Lännen nopein wrote:Eipä mikään ylen harvinainen kombo klubeilla. Itse en näin käyttäisi, mutta eipä tuo haittaa jos jollekkin kolahtaa tuommoinen tyyli.
Enpä niinkään sitä, kuin että kuulostaa jotenkin kuumottavalta ratkaisulta että otettaisiin naksu helpotukseksi aina kun ahdistaa. Kuitenkin ne ahdistukset johtuvat ihan päässä olevista asioista jotka ovat käsittelemättä. Naksun syöminen ahdistuksen poistamiseksi, ainakin useasti toistettuna, todennäköisesti kusee pääkoppaa aika tehokkaasti (ja helpottaa itsepetosta koska voi lakaista pelottavat asiat ikään kuin maton alle).
Hapot ja naksut. Miks ei jos tykkää, ei näitä voi yleistää, eri ihmist tykkää eri jutuista. Sillonko ite vielä nappailin deelejä enemmälti tuli käytyä tateissa baarissa monestikki ja oli se kyllä melko mielenkiinosta. Eräs kerta varsinki ko join pullon viinaa 25kpl nor.kok. siloja ja 300+ päivänsineä. Ei ahistanu kertaakaan, lähinnä nauratti ja sekoilin sielä. Oli semmonen vihreä raitapaita päällä niin tuntu ko ois joku sammakko mies suohon uponneena.
viva wrote:Hapot ja naksut. Miks ei jos tykkää, ei näitä voi yleistää
Niin, miksei. Minulla on vain sellainen mielikuva, että MDMA:n terapeuttinen vaikutus kutistuu käyttökertojen myötä useimmilla käyttäjillä, ja muuttuu enemmänkin vain "kuolleeseen euforiaan", tuntuu hyvältä vaikka mitä tapahtuisi. Ahdistuksen (joka johtuu kuitenkin lähes aina jonkinlaisista selvittämistä kaipaavista ajatuksista) tukahduttaminen euforialla kuulostaa juuri sellaiselta pakenemiskeinolta jollaisissa päihteidenkäyttö aiheuttaa kaikista suurimmat ongelmansa.
Saatan puhua omia mielikuvieni kanssa, tämä pohjautuu hyvin miedosti lukemiini tutkimuksiin ja ennen kaikkea siihen, mitä olen kuullut yksittäisten ihmisten suhteestaan MDMA:n kanssa kertovan.
Voihan se olla pakenemista, mutta suuri osa juurikin haluaa paeta päihteillä. Ei kaikki halua kohdata mörköjään, eikä heidän kannatakkaan, jos eivät tunne olevansa valmiita. Suuri osa myöskin haluaa pitää hauskaa ja tuntea euforiaa päihteillä, ja kieltämättä LSD+MDMA kuulostaa erittäinkin hauskalta
näin käy näytelmissä, joissa vain kaksin kuutamoa katsellaan, vaivutaan suloisiin suudelmiin tai elimiä irti leikataan.
Ayrenum wrote:Enpä niinkään sitä, kuin että kuulostaa jotenkin kuumottavalta ratkaisulta että otettaisiin naksu helpotukseksi aina kun ahdistaa. Kuitenkin ne ahdistukset johtuvat ihan päässä olevista asioista jotka ovat käsittelemättä. Naksun syöminen ahdistuksen poistamiseksi, ainakin useasti toistettuna, todennäköisesti kusee pääkoppaa aika tehokkaasti (ja helpottaa itsepetosta koska voi lakaista pelottavat asiat ikään kuin maton alle).
Ei varmaan aina näin, mutta.
Itselläni aivan päinvastainen kokemus MDMA:sta. Hullun intensiivinen meno, eikä mitään toivoa, että voisi jonnekin juosta tunteitaan pakoon. Mutta varmaan ainakin jossain määrin totta se, että paljon käytettynä tämän aineen terapeuttinen vaikutus pienenee.
Toi LSD+MDMA kombo olisi muuten yksi vihon viimeisimmistä millä lähtisin pakoilemaan.
Tunnetta ei voi ostaa: sanotaan.
Vaan ei sanoillakaan saavuttaa.
Ei kukaan pakoon itseään pääse.
On minulla turvallinen olla.
Lännen nopein wrote:Voihan se olla pakenemista, mutta suuri osa juurikin haluaa paeta päihteillä. Ei kaikki halua kohdata mörköjään, eikä heidän kannatakkaan, jos eivät tunne olevansa valmiita. Suuri osa myöskin haluaa pitää hauskaa ja tuntea euforiaa päihteillä, ja
Jos ei ole valmis, niin sitten olisi parempi valmistautua. Mörköjen kohtaamattajättäminen johtaa helposti akuuttiin oivallukseen kuolinvuoteella, että on jättänyt elämänsä elämättä koska on pelännyt liikaa.
Toki. Mielestäni heroiinikin kuulostaa hauskalta, mutta minulle se ei silti ole syy käyttää heroiinia. Tämä ei kuitenkaan ole mikään anti-lsd+mdma-hyökkäys, ei minulla sinänsä mitään tuota yhdistelmää vastaan ole enkä ole skeptinen sen toimivuudesta satunnaisilla kerroilla. En muutenkaan tarkoita mielipiteilläni jyrätä kenenkään muun mieltymyksiä, tavoittelen vain ymmärrystä :) Lähtökohtaisesti en siis myöskään jyrää kenenkään heroiininkäyttöäkään, vaikken tiedäkään ketään jolla se olisi pysynyt hallussa.
En tiedä voitko ymmärtää jos et itse pysty ajattelemaan asiaa samalta kantilta. Eli sanoisin, että jos jonkun mielestä tämä kombo ja baarissa varsinkin on hauskaa, niin tuskin hän tarvitsee sen suurempaa syytä tätä käyttää uudelleen. Jos tämä ei mielestäsi ole hauskaa, niin ymmärrät vain sen, että kaikki ollaan erilaisia ja tykätään eri asioista tai päihteistä eri paikoissa. Sitten vaikeampaa onkin ymmärtää MIKSI joku tykkää tästä kombosta, sillä sitä tuskin tietää muut kuin itse tämän sanonut kombottelija.
Edit. Heroiini kuulostaa hauskalta ja voisin sitä kokeillakkin vaikkapa poltettavassa muodossa. Koukku tai kuolema ei sitten enään liitykkään tämän aineen ensi kokeilun hauskuuteen.
näin käy näytelmissä, joissa vain kaksin kuutamoa katsellaan, vaivutaan suloisiin suudelmiin tai elimiä irti leikataan.
Lännen nopein wrote:En tiedä voitko ymmärtää jos et itse pysty ajattelemaan asiaa samalta kantilta. Eli sanoisin, että jos jonkun mielestä tämä kombo ja baarissa varsinkin on hauskaa, niin tuskin hän tarvitsee sen suurempaa syytä tätä käyttää uudelleen.
Hmm, en luullakseni ole kiistänyt sitä etteikö se voisi olla hauskaa? Yritin vain nostella esille joitain nurjia puolia.
Jesuiitta, niin, en tiedä sitten miten vääristynyt kuva minulla on MDMA:sta. Kerran olen itse käyttänyt, kolmisen vuotta sitten. Oli hieno kokemus mutta ei ole tehnyt mieli ottaa uudestaan, jotenkin tuntui teennäiseltä ja minä en kyllä muistaakseni kokenut juurikaan muuta kuin euforiaa ja rakkautta. Joka sinänsä tuli tarpeeseen :)
Mutta eihän tässä sinänsä edes ollut kyse MDMA:n ja hapon tarkoituksellisesta kombottamisesta, vaan enemmänkin siitä että jos menee hapoissa baariin ja alkaa ahdistaa, niin voi ottaa naksun. Noin niinku pelkistettynä. Emt, musta se kuulostaa jotenkin karulta.
Ei kai siinä mitään jos tykkää. Psykedeeleillä voi saavuttaa niin paljon muutakin kuin euforiaa, niin tuntuu vaan jotenkin haaskaukselta tanssia jossain diskossa. Tosin jos se olisi sellainen 70-luvun woogie woogie disko...
Annoksestahan se pitkälti riippuu missä kolossa sitä pyörii. Tuskin kukaan haluaa täysin dissosioituneena mennä mihinkään diskoihin, mutta pienemmällä täpinäannoksella toki. Itsehän en mitään tansseja tai muita humputuksia harrasta kun korkeintaan paperipussi päässä.
Kalastaja wrote:Ei kai siinä mitään jos tykkää. Psykedeeleillä voi saavuttaa niin paljon muutakin kuin euforiaa, niin tuntuu vaan jotenkin haaskaukselta tanssia jossain diskossa.
Olen kuullut aika monelta kokemuksia psyken tanssimisesta psykedeeleissä, ja käsittääkseni aika monet ovat kokeneet paljon muutakin kuin vain euforiaa. Itse en ole kokeillut, paitsi himassa kuunnellen; toimii.
Itse mielelläni makoilisin pimeässä vessassa mdma + lsd yhdistelmällä puhaltelemassa didgeä tai rummuttelemassa.
Sisältäisi se hapoissa baariin meneminen (en ole mennyt koskaan, mutta kokemuksistani johtopäätöksiä tämä on) minulla ainakin hyvin paljon mietiskelyä ja normaalista poikkeavaa kokemista.
Eli siis ympäristön tutkimista erilaiselta kantilta, kuitenkin niin monen ihmisen elämä rajoittuu grillin ja baarin välille. Inhimmillisyyden ymmärtämistä.
They were tattooed from head to foot, and they brandished cutlasses and big clubs with spiked knobs. They shouted ferociously in their native Finnish, and they swung cutlass and club as if berserk, sometimes felling their own men in their fury.
Lasipallo wrote:Eli siis ympäristön tutkimista erilaiselta kantilta, kuitenkin niin monen ihmisen elämä rajoittuu grillin ja baarin välille. Inhimmillisyyden ymmärtämistä.
Tuo on kyllä mielenkiintoista. Pitäisi harrastaa enemmänkin. Tai selvänähän tuota tulee tehtyä jatkuvasti, mutta psykedeeleissä. Vaikka miedoilla annoksilla.
hmm vitsilläni en kyllä kirjoita juurikaan joskus saatan kyllä innostua aieesta, mut asiaan ite esim. psyke bileissä koen tuon yhdistelmän mitä mainioimmaksi varsinkinkin madamen kanssa. Sienissä on kiva heitellää tikkaa pubissa ja vaikka 2-cb päissään teinihelvetissä kuumottelemassa. Miks ei, en tiedä matkailu avartaa.
Itse kyllä otan psykedeelejä ihan sen spirituaalisuuden kannalta. Ehkäpä näihin kiinnostui aluksi sillä periaatteella että kun on muutkin huumeet tullut koettua, niin miksei myös sitten näitä. Nyt sieniä pari vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti harrastettuani, olen tajunnut sienien terapia potentiaalin ja nyt kun olen valmistautumassa ensimmäiseen rue/mimosa -uneen
ja olen tuota aya foorumia lueskellut alan ymmärtää tämän ns. seuraavan portaan.
Siinä missä sienet avaavat ovet oman jumalani kanssa, voin kohdata dmt:n avulla kaikkien elävien sielut. Tämä eroaa huomattavasti siinä, että dmt:n kanssa olen oppilaana ja vieraana varmasti ikuisesti, mutta sienien kanssa sitä on jo sen verran harjaantunut että uskaltaa katsoa jumalaa silmiin.
Kuulostaa viihdekäyttäjästä taatusti pelkältä sonnalta. Tämä on kuitenkin jotakuinkin se, miten itse asian käsittelen.
En enää käytä mitään muuta. Hyvin hyvin harvoin saatan polttaa ganja, mutta koen sen nykyään enemmän muurinrakentajana kuin niiden rikkojana.
Oon taas joku sata vuotta myöhässä....Mut
Elämä selvinpäin on katkeransuloista viihdettä. Elämä psykeissä on taas ihan helvetin suloista viihdettä. Okei, voisin jauhaa tähän muutamankin rivin siitä kuinka käytän psykejä terapeuttisessa ja itseä kehittävässä dreadlocksilmänalusetmustana moodissa.. mutta kun en.
Fraktaalirosvo kun olen. En eti enää vastauksia niihin isoihin kysymyksiin, tai koita pystyttää itelleni jotain normaalia erikoisempaa todellisuuden tajua. Ei siellä liskojen ja värien ja kuvioiden ja uskomattoman euforian seassa ole hippustakaan totuutta tästä meidän maailmasta. Se pysyköön ihanana omana.. Pakopaikkana. Hieno paikka..
"Trippi pakottaa ajatukset kulkemaan eri tavalla ja irtautumaan itse rakennetuista muureista, jotka toisilla saattavat pitää horjuvaa mielenterveyttä pystyssä." Miffy @ P-linkki.
benelux fat wrote: Ei siellä liskojen ja värien ja kuvioiden ja uskomattoman euforian seassa ole hippustakaan totuutta tästä meidän maailmasta. Se pysyköön ihanana omana.. Pakopaikkana. Hieno paikka..
^^ Enpä voisi olla enempää erimieltä. "todellisuus on harhaa joka johtuu ekstaasin puutteesta" - profeettaa lainatakseni. Se ei ole mikään pakopaikka. Selvinpäin voi paeta. Deeleissä joutuu kohtaamaan. En minäkään tiedä miksi täällä olemme, mistä tulemme ja minne menemme. Mutta kyllä tästä todellisuudesta olen oppinut paljon.
MadHatter wrote:^^ Enpä voisi olla enempää erimieltä. "todellisuus on harhaa joka johtuu ekstaasin puutteesta" - profeettaa lainatakseni. Se ei ole mikään pakopaikka. Selvinpäin voi paeta. Deeleissä joutuu kohtaamaan. En minäkään tiedä miksi täällä olemme, mistä tulemme ja minne menemme. Mutta kyllä tästä todellisuudesta olen oppinut paljon.
Ja oma mielipiteeni putoaa taas näiden kahden ääripäiltä tuntuvan mielipiteen väliin. En väitä tietäväni varmasti mikä on totta, mutta mielestäni kaikesta voi oppia. En näe miksi "totuus" ei voisi "löytyä" psykedeeleistä, koska ne kertovat aina jotain myös siitä mielestä johon ne vaikuttavat. Toisaalta en näe psykedeelejä millään lailla pakollisina niiden omien vastausten löytämiseen. "Anything that can be done chemically can be done by other means."
^Hyvin pitkälti samaa mieltä. Asiat on kuitenkin niin monimutkaisia, ettei niitä pysty mitenkään kielellisesti täysin ilmaisemaan. Tulee ilmaistua lähinnä joltai tietyltä kantilta. Ja siten samaakin mieltä asiosta olevat voivat riidellä luullessaan toisen tarkoittavan aivan muuta.
Viihtellistä on esim aivojen turrutus televisiolla tai vaikkapa opiaateilla. Psykedeelit on tästä kaukana. Toisaalta psykedeelinen kokemus voi olla vastaava, kun lapsen retki särkänniemeen. Minulle deelien puhdas viihdekäyttö on mahdotonta. Usein tulee kyllä otettua ns viihteen vuoksi, mutta sillon mieleni antaa läpsyjä päin naamaa. Matkani tuppaavat kuitenkin olemaan lähinnä sitä asioiden kelailua. Jos jotain visuaaleja sattuu olemaan, niin en niitä juuri ehdi seuraamaan. Eikä euforioista huolimatta olo ole läheskään kokoaikaa mitenkään mukava, silti koen matkat varsin antoisaksi.
Ja toki löytyy poikkeuksia omaltakin kohdalta. Bromo-dragonfly ja mdma kokeilut olivat puhtaasti viihteellisiä ilman mitään ihmeempiä oivalluksia. Mutta eivät nämä mielestäni mitään kunnon psykedeelejä olekaan.
Minä olen sitä mieltä että psykedeelit VOIVAT soveltua myös viihdekäyttöön henkilöstä riippuen. Ongelma on vain siinä että jossain vaiheessa niistä katoaa tuo viihteellinen puoli ja tripit muuttuvat syvällisemmiksi, niistä tulee siis työkaluja. Yleensä tämä tapahtuu siinä vaiheessa kun tulee se ensimmäinen vaikea trippi ja joutuu oikeasti miettimään mistä deeleissä on loppujen lopuksi kyse. En tarkoita nyt sitä että yrittäisin päteä esittämällä jotain tietäjää joka tietää jotain syvällistä deeleistä vaan ihan sitä että vaikea matka tuo esille sen alitajunnan pimeän puolen joka on kaukana viihteestä. Tällöin se valheellinen mielikuva deeleistä automaattisena euforian ja hauskuuden lähteenä särkyy.
Omalla kohdallani olen huomannut tämän yksinkertaisesti siten etten halua enää koskaan käyttää deelejä viihteilyyn. Eri asia on jos esimerkiksi syön jonkun kaverin/kaverien kanssa sieniä ja lähden luontoon haahuilemaan ja puhumaan "syvällisiä" hyvien ystävien kanssa, se on sekä hauskaa että syvällistä. Muutaman nykyisen hyvän ystäväni sielunelämää olen oppinut tuntemaan nimenomaa tripillä. Samalla ystävyys on muuttunut paljon vahvemmaksi.
Minusta on tyhmää sanoa että sieniä EI SAA käyttää viihteilyyn, jokainen taplaa tyyliillään.
Viihdekäyttöä (minulle tuo on oikeastaan synonyymi varomattomalle käytölle)en kyllä itse lähtisi kenellekään suosittelemaan.
Niin, sienissä on helppo leikkiä, mutta itse en voi kuvitella käyttäväni sieniä varomattomasti.
Mikä sitten lopulta onkaan viihdekäyttöä ja mikä ei? Minusta itseeni tutustuminen psykedeeleillä on ollut hauskaa ja erittäin inspiroivaa. Joku varmaan sanoisi, että se on lähinnä psykedeeleihin tutustumista, mutta ei se mitään.
Aina kehityksen hengessä eteenpäin. Hauskanpitokin on tärkeää, hyvin tärkeää.
Huomasin saman kuin sinä Lymykonna, tuota viihdekäyttöä kun on niin vaikea määritellä. Kyllä uudenlöytämisen riemu mitä deeleissä monesti kokee on myös erittäin viihdyttävää.
Deelien viihdekäyttö on siistiä. Kuvat, ajatukset, tunnelma ym. Kunhan ympäristö on kohdillaan, decot kunnossa, ja muut hipit oikeilla aallon pituuksilla on täydellinen rentoutuminen mahdollista. Ja se tamppaaminen, josta olikin jo muutama sana puhetta...
Annos tietenkin aika pieni, muuten menee helposti yli (tai pitäisikö sanoa ali?).
Ehkäpä se seura tekee sen viihdekäytön. Itse kun yleensä nappailen sieniä itsekseni.
Silloin voi kyllä totta tosiaan puhua viihdekäytöstä, kun hyvän ystävän kanssa reissaa.
Rentoa ja huoletonta pohdiskelua. ajatusten jakamista.
Yksin siitä viihdekäytöstä tulee helpommin mieleen mielipuolinen naurukohtaus vitsille jonka juuri keksi.
Vaikkei se edes vitsi ollutkaan, eikä sitä kertoessa kyllä naura kukaan muu.
Yhden kerran olen sieniä ottanut. Vajaa gramma semilanceataa. Muita deelejä on ole ottanutkaan. Tai no dxm jotain 90mg mut sitä ei lasketa.
En muuta tiennyt kuin että pitää olla hyvä fiilis päällä kun ottaa.
Annoksesta kaverikin tuumasi vaan että, Ota nuo kyllä ne toimii.
Voin myöntää että lievästi jännitti kun kaverin luona sohvalla istuin
ja elokuvaa katsottiin. Kaverilla oli lattialla pyöreä matto, johon rupesin
katsomaan. Jos en katsonu sitä niin se hohti silleen oudosti ja kun katsoin
sitä niin se ei hohtanut. Sitten alkoikin tapahtumaan muutakin kummaa.
Nautin kyllä suuresti ja tänä syksynä uusiksi jos vaan sieniä löydän/saan.
En tuosta määrästä nyt ihan matkoille lähteny, visuaali tykitystä.
Mutta se oli ehdottomasti parhainta kun "tunsi jotenkin enemmän".
Kun katsoin puita, nekin "tuntui", mutta parvekkeen kaide ei.
En kyllä osaa tarkkaan kuvailla. Jokainen taitaa tietää sen "tunteen"
mikä ainakin sienistä tulee.
Itse en käytä psykedeelejä hirveästi, 1-3 kertaa vuodessa. Vähän
vaikea sanoa mitään viihdekäytöstä. Tuon verran sieniä
olisi itsellä viihdekäyttöön paras. Toimintakykyä oli ja ei menny ihan
omaan maailmaan.
Hetki hetkeltä tuntuu enemmän siltä, että psykedeelejä voi käyttää ulkoisesti hyvinkin erilaisiin tarkoituksiin, eli niin päänsisäiseen tutkiskeluun, asioiden luomiseen ulkoiseen maailmaan, sosialisointiin tai vaikkapa siihen, että ottaa ja katsoo mitä tapahtuu.
Olennaista ei niinkään tunnu olevan se, mitä tekee vaan se, miten tekee. Se, että tietää mihin on lähdössä ja mitä voi tulla vastaan. En tarkoita mitään totaalista kontrollifriikkeyttä, eikä sitä lopulta koskaan etukäteen tiedä mitä on tulossa. Siksi onkin tärkeää valmistautua siihen, että mitä tahansa voi tapahtua. Ja vaikka itselläni onkin ollut taipumusta maltillisempaan trippailuun, niin että vähitellen annan itseni uppoutua syvemmälle psykedeliaan, niin viime aikoina on enemmän alkanut avautua myös täydellisen irtipäästämisen avaama maailma. Mutta sinnekin kulkiessa on hyvä tiedostaa etukäteen että on tekemässä niin; en kiistä täysin holtittomankaan kokemuksen arvoa mutta minusta ainakin on kivaa, että on jonkinlainen konkreettinen tila, johon palata tripiltä, ja integroida sitten kokemustaan jatkuvasti muokkautuvaan minäänsä selvemmässä tilassa.
Tasapaino analyyttisen ja kaoottisen välillä on todella suuri haaste. Mutta ah, niin ihanaa.
