LSA-matka paratiisin kautta sairaalaan

[figaro]

Tämä tarina on tositarina siitä mitä tapahtui tuttavalleni ja tarkoitettu varoittavaksi esimerkiksi niille, jotka aikovat popsia psykedeelejä hetken mielijohteesta, ja samalla trippistooriksi, joka päättyi melkoisen kehnosti. Julkaisen tarinan foorumilla erään toisen jäsenen kehotuksesta, koska mielestäni tein itse monta virhettä ja toivon ettei kovin moni tekisi niitä perässäni:

Vähän taustaa: olin kärsinyt masennuksesta jo koko 2006 syksyn, vaikka en tiedostanut sitä, ja olin popsinut välillä vähän mitä sattuu (lääkkeitä, dxm:ää) sekä poltellut vähän kukkaa ja ties mitä koiruohoa ja teenlehtiä. Suvussani oli esiintynyt masennusta, mutta en itse tunnistanut sitä ja olin sitä mieltä että päihteilyni on hallinnassa. Sitten eräänä kauniina päivänä olin hankkinut suuren määrän Päivänsineä eräältä ystävältäni. Polkaisin kotiin innokkaana ja olin varma, että elämä hymyilee viimeinkin. Asun kotona, mutta jemmasin siemenet piilopaikkaan. Olin alunperin ajatellut tehdä niistä ekstraktia syysloman kunniaksi, joka oli juuri alkamassa.

Pääni kuitenkin alkoi hajota seuraavan päivän aikana kokeilun haluun ja toisaalta masennukseen. Ajattelin, että mitä helvettiä, nyt minulla on tavaraa, pistetäänpä töpinäksi, oli vaan sen verran huono olo että pakko saada jotenkin olotilaa muutettua. Ja tämä olikin se virhe, joka myöhemmin kostautui. Porukkani eivät olleet kotona seuraavana iltana, joten kello kuuden aikaan aloin popsia siemeniä.

Pureskelin siemeniä aluksi noin sata kappaletta. Ne eivät maistuneet miltään, lähinnä vähän metalliselta. Joten söin vielä jotain 50-75 kappaletta lisää. Olin päättänyt, että aloitan pienellä annoksella (joka myöhemmin osoittautui tekijäksi, joka pelasti minut). Siemenet tyhjään vatsaan syötyäni laitoin ambient-musiikkia soimaan, ja istahdin tietokoneelleni.

Noin tunnin päästä katselin yhä näyttöä, odottavaisena. Mitään erikoista ei tuntunut. Tunsin ärsyyntymystä. "Pöh, taisi se heppu myydä mulle jotain paskaa". Hermostutti. Kävelin alakertaan ja menin katsomaan telkkaria. Olin lukenut että jonkinlaista pahoinvointia olisi ainakin pitänyt tulla, mutta mitään sellaista ei tuntunut. Minusta tuntui, että hankkimani siemenet olivat yhtä tyhjän kanssa. Kului toinen tunti TV:tä katsellessa.
Noustaessani sohvalta ylös huomasin kuitenkin yhtäkkiä, että olin selvästi pirteämpi. Minua alkoi naurattaa aivan käsittämättömästi. Nappasin avaimet taskuun ja päätin käydä nostamassa pyöräni ulkovarastoon, ja kun menin ulos, hihittelin koko operaation ajan. Fiilis oli kuin olisin jaksanut juosta maailman ympäri.

Hauska ja energinen fiilis vain kasvoi. Olin hyvällä tuulella. Juttelin irkissä ihmisten ja kavereiden kanssa, jotka ihmettelivät hössöttämistäni. Duracell-pupu-meininki vain jatkui, joten päätin että nythän olisi hyvä hetki heittää hölkkälenkki ja näin teinkin. Heitin verkkarit päälle, taskunlampun matkaan ja lähdin ulos lenkkipolulle. Heti ulos päästyäni minusta tuntui että katuvalojen valaisema maisema näytti jotenkin uskomattoman kauniilta. Siniset valot jättivät hienoja tracereita näkökenttään ja taskulampulla leikkiminenkin oli hauskaa. Juoksin parisataa metriä pimeää lenkkipolkua, kunnes huomasin että pimeässä ei ollut yhtä hauskaa kuin katuvalojen lähellä, joten siirryin lenkkipolulta takaisin jalkakäytävälle, isolle aukealle jonka toislla puolelella oli rivitaloja. Kun olin päässyt taloista vähän matkan päähän, pysähdyin paikalleni ja vedin henkeä.

Jokaisella henkäyksellä tuntui että pystyin havaitsemaan joka ikisen vereeni virtaavan happimolekyylin. Tunne oli sensaatiomainen ja sanoinkuvaamaton. Istahdin kuivalle asvaltille ja katsoin ylöspäin. Taivas oli tumman purppuran värinen ja pilvimuodostelmat olivat sanoinkuvaamattoman kauniita. Rakastuin luontoon. Pistin taskulampun päälle ja osoittelin taivaaseen, ja minulla oli tunne että joku osoitteli takaisin. Maailma tuntui jotenkin itsestäänselvältä ja ymmärsin kaiken selvästi. Pyörin pää ylös taivutettuna ympyrää paikallani ja tanssahtelin kymmenisen minuuttia tuossa tilassa.

Noin kolmekymmentä minuuttia myöhemmin palasin kotiin. En tässä vaiheessa huomannut vielä mitään erikoista. Pirteä olo oli hiukan laskenut. Join lasin maitoa ja menin huoneeseeni. Tartuin ovenkahvaani ja näin tuijottamaan sitä. Ja koin elämäni säikähdyksen. Sormeni olivat arviolta kahdenkymmenen sentin pituisia. Ovenkahva alkoi muistuttaa lähinnä ylivenytettyä lusikkaa, ja se vääntelehti käteni kosketuksesta. Vaistonomaisesti käännyin ympäri ja katsoin takanani olleeseen kokovartalopeiliin. Pupillini olivat lautasen kokoiset.

Tässä vaiheessa aloin vähän panikoida. En ollut halunnut näin intensiivistä trippiä, koska huomenna oli mentävä kouluun. Aloin tuntea, että olin tehnyt jotain tyhmää ja että kaikki oli menossa pieleen. Menin sekavassa mielentilassa tietokoneelle ja yritin kirjoittaa jotakin. Huomasin, että näppäimistön kirjaimet vaihtoivat paikkaa ja koko työpöytä kaareutui sormieni alla. Se hymyili minulle. Hymy ei ollut iloinen "Hehheh, onko kivaa?" hymy vaan ivallinen ilme, joka tuntui kokoajan pahentavan mielialaani. Olin luisumassa paniikkiin. Minulla ei ollut mitään rauhoittavia vielä tuossa vaiheessa.

Kaaduin sänkyyni ja yritin hengittää rauhallisemmin, pulssi tosin kiihtyi jatkuvasti. Pelkäsin aivan tajuttomasti. Minusta tuntui että olin jäämässä oman pääni vangiksi, maailmaan josta en päässyt pois. Huoneeni alkoi muistuttaa huvipuistolaitetta. En tiennyt ollenkaan mitä tehdä. Päässäni virtasi omituista negatiivista energiaa joka jatkuvasti ruokki paniikkia. Olin varma että kuolisin, ja aloin hyperventiloida ajoittain. Yritin haparoida kännykkääni mutta huomasin etten muistanut hätänumeroa. Heitin kännykän lattialla ja lähdin hoipertelemaan alakertaan sokeassa paniikissa. Vasen aivolohkoni huusi minulle että tarvitsin apua, oikea aivolohko sanoi että voit jäädä kiinni päihteilystä jos soitat ambulanssin.

Pääsin luita katkomattani alakertaan, enkä enää pysynyt pystyssä... kaaduin kaapin seinää vasten enkä enää nähnyt kunnolla... olin varma että nyt tuli loppu (todellisuudessa olin hyperventiloinut liikaa ja pulssini oli kohonnut maksimiin jotta aivot saisivat happea). Viimeinen muistikuvani oli se että joku avasi ulko-oven, valoa tulvi sisään ja tumma hahmo kumartui ylleni. Hahmo oli isäni. En tajunnut enää mistään mitään. Seuranneista hetkistä muistan vain että sopersin jotain siemenistä ja "h o p i t a l i i s t a.". Viimeine silmissäni näkynyt ilmiö oli vilkkuva sininen valo ja punakeltainen väri-ilmiö. (Kyseessä oli ambulanssimiehistön takki). Sitten pimeni.

...

Avaan silmäni uudestaan. Olenko kuollut? Yläpuolellani näkyy vain musta ikkuna. Kummallista. Käännän päätäni oikealle. Siinä on tippapussi jossa lukee natriumchlorid intravenous tai jotakin vastavaa. Pussista menee letku vasempaan käteeni. Katson alas, ja huomaan että rintakehääni on kiinnitetty EKG-sondit. Kuulen tasaisen piipityksen, joka on täydellisessä synestesiassa pulssini kanssa, joka on rauhoittunut. Olen hengissä, sairaalassa. Trippi oli loppunut.

**

Vanhempani olivat soittaneet ambulanssin koska en ollut selvästikään kunnossa enää, kun he olivat jonkun oikun kautta saapuneet kotiin odotettua aikasemmin. Olin höpissyt ambulanssimatkalla jotain kristalleista ja pahasta olosta. Sairaalassa näin vielä ympärilläni joitakin kavereita, vaikka he eivät olleet siellä. Selvisin hengissä, mutta vanhempani saivat tietää lopulta, mikä oli olotilani takana. Sairaalassa oli kuultu päivänsinen päihdekäytöstä vain kerran aiemmin. En mene tässä kertomaan tarkemmin mitä tämän jälkeen, mutta voin varoittaa tulevia lsa-trippailijoita siitä, että älkää helvetissä menkö tekemään mitään niin tyhmää kuin minä. Napsin psykedeelejä masentuneessa mielentilassa, hetken mielijohteesta, ilman bentsoja ja trippivahtia.

Olen yhä hengissä. Mutta toisinkin olisi voinut käydä. nykyään olen SSRI-lääkityksellä ja lääkitsen paniikkikohtauksia bentsoilla.

Kysykää ja kommentoikaa jos tarinassa mietityttää jokin. Yritän vastata parhaimpani mukaan. Olen jättänyt anonymiteettisyistä muutamia kohtia pois.

[Dont_hate_da_Playa]

olipas trippi
mitä siemeniä noi oli?


hyvin kirjotettu

[Ahab]

...mitä siemeniä noi oli?...

Tekstissä sanotaan että päivänsinen siemeniä.
Mutta joo vaikka mitä kuka sanoo niin hyvä on aina aloittaa pienellä annoksella siltä varalta että voi käydä näin.

[Dont_hate_da_Playa]

...mitä siemeniä noi oli?...

Tekstissä sanotaan että päivänsinen siemeniä.
Mutta joo vaikka mitä kuka sanoo niin hyvä on aina aloittaa pienellä annoksella siltä varalta että voi käydä näin.

ajatuskatko,mietin vaan kun noita lsa siemeniä on erilaisia,mut toi päivänsini oliki yks siemenlaji

[Kalastaja]

Hyvä kirjoitus.


Muistaakseni Ram Dass, joka työskenteli 60-luvulla Learyn ja Metznerin kanssa Harvardissa, sanoi että kannabiksen polttamiseen pitäisi aina valmistautua päivä. Psykedeelien ottamiseen viikko.


Paremmalla valmistautumisella olisit tiennyt jo etukäteen, että päivänsinen vaikutusten alkamiseen saattaa mennä todella kauan jne. Lisäksi paniikkia olisit voinut kontrolloida. Esim. varata jotain bentsoja ja etenkin opetella toimimaan tuollaisessa tilanteessa (kts. psychedelic crisis faq ja tuo MAPS:in linkki). Tarkoitus ei nyt ollut näsäviisastella tai vittuilla, jos siltä vaikuttaa.

Onneksi olet nyt kuunnossa, eikä mitään pahempaa sattunut.
Mitä ne muuten sielä sairaalassa sanoi syyksi, oliko se juuri tuo paniikki ja siitä aiheutunut hyperventilointi?



Psychedelic Crisis FAQ
Helping someone through a bad trip, psychic crisis, or spiritual crisis:

http://www.erowid.org/psychoactives/faq ... _faq.shtml


MAPS Rites of Passage Project:
Working with difficult psychedelic experiences:
http://www.maps.org/ritesofpassage/diff ... ences.html

[powergrower]

Kerrassaan mahtavasti kirjoitettu!

[TiiEitsKay]

Tästä sai vähän sellaisen kuvan, että kaikki olisi mennyt hyvin, jos olisit vain antanut tripin viedä, etkä olisi säikähtänyt 20cm sormiasi
Seuraava päivä kannattaa kyllä aina pitää ohjelmattomana. Tällöin ei tarvitse stressata turhaan. Allekirjoittanut on mm. herännyt täyteen visuaalitykitykseen ja happopsykedeliaan työpäivän aamuna, vaikka LSA:n popsimisesta oli aikaa jo +14h

[Lasipallo]

Kyllä, LSA tuntui vasta siinä +10h aikoihin alkavan toimimaan kunnolla.

[Shogun]

Kyllä, LSA tuntui vasta siinä +10h aikoihin alkavan toimimaan kunnolla.

En oikein ymmärrä. Tuntuu, että siin kolmen tunnin päästä alkaa toimimaan kunnolla ja korkeitaan neljä tuntia siitä eteenpäin alkaa laskemaan pikkuhiljaa. Jopa 12-15 Argyreia Nervosan siementä. Eikä muutenkaan mitään kummempia visuaaleja. Todella fiksu olo, joka pikkuhiljaa korvautuu pahalla ololla. Enkä muutenkaan usein doussaile deelejä. En oikeen mitään..

[Lasipallo]

Kuulostaa kyllä ihan lsa:lta, ehkä tuo johtui savuista, jotka alkoivat yhtäkkiä toimimaan, mutta ainoat visuaalini neljästä siemenestä sain tuossa +8-10h aikoihin, kun katselin lostia.

[Shogun]

Tuntuu heti alkavan nousta, kun purjo on tullut. Alotan aina hiisaamaan savuja sen jälkeen, mut ensimmäiset parituntia siinä menee tylsässä olotilassa, jonka jälkeen alkaa varsinainen trippi. Kolmen - neljän tunnin jälkeen on silleen, et wau.. Oli hienoa.. Ja sitten alkaa huonovoiti tulla. Savutkaan ei auta. Yopot antaa hyvän olon ja sitten kuvittelee voivansa nukkua, kun letkeilee. Mut ei kuitenkaan pysty, kun sitä tuntuu, et piristyy ja kyllästyy kokoajan enemmän. Lopuksi unilääke ja ruokaa..

[shpongled]

Tästä sai vähän sellaisen kuvan, että kaikki olisi mennyt hyvin, jos olisit vain antanut tripin viedä, etkä olisi säikähtänyt 20cm sormiasi
Seuraava päivä kannattaa kyllä aina pitää ohjelmattomana. Tällöin ei tarvitse stressata turhaan. Allekirjoittanut on mm. herännyt täyteen visuaalitykitykseen ja happopsykedeliaan työpäivän aamuna, vaikka LSA:n popsimisesta oli aikaa jo +14h

Niimpä, tuo oli itseaiheutettu huono tila, mikä tapahtuu aika monille

[growy]

hyi perse aika pelottava kokemus oli näköjää

[Ahab]

Niimpä, tuo oli itseaiheutettu huono tila, mikä tapahtuu aika monille

Luulenpa että suhteessa hyviin kokemuksiin kuitenkin harvemmalle.

[majesteetti]

Itse olen LSA:ta nauttinut 4 kertaa ja nuo 4 kertaa 2 viikon sisällä. Kyseessä tosin oli hawajian baby wood rosen siemenet, mutta sama aine eri paketti. Napsin muistaakseni 9 siementä ensimmäisellä kerralla (ja oli muuten ensimmäinen psykedeeli mitä ikinä kokeilin), muistaakseni huono trippi meinasi iskeä päälle, mutta järkevä ajattelu sen pelasti Itse olen huomannut hyväksi tavaksi valita etukäteen joku "tuki käsi" joku asia jonka tiedät varmasti olevan jossain tietyssä paikassa ja jonka tunnet läpikotaisin (tyttöystävä on aika hyvä vaihtoehto ((tai puhelin josta on otettu simkortti pois...)) ). Jos meinaa tulla huonot fiilikset niin hakee sen tutun asian lähelle niin on joku tuki jolla pääsee edes hetkellisesti kiinni todelliseen maailmaan

Itselläni ainakin helpoittanut kummasti oloa.

[Tofupekoni]

Psychedelic Crisis FAQ
Helping someone through a bad trip, psychic crisis, or spiritual crisis:

http://www.erowid.org/psychoactives/faq ... _faq.shtml


MAPS Rites of Passage Project:
Working with difficult psychedelic experiences:
http://www.maps.org/ritesofpassage/diff ... ences.html

Olipas hyviä linkkejä. Kannattaa kaikkien lukea, koska voipi tulla tarpeeseen. Ite kyllä trippailen lähinnä yksin, mut on noista silti hyötyä, jos vaan voi palauttaa mieleensä muutaman jutun, sitte ku alkaa tuntua, että ajautuu sinne syvimpään helvettiin. "To fathom hell or soar angelic Just take a pinch of psychedelic. "

[Weakend]

Näinkin voi siis käydä, en kumminkaan usko, että masennus olisi aiheuttanut tuon vaan stressi, joka taas johtaa masennukseen.

Ihailtavan hyvin kirjoitettu!

[911is_a_joke]

Tästä sai vähän sellaisen kuvan, että kaikki olisi mennyt hyvin, jos olisit vain antanut tripin viedä, etkä olisi säikähtänyt 20cm sormiasi
Seuraava päivä kannattaa kyllä aina pitää ohjelmattomana. Tällöin ei tarvitse stressata turhaan. Allekirjoittanut on mm. herännyt täyteen visuaalitykitykseen ja happopsykedeliaan työpäivän aamuna, vaikka LSA:n popsimisesta oli aikaa jo +14h

Tuosta tuli mieleen eräs tapaus joka tuntui olevan käännekohta erään ystäväni huonolle tripille. Olimme pienellä kaveriporukalla jo useamman viikon tuloksetta metsästäneet semejä kunnes nappasi. Minä + 3 kaveriani päätettiin samana iltana lähteä ensimmäiselle matkalle sienten maailmaan. S:llä oli ollut melko huono olo + krapulamasis edellisen illan ryyppyreissusta, mutta halusi silti "palkita" pitkän odotuksen muiden epäilyksistä huolimatta. Söimme sienet ja lähdimme ulos seikkailemaan ja kaikki meni hyvin noin puolimatkaan asti (trippi kesti n. saman aikaa minkä olimme liikenteessä). S:n trippi muuttui samantien huonoksi kun hän oli pyytänyt J:ltä vettä ja kun J oli kääntynyt häntä kohti, oli J:n naama kuulemma näyttänyt jonkinlaisilta pelottavilta valkoisilta nuken kasvoilta. Samantien oli ruennut puskemaan pahaa oloa ja pelkotiloja, eikä S peloiltaan kyennyt edes lähtemään mukaan erään kaverimme luo. Ei vaan kuulemma pystynyt. Tästäkin oppineena en lähtisi ikinä huonoilla fiiliksillä psykedeelejä ottamaan, vaikka kaikkihan tämän tietää jos viitsii ottaa vähän asioista selvää. S tuskin enää sieniin koskee ja harmittaa hieman hänen puolestaan että näin kävi, koska meille muille trippi oli yksi elämän parhaista kokemuksista.

Hieman vanhan topicin nostin, mutta nyt kun syksykin lähestyy niin ihan hyväksi uusille innokkaille psykonauteille ottaa opiksi ettei kannata hätäillä vaan odottaa sitä sopivaa hetkeä.