistä alueista ja käydään pala kerrallaan koko keho läpi, hiljalleen sit siirrytään isompiin paloihin ja lopuks pystyy olemaan aika hyvin tietoinen samaan aikaan jo koko kehosta. Sen jälkeen voi ehkä olla helpompi kehittää tietoisuutta niin, että on tietoinen sekä kehostansa että siitä, mitä mielessä liikkuu. Se tietoisuus kehosta ei lakkaa sillon kun päähän tulee ajatus, niin kun mulla usein käy, koska en oo nyt meditoinut niin paljoa.

[psychiCNoob]

Jonkuntapaista istuma-meditaatiota harrastanut tässä nyt noin 3-4kk, aina about. 20min kerralla 1 krt/pv (viikonloppuisin 2krt/pv) Plus sitten tietenkin random metsäkävely/bussimatka/oppitunti-meditaatiot. Kuuntelen yleensä tätä meditaation aikana OMMMMMMMMMMMM

En ole tutustunut käsitteisiin sen kummemmin, että mikä tekniikka on mikäkin. Olen poiminut vähän sieltä ja täältä ja mennyt sen mukaan mikä tuntuu parhaalta. Hiljennän mieleni ja (yritän)keskityn tähän hetkeen ja annan tämän hetken virrata. Olisin pikkuhiljaa kiinnostunut eri tekniikoista, jotta voisin hioa niistä sitten minulle sopivan. Voisitko vaikka frapa suositella jotain alan kirjallisuutta?

Meditaatio tuntuu olevan sellanen ihmisen perus"taito". Jokaisella on mahdollisuus löytää se polku. Uskon et jokainen meditoi joskus tiedostamattaan, ainakin lapsena.

Mun mielestä meditaatio on jollain tapaa verrattavissa itse elämiseen, ei voi elää täysillä ilman meditaatiota. Tai en ainakaan vois kuvitella eläväni ilman meditoimista. Aukicon sanoin on vaikeeta sanoo mitä se on, se vaan ON. silläsipuli meditation=life

Mulle tulee aika usein meditaation aikana sellasia visioita, en nyt tarkota mitää profetioita, vaan sellasia et nään itteni istumassa jossain järven äärellä, joka on täynnä lootuksia tai metsässä,jossa puiden lomasta paistaa aurinko tai vuorella(kerran tunsin, että tuuli olisi puhaltanut kasvoilleni), yleensä luonnossa. Joskus leijun tyhjyydessä. Ja usein (melkein aina) nään mun eessä sellasen kolmion, joka pyörii. Mitä nämä sitten ovat, mielen tuotoksia häiritsemään keskittymistä? Tai sit ne vaan on, otan ne vastaan niin kuin kaiken muunkin.

Oon huomannu et on tosi tärkeetä meditoida päivittäin. Muuten menee takapakkia ja kuluu taas hetki ennen kuin pääsee takaisin samantasoisiin värähtelyihin. Meditate everyday day day day.

Täs topicissa oli kyl kaikkee tosi oivalluttavaa, mut siitä on jo aikaa, kun viiemksi luin sen läpi kokonaan. Pitäisi varmaan lukasta ja jatkaa sitten lissöö.

[frapathea]

Plus sitten tietenkin random metsäkävely/bussimatka/oppitunti-meditaatiot.

Soo soo, koulussa opiskellaan. Teetkö formaalia kävelymeditaatiota? Mulla on ollut kiinnostusta siihen, yks läheinen tekee sitä useahkosti, mut oon toistaseks ite kokeillut lähinnä sellasta rennon meditatiivista otetta paikasta toiseen kävelemiseen silloin tällöin, en vielä muodollista kävelymeditaatiota. Kuulemma se on ihan oma juttunsa. Mut meditatiivinen asenne arkiaskareisiinkin on aikas siisti juttu siin kohtaa ku harjoite on edenny sellaseen pisteeseen et sitä otetta on helpohko alkaa integroimaan arkielämään, ja tärkeetäkin sen kannalta että sais ne istumisen hyödyt oikeesti näkymään ja tuntumaan jokapäiväisissä toimissa.

Voisitko vaikka frapa suositella jotain alan kirjallisuutta?

Minkätyylisestä tykkäät? Tämänkin harjoitteen keskuudesta löytyy erilaisia koulukuntia ja skenejä. Ootko transhumanisti, mielenterveyskuntoutuja, intiafiilistelijä, länsimainen mystikko, zen, new age, tieteellistä sorttia tai jotain muuta? Teetkö muita asiaan liittyviä harjoitteita tai onko sulla hengellistä vakaumusta siinä ohessa? Mun suositukset putoaa luultavasti pitkälti tonne mystiikan ja sitten tieteeltä lainatun metodiikan pariin.

Mä oon digannu tota aiemminkin mainitsemaani Duncan Barfordin kirjasta Handbook for The Recently Enlightened viime aikoina. Erityisen hyvää siinä musta on monien perinteisten oletusten kriittinen tarkastelu! Tosi oivia huomioita keskittymisen olemuksesta ja tyhjyyden kokemuksellisuudesta muun muassa.

Oon kuullut erityisen hyvää Daniel Ingramin teoksesta Mastering The Core Teachings of The Buddha (pdf ladattavissa ilmaiseks http://integrateddaniel.info/book/), joskaan en ite oo vielä ehtinyt lukea. Ingramin muuta settiä oon kyllä selaillu ja sen perusteella uskoisin, että oivaa kamaa etenkin jos satut olemaan loogisempaa, metodologisempaa tyyppiä. Ingram tykkää selvästi purkaa kaiken ja luokitella sen pieniin loogisiin lokeroihin.

Shinzen Youngia oonkin jo hehkuttanut, mut sen kirjanen What Is Mindfulness? (pdf ladattavissa ilmaiseks http://shinzen.org/Articles/WhatIsMindf ... Public.pdf) on musta aika selkeä ja tiivis katsanto aiheeseen. Youngin videoita kannattaa tsiigailla youtubesta, ne on rautasii.

Jos digaat länsimaista mystiikkaa niin Israel Regardien One Year Manual on aika hyvä harjoitessetti vuodeksi.

Kannattaa tsekkailla myös erilaisia aihepiiriin keskittyviä nettisaitteja. Esim. kennethfolkdharma.com ja dharmaoverground.org.

Meditaatio tuntuu olevan sellanen ihmisen perus"taito". Jokaisella on mahdollisuus löytää se polku. Uskon et jokainen meditoi joskus tiedostamattaan, ainakin lapsena.

Riippuu mitä meditaatiolla tarkoitetaan, puhutaanko meditatiivisesta tilasta vai meditaatioharjoitteesta. Jos jälkimmäisestä – mikä on monilla tavoin oma juttunsa verrattuna ihan vaan siihen et välillä sitä sattuu "olemaan läsnä" – niin sitten oon eri mieltä.

Mun mielestä meditaatio on jollain tapaa verrattavissa itse elämiseen, ei voi elää täysillä ilman meditaatiota. Tai en ainakaan vois kuvitella eläväni ilman meditoimista.

Aika samat fiilikset, tuntuis vaan järjettömältä jättää harjoite tekemättä kun sen voi tehdäkin. Barford esittää tossa edellämainitussaan sellasen väitteen, että tää on oikeastaan se, mistä erottaa ne, joilla on potentiaalia valaistua. Se et kokee absoluuttisen totuuden puutteen täysin sietämättömäks. Onhan siinä perää, se ainakin motivoi istumaan silloinkin ku ei kauheesti ehkä huvittais tai jopa tuntuu paskalta.

Oon huomannu et on tosi tärkeetä meditoida päivittäin. Muuten menee takapakkia

Joo jep! Harjoitteen säännöllisyydestä on ihan hitosti hyötyä. Sen lisäks et se vaikuttaa meditaatioon itseensä niin se vaikuttaa myös siihen tapaan suhtautua harjoitteeseensa.

[Bongivedelläkuuhun]

Olen pikkuhiljaa ruvennut kokeilemaan ja kiinnostumaan meditointiin. Nyt pienessä jurrissa kirjoittelen, koska halusin testata miten alkoholin vaikutuksessa rauhoittuminen onnistuu.

Aloitin rauhallisesti ja alussa oli hieman enemmän vaikeuksia keskittyä kuin normaalisti. Lopulta koko homma meni pläsinäksi. Pientä rentoutumista mutta humalassa en osaa keskittyä.

Selvinpäin olen huomannut pari kikkaa. Minulla on hengitysvaikeuksia nenän kautta. En saa tarpeeksi happea (tai en osaa hengittää hyvin nenän kautta), mutta ideana oli että noin 10 minuutin meditoinnin jälkeen pystyn meditoinnin yhteydessä keskittymään nenän kautta hengitykseen niin hyvin että se onnistuu. Tarkoitin siis, jos kirjoitin hieman epäselvästi että yleensä en osaa hengittää nenän kautta, mutta kun meditoin niin se onnistuu täydellisesti.

[frapathea]

Olen pikkuhiljaa ruvennut kokeilemaan ja kiinnostumaan meditointiin. Nyt pienessä jurrissa kirjoittelen, koska halusin testata miten alkoholin vaikutuksessa rauhoittuminen onnistuu.

Saatan olla vähän dogmaattinen asian suhteen mutta joo en suosittele ainakaan kauheesti harrastelemaan. Hyötyä ei ainakaan tuosta järin tuntuis olevan.

Selvinpäin olen huomannut pari kikkaa. Minulla on hengitysvaikeuksia nenän kautta. En saa tarpeeksi happea (tai en osaa hengittää hyvin nenän kautta)

Kokeile nenäkannua. Vanha jooginen kikka. Jostain syystä hampaiden harjaus on vakiintunut meillä lännessäkin, mutta nenäkannua käyttävät lähinnä allergikot ja omituisista harrasteista kiinnostuneet.

[Pristine]

Olen pikkuhiljaa ruvennut kokeilemaan ja kiinnostumaan meditointiin. Nyt pienessä jurrissa kirjoittelen, koska halusin testata miten alkoholin vaikutuksessa rauhoittuminen onnistuu.

Saatan olla vähän dogmaattinen asian suhteen mutta joo en suosittele ainakaan kauheesti harrastelemaan. Hyötyä ei ainakaan tuosta järin tuntuis olevan.

Ite en oo kauhean useasti, ainakaan tarkoituksellisesti ottanut alle alkoholia ja sitten laittanut meditoiden. Oon kuitenkin omalla kohdallani huomannut, että niinä harvoina kertoina kun siihen istumiseen ja tarkkailuun on sitten ryhdytty on ajatusprosessi huomattavasti yksinkertaisempaa kuin selvinpäin ja täten tuntuu, että meditointi paljon helpompaa. Baarissakin kännipäissään tulee usein tuijoteltua seiniä kuin kivettynyt koska se vaan on mielekkäämpää kuin paskan jauhaminen vähän väliä..tuntuu tapahtuvan jo luonnostaan.

En oo ite meditoinut yli kahteen viikkoon käytännössä yhtään, sitä ennen pidemmän aikaa joka päivä. En oikeestaan enää näe sitä aktiviteettina mitä teen aina kun huvittaa..tai ei huvita, vaan enemmänkin se havainnointi vain tuppaa olemaan läsnä kaikkialla joka hetki. Toki jos istun hiljaa yksikseni on mielen ja ajatusten tarkkaileminen paljon herkempää ja tuntuu tuottavan suurempaa rauhaa ja tyytyväisyyttä hetkessä, mut miten meditaatio vois ikinä puuttua tästä hetkestä? Nyt ei oo jaksanut istua huoneessaan päivittäin tunteja, alkaa sekin välillä puuduttamaan jos totta puhutaan. Innolla kyllä odotan tulevia kesäsäitä, jotta pääsee ulos luontoon VAIN istumaan

Tykkääkö ihmiset täällä meditoida enemmän sisällä vai ulkona, onko sillä teille niin merkitystä?

[frapathea]

Olen pikkuhiljaa ruvennut kokeilemaan ja kiinnostumaan meditointiin. Nyt pienessä jurrissa kirjoittelen, koska halusin testata miten alkoholin vaikutuksessa rauhoittuminen onnistuu.

Saatan olla vähän dogmaattinen asian suhteen mutta joo en suosittele ainakaan kauheesti harrastelemaan. Hyötyä ei ainakaan tuosta järin tuntuis olevan.

Ite en oo kauhean useasti, ainakaan tarkoituksellisesti ottanut alle alkoholia ja sitten laittanut meditoiden. Oon kuitenkin omalla kohdallani huomannut, että niinä harvoina kertoina kun siihen istumiseen ja tarkkailuun on sitten ryhdytty on ajatusprosessi huomattavasti yksinkertaisempaa kuin selvinpäin ja täten tuntuu, että meditointi paljon helpompaa.

Syy miksi sanoin tuon on se, että meditaatio tutkitusti ihan oikeasti aiheuttaa pysyviä muutoksia aivoissa, ihan aivokemiallisella ja hermokytköksellisellä tasolla. Oon ehkä vähän varovainen, mutten lähtis suosittelemaan niin voimakasta harjoitetta päihtyneessä tilassa. Tietenkään kerta tai pari ei kauheesti vedä varmaankaan suuntaan tai toiseen, mutta pidemmällä aikavälillä en itselläni ainakaan lähtis tekemään ihmiskokeita.

[wRRa]

Syy miksi sanoin tuon on se, että meditaatio tutkitusti ihan oikeasti aiheuttaa pysyviä muutoksia aivoissa, ihan aivokemiallisella ja hermokytköksellisellä tasolla. Oon ehkä vähän varovainen, mutten lähtis suosittelemaan niin voimakasta harjoitetta päihtyneessä tilassa. Tietenkään kerta tai pari ei kauheesti vedä varmaankaan suuntaan tai toiseen, mutta pidemmällä aikavälillä en itselläni ainakaan lähtis tekemään ihmiskokeita.

Itse en usko että siitä mitään suurempaa haittaa olis, mutta meditaatio menee varmaan aika hukkaan.

Täällä muuten hauska lista asioista, joita välttää meditaatiossa (mukana myös kännissä meditoiminen):
http://www.meditationinfo.net/1/do_donts_meditation.htm

[Dexma]

http://www.meditationinfo.net/1/do_donts_meditation.htm

do
Play a Meditation CD, which will make your Meditation even more pleasant.

Dont
NEVER play heavy metal and rock music during Meditation.


Hippien puhetta saatana.

Ja ei muka sais meditoida pilvessä. No ainakin silloin se idea siihen hommaan alkaa tai äsideissä

[wRRa]

Dexma, toki noista voi olla montaa mieltä. Itsehän en soittaisi musiikkia laisinkaan meditaation aikana, koska en näe siinä mitään pointtia. "Meditaatio-CD" taas voi tarkoittaa yksinkertaisesti meditaatio-opastusta sisältävää CD:tä.

En tosiaan ole ihan samaa mieltä kaiken kanssa mitä tuolla on :-). Esim:

"5. NEVER avoid sleep if it happens while meditating."

Mitähän tääkin tarkottaa?

[VXA]

kylhän ton vois tulkita niinkin että ensimmäinen sääntö "never too obsessed with meditation" on ristiriidassa sen faktan kanssa että on ylipäätään tommoinen "pieni kasa" ehdottomaksi julistettuja sääntöjä.

[Pristine]

Dexma, toki noista voi olla montaa mieltä. Itsehän en soittaisi musiikkia laisinkaan meditaation aikana, koska en näe siinä mitään pointtia. "Meditaatio-CD" taas voi tarkoittaa yksinkertaisesti meditaatio-opastusta sisältävää CD:tä.

En tosiaan ole ihan samaa mieltä kaiken kanssa mitä tuolla on :-). Esim:

"5. NEVER avoid sleep if it happens while meditating."

Mitähän tääkin tarkottaa?

Itsekkään en musiikkia soittaisi, tuntuu haittaavan olemista ja keskittymistä suuresti, oli se sitten oikeastaan minkälaista tahansa. Kuitenkin erilaiset äänet voi olla mun mielestä tosi hyödyllisiä, mainittakoon vaikka lintujen laulu. Sitä on helppo antaa tilaa ajatuksille olla kun on jotain johon keskittää aistit. Täytyy sit vaan yrittää olla tulkitsematta aistihavaintojaan millään lailla.

Toi 5. kohta meinaa varmaan ihan vaan sitä, että jos väsyttää niin turhapa sitä vastustella ja koittaa väkisin pysyä hereillä meditoidakseen.

kylhän ton vois tulkita niinkin että ensimmäinen sääntö "never too obsessed with meditation" on ristiriidassa sen faktan kanssa että on ylipäätään tommoinen "pieni kasa" ehdottomaksi julistettuja sääntöjä.

Yhtä turhaa on mielestäni ladella meditaatiolle sääntöjä kuin myös mieltää jokin meditaatioksi ja jokin ei. Noh, kyllähän mä itsekkin usein puhun meditaatiosta kun vain olen ja istun ja kaipa se ajoittain on hyödyllistäkin puhua meditaatiosta konkreettisena juttuna, mutta sitä helposti näin tehdessään tekee meditaatiosta erillisen aktiviteetin. Tulee arkipäivän elämä ja meditaatio, kaksi toisistaan erillää olevaa asiaa. Helpompaa vain pitää koko homma kasassa niin, että jatkuvasti tulee tietoisemmaksi kaikesta ympärillään olevasta vetämättä mihinkään rajaa. Joten joo, säännöt huitsinhelvadaan ja muokkaamaan harjoituksiaan just sellasiks kuin itse näkee parhaaksi, niin sitä hyvä tulee.

Olipa muuten rauhallista istua tänään metsässä kauniissa kevätsäässä

[frapathea]

Yhtä turhaa on mielestäni ladella meditaatiolle sääntöjä kuin myös mieltää jokin meditaatioksi ja jokin ei. Noh, kyllähän mä itsekkin usein puhun meditaatiosta kun vain olen ja istun ja kaipa se ajoittain on hyödyllistäkin puhua meditaatiosta konkreettisena juttuna, mutta sitä helposti näin tehdessään tekee meditaatiosta erillisen aktiviteetin. Tulee arkipäivän elämä ja meditaatio, kaksi toisistaan erillää olevaa asiaa. Helpompaa vain pitää koko homma kasassa niin, että jatkuvasti tulee tietoisemmaksi kaikesta ympärillään olevasta vetämättä mihinkään rajaa.

Sallinet mun olla eri mieltä. Harjoitteen vastikään aloittanut tai harjoitetta pitämätön ei suurella todennäköisyydellä ole vielä niin sinut asian kanssa, että kykenisi suorilta integroimaan sitä jutun juurta arkielämään. Oon ite kokenut, että hyödyllisintä ainakin omalla kohdallani on ollut harjoitteen edetessä alkaa pikku hiljaa integroimaan meditatiivista lähestymistapaa arkielämään ensin esim. lyhyiden kävelymeditaatioiden ja sitten arkirutiinien kautta. En tietenkään voi puhua kaikkien puolesta, mutta musta vaikuttais, että vähän kaiken kutsuminen meditaatioksi antaa hieman turhan paljon tilaa itsekusetukselle. Ei mun tarvii tehdä muodollista harjoitetta koska meditoin koko ajan. Ei mun tarvii tehdä muodollista harjoitetta koska istun koneella tiedostavasti. Jne. Näit on kohdattu.

Totta kai kannattaa ottaa etenkin alkuun rutiinia ja sääntöjä! Ne auttaa hahmottamaan harjoitetta ja nimenomaan tuomaan sitä myöhemmin läsnä kaikkeen elämään. Ajattele meditaatiota nimenomaan harjoitteena. Siinä harjoitellaan läsnäoloa. Ja kun tositarkoituksella opetellaan uutta asiaa sisältyy siihen usein aluksi vaihe, jonka aikana takellellen ihan vaan totutaan ensin harjoittelemaan. Sen jälkeen voi alkaa kunnolla harjoittelemaan. Ja sen jälkeen pikku hiljaa käyttämään taitoa sujuvasti.

Btw hyi vidu toi meditationinfo.net nimim. skeptinen kaikkia lähteitä kohtaan jotka lupailee meditaatiolla sisäistä rauhaa ja onnea..

[Pristine]

Yhtä turhaa on mielestäni ladella meditaatiolle sääntöjä kuin myös mieltää jokin meditaatioksi ja jokin ei. Noh, kyllähän mä itsekkin usein puhun meditaatiosta kun vain olen ja istun ja kaipa se ajoittain on hyödyllistäkin puhua meditaatiosta konkreettisena juttuna, mutta sitä helposti näin tehdessään tekee meditaatiosta erillisen aktiviteetin. Tulee arkipäivän elämä ja meditaatio, kaksi toisistaan erillää olevaa asiaa. Helpompaa vain pitää koko homma kasassa niin, että jatkuvasti tulee tietoisemmaksi kaikesta ympärillään olevasta vetämättä mihinkään rajaa.

Sallinet mun olla eri mieltä. Harjoitteen vastikään aloittanut tai harjoitetta pitämätön ei suurella todennäköisyydellä ole vielä niin sinut asian kanssa, että kykenisi suorilta integroimaan sitä jutun juurta arkielämään. Oon ite kokenut, että hyödyllisintä ainakin omalla kohdallani on ollut harjoitteen edetessä alkaa pikku hiljaa integroimaan meditatiivista lähestymistapaa arkielämään ensin esim. lyhyiden kävelymeditaatioiden ja sitten arkirutiinien kautta. En tietenkään voi puhua kaikkien puolesta, mutta musta vaikuttais, että vähän kaiken kutsuminen meditaatioksi antaa hieman turhan paljon tilaa itsekusetukselle. Ei mun tarvii tehdä muodollista harjoitetta koska meditoin koko ajan. Ei mun tarvii tehdä muodollista harjoitetta koska istun koneella tiedostavasti. Jne. Näit on kohdattu.

Siis joo toki. En väitä etteikö voisi olla ja melkein poikkeukseutta olisikin huomattavasti helpompaa aloittaa meditoimisen tuominen elämään askelittain. Oli se sitten vaikka 20 minuutin tai tunnin päivittäisellä harjoitteella. Myönnän, että vaikka ei se täysin tietoinen oleminen todellakaan koko ajan läsnä ole niin mun on vaikea nähdä meditaatiota enään erillisenä aktiviteettina. Välillä on hemmetin vaikeeta, mutta se antaa lähinnä vaan pontta siihen, että istun jääräpäisesti hiljaa enkä tee mitään. Etenkään siinä vaiheessa kun tuntuu, että voisi viettää käytännössä suurimman ajan päivistänsä hiljaa huoneessaan tai keskellä luontoa on paha mennä sanomaan milloin sitä meditoi ja milloin ei.

Voi olla käytännöllistä puhua meditaatiostaan harjoitteena ja lähestyä sitä säännöllisen harjoittelun tavoin, mutta siinä vaiheessa kun sitä on tehty vuosikymmeniä ja kysytään satsangia pitävältä tyypiltä olettaen, että se tietää sua paremmin miten olla ja elää niin ehkä jokin on mennyt 'vikaan'. Eli eipä siitä ainakaan liian muodollista kannata mun näkemyksen mukaan tehdä.

Lähinnähän tässä kai sitten on kyse siitä mihin sillä meditaatiolla kukin sitten tähtääkään.

[frapathea]

Mitä oot mieltä tällaisesta naljailevasta, mut mielestäni sangen osuvasta vastauksesta siihen, kun eräällä keskustelualustalla eräs käyttäjä kertoi, että hänen on vaikea istua alas ja keskittyä siinä meditoimaan, mutta että hän pitää kalastusta, metsässä samoilemista ja kehräämistä meditaationa?

Mun mielestä meditaatio on tuumailua. Eli ku kattelee salkkareita tai runkkaa ja kokee jonkun ajatuksen ja sitten taas siirtyy takaisin salkkareiden katsomisen tai runkkaamisen pariin niin sehän on meditaatiota. Mulle meditaatio on jääkaapilla käymistä ja maidon juomista. Jostain syystä koen vaan valtavaa tarvetta kutsua random aktiviteetteja meditaatioksi.

Jollekin sauvakävely on meditaatiota! Ja me suomalaiset ollaan oikein meditaatiokansaa. Esim. hiihtäessä mieli tyyntyy. Kuinka siis kukaan voisi väittää, että kaikki ihmiset eivät meditoi kaiken aikaa?

Missä menee meditaation raja, ellei muodollisessa harjoitteessa? Näetkö eroa meditaation ja meditatiivisen lähestymistavan välillä?