Muutaman vuoden itsetutkiskelun jälkeen alkoi psykedeelit kiinnostamaan. Syksyn pimenevinä iltoina kahlasin nettiä läpi ja luin kaiken mitä aiheesta löysin ja katselin juutuubista dokkareita. Lopulta tulin siihen tulokseen että sienet voisivat auttaa mua. Olin elämässäni tullut eräänlaiseen risteykseen enkä osannut päättää mihin suuntaan lähtisin vai lähtisinkö mihinkään, ja vaikka olin sinällään elämääni tyytyväinen niin tuntui että jotain puuttui. Joten, sienet siis avuksi.
Jouluaattona ystäväni joka oli myös lupautunut sitterikseni saapui luokseni mukanaan muutama(?) gramma cubensista. Jaoimme sienet puoliksi. Fiilis oli jännittynyt, odottava, vähän samanlainen kun olisi menossa johonkin todella huimaan vuoristorataan

Jonkin ajan kuluttua sienten syömisestä tuli sellainen hieman etova ja keinuva olo. Keinumiseen auttoi kun heilui mukana

Ja sitten, siitä seuraavat n. kolme tuntia (tarkkaa aikaa on vaikee sanoo kun mulla ei ole kelloa asunnossani) maailma oli pelkkää onnea, kauneutta ja ihmeellisyyttä. Olo oli sanoinkuvaamattoman upea. Henkisellä tasolla aivan mieletön ensitrippi. Ja se miten luonnolliselta kaikki tuntui, asiat loksahtivat paikoilleen, tajusin monia asioita ja moniin sain uutta näkökulmaa. Kaikki arkiset esineet olivat todella kauniita ja ihmeellisiä, musiikki kuulosti paremmalta kuin ikinä ja tanssiminen oli todella ihanaa. Lopulta nukahdin hymyillen kaverini viereen ja heräsin aamulla virkeänä ja onnellisena.
Kokemuksen jälkeen mulla on ollut selvästi positiivisempi fiilis kuin aiemmin ja musta tuntuu että mä olen myös suvaitsevampi kuin ennen, ja mun päreet ei pala enää niin herkästi. Alkuun mä pelkäsin että tää hyvä olo menee pois, mutta se näyttääkin olevan enemmän tai vähemmän pysyvä sivuvaikutus

Trippi itsessään oli just sellanen mitä mä tarvin ja tavallaan aivan erilainen kun mitä odotin. Jatkoa seuraa varmasti
