substance93 wrote: Fri 01 May 2020, 16:57
outo-olio wrote: Tue 28 Apr 2020, 16:17
Mites pitkään subun reflat kestää suurin piirtein? Takana parisen vuotta internasaalista käyttöä 4-5pv/vk, viimeiset puolivuotta meni
puolikas pallo/pv? Tässä on nyt viikko takana ilman ja maha aivan sekaisin+kylmä/kuuma/hiki, sekä parin tunnin yöunilla menty.
Riippuu pitkälti ihmisestä, aineenvaihdunnan nopeudesta, käyttötavasta ja -määrästä yms yms. Itselläni kesti pahimmat 3vko, sitten muutama viikko mentiin vähän vähemmän kipeänä, ja 2kk meni ennen kuin pystyin sanomaan että fyysiset reflat ovat ohi. Olen myös kuullut, että joillain ihmisillä olisi vain sen 2-3vkoa yhteensä kestänyt reflat. Itse olen muutaman kerran päässyt tuohon 2kk asti, iv-käyttöä ollut tuolloin takana n. 3 vuotta ja päivittäisdoset ollut sitä 2ml luokkaa.
Henkiset reflat saattavatkin sitten kestää kuukausista vuoteen. 4mg nokitettuna ei kuitenkaan nyt ihan pienikään määrä minusta ole, vaikkei toisaalta mikään järjettömän suurikaan. Mitään absoluuttista totuutta on tosiaan vaikea sanoa, mutta toivottavasti tästä sai nyt edes jotain osviittaa reflojen kestosta.
Aika jännä, että tuolla käyttömäärällä on fyysiset oireet kestäneet noinkin pitkään.
Mä en nyt ole ollut noin viiteen vuoteen päivääkään ilman opioideja, joten voin kommentoida vaan niitä paria ekaa vieroitusyritystä. Eli ekana oli noin 4,5 vuotta sellaista kerran kahdessa viikossa opioidien viihdekäyttöä, siitä sitten ajauduttiin sinne n. joka toinen päivä 2mg nokitettua buprea, tätä muutama kuukausi ja yritin lopettaa. Koska viekkareista ei ollut mitään kokemusta niin psyykkasin ne omat fyysiset oireeni johonkin potenssiin sata ja esimerkiksi oksentelin päivinä 5 ja 6. Parissa viikossa olivat fyysiset oireet ohitse (löysää mahaa lukuun ottamatta), mutta sitten se henkinen anhedonia ajoi takaisin käyttöön. No sitten tästä eteenpäin niin, että noin vuosi oli takana päivittäiskäyttöä 2mg/pvä nokittamalla ja uusi yritys. Tällä kertaa fyysiset viekkarit olivat paljon helpommat, kun en psyykannut niitä mielessäni pahemmiksi (ei esimerkiksi oksentelua), taas fyysiset oireet ohi noin kahdessa viikossa, mutta henkiset ajoi taas käyttämään. No sitten kun tietenkään tässä kohtaa ei enää bupresta saanut oloja niin vaihdoinkin sitten lennosta metadoniin, niin että viikonloppuisin sitä ja sitten viikolla pieni määrä buprea (2mg nokittamalla niinä päivinä kun piti tehdä jotain tai mennä jonnekin), no sitten metadonin saaminen loppui ja ajatuksena k-hoito, katkopaikkaa sai odottaa kuukauden, jonka aikana ajoin itse metiksen alas ja vaihdoin taas subuun. No menin sinne katkolle sitten kuitenkin ja kiskaisin 60mg metadonia edeltävänä iltana (plus jonkun muistaakseni 20mg oksikodonia), tämä lopettamisyritys kaatui siihen, että en saanut öisin nukuttua. Tarjosivat siellä unilääkkeeksi pelkkää Ketipinoria, vaikka siviilissä menee Stilnoct. Ensimmäiset viisi yötä kieltäydyin ko. myrkystä, kuudentena yönä ajattelin, että pakko saada nukuttua edes 6h unet niin olo paranee helvetisti (juuri muita oireita ei vielä tuossa kohtaa unettomuuden lisäksi ollutkaan). No otin 25mg Ketipinorin, jolla normaalisti nukkuisin vähintään 12 h. Heräsin tunnin päästä ja rupesin tosissaan miettimään itsemurhaa. Kelasin, että vielä seitsemän yötä ilman unta ja mut saa siirtää jo ihan toisenlaiseen laitokseen. Siihen loppui viimeinen lopetusyritys.
Mulle tosiaan nuo henkiset viekkarit ovat olleet aina se juttu, joka on ajanut taas käyttämään. Olo on niin paska, että ei jaksa edes televisiota päälle laittaa. Ja niiden kestosta ei tosiaan tiedä yhtään, omalla käyttöhistoriallani olisivat pahimmassa tapauksessa pysyviä.
"Yksi vaarallisimmista huumeiden käyttötavoista on niiden poliittinen käyttö." -Nils Christie & Kettil Bruun