Psykedeelien aidot haitat?

[amx03]

Kyllä on ihan hyvä varautua parilla bentsolla vaikkei niitä muuten "käyttäisi".
Eihän sitä tiedä jos se tulee olemaan asia, joka pelastaa mielenterveytesi

Joo, ei se varmasti oo paha olla ne bentsot siinä megessä vaikka mitä ottais.. LSD ja sienet nyt vaan sattuu olee ihan eri asia(kertokaa ihmeessä joku, jos ootte katkassu "huonon" sieni tripin bentsoilla)? Oman kokemuksen mukaan jos joku paniikki tai muu paska kuosi iskee siinä sienitripin aikana, niin kyllä mieluummin koitan laittaa jotain hengellistä musiikkia ja antaa värähtelyn viedä mua eteen päin, kun rouskia hirveessä paniikissa jonkun xanori lätkän :?

LSD taas asia erikseen, en oo koittanu vielä, enkä tiedä tuunko ikinä testaakkaan... menee ehkä vähän OT..

[tRip]

Miksi bentsoilla pitäisikään katkaista koko trippiä.. Nehän luovat vain hallittavutta.
Itse pidän aina trippaillessani bentsoa mukana. Se on se viimeinen oljenkorsi johon voi tukeutua hädän hetkellä.

Tryptamiinien jälkeen usein on myös hieman levoton olo, eikä uni meinaa tulla..

Psykedeelit tosiaan voi laukaista psykoottisia tiloja, siksi niitä pitäisi osata kunnioittaa.
Bentsot vähentävät tätä arvostusta.

[amx03]

Kirjoitin tyhmästi tuon katkaisu homman, mutta idea oli se, että minuun henkilökohtaisesti bentsot eivät tuntuneet vaikuttavan..
SIENITRIPIN AIKANA

[tRip]

Ymmärsin..

Ihmettelinkin joskus, kun ahdistavalla tripillä nautin listan bentsoja ja paska trippi vain jatkui..
enkä huomannut mitään vaikutusta, kunnes nukahdin..
Se johtui siitä, että halusin vaikutusten lakkaavan.. en tajunnut, ettei niillä saa trippiä lopetettua.

Opiaateilla loppuu trippi kuin seinään..

[_FOOL_]

Opiaateilla loppuu trippi kuin seinään..

Ei pidä yleistää. Joillakin tällä voi olla täysin käänteiset vaikutukset.

Set, setting ja kunnioitus.
Ei siinä mitään pillereitä tarvita....
IMHO.

[tRip]

Pitäisi näköjään aina muistaa sisällyttää tekstiin lauseke - 'mielestäni'

Mutta olet oikeassa..
Ei itsetutkiskeluunkaan psykedeelejä tarvita.

Set&setting & terve järki..

Tarkoitukseni ei suinkaan ollut kettuilla, vaikka omasta mielestä se siltä kuulostikin ja ehkä sitä olikin.. :)

[_FOOL_]

Not taken

[RoboPoski]

Tulipa vaan mieleen että karmeimmistakin matkoista on selvitty ilman mitn apuja. Ei tietenkää pidä yleistää. Joskus kyl tuntunu et nyt sekoo polla ihan lopullisesti, mut aina on selvitty.

[tRip]

Joskus se matka sit vaan jää päälle..
On siitäkin selvitty.

Ei flippaamisessa mitään vikaa o.. kunhan vaan osaa käsitellä sen tilan, ettei ahdistu liikaa.

Psykedeelit haittaa järjissään pysymistä.. mut, mitä järkeä järjessä.

[korolli]

Flippaaminenhan on just parasta deeleissä.

kunhan vaan osaa käsitellä sen tilan, ettei ahdistu liikaa.

[_FOOL_]

Psykedeelit haittaa järjissään pysymistä.. mut, mitä järkeä järjessä.

Itse koen asian päinvastaisena. Raha, tavara, baarit, autot, alkoholi, lääkkeet, ym, ym.... moniasia tänäpäivänä on totaalista flippaamista.
Psykedeelit auttavat löytämään takaisin ihmisen aitoon olomuotoon. Mieleen ja olemukseen, jonka ihminen on länsimaissa hukannut erillisten turhien tarpeiden sekaan. Psykedeelit opetttavat ihmiselle kaiken sellaisena kuin se on. Henkinen elämä, puhdas mieli, aidot tunteet ja toiveet, kaikki löytyvät alkuvoimasta. Tätä voimaa vastaan rimpuilevat ja silti sinne viihteilläkseen kurkkivat ihmiset jäävät monesti matkan varrella oman egonsa jalkoihin ja tuntevat flipanneensa. Mikä siinä on, että pitää psykedeeleillä ensin etsiä itseään ja heti tämän jälkeen palaa etsimään itseään muista...?

Mikseivät ihmiset voi hyväksyä asioita vaan yrittävät alituiseen selitellä kaiken erillisinä asioina.
Vielä ajanlaskumme alussa uskottiin että maailma on littana kuin pannukakku. Ihmiset eivät silti vielä tänäkään päivänä tahdo uskoa ettei ihminen ole maailman keskipiste. Ihmiset eivät ymmärrä, että jokin on luonut elämän heihin, eivätkä tahdo syyttää oman elämänsä kurjuudesta kuin äitiään. Tämän päivän ihmiselle on tuhoisaa lähteä ajattelemaan, että jotakin suurempaa on olemassa, sillä heidän elämäntapansa eivät kestäisi minkään korkeamman voiman arvostelua.

Ei satuta ketään kurkata ja selvittää mistä oikeasti on kyse.
Monet vaan tyytyvät katselemaan elämäänsä kolmannesta persoonasta hyväksymättä totuutta.
En kirjoita jeesustellakseni, halusin sanoa sanani siitä tiedon murusesta, jonka olen psykedeeleillä löytänyt.

[korolli]

Anteeksi, tämä voi olla aika tyhmä kysymys, mutta mitä tarkoitat korkeammalla voimalla? Jumalaa?

Itse koen flippaamisen ikään kuin nollaamisena... Olen flipannut, se on menoa nyt. Yksi lensi yli käenpesän, enkä voi sille enää mitään. Voi voi. Pakko jatkaa elämää tälläisenä.
Hyvää se vain tekee. Niin kuin tRip jo totesi: järkihän se vasta järjetöntä onkin.
IMO

Edit: Olen paukuissa.

[tRip]

Mielestäni sanalla flippaaminen tai psykoosi viitataan johonkin ei toivottuun olotilaan..

Flippaamisen koen jonkinlaisena ajatusmaailman kaaoksena..
Psykoosin taas koen egon akuuttina syrjäytymisenä.
Skitsofreniassa taas persoona alkaa olla pysyvämmin sulautunut ympäröivään todellisuuteen, eli toisinsanoen persoona/ykseys alkaa olla hyvin häilyvää.. Jotenkin jatkuu itsensä ulkopuolelle.

[Growley]

Kuinka useasti psykedeelejä voi käyttää? esim. onko kerran viikossa liikaa?

[Touchet]

Kuinka useasti psykedeelejä voi käyttää? esim. onko kerran viikossa liikaa?

Niitä VOI käyttää niin useasti, kuin tuntee tarvetta tehdä matkoja alueille, joita ei kykenisi avaamaan ilman katalyyttejä. Itse ajattelisin oman mielen avaamista pidempänä reissuna ja psykedeelejä välietappeina, ts. check-pointeina, joten jokaisen tripin tulisi olla pitkällisemmän vaeltamisen tulos ja niitä varten olisi hyvä kerätä selvästi nähtävää materiaalia työstettäväksi. Mun mielestä psykedeliassa on enemmän kyse elämäntavasta, kuin pelkästä kummallisesta olotilasta, joka voidaan saavuttaa tiettyjä kemikaaleja imemällä. En muutenkaan ymmärrä mitä ihmiset koittavat selittää "päihteiden viihdekäytöllä," vaan jopa loivemman tilan aiheuttavat kemikaalit (esim. alkoholi) toimii mulla työvälineenä, jonka kautta ilo saadaan irti tietyntyyppisten asioiden käsittelyssä (esimerkkitapauksessa alkoholi [parhaimmillaan] helpottaa sosiaalista kanssakäymistä).
Joka tapauksessa, kyllä monet kykenevät saamaan ihan tarpeeksi hyötyä irti psykedeelien jokaviikkoisesta käytöstä. Tiedät itse omat tarpeesi ja keinot niiden tyydyttämiseen. Itse olen tietyissä tilanteissa kokenut tarvetta käyttää noin viikon putkeen kemikaalisia avaimia mieleni käsittelyyn, eikä sillä ollut kuin positiivinen vaikutus elämääni.

[Sun, Black But Shining]

Itselläni kerran viikossa olisi kirkkaasti liikaa. Siinä kävisi aivan päinvastoin kuin on tarkoitus: sen sijaan, että herkistyisi kuulemaan elämän sisäistä ulottuvuutta, ei enää uskoisi voivansa kuulla sitä ilman psykedeelejä. Tarkoitan tätä efektiä: "Olisinpa nyt sienien vaikutuksen alaisena, niin tämä auringonnousu räjäyttäisi tajunnan" tai "jos oltaisiin pilvessä, niin osattaisiin soittaa paljon paremmin." Välillä on hyvä pitää pitkiäkin reissuttomia aikoja ja opetella soveltamaan elämäänsä niitä hyviä ajatuksia, joista aina puhutaan, mutta jotka niin harvoin ilmenevät muuna kuin puheena ja syvällisen oivalluksen kokemuksina välittömästi matkojen jälkeen. Jonkun vuodenkin psykedeelittömän kauden jälkeen on taas entistä mukavampi palauttaa mieleensä niiden tarjoamat mahdollisuudet.

[_FOOL_]

Growley: Kuten touchet tuossa jo osuvasti asian ilmaisi, täytyy kuunnella omaa itseään ja antaa virran viedä.

Psykedeelit ovat elämäntapa ja samalla kuin juoksuhiekkaa; mitä enemmän räpiköit vastaan, sitä syvemmälle vajoat.
Mikäli olet hiljaa paikallasi, huomaat että muu maailman meno upposi juoksuhiekkaan.
Aluksi nouset juoksuhiekasta ihmetellen, mutta huojentuneena siitä että selvisit.
Huomaat että luonto on edelleen tallella, sillä juoksuhiekkakin on luontoa.
Lähdet katselemaan luontoa yksinäisenä, kun ketään kaltaistasi seuraa ei ole näkyvissä.
Pian kuitenkin huomaat, että jokaikisessä hiekanjyvässä, maailmanmeno jatkuu entisellään.
Olet vihdoin täysin onnellinen, sillä voit halutessasi laittaa tämän maailman taskuusi ja olla vapaana luonnossa.

Toiset sanovat tätä skitsofreniaksi,
minä kutsun sitä ihmisen luonnoksi;
rakastaa, kunnioittaa ja palvella kaikkea elämää.

Vaikka vaikea sitä on edes yrittää pukea sanoiksi...

[aphos]

Psykoosin taas koen egon akuuttina syrjäytymisenä.

Ilmeisesti porukka ei vieläkään tajua mitä tuolla egohöpinällä tarkoitetaan
Ego on valheellinen kuva itsestä, joka käyttää ravinnoksi paljolti negativisia tunteita kuten esim. katetutta, katkeruutta ja muuta ikävää.. egon pönkityksellä tarkoitetaan itselleen jonkun asian uskottelua (jonka kuitenkin tietää olevansa valhetta).

Länsimainen maailma on niin kipailuhenkinen ja luoltaantyöntävä paikka tällä hetkellä, että ihmisten tulisi katsoa peiliin ja lopettaa itsensä kusetus, se toimii jonkin aikaa, muttei loputtomiin. Siitä tässä on kysymys.

[_FOOL_]

Skitsofreniassa taas persoona alkaa olla pysyvämmin sulautunut ympäröivään todellisuuteen, eli toisinsanoen persoona/ykseys alkaa olla hyvin häilyvää.. Jotenkin jatkuu itsensä ulkopuolelle.

Tähän jokaisen tulisi pyrkiä.

Vaikka nykylääketieteellinen määritelmäsi onkin varsin osuva,
se on vain ja ainoastaan nykylääketieteellinen.
Jokaisen ajattelevan ihmisen tulisi ymmärtää, että nykylääketiede on vielä pahasti lastenkengissä, eikä sen sanelemat termit ole lähelläkään totuutta.

Flippaamisen koen jonkinlaisena ajatusmaailman kaaoksena..

Kuvailemasi ajatusmaailman kaaos on nykymaailman pahin vitsaus.
Ihminen rakentaa ympärilleen kaikenlaista turhaa ärsykettä ja näinollen kasvaa tässä ajatusmaailman kaaoksessa.
Psykedeelit, kuten esimerkiksi uskonnotkin, ovat mielestäni parasta terapiaa tähän flippaamiseen.

Psykoosin taas koen egon akuuttina syrjäytymisenä.

Kuten joku viisas joskus sanoi(varmaan tällä foorumilla);
"ego on kuin hattu. Olisi aina kohteliasta ottaa hattu pois päästä aina kun tapaa toisia ihmisiä", tjsp.... -todella hyvin tokaistu!!!
Ego pyrkii tekemään kaiken ihmiselle vaikeaksi. Ihminen luulee kuuntelevansa "järkipuhetta" päässään, mutta tuntee toisin.
Kyse on valinnoista, mikäli kuuntelee egoaan ja toimii sen mukaan, joutuu kuuntelemaan sitä jatkossakin, sillä ego haluaa vahvistua.
Mikäli ihminen toimii tunteidensa ja intuitionsa perusteella, ego kuihtuu pois ja ihminen voi olla vapaa "äänistä".

Mielestäni psykedeelien on tarkoitus murskata ja tyrehdyttää ego. Usein toistettuna, egolle ei jää enää tilaa ja ihminen voi syntyä luonnolliseen olemukseensa uudestaan. Lapesella ei ole egoa. Moni länsimaalainen aikuinen käyttäyy kuitenkin kuin pikkulapsi, egoansa kuunnellen. Ego on kasvun ja kehityksen tiellä. Se on muuri jonka murskaamiseen tarvitaan aina UUSIA malleja.
Ego ei ole uusi, ego on aina yhtä vanha kuin ihminenkin.

[tRip]

Kuten joku viisas joskus sanoi(varmaan tällä foorumilla);
"ego on kuin hattu. Olisi aina kohteliasta ottaa hattu pois päästä aina kun tapaa toisia ihmisiä", tjsp.... -todella hyvin tokaistu!!!

Hienoa että tämä minun spontaani tokaisu lähtikin kukoistamaan :)

Eipä minulla taida paljoakaan muuta olla enää lisättävää mitä _FOOL_ jo sanoitkin.. muuten vain toistaisin samoja asioita omin sanoin ;)

Ego on hyvin vaikea määritellä.. sen merkityksen huomaa vasta kun sen tavalla tai toisella kadottaa.
Kait se on jonkinlainen psyykeen suojamuuri.

En ole keksinyt sopivaa termiä juuri tuolle "positiiviselle flippaamiselle" - valaistuminen?

Ei sillä ole edes väliä..
Usein psykedeeleissä kun koittaa jotain kertoa, päätyykin lopulta siihen, että "noh, kyl sä tiiät/ymmärrät"
Sanoja ei tarvita.

Skitsofreniassa taas persoona alkaa olla pysyvämmin sulautunut ympäröivään todellisuuteen, eli toisinsanoen persoona/ykseys alkaa olla hyvin häilyvää.. Jotenkin jatkuu itsensä ulkopuolelle.

Tähän jokaisen tulisi pyrkiä. ;)

Niinpä..

Tämä kulttuuri vain aiheuttaa sen, että psykedelia ja kaikki sen aiheuttamat tilat koetaan jollaintapaa negatiivisiksi..
Sen takia sitä helposti voikin alkaa vieraantua kaikesta, vaikka olisikin lähempänä _sitä jotain_
tiedostaa liikaa.. ja tieto lisää tuskaa.

Jotkut osaavat hallita psykedeliaa, jotkut eksyvät polulla ja jotkut eksyvät sinne kokonaan eivätkä löydä enää itseään..
Olemme erilaisia...

Olen itseasiassa huomannut olevani tietyssä mielessä onnellisempi, kun sitä valtavaa tietoisuuden roihua on hieman saanut tukahdutettua..

Kollektiivinen tietoisuus = psykedelia? Psykedelia = oma itse?

(hirveän hajanaista ajatuksentulvaa..)

[NoLife1%Lowlife]

Kuten joku viisas joskus sanoi(varmaan tällä foorumilla);
"ego on kuin hattu. Olisi aina kohteliasta ottaa hattu pois päästä aina kun tapaa toisia ihmisiä", tjsp.... -todella hyvin tokaistu!!!
Hienoa että tämä minun spontaani tokaisu lähtikin kukoistamaan

Eipä minulla taida paljoakaan muuta olla enää lisättävää mitä _FOOL_ jo sanoitkin.. muuten vain toistaisin samoja asioita omin sanoin

Ego on hyvin vaikea määritellä.. sen merkityksen huomaa vasta kun sen tavalla tai toisella kadottaa.
Kait se on jonkinlainen psyykeen suojamuuri.

***Suodatin/filtteri jonka läpi todellisuus menee, ennenkuin sen tulkitsee oma mieli?

En ole keksinyt sopivaa termiä juuri tuolle "positiiviselle flippaamiselle" - valaistuminen?

***Olla onnellinen, "erilainen", omanlainen, tiedostaa asiat rauhallisesti ja kiihtymättä (siis jos pitää rauhallisuudesta) välittämättä muiden ihmisten mielipiteistä?

Ei sillä ole edes väliä..
Usein psykedeeleissä kun koittaa jotain kertoa, päätyykin lopulta siihen, että "noh, kyl sä tiiät/ymmärrät"
Sanoja ei tarvita.

***Tarvitaanko, jos haluaa kommunikoida muiden ihmisten kanssa tai ainakin vähemmän tuttujen. Vai tunnemmeko ihmisestä ilman sanoja millainen mieli hänellä on?
Onko sanoja, ajatuksia, tekoja joilla ei ole tarkoitusta? Voimmeko ymmärtää ihmistä, jos emme kuuntele tai tulkitse muita ihmisiä? Voimmeko vaikuttaa siihen
Mitenkä tulkitsemme toisia?

Skitsofreniassa taas persoona alkaa olla pysyvämmin sulautunut ympäröivään todellisuuteen, eli toisinsanoen persoona/ykseys alkaa olla hyvin häilyvää.. Jotenkin jatkuu itsensä ulkopuolelle.

***Onko kaikki asiat selitettävissä? Tarvitseeko asiat nimen, ennenkuin sitä voi ajatella ja käsitellä, käsittää.

Tähän jokaisen tulisi pyrkiä.

Niinpä..

Tämä kulttuuri vain aiheuttaa sen, että psykedelia ja kaikki sen aiheuttamat tilat koetaan jollaintapaa negatiivisiksi..
Sen takia sitä helposti voikin alkaa vieraantua kaikesta, vaikka olisikin lähempänä _sitä jotain_
tiedostaa liikaa.. ja tieto lisää tuskaa.

***Tuska on vain tunne, ajatus jonka tuntee. Onko ihmisten hyvä tuntea sekä tuskaa että tuskan vastakohtaa? Merkitseekö tuska muille jotain muuta kuin itsellemme.

Jotkut osaavat hallita psykedeliaa, jotkut eksyvät polulla ja jotkut eksyvät sinne kokonaan eivätkä löydä enää itseään..
Olemme erilaisia...

***Mitä on itse?

Olen itseasiassa huomannut olevani tietyssä mielessä onnellisempi, kun sitä valtavaa tietoisuuden roihua on hieman saanut tukahdutettua..

***Onko mieli onnellinen sitten, kun päättää olla onnellinen?

Kollektiivinen tietoisuus = psykedelia? Psykedelia = oma itse?

(hirveän hajanaista ajatuksentulvaa..)

oma itse? mieli = ajatus = puuttuu jotain = energia = sähkö = kemia = tapahtuma =


On vain tyhmiä kysymyksiä. Sanasta sanaan.

[_FOOL_]

Mitenkä tulkitsemme toisia?

Mikäli toiset pitää pukea joksikin muuksi kuin heijasteeksi, tunteet ja intuitio ovat hyviä kommunikointiin. Se mitä tunnet on totuus. Ne toiset ovat ainoastaan heijastetta siitä, mitä heijastat. Samaa mieltä. Aina.

Merkitseekö tuska muille jotain muuta kuin itsellemme.

Ego on se johon sattuu. Mieli aiheuttaa tuskan.

Jotkut osaavat hallita psykedeliaa, jotkut eksyvät polulla ja jotkut eksyvät sinne kokonaan eivätkä löydä enää itseään..
Olemme erilaisia...

***Mitä on itse?

Ego.

[NoLife1%Lowlife]

Mikäli toiset pitää pukea joksikin muuksi kuin heijasteeksi, tunteet ja intuitio ovat hyviä kommunikointiin. Se mitä tunnet on totuus. Ne toiset ovat ainoastaan heijastetta siitä, mitä heijastat. Samaa mieltä. Aina.

Haluaisin tietää voiko pelkän intuition mukaan elää maailmassa jossa elämme. Ehkä tulen koittamaan sitä vielä joskus... Tosin nykyään, enemmän tunteen mukaan eläminen on avannut aivan uuden todellisuuden. Pitää pohtia tuota loppua...

Ego on se johon sattuu. Mieli aiheuttaa tuskan.

Voisiko ajatella, että ajatus luo tuskan?

Jotkut osaavat hallita psykedeliaa, jotkut eksyvät polulla ja jotkut eksyvät sinne kokonaan eivätkä löydä enää itseään..
Olemme erilaisia...

***Mitä on itse?

Ego.

Mielenkiintoista. Ego tulee vastaan nykyään turhan usein. Siis sana. Voisi jopa kuvitella/ajatella, että olen eksynyt itsestäni. Tosin tunnen, että minä itse olen myös läsnä, ehkä erilaisena kuin ennen?

[Touchet]

Ego on se johon sattuu. Mieli aiheuttaa tuskan.

Voisiko ajatella, että ajatus luo tuskan?

Ajatus tekee tuskasta sitä mitä se on (asettamalla sen tietyntyyppisten kokemusten kenttään,) mutta tuska itsessään on ruumiillinen kokemus. Kuitenkin psykofyysisessä kokonaisuudessa mielen ja ruumiin erottelu on mahdollista vain abstraktin rajaamisen kautta. Myös ego on keinotekoinen käsite, ja individuaalisuus keinotekoinen käsitys. Itsetiedostavien lajien jäsenet eivät suinkaan koe itseään erilliseksi, vaan päinvastoin empatiakykynsä ansiosta kokevat kärsivänsä kokonaisuutena. Hyönteisen ja liskojen ja muiden tyhmien olentojen maailmankuvassa niille yksilöllisesti aiheutuva kärsimys taasen onkin koko maailman kärsimistä, koska niillä ei ole varsinaista minäkuvaa. Mutta kielen symbolisen luonteen tähden ihmiset tietävät, tai luulevat tietävänsä, että miten kokemuksia voidaan erottaa toisistaan ja yhdistää toisiinsa, ja tämä analyysi-synteesi-prosessi luo käsityksen omasta itsestä. Ainoa virhe tehdään siinä, kun aletaan sekoittamaan todellisuus sanoihin, jolloin yhtäkkiä kognitiivisen hahmotuksen prosessista tulee se-mitä-ollaan (egoon samaistuminen). Ja kun se-mitä-ollaan muuttuu kulttuuriksi (ts. super-egoksi), johon sovellutaan, niin homma alkaa olemaan jo ihan pelkkää omiin housuihin kusemista. Okei, me elämme konsensustodellisuudessa, jossa tulee ottaa myös "muut" huomioon, mutta moraalijärjestelmien kanssa ja lakineen päivineen tälläinen elämä alkaa haiskahtamaan jo niin pahasti, että tulee aika hypätä toisiin housuihin.

• Varoitus: Liiallisen erillisyyden ja siitä syntyvien tarpeiden kokeminen vieraannuttaa sinut maailmasta ja aiheuttaa sinulle syrjäytymisen tunteen! Ainoa vastalääke tähän on psykedeelien kautta indusoitu dualistisesta ajattelusta vapautuminen!

http://en.wikiquote.org/wiki/Ramana_Maharshi
http://en.wikiquote.org/wiki/Dogen
http://en.wikiquote.org/wiki/U.G._Krishnamurti

[edit: korjasin postauksen sisältöä]

[aphos]

Jos joku mainitsee sanan "Ego" vielä kerran, niin revin pääni kappaleiksi

Njoo, voisi ajatella, että se on myös tunnepohjalta tomiva psyyke, tai "kakkospiirin" mieli (Learyn 8-circuit model of consciousness). Eli primitiivinen reaktio kaikkeen ympäröivään. On loistava kyky osata heittää syrjään omat tunnelataukset ja ajatella asiaa pelkällä kylmällä logiikalla.. vaikka tosin tunteet tekevät meistä ihmisiä, mutta niiden ei pitäisi olla dominoivia, vaan enemmänkin oppaita. Tai jotain.

Hassua katsella humalaisia ihmisiä baarissa tjms, vetävät kuin emotionaaliset rakettit, pää pimeänä

Ihminen on tosi pitkälle sitä mitä vetää.

[NoLife1%Lowlife]

Ego on se johon sattuu. Mieli aiheuttaa tuskan.

Voisiko ajatella, että ajatus luo tuskan?

Ajatus tekee tuskasta sitä mitä se on (asettamalla sen tietyntyyppisten kokemusten kenttään,) mutta tuska itsessään on ruumiillinen kokemus. Kuitenkin psykofyysisessä kokonaisuudessa mielen ja ruumiin erottelu on mahdollista vain abstraktin rajaamisen kautta. Myös ego on keinotekoinen käsite, ja individuaalisuus keinotekoinen käsitys.

Eli toinen ei tule toimeen ilman toista. Jos tuska on vain ruumiillinen kokemus sitä ei pysty sulkea pois mielestä, mutta edelleen voisi kuvitella, että erilaiset mielet luovat erilaisen mielikuvan tuskasta. Kokeeko jokainen tuskan eritavalla? Miltä tuska tuntuu? Miksi ihminen aiheuttaa itselleen tuskaa ja onko kaikki ongelmamme vain omia suhtautumistapoja asioihin ja tapahtumiin?

Ainoa virhe tehdään siinä, kun aletaan sekoittamaan todellisuus sanoihin, jolloin yhtäkkiä kognitiivisen hahmotuksen prosessista tulee se-mitä-ollaan (egoon samaistuminen). Ja kun se-mitä-ollaan muuttuu kulttuuriksi (ts. super-egoksi), johon sovellutaan, niin homma alkaa olemaan jo ihan pelkkää omiin housuihin kusemista. Okei, me elämme konsensustodellisuudessa, jossa tulee ottaa myös "muut" huomioon, mutta moraalijärjestelmien kanssa ja lakineen päivineen tälläinen elämä alkaa haiskahtamaan jo niin pahasti, että tulee aika hypätä toisiin housuihin.

Onko todellisuus ja ajatukset sanoja? Kun ajattelen ajattelenko sanoilla? Luoko sanat todellisuuden? Synnyttyämme emme osaa kommunikoida sanoin, opimme kaikki asiat pikkuhiljaa havainnoimalla, kommunikoimalla, tuntemalla... Olinko onnellinen, kun synnyin? En omaa mitään muistikuvia 0-4 ikävuoden välilltä. Tai en ole muistellut asioita niin kauas koskaan.

• Varoitus: Liiallisen erillisyyden ja siitä syntyvien tarpeiden kokeminen vieraannuttaa sinut maailmasta ja aiheuttaa sinulle syrjäytymisen tunteen! Ainoa vastalääke tähän on psykedeelien kautta indusoitu dualistisesta ajattelusta vapautuminen!

Toisaalta se voi myös vapauttaa ajattelemaan, tuntemaan ja kokemaan aivan uudella tavalla.
Laitan vielä tähän loppuun lainaukset eräältä sivulta niille, jotka haluavat tietää, mitä tarkoitetaan dualistisella ja ei dualistisella ajattelulla ja logiikalla:

"Dualistinen logiikka
Länsimainen logiikka on dualistista:
Lause on joko tosi tai epätosi.

Dualistinen ajattelu
Käsitteet ja oliot jaetaan kahteen luokkaan

Ei dualistinen logiikka
Idän ajattelussa dualistinen logiikka nähdään harhaa tuottavaksi

Ihmisen maailma ei ole dualistinen itse asiassa vastakohdat sisältävät aina toisensa.

Vaikka järki haluaisi asioiden toimivan dualistisen logiikan mukaan, niin ihmisen mieli ei näin tee. Ihmisen päätökset perustuvat paljon useammin intuitioon, kuin dualistisen logiikan mukaiseen päättelyyn.

Tämä tekee elämästä niin värikkään kuin se on. Samalla se aiheuttaa sen, että mielenkiintoisinkin tietokonepeli muuttuu ajanoloon tylsäksi. Pelit on nimittäin ohjelmoitava dualistisesti, eivätkä ne sisällä todellista intuition mahdollisuutta.

Ei dualistinen ajattelu

Ei dualistisessa ajattelussa tiedostetaan mielen ei dualistinen luonne. Tämä tarkoittaa sitä, että mitä enemmän asiaa yrittää jakaa dualistisesti kahteen joukkoon, sitä enemmän navat alkavat sisältää toistensa ominaisuuksia.

Itse asiassa asia, jonka ihminen kieltää on hänestä kiinnostava.

Esimerkkejä, joita usein käytetään komiikassa löytyy vaikka kuinka paljon: salaa leivoksia mutustava terveysintoilija, metsästystä harrastava luonnonystävä, kaappijuoppouteen sortuva raittiusmies tai pappi, jonka kaapista kaatuu nippu pornokasetteja.

Tällaista käyttäytymistä sanotaan varjokäyttäytymiseksi.

jokaisella ihmisellä on tällaisten asioiden lisäksi tietysti valtava määrä asioita, jotka ovat heille neutraaleja.

Otan henkilökohtaiseksi esimerkiksi jääkiekon, jota kurssilla ja näillä sivuillakin käytän monasti esimerkkinä. On nimittäin hauska seurata sitä, kuinka kahtia jakavaa jääkiekon seuraaminen Suomessa on. Toisille jääkiekko on kaikki kaikessa ja toiset marmattavat sitä, ettei televisiosta muuta tulekaan. Itselleni jääkiekko kuuluu melko neutraaleihin asioihin. On kiva katsella jännää ottelua, ja toisaalta harmittaa kun haluaisi nähdä aamun säätiedotuksen ja joka kanavalla esitetään NHL-tuloksia.

Idässä harjoitettava Jin ja Jang ajattelu kuvastaa juuri kaiken ei dualistista luonnetta. Sen sovelluksena tutustutaan vanhaan kiinalaiseen ennustusmenetelmään I Chingin."

http://koti.mbnet.fi/jukihong/filosofia ... giikka.htm

Jos joku mainitsee sanan "Ego" vielä kerran, niin revin pääni kappaleiksi
Ihminen on tosi pitkälle sitä mitä vetää.

Ego, Ghanja.

[aphos]

Maailma ON myös dualistinen paikka (esim. yö ja päivä, kylmä ja kuuma), mutta väliin mahtuu kirjo kaikkea noiden vastakohtien väliltä.

[korolli]

Puoleenväliin sivua luin viestejä aivan haltioituneena. Todella syvää ajatuksenjuoksua.
Mutta ei, jotenkin (ilmeisesti) ego astui tielle siinä vaiheessa kun näin tuon nolifen edellisen viestin ja kauhistuin sen pituutta, se oli liikaa. "Jos joku mainitsee sanan "Ego" vielä kerran, niin revin pääni kappaleiksi " En uskalla lukea sitä nyt, mulla varmaan oikeesti räjähtäis pää.

Mitenkä tulkitsemme toisia?

Mikäli toiset pitää pukea joksikin muuksi kuin heijasteeksi, tunteet ja intuitio ovat hyviä kommunikointiin. Se mitä tunnet on totuus. Ne toiset ovat ainoastaan heijastetta siitä, mitä heijastat. Samaa mieltä. Aina.

Merkitseekö tuska muille jotain muuta kuin itsellemme.

Ego on se johon sattuu. Mieli aiheuttaa tuskan.

Jotkut osaavat hallita psykedeliaa, jotkut eksyvät polulla ja jotkut eksyvät sinne kokonaan eivätkä löydä enää itseään..
Olemme erilaisia...

***Mitä on itse?

Ego.

Täs oli hyvä viesti. Mutta pakko nusaista kuitenkin: "itse" ei ole ego. Ego on muokkaantunut omakuva itsestä.
Nyt ei pysty kovin diippeilee. Pää meinaa levitä jo valmiiks.

[Lymykonna]

Maailma ON myös dualistinen paikka (esim. yö ja päivä, kylmä ja kuuma), mutta väliin mahtuu kirjo kaikkea noiden vastakohtien väliltä.

Tuo ei kerro minusta maailmasta vaan siitä miten käsität maailman.

[aphos]

Maailma ON myös dualistinen paikka (esim. yö ja päivä, kylmä ja kuuma), mutta väliin mahtuu kirjo kaikkea noiden vastakohtien väliltä.

Tuo ei kerro minusta maailmasta vaan siitä miten käsität maailman.

No, mikä tuossa väitteessä ei pidä paikkaansa? Voithan väittää, että hauki ei ole kala, muttei se muuta todellisuutta..