Vaihtoehtoiset elämäntavat

[Ensiö]

Oletko kyllästynyt kaavoihin kangistuneeseen arkeen? Ei vaan huvittaisi herätä joka aamu töihin? Tekisi mieli huutaa koko maailmalle vitut ja muuttaa metsään? Tässä on ratkaisu ongelmaasi. (Kuulostaa muuten ostos tv:n mainokselta)

Olen miettinyt erilaisia elämäntapoja, vapaampia elämäntapoja:

- Mitä jos lopettaisin työn teon, alkaisinkin vaikka varkaaksi protestoidakseni ylihintaa pyytäviä kauppoja ja suuryhtiöitä vastaan, hakisin ilmaiset ruoat joka päivä ja saisin siinä samalla vähän jännitystä elämään. En varastaisi mitään ylimääräistä vaan pelkästään sen millä pärjäisin. Mitä väliä vaikka jäisin kiinni ja saisin rikosrekisteriin merkinnät varastelusta, se vain auttaisi elämistä työttömänä kun ei kukaan haluaisi "rikollista" työntekijäkseen. Keplottelisin työttömänä mahdollisimman taidokkaasti ja kävisin nostamassa työttömyyskorvauksia joilla eläisin suht leveästi kun ei ruokaakaan tarvitsisi maksaa ja kämpäksi kelpaa joku halpa läävä.

- Tai sitten voisin muuttaa hippikommuuniin jonnekin pöpelikköön jonne on itse rakennettu majat ja ruoatkin kasvatetaan itse. Suomessa tämä ei onnistuisi mutta lähtisin jonnekin missä on lämmintä ympärivuoden niin ei majan tai vaikka teltan tarvitsisi olla mitenkään erikoinen. Siellä ei tarvitsisi maksaa oikeastaan mistään, ei vuokrasta eikä ruoasta.

- Entä millaista olisi päästä asumaan viidakkoon alkuasukas heimon pariin? En tarkoita tietenkään kannibaaleja, se olisi vähän liiankin vaihtoehtoista elämää.. Mutta olen ymmärtänyt dokumenteista että monet heimot ovat yllättävän vieraanvaraisia toisin kuin elokuvissa, joissa valkoiset miehet laitetaan aina pataan tai vähintäänkin keihästetään. Olisi uskomatonta elää täysin viidakon armoilla. Tämä on ehkä utopistisin ídea näistä mutta onpahan tällaistakin tullut haaveiltua

Tässä oli vain muutamia joita olen miettinyt. Tuo varkaaksi ryhtyminen kiehtoo mieltäni jotenkin kierolla tavalla. Onkos teillä muilla mitään haaveita täysin normaalista poikkeavasta elämästä?

[Thoxium]

Haluaisin kierrellä maapalloa ja sitten jäädä joihinkin paikkoihin asumaan pariksi kuukaudeksi, tai pidemmäksi aikaa. Sitten vaihtaa maata ja jatkaa reissua. Voisi vaikka mennä Tiibettiin polttelee oopiumia budhalaismunkkien kanssa pariksi kuukaudeksi, sitten jatkaa matkaa jonnekin toiseen paikkaan. Semmosta karavaanimaista elämää, aina on liikkeessä ja jonnekin menossa. Ei olis sitoutunut mihinkään. Se olisi hienoa elämää.

[Delirium Tremens]

Tällaiset vaihtoehtoiset elämäntavat usein suorastaan huokuvat vihaisen nuoren miehen asennetta, näennäisen tiedostavaa katsomusta ja varsin erikoista moraalia. Kyllähän minullakin on haaveita ja peräti päämääriä ja aion elää vähän muulla tavalla kuin "vaimo, lapset, asuntolaina ja volvo". Silti koen varastamisesta fantasioinnin varsin infantiilina ja suorastaan anaalivaiheregressiona. Arvostelen sen samalle tasolle kuin elämäntavan, jossa viikoittain mennään ryyppäämään live-väkivaltaviihteen toivossa.

Toki koen yhteiskunnan varsin rajoittavana ja epäoikeudenmukaisena, enkä ole mielestäni erityisesti sille mitään velkaa. Jos olisin äärimmäisen laiska ja tyytyisin todella vähään, voisin elää sosiaalipummina. Se ei tarkoita, etten kunnioittaisi luonnonoikeuksia kuten omaisuutta.

Vaihtoehtoelämäntapafantasiat muuten heijastavat aina aikaansa, ja sitä mikä sattuu joissain piireissä olemaan katu-uskottavaa milloinkin. Ai niin, anteeksi, en sanonut tuota edellistä. Tietenkin se on tosi yksilöllistä muuttaa trendikkääseen kohteeseen x ja viettää siellä aikaansa ei-länsimaisen populaation y keskuudessa. Pukeudun nyt säkkiin ja ripottelen tuhkaa päälleni samalla ruoskien itseäni toisella kädellä.

En kiistä, etteikö minuakin kiinnostaisi lähteä jonnekin eksoottiseen paikkaan elämään eri tavalla joksikin ennalta määräämättömäksi ajaksi, mutta en julistaisi itseäni äiti teresaksi tai gautamaksi sen takia. Sillä voisi vain päteä ihan samalla tavalla kuin millä tahansa materialistisellakin katu-uskottavalla menneisyydellä.

Hippikommuunielämä aidosti omavaraisena tuskin ihan joka sosiaalipummilta onnistuisi. Siinä kun joutuisi ihan oikeasti tekemään töitä, ja normaalin järkevän elintason saavuttamiseen riittävä työmäärä takaisi vain alkeellisen ravitsemuksen, ellei saisi jatkuvasti yhteiskunnan tukea. Sille on syynsä, että sivilisaatio syntyi vasta ihmisten erikoistuttua ammatteihin, kun kaikkien ei tarvinnut enää pienessä porukassa huolehtia ruoan saannista. Ajankäyttö vaan on silloin tehokkaampaa.

[Usoda]

alkaisinkin vaikka varkaaksi protestoidakseni ylihintaa pyytäviä kauppoja ja suuryhtiöitä vastaan, hakisin ilmaiset ruoat joka päivä

Kauppojen roskiksia saa dyykata, käsittääkseni myös ihan laillisesti. Itsekin tuota joskus harkinnut kun harmittaa että niin paljon käyttö&syömäkelpoista tavaraa heitetään roskiin, ainakin tän foorumin mukaan tuntuu aika paljonkin hyvää vielä kelpaavaa tavaraa niistä löytyvän.

[Delirium Tremens]

alkaisinkin vaikka varkaaksi protestoidakseni ylihintaa pyytäviä kauppoja ja suuryhtiöitä vastaan, hakisin ilmaiset ruoat joka päivä

Kauppojen roskiksia saa dyykata, käsittääkseni myös ihan laillisesti. Itsekin tuota joskus harkinnut, ainakin tän foorumin mukaan tuntuu aika paljonkin hyvää vielä kelpaavaa tavaraa niistä löytyvän.

Laillistahan se ei varsinaisesti ole, ellei siihen erikseen jollain tavalla myönnetä lupaa joko aktiivisesti tai passiivisesti. Tietenkään moraalisesti dyykkaaminen ei ole varastamista, ja sitä voi pitää jopa epäitsekkäänä toimintana kunhan siihen ei sisälly ilkivaltaa kuten murtautumista.

[Ensiö]

koen varastamisesta fantasioinnin varsin infantiilina ja suorastaan anaalivaiheeseen jääneenä toimintana. Arvostelen sen samalle tasolle kuin elämäntavan, jossa viikoittain mennään ryyppäämään live-väkivaltaviihteen toivossa.

Toki koen yhteiskunnan varsin rajoittavana ja epäoikeudenmukaisena, enkä ole mielestäni erityisesti sille mitään velkaa. Jos olisin äärimmäisen laiska ja tyytyisin todella vähään, voisin elää sosiaalipummina. Se ei tarkoita, etten kunnioittaisi luonnonoikeuksia kuten omaisuutta.

Asiasta tietenkin voi olla montaa mieltä. Itseasiassa aika samalla tavalla ajattelin itsekin ennen. Mutta olen juuri sitä vastaan että on olemassa liian selvät rajat omaisuuksilla, mielestäni kaiken pitäisi olla yhteistä ja kaikki pitäisi jakaa. Liikaa kapitalismia. Ja tuo varastamisesta fantasioiminen ei keskity siihen itse varastamiseen vaan siihen vastaan kapinoimiseen, en tahdo alistua kaupalliseen maailmaan jossa ihmisetkin ovat esineitä joita hyödynnetään häpäilemättömästi. Enkä tahdo hyväksyä että toiset ihmiset rikastuvat toisten köyhtymisen ansiosta, aina ei mee nallekarkit tasan.

Ja tuo "sosiaalipummius" ei olisi laiskuutta, vaan myös protesti sitä vastaan että ihmisiltä otetaan liikaa. Palkat ovat liian pieniä ja laskuja löytyy liikaa pöydältä. Enkä ymmärrä että työttömiä ihmisiä pidetään laiskoina. Jos nyt lopettaisin työnteon ja silti jatkaisin muusikon, taiteilijan ja aktivistin työtäni josta ei palkkaa saa, olisin siis mielestäsi laiska? Ei mielestäni laiskuutta mitata sillä saako työstä palkkaa. Itse ainakin koen juuri taiteen, musiikin ja aktivismin olevan tärkeämpää kuin pornolehtien niputtamisen joka tällä hetkellä on palkallista työtäni.

[tila saha]

miten ois larppaus?
http://www.yle-pasila.fi/pasila/movies/ ... iosa07.flv

[artemisia absinthium]

miten ois larppaus?
http://www.yle-pasila.fi/pasila/movies/ ... iosa07.flv

"Kuulostaa vähän niinkuin suunnistukselta"
"Vedättekö te muuten huumeita kun te pelaatte?"

XD

[Asidyyli]

Kaikille anarkisteille ja muille kommareille minulla on tarjolla kolme vaihtoehtoista elämäntapaa: D, X ja M. Sen jälkeen vaihtoehtoja ei enää ole. Sen jälkeen kaikki on niin altsua ettei ole väliä herääkö AAMULLA vai ILLALLA.

[CharlieBigPpotato]

Octave Mirbeaulta lainauksia:

“To take something from a person and keep it for oneself: that is robbery. To take something from one person and then turn it over to another in exchange for as much money as you can get: that is business. Robbery is so much more stupid, since it is satisfied with a single, frequently dangerous profit; whereas in business it can be doubled without danger.”

“The worship of money is the lowest of all human emotions, but it is shared not only by the bourgeoisie but also by the great majority of us…Little people, humble people, even those who are practically penniless. And I, with all my indignation, all my passion for destruction, I, too, am not free of it. I who am oppressed by wealth, who realise it to be the source of all misery, all my vices and hatred, all the bitterest humiliations that I have to suffer, all my impossible dreams and all the endless torment of my existence, still, all the time, as soon as I find myself in the presence of a rich person, I cannot help looking up to him, as some exceptional and splendid being, a kind of marvelous divinity, and in spite of myself, stronger than either my will of my reason, I feel rising from the very depths of my being, a sort of incense of admiration for this wealthy creature, who is all too often as stupid as he is pitiless. Isn’t it crazy? And why... why?”

“You’re obliged to pretend respect for people and institutions you think absurd. You live attached in a cowardly fashion to moral and social conventions you despise, condemn and know lack all foundation. It is that permanent contradiction between your ideas and desires and all the dead formalities and vain pretenses of your civilization which makes you sad, troubled and unbalanced. In that intolerable conflict you lose all joy of life and all feeling of personality, because at every moment they suppress and restrain and check the free play of your powers. That’s the poisoned and mortal wound of the civilized world.”

[Ensiö]

Voisiko joku hieman suomentaa tuota^ en ymmärtänyt läheskään kaikkea

[TiiEitsKay]

...mielestäni kaiken pitäisi olla yhteistä ja kaikki pitäisi jakaa...

Ja mitä sinä sitten aiot jakaa muille?

[Ensiö]

...mielestäni kaiken pitäisi olla yhteistä ja kaikki pitäisi jakaa...

Ja mitä sinä sitten aiot jakaa muille?

Kaiken mitä vaan pystyn. Jaan ruoat, vaatteet, kämpän, ilot ja surut kavereiden/tuttujen kanssa. Enpä tällä hetkellä oikeastaan muuta pysty tarjoamaan. Niin ja tietenkin kannabis tuotteet Enkä tarkoita että pitäisi jakaa kaikkea sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät itse jaa mitään, sellaiset ihmiset ovat siis hyväksikäyttäjiä. Niiden kanssa en aio jakaa mitään. Jos joku koditon tulee ovelleni kolkuttelemaan niin ehdottomasti tarjoan lämpimät keitot ja puhtaat vaatteet, silloin hän voi jakaa tarinansa minun kanssa. Jokaisella on jotakin jaetttavaa, eikä sen tarvitse olla materiaa.

[Asidyyli]

Lopulta joku alkaa kuitenkin loisimaan. Se voit olla minä tai se voin olla sinä mutta lopulta joku kuitenkin alkaa...

[Asidyyli]

Octave Mirbeaulta lainauksia:
“You’re obliged to pretend respect for people and institutions you think absurd. You live attached in a cowardly fashion to moral and social conventions you despise, condemn and know lack all foundation. It is that permanent contradiction between your ideas and desires and all the dead formalities and vain pretenses of your civilization which makes you sad, troubled and unbalanced. In that intolerable conflict you lose all joy of life and all feeling of personality, because at every moment they suppress and restrain and check the free play of your powers. That’s the poisoned and mortal wound of the civilized world.”

Mirbeau pölli tuon kyllä Manic Street Preachersilta.

[RL]

Haluaisin kierrellä maapalloa ja sitten jäädä joihinkin paikkoihin asumaan pariksi kuukaudeksi, tai pidemmäksi aikaa. Sitten vaihtaa maata ja jatkaa reissua. Voisi vaikka mennä Tiibettiin polttelee oopiumia budhalaismunkkien kanssa pariksi kuukaudeksi, sitten jatkaa matkaa jonnekin toiseen paikkaan. Semmosta karavaanimaista elämää, aina on liikkeessä ja jonnekin menossa. Ei olis sitoutunut mihinkään. Se olisi hienoa elämää.

Mulla on aivan sama haave. Kiertäis kaikki maat läpi ja tutustuis maailmaan. Lähtis aina sitten kun siltä tuntuu. Ehkä vielä joskus...

[Ayrenum]

Ihmisen vallalla oleva elämäntapa ei miellytä minua. Se ei kuitenkaan estä minua elämästä omaa elämääni sellaisena kuin tahdonkin. Ainahan sitä on joitain rajoituksia, mutta noiden rajoitusten sisällä voin elää elämää jota haluan.

Samaa ei voi sanoa monesta muusta ihmisestä Suomen ulkopuolella. Heille tahtoisin suoda samat mahdollisuudet kuin itsellenikin, siinä määrin kun puhutaan siitä vaikutuksesta joka aktiivisilla toimillamme on kanssaihmisille. Toki niin yksilölliset syntymätilanteet kuin geenitkin vaikuttavat tähän käytännössä, mutta en minä tasapäistämistä tahdokaan, vaan vapauden maksimointia. Tämä on tietenkin vain ideaali, eivätkä ideaalit juurikaan manifestoidu reaalitodellisuudessa vaikka niitä kohti kulkisi kuinka kauan. Se juuri tekee kehityksestä mielekästä, kun tietää että matkaa riittää äärettömiin, ja jokainen askel on merkityksellinen, päämäärähakuisuuden sijaan.

Mielestäni tuntuisi aika järjettömältä yrittää "irtautua yhteiskunnasta". Olemme aina olemassa suhteessa ympäröivään yhteiskuntaamme, myös erakkoina. Mieluummin olen ihmisten parissa ja muutan yhteiskuntaamme ja maailmaamme elämällä juuri sitä elämää, jota elän. Kirjoittamisella. Taiteella. Kommunikaatiolla. Kanssakäymisellä. Kunhan itse toteutan itseäni rehellisesti, parhaani mukaan, en voisi vaatia mitään muuta. Tietyt puitteet elämälleni varmasti kehittyvät kun kulttuurimme kehittyy, tietyt taas ottavat takapakkia. Mutta ei niille voi kääntää selkäänsä, niihin voi vain sopeutua, joka ei tarkoita fasismin hyväksymistä vaan sitä, että tiedostaa mitkä ovat selkeät rajat, ja sen kautta elää elämää joka muuttaa noiden rajojen sijainteja ja sävyjä.

Suomessa, Suomen tavoissa ja asenteissa, Suomen yhteiskuntajärjestelmässä on ongelmia. Niin on kaikkialla muuallakin. Plussia ja miinuksia on jokaisessa asiassa. Tästä suusta tuntuu kiehtovalta lähteä matkustamaan: Tiedän, että sisäinen kokemukseni on täydellinen sellaisenaan, oli fyysinen ruumiini sitten täällä tai tuolla. Toki kokemus ottaa käytännössä keskenään erilaisia muotoja, mutta se ei estä nauttimasta siitä joka tapauksessa. Tuskaa tai iloa, kaikki on kokemisen arvoista.