Jos heittää annoksen rationalismia kehiin, ja ajattelee, että kumpikohan on todellista; henkilön A) joka on nauttinut DMT:tä vai porukan B) jotka eivät ole nauttineet superhallusinogenia.psyke wrote:Mulla on taas ihan päinvastoin, oon alkanu uskomaan jonkinlaisiin "henkiin" tai älyllisiin entiteetteihin joita voi kohdata hyvällä tuurilla ilman mitään apukeinojakin(esim. unissa). Tämä usko on säilynyt vaikken ole esimerkiksi ayahuascaa juonut nyt pariin vuoteen, ja sienillä trippailutkin ovat jääneet aika vähiin.
Oikeastaan sillä ei ole edes merkitystä ovatko ne entiteetit todellisia vaiko pelkästään mielikuvitusta. Itse en ole tietääkseni yhtäkään kohdannut vaikka ensimmäisellä mimosahuasca -matkalla näinkin muinaisen egyptiläisen näköisiä naishahmoja katossa leijumassa. Hupaisia ne ainakin olivat, oli kysymys sitten mielikuvituksesta tai ei.
Tulee todellakin mieleen sanonta, että kaikenlainen usko henkiin sun muuhun on primitiivistä. Kaikilla kulttuureilla on selityksensä tapahtumille. Se ei todellakaan vähennä DMT:n mystisyyttä. Todellisuus taitaa kuitenkin olla se, että nämä visiot sun muut kumpuavat kuitenkin ihmisen omasta alitajunnasta, joka toisaalta selittäisi esim. selvännäön, jos ihmisten alitajunta on ns. yhteinen.. tai jotain
Tavallaan se on rauhoittavaa, että tietää kyseen olevan oman mielen luomista visioista.
